Plagiointitutkija

Vuoden 2012 aloitus

2012-01-01T00:00:00.001+02:00

Vuonna 2012 plagiointitutkija on valintojen edessä.

Valinta 1. Mitä teen kun edessä on yksi suomalainen suomeksi kirjoitettu plagiaattiväitöskirja? Asia on yleisesti tiedossa kyseisessä yliopistossa, mutta asiaa ei siellä käsitellä. Väitöskirja on julkaistu sähköisesti, samoin siihen plagioiduista teksteistä suuri osa on sähköisesti julkaistu ja helposti löydettävissä.

Valinta 2. Mitä teen kun edessäni on kaksi lähes identtistä ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä? Ne on sähköisesti julkaistu, eri vuosina, tekijän nimi on erilainen ja otsikossa on yksi sana muutettu toiseksi.

Valinta 3. Mitä teen kun eräässä Suomessa suomeksi julkaistussa tieteellisessä (oppi)kirjassa on sivutolkulla hyvin asiantuntevaa tekstiä, joka kuitenkin on suoraa käännöstä muutamasta englanninkielisestä lähteestä. Asianmukaiset lähdemerkinnät puuttuvat ja lukijalle jää vaikutelma, että kirjoittaja on itse nuo (hienot) ajatukset pukenut sanoiksi.

Vuoden 2011 päätös

2011-12-31T23:59:00.000+02:00

Kiitos aktiivisille blogini lukijoille palautteesta ja juttuvinkeistä vuonna 2011!
Tänä syksynä olen kirjoittanut hieman aiempaa vähemmän, mutta se ei suinkaan johdu kiinnostukseni hiipumisesta tähän aiheeseen, päinvastoin! Monta mielenkiintoista tapahtumaa ja vilppiä on tiedossa ja "tutkinnassa" ja julkaisen niistä kirjoituksia, kunhan saan tilaa päiviini näiltä muilta, elämässä hieman tätäkin aihetta tärkeämmiltä tehtäviltä.

Vuoden 2011 merkittävin plagiointitapaus oli Saksan puolustusministeri zu Guttenbergin väitöskirjan paljastuminen plagiaatiksi. Tapaus johti myös monen muun saksalaisen väitöskirjan uudelleen tarkasteluun ja hylkäämiseen. Saksan plagiointitutkija Debora Weber-Wulffin blogia Copy, Shake and Paste seuraamalla pysytte ajan tasalla Saksan ja Keski-Euroopan tiedemaailman plagiointiuutisista.

Onko Suomessa ollut plagiointia vuonna 2011? Täytyy malttaa hetki ja odottaa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan katsausta vuoteen 2011, TENKin toimintakertomukseenhan on sitten kirjattu oliko Suomessa yhtään vilppitapausta vuonna 2011. Vuoden 2010 toimintakertomuksesta selviää, että vuonna 2010 Suomessa oli yhteensä seitsemän vilppiepäilyä, joista viisi todettiin aiheettomiksi. Tässäpä Suomen tulokset vuodelta 2010:
"...tutkimusorganisaatiot ilmoittivat TENKille yhteensä seitsemästä hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilystä. Epäilyt selvitettiin siinä organisaatiossa, johon epäilyn alainen tutkimus oli tekeillä tai tehty. Näistä viidessä tapauksessa ei HTK-loukkausta todettu. Yhdessä tapauksessa todettiin vilppi, nimittäin luvaton lainaaminen eli plagiointi. Yhden ilmoitetun plagiointitapauksen käsittely oli vielä kesken joulukuussa 2010."

Vuonna 2010 Suomen tiede- ja korkeakoulumaailmassa oli siis yksi vilppitapaus, ja tästä juolahtikin mieleen Liisa Räsäsen kirjoittama fiktiivinen kertomus Tieteen integriteetin puolustajat. Tieteen integriteetin puolustamisesta voi kirjoittaa myös huumorin avulla, käykäähän lukemassa!

"Poliisipomon" lisensiaattitutkinto korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi

2011-12-27T10:54:00.002+02:00

Iltalehti kirjoitti 20.12.2011 otsikolla Poliisipomon vilppi vihdoin oikeuteen. Juttu käsittelee Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ilmennyttä plagiointitapausta, josta kirjoitin täällä blogissa alkuvuodesta 2011 (Plagiaatti oikeustieteen alalla). Nyt oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Mähönen on kertonut Iltalehdelle, että tiedekunta jättää korkeimmalle hallinto-oikeudelle "ylimääräisen muutoksenhaun vielä ennen joulua". Kyseessä on tapaus, joka tuli ilmi kesällä 2009, eli muutoksenhakuun lähdetään kaksi ja puoli vuotta plagioinnin toteamisen jälkeen. Turun yliopisto "pyytää KHO:ta purkamaan tiedekuntaneuvoston aiemman päätöksen, jolla helsinkiläisen ylikomisarion plagioinniksi paljastunut lisensiaattityö hyväksyttiin. Samalla se pyytää, että annettu oikeustieteen lisensiaattitutkinto mitätöidään."

Näin siis toimii Turun yliopisto tutkinnon purkamisasiassa. Itä-Suomen yliopisto sen sijaan mitätöi Tatjana Degenhardtin väitöskirjan ja tohtorin tutkinnon tiedekuntaneuvoston kokouksen tekemällä päätöksellä, ks. Plagiointitutkija 23.7.2011. Mikähän tässä on "oikea" tapa toimia, uskoako oikeustieteen oppineita vai luonnontieteilijöitä/metsätieteilijöitä? Uskotaanko ja seurataanko jatkossa Turun yliopistoa vai Itä-Suomen yliopistoa?

Kolmas tapa toimia on olla toimimatta ja noudattaa uskomusta, että kun opintosuoritus on hyväksytty niin asiaa ei voi enää muuksi muuttaa. Helsingin yliopistossa kerran yksi väitöskirja hyväksyttiin, sitten hylättiin, ja sitten hyväksyttiin, ja sitten todettiin että jos haluaa hylätä niin pitää hylätä viimeistään väitöstilaisuudessa, muuten se ei ole mahdollista.Tämä tapahtui aikana ennen tämän blogin syntyä eikä minulla ole tietoa miksi tätä Prycen väitöskirjaa ei olisi haluttu hyväksyä. Tässä linkki asiaa koskevaan MTVn uutiseen: Helsingin yliopisto hyväksyi hylätyn väitöskirjan.

- Ota näistä selvää -

45 minuuttia: valetutkinnoista ja plagioinnista

2011-12-11T19:26:00.000+02:00

Tänä syksynä MTV:n 45 minuuuttia paneutui toisenkin kerran korkeakoulutuksen laatukysymyksiin, kun ohjelmassa käsiteltiin 16.11.2011 valetutkintoja valelääkärikohun innoittamana. Toimittaja Tuula Malinin laatimassa ohjelmassa Väärät tohtorit ja valemaisterit käsitellään valetutkintojen ongelmaa kahdesta eri näkökulmasta, eli kyseessä voi olla 1) valeyliopiston antama todistus tai 2) oikean yliopiston väärennetty todistus. Molempia saa rahalla, ja molempia saa tilata netin kautta. Ohjelman loppupuolella siirrytään käsittelemään plagiointia Suomen korkeakouluissa.

Aluksi ohjelmassa paneudutaan tohtorin ja maisterin tutkinnot "etäopiskellen" hankkineen Shaukat Anjamin näkemyksiin tutkinnoistaan, kun toimittaja "kävi tapaamassa kasvatustieteen valetohtoria". Anjam kertoo että hänellä ei ole väitöskirjastaan kopiota, "se on laitettu sinne". Anjam sanoo ettei ole tehnyt mitään väärää ja sen takia pystyy rauhallisesti keskustelemaan asiasta toimittajankin kanssa. Ohjelmassa vieraillaan netissä toimivan University of Berkleyn sivuilla ja sanotaan että tohtorin tutkinnon saa 2500 eurolla (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 3.9.2011, 21 vuotta rehtorina - tohtorin tutkinto olikin ostettu).

Ohjelman toinen teema on plagiointi. Toimittajan mukaan "Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ollaan entistä huolestuneempia plagioinnin lisääntymisestä. Harjoitustöitä, esseitä ja oppinnäytetöitä otetaan surutta omiin nimiin alalla kuin allalla." Olen itse samaa mieltä toimittajan kanssa, mutta tällainen näkemys on aika tavalla ristiriidassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan esittämien "virallisten" näkemysten kanssa. Eihän TENKin useiden lausuntojen mukaan Suomessa juurikaan ole plagiointia - ei sen puoleen ole tutkimusvilppiäkään, siis TENKin mukaan. Ohjelmassa kuitenkin esitetään, miten jotkut yliopistot ovat alkaneet hankkia välineitä tekstivarkaiden paljastamiseksi. (Tätä samaa teemaa pohdin kirjoituksessani Plagiointia Suomen korkeakouluissa?) Nyt ohjelmassa todetaan että on paljastunut esimerkiksi tekstin kopiointia Wikipediasta, ja ohjelmaan haastatellun, Tampereen yliopiston Mikko Markkolan mukaan plagiaatintunnistimen antama näyttö plagioinnista on näin ollen kiistaton.

Ohjelmassa mainitaan Carl Öhmanin ja Jari Vilenin tapaukset (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 31.12.2009 Tapaukset Jari Vilen ja Carl Öhman) ja Pauliina Takalan tapaus (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 3.9.2010 Onko sitä sittenkin?). Takalan teksti oli käytetty Urkund-ohjelmassa ja silloin oli havaittu lähdeviitteiden puuttuminen. Ohjelmaan haastateltu Jyväskylän ammattiokorkeakoulun eettisen toimikunnan puheenjohtaja Eila Latvala vetoaa Urkundin ehdottomuuteen, "kun tää ajetaan Urkundilla tää teksti ja sieltä tulee vastaus niin sehän on kiistaton asia, se on silloin plagioinnista kysymys".

Ohjelmaan haastatellut korkeakoulujen edustajat siis luottavat Urkundiin plagiointinäytön hankkimisessa. Näkemys on kuitenkin yksipuolinen ja ongelmallinen: ensinnäkin Urkund -järjestelmä - samoin kuin mikä tahansa muu plagiaatintunnistin - tunnistaa vain osan sähköisesti julkaistuista teksteistä (ks myös Plagiointitutkijan teksti tämän vuoden tammikuussa: Miten hyvin sähköiset plagiaatintunnistimet toimivat?). Toiseksi, plagiaatintunnistimia on helppo hämätä tekstiä muuntelemalla. Kolmanneksi, mikään sähköinen plagiaatintunnistin ei voi tunnistaa kirjallisista lähteistä kopiointia. Korkeakoulujen kirjastot ovat pullollaan vain paperimuodossa julkaistuja tekstejä, joiden kopiointi jää huomaamatta jos luotetaan vain sähköiseen plagiaatintunnistimeen. Kannattaa pitää mielessä että kyllä plagioida osattiin ennen tekstien sähköistymistäkin:) Jos opiskelijan tekstissä on vaikkapa runsaasti vanhoja lähteitä niin lukija saattaa alkaa miettiä koko tekstin alkuperää.

Täällä Plagiointitutkijan blogissa olen kirjoittanut aiemmin myös kolmannesta tavasta hankkia valetutkinto, 3) teetetään opintosuoritukset ulkopuolisella henkilöllä (ks esimerkiksi 21.10.2009 Osta essee, osta opinnäytetyö tai Apua Nursing -opintoihin 4.9.2010). Eritasoisia opinnäytetöitä väitöskirjaan saakka kirjoitutetaan ja teksti ostetaan ulkopuolisilta henkilöiltä. Opinnäytetyön tai väitöskirjan voi tilata netistä tai sitten voi sopia muuten vaan kirjoittajan kanssa tekstin aiheesta ja tasosta ja valmiista tekstistä maksettavasta sopivasta summasta. Tekstin ostettuaan opin(näytetyön) ostanut voi mennä esittelemään "työtään" seminaariin tai väitöstilaisuuteen ja hupsista vaan, tutkinto on koht' sillään valmis ja todistus kädessä. Ostettuun teokseen kannattaa ostajan toki tutustua sen verran, että tietää mitä on "kirjoittanut" ja "käyttänyt lähteenä" jotta osaa vakuuttaa kuulijat ja tarkastajat omasta "osaamisestaan". Muutenhan joku ilkeämielinen tarkastaja voi epäillä tekstin aitoutta ja esittää hankalia kysymyksiä, joihin valmistautumaton opiskelija ei osaakaan vastata...

45 minuuttia: pätkä plagioinnista

2011-12-06T22:33:00.011+02:00

MTVn ajankohtaisohjelma 45 minuuttia käsitteli 9.11.2011 tieteellistä vilppiä ja plagiointia, kun se otti esille Saksan poliitikkojen väitöskirjojen epäselvyydet. Valetohtoriksi kopioimalla (tämä linkki on Youtubessa julkaistuun 5 min kestävään klippiin) kertoo eniten Karl Theodor zu Guttenbergin väitöskirjasta ja se paljastumisesta plagiaatiksi, mutta ohjelmassa viitataan myös muihin paljastuneisiin tapauksiin. Saksan "plagiointilanteesta" pääsette ajan tasalle seuraamalla Copy, Paste and Shake -blogia, johon olen täällä blogissani jo useamman kerran viitannut.

45 minuuttia on haastatellut ohjelmaan mediaprofessori Debora Weber-Wulffia, hän on siis tuon edellä mainitun blogin ylläpitäjä, ja Martin Heidingsfelderiä, joka on kehittänyt VroniPlag-järjestelmää. VroniPlag on wikipalvelu, jossa on tarkasteltu saksalaisten poliitikkojen väitöskirjojen sisältämää plagiointia. Asiasta kiinnostuneet netin käyttäjät voivat jättää wikiin tietonsa ja näyttönsä kunkin tarkasteltavana olevan asiakirjan sisältämästä plagioinnista. Saksankielisellä VroniPlagia käsittelevällä Wikipedia-sivustolla on kooste 16 tarkastellusta väitöskirjasta, ja niiden sisältämä plagiointi on kuvattu prosenttiosuutena. Monen poliitikon väitöskirja on näin osoitettu plagiaatiksi, mikä on johtanut väitöskirjan ja tohtorin tutkinnon mitätöimiseen.

Haastattelussa Martin Heidingsfelder toteaa sen, mitä maalaisjärkikin sanoo: "He ovat itse päättäneet väitellä ja plagioida. Omista virheistä on myös vastattava. Meitä väärinkäytösten paljastajia he eivät voi tässä kohdin syyttää. Vastuu on tekijöillä itsellään."

Saksan plagiointitutkija palkittiin

2011-10-23T19:58:00.009+03:00

Olen aiemmin kertonut täällä blogissani saksalaisesta Copy, Shake, and Paste -blogista, jota ylläpitää Debora Weber-Wulff. Hän ylläpitää saksankielistä plagiarismista kertovaa sivustoa, mutta raportoi plagiointitapauksista myös englanniksi tässä blogissaan. Plagiointitapauksista kirjoittamisen lisäksi Weber-Wulff on testannut erilaisia plagiaatintunnistimia ja arvioinut niiden toiminnan tehokkuutta. (ks. Miten hyvin plagiaatintunnistimet toimivat?)

University of Applied Sciences HTW Berlin, jossa Weber-Wulff työskentelee, palkitsi hänet 18.10.2011 vuoden "tiedejulkistajana" ansioistaan plagointitapausten tutkijana ja toimimisesta plagiarismin asiantuntijana mediassa. Weber-Wulff kehuu työnantajaansa blogikirjoituksessaan I'm so honored!

Ja kyllä, korkeakoulun johdolta on erinomaisen ryhdikästä ja laadukasta toimintaa, kun se sallii plagiointisivuston ylläpitämisen korkeakoulun palvelimella osana korkeakoulun nettisivustoa. Weber-Wulff itsekin toteaa, että jokaisesta yliopistosta ei ehkä olisikaan mielekästä tulla liitetyksi plagiointiasioihin. HTW Berlinissä plagiointitutkimus on osa Weber-Wulffin työtä ja mukaan työhön on tullut myös aiheesta kiinnostuneita jatko-opiskelijoita.

21 vuotta rehtorina - tohtorin tutkinto olikin ostettu

2011-09-03T08:49:00.016+03:00

Helsingin sanomat julkaisi eilen (2.9.2011) pääkirjoitustoimittaja Pekka Mykkäsen tekstin Pihtiputaan valetohtorin opetukset. Jutussa kerrotaan Viitaseudun opiston rehtori Shaukat Anjamista, joka on toiminut Pihtiputaan ja Viitasaaren kansalaisopistojen rehtorina vuodesta 1990 lähtien. Viime eduskuntavaaleissa Anjamin tarkoituksena oli asettua keskustan ehdokkaaksi, mutta vaalien ehdokasasettelun yhteydessä Anjamin yhdysvaltalaiset maisterin ja tohtorin tutkinnot paljastuivat ostetuiksi, tekaistuiksi, tutkintoja myyvien "paper mill" -tehtaiden tuotoksiksi. Keskisuomalainen käsitteli asiaa vaalien ehdokasasetelun aikaan (29.10.2010), ja otsikoi jutun näin: Valetohtori pyrkii eduskuntaan. Jutussa todetaan, että Berkleyn yliopisto myy tohtorin tutkintoja 3900 dollarin hintaan ja että valmistumisaika voi olla jopa vain kaksi viikkoa. Anjam itsekin myöntää ettei ole koskaan käynyt tuossa yliopistossa ja että hän oli estynyt osallistumaan omaan väitöstilaisuuteensa.

Viime vuoden lopulla Viitasaaren kaupungin ja Pihtiputaan kunnan sivistyslautakunnassa käsiteltiin asiaa, ja Anjam todettiin päteväksi virkaansa. (mm. Sivistys.net raportoi tapauksesta useita kertoja.)

Mykkänen esittää pääkirjoituksessaan, että olisi syytä tarkentaa ulkomaalaisten tutkintojen hyväksymistä. Ongelmallisia ovat ensinnäkin nämä virtuaalisesti toimivat, tutkintoja myyvät "yliopistot" ja toiseksi se, että myös todellisten ja aitojen yliopistojen tutkintotodistusten väärentäminen on helppoa nykyisellä tietotekniikalla ja kuvankäsittelyohjelmilla.

Mutta jos eettiset kysymykset ovat tuntemattomia, valuutatilille jäi dollareita ja maisterin tai tohtorin tutkinto kiinnostaa, niin tässä linkki University of Berkleyn sivuille.

UEF eettisten kysymysten ääressä

2011-09-03T08:48:00.006+03:00

Itä-Suomen yliopiston väliaikainen eettinen toimikunta on antanut lausuntonsa Carsten Carlbergin tapauksesta. Karjalaisen mukaan (31.8.2011) "lääketieteen professori Carsten Carlberg oli laiminlyönyt ohjaajan velvoitteita, kun hänen tutkimusryhmäänsä kuuluneen Tatjana Degenhardtin väitöskirjasta paljastui manipulaatiota". Karjalaisen jutussa ei mainita artikkeleita, jotka on vedetty pois tieteellisistä lehdistä ja joissa Carlberg oli myös kirjoittajana. Toimikunta ei siis löytänyt näyttöä siitä, että Carlbergin toiminnassa olisi vilppiä tai piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Väliaikainen eettinen toimikunta ei ota kantaa Carlbergin työsuhteeseen, mutta toimikunnan puheenjohtaja, akateeminen rehtori Kalervo Väänänen toteaa Karjalaiselle: "Mutta sanotaanko näin, että suomalaisen työantajakäytännön mukaan meillä ei ole selvityksen perusteella aineksia erottamiseen".

Itä-Suomen yliopiston julkaiseman tiedotteen mukaan yliopiston rehtori Perttu Vartiainen nimitti tämän väliaikaisen eettisen toimikunnan tutkimaan Carlbergin toimintaa Itä-Suomen yliopistossa, sen jälkeen kun oli selvinyt että Luxemburgin yliopisto oli ryhtynyt toimiin Carlbergin toimien selvittämiseksi. Perttu Vartiainen nimitti tähän väliaikaiseen eettiseen toimikuntaan kuusi miestä: puheenjohtajana akateeminen rehtori Kalervo Väänänen ja muina jäseninä dekaani, professori Timo Jääskeläinen, professori (emeritus) Ossi V. Lindqvist, professori Jorma Palvimo, professori Risto Turunen ja toimikunnan sihteerinä johtava lakimies Petri Rintamäki. Tutkimuseettisiä ongelmia ei siis löytynyt. Toimikunta kuitenkin päätyi esittämään, että työilmapiiriongelmia tulisi korjata ja opiskelijoiden ohjaamiseen liittyviä ohjeita tarkastaa.

Merkittävä päätös siitä, miten vilpillinen väitöskirja hylätään jälkikäteen

2011-07-23T21:21:00.015+03:00

22.7.2011 sanomalehdet Karjalainen ja Helsingin Sanomat julkaisivat uutisen Carsten Carlbergistä ja hänen erottamisestaan Luxemburgin yliopistosta. Helsingin Sanomien mukaan "kahden yliopiston professoria syytetään tutkimustulosten vääristelystä", mutta Kuopion yliopistossa toteutetun tutkimuksen vääristelystä on "ilmeisesti vastuussa hänen alaisuudessaan työskennellyt jatko-opiskelija".

Helsingin Sanomien artikkeliin on haastateltu myös Tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteeriä Sanna Kaisa Spoofia. Tutkimuseettinen neuvottelukunta ei ollut ennen Helsingin sanomien yhteydenottoa kuullut tai ollut tietoinen Carlbergin tapauksesta. Spoof toteaa että eri maissa väitöskirjojen ohjaajilla on erilaiset vastuut. Suomessa vastuussa on "työntekijä itse". Lopuksi Spoof vielä lisää, että "tutkimustulosten vääristely on Suomessa hyvin harvinaista".

Helsingin Sanomien uutisen mukaan Itä-Suomen yliopisto on evännyt kyseisen jatko-opiskelijan tohtorin tutkinnon, jatko-opiskelijan nimeä ei mainita. Nettiä selaamalla löytyykin Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston kokouksen (22.6.2011) pöytäkirja, jossa ilmenee että Degenhartin väitöskirjan vilpillisyyttä käsiteltiin kokouksessa juuri ennen juhannusta. Pöytäkirja on hyvin mielenkiintoinen väitöskirjan tai tohtorin tutkinnon mitätöimisen kannalta. Pykälä 36 on otsikoitu "Väitöskirjan uudelleenarviointi". (Tätä ennen tiedekuntaneuvoston kokouksessa oli hyväksytty 13 väitöskirjaa ja annettu väittelylupa viidelle uudelle väittelijälle ja vielä pykälässä 33 oli tarkennettu väitöskirjaprosessia ja hyväksytty uudet ohjeet esitarkastajille ja vastaväittäjille:)

Pöytäkirjan pykälä 36 siis kuvaa Tatjana Degenhardtin väitöskirjan "uudelleen arviointia". Kokous käsitteli väitöskirjatyötä työnä, jossa oli alunperin viisi artikkelia, mutta niistä kaksi oli jälkeenpäin todettu vilpillisiksi ja kyseiset tieteelliset lehdet olivat vetäneet ne pois (retraction). Niinpä väitöskirjaan on "jäänyt jäljelle" kolme osajulkaisua. Nämä osajulkaisut olivat olleet julkaisuina jo muissakin väitöskirjoissa, ja tiedekuntaneuvoston mukaan jäljelle jääneet artikkelit yhdessä eivät "täytä tiedekunnan ohjeistusta koskien väitöskirjan rakennetta". Pyydetyssä vastineessa "Degenhardt ei kiistä vilpillistä menettelyään".

Tiedekuntaneuvosto on määritellyt ei-julkiseksi Degenhardtin esittämän vastineen ja "tutkimussuunnitelman väitöskirjan kokoonpanoksi, jossa on huomioitu em. kahden artikkelin poisvetäminen".

Tiedekuntaneuvoston kokous käsitteli Degenhardtin väitöskirjasta vuonna 2009 annettua hyväksyntää viranomaisen virheellisenä päätöksenä, asiavirheenä. Hallintolakiin vedoten (50§) tiedekuntaneuvosto korjasi päätöstä asianomaisen vahingoksi. Hallintolain 52§ onkin tärkeä kaikkien väitöskirjassaan tai muussa opintosuorituksessa vilppiä tehneiden kannalta, sillä "Aloite on tehtävä tai vaatimus virheen korjaamiseksi on esitettävä viiden vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä."

Tiedekuntaneuvoston kokouspöytäkirjassa on esitetty seuraavaa:
"1. Tiedekuntaneuvosto päättää korjata hallintolain (434/2003) 50 § (asiavirheen korjaaminen) 1 momentin 1 kohdan perusteella päätöksen 26.2.2009 koskien Tatjana Degenhardtin väitöskirjatyön ”An Integrated View of PPAR-Dependent Transcription” hyväksymistä, koska päätös perustui selvästi virheelliseen selvitykseen. Virhe on johtunut Degenhardtin omasta menettelystä, jonka perusteella asianosaisen suostumusta ei tarvita."
ja
"2. Tiedekuntaneuvosto päättää Tatjana Degenhardtin väitöskirjan hylkäämisestä, koska väitöskirjatyö ei täytä kahden artikkelin poisvedon vuoksi enää väitöskirjan hyväksymiselle asetettuja vaatimuksia."

Päätökset tehtiin esitysten mukaisesti.

Plagiointitutkijaa jääkin nyt mietityttämään, että näinkö yksinkertaista tutkinnon ja suorituksen hylkääminen onkin. Ensinnäkin, käytävä- ja kuppilakeskusteluissa on pohdittu ja todettu, että kun tutkinto on kerran annettu niin eihän sitä voi pois ottaa. Toiseksi, blogini lukijat muistavat viime keväänä Turun yliopistossa tapahtuneen "paljastuksen", jonka seurauksena nimettömäksi jääneen rikoskomisarion lisensiaattityö todettiin plagiaatiksi ja tiedekuntaneuvosto lähti hakemaan tutkinnon purkamista korkeimmasta hallinto-oikeudesta (Plagiaatti oikeustieteen alalta 27.1.2011). Omituista, että Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto ei tehnyt lisensiaattityön hylkäämisestä tällaista hallintolakiin nojautuvaa päätöstä, jollaisen Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvosto teki. Kolmanneksi mietityttää, että eipä meillä Suomessa taida seurata tieteellisestä vilpistä mitään, ei edes opinto-oikeuden menettämistä, kun Degenhardtkin esitti vastineessaan väitöskirjastaan uuden tutkimussuunnitelman. Tuota tuota...

Toisaalta, mitä merkitystä tällä koko hässäkällä on? Tatjana Degenhardtin "hylättyä" väitöskirjaa mainostetaan edelleen, voit sen ostaa 38 euron hintaan vaikkapa täältä.

UEF professori irtisanottiin Luxemburgin yliopistosta

2011-07-16T22:57:00.006+03:00

Carsten Carlberg, joka on toiminut professorina sekä Itä-Suomen että Luxemburgin yliopistoissa, on erotettu virastaan Luxemburgissa. Retraction Watch raportoi asiasta otsikolla Carsten Carlberg out at University of Luxembourg. Carlbergin todettiin syyllistyneen vilppiin, kun hän oli hyväksynyt vilpillisiä tutkimustuloksia sisältäneiden artikkeleiden julkaisemisen ja toimimalla yhtenä kirjoittajana kahdessa vilpillisessä artikkelissa. Tutkimukset oli toteutettu Kuopion yliopistossa, ja vilpilliset tulokset olivat osa Tatjana Degenhartin väitöskirjaa. Retraction Watchin saamien tietojen mukaan Carsten Carlbergin asema Itä-Suomen yliopistossa ei ole uhattuna.

UEF professori tutkinnan kohteena

2011-05-21T15:58:00.011+03:00

Retraction Watch raportoi eilen Itä-Suomen yliopistossa professorina toimivaa Carsten Carlbergia koskevasta tutkinnasta otsikolla Grad student’s misdeeds may cost prof Carsten Carlberg a job. Carlbergilla on professuuri myös Luxemburgin yliopistossa, jossa on viime syksystä lähtien selvitetty Carlbergin johtamassa tutkimusryhmässä ilmennyttä vilppiä. Todetun vilpin takia kaksi tutkimusryhmässä tuotettua artikkelia on vedetty pois lehdistä Cell ja Journal of Molecular Biology.

Luxemburgin yliopisto on julkistanut tutkinnan ja ennakoi, että Carlberg irtisanotaan virastaan, vaikka Carlbergin itsensä ei ole todettu syyllistyneen vilppiin. Vilppi tapahtui Suomessa silloisessa Kuopion yliopistossa, kun Carlbergin ohjauksessa valmistui Tatjana Degenhartin väitöskirja. Myöhemmin Degenhartin tutkimustulokset on todettu manipuloiduiksi. Carlberg kuitenkin oli yhtenä kirjoittajana myös noissa poisvedetyissä artikkeleissa, ja Luxemburgissa tämä tulkitaan niin vakavaksi rikkeeksi että se johtanee viran menetykseen. Carlberg kommentoi itsekin Retraction Watchille asiaa ja toteaa, että hän on itse pyytänyt tutkintaa Luxemburgin yliopistolta, josta se on vuotanut lehdistölle ja josta on nyt tehty "iso numero".

Carlberg oli itse ilmoittanut asiasta viime syksynä omilla web-sivuillaan, mutta nyt tieto on kadonnut "johtuen ilmeisesti Kuopion yliopiston yhdistymisestä Itä-Suomen yliopistoon".

Tuota tuota, sitä vaan mietin että miksiköhän Luxemburgin yliopisto tutki asiaa ja aikoo erottaa Carlbergin kun vilpillinen väitös ilmestyi Kuopion yliopistossa ja tutkimus tehtiin Kuopiossa...Ja sitten vielä sitäkin, että miksiköhän Carlberg kärsii seuraukset, jos joku toinen toimi vilpillisesti... Tatjana Degenhartin väitöskirjaa esitellään esim. täällä

Rahan ja tutkimustulosten välisestä ystävyydestä

2011-03-07T11:27:00.019+02:00

Palaneen käryä on toimittaja Jaakko Lyytisen kirjoitus eilisessä Hesarissa, kirjoitus perustuu pitkälti Tieteessä tapahtuu -lehdessä juuri julkaistuun Heikki Hiilamon artikkeliin Historioitsijat tupakkateollisuuden palveluksessa.

Teksteissä sohaistaan kusiaispesää, kun ajatellaan ääneen yliopistossa tehtyjen tutkimusten tuloksien yhteyttä rahoittajan motiiveihin. Onko yliopistojen rahassa sittenkin eettinen ulottuvuus? Suomessahan olemme tottuneet kuulemaan tiedeinstituution edustajien vakuutteluja siitä, miten puhdasta ja vilpitöntä tiede ja tutkimukset meillä ovat. Yllä mainituissa teksteissä esitellään kahden (alun perin neljän) naisen nostamaa oikeusjuttua kahta tupakkayhtiötä vastaan Suomessa. Naiset olivat sairastuneet vakavasti poltettuaan kevytsavukkeita - mutta tiesivätkö naiset tupakoinnin aloittaessaan tupakoinnin vaarallisuudesta ja sen aiheuttamasta riippuvuudesta vai eivät? Asiaa selvitettiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, molemmissa naiset hävisivät kanteensa ja lopulta he vetäytyivät asian käsittelemisestä korkeimmassa oikeudessa. Oikeudenkäyntiä varten tupakkayhtiöiden asianajajat tilasivat Tampereen yliopiston historian laitokselta tutkimuksen siitä, miten hyvin Suomessa tunnettiin tupakoinnin riskejä 1900-luvulla. Hankkeen johtajana toimi professori Pertti Haapala, joka nykyisin on Tampereen yliopiston I vararehtori.

Pertti Haapala toimi myös tupakkayhtiöiden todistajana oikeudenkäynneissä. Tupakkayhtiöiden tilaama hanke oli nimetty Yleinen tietoisuus tupakoinnin terveysvaikutuksista Suomessa 1950-luvulta lähtien - mutta tieteen julkisuusperiaatteen vastaisesti hankkeesta ei ole julkaistu mitään tuloksia. Tupakkafirmat maksoivat tilaamastaan tutkimuksesta Tampereen yliopistolle 165 000 euroa. Tutkimuksen pohjalta professori Haapala kirjoitti 31-sivuisen raportin, joka on oikeudenkäyntien todistusaineistoa. Yliopiston saaman rahoituksen lisäksi Haapala sai tästä raportista palkkioksi 61 000 euroa. Haapala totesi todistajanlausunnossaan, että 1950-luvulla Suomessa tiedettiin laajasti tupakoinnin terveyshaitoista. Kaikki suomalaiset olivat hänen mukaansa kuulleet tupakoinnin vaarallisuudesta ja siitä, että tupakoinnin lopettaminen voi olla vaikeaa.

Lääkärilehdessä julkaistiin vuonna 2008, käräjäoikeuden käsittelyn aikoihin, artikkeli Tupakkayhtiöiden juristit tilasivat tutkimuksen. Tässä Ulla Järven kirjoittamassa artikkelissa ihmetellään tutkimustulosten salaamista ja tuodaan esille se ristiriita, mikä on Haapalan aiempien tutkimustulosten ja hänen tupakkaoikeudenkäyntiin laatimansa raportin välillä. Kun oikeudessa tuli esille, että kaikki tiesivät tupakoinnin vaarallisuudesta, Haapalan aiemmin vetämän hankkeen Terveyden edistäminen Suomessa 1900–2000: Ideologia, politiikka ja käytäntö tuloksissa päädyttiin erilaisiin arvioihin siitä, miten ihmiset ymmärsivät ja omaksuivat saamaansa terveyskasvatusta.

Lääkärilehden artikkelista ei pidetty. Hiilamo toteaa (s 32):
"Suomen Lääkärilehden kerrottua Pertti Haapalan todistuksesta Helsingin käräjäoikeudessa tutkimuseettiselle neuvostolle tehtiin nimetön kantelu Haapalan hankkeesta (Järvi 2008). Käytäntönsä mukaisesti tutkimuseettinen neuvottelukunta siirsi kantelun Tampereen yliopiston eettiseen toimikuntaan, jossa se ei johtanut toimenpiteisiin."

Yllä mainitun Tieteessä tapahtuu -lehden artikkelin kirjoittanut Heikki Hiilamo toimii KELAn tutkimusprofessorina, ja hän oli tupakkaoikeudenkäynnissä kantajien todistajana. Artikkelissaan hän käy läpi tupakkaoikeudenkäyntien historiaa ja tupakkayhtiöiden ja heidän asianajajiensa strategioita. Tupakkayhtiöiden piti ensin todistaa se, että tupakka ei ole vaarallista ja sitten se, että kaikkihan tiesivät vaarallisuudesta = valmistajat olivat tietämättömiä, mutta kuluttajat tiesivät = tupakka on turvallista myytäessä, mutta vaarallista ostamisen jälkeen. Nyt kävikin niin, että Haapalan lausunto oli kopio amerikkalaisissa tupakkaoikeudenkäyneissä käytetyistä, historian tutkijoilta pyydetyistä, tupakkateollisuutta tukeneista lausunnoista. "Haapalan lausunnossa toistuivat väitteet siitä, että kaikki suomalaiset olisivat tienneet tupakan terveyshaitoista jo paljon ennen lääketieteen asiantuntijoita. On epäselvää, miten suuri yleisö on voinut vakuuttua ennen tutkijoita tupakan terveysvaaroista, jos sen käsitykset kuitenkin pohjautuivat tieteelliseen tutkimukseen. Vielä 1950-luvun alussa monet lääkärit pitivät yskää tupakan suurimpana terveyshaittana. Suomessa etsittiin saunomisesta syytä keuhkosyövän yleistymiselle niinkin myöhään kuin 1960-luvun puolivälissä." (s 32)

Hiilamon artikkeli kannattaa lukea kokonaisuudessaan, se on paitsi hyvin kirjoitettu myös hyvin informatiivinen. Tästä artikkelista luin esimerkiksi USAssa tuomari Gladys Kesslerin tekemästä, voimaan jäävästä päätöksestä: "tupakkayhtiöt olivat luoneet ja ylläpitäneet salaliittoa, jolla kuluttajia ja viranomaisia oli harhautettu savukkeiden terveysvaaroista" (s 29). Lisäksi opin uuden käsitteen agnotologia, josta saankin hyvän käsitteen kuvaamaan tiedeyhteisön suhtautumista vilppiin ja plagiointiin.

Kiitos Heikki Hiilamo ja Tieteessä tapahtuu -lehti hyvästä artikkelista!

Saif Gaddafi ja PhD

2011-03-07T00:51:00.007+02:00

Olemme Suomenkin television kautta saaneet kuulla Muammar Gaddafin pojan Saif Gaddafin lausuntoja Libyan tilanteesta. The Guardianissa ilmestyi perjantaina Meghnad Desain kirjoittama artikkeli LSE is paying a heavy price for Saif Gaddafi's PhD. Saif Gaddafi hankki tohtorin tutkinnon London School of Economicsissa vuonna 2008, ja Desai oli väitöskirjan toinen tarkastaja. Nyt väitöskirja on joutunut plagiointiepäilyjen kohteeksi - eikä siinä kaikki, tutkinnon myöntänyttä London School of Economicisia epäillään lahjusten vastaanottamisesta. Väitetään että plagioinnista tiedettiin, mutta tutkinto myönnettiin kun Gaddafi lahjoitti yliopistolle 1,5 miljoona puntaa. Myöhemmin yliopisto hyväksyi myös 2,2 miljoonaa puntaa vastineeksi libyalaisten virkamiesten kouluttamisesta. London School of Economicsin johtaja Sir Howard Davies erosi tehtävästään torstaina (tässä erokirje).

Saif Gaddafin väitöskirjaa on analysoitu kollektiivisesti wikissä Saif Al-islam Gaddafi Thesis Wiki. Asiasta raportoi myös Channel 4 otsikolla Saif Gaddafi: Genius of Fraud?. Wikin avulla plagioinnin kokonaismääräksi on laskettu 6 prosenttia koko väitöskirjasta, väitöksen sanamäärä on 93000 ja suoraan muualta kopioituja tai hieman muutettuja tekstejä 5446 sanaa.

Vilpillistä opiskelua Britanniassa

2011-03-06T21:40:00.010+02:00

Helsingin sanomat julkaisi tänään verkkolehdessään plagiointia ja opiskeluvilppiä käsittelevän jutun. Suomessahan meillä ei ole tällaiseen juttuun aineksia, joten Hesari on hakenut aihetta käsittelevän artikkelin brittilehdestä The Telegraph ja otsikoinut juttunsa näin: Brittilehti: Huijaamisesta tullut suoranainen epidemia yliopistoissa. Hesarin tekstissä käsitellään eilen ilmestynyttä, David Barrettin kirjoittamaa artikkelia The cheating epidemic at Britain's universities. Sen mukaan lukuvuonna 2009-2010 Britanniassa kirjattiin 17000 opiskeluvilppitapausta niissä 80 yliopistossa, jotka vastasivat aiheesta tehtyyn kyselyyn.

Mitä vilppiä yliopisto-opiskelussa sitten voi tehdä, tässäpä listaa:

- erilaisten tehtävien, esseiden ja opinnäytetöiden plagiointi
- Wikipediasta kopiointi (mainittu ihan omana vilpin muotonaan)
- esiintyminen jonain toisena henkilönä (tekee tentin toisen puolesta)
- yritys vaikuttaa opettajaan epäsovinnaisella tavalla (hmm...)
- useampi opiskelija palauttaa samanlaisen tehtävän (samanlaisilla virheillä)
- käyttää tentissä apuna MP3-soittimelle tallennettuja muistiinpanoja (kätevää)
- kirjoittaa tenttivastaukset kotona ja salakuljettaa ne valvottuun tenttitilaisuuteen (varmaan kysymykset tiedossa ennakkoon)
- ottaa tenttitilaisuudessa vastaan tietoja puhelimella
- puhelin muistiinpanoineen on jemmassa vessassa, ja opiskelija hakee tiedot vessatauolla ja kirjoittaa ne vessapaperille (huh, monimutkaista ja aikaa vievää:)
- ohjaajan allekirjoituksen väärentäminen arviointipaperiin
- ostoksilla käynti eli valmiiden tehtävien ja opinnäytetöiden ostaminen "paperitehtaista" (paper-mills, internet-based essay-writing companies)

Brittitapaan kyselyn tulokset on julkistettu taulukossa, josta voitte katsoa suosikkiylipistonne ilmoittamat vilppilukemat. Enimmillään yliopistoissa on ollut 700-800 käsiteltyä vilppitapausta yhden lukuvuoden aikana. The Telegraphin mukaan nyt ilmoitetut 17000 yliopistotasolla käsiteltyä opiskelijoiden tekemää vilppitapausta ovat vain räikeimmät tapaukset, ja opettajat käsittelevät lievemmät huijaukset ja huolimattomuudet kahden kesken opiskelijan kanssa. Kun tavalliset "red brick" yliopistot ovat ilmoittaneet keskimäärin muutamia satoja vilppitapauksia lukuvuodelta 2009-2010, arvostetuissa vanhoissa (traditional) yliopistoissa julkisivu on (melko) puhdas. Cambridgen yliopistossa vilppitapauksia on ollut vain yksi. Vertailukohteena on lukuvuosi 2005-2006, jolloin Cambridgessa ei ollut yhtään plagiointi- tai lahjustapausta. Oxfordin yliopistossa luvut ovat jo hieman korkeammat, 12 ilmoitettua tapausta lukuvuonna 2009-2010. Yli 800 tapausta ilmoittavat käsitelleensä seuraavat yliopistot: Greenwich (838), Sheffield Hallam (801), ja menköön mukaan vielä Kingston (799). Opiskelijamääriä tuossa taulukossa ei ilmoiteta, joten sen perusteella ilmoitetun vilpin määrää ei voi suhteuttaa yliopiston kokoon. Selkeää kuitenkin on, että suuria vilppimääriä ilmoittaneet yliopistot ovat sitoutuneet julkisuuteen ja ovat lähteneet käsittelemään ja ehkäisemään vilppiä avoimesti.

***
Ja ne kootut selitykset...

Helsingin Sanomien artikkeli brittiopiskelijoiden vilpillisyydestä on tätä kirjoittaessani tuottanut lukijoilta 29 kommenttia lehden keskustelupalstalle.

The Telegraph -lehden artikkelia puolestaan seuraa 217 lukijakommenttia.

Suomalaisissa kommenteissa mennään aluksi suoraan huipulle: professorit, poliitikot ja virkamiehet huijaavat eikä heille ole tästä seurauksia. Jari Vilenin tapaus kerrataan. Ei ole ihme että opiskelijat tekevät samaa. Kommentoijien mukaan työpaikkaa hakiessa ei tarvitse osoittaa osaamista, riittää että on hyvä tyyppi ja koska työpaikat hankitaan suhteilla niin ei haittaa vaikka todistus olisi hankittu plagioimalla. Vastakkaisia mielipiteitä esitetään. Ja esimerkiksi Kiinassa huijataan vielä enemmän. Yksi esittelee guttenplagwikin ja toinen kertoo miten plagionti alkaa jo alakoulusta. Plagiointiin puuttuvaa opettajaa odottavat vanhempien syytökset.

- Kommenttien joukossa on monta kiinnostavaa näkökulmaa ja detaljia. -

Siinä missä suomalaiset kommentoijat heijastelevat plagioinnin ja vilpin taustalle niitä käytäntöjä, joita Suomen Akatemia, opetusministeriö, yliopistot ja ammattikorkeakoulut toteuttavat, brittien keskustelu kääntyy hyvin nopeasti ulkomaalaisvastaisuudeksi. Nimimerkki Iondinium toteaa vilppiongelman johtuvan ulkomaalaissita opiskelijoista ja lataa keskusteluun arvionsa, jonka mukaan 99% vilpistä on ulkomaalaisten opiskelijoiden tekemää. Keskustelu vilkastuu, vastakkaisia näkemyksiä esitetään, mutta vaikka Iondinium saa monta kriittistä kommenttia hän ei peräydy väitteestään. Poliitikkojen toiminta otetaan esille myös brittikeskustelussa (cheating politicians). Ja sitten siirrytään keskustelemaan siitä, mitä tapahtui kun polytechnic-opistoista tuli muka-yliopistoja: taso laski. Ylipäätään keskustelijoiden mukaan opiskelijoiden taso Britanniassa on hyvin huono. Huonoa on myös keskustelupalstalle kirjoittajien kieli, kun he äityvät nälvimään toisiaan kirjoitus- ja kielioppivirheistä.

Kieltäminen, anteeksipyyntö, eroaminen - zu Guttenberg otsikoissa

2011-03-01T19:52:00.009+02:00

Tänään tuli maailmalle näkyväksi se, että ainakin Saksassa plagiointiin suhtaudutaan vakavasti. Plagioinnnista ei (aina) selviäkään pelkällä teon kieltämisellä ja plagiointiepäilyjen esittäjien mitätöimisellä. Plagiointi ja plagioinnin toteamisyritykset saivat tänään enemmän julkisuutta kuin koskaan aiemmin.

Karl-Theodor zu Guttenberg luopui viime viikolla tohtorin arvostaan ja erosi tänään puolustusministerin virastaan. Näin (tiede)maailma sai yhden esimerkin ja ennakkotapauksen siitä, että plagioija onkin itse vastuussa tekosistaan ja plagioinnilla on myös seuraamuksia.

Uutinen zu Guttenbergin erosta levisi Saksasta nopeasti läpi Euroopan ja USAn (ainakin). Plagiointiepäilyjen esiintullessa Wikipedia esitteli zu Guttenbergia ja hänen yksityisiä ja julkisia saavutuksiaan laajoissa artikkeleissa saksaksi ja englanniksi. Nyt myös suomenkieliseen Wikipediaan ilmestyi artikkeli, tänään entiseksi Saksan puolustusministeriksi muuttuneesta zu Guttenbergistä.

Tänään ilmestyneiden lehtiartikkeleiden mukaan zu Guttenbergin voimat loppuivat. Esimerkiksi New York Times siteeraa zu Guttenbergia näin: “Olen aina ollut valmis taistelemaan, mutta nyt on pakko myöntää että raja tuli vastaan". Vielä viime viikolla uskottiin, että zu Guttenberg selviää plagioinnistaan anteeksipyynnöllä ja Angela Merkelin tuella, mutta saksalaiset tieteentekijät eivät olleet tähän menettelyyn tyytyväisiä. He kokosivat viime viikonloppuna yli 20 000 nimeä avoimeen kirjeeseen, joka oli osoitettu liittokanslerille. Kirjeen allekirjoittaneet totesivat, että Merkelin tuki zu Guttenbergin plagioinnille ja plagioinnin julkinen vähättely oli kaikkien rehellisten tutkijoiden pilkkaamista. Koko kirjeen voit lukea täältä, Debora Weber-Wulffin blogista.

Tänään Debora Weber-Wulff kirjoittaa blogissaan otsikolla Dismissed!. Otsikko viittaa Saksan tv:n nyt illalla lähettämään erikoisuutislähetykseen zu Guttenbergin erosta. Lähetys oli otsikoitu sanalla "Weggetreten!", joka Weber-Wulffin mukaan on saksan kielessä armeijasanastoa ja tarkoittaa hylkäämistä, erottamista. Erottamistulkinta oli tehty, vaikka zu Guttenberg oli kutsunut lehdistön koolle tänään aamupäivällä ja ilmoittanut itse eroavansa. zu Guttenbergin mukaan hän ei niinkään eroa painostuksen vuoksi, vaan siksi, että puolustusministerinä hän ajattelee armeijaa ja ettei armeijan tarvitsisi kärsiä tästä ikävästä jutusta...

The Economist on otsikoinut zu Guttenbergin eroa käsittelevän jutun otsikolla Teflon no more. Tänään tapahtunutta eroamista ei tässä artikkelissa pidetä uran loppuna. zu Guttenberg kiitti puheessaan kansaa laajasta tuesta, minkä ajatellaan johtavan kansan tuen säilymiseen ja zu Guttenbergin paluuseen ja uran uuteen nousuun muutaman vuoden sisällä.

- suattaa se olla niinnii vua suattaa se olla olematakkii -

Nyt ei mene hyvin, Saksan puolustusministerillä

2011-02-16T18:23:00.012+02:00

Tänään saapui plagiointiuutisia Saksasta, ja ne ylittivät uutiskynnyksen myös Suomessa. Saksan puolustusministeri Karl-Theodor zu Guttenbergin väitöskirja "Verfassung und Verfassungsvertrag. Konstitutionelle Entwicklungsstufen in den USA und der EU" on joutunut plagiointiepäilyjen kohteeksi. Ylen nettisivusto raportoi tapauksesta otsikolla Saksan Guttenberg taas vastatuulessa. Yle viittaa jutun tekstissä Süddeutsche Zeitungin tänä aamuna julkaisemaan artikkeliin.

Süddeutsche Zeitungin artikkelissa kerrotaan, että zu Guttenbergin väitöskirja hyväksyttiin vuonna 2007. Artikkelin mukaan whistle-blowerin ikävän roolin on nyt ottanut professori Andreas Fischer-Lescano, joka toteaa zu Guttenbergin tekstin olevan "ein dreistes Plagiat" (röyhkeä plagiaatti) ja "eine Täuschung" (huijaus). SZ on linkittänyt uutiseen myös kuvamateriaalia, johon on laitettu rinnakkain zuGuttenbergin väitöskirjatekstiä ja eri lähteitä, joista tekstiä on kopioitu. Väitöskirjan alkuosassa näyttäisi olevan muun muassa Frankfurter Allgemeine Zeitungista otettua tekstiä (hmm...). Ja Wilfried Marxerin teoksesta "Wir sind das Volk" ei ole kopioitu ainoastaan tekstiä vaan myös alaviitteet.

Nyt onkin mielenkiintoista seurata miten poliitikkosuosikki ja uudeksi liittokansleriksikin povattu zu Guttenberg selvittelee plagiointiepäilyt. Saksassa on useita väitöskirjoja hylätty jälkikäteen joko plagioinnin tai "ostoksilla käynnin" takia (=ostettu väitöskirja).

Debora-Weber Wulff kirjoittaa asiasta enemmän huomenna, tänään hän on päivittänyt blogiaan vain vähän, koska aika on mennyt toimittajien kanssa puhelimessa - toimittajat ovat nyt hyvin kiinnostuneita plagioinnista:) Käykäähän katsomassa miten suosituksi Weber-Wulffin plagiarismisivusto muuttui tänä päivänä, kuva siitä täällä.

Ja Weber-Wulffin blogitekstin mukaan zu Guttenbergin nimi ei olekaan pelkästään zu -etuliitteinen, vaan Saksan puolustusministerin koko arvonimi on Baron von und zu Guttenberg.

- sattuu sitä paremmissakin piireissä -

Plagiaatti oikeustieteen alalla

2011-01-27T18:24:00.019+02:00

Jokohan Suomessa nyt nähdään ensimmäinen tapaus, jossa plagiointi johtaa yliopistossa myönnetyn tutkinnon purkamiseen?

Iltalehti raportoi tänään mielenkiintoisesta tapauksesta oikeustieteen alalta. Jo hyväksytyn lisensiaatintyön on todettu sisältävän niin paljon plagiointia, että kyseisen lisensiaatintutkimuksen ja sen perusteella myönnetyn oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon purkua haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Päätöksen tutkinnon purkamisen hakemisesta on tehnyt Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan johtokunta kokouksessaan 14.12.2010. Iltalehti otsikoi juttunsa näin: Poliisipomo plagioi lisensiaattityönsä

Iltalehti esittää osittaisen kopion johtokunnan pöytäkirjasta. Kopiosta selviää, että tapausta varten asetettu tutkintaryhmä totesi kyseisen lisensiaatin syyllistyneen "vilppiin tieteellisessä toiminnassa. Vilppi täyttää tässä tapauksessa luvattoman lainaamisen eli niin sanotun plagioinnin tunnusmerkit." Iltalehti kertoo, että kyseinen lisensiaatti on "Helsingin poliisissa merkittävässä johtoasemassa työskentelevä rikoskomisario". Plagioinnin kohteeksi joutunut on myöskin Helsingin poliisissa työskentelevä henkilö, jonka Poliisiammattikorkeakoululle vuonna 2006 jättämää opinnäytetyötä on nyt plagioitu. Nyt käsiteltävänä oleva plagiointi on todettu lisensiaatintyössä, joka hyväksyttiin kesällä 2009. Vilppiepäilyä alettiin tutkia pian sen jälkeen, joten tutkinta näyttää kestäneen puolitoista vuotta! Tutkinnan kerrotaan lähteneen liikkeelle, kun yliopisto sai asiasta ilmoituksen "ulkopuolelta".

Selvityksen mukaan plagiointi johtui vain lisensiaatintutkinnon laatijasta itsestään, eivätkä työn tarkastaneet kaksi professoria olleet tietoisia tarkastamansa työn sisältämästä plagioinnista.

Iltalehti on pyytänyt kommenttia myös rikosylikomisariolta itseltään. Rikosylikomisario kertoo toimineensa täysin tahattomasti, joten hänen mielestään koko tutkimuksen hylkääminen olisi kohtuutonta.

Mitä jatkossa?

Iltalehden raportoiman plagiointitapauksen käsittelyn myötä voisi kumoutua kaksi Suomessa vallitsevaa myyttiä:

Ensinnäkin, olen lukuisia kertoja ollut tilanteessa, jossa vain todetaan olkapäitä kohautellen, että jo hyväksytylle opintosuorituksena jätetylle plagiaatille ei voi enää tehdä mitään. Turun yliopisto on siis ensimmäisenä Suomessa osoittanut suoraselkäisyyttä tässä asiassa ja lähtenyt käsittelemään yliopistossa tapahtuvaa plagiointia oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Vilppiin syyllistymisestä seuraa jotakin tekijälle itselleen (ei vain niille, jotka siitä ilmoittavat).

Toiseksi, nyt olisi mahdollisuus päästä eroon plagioinnin määrittelyissä ajoittain ja paikoittain kummittelevasta teemasta 'tahattomuus'. Plagiointi on luvatonta lainaamista: tekijä yksinkertaisesti ottaa tekstiä netistä tai kirjallisesta lähteestä eikä ilmoita alkuperäistä kirjoittajaa. Plagioinnin määrittelyyn ei siis kuulu pohdintaa tahallisuudesta tai tahattomuudesta. Tahattomuuteen vetoaminen toimii silloin kun kyseessä on vahinko, vaikkapa jos ikkuna särkyy siihen vahingossa osuneesta pallosta. Tekstin kopioiminen netistä tai kirjallisesta lähteestä tahattomasti on oikeastaan mahdotonta - ellei sitten uskota siihen, että jokin näkymätön voima ulkoavaruudesta liikuttelee plagioijan käsiä eikä hän itse tätä huomaa:)

Hehheh, tiede voi olla tätäkin:)

2011-01-23T09:47:00.011+02:00

Onko sinulla ollut vaikeuksia saada kirjoittamasi teksti julkaistuksi? Eikö artikkelisi kelvannut johonkin lehteen, ja jouduitko odottamaan referee-lausuntoja puoli vuotta? Tässäpä vaihtoehto, josta nykyinen suosikkiblogini Retraction Watch raportoi eilen.

Journal of Universal Rejection alkoi toimintansa vuonna 2009, vaikka sen nettisivut saivat muotonsa vasta äskettäin. Kun laitat artikkelisi tänne, lehti lupaa seuraavaa:
- sinun ei tarvitse hermoilla hyväksytäänkö artikkelisi vai ei, voit olla sataprosenttisen varma että sitä ei hyväksytä
- lehti ei laskuta sinulta maksua julkaisemisesta eikä varsinkaan sivumäärän mukaan
- voit sanoa että olet tarjonnut artikkeliasi maailman arvostetuimpaan lehteen (jos mittarina on tarjottujen artikkeleiden pieni hyväksymisprosentti)
- sinulle jää täydet tekijänoikeudet, voit muuttaa tekstiäsi ihan miten haluat ja tarjota artikkeliasi muuallekin, jopa ennenkuin kuin saat päätöksen julkaisemisesta
- päätös kuitenkin tulee yleensä heti, eikä kukaan edes lue tekstiäsi

Retraction Watch haastatteli Journal of Universal Rejection -lehden päätoimittaja Caleb Emmonsia eilen. Emmons kertoo tarinan lehden historiasta ja matemaatikkona määrittelee lehden impaktikertoimen lähestyvän ääretöntä.

Retraction Watch: Onko tiedevilppi lisääntynyt?

2011-01-14T16:47:00.020+02:00

Retraction Watch on Adam Marcusin ja Ivan Oranskyn ylläpitämä blogi, jossa seurataan vilpillisiksi paljastuneiden tiedeartikkeleiden poistamista julkaisuista ja julkisuudesta. Blogi on toiminut elokuusta 2010 lähtien; alussa blogin pitäjille vihjailtiin että eipä taida tulla paljoakaan julkaistavaa. Epäilijät olivat kuitenkin väärässä, raportoitavaa on riittänyt niin paljon, että kirjoittajat eivät ole pystyneet julkaisemaan tekstejä poisvedetyistä artikkeleista sellaisella aikataululla kuin olisivat halunneet. Kaikki tieteelliset lehdet eivät myöskään ole suhtautuneet asiallisesti, kun Marcus ja Oranski ovat kysyneet tietoja poisvetämisen syistä. "None of your damn business" tuli vastaukseksi lehdestä nimeltä Annals of Thoracic Surgery, kun Marcus ja Oransky kysyivät syitä siihen, miksi ko. lehdestä vedettiin pois siinä vuonna 2004 ilmestynyt artikkeli.

Retraction Watch -blogissa ilmestyi eilen kooste siitä, miten paljon tieteellisiä artikkeleita poistetaan julkisuudesta tieteellisen vilpin takia: Kirjoituksen otsikko on Is Scientific Fraud on the Rise? Ivan Oransky on koonnut tähän tekstiin tuloksia arvioista tieteellisen vilpin määrästä, kun mittarina käytetään artikkeleiden poisvetämistä. Vaikka julkaistujen vilppikäsittelyjen määrä on lisääntynyt, syyksi on arveltu tieteellisen julkaisemisen suurta kasvua (siis kun artikkelien ja lehtien määrä kasvaa, vilpillisten artikkeleiden määrä lisääntyy samassa suhteessa). Tässä blogikirjoituksessa viitataan analyyseihin, joissa on katsottu vuosittain poisvedettyjen artikkeleiden määrän suhdetta uusien julkaisujen määrään. R Grant Steen on julkaissut lehdessä Journal of Medical Ethics artikkelin Retractions in the scientific literature: is the incidence of research fraud increasing? Hän oli analysoinut 742 artikkelia, jotka oli vedetty pois PubMed -tietokannasta vuosina 2000 - 2010. Steen jakoi syyt petoksiin (sepittämimen, fabrication ja vääristely, falsification) ja virheisiin (error). Suurin yksittäinen nimetty syy artikkelin poisvetämiseen oli "tieteellinen virhe". Aineiston sepittäminen (fabrication), johon Steen luki myös aineiston plagioinnin, oli yleisempää kuin tekstin plagiointi. Steenin analyysi myös vahvisti monien epäilyt sitä, että vilpin määrä on lisääntynyt suhteessa enemmän kuin julkaisujen määrä. Steen ihmettelee epämääräisin syin poisvedettyjen artikkeleiden määrää, 8%:ssa tapauksia syytä ei ilmoitettu ja 18%:ssa tapauksia syyt olivat epäselviä tai moniselitteisiä (ambiguous). Tieteellisestä vilpistä kiinnostuneille tutkijoille artikkelien poisvetäminen on tietysti vain yksi mittari tieteellisen vilpin määrästä. Kuten Retraction Watch -blogin tekstiä kommentoinut e-Patient Dave toteaa, lisäyksessä ei liene niinkään kyse lisäyksestä tehtyjen rikosten (actual crime) määrässä vaan enemmänkin kyse on raportoitujen rikosten (reported crime) määrästä.

Kirjoitin tänne blogiin vuoden 2010 toukokuussa ajatuksiani tiedeartikkelien "poisvetämisestä" jutussa Martin Stone - jatko-osa ja muistan ihmetelleeni sitä, miten artikkelin saattaminen pois ihmisten luettavista ylipäätään on mahdollista. Pyydetänkö tilaajia ja kirjastoja repimään sivut pois tilaamastaan lehdestä? Sähköisestä julkaisusta artikkeli lähtee tietysti delete-nappia painamalla - tai näin luulisi tapahtuvan "virallisen" poisvetämisilmoituksen yhteydessä. Retraction Watch -blogissa tuodaan vielä esille Steenin yllättävä havainto tieteellisten lehtien epäjohdonmukaisesta toiminnasta. Steenin mukaan lehdet eivät riittävästi varoita naivia lukijaa: 31.8% noista 742 artikelista napotttaa edelleen lehtien sivuilla ikäänkuin niiden sisältämä tieto olisi asianmukaista tai asianmukaisesti tuotettua eikä "retractionia" olisi tapahtunutkaan.

Mietin myös, että onkohan suomalaisista tiedelehdistä vedetty koskaan pois yhtään artikkelia? Tai onko Suomessa peruttu jo myönnettyä tutkintoa sen perusteella, että opinnäytetyö, gradu, lisensiaatintyö tai väitöskirja paljastuu jälkikäteen plagiaatiksi tai muuten vilpilliseksi? Itse asiassa tässä retraction -tekstissä Plagiointitutkijalta loppuivat suomen kielen sanat kesken: Onko meillä edes käytössä sanoja ja käsitteitä tällaiseen vilpin käsittelyyn. Otetaan pois? Vedetään takaisin? Perutaan? Poistetaan?

Yliopistolaissa todetaan, että "opiskelijaa, joka on syyllistynyt yliopiston opetus- tai tutkimustoimintaan kohdistuvaan rikkomukseen (...) voidaan kurinpidollisesti rangaista rikkomuksen vakavuudesta riippuen varoituksella tai erottamalla määräajaksi, enintään yhdeksi vuodeksi".
- Entä jos tieteellinen vilppi todetaan sen jälkeen, kun tutkinto on jo myönnetty?
- Ja mitä kaikkea nuo "opetus- tai tutkimustoimintaan kohdistuvat rikkomukset" ovat?

Vielä muutama sana plagiaatintunnistimista

2011-01-13T17:48:00.012+02:00

Viime viikolla kirjoitin tänne blogiin Saksassa tehdyistä testeistä, joilla Debora Weber-Wulffin johdolla tutkittiin plagiaatintunnistimien toimivuutta (Miten hyvin sähköiset plagiaatintunnistimet toimivat?)

Jonathan Bailey kirjoittaa tänään blogissaan asiasta otsikolla PlagAware Takes Top Honors in Plagiarism Checker Showdown. Bailey pitää Weber-Wulffin tekemiä testejä ja tutkimuslinjaa arvokkaana kansainvälisestikin, erityisesti kun tunnistimiin syötettiin eri kielillä kirjoitettuja tekstejä (saksa, englanti, japani). Tulokset noudattavat pitkälle Baileyn itsensä tekemiä testauksia, havaintoja ja kannanottoja, ja tässäkin kirjoituksessa hän ottaa reilusti kantaa. Hän on samaa mieltä testauksessa esille tulleista seikoista: jotkut plagiaatintunnistimet eivät toimi ollenkaan. Bailey uskaltaa myös sanoa ääneen, että jotkut plagiaatintunnistuspalveluja myyvät tai niitä ilmaiseksi tarjoavat firmat itse asiassa keräävät materiaalia, jota myyvät sitten hyväuskoisille opiskelijoille "paperitehtaista" (paper mills) tilattuina esseinä ja opinnäytetöinä. Plagiaatintunnistuspalvelu onkin itse asiassa plagiaattien myyntipalvelu! Jos olet vahingossa laittanut tekstisi johonkin tällaiseen palveluun, voi olla että tekstisi ilmestyy jossain muualla jonkun muun nimellä. Bailey on myös nimennyt näitä huijausjärjestelmiä tekstissään.

Bailey muistuttaa, että plagiaatintunnistimia (niitä oikeita) käytetään kahdessa tarkoituksessa: 1) tarkistetaan onko jokin teksti alkuperäinen tai 2) tarkistetaan onko jossain julkaistu aiemmin julkaistua tekstiä. Nyt käsitellyt Softwaretest2010 analyysit oli siis tehty korkeakoulujen näkökulmasta, jolloin tunnistimen avulla pyritään selvittämään, onko kirjoittaja itse luonut oman, uuden tekstin. Sisällöntuottajien näkökulmasta plagiaatintunnistimia käytetään todentamaan sitä, onko vaikkapa minun tekstiäni tai osia minun tekstistäni käytetty sellaisenaan jossain muualla.

Miten hyvin sähköiset plagiaatintunnistimet toimivat?

2011-01-08T20:31:00.014+02:00

Debora Weber-Wulff on jatkanut sähköisten plagiaatintunnistusohjelmien testausta ja hän on julkaissut tulokset vuonna 2010 testaamiensa plagiaatintunnistimien toimivuudesta. Tulokset ovat luettavissa täältä: Softwaretest 2010. Weber-Wulffin johtama tutkimusryhmä testasi 27 plagiaatintunnistusohjelmaa nykyisin käytössä olevista 46 ohjelmasta. Testauksen päätulos on, että plagiaatintunnistimet eivät toimi kovin hyvin!

Softwaretest 2010 toteutettiin niin, että kuhunkin testattavaan plagiaatintunnistusohjelmaan syötettiin juuri tätä testausta varten laadittuja keinotekoisia plagiaatteja, testitekstejä. Tekstit eivät siis olleet kenenkään julkaisemia tekstejä, artikkeleita tai opintosuorituksia. Testauksessa selvitettiin, miten hyvin ohjelma tunnistaa tiedetyn plagiaatin.

Mikään plagiaatintunnistusohjelma ei päässyt Weber-Wulffin ryhmän tekemissä testauksissa hyvään tai erinomaiseen tulokseen. Parhaimmat tunnistimet huomasivat tekstien samankaltaisuden vähän vajaassa 70%:ssa tapauksia. Testatuista plagiaatintunnistimista viisi ylsi luokkaan "osittain hyödylliset" tunnistimet, ne tunnistivat 60-70% internetistä kopioiduista teksteistä.

Plagiaatintunnistimia on testattu vuodesta 2004 lähtien. Mielenkiintoista Weber-Wulffin julkaisemissa tuloksissa on se, että vuonna 2008 sähköiset plagiaatintunnistimet selvisivät tehtävästään paremminkuin vuonna 2010. Nyt ohjelmat tunnistavat entistä huonommin muunnettua sanajärjestystä, sanojen korvaamista synonyymeillä tai joidenkin sanojen poisjättämistä/joidenkin sanojen lisäämistä plagioituun tekstiin.

Viittasin aiemmassa blogikirjoituksessani (10.2.2010) Jonathan Baileyn tekemiin havaintoihin plagiaatintunnistimien toimivuudesta. Kirjoituksessaan 5 Reasons Google is My Primary Plagiarism Checker Bailey perustelee näkemystään siitä, miksi Google toimii hyvin myös plagiaatintunnistimena: se on halpa, nopea, tarkka, yksinkertainen käyttää. Mahdollisen plagioinnin toteaa aina ihminen, eikä minkään ohjelman antama raportti voi olla päätöksen ainoa perustelu. Googlen käyttöä plagiointia tunnistettaessa rajoittaa se, että monet tieteellisten aikakauslehtien julkaisutietokannat ovat suljettuja ja niihin Google ei päässe. Toisaalta Suomessa Google toimii plagiaatin toteamisessa mainiosti, meillähän julkaistaan paljon erilaisia opinnäytetöitä ja väitöskirjoja sähköisesti, ja Google löytää hyvin tekstien samankaltaisuudet. Googlen käyttöä tässä tarkoituksessa voi harjoitella kirjoittamalla hakuun jonkun yleisesti käytetyn lauseen ja katsoa, kuinka monta osumaa tai samankaltaisuutta tulee. Sitten voikin katsoa, että mihin lauseessa on viitattu vai onko kyseessä tekijän oma ajattelu (=ei ole viitattu mihinkään).

- - - "Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus" (Lähde: Wikipedia)- - -

Tekstien duplikaatio ja kloonaus tiedelehdissä

2011-01-01T00:00:00.018+02:00

Nature -lehti linkittää nettiartikkeleidensa oikeaan sivupalkkiin aiempia lehdessä ilmestyneitä aihepiiriin kuuluvia artikkeleita. Silmiini osui vuonna 2008 ilmestynyt, Declan Butlerin kirjoittama artikkeli (Nature 455, 715) Entire-paper plagiarism caught by software. Lyhyesti: ranskalainen biogerontologi Eric Le Bourg luki korealaista tieteellistä lehteä, jossa huomasi oman aiemmin julkaistun artikkelinsa ilmestyneen uudelleen, tällä kertaa jonkun toisen "kirjoittamana". Kun Le Bourg yritti selvittää asiaa, hänen tai alkuperäisen artikkelin julkaisseen lehden (Experimental Gerontology) yhteydenottoihin ei vastattu. Le Bourgin tekstin plagiaatin julkaisseen lehden (Korean Journal of Biological Sciences) ilmestyminen on sittemmin päättynyt.

Butler haastatteli tähän artikkeliinsa Harold Garneria, joka on selvittänyt erityisesti lääketieteen alan artikkeleiden päällekkäisjulkaisemista yhdessä Mounir Erramin kanssa. Errami ja Garner lähtivät selvittämään tekstien duplikaatiota: miten paljon samatekstisiä artikkeleita ylipäätään hyväksytään julkaistavaksi ja julkaistaan alkuperäisinä tiedeartikkeleina. He tutkivat asiaa vertaamalla Medline -tietokannassa olevia tekstejä samankaltaisuuksien löytämiseksi. He käyttivät eTBLAST -hakukonetta ja vertailivat aluksi 62000 artikkelia. Tutkimuksen alustavat tulokset on julkaistu Mounir Erramin ja Harold Garnerin yhdessä kirjoittamassa artikkelissa A tale of two citations (Nature 451, 397-399). Tutkitun 62000 artikkelin joukosta löytyi 421 potentiaalista duplikaattia, joita tutkijat alkoivat tarkastella manuaalisesti. He päätyivät toteamaan, että 0,04% Medlinen julkaisuista on plagiaatteja, ja 1,35% on saman kirjoittajan/kirjoittajien eri lehdissä julkaisemia tekstejä. Kun Medlinessa oli vuonna 2008 yhteensä 8,7 miljoonaa tekstiä, tämä tulos tarkoittaa sitä että joukossa on arvioitu olevan 117 500 ainakin kaksi kertaa samojen kirjoittajien julkaisemaa tekstiä ja 3500 plagiaattia. Tästä 62000 tekstin aineistosta tutkijat löysivät 73 plagiaattia, joista he ovat olleet yhteydessä kirjoittajiin ja julkaisijoihin.

Kirjoittajat pohtivat tieteellisen julkaisemisen eettisyyttä ja sitä, miksi tutkijoiden moraali näyttää löystyneen sähköisen julkaisemisen aikakaudella. Useimmat tiedelehdet pyytävät julkaisun tarjoajalta sitoumuksen siitä, että artikkelia ei ole tarjottu mihinkään toiseen lehteen. Kaikki tieteilijät eivät tätä asiaa ota vakavasti: kun Errami ja Garner tutkivat kaksoisjulkaistujen artikkeleiden päivämääriä, he joutuivat toteamaan että useat (ainakin) kaksi kertaa julkaistuista artikkeleista oli lähetetty eri lehtiin samanaikaisesti. Duplikaatit saattoivat ilmestyä jopa saman kuukauden aikana, vaikka tieteellisten lehtien referee-käytäntö kestää tyypillisesti useita kuukausia. Kirjoittajat tuovat esille myös käsitteen 'serial offender', jonka voisi tässä yhteydessä kääntää vaikkapa sarjaplagioijaksi - tutkimuksen aikana paljastui useita tutkijoita, joilta löytyi useampi kuin yksi julkaistu plagiaatti. Sen sijaan refereet (artikkelin ulkopuoliset arvioijat) paljastuivat luultua harvemmin plagioijiksi. Näin sitkeät huhut siitä, että refereet viivyttävät arviointiaan tarkoituksellisesti, jotta ehtisivät itse julkaista tekstin ensin, tulivat kumotuiksi.

Tieteellisten artikkeleiden julkaisemisella kahteen (duplikaatio) tai useampaan kertaan (kloonaus) saattaa olla ikäviä seurauksia. Etenkin lääketieteen alalla tarvittaisiin useita alkuperäistutkimuksia vaikkapa jonkin hoidon tai lääkeaineen tehokkuuden toteamiseksi. Errami ja Garner toteavat, että tässä alkuperäisten tulosten julkaisemisessa useaan kertaan ei ole pelkästään kyse moraalittomista omaa etuaan tavoittelevista tutkijoista, vaan samojen tutkimustulosten julkaisu voi luoda lääkäreille ja potilaille väärän kuvan tutkimustuloksen yleistettävyydestä ja hyödyllisyydestä.

Humpuukkitutkintoja

2010-12-28T13:43:00.012+02:00

"Humpuukkia, humpuukkia" sanottiin ennen, kun joku asia paljastui tai paljastettiin keksityksi. Vanha sanonta tuli mieleeni kun luin Acatiimi -lehdestä Howy Jacobsin kolumnin Pure humbug from beginning to end. Jacobs paneutuu tekstissään suomalaiseen korkeakoulutukseen ja sen ongelmakohtiin. Yksi tarkastelun kohde on Suomen korkeakouluopiskelijoiden (osaamisen) arviointikäytännöt, joita Jacobs pitää epäammatillisina. Suomeen tultuaan hänelle oli yllätys, että opetettuaan opiskelijoille jonkun kurssin tai aihepiirin, sama opettaja pitää opiskelijoiden osaamista mittaavan kirjallisen kokeen ja sama opettaja arvioi itse opettamiensa opiskelijoiden kokeet.

Muualta tulleelle ihmetystä herätti suomalaisessa korkeakoulutuksessa ulkopuolisen arvioijan puuttuminen - miten asiat opettanut voisi objektiivisesti arvioida opiskelijoiden osaamisen? Jacobs näkeekin suomalaisessa arviointikäytännössä monia puutteita, jotka johtavat huonoon ja epätasaiseen laatuun, eivätkä suoritetut (maisterin) tutkinnot yllä kansainväliselle tasolle. Hän esittelee lukijoille brittiläisen arviointikäytännön, jonka mukaisesti opiskelijan suorituksille nimetään ulkopuolinen arvioija (external examiner) jostain korkeakoulusta. Arvioija on alallaan arvostettu henkilö, joka voi myös tutustua käytettyihin opetusmateriaaleihin ja opetusmenetelmiin. Ulkopuolisen arvioinnin avulla voidaan ainakin yrittää päästä puolueettomaan arviointiin, jossa opiskelijaan tai kyseisen aiheen opettaneeseen opettajaan liittyvät seikat eivät vaikuta arviointiin tai opiskelijan saamaan arvosanaan.

Nykyisillä arviointikäytännöillä suomalaisessa korkeakoulutuksessa lopputuloksena voi pahimmillaan olla humpuukkitutkinto, jos suoritusten arviointi ei ole systemaattista ja kriteereihin perustuvaa. Humpuukki (engl. humbug) määritellään Merriam-Webster sanakirjassa näin:
- jotain, joka on suunniteltu pettämään tai harhaanjohtamaan
- tarkoitushakuisesti väärä, petollinen tai epärehellinen
- teennäinen tai petollinen asenne tai henki (spirit)
- hölynpöly, höpinä.

Humpuukin määritelmä sopii hyvin myös plagioituihin teksteihin, kirjoittajahan pettää ja harhaanjohtaa lukijaa. Ja plagioimalla tehty tutkinto varsinkin on humpuukkia:) Myös humpuukin synonyymit kuvaavat varsin hyvin plagiointia: jäljennös, väärennös, huijaus, jäljitelmä, huiputus.

”Lukiosta lunttaamalla, korkeakoulusta kopioimalla. Valitettavasti näin asiat vaan ovat”, sanoi Rojektimiäs 16.6.2009 Taloussanomien keskustelupalstalla.

Cooks Source - tästä tuli syksyn 2010 plagiointitapaus

2010-12-18T11:56:00.018+02:00

Näin käy kun plagioi: Cooks Source -lehden julkaiseminen loppui kokonaan, kun lehden harjoittama plagiointi paljastui sosiaalisen median avulla. Vuodesta 1997 ilmestyneen lehden lopettamisen taustalla on lehdessä lokakuussa 2010 julkaistu Monica Gaudion artikkeli, jonka Cooks Source oli kaapannut Internetistä - julkaisulupaa ei kirjoittajalta oltu kysytty (eikä palkkiota maksettu). Gaudio sitten julkaisi blogissaan tekstin, joka levisi "lujaa ja laajalle" - koko tarinan voi lukea esimerkiksi Western Massachusetts Mass.live -lehdestä, joka julkaisi S.P. Sullivanin kirjoittamana artikkelin Cooks Source, Sunderland magazine mired in copyright controversy, ceases publication.

Erityisen kiinnostavaa tässä tapauksessa on Cooks Source -lehden päätoimittajan Judith Gribbsin sähköpostivastaus Gaudiolle. Gribbsin mukaan Internet on julkista omaisuutta ja kuka tahansa saa käyttää tekstejä: "mutta oikeasti Monica, netti on "julkista aluetta" ja saisit olla onnellinen, ettemme ottaneet koko artikkeliasi ja julkaisseet sitä jonkun toisen nimellä". Tämä Gribbsin kirjoittama lause on julkaistu osana pitempää sitaattia Gaudion blogissa, ja se on linkitetty esim. edellä mainittuun Sullivanin artikkeliin. Sitaatti lähti kiertämään Internetissä niin, että se levisi satoihin tapausta käsitteleviin nettiartikkeleihin. Sitaattia pidetään nyt tyyliesimerkkinä naivista puolustautumisesta, kun plagioija vetoaa viattomuuteensa. Vaikki Gaudio oli kirjoittanut artikkelin, Gribbs kääntää tekijänoikeuden päälaelleen esittämällä, että itseasiassa Gaudion olisi pitänyt maksaa Cooks Source -lehdelle siitä, että teksti (luvatta) julkaistiin! Nyt onkin alettu puhua vastakohtaparista copyright ja copywrong (esim. Cooks source magazine commits a copywrong), jolla yritetään kuvata sitä, miten väärin käsite tekijänoikeus voidaan ymmärtää ja millaisin retorisin keinoin luvatonta tekstien kopioimista yritetään selittää. Käsitepari voisi toimia suomeksi käännettynäkin kuvaamaan sellaisia plagiointitapauksia, joissa rikotaan alkuperäisen kirjoittajan tekijänoikeuksia - tekijänoikeus ja tekijänvääryys.

Anyway, Monica Gaudio sai paljon tukea laajalta joukolta ihmisiä. Cooks Source -lehden julkaisukäytäntöjä alettiin ihmetellä ja tapausta varten luotiin google docs -dokumentti, jonne on kertynyt 167 ilmoitusta teksteistä, joita Cooks Source on luvatta käyttänyt. Yhteensä yli sata kirjoittajaa on ilmoittanut tulleensa plagioiduksi Cooks Source -lehdessä.

Sosiaalinen media voi siis toimia näinkin: plagioinnin selvittämiseen ei tarvita "virallista" eettistä käsittelyä eikä tekijänoikeuden loukkaukseen oikeuskäsittelyä, pelkkä julkisuus riittää. Tapaus Cooks Source on nyt käsitelty erittäin laajasti englanninkielisessä Wikipediassa otsikolla Cooks Source Infringement Controversy. Englanninkielisessä keskustelussa on nyt alettu puhua nettioikeudesta, nettioikeudenkäynnistä, ja esimerkiksi tätä yllä kuvattua tapausta on käsitelty useassa artikkelissa, jotka on otsikoitu oikeustermejä hyödyntämällä (esim. Cooks Source vs. Internet).

Tapaus Cooks Source täyttää myös internetmeemin (Internet Meme) kriteerit. (Wikipediassa esitetyn määritelmän mukaan meemi on "kulttuurillinen ja viestinnällinen kopioituja"). Internetmeemi on asia, josta tietämys leviää ihmisiltä toisille Internetin ja erityisesti sosiaalisen median välityksellä. Nimitys on analogia sanalle geeni: kun geeni välittää biologista tietoa, meemi välittää tietoa tapahtumista, määrityksistä ja uskomuksista ihmisiltä ihmisille.

SK > SUPO > JSN

2010-12-04T10:26:00.009+02:00

Suojelupoliisi on tehnyt Julkisen sanan neuvostolle kantelun Suomen Kuvalehden julkaisemasta artikkelista MÄTÄ SUPO. Suomen Kuvalehden kansilehdessä esitelty artikkeli Mätä Supo. Tsaarinaikainen virasto kyttää ja kiusaa omia poliisejaan ilmestyi 26.11.2010. Nyt JSNlle tehdyn valituksen jälkeen SK tarjoaa koko jutun luettavaksi laajalle yleisölle nettiversiona Lue juttu, josta Supo kanteli.

Artikkelin lukemiseen kannattaa varata aikaa - lukuaikaa ja miettimisaikaa - niin monipolvinen on kertomus vuosia kestäneestä työurien "muotoiluista". Valtion viraston valtarakennelma uudistaa itseään syrjäyttämällä osan henkilöstöstään, eikä tässä tapauksessa ole kyse "tavallisista duunareista" vaan julkisen sektorin vaativaa asiantuntijatyötä tekevistä, urallaan aiemmin ansioituneista henkilöistä.

Työlästä lukemista ovat myös artikkeliin tulleet kommentit. SK saa paljon kehuja siitä, että uskaltaa tuoda esille viraston ja aiheen, josta aiemmin on vaiettu. Toki vanhan ajan ja vaikenemisen kulttuurin kannattajiakin kommentoijissa on.

Tuleva JSNn päätös on merkittävä, odotellaan sitä. Ja odotellaan myös sitä isoa artikkelia suomalaisesta tiedevilpistä ja plagioinnista.

Rikollista rahaa tieteenteon nimissä

2010-11-28T09:35:00.020+02:00

Luin uudelleen useita vuosia sitten kirja-alesta hankkimani Jorma Palon kirjan Oravasyndrooma. Rikollista rahaa pöyhimässä.

Kun ostin kirjan en vielä ollut sen kummemmin kiinnostunut plagioinnista suomalaisen korkeakoulutuksen ilmiönä, mutta professorien tekemä tutkimusvilppi ja siihen liittyvät rikokset kiinnostivat. Kirjan asetelma on myös antoisa: professori kirjoittaa professorikollegoistaan ja pohtii, mikä saa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevan henkilön toimimaan rikollisesti ja monella tapaa oman aseman edellyttämän eettisen koodiston vastaisesti. Nyt toisella lukemalla huomasin että onhan kirjassa asiaa plagioinnistakin, mutta siitä vähän myöhemmin.

Palon kirjassa on kaksi päähenkilöä, entinen neurologian professori Urpo Rinne Turun yliopistosta ja entinen professori Paavo Riekkinen Kuopion yliopistosta. Molemmat saivat 2000-luvun vaihteessa tuomiot kavalluksesta, kun he olivat siirtäneet tutkimusmäärärahoja omille tileilleen. Palon kirjan sivurooleissa ovat näiden professoreiden (professori/dosentti)pojat. Varsinaisen kavallusteeman lisäksi kirja kertoo päähenkilöiden vallankäytöstä, siitä miten omien poikien uraa pönkitettiin ja miten yliopistojen ja sairaalan henkilöstöä kohdeltiin. (Tässä valtajärjestelmässä oli siis sopivaa, että Urpo Rinne toimi Paavo Riekkisen pojan vastaväittäjänä ja Paavo Riekkinen toimi Urpo Rinteen pojan vastaväittäjänä. Ja Urpon poika oli Paavon pojan väitöskirjan esitarkastaja ja Urpon poika oli Paavon miniän vastaväittäjä...)

Palo antaa kirjassaan äänen myös Urpo Rinteen potilaille ja näin saadaan esille se alistaminen, haitta ja kustannukset, joita professoriin luottaminen sai aikaan Parkinsonin tautiin sairastuneille potilaille. Näiden potilaiden sairauden tutkimukseen ja hoitoon myönnettyjä tutkimusvaroja Urpo Rinne kavalsi - tarkat summat jäänevät epäselviksi, mutta syyttäjä vaati 62,9 miljoonan markan vakuussummaa. Palon mukaan Rinne oli sijoittanut tutkimusvaroja sveitsiläisille pankkitileilleen noin 60 miljoonaa markkaa ja suomalaisille pankkitileilleen noin 10 miljoonaa markkaa. Paavo Riekkinen oli Rinteeseen verrattuna talousrikosten kevytsarjalainen, hänet tuomittiin vain 1,8 miljoonan markan kavalluksesta. (Ja Paavon poika Paavoa syytettiin vain 1,3 miljoonan markan kavalluksesta:)

Rinteen ja Riekkisen kavallusten paljastumisen taustalla on yllättäen plagiointi! Kuopion yliopiston patologian professori Kari Syrjänen sai yliopistolta vakavan varoituksen, koska Syrjänen oli lähettänyt tieteelliseen käsikirjaan luvun, joka oli todettu plagiaatiksi. Syrjänen oli joutunut myös maksamaan "ulkomaisten tekijänoikeuksien loukkaamisesta yli 7000 Yhdysvaltain dollarin vahingonkorvauksen" (Palo 2003, 154). Eikä siinä kaikki, oli Syrjänen jäänyt kiinni veronkierrostakin: hän oli unohtanut maksaa verot omalle tililleen tallettamastaan 2,4 miljoonan markan "tupakkatutkimusapurahasta". Kun Syrjänen erotettiin professorin ja ylilääkärin virasta, hän päätti oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaisesti ilmiantaa muitakin professoreita, ja "valitsi sen, jonka huijaama summa oli hänen tietojensa mukaan suurin" - eli kollega Paavo Riekkinen. (Palo 2003, 27.) Paavo Riekkinen Seniorin tutkinta johti Paavo Riekkinen Juniorin tutkintaan, mikä taas johti Urpo Rinteen tutkintaan.

Toinenkin plagiaattitarina Palon kirjaan sisältyy, mutta säästän sen tuonnemmaksi. Tässä vielä tämän tarinan päähenkilöiden esittely:

Rinteet:
Urpo Rinne
Linkki vie Wikipediaan, jossa Urpo Rinne esitellään luokissa Turun yliopiston professorit ja Talousrikolliset. Rinne tuomittiin vuonna 2001 neljän vuoden vankeusrangaistukseen tutkimusrahojen kavaltamisesta. Oikeuden mukaan Urpo Rinne syyllistyi "16 törkeään petokseen, erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa hyötymistarkoituksessa tehtyihin virkarikoksiin, törkeään virka-aseman väärinkäyttöön sekä törkeään veropetokseen". Seuraavana vuonna myös Rinteen pojat saivat tuomiot: "Neurologian professori Juha Rinne (TYKS) ja neurologian ylilääkäri Jaakko Rinne (KYS) tuomittiin tuhansien eurojen sakkoihin perintö- ja lahjaveropetoksista".

Riekkiset:
Paavo Riekkinen
Linkki vie Wikipediaan, jossa Paavo Riekkinen esitellään luokissa Suomalaiset neurotieteilijät ja Suomalaiset professorit. Paavo Riekkinen tuomittiin vuonna 1999 kahden vuoden vankeusrangaistukseen tutkimusrahojen kavaltamisesta (törkeä kavallus, veropetos, törkeä petos). Vuonna 2008 Paavo Riekkinen tuomittiin vaimonsa pahoinpitelyistä neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Vaimo ei ollut tehnyt ilmoitusta vaan joutui lääkäriin kaaduttuaan. Tällöin huomattiin pahoinpitelyt: "Riekkinen oli kuristanut, vahingoittanut teräaseella, lyönyt vasaralla sekä retuuttanut puolisoaan hiuksista".

Paavo Riekkinen Juniorista on vaikeampi löytää tietoa, eikä esimerkiksi isä Paavosta kertovan Wikipedian tekstin sisältämästä linkistä Paavo Riekkinen (nuorempi) näy enää jälkeäkään. Jorma Palo kuitenkin julkaisi vuonna 2003 ilmestyneen Oravasyndrooma -kirjansa jälkeen artikkelin myös British Medical Journalissa vuonna 2004 otsikolla Personal View: Why did my colleagues turn to crime? (BMJ 328 (7447), 1083). Siinä todetaan, että kun isä Paavo sai vankeutta 2 vuotta niin poika Paavon vankeusrangaistus oli 2,3 vuotta.

Salamyhkäistä peliä mutta missä?

2010-11-25T00:00:00.016+02:00

"Homma haiskahtaa yhtä pahasti kuin Jyväsjärvi 70-luvulla." (Kepu2 17.11.2010)

"Tapauksen salamyhkäisyys. Tietoa on asiasta hankala saada ja kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani on kieltänyt ylioppilaskunnan lehteä kirjoittamasta asiasta."
(Aanrii 17.11.2010)

"Väitöskirjassa tuodaan esille opiskelijain valintaprosessin "pimeät" puolet. Mitä siitä tulee mieleen? Onko toiminta avointa?" (mutta pitääkö totella 17.11.2010)

Nämä tekstilainaukset ovat Helsingin Sanomien julkaiseman uutisen herättämästä keskustelusta. HS julkaisi 17.11.2010 uutisen otsikolla Jyväskylässä pysäytetty väitös tarkastetaan Tampereella, joka tuotti keskustelupalstalle moniulotteisen ja sisältörikkaan, 31 kommentista koostuvan keskusteluketjun. Uutisessa kerrotaan tapauksesta, jossa kasvatustieteen alan väitöskirjan käsikirjoitus ei kelvannut Jyväskylän yliopistossa tiedekunnalle eikä väitöstä lähetetty esitarkastukseen. Tampereen yliopistossa asia hoitui ja Pekka Räihä väitteli 20.11.2010. Väitöskirja on nyt myös asianmukaisesti julkaistu.

Tekstilainaukset kertovat sosiaalisen median käytännöistä. Kun aiemmin yliopistohierarkiassa alhaalla olevien - sekä opiskelijoiden että "rivityöntekijöiden" - oli mahdotonta saada ääntään kuuluville, sosiaalisen median avulla on mahdollista ainakin kyseenalaistaa ja julkituoda korkeakoulutuksen harmaata aluetta. Siis ainakin julkituoda, vaikkei näillä kirjoituksilla nyt sen kummempaa vaikutusta toiminnan laatuun tai avoimuuteen olisikaan.

Jyväskylän ylioppilaslehti siis julkaisi 15.11.2010 - kasvatustieteellisen tiedekunnan toivomuksen vastaisesti - Juha Korhosen kirjoittaman artikkelin Jyväskylässä hyllytetty väitöskirja kelpasi Tampereelle. Artikkelista selviää, että muun muassa Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Salliselle on lähetetty selvityspyyntö Räihän tilanteesta; selvityspyynnön on allekirjoittanut 86 opiskelijaa. Myös "Jylkkärin" artikkeli loi keskustelua ja 10 kommenttia on julkaistu artikkelin yhteydessä. Kommentit ovat samansuuntaisia kuin Hesarin keskustelupalstallakin: kysellään korkeakoulutuksen laadun ja toimintamenettelyjen oikeellisuuden perään. Esimerkiksi nimimerkki Pääluottamusmies toteaa näin: "Käsittämätöntä ja kieroa vallankäyttöä!! [...] Mutta jos hallinto toimii noin, löytänee se ”toiminnalliset” perusteet – vaikkakin hallintolain vastaisesti." Todettakooon, että tämän opiskelijalehden keskustelupalstalla käyty sananvaihto on PALJON värikkämpää kuin yllä siteeratussa Hesarin keskustelussa.

Tämän jutun loppulauseen lausuu "Entinen opiskelija", joka kirjoittaa Hesarin keskustelupalstalla 1990-luvulla todistamastaan väitöshässäkästä otsikolla Tieteen teon moraali (17.11.2010):

"[...] todettiin, että eräs väittelijä oli palkannut itselleen tutkimusavustajan tekemään käytännössä tutkimuksen puolestaan. [...] Itse väittelijä oli kopioinut tutkimusavaustajansa gradun: vaihdellut väitökseensä kappaleiden paikkaa ja lisännyt muutaman lauseen sinne tänne. Yksikin nykyinen emeritusprofessori paasasi silmät kiinni: "Tulee niin paljon ongelmia, jos tämä jätetään hyväksymättä..." Niinhän siinä sitten kävi, että väitös hyväksyttiin äänestyksen jälkeen."

(Dia)esitysten plagioinnista

2010-11-17T08:49:00.024+02:00

"Lainatkaa luvan kanssa", kehottaa Harto Pönkä blogissaan Lehmätkin lentäis. Blogikirjoituksessaan 16.11.2010 Alkää plagioiko esityksiäni, lainatkaa luvan kanssa! Pönkä käsittelee tapauksia, joissa hänen tekemiensä esitysten useita yksittäisiä dioja/slideja on kopioitu, käytetty ja jopa julkaistu toisten omikseen nimeämissä esityksissä ilman että tekijän lupaa olisi kysytty tai että esityksessä olisi edes mainittu alkuperäinen tekijä.

Pönkä esittelee blogitekstissään kaksi esimerkkiä:

Ensimmäinen esimerkki on - Harto Pöngän itsensäkin huvittavaksi toteamassa asiayhteydessä eli viestintäkoulutuksessa pidetty esitys. Siihen oli kopioitu 10 slidea Harto Pöngän SlideSharessa julkaisemasta esityksestä Sosiaalisen median käyttöönotto, pelisäännöt ja strategiat. Slidet oli liitetty luvatta Infor-nimisen yrityksen pitämässä viestintäpäällikkökoulutuksessa pidettyyn, viestintäkonsultti Joni Rannanpään esitykseen. Rannanpää on pahoitellut tapahtunutta Pöngän blogikirjoitukseen jättämässään kommentissa näin:
"Tässä on tapahtunut osaltani ikävä työtapaturma. (...) lähde on jäänyt pois. Virhe on tietysti minun, kun en ollut laittanut joka sivulle erikseen oikeaa lähdettä. Tämä on noloa ja pyydän anteeksi toimintaani. Tahallisesta plagioinnista ei ollut kyse, vaan puhtaasta huolimattomuudesta."

Toinen Harto Pöngän esittämä esimerkki on Tuulevi Aschanin SlideSharessa julkaisema esitys Käsityöyrittäjän verkkobrändi, jonka 43. dia on Pöngän tekemä ja hänen useissa esityksissään käyttämä kuva/kuvio. Aschan ei ollut kysynyt lupaa sen käyttöön eikä maininnut lähdettä. Myös Aschan ilmoittaa itsestään Lehmätkin lentäis -blogissa ja toteaa näin: "Toinen rikollinen ilmoittautuu. Tietämättömyydestä ei ollut kyse, kuten sanoitkin, huolimattomuudesta kyllä. Aiheestahan sinä kommentoit tuota diaa. Anteeksi. Olen korjannut tiedoston lisäämällä kyseiseen slideen viitteen SlideShare-profiiliisi."

Harto Pöngän dioja/slideja luvatta käyttäneet ovat siis selittäneet tapahtumat tahattomana plagiointina. Ongelmaksi jää vain se, että tahatonta plagiointia ei ole olemassakaan - on vain luvatonta lainaamista, jossa lähde on jätetty mainitsematta. Selittäminen jälkikäteen - silloin kun on jo "narahdettu" - on turhaa. Tässä kohtaa on toki annettava tunnustus Rannanpäälle ja Aschanille, jotka omalla nimellään ovat myöntäneet tekonsa ja esittäneet anteeksipyynnön - eivätkä käyneet moittimaan "viestintuojaa". Tieteen maailmassa näin ei vielä ole tapahtunut, vaan tieteessä plagioinnin yhteydessä tapana on käyttää erilaisia ad hominem -syytöksiä asian esille nostavaa whistle-bloweria kohtaan. Ja jos viestintuojan syyllistäminen ei onnistu, niin valittavana on vielä ne 12 tekosyytä, joista kirjoitin aaiiiikoja sitten kirjoituksessani Uusia ja vanhoja selityksiä.

Tutkimusvilpin yleisyys?

2010-11-10T19:57:00.012+02:00

Suomessa tutkimusvilpin yleisyydestä ollaan eri mieltä. Yliopisto- ja tutkimussektorilla yksien mielestä sitä ei kerta kaikkiaan ole, ja joidenkin toisten mielestä sitä on (ainakin) samassa määrin kuin muuallakin maailmassa.
Suurin osa tutkimusväestä on hiljaa ("No concern of mine").

Monissa teksteissä suomalaisten tutkijoiden rehellisyyttä perustellaan suomalaisten rehellisyydellä. Toisaalta osa meistä pitää "suomalaista rehellisyyttä" myyttinä, jolle ei löydy mitään näyttöä, ja uskoohan jo kolmasosa suomalaisista julkisen sektorin korruptoitumiseen. (Transparency Finland)

Tutkimusvilpin yleisyydestä ja vilpin selvittämisen vaikeudesta on Liisa Räsäsen kirjoitus, jossa tullaan päinvastaiseen näkemykseen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan esittämän, Suomen "virallisen" kannan kanssa. Vuonna 2007 Liisa Räsänen julkaisi tekstin Salaa ja vähättele – suomalaista suhtautumista tutkimusvilppiin. Näissä kirjoituksissa suomalaisesta tutkimusvilpistä avautuu se ikävämpi puoli: epärehellisyys ja salailumentaliteetti, mikä tietysti osaltaan lisää vilpin houkuttelevuutta. Kun tiedetään ettei tästä mitään seuraa niin miksi ei! Hyödyt suuremmat kuin haitat! Tutkimusetiikasta puhuminen aiheuttaa vain näppylöitä!

Suomessa hyvän tieteellisen käytannön loukkaukset selvitetään paikallistasolla. Liisa Räsänen kuitenkin pitää parempana Tanskan mallia: "Siinä tutkinta on keskitetty kolmelle eri tieteenaloja edustavalle toimikunnalle joiden johdossa on tuomari. Tällaisessa mallissa “mustanpekanpeluu” siitä, mille laitokselle tutkinta kuuluu ja muukin paikallinen intrigointi voisivat jäädä pois."

Keskustelua tutkimusvilpistä = ei keskustelua

2010-11-09T22:39:00.004+02:00

Suomessa tutkimusvilpistä keskustelu ei innosta yliopistoväkeä. Professorien, tieteentekijöiden ja yliopistolehtoreiden lehdessä Acatiimi avattiin keskustelupalsta Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Krista Varantolan kirjoittaman, tutkimusvilppiä käsittelevän artikkelin yhteyteen. Keskustelupalsta avattiin 25.10. ja palstalle on kuluneen kahden ja puolen viikon aikana tullut yksi viesti.

Kun Taloussanomat julkaisi jutun Narauta copypaste-opiskelija! kahdessa päivässä keskustelupalstalle tuli 76 kommenttia (nimimerkin suojassa), lähinnä opiskelijanäkökulmasta kirjoitettuja kannanottoja. (Kyllä, viesteistä voi päätellä kirjoittajan toimintakontekstin.)

Kun A-studio esitti ohjelman Yliopistossa varastettuja lainoja, A-tuubin keskustelupalstalle tulvahti lähes 80 kommenttia. (Kyllä, suuri osa viesteistä oli yliopiston henkilöstön kirjoittamia, nimimerkin suojasta esitettyjä tunnepitoisia kannanottoja).

Acatiimin keskustelupalstalle tulee kirjautua, mutta eihän mielipiteen tai tutkimusnäytön esittäminen vaadi nimimerkin taakse piiloutumista. Siis aiheesta ei syntynyt keskustelua, miksiköhän?

"Paha männä pekuloimaan", sanoi entinen poliisimies.

Tutkimusvilpistä Acatiimissa

2010-11-03T23:18:00.014+02:00

Juuri ilmestyneessä Acatiimi-lehdessä on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtajan Krista Varantolan kirjoitus Tutkimusetiikka ja mittaamisen autuus. (Acatiimi on Professoriliiton, Tieteentekijöiden liiton ja Yliopistonlehtorien liiton lehti, josta ainakin osa on luettavissa myös verkossa.)

Varantola käy tekstissään läpi kesällä 2010 Singaporessa pidetyn tutkimusetiikan maailmankonferenssin antia. Kyseessä lienee 2nd World Conference on Research Integrity, joka pidettiin Singaporessa 21.-24.7.2010. Ohjelman mukaan Suomea edusti Eero Vuorio, joka osallistui paneelikeskusteluihin "The Role of the Research Integrity Officer" ja "Developing a framework for addressing Research Misconduct in International Collaborations".

Varantolan kirjoituksesta selviää, että tieteellisen vilpin lisääntymisestä ollaan maailmalla huolissaan. Varantola muun muassa toteaa, että "Nature-lehden selvityksen mukaan plagiointia on esiintynyt aina 23 % asti julkaistavaksi tarjotuissa artikkeleissa." Hän viitannee tässä samoihin Nature -lehden artikkeleihin, joita käsittelin blogikirjoituksessani Maailmanlaajuinen ongelma 20.7.2010.

Suomessa tilanne on kuitenkin hyvä, toteaa Varantola - meidän ei siis tarvitse olla huolissamme tieteellisestä vilpistä. Kirjoituksessa Suomen hyvää tilannetta perustellaan näin: "vilppiepäilyjen käsittelytavat ovat vakiintuneet, tutkimusyhteisöt ovat sitoutuneet tutkimuseettisiin periaatteisiin eikä salailumentaliteetille ole tilaa".

Hmmm - salailumentaliteettia ei siis ole? Ehkä palaamme asiaan? Aiheesta on Acatiimi-lehdessä avattu myös keskustelupalsta.

Plagiointia politiikassa, jatko-osa

2010-10-31T13:26:00.004+02:00

Saman tekstin julkaiseminen eri henkilöiden nimissä ei ole ongelma - ainakaan kokoomuksen kansanedustajille Toivakka, Salo, Virolainen. Suomen Kuvalehti julkaisi eilen Tuomo Lappalaisen kirjoittaman artikkelin Kolme kokoomusedustajaa julkaisi saman tekstin omissa nimissään . Kansanedustajien samansisältöiset ja samasanaiset "kirjoitelmat" käsittelivät Ruotsin vaaleja. Suomen Kuvalehden artikkelissa on verrattu toisiinsa Anne-Mari Virolaisen Turun Sanomissa, Lenita Toivakan Savon Sanomissa ja Petri Salon Pohjalaisessa julkaisemia tekstejä. "Kansanedustajien oma panos rajoittui lähinnä muutamiin sanavalintoja ja lauserakenteita koskeneisiin ratkaisuihin", toteaa Lappalainen. Hän on koonnut artikkeliinsa myös esimerkkejä näiden kansanedustajien "sanavalinnoista".

Yliopisto ja liikemies

2010-10-24T10:08:00.011+03:00

Suomen Kuvalehti julkaisi artikkelin Itä-Suomen yliopiston filosofian pääaineen lakkauttamisesta. Artikkelissa liitetään yhteen kaksi asiaa: yliopiston varojenkeräys liike-elämältä ja yliopiston autonomia. Jukka Ukkolan kirjoittamassa artikkelissa kysytään: Painostiko liikemies Itä-Suomen yliopistoa lakkauttamaan filosofian? Artikkelissa käsitellään yliopistojen varainkeruuta liike-elämältä ja pohditaan sitä, millaisia vaikutusmahdollisuuksia lahjoittajilla on yliopistojen opetukseen ja tutkimukseen. Esimerkiksi on otettu Kauppahuone Laakkosen ja Pohjois-Karjalan Kirjapainon lahjoittamat 100 000 euroa Itä-Suomen yliopistolle. "Kohu" on alkanut liikemies Yrjö Laakkosen aiemmin esittämistä kannanotoista, joissa hän on ehdottanut "pidettäväksi taukoa" filosofian opetuksesta. Laakkosen ajatuksia on esitelty Savon Sanomien 11.12.2009 julkaisemassa artikkelissa Miljonääri Yrjö Laakkonen yliopistolahjoituksista:Rahat oikeaan koulutukseen.

Opiskelijat pitävät filosofian pääoppiaineen lakkauttamista niin vakavana asiana, että Facebookiin perustettiin yhteisö Itä-Suomen yliopiston filosofian opetuksen kuolinilmoitus. Yhteisön sivuille on linkitetty edellä mainittujen artikkeleiden lisäksi myös viime joulukuussa Kauppalehdessä julkaistu Miljonääri-Laakkonen lahjoittamisesta: Filosofeille en antaisi rahaa.

Opiskelijoita ja muitakin filosofian ystäviä tapahtumat surettavat, mutta "Itä-Suomen yliopiston akateemista rehtoria Kalervo Väänästä asia naurattaa", todetaan Suomen Kuvalehden artikkelissa. "Ei lahjoituksella ja yliopiston opetusohjelmalla ole tietenkään mitään yhteyttä keskenään."

Kuvien kopiointi - tieteessä samat säännöt kuin mediassa?

2010-10-20T10:03:00.014+03:00

Korkeakoulutuksen maailmassa kirjoitetaan ja julkaistaan. Korkeakoulujen opetussuunnitelmissa jatketaan peruskoulun ja lukion oppeja, muistutetaan, että kenenkään tekstiä ei saa käyttää ilman lähdeviittausta. Suorat lainaukset kehotetaan aina laittamaan lainausmerkkeihin. Erityistä huomiota pyydetään kiinnittämään kuvien käyttöön tekstissä: kuvia ei saa julkaista ilman kuvan tekijänoikeudenhaltijan antamaa lupaa. Kuvan tekijänoikeudenhaltijan nimi esitetään kuvan yhteydessä.

Kaikesta ohjeistuksesta ja opetuksesta huolimatta aika ajoin keskusteluun nousee (!) myös tieteellisen kirjoittamisen yhteydessä valokuvien tekijänoikeus: Kenellä ja millä oikeudella kuvia voi käyttää omassa tekstissä? Valokuviin on rinnastettu myös erilaisten kuvioiden käyttö. Esimerkiksi Tampereen yliopiston Acta-sarjojen julkaisuohjeissa asia sanotaan niin selkeästi, että tulkinnalle ei jää sijaa: "Sinulla tulee olla täydellinen tekijänoikeus väitöskirjaan sisällytettyyn kuva-, taulukko- tms. aineistoon tai olet hankkinut aineistoon julkaisuluvan sekä painettavaa että verkkojulkaisua varten."

Valokuvat ovat erityisesti valokuvaajien asia ja tulojen lähde. Erityisen huolestuttavaa on se, että valokuvaajienkin kuvia varastetaan! Valokuvaaja Kari Kuukka julkaisi 4.10.2010 blogissaan tekstin siitä, miten Helsingin Sanomat/Sanoma Oy käytti hänen kuviaan ilman lupaa. Juttu on otsikoitu esittämällä Helsingin Sanomille kysymys: HS, WTF? Lyhyesti suomennettuna tarina menee näin: Helsingin Sanomat julkaisi Kauppalehti Option artikkelista kopioidut kaksi kuvaa - kuvat ilmestyivät sekä paperilehdessä että HSn digiversiossa. Helsingin Sanomien toimituksessa kuvat oli skannattu, kuvaajien nimet poistettu. Kuvien tekijänoikeuden haltijoilta - kahdelta valokuvaajalta - ei oltu kysytty lupaa kuvien julkaisemiseen.

Kuukan blogiteksti innoitti lukijoilta 36 kommenttia... ja jutun tekijältä uuden blogikirjoituksen: HS WTF - continued. Jatko-osassa Kuukka kertoo miten tuosta ensimmäisestä WTF-kirjoituksesta tuli maailman 16. luetuin Wordpress-blogiteksti ja mitä sitten tapahtui. Käykäähän lukemassa!

P.S.
Jälkimmäisen blogitekstin kommenteissa nimimerkki Adam esittää uuden merkityksen WTFlle - hahahahaa :)

Ei enää filosofiaa pääaineena UEF:ssa

2010-09-19T11:33:00.008+03:00

"Yliopisto ilman filosofiaa on ammattikorkeakoulu", näin toteaa filosofian professori Seppo Sajama Karjalaiselle (17.9.2010) antamassaan haastattelussa. Haastattelu liittyi filosofian pääaineopintojen lakkauttamiseen Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella.

Facebook-keskustelussa tuli nopeasti esille, että filosofian oppiaine ei ollut sijoitettuna filosofiseen tiedekuntaan niinkuin ulkopuolinen perusteettomasti ajatteli. Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa opiskellaan muun muassa kasvatustiedettä, teologiaa ja kieliä, mutta filosofiaa opiskellaan (jatkossa opiskeltiin) yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa, oikeustieteiden laitoksella.

(Meniköhän oikein...)

Saako työntekijä ohjata pomon sähköpostit omaan sähköpostiinsa?

2010-09-18T10:36:00.008+03:00

USAssa tämä VOI olla rikos, Suomessa oikeuslaitos ei ole tainnut käsitellä tällaista tapausta vai onko blogin lukijoilla toisenlaista tietoa?

Evan Brown otsikoi pari päivää sitten tapausta koskevan blogikirjoituksensa näin: Setting up Outlook rule to intercept another’s email can be a federal crime.

Oikeudenistunnon päätös on luettavissa internetissä ja se on otsikoitu UNITED STATES OF AMERICA, Plaintiff-Appellee v. DAVID S. SZYMUSZKIEWICZ, Defendant-Appellant.

Tarina menee näin: Szymuszkiewicz oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta, menettänyt ajokorttinsa, mutta verovirkailijana hän tarvitsi ajokorttia työssään, koska työhön kuuluivat kotikäynnit epärehellisten verovelvollisten luona. Esimies (Nella) huomasi Microsoft Outlook -sähköpostiohjelman koulutuksessa, että kaikki hänelle saapuvat sähköpostit menivät myös hänen alaisenaan toimineen (David) Szymuszkiewiczin luettavaksi. Viestit kulkivat näin kolmen vuoden ajan! Tosin Szymuszkiewiczin ei todettu hyötyneen esimiehen viestien lukemisesta mitään, koskapa hänen työsuhdettaan ei viesteissä käsitelty.

Szymuszkiewicz sai tuomion "salakuuntelulain" (Wiretap Act) perusteella: hän oli tarkoitushakuisesti siepannut/salakuunnellut sähköistä viestintää.

Plagiarismisukupolvi

2010-09-18T09:19:00.027+03:00

Käsite Generation Plagiarism ilmestyi englanninkielisiin nettikeskusteluihin helmikuussa 2010 (esimerkiksi Sarah Wilenskyn teksti Generation Plagiarism). Syyskuussa 2010 tällä hakusanalla löytyy jo yli 4000 Internet-artikkelia tai linkkiä teksteihin, joissa käsitellään sitä, miten mittavaa plagiointi on (nuorten) kirjoittamissa teksteissä ja opiskelussa.

Koko sukupolvea kuvaavaa käsitettä päädyttiin käyttämään sen jälkeen, kun saksalaisen, 17-vuotiaan Helene Hegemannin romaanin tekstit herättivät plagiointiepäilyt. Nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin haulla "Helene Hegemann plagiarism" netistä löytyy jo yli 240 000 tulosta. Hegemannin tapaus on käsitelty laajassa katsauksessa Wikipediassa otsikolla Helene Hegemann. Kirjoittaja itse myöntää käyttäneensä toisilta kopioituja tekstejä - sekä eritasoisia nettitekstejä että Airenin kirjoittaman kirjan Strobo sisältöä - mutta hän ei pidä tällaista kirjoittamistapaa mitenkään vääränä. Hegemann sanoo edustavansa sukupolvea, joka luovasti yhdistää uuden median tietotulvaa vanhan median teksteihin. Tähän ajatteluun voitte tutustua vaikkapa Nicholas Kulishin kirjoittaman, New York Timesin Europe-liitteessä ilmestyneen artikkelin Author, 17, Says It's 'Mixing', Not Plagiarism avulla.

Plagiarismisukupolvi -käsitteen yhteydessä on otettu esille aiempia tapauksia, joissa nuoret kirjoittajat ovat plagioineet toisten kirjoittamia ja julkaisemia tekstejä. Yksi 2000-luvun alkupuolella tapahtunut kirjallinen varkaus oli Kaavya Viswanathanin ensiteos. Viswanathan solmi 17-vuotiaana kustannussopimuksen kahdesta romaanista kustantaja Little, Brownin kanssa. Hän myös möi kirjojensa filmausoikeudet jo etukäteen Dreamworks-yhtiölle. Kun ensimmäinen kirja How Opal Mehta Got Kissed, Got Wild, and Got a Life -julkaistiin, Harvard Grimson -opiskelijalehti julkaisi pian tiedon, että kirjassa oli plagioitu kahta Megan McGaffertyn aiemmin kirjoittamaa kirjaa. Aluksi kustantaja lupaili korjattua painosta Viswanathanin kirjasta, mutta pian koko kirja vedettiin pois markkinoilta. Toista kirjaa ei koskaan julkaistu, eikä tarinasta tehty elokuvaversiota. Kaavya Wishanathanin kirjailijan ura on kerrrottu perusteellisesti Wikipedian artikkelissa How Opal Mehta Got Kissed, Got wild, and Got a Life. McCaffertyn lisäksi Viswanathanin todettiin plagioineen Salman Rushdien, Sophien Kinsellan, Meg Cabotin ja Tanuja Desai Hidierin kirjoja.

Richard D. Posner kuvaa kirjassaan The Little Book of Plagiarism nuoren Harvard-opiskelijan Viswanathanin kirjoittajauraa. Harvardissa opiskelua plagiointi ei haittaa - Viswanathan valmistui "with honours" vuonna 2008.

Kuulutko sinä plagiarismisukupolveen? /Are you part of 'Generation Plagiarism'? kysyttiin New York Timesin Koulutus-liitteessä 3.8.2010. Carrie Montgomeryn laatimassa tekstissä nuoria, 13 vuotta täyttäneitä koululaisia ja opiskelijoita kutsuttiin kommentoimaan uutisoinnissa voimakkaasti esille tullutta plagioinnin lisääntymistä. Keskustelupalstalle on hyväksytty julkaistavaksi 86 viestiä, mikä tietysti on todella vähän USAn mittakaavassa - herättihän Taloussanomien juttu Narauta copypaste -opiskelija! 76 kommenttia pienellä suomen kielen kielialueella.

Nykyistä opiskelijasukupolvea oli jo aiemmin kuvattu ilmauksella "Copy and Paste Generation", josta haulla löytyy maininta jo vuodelta 2008. Esimerkiksi brittien opettajatv:ssä puhuttiin Leikkaa ja liimaa -sukupolvesta/Cut and paste generation. Linkki johtaa videoon, jossa käsitellään myös korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä plagioinnista (alkaa kohdasta 17'). Ohjelmaan on haastateltu korkeakouluopiskelijoita, jotka kertovat, etteivät olleet koskaan kuulleetkaan viittauskäytännöistä ennen korkeakouluun tuloaan. Tällainenhan ei laadukkaan koulutuksen luvatussa maassa Suomessa ole mahdollista (?), koska sekä peruskoulun että lukion äidinkielen opetussuunnitelmassa käydään läpi mm. tekijänoikeuden peruskysymykset. Tekijän tunnistaminen ja tunnustaminen on eräänlainen peruskoulun käyneen henkilön perustieto ja -taito. Eikö niin?

Vilppiä lakituvassa

2010-09-11T09:10:00.008+03:00

Mielenkiintoinen uutinen: Tappoa käsitellyt oikeudenkäynti meni uusiksi kun valamies käytti iPhonea oikeudenkäynnin aikana. Valamiehistön puheenjohtaja käytti iPhonea, kun hänen piti etsiä mitä tarkoittaa sana "prudence". iPhonen käyttö rinnastettiin sanakirjan käyttöön, mikä on kiellettyä oikeudenkäynnissä. Tuomittavaa oli myös se että puheenjohtaja jakoi Encartasta hakemansa tiedon valamiehille!

Tapauksesta raportoi Evan Brown blogissaan Internet Cases - A blog about law and technology . Jutussa pisti heti silmään valamiehistön puheenjohtajan käyttämä sanan tarkistuksen lähde, 1990-luvulla käytössä ollut tietosanakirja, joka Plagiointitutkijan kotiinkin tuli CD-levynä tietokoneoston yhteydessä: Encarta. Aikaa tuosta on ostosta on jo nostalgiset 15 vuotta (tai 16?). Encarta oli silloin kätevä apu vaikkapa opinnoissa aikana ennen Internetin laajenemista. Vuonna 2010 Microsoft Encartasta puhutaan imperfektissa.

Apua Nursing-opintoihin

2010-09-04T14:34:00.010+03:00

"Need Help with nursing school papers?"

Tässä yksi palvelu, joka tarjoaa sairaanhoitajaopiskelijoille 100-prosenttisen plagiointivapaita tekstejä. Tarjolla on kaikenlaisia opinnoissa tarvittavia tekstejä esseistä tutkielmiin: Disseration - service.uk.com. Nursing Dissertation. Tässä palvelussa hoitotyön ammattilaiset kirjoittavat puolestasi opinnäytetyön ja saat tukea 24/7 - kätevää, eikö totta?

Onko sitä sittenkin?

2010-09-04T09:51:00.009+03:00

Iltasanomat uutisoi 27.8.2010 erästä tapausta, joka saattaa osoittaa että suomalaisessa korkeakoulutuksessa saattaa sittenkin olla plagiointia. Uutinen on otsikoitu seuraavasti: Kunnanhallituksen puheenjohtaja narahti plagioinnista. Korkeakoulutyö ja puhe paljastuivat lainatavaraksi.

Iltasanomien juttu perustuu Keskisuomalaisen julkaisemaan uutiseen, jonka mukaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun eettinen toimikunta käsitteli maaliskuussa Pauliina Takalan opetusharjoitteluraporttia: "Takala oli lainannut opetusharjoitteluraporttiinsa osia ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmasta ja esittänyt ne ominaan".

Keskisuomalaisessa 27.8.2010 ilmestyneessä, Keijo Lehdon ja Antti Karpakan uutisessa Blogi muuttui huomion jälkeen, vertaile itse; Kopioiko kansanedustajaehdokas puheensa? puolestaan käsitellään Pauliina Takalan pitämää puhetta. Keskisuomalainen oli uutisoinut edellä mainitun opintoihin liittyneen plagioinnin lisäksi Takalan kesäkuussa pitämästä puheesta, "jonka alkupuolen ydinsanoma oli kopioitu mitä ilmeisimmin demarikansanedustaja Satu Taiveahon puheesta parin vuoden takaa." Kirjoittajat ovat linkittänet tekstiinsä myös MuurameHenki.com -keskustelupalstan. Sieltä näkyy, että nimimerkki kävijä on jo 12.7.2010 jättänyt palstalle viestin, jossa hän kertoo tunnistaneensa Takalan puheen Taiveahon puheeksi. Kävijä oli jo silloin linkittänyt viestiinsä sekä Takalan blogissa 16.6.2010 ilmestyneen puheen että Taiveahon 7.5.2008 pitämän puheen.

27.8.2010 tilanne oli kuitenkin muuttunut, kun Keskisuomalaisen artikkelin kirjoittajat huomasivat, että Takala oli muuttanut plagiointiuutisen ilmestymisen jälkeen blogissa julkaisemaansa puhetta. Toimittajat esittävät uutisessaan kopion Takalan puheesta niinkuin se oli uutista tehtäessä, ja pyytävät lukijaa vertaamaan tekstiä Takalan blogin nykyiseen versioon puheesta.

- käykäähän vertaamassa -

Iltalehden ja Keskisuomalaisen uutisten perusteella opetusharjoitteluraportin sisältämää plagiointia ja kahden puheen samankaltaisuutta voi selittää näin:

"Rike oli pieni ja tahaton".

"Asian ydin on kuitenkin toisaalla. Tässä on poliittisen pelin makua."

"Kärpäsestä on tehty härkänen."

"Saan aineksia puheideni runkoihin sieltä täältä. Siellä oli viitteitä jostakin toisesta, mutta omaan suuhuni sovellettuna."

Oman kirjoittamisen ja plagioinnin raja hämärtynyt

2010-08-04T22:59:00.010+03:00

New York Times on julkaisssut Education liitteessään (1.8.2010) artikkelin plagioinnin esiintymisen nykytilasta usalaisessa korkeakoulumaailmassa. Trip Gabrielin kirjoittama artikkeli Plagiarism Lines Blur for Students in Digital Age paneutuu siihen, miten elektronisessa muodossa olevien lähteiden käyttö on johtanut siihen, että oma luova kirjoittaminen on katoamassa ja omien ilmausten tuottaminen häviää valmiina tarjolla olevien tekstien muokkaamiseksi. Miksaustekniikalla tuotettu teksti kuitenkin esitetään omana tuotoksena ja opintosuorituksena. Kolmesta korkeakoulusta kerätyt esimerkit viittaavat kirjoittamisen muutokseen.

Yllä mainitussa New York Timesin artikkelissa todetaan, että opiskelijoiden on vaikea ymmärtää sitä, että jokaisella julkaistulla tekstillä on kirjoittaja. Wikipedian käyttö lähteenä näyttää USA:ssa olevan yhtä epäselvä ja kiistelty asia kuin meilläkin. Artikkeliin haastateltu Sarah Brookover konkretisoi asiaa, kun hän vertaa Internetin tekstimaailmaa kirjastossa käyntiin. Kun kirjastossa käydessä kirjaa tai lehteä pidetään konkreettisesti kädessä, myös tekstin kirjoittaja on konkreettisemmin ymmärrettävissä - joku kirjoitti tämän. Internetissä sen sijaan teksti "kelluvat" ja tekstin ottaminen omaan opintosuoritukseen rinnastuu vaikkapa musiikin lataamiseen omaan käyttöön. Vaikka lataamisen tiedetään olevan laitonta, sitä ei pidetä vakavana rikkeenä.

Trip Gabrielin artikkeli kannattaa lukea, se päättyy hyvin hauskaan tarinaan eräästä korkeakouluopiskelijasta, joka plagiointiepäilyn yhteydessä tuli rehtorin puhutteluun vanhempiensa kanssa. Plagioinnille olikin ihan päivänselvä selitys:)

Maailmanlaajuinen ongelma

2010-07-20T11:14:00.018+03:00

Nature -lehti on julkaissut kaksi artikkelia plagioinnista (Nature Vol 466, 159–160 ja 167). 5.7.2010 julkaistiin Declan Butlerin kirjoittama artikkeli Journals step up plagiarism policing, johon on koottu eri kustantajien kokemuksia tieteellisiin lehtiin tarjottujen plagiaattien määrästä. Vaikka korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ja kansainväliset tutkimusjärjestöt kuuluttavat noudattavansa korkeaa eettistä normistoa, yksittäisten tieteentekijöiden kirjoittamisen eettisyys on todettu rapautuneeksi. Vai mitä sanotte siitä, että jo refereemenettelyn läpikäyneistä tieteellisistä, "alkuperäisistä", jo kertaalleen julkaistavaksi hyväksytyistä artikkeleista jopa 23 prosenttia jätetään julkaisematta, koskapa jossain päin maailmaa sama teksti tai osa tekstiä oli jo julkaistu?

Pari päivää myöhemmin ilmestyneessä Nature-lehden pääkirjoituksessa Plagiarism pinioned tarkastellaan tieteellisten lehtien kohtaamia ongelmia lehteen tarjottujen artikkeleiden sisältämän plagioinnin takia. Merkittävimmät englanninkieliset tieteelliset julkaisut ovat päätyneet ottamaan yhteiskäyttöön sähköisen plagiaatintunnistinjärjestelmän (CrossCheck).

Nature -lehden artikkeleiden sisältämä tieto plagioinnin yleisyydestä on hämmästyttänyt myös tieteellisten julkaisujen vastuuhenkilöitä. Lehteen artikkelia tarjoava tutkija on sitoutunut siihen, että tekstiä ei ole julkaistu muualla. Tämä koskee myös oman tekstin uudelleenjulkaisemista, itseplagiontia (tai itsensä plagiointia, self plagiarism). Itseplagiointia ei Suomessa ole edelleenkään nostettu keskusteluun, mutta asiaan sisältyy mutta: Onko Suomessa joillakin tieteenaloilla tapana julkaista sama teksti ensin suomenkielisessä lehdessä ja sen jälkeen englanniksi käännätettynä tekstiä tarjotaan johonkin englanninkieliseen julkaisuun?

Idiootin haastattelu ja plagiointikummitus

2010-07-20T11:05:00.009+03:00

Jonathan Bailey julkaisi blogissaan videon, jonka hän oli tehnyt pyynnöstä komedialliseksi. Blogikirjoituksessaan Bailey nimeää tekemänsä huumoripätkän nimellä The Principal and the Idiot Plagiarist. Videolla koulun rehtori "keskustelee" opiskelijan kanssa.

Toinen hauska plagiointivideo on Bergenin yliopiston julkaisema Et plagieringseventyr, jossa myös huumorin keinoin käydään läpi tieteellisen kirjoittamisen perusperiaatteita (film på norsk, subtitles in English).

Youtubessa on satoja plagiointiaiheeseen liittyvä videoita, joista joitakin linkitin jo pari vuotta sitten asiaan paneutuneelle Plagiarismi.fi-sivustolle.

Helsingin sanomat kirjoittaa plagioinnista

2010-07-15T10:24:00.007+03:00

Jahas, kun vielä viime kuussa olin sitä mieltä että poliitikkojen plagiointi ei Suomessa ylitä uutiskynnystä niin nyt on vedettävä nuo sanat takaisin. Helsingin Sanomien toimittaja Joonas Laitinen kirjoittaa tämän päivän Hesarissa otsikolla Kansanedustaja lainasi oman mepin puheen sanasta sanaan. Tekstissä kerrotaan kuinka kokoomuksen kansanedustaja Petri Salo käytti kokoomuksen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan blogitekstiä omana puheenaan.

Toimittaja on liittänyt juttuunsa kaksi suoraa lainausta Eija-Riitta Korholan blogista ja kaksi suoraa lainausta Petri Salon puheesta eduskunnassa.

Eduskunnan täysistunnon pöytäkirjassa ja Korholan blogeissa tekstit näyttävät esimerkiksi tällaiselta:

"Siksi jäteargumentti suomalaisessa keskustelussa johtaa toistuvasti harhaan. Se luo vaikutelman, että hylkäämällä tämän kuudennen ja seitsemännen reaktorin olisimme ohittaneet tai torjumassa tämän jäteongelman. Se ei pidä paikkaansa. Nimenomaan tuota ongelmaa ehkä jopa päinvastoin voidaan käsitellä, koska tiedetään, että tulevaisuuden ydinvoimalat saattavat olla jopa ratkaisun avain. Neljännen sukupolven ydinvoimalat voivat käyttää polttoaineena ydinjätettä, jopa ydinaseiden jätettä. Kehitys tulisi viedä loppuun, kunnes saadaan sellaisia voimaloita, jotka voivat hyödyntää uraania vielä tehokkaammin ja mieluummin aivan kokonaan."
(Petri Salo, eduskunnan täysistunnon ptk 30.6.2010)

"Siksi jäteargumentti suomalaisessa keskustelussa johtaa toistuvasti harhaan. Se luo vaikutelman, että hylkäämällä kuudennen tai seitsemännen reaktorin olisimme ohittaneet tai torjuneet jäteongelman. Nimenomaan tuota ongelmaa emme ole – ehkäpä jopa päinvastoin, sillä tulevaisuuden ydinvoimalat saattavat olla ratkaisun avain. Neljännen sukupolven ydinvoimalat voivat käyttää polttoaineena ydinjätettä, jopa ydinaseiden jätettä. Kehitys tulisi viedä loppuun, kunnes saadaan voimaloita, jotka voivat hyödyntää uraania tehokkaammin ja kokonaan." (Korholan blogi Aamulehdessä 30.6.2010 otsikolla Toinen toistaan surkeampia ratkaisuja)"

Toisaalta:

"Siksi jäteargumentti suomalaisessa keskustelussa johtaa toistuvasti harhaan. Se luo vaikutelman, että hylkäämällä kuudennen tai seitsemännen reaktorin olisimme ohittaneet tai torjuneet jäteongelman. Nimenomaan tuota ongelmaa emme ole – ehkäpä jopa päinvastoin, sillä tulevaisuuden ydinvoimalat saattavat olla ratkaisun avain. Neljännen sukupolven ydinvoimalat voivat käyttää polttoaineena ydinjätettä, jopa ydinaseiden jätettä. Kehitys tulisi viedä loppuun, kunnes saadaan voimaloita, jotka voivat hyödyntää uraania tehokkaammin ja kokonaan." (Korholan blogi Iltalehdessä 30.6.2010 otsikolla Toinen toistaan surkeampia ratkaisuja)

-näin maa makaa-

Plagiointia politiikassa - osa 2

2010-06-25T22:16:00.009+03:00

Kirjoitin viime syksynä blogissa politiikan ympyröissä tehdystä "tekstien kierrätyksestä" otsikolla Yksiyhteenplagiointi. Suomessa poliitikkojen tekemä plagiointi ei taida ylittää uutiskynnystä, toisin kuin vaikkapa USAssa. Siispä eduskunnan sivuilla on edelleen Päivi Lipposen tekemä toimenpidealoite - ja Tieteen tietotekniikkalehden pääkirjoitus on myös edelleen paikallaan. Liekö Lipposen tekemä toimenpidealoite edistänyt CSCn hallinnoimia teknologiahankkeita, mene tiedä.

Mutta nyt politiikan kuvioihin Atlantin toiselle puolelle. Jonathan Bailey julkaisi blogissaan osan videohaastattelusta, joka häneltä oli pyydetty koskien toukokuussa julkitullutta tapausta: republikaanien ehdokkaana US senaattiin pyrkineen Vaughn Wardin todettiin plagioineen Barack Obaman puhetta vuodelta 2004. Käykääpäs katsomassa aiheesta tehty youtube-video Ward plagiarizes Obama in Announcement Speech. Siinä Obaman ja Wardin puheet on leikattu rinnakkain - hauska tapa osoittaa puheiden samankaltaisuus.

Ai että miten Vaughn Wardille kävi? No ei mennyt USAssa läpi tällainen toiminta, ei tullut senaattipaikkaa:)

"Thank you very much everybody"

Plagioinnista

2010-06-20T09:58:00.006+03:00

julkaistiin kirjoittamani artikkeli Kever-Osaaja-lehdessä. Artikkelin nimi on Plagiointia Suomen korkeakouluissa? Artikkelin otsikon kysymysmerkki oli ehdottoman tarpeellinen, Suomessahan ei todettuja plagiointitapauksia ole. Tutkimusetiikka valvova ja raportoiva Tutkimuseettinen neuvottelukunta on tämän todennut usein.

Kaksi henkilöä ilmoitti pitävänsä artikkeliin johtavasta linkistä, jonka laitoin Facebook -profiiliini. Yksi henkilö taas kertoi tekstiviestillä pitäneensä tekstistä kovasti ja hän arvioi, että ehkä tekstissä oli pieni huumorin vivahdekin?

- mää tiijjä vaikka olis ollukkii -

Tarvitsetko lisää meriittejä?

2010-06-11T23:09:00.008+03:00

Jos tieteelliset meriitit eivät riitä niin niitäkin voi ostaa. Suomessahan tällaista ei tietenkään tapahdu, mutta vaikkapa Saksassa kaikki virkamiehet eivät ole yhtä rehellisiä kuin suomalaiset. Debora Weber-Wolff on raportoinut blogissaan Cut, Shake and Paste useista tapauksista, joissa viranhaltijalla on ollut ostettu tohtorin tutkinto. Kun Suomessa suurella kohulla raportoitiin valelääkäristä, saksalaiset ovat kunnostautuneet valetohtoreiden kiinnisaamisessa. Suomessahan kukaan ei tietenkään ole ostanut itselleen tutkintoa, mutta Saksassa on julkituotu useita henkilöitä, jotka ovat ostaneet itselleen tohtorin tutkinnon ja käyttäneet ostamaansa tutkintotodistusta esimerkiksi työnhaussa.

Toisaalta, ei tarvitse ostaa kokonaista tutkintotodista, vaan voi tilata erilaisia meriittejä,jotka voi liittää omaan ansioluetteloonsa. Sydsvenskan raportoi toukokuussa 2010 Lundin yliopiston professoreiden ansioluetteloiden epäselvyyksistä: Lundaforskare med lättköpta meriter.

- voi noita saksalaisia ja ruotsalaisia -

Plagiaatintunnistimet kilpailevat

2010-05-27T21:29:00.019+03:00

Muistelin jo aiemminkin kirjoittaneeni tänne blogiin erilaisista plagiaatintunnistimista, mutta se taisikin olla unta-:)

Maailmalla on käytössä monia erilaisia ohjelmia plagioinnin tunnistamiseksi erilaisissa teksteissä. Turnitin lienee tunnetuin, ja yhtiön omien sivujen mukaan se on markkinajohtaja maailmanlaajuisesti. Plagiaatintunnistuksen lisäksi tuossa ohjelmassa on opiskelijoiden kirjoitelmien arviointiväline (grade mark).

Safe Assign on ainakin brittien paljon käyttämän Blackboard -oppimisympäristön tuottama plagiaatintunnistin.

Pohjoismainen (ruotsalainen) plagiaatintunnistin Urkund on käytössä joissakin suomalaisissa korkeakouluissa.

Internetiä selaamalla vastaan tulee lukuisia erilaisia plagiaatintunnistimia, joista osa mainostaa itseään ilmaiseksi ja osa velottaa käytöstä.

National Council of Teachers of English julkaisi vime syksynä blogissaan Nick Carbonen laatiman listan erilaisista käytettävissä olevista plagiaatintunnistimista, tällä listalla ovat edellä mainittujen lisäksi:
Pl@giarism
WriteCheck
Essay Rater
The Plagiarism Checker
PlagiarismChecker.com
Duplichecker
PlagiarismDetect.com
Plagiarism Scanner
Plagiarism PC

Tarkemmin asiasta: Nick Carbone: What's the Best Plagiarism Checker?

Oman lisänsä plagioinnin villiin maailmaan tuo keskustelu plagiaatintunnistimia myyvien yritysten etiikasta. Keskustelijat varoittavat toisiaan ja herättelevät keskustelua näiden yritysten kaksinaamaisesta toiminnasta: väitetään että yhtiö tallentaa sinne tarkastukseen lähetetyt esseet/artikkelit/opinnäytetyöt ja sama yhtiö myy niitä toisaalla. (Aiemmin kirjoitin aiheesta yhden tekstin nimellä Osta essee, osta opinnäytetyö)

Villiä keskustelua voit lukea vaikkapa foorumilta on EssayScam.org. Viatonta suomalaislukijaa hämää näissä keskusteluissa se, että ne kirjoittajat, jotka myyvät kirjoituksia myyville firmoille omia kirjoituksiaan, tarkastavat oman tektinsä ensin ilmaisessa plagiaatintunnistimessa, jotta firma voi myydä opiskelijalle plagiointivapaan tekstin...

- heikompaa jo heikottaa tää mualiman mänö -

Martin Stone - jatko-osa

2010-05-09T10:34:00.012+03:00

Julkisuus Martin Stonen ympärillä on ollut vähäistä, jos tapausta verrataan vaikka Ward Churchillin teksteistä käytyihin keskusteluihin. Koska tiedotus asiasta on ollut niukkaa niin asiasta kirjoittavat bloggaajat ovat jopa joutuneet viittaamaan Plagiointitutkijaan tämän plagiointitapauksen uutisoinnissa-:)

Martin Stonen tapaukseen pääsee nyt tutustumaan myös suomen kielellä, kun Jarkko S. Tuusvuori on julkaissut Filosofia.fi -sivustolla oivallisen kuvauksen Martin Stonen teksteistä ja tekstien ympärillä käydyistä keskusteluista. Otsikkona on Ylpeys ja lankeemus. Tuusvuori kertoo myös Stonen tieteellisestä toiminnasta ja kannanotoista.

Stonen on todettu syyllistynen plagiointiin monissa julkaisuissaan, mutta tarkastelun keskipisteenä on ollut artikkeli The Origins of Probabilism in Late Scholastic Moral Thought: A Prolegomenon to Further Study, jossa hän kopioi Ilkka Kantolan väitöskirjaa kymmenien sivujen verran. Artikkeli oli julkaistu lehdessä Recherches de théologie et philosophie médiévales. Lehden kustantaja Peeters Publishers on julkaissut ilmoituksen, jossa Martin Stonen artikkeli vedetään pois. A note from the editorial board kertaa Stonen plagioineen Ilkka Kantolan väitöskirjaa lehdessä vuonna 2000 ilmestyneessä artikkelissa.

Mitä sitten tapahtuu kun artikkeli "vedetään" pois?
Sitä ei voi lukea sähköisesti ja paperiversion tilaajille postitetaan tarrat, joilla heitä pyydetään merkkaamaan Stonen artikkeli plagiaatiksi. Mutta - ainakin tänään Stonen ko. artikkelin voisi vielä tilata 11 euron hintaan Refdoc -palvelusta eli mainintaa artikkelin poisvetämisestä ei näy ainakaan tämän palvelun nettisivulla.

Entä kaikki ne julkaisut, joissa Stonen artikkeliin on viitattu? Kymmenen vuoden aikana moni filosofi on viitannut alkuperäisiksi luulemiinsa artikkeleihin tietämättä, että Stonen sijaan olisi pitänyt viitata Ilkka Kantolan väitöskirjaan. The Origins of Probabilism in Late Scholastic Moral Thought on mainittu lähteenä monessa (oppi)kirjassa - pikaisella googlehaulla jo löytyy useita teoksia ja tekstejä, joissa Stonen artikkeli mainitaan lähteenä (esimerkiksi Ricardo Salles viittaa Stonen artikkeliin kirjassaan Metaphysics, soul, and ethics in ancient thought (2005) ja Donald Rutherford kirjassaan The Cambridge companion to early modern philosophy (2006)).

Apology, retraction...

2010-04-16T23:15:00.008+03:00

Selailin pitkästä aikaa englanninkielisiä artikkelitietokantoja hakusanalla plagarism. Monien uusien mielenkiintoisten tutkimusten joukosta alkoi pistää silmään voimistuva ilmiö: Lehden toimitus pyytää anteeksi sitä, että ovat julkaisseet tekstin, joka on sisältänyt plagiointia. Sitten tehdään "retraction", jo julkaistun artikkelin poisvetäminen lehdestä.

Tällä tavoin tapahtuu artikkelin "poisto" sähköisestä julkaisusta: tässä esimerkkinä vaikkapa European Journal of Public Health vuodelta 2009.
Vol 19(4), 443-443.
Otsikko: RETRACTION of: A survey of hepatitis B and C prevalence amongst the homeless community of Prague.
Kirjoittajat: Volf, Vladimir; Marx, David; Pliskova, Ludmila; Sümegh, Laszlo ja Celko, Alexander (siis he ovat tämän retractionin kirjoittajat, eivät niitä plagioijia....)

Tiivistelmä:
"The article offers information on the status of plagiarism filed by the "European Journal of Public Health" against the "Journal of Public Health Medicine" on the survey of hepatitis C prevalence amongst the homeless community of Oxford. Due to the request made by the editor of the first publication, it retraced the case it filed. Moreover, the periodical apologized for the inconvenience caused by the issue to their readers."

***

Marcel La Follette (1996) on käsitellyt kirjassaan Stealing into Print tekstien "poisvetämisen" ongelmallisuutta. Kaikkia jo myytyjä lehtiä ja kirjoja ei tavoiteta, ja vilpillinen teksti leviää. La Folletten kirjan ilmestymisen jälkeen tekstit ovat alkaneet myös levitä sähköisesti - hallitsemattomasti?

Vilpilliseksi todettujen tekstien "poisvetämisen" onnistumista on tarkasteltu kirjoituksessa The liability of Scientific Retractions.
Kerran maailmalle lähetettyä (virheellistä) tietoa on vaikeaa korjata. Tämä iThenticate -plagiaatintunnistinta sponsoroiva teksti kehottaa tieteellisiä lehtiä varmistamaan julkaistavien tekstin autenttisuuden nykyistä tehokkaammin - mistä juolahtikin mieleeni, että onkohan suomenkielisillä tieteellisillä lehdillä käytössään plagiaatintunnistimet? Ja tunnistavatko plagiaatintunnistimet vaikkapa englannin tai ranskan kielestä käännetyn (plagioidun) tekstin. Onks tietoo?

Kenen idea? Kuka kirjoitti?

2010-03-21T08:41:00.007+02:00

Julkisuudessa (kuten vaikkapa A-studiossa 18.2.2009) on perusteltu plagiointia sillä, että opinnäytetyön/gradun/väitöskirjan ohjaaja on ohjaustilanteessa esittänyt jonkun idean, jonka pohjalta opiskelija on työstänyt tekstiä opinnäytetyöhön, graduun, väitöskirjaan. Ja koska tuo alkuperäinen idea oli ohjaajan mielestä hänen omaisuuttaan, niin hän voi sitten ihan hyvällä omallatunnolla myöhemmin ottaa opiskelijan tekemän tekstin omin nimiinsä.... No, "oikeassa elämässä" ohjaajan tekijänoikeus opiskelijan kirjoittamaan tekstiin on yhtä olematon kuin opiskelijan oikeus ohjaajan kirjoittamaan tekstiin.

Väitöskirjan ohjaussuhteesta liikkuu yliopistoissa legendoja ja myyttejä. Julkiset nolaukset seminaaritilanteissa ovat yliopistoelämän arkipäivää. Erityisesti väitöskirjan tekijöitä kiusaavat pitkät odotusajat, professorit kun ovat niin kiireisiä että kommentteja joutuu odottamaan useita kuukausia (vuoden pituisesta odottelustakin on kuultu). Ohjaussuhteen raadollisuudesta voi kirjoittaa myös humoristisesti, vaikka huumori ei taida yliopiston vahvuuslaji ollakaan. Kolumnisti Paha Akka kirjoitti opiskelija-ohjaaja -suhteen karikoista Acatiimi-lehden numerossa 7/08 otsikolla Ohjeita väitöskirjaohjaajalle Pahan akan teksti kannattaa lukea! Ja se kannattaa silloin tällöin lukea uudelleen, se poistaa pahan mielen ja palauttaa naurun. Ja leikissähän on puolet totta - vaimitensemeni?

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

2010-03-14T10:01:00.013+02:00

Miten plagioinnista tai tieteellisestä vilpistä voi kirjoittaa ja miten asiaa voi käsitellä? Plagiointi ja vilppi ovat edelleen hyvin herkkiä aiheita muuallakin kuin meillä Suomessa. Eri tavoin vilppitapauksiin liittyvät henkilöt voivat kokea tulleensa loukatuksi jo ihan siitä syystä että vilppiepäily on ylipäätään esitetty ja lisää loukkaannutaan, jos joku foorumi julkaisee aiheesta muun kuin ylimmän auktoriteetin tekstiä. Tässä kaksi esimerkkiä siitä miten auktoriteetti yrittää kumota "ruohonjuuritasolta" kirjoitettuja tekstejä.

1. Belgiassa etsitään nyt käytäntöä siitä, kuka voi kirjoittaa plagioinnista, miten plagiointiepäilystä voi kirjoittaa ja miten jo todetusta plagioinnista voi kirjoittaa. Viittasin täällä blogissa 18.2.2010 KU Leuvenin opiskelijalehdessä Voice julkaistuun artikkeliin. Tämä Ielse Broegsteegin kirjoittama artikkeli plagioinnista meni ihan väärin - ainakin jos asiaa kysytään dekaani Toon Vandeveldeltä. Dekaani koki Ilse Broeksteegin artikkelin menneen niin pieleen, että hän on julkaissut toimittajalle osoitetun kirjeen Internetissä - tosin ilman asiakirjaan tavallisesti kirjoitettua päivämäärää. (Tämä englanninkielinen tiedote on lyhyempi kuin alkuperäiskielellä kirjoitettu teksti, jossa on alussa myös moitteiden selitysosio.)
Reaction of the Dean of the Institute of Philosophy to the article on the Resignation of Martin Stone in The Voice.

Erityisesti dekaani Toon Vandeveldeä näyttää huolestuttavan ajatus siitä, että yliopiston opiskelijat voisivat olla erilaisessa asemassa kuin professori silloin, kun kyseessä on epäily plagioinnista, Ielse Broegsteeg kun oli jo aiemmin kirjoittanut plagioinnista ja tapausten eriarvoisesta käsittelystä KU Leuvenin edellisen plagiointiskandaalin yhteydessä (Plagiarism - A Major Crime for Everybody?). Tällaista opiskelijoiden ja professoreiden eriarvoisuutta on varovasti epäilty muuallakin, mutta epäilyt on professorien ja eettisten toimikuntien taholta ehdottomasti kiistetty. Nyt plagioinnista kirjoittanut Ielse Broeksteeg on tainnut joutua whistleblower -reaktion kohteeksi samoin kuin Suomessa tapahtui A-studiolle vuosi sitten.

2. Eero Vuorio osallistuu keskusteluun Lääkärilehden numerossa 10/2010 otsikolla Eettinen nollatoleranssi ei saa kahlita keskustelua. Tekstissään Vuorio - yllä esitetyn esimerkin Vandevelden tavoin - keskustelee niin, että aiempi Lääkärilehden kirjoitus suomalaisesta tutkimusetiikasta on mennyt ihan pieleen. Vuorio keskustelee tutkimusetiikasta erittelemällä Lääkärilehdessä 5.2.2010 ilmestynyttä Liisa Räsäsen keskustelunavausta tekemällä ad hominem -argumentointia kirjoittajasta. Vuorio kiistää mahdollisuuden tutkimuseettisen normiston uudelleentarkasteluun. Vuonna 2002 laadittu ohjeistus on niin hyvä, että tutkimusetiikan alueella Suomi ja Suomen TENK on maailman edelläkävijämaa - siis Vuorion mukaan-:)

Tapaus Martin Stone - osa III

2010-03-04T09:32:00.006+02:00

Belgialaiset sanomalehdet De Standaard Online ja Nieuwsblad.be ovat julkaisseet 2.3.2010 artikkelit plagiointiskandaalista, jossa professori Martin Stonen todetaan syyllistyneen plagiointiin. Kyseessä on laaja, ehkä jopa yliopistomaailman laajin plagiointivyyhti ja plagiointia on todettu jo 30 Stonen omakseen signeeraamassa artikkelissa. Brittiläisen Stonen ura Leuvenin yliopistossa päättyi plagiointien paljastumiseen.

De Standaardin artikkelissa Britse topfilosoof blijkt letterdief todetaan, että Leuvenin yliopisto on käsitellyt tapauksen ja Stone on irtisanoutunut. Plagioitujen artikkeleiden kustantajia on informoitu löydetyistä plagioinneista. De Standaard on myös julkaissut kasvokuvan Martin Stonesta.

Nieuwsbladin artikkeli on otsikoitu Superprof' blijkt superplagieerder - "Superproffasta tuli superplagioija". Myös Nieuwsbladin artikkelissa ihmetellään plagioinnin laajuutta.

Molemmat lehdet toteavat, että Ilkka Kantola olisi esittänyt epäilyt oman väitöskirjansa plagioinnista. Tämä tieto on kuitenkin väärä ja harhaanjohtava - jo aiemmin on todettu, että plagiointiepäilyt esitti USAlainen Michael Dougherty. Dougherty on analysoinut erästä Martin Stonen artikkelia vuodelta 2000: The origins of probabilism in late scholastic moral thought: a prolegomenon to further study. Artikkelin 44 sivusta yli puolet on Kantolan väitöskirjan suoraa kopiointia. Myös alaviitteet on kopioitu sana- ja merkkitarkasti.

Ei meillä (?), muualla kyllä (?)

2010-03-01T09:49:00.011+02:00

Taloussanomat julkaisi eilen artikkelin Lunttaaminen on Kiinassa maan tapa (Timo Poropudas). Artikkelin mukaan lunttaaminen, plagiointi ja korkeakoulusuoritteidenkin väärentäminen on yleistä. Myös artikkelin virittämä keskustelu tuo esimerkkejä erilaisista koulutuksen ja "oppimisen" kulttuureista, kun ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat havainnoineet erilaisia tapoja suorittaa opintoja (vilpillisesti). Havaintoja on kirjattu sekä itse artikkeliin että keskustelupalstalle paitsi lunttaamisesta ja plagioinnista myös vaikkapa urheilusuorituksissa huijaamisesta. Viitteitä on myös kahdessa paikassa yhtä aikaa olemista ja opettajien lahjomisesta.

(Keskustelupalstan eteneminen noudattaa samaa kaavaa kuin aiemminkin vilpistä puhuttaessa: aluksi esitetään kommentteja ja laajennetaan havaintojen määrää, jopa kiitellään kirjoittajaa ja lopuksi kirjoittajaa aletaan moittia liiasta yleistämisestä ja plagioinnista-:)

Teksti kuitenkin johdattaa korkeakouluissa toimivat pohtimaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä. Opetusministeriön julkaisemassa Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa vuosille 2009-2015 linjataan tulevaisuutta niin, että suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee jatkossa yhä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Tavoitteena on mm. että "Lahjakkaat ulkomaiset opiskelijat ja tutkijat valitsevat suomalaiset korkeakoulut laadukkaan koulutuksen ja tutkimuksen sekä suomalaisen työelämän tarjoamien mahdollisuuksien houkuttelemina." Tavoitteena on tietysti koulutuksen laadun parantaminen-:) Koulutuksen arkipäivässä tämä tarkoittaisi sitä, että yhä useammin sekä opettaja että opiskelija käyttävät arjessaan jotain muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään. Strategia patistaa korkeakouluja myös osallistumaan ahkerammin koulutuksen myyntimarkkinoille.

Muuttuukohan jatkossa myös äidinkielen taitamisen ja itse tuotettujen kirjoitelmien merkitys? Nyt sekä yliopistoasetus että ammattikorkeakouluasetus edellyttävät korkeakoulututkinnon suorittajan kirjoittavan opintojensa päätteeksi kypsyysnäytteen, joka osoittaa perehtyneisyyttä opinnäytteen alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Jos opiskelijan äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, korkeakoulu päättää kypsyysnäytteen kielestä. Kypsyysnäytteessä opiskelija vastaa lopputyönsä ohjaajan laatimaan kysymykseen, ja opiskelijan itsensä kirjoittaman vastauksen sisällön hyväksyy työn ohjaaja ja kirjoitusasun hyväksyy äidinkielen opettaja. Tämä on ollut yksi käytäntö varmistaa opiskelijan osaaminen. Jos sekä opiskelija opiskelee että opettaja opettaa muulla kuin äidinkielellään, tiedossa on lisää mutkia laadun ja osaamisen varmistamisen maailmaan. Kun emme ymmärrä omalla äidinkielellämmekään mitä toinen sanoo tai kirjoittaa niin mitenkähän ymmärrämme toisiamme monien kielien ja kulttuuristen tapojen pöhelikössä.

Tapaus Martin Stone - osa II

2010-02-18T19:44:00.009+02:00

Kirjoitin viime vuoden lopussa tänne blogiin plagiointitapauksesta nimeltä Martin Stone. Kyseessä on siis Leuvenin yliopiston professori, joka oli käyttänyt omissa nimissään tekstiä Ilkka Kantolan väitöskirjasta ilman lähdemerkintöjä ja viittauksia Kantolaan.

Anonyymi kommentoija on liittänyt Tapaus Martin Stone blogitekstiini kaksi linkkiä, joista voitte lukea tarkemmin tästä tapauksesta ja siitä, miten asiaa on käsitelty/peitelty. Artikkelit on julkaistu Leuvenin yliopiston lehdessä The Voice - International Student Newspaper of Leuven.

Ensimmäisen artikkelin otsikointiin artikkelin kirjoittaja Ielse Broeksteeg on jättänyt vielä kaksi kysymysmerkkiä K.U.Leuven Involved in New Plagiarism Scandal? DID THE INSTITUTE OF PHILOSOPHY COVER UP A FRAUDULENT PROFESSOR? Artikkeli alkaa viittauksella Leuvenin yliopistossa aiemmin ilmitulleeseen plagiointitapaukseen, jossa plagioinnin myöntäneelle professorille ei tullut seuraamuksia plagioinnista. Uusi plagiointiskandaali on nyt syntynyt, kun on tullut julkiseksi, että Leuvenin yliopisto on aktiivisesti peitellyt Martin Stonen tapausta. Stone on kadonnut - ja myös hänen tietonsa ovat kadonneet yliopiston sivuilta - Stone on lähtenyt "henkilökohtaisista syistä".

Ielse Broeksteeg on kirjoittanut myös artikkelin Interview with a Victim of Plagiarism. Plagioinnin uhri on siis Ilkka Kantola, joka on antanut haastattelun tätä artikkelia varten. Artikkeli tuo esille sen, miten plagiointi tuli Kantolan tietoon, ja miten Michael Dougherty USAsta and Olli Hallamaa täältä Suomesta ovat olleet mukana selvittämässä tätä plagiointitapausta.

Plagiaatintunnistin nimeltä Google

2010-02-10T17:02:00.005+02:00

Jonathan Bailey julkaisi eilen blogitekstin 5 Reasons Google is My Primary Plagiarism Checker, jossa hän kertoo havainnoistaan Googlen käytöstä plagiaatintunnistimena. Googlella on puutteena tietysti se, että se ei pysty tarkastamaan kirjautumista vaativia tietokantoja, kuten monia tieteellisten artikkeleiden julkaisukanavia.

Kokeiltu on, Google tosiaan löytää sellaisiakin tarkasteltavan tekstin kanssa samankaltaisia dokumentteja, joista ei tule mainintaa maksullisten, sähköisten plagiaatintunnistimien kautta.

Kirsty Meddings kommentoi Jonathanin tekstiä ja toteaa, että akateemisessa julkaisemisessa on tarpeen käyttää myös eri tietokantoihin tunkeutuvia plagiaatintunnistimia. Kirstyn kommentissa kiinnitin huomiota hänen ilmaisemaansa huoleen, joka joillakin on ja joiltakin puuttuu - siis huoleen plagioinnin estämisestä:

"scholarly publishers are extremely concerned about – and active in – combating plagiarism, and are one group that are finding they really need specialist tools to help them do so effectively."

Pelkojohtamista ennen ja nyt - Hurtta (kii)!

2010-02-06T21:59:00.009+02:00

Joensuun Ilosaaren laguunissa esitettiin eilen ja tänään ulkoilmaspektaakkeli Hurtta. Teille jotka jäitte paitsi tästä once in a lifetime -kokemuksesta on tarjolla Hurtan nettisivut: http://www.hurttaesitys.com/, vaikka mikään ei tietysti korvaa aitoa elämystä, näin se vaan on-:)

Hurttaa pelättiin, ainakin aluksi. Pelätään johtajia nykyisinkin, mikäli Johtajuus, valta ja pelko -tutkimuksen tuloksia on uskominen. Pelkojohtamista nykyajan vallankäytön kuvaajana esiteltiin mediassa eilen ja tänään. Pelkojohtaminen on edelleen yleistä suomalaisissa organisaatioissa.

Rehellistä vilppiä tieteessä?

2010-02-05T19:45:00.004+02:00

Suomen lääkärilehdessä (s.368) julkaistiin tänään Liisa Räsäsen keskusteluavaus siitä, miten tutkimusvilppi Suomessa ymmärretään vuonna 2010 ja miten ymmärrys eroaa kansainvälisestä ymmärryksestä.

Kirjoituksen otsikko on Epärehellisyys tutkimustyössä ei aina olekaan vilppiä.

"Keskustelua" poliitiikon väitöskirjasta mediassa

2010-02-03T19:33:00.006+02:00

"Discussions" in the media about a politician's doctoral thesis

Debora Weber-Wulff kirjoittaa blogissaan saksalaisen ministerin väitöskirjaan liittyneistä kysymyksistä. Yksi lehti - Suddeutche Zeitung - kirjoittaa jutussaan Frau Doktor hat Ärger mit "Bild" että toisen lehden - Bild-Zeitungin - päätoimittaja sai uhkaavan kirjeen ministeri Kristina Köhlerin lakimiehiltä. Ja mitäs sitten tapahtui? Kyseinen päätoimittaja Kai Diekmann julkaisi kirjeen omassa blogissaan - näin siis sosiaalinen media toimii Saksassa. (on muuten mielenkiintoinen blogin etusivu ja kyseessä varsinainen mediapersoona, kannattaa klikata blogin linkkiä ja ehkä lukea myös toimittajasta kertova teksti Wikipediasta-:)

Lakimiesten kirjoittamassa kirjeessä todettiin, että ministeri Köhler on kirjoittanut väitöskirjansa itse ja oli saanut siihen vain teknistä apua (kyselylomakkeen suunnittelu, kyselylomakkeiden postitus, kyselyn vastausten käsittely "luettavaan muotoon", tietokoneohjelmiin liittyvien ongelmien ratkaisu, ja valmiin väitöskirjan ulkoasu muotoilu ja viimeistely). Bild-Zeitungia uhataan oikeusjutulla, jos asiasta kirjoitetaan jotain väärin.

Koko tarina englanniksi Deboran blogissa otsikolla Frau Dr. and the Bild-Zeitung ja siitä linkit saksankielisiin lähteisiin. Sehr interessant!

Sakkoja Saksassa

2010-01-31T09:47:00.007+02:00

Ei plagiointiin vaan yhdenlaiseen vilppiin liittyvä uutinen Saksasta, joka saattaa kiinnostaa julkisen sektorin palveluksessa olevia. Meillä Suomessakin on julkisella sektorilla ohjeistus, jonka mukaan oman työn ohella tehtävään muuhun ansiotyöhön tulee hakea ensisijaiselta työnantajalta sivutoimilupa. Saksassa erään korkeakoulun rehtori unohti ilmoittaa toisesta kuukausipalkastaan ja sakkojahan tästä unohduksesta tuli. Lue asiasta lisää englanniksi Debora Weber-Wulffin blogista German former college president fined tai saksaksi Deboran juttuunsa linkittämästä Frankfurter Rundschaun tekstistä Geldstrafe fur gierigen Prof, jossa kuva kertoo hienosti asian ytimen vaikkei tekstiä ilman käännöskoneen apua (tai sen avulla) ymmärtäisikään-:)

Plagiointiuutisia Saksasta

2010-01-17T10:17:00.004+02:00

Lisäsin blogini sivupalkkiin linkin Debora Weber-Wulffin blogiin Copy, Shake and Paste. Tässä blogissa kerrotaan plagiointiin liittyvistä tapahtumista ja laajemminkin tieteelliseen vilppiin liittyvästä uutisoinnista lähinnä Saksassa. Debora kirjoittaa blogiaan englanniksi, mutta teksteissä on linkkejä myös Saksan sanomalehtien uutisointiin, mikä onkin mukava tapa palauttaa mieleen myös saksan kielen kiemuroita.

Tieteellisen vilpin käsittelyä Suomessa

2010-01-10T11:48:00.007+02:00

Blogini lukijat huomasivat varmaan tekstissäni Fusk och plagiering kommentin, jossa Liisa Räsänen esitteli tieteellistä vilppiä käsittelevät kotisivunsa LiisaRäsänen.info. Linkitin sivut myös Plagiarismi.fi -sivuston kohtaan Tieteellinen vilppi ja esittelenpä sivuston nyt täällä blogissakin sivujen ylläpitäjän omin sanoin, näin Liisa toteaa kirjoituksessaan Salaa ja vähättele – suomalaista suhtautumista tutkimusvilppiin 4.12.2007:

"Yrittäessani saada hyvän tieteellisen käytännon loukkausepäilyn tutkituksi olen törmännyt ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Laitan internettiin kopioita kanteluista ja valituksista eri tahoille, jotta lukijat voivat ihmetellä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeiden sisältöä, virkamiesten ratkaisuja ja niiden perusteluja sekä viisastua kokemuksistani. Tällaiset asiakirjat eivät ole salassa pidettäviä (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999). Lisäksi vielä, faktoihin perustuva arvostelu henkilön toiminnasta julkisessa tehtävässä tai tieteessä ei ole kunnianloukkausta (Laki rikoslain muuttamisesta 531/2000)."

Huijauksia

2010-01-09T09:53:00.008+02:00

Hyvin onnistuu huijaus rehellisessä Suomessa, kun 23v. mies onnistuu toimimaan terveyskeskuslääkärin työssä ilman alan koulutusta. Iltalehti julkaisi uutisen valelääkärinä työskennelleestä miehestä, ks Iltalehden uutinen, ja juttu on levinnyt nykyaikaisen median toiminnan tapaan eri lehtien sivustoille ja keskustelupalstoille.

Esimerkiksi MTVn uutinen asiasta herätti asiaa irvailevan keskustelun, tässä pari esimerkkiä:

"nyt miekii alotan liäkärin hommat.oon kahtona telkusta kaikkia sairaalasarjoja...." (nimim. dohdori)

"Vuoden ilman lääkärin opintoja....pidetty työtoveri..!? Mihin koulutusta tarvitaan kun se on noin huomaamatonta. Opettajanakin voi toimia miltei kuka vaan joka joutaa hommaa hoitamaan. Onpa joku ollut n. 30 vuotta yhteen putkeen opettajana eikä kukaan ole kysellyt pätevyyttä. Onkohan tämä kuinkakin yleistä näissä valtion ja kuntien hommissa?" (nimim. OHO)

Turun Sanomien keskustelupalstalla on pohdittu esimerkiksi sitä, voiko putkimiehenä tai hitsarina pärjätä ilman koulutusta vai paljastuisiko asia jo ensimmäisenä työpäivänä.

"Jos hitsari, autonasentaja tai sorvari menisi töihin ilman koulutusta niin ei olis töissä kuin viisi minuuttia niin lähtis kuin leppäkeihäs töistä." (nimim. Juuso)

Lääkäriliitto on huijauksen onnistumisesta aivan ällistynyt! Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve on MTVn haastattelussa todennut tapauksen olevan "aivan uskomaton". Pälveen haastatteluun on siterattu muutamia lauseita, jotka voisivat kuvata suomalaista työelämää yleisemminkin:

"Toki jos varoo ottamasta kantaa mihinkään ja ainoastaan kuuntelee sujuvasti, niin voisin kuvitella, että jonkin matkaa pystyy luistelemaan jäämättä kiinni."

"Meillä täällä Suomessa luottamus toisiin ihmisiin on lähtökohtaisesti suuri. Eli jos joku ilmoittaa suorittaneensa tietyt kurssit, niin silloin ei välttämättä pyydetä tuomaan kaikkia todistuksia samantien [...]"

Googlehaulla löytyi muitakin suomalaisia lääkärihuijauksia:

Opiskelija "auttoi lääkeriippuvuuksista kärsiviä", ks. Taloussanomien uutinen vuodelta 2007.

Ja sananvapauden nimissä tässä linkki myös vuoden 2007 valelääkärin omaan blogiin: valelääkäri.

Korruptiota korkeakoulussa?

2010-01-06T12:56:00.004+02:00

Blogissani on linkki tietokantaan Higher Education Corruption Monitor, jonne on koottu eri maissa julkaistuja lehtiartikkeleita korkeakoulumaailman "rappiosta".

Mitä korruptio sitten on? Kielitoimiston sanakirja määrittelee korruption näin:
"korruptio, moraalin yleinen rappeutuminen, vars. lahjottavuus, lahjonta, lahjomisjärjestelmä. Virkakoneistossa vallitseva korruptio."

Keskusrikospoliisin julkaisussa Korruptiotilannekuva 2009 todetaan sivulla 3: "Erääksi korruption ongelmallisimmista muodoista on Suomessa pitkään koettu keskinäisiä palveluksia ilman (välitöntä) rahallista korvausta vaihtavat ”hyvä veli” -verkostot. Verkostot merkitsevät, ettei päätöksiä aina tehdä asiaperustein eli päätöksenteossa ei välttämättä noudateta kaikkia lain vaatimuksia eikä se ole luotettavaa tai ennustettavaa."

Transparency Finland määrittele korruption näin: "Korruptio on vastuullisen aseman väärinkäyttöä oman edun tavoittelemiseksi. Korruptioon liittyy kolme tahoa: henkilö vastuullisessa asemassa, vastuun uskoneet ihmiset sekä lahjoja. Henkilö vastuullisessa asemassa voi olla esimerkiksi poliitikko, virkamies tai yritysjohtaja."

Euroopan komission julkaisemassa kyselytutkimuksessa The attitudes of Europeans towards corruption 27 prosenttia suomalaisista vastaajista piti korruptiota vakavana ongelmana Suomessa, luku oli Euroopan maista toiseksi pienin. Kolmasosa vastaajista uskoi, että korruptiota esiintyy kaikilla hallinnon tasoilla (kuntatasolla, 33%, aluetasolla, 30%, valtion hallinnon tasolla 36%). Tässä vuoden 2007 tilannetta kuvaavassa kyselyssä suomalaisten luottamus hallintoa kohtaan oli kasvanut vuoden 2005 tuloksiin verrattuna. Vuonna 2005 40% suomalaisista uskoi että valtion tasolla esiintyy korruptiota.

www.plagiarismi.fi

2010-01-03T11:24:00.008+02:00

Aloitin Plagiarismi.fi -sivujen laatimisen yli kaksi vuotta sitten, ja sivut avattiin keväällä 2008. Sivuilla on ollut kaksi kävijäpiikkiä: ensimmäinen marraskuussa 2008 sen jälkeen kun Terhi Nevalaisen kirjoittama artikkeli Pääaine: Plagiarismi julkaistiin Sunnuntaisuomalaisessa. Heti seuraavana päivänä eli 17.11.2008 sanomalehti Ilkka julkaisi tekstin Lukiolaiset plagioivat esseitä verkosta järjestelmällisesti. Ilkan julkaisema uutinen levisi STT:n kautta useimpien suomalaisten sanomalehtien ja tv-kanavien nettisivuille.

Toinen kävijäpiikki ajoittui helmikuuhun 2009 heti sen jälkeen, kun A-studiossa esitettiin lyhyt raportti Varastettuja lainoja yliopistossa .

Plagiarismi.fi -sivuilla on vierailtu koko ajan, ja jopa joululomalla 2009 vierailijoita sivuilla on käynyt tasaiseen tahtiin. Olen päivittänyt sivuja huonosti, koskapa alunperin ajattelin että ylläpidän sivuja vain pari vuotta. Tarvetta ja kysyntää tuotteelle näköjään kuitenkin on, joten pidän sivut auki toistaiseksi. Osan näistä blogiteksteistä siirrän jatkossa plagiarismi.fi -sivustolle.

Uusia plagiointitapauksia vuoden 2009 aikana tuotiin tietooni kymmenkunta, mutta edelleen osa plagioinnin kohteeksi joutuneista ei halua asiaa julkaistavan edes nimettömänä. Toinen plagiointitarinatyyppi, joka minulle lähetetyissä kuvauksissa toistuu on opettajan kokemus siitä, miten esille otettu plagiointiepäily peitellään. Näitä tarinoita olen saanut eri puolilta Suomea - kiitos niistä! Kolme tarinaa muistuttaa niin kovasti toisiaan että kirjoitan niistä narratiivisen analyysin avulla yhden tarinan.

Webinaareja aiheesta plagiointi

2010-01-02T09:40:00.011+02:00

Osallistuin syksyllä 2009 ensimmäiseen Suomessa pidettyyn, plagiointia käsitelleeseen seminaariin Plagioinnin tunnistaminen. Seminaari toteutettiin virtuaaliyliopiston verkkokoulutuksena. Seminaarissa esiteltiin suomalaisten yliopistojen kokemuksia sähköisten plagiaatintunnistimien käytöstä. Oulun yliopisto ja Åbo Akademi ovat ottaneet käyttöönsä ruotsalaisen Urkund-ohjelmiston. Helsingin kauppakorkeakoulun Mikkelin kampuksen edustaja esitteli usalaisen Turnitin-ohjelmiston käyttöä.

Åbo Akademi on ilmeisesti ainoa suomalainen korkeakoulu, jossa hallitus on tehnyt päätöksen plagiaatintunnistimen järjestelmällisestä käytöstä opiskelijoiden suoritusten tarkastamisessa. Hallitus päätti 17.9.2009, että Urkundia käytetään kaikkien opintosuoritusten tarkastamisessa tämän vuoden alusta lähtien (Styrelsebeslut om plagiatgranskning med Urkund fr.o.m. 1.1.2010). Henkilöstölle ja opiskelijoille on tarjottu ja tarjotaan edelleen koulutusta Urkundin käytöstä ja siitä on laadittu myös prosessikuvaus. Plagioinnin tunnistaminen -seminaarissa tuotiin esille, että opiskelijat ovat tehneet tästä hallituksen Urkund-päätöksestä valituksen.

Turnitin on maailmalla eniten käytetty sähköinen plagiaatintunnistin. Turnitin -tuotemerkin taustalla ylläpidetään laajaa Plagiarism.org -sivustoa, jossa on tuote-esittelyjen lisäksi plagiointia käsittelevää taustamateriaalia. Sivuston kautta voi myös seurata plagiointia käsitteleviä webinaareja.

Keväällä 2009 järjestetty ensimmäinen webinaari oli otsikoitu: Plagiarism in the Digital Age: Voices from the Front Lines: What’s Happening on College Campuses Today?. Tässä seminaarissa käsiteltiin korkeakouluopiskeluun liittyviä näkökulmia ja plagioinnin yleisyyttä ja ilmenemistä korkeakouluopiskelussa.

Marraskuussa 2009 järjestetyn toisen webinaarin otsikko oli Plagiarism in the Digital Age: Voices from the Front Lines: What’s Happening in High Schools Today?. Tässä seminaarissa tarkasteltiin nuorten lukiotasolla opiskelevien opiskelu- ja kirjoittamiskäytäntöjä.

Esimerkkejä viittauskäytännöistä

2010-01-01T10:15:00.008+02:00

Examples of referencing

Lähteisiin viittaaminen omassa kirjoituksessa on yksi äidinkielen opintoihin kuuluva asia suomalaisen peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa. Korkeakouluilla on omat ohjeensa viittaustyylistä ja tieteellisillä lehdillä omansa. Selailin tuossa syksyn mittaan brittien erilaisia viittauskäytäntöjä ja huomasin ihan mukavia juttuja. Esimerkiksi Yorkin yliopiston sivuilla esitellään viisi erilaista viittauskäytäntöä, Harvard, Chigago, APA, MLA ja Vancouver, ks. University of York, Referencing Styles.

Chigago -tyylin mukaisen viittauskäytännön esimerkkinä on mainittu mielenkiintoinen konferenssijulkaisu-:)
ks. Examples of Chigago Style > Conference paper

Myös kohdassa Harvard Style > Conference Paper kannattaa vilkaista esimerkkinä olevaa konferenssijulkaisua, ja samoin kohdissa MLA Style > Conference paper ja Vancouver Style > Conference paper.

Ja onhan tuo esitelmäni tullut mainituksi esimerkkinä myös kohdassa APA style, jonka mukaan konferenssiesitelmään viitataan näin:

"In-text: (Moore, 2008)
Bibliography:
Moore, E. (2008). The four stages of addressing plagiarism. Unpublished paper presented at Third International Plagiarism Conference. University of Northumbria, Newcastle-Upon-Tyne 23-24 June. Retrieved December 2, 2008, from http://www.plagiarismconference.com/images/conferenceimages/045_P34%20Moore.pdf"

Muun muassa tällaisia viittaamisen esimerkkejä siis esitellään Yorkin yliopiston sivuilla malliksi opiskelijoille ja miksei muillekin kiinnostuneille.

Tapaus Martin Stone

2009-12-31T10:53:00.019+02:00

Anonyymi kommentoija toi blogikommentissa 21.11.2009 esille Demarin 5.11.2009 julkaiseman pikku-uutisen, jossa kerrottiin kansanedustaja Ilkka Kantolan joutuneen plagioinnin kohteeksi. Jutussa Kantolan väitöstä plagioitu esitetään, että professori Martin Stone (Katholieke Universiteit Leuven) on plagioinut Kantolan väitöskirjassaan esittämiä päätelmiä "useiden kymmenien sivujen verran". Kyseessä näyttää olevan paperista paperiin plagiointi, eikä asiasta löydy mitään lisätietoja Internetin kautta. Anonyymi jättikin kommenttinsa hyvin osuvasti blogitekstiini Tutkijayhteisön sisäiset plagioinnit piilotetaan? (28.7.2009).

Martin Stone on julkaissut jokin verran tekstejä filosofian alan lehdissä, joiden sähköisiä versioita en pääse lukemaan. Kantolan väitöskirjan Probability and Moral Uncertainty in late Medieval and Early Modern Times toki kävin lainaamassa! Haastavaa tekstiä ei-filosofille-:)

Mutta ollaan kuulolla tästäkin tapauksesta.

Tapaukset Jari Vilen ja Carl Öhman

2009-12-31T10:53:00.016+02:00

Suomessa plagiointia (ja tieteellistä vilppiä) on todettu vähän. Plagiointitapauksina julkisuudessa on puhuttu lähinnä vain kahdesta henkilöstä, jotka ovat Carl Öhman ja Jari Vilen. Jari Vilenin tapausta käsiteltiin jonkin verran julkisuudessa, mutta kovin vähän dokumentoitua tietoa on jäljellä. Aiemmin jo kirjoitinkin täällä blogissa, miten Jari Vilenin tapaus kirjautui myös suomalaisen Wikipedian sensurointiyritysten historiaan.

Oulun yliopisto on julkaissut selvityksen Jari Vilenin vuonna 1989 hyväksytyn pro gradun vilppiepäilyistä. Selvityksessä päädytään toteamaan että "noin puolet tutkielman tekstistä on lähes samasanaista lainausta ilman asianmukaisia
lähdeviitteitä". Selvityksessä esitetään myös Vilenin näkökulma asiaan: Vilenin mukaan ohjaajat tai tarkastajat eivät missään vaiheessa tuoneet esille mahdollisia tutkimuseettisiä ongelmia. Lisäksi Vilenin mukaan "opiskelijan on, jo yksin opiskelijan oikeusturvan kannalta, voitava luottaa ohjaajiinsa, tutkielman tarkastajiin, tiedekuntaan ja heidän työhönsä".

Vilenin gradu herätti keskustelua myös tieteentekijöiden piirissä ja Acatiimilehti julkaisi kaksi artikkelia Vilenin tapauksen tiimoilta vuonna 2002. Pekka Pihlanto kirjoitti kolumnin Kannattaa tehdä kunnon gradu ja Leena Kartio jatkoi aiheesta otsikolla Hyväksytyn gradun epäselvyyksiin puuttumisesta

***

Carl Öhmanin "väitöskirjaa" käsiteltiin myös jonkin verran julkisuudessa, mutta mistä oli kyse silloin kun Carl Öhmanin vilppiepäilyä käsiteltiin? Monet ottavat keskustelussa esille Öhmanin tapauksen esimerkkinä plagioinnista, mutta kyse oli paljon laajemmasta vilpistä. Väitöskirjaa vuodelta 1961 ei ollut olemassakaan ja vuonna 1959 hyväksytyn lisensiaattityön katsottiin perustuneen ainakin osittain keksitylle aineistolle.

Björn Meidal on artikkelissaan A Strindberg Forgery käynyt läpi Carl Öhmanin vuonna 1961 Helsingissä ilmestynyttä August Strindberg and the Origin of Scenic Expressionism. Kirjansa esipuheessa Öhman toteaa Helsingissä julkaistun teoksensa olevan lyhennetty versio väitöskirjasta, joka olisi julkaistu USAssa kesäkuussa 1961, mutta sittemmin väitöskirjaväite on todettu perättömäksi.

Meidal osoittaa artikkelissaan, miten Öhman oli käyttänyt keksittyä materiaalia, jotta oli aikaansaatu "illuusio autenttisuudesta". Öhmanin kirjan luvuissa 1-5 lähdeviittaukset ovat puutteelliset ja niissä on myös keksittyä materiaalia, jonka käyttö lisääntyy luvusta 6 lähtien. Meidal esittää useita esimerkkejä keksityistä aineistoista. Esimerkiksi Öhmanin kirjan sivulla 164 mainitaan Emil Grandisonin lesken Malla Grandisonin antaneen ystävällisesti aviomiehensä tekemät muistiinpanot ja päiväkirjan Öhmanin käyttöön. Meidal kuitenkin toteaa, että Emil Grandison ei koskaan ollut naimisissa, Malla oli Emilin äiti, joka kuoli 1917 eikä mitenkään voinut antaa aineistoa Öhmanille, joka syntyi vuonna 1930.

Meidal esittää yhteensä 13 esimerkkiä Öhmanin aineistonaan käyttämistä kirjeistä ja artikkeleista, joita ei ole olemassa. Meidalin artikkeli ilmestyi vuonna 1995 lehdessä Scandinavica: An International Journal of Sandinavian studies vol. 34, 61-69. Myös Wikipedia esittelee Öhmanin tapauksen ja Wikipediassa kerrotaan myös Öhmanin vuonna 1959 hyväksytystä lisensiaattityöstä löytyneestä vilpistä.

Carl Öhmanin tapauksen julkisointi sai osakseen myös kritikkiä. Mediaa syytettiin epäeettisyydestä asian käsittelyssä. Eräs mediakritiikki ja Öhmanin puolustus on julkaistu Tampereen yliopiston Aviisi-lehdessä vuonna 1995. Jetta Huttusen kirjoittama artikkeli on nimeltään Mediakoneisto jyrää taas.

Unia ja uskomattomia tarinoita

2009-12-30T21:22:00.009+02:00

Näin äskettäin mielenkiintoisen unen, jota kotijoukot innolla analysoivat. Tässä uni, paikka oli outo ja henkilöt tuntemattomia:

"Olin valvomassa tenttiä jossain auditoriossa ja tentin lopussa eräs opiskelija toi vastauksensa ja alkoi samalla kovaäänisesti selvittää muille opiskelijoille jotain juhlien järjestämiseen liittyvää asiaa. Tentin loppu meni sekavaksi ja huomasin että eturivissä yksi opiskelija istui sivuittain ja kirjoitti kiivaasti tenttipaperiinsa, menin lähemmäksi ja huomasin että hän siirsi tekstiä punaisen luentokansion muistiinpanoista omaan koepaperiinsa. Otin häneltä koepaperin pois ja sanoin: "tää on nyt hylätty, meillä on sellainen tutkintosääntö että jos on vilppiä niin suoritus pitää hylätä". Kysyin vielä että myönnätkö luntanneesi ja vastaus oli ivallisen hymyn kera sanottu "joojoo". Käännyin vielä hyvin vakavailmeisen vierustoverin puoleen ja sanoin että sinä joudut nyt todistamaan tämän vilpin jos tätä pitää selvittää. Uni jatkui, luokseni saapui kaksi tummaan pukuun pukeutunutta poliisimiestä (detectives), he näyttivät virkamerkkiään ja sanoivat minulle että kyllä tässä lunttaustapauksessa on varmasti jotain epäselvää."

Kyllä, katson paljon poliisisarjoja-:) Mutta untani analysoineet löysivät myös yhtymäkohtia plagiointitutkijan huomioihin lähdemerkintöjen käytöstä tai niiden puuttumisesta. Epäselvät lähdemerkinnät on joidenkin maiden korkeakoulutuksen laatujärjestelmissä tulkittu plagioinniksi, Suomessa tässä asiassa ollaan "joustavampia", vaikka kriittisiäkin kannanottoja on nähty (ks. blogitekstini 20.5.2009).

Syksyn mittaan keskusteluun on noussut yliopistojen hankkima "yksityinen" rahoitus, jonka pelätään vaikuttavan tutkimukseen ja tutkimustuloksiin - onko pelkoa että "yksityinen raha" voisi vaikuttaa myös opetukseen? Jos voi niin lähestytäänkö "saippuasarjojen" maailmaa, jossa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevat voivat "ostaa" tutkintoja? Maailmallahan rahalla saa, vaikkapa valmiita esseitä tai kokonaisia opinnäytetöitä. Suomessa ei vielä toimi, ainakaan julkisesti, UKEssays.com tai EasyWriting-tyyppisiä "paperitehtaita", joista opiskelija voi ostaa opintosuorituksen ja esittää sen omissa nimissään (ks. blogiteksti 21.10.2009). Toki jonkinlainen vilppimahdollisuus opiskelussa meilläkin on ollut: 1990-luvulla huhuttiin että proseminaarityön hinta olisi ollut kossupullo - liekö tämä tarina ollut unta vai totta?

Blogissani on linkki Higher Education Corruption Monitoriin, kannattaa käydä vilkaisemassa miten korruptoituneelta korkeakoululaitos näyttää kansainvälisestä näkökulmasta. The Great University Cheating Scandal on yksi mielenkiintoinen teksti, jossa esitellään vilpin yleisyyttä Kanadan ja Yhdysvaltojen korkeakoulutuksessa. Tekstin kirjoittajat Cathy Gulli, Nicholas Kohler ja Martin Patriquin lähestyvät korkeakoulututkintoa tuotteena, jonka tulisi täyttää tietyt laatukriteerit. Jos 53 prosenttia kanadalaista opiskelijoista ja jopa 70 prosenttia usalaisista opiskelijoista syyllistyy opintojen aikana vilppiin, kirjoittajat päättelevät tuotteessa olevan jotain vikaa.

Säätiedotus

2009-12-27T20:21:00.001+02:00

En ole muistanut kertoa blogini lukijoille tämän talven hiihtotilannetta, viime talvena sain monta ystävällistä kommenttia hiihtoasioista - kiitos niistä!

Hiihtotiedotus: Ladut Joensuun seudulla ovat hyvässä kunnossa, lunta tosin voisi olla hieman enemmän ja pakkasta hieman vähemmän. Mutta kyllä joulun ajan sää on ajoittain sallinut hiihtämisen.

Tässäpä vanhaa brittiläistä kansanviisautta kestosäätiedotuksen muodossa, käy myös uudenvuodenaaton juhlien tonguetwisteriksi:

"Whether the weather be fine or whether the weather be not, whether the weather be cold or whether the weather be hot, we'll weather the weather whatever the weather, whether we like it or not."

Fusk och plagiering

2009-11-06T16:12:00.005+02:00

Ruotsissa on ryhdytty tuumasta toimeen: vuonna 2008 maan korkeakouluista erotettiin lähes 400 opiskelijaa vilpin takia. Näin uutisoi lehdistö helmikuussa 2009 Ruotsin radion tekemän selvityksen perusteella. Muun muassa Wasabladet uutisoi asiasta 27.2.2009, lehden pääkirjoituksen nimi oli Det akademiska fusket.

Yleisin vilpin muoto Ruotsissakin oli plagiointi, mutta myös perinteisiä lunttilappuja käytetään vielä. Uusia "lunttilappuja" ovat tietysti kännykät, joihin voi kirjata asioita ja kokeen aikana voi laittaa tekstarin oppimateriaalin ääresä odottavalle ystävälle, joka tekstittää oikean vastauksen pikavauhtia.

Wasabladet oli haastatellut Vaasan Hankenin vararehtori Sören Kockia, joka toteaa olevansa vakuuttunut siitä, että plagiointi on lisääntynyt Suomessa aivan samalla tavoin kuin Ruotsissakin. Kockin mielestä ei ole mitään syytä uskoa, että Suomen ja Ruotsin välillä olisi eroa korkeakouluissa tapahtuvan plagioinnin määrässä.

Tällaista oli siis uutisointi helmikuussa 2009.

Kesäkuussa 2009 Ruotsissa Högskoloverket julkaisi virallisen raportin Disciplinärenden 2008 vid högskolor och universitet. Raportti vahvistaa median tekemän selvityksen tulokset, kun siinä todetaan, että 417 opiskelijaa suljettiin pois opinnoista eri pituisiksi ajoiksi vilpin takia, ja lisäksi 126 opiskelijaa sai varoituksen tekemästään vilpistä. Plagiointia ja sepittämistä ilmoitettiin vuoden 2008 aikana todetun 302 tapausta, joista 256 johti opiskelijan erottamiseen.

***

Wasabladetin helmikuinen pääkirjoitus sai aikaan muutaman kommentin. Nimimerkki Ostraffade brott (kommentar 2) kirjoitti seuraavan viestin, joka esitettäköön nyt ruotsalaisuuden päivän kunniaksi alkuperäisessä muodossaan:

"I detta sammanhang finns det också fusk av allvarligare slag. Det är inte ovanligt att forskare av låg rang eller studerande som i sina examensarbeten kommit på något nytt och värdefullt blivit bestulna på resultatet. Överordnade forskare, docenter och professorer kan i praktiken ostraffat knycka detta utan att den verkliga upphovsmannen har den minsta möjlighet att försvara sina rättigheter. Tom. en rekryt i armén har bättre rättsskydd än personerna lägst ner i den akademiska hierarkin."

Osta essee, osta opinnäytetyö!

2009-10-21T23:45:00.005+03:00

Tämä kirjoitus on mainos, se on vapaamuotoinen käännös UKEssays.com sivustolta tilattavien tuotteiden esittelystä!

"Onko sinulla vaikeuksia päästä alkuun kirjoittamisessa? Lähestyykö viimeinen palautuspäivä? Oletko väsynyt ja stressaantunut? Oletko epävarma siitä, mistä tämä tehtävä pitäisi kirjoittaa? Oletko saanut huonoja arvosanoja ja haluaisit menestyä paremmin? UKEssays.com auttaa sinua,jos tarvitset minkä tahansa tehtävän, esseen tai opinnäytetyön."

"UKEssays ymmärtää sinua! Opiskelu aiheuttaa sinulle kovia paineita ja opiskelun aikanahan sinulla on myös muita velvoitteita. Kaikki opiskelijat kohtaavat näitä vaikeuksia, tästä ei ole poikkeuksia. Jotta voit olla varma, ettei korkeakoulutukseen uhraamasi sijoitus mene hukkaan, sinun täytyy varmistaa että saat kaiken avun ja tuen, jolla voit viedä läpi opintoihisi sisältyvän kirjoittamisen menestyksekkäästi."

"Palvelumme ovat sinun tukenasi, ja avullamme voit saavuttaa enemmän."

"Opiskelija, me olemme täällä auttamassa sinua. Esseekirjoittajamme löytävät sopivimman lähdeaineiston, ja voivat neuvoa kuinka kirjoitat loistavat vastaukset esseesi kysymyksiin. Meidän tapauskohtaisesti tehdyt esseemme innostavat sinua, ja poistavat stressin, jota lähestyvä dead-line sinulle aineuttaa."

"Annamme takuun - juuri sinulle tehty essee ei sisällä plagiointia."

"Voit olla varma että vastaanottamasi tuote on 100% alkuperäinen ja siinä on asianmukaiset lähdeviittaukset."

Lähde: UKEssays.com

yksiyhteenplagiointi

2009-10-20T21:02:00.015+03:00

Olen blogissani ja plagiarismi.fi -sivustolla käsitellyt tieteen ja korkeakoulutuksen piirissä tapahtuvaa plagiointia. Nyt teen syrjähypyn. Sain vinkin Päivi Lipposen 15.9.2009 tekemästä toimenpidealoitteesta (TPA 52/2009 vp - Päivi Lipponen /sd) EU:n infrastruktuurihankkeiden saaminen Suomeen , joka on julkaistu Eduskunnan netti-sivuilla. Nimimerkki jvd on tuonut esille Päivi Lipposen blogiin jättämässään kommentissa, että toimenpidealoite muistuttaa kovasti Tieteen tietotekniikan keskus CSCn toimitusjohtajan Kimmo Kosken pääkirjoitusta Tieteen tietotekniikka -lehdessä 3/2009. Kosken pääkirjoituksen otsikko on EU:n infrastruktuurihankkeilla lisää huippututkimusta Suomeen

jvd kommentoi tekstien samankaltaisuutta 16.10.2009 näin:

(tohtorimme=Päivi Lipponen)

[…] ”Plagionti on yliopistomaailmassa levinnyt ”sairaus”, joka johtuu oman aivotoiminnan vajavaisuudesta. Luettuja asioita ei ymmärretä, ja ne muistetaan vain tenttiin, jotta päästään ”läpi”. […] Tohtorillamme ei olekaan omia ajatuksia - plagiointeja kyllä riittää pisteiden keräämiseen." jvd linkittää kommenttiinsa TT 3/2009 pääkirjoituksen ja Lipposen tekemän toimenpidealoitteen. Lopuksi jvd toteaa: "Päivin ihka oma lisäys edelliseen 1:1 plagioimaansa kirjoitukseen: ”Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja pyrkii isännöimään EU:n vaativia netti-infrastruktuureja.”"

Tämän jälkeen jvd heittää - oikeutetusti - kysymysmerkin viimeisen lauseen uuden käsitteen perään: mitä ovatkaan netti-infrastruktuurit kun tekstissä puhutaan e-infrastruktuurista.

Käykäähän lukemassa sekä Kosken pääkirjoitus että Lipposen toimenpidealoite. Tekstit ovat melko lyhyitä ja samankaltaisuus ja samasanaisuus on helppo havaita. Toimenpidealoitteessa mainitaan jopa CSC!

jvd:lle kiitos Lipposen blogin kommentista ja asian esille ottamisesta! Loit uuden käsitteen, jota minä en ainakaan ole ennen kuullut tai nähnyt: yksiyhteenplagiointi!

Ja nimettömälle avustajalle kiitos juttuvinkistä!

Neljäs kansainvälinen plagiarismikonferenssi 2010

2009-09-18T20:05:00.004+03:00

Ensi kesänä plagiointitutkimuksesta kiinnostuneet kokoontuvat neljänteen kansainväliseen konferenssiin. Plagiarism Conference 2010 pidetään "juhannusviikolla" Newcastle upon Tynessä.

Konferenssin teemat ovat hyvin mielenkiintoisia. Konferenssissa käsitellään mm. rehellisyyden kulttuuria. Yksi korkeakouluopetuksen kannalta kiinnostava aihe on se, millaisia osaamista osoittavia kurssisuorituksia voitaisiin käyttää ongelmalliseksi osoittautuneen kirjallisen tehtävän sijasta.

Sanomalehti Karjalainen kirjoittaa plagioinnista

2009-08-18T20:17:00.008+03:00

Marraskuussa 2008 Sunnuntaisuomalaisessa - joka siis sisältyy sunnuntaisin Karjalaiseen - julkaistiin artikkeli nimeltä Pääaine plagiarismi. Terhi Nevalaisen kirjoittama teksti käsitteli pääasiassa opiskelijoiden tekemää plagiointia, jonka todettiin lisääntyneen useimmissa korkeakouluissa.

Helmikuussa 2009 Karjalaisessa ilmestyi toimittaja Matti Siippaisen kirjoittama artikkeli, jossa todettiin - Joensuun yliopiston edustajan sanoin - plagioinnin olevan Joensuun yliopistossa erittäin harvinaista. (Artikkeli oli otsikoitu: "Joensuun yliopisto Neuvottelukunta ratkoo vilpit ja herättelee hyville tavoille.")

Elokuussa 2009 (la 7.8.2009) Karjalainen palaa plagiointiteemaan lehden etusivulla esitellyllä artikkelilla. Etusivun suuren kuvan suurennuslasiin on sisällytty otsikko Varkaissa toisen verkolla. Lehden sivulla 5 julkaistu juttu on otsikoitu: Opinnäytetyö - vai varkaus? Nyt Karjalaisen näkökulma plagiointiin on helmikuun jälkeen vaihtunut. Plagiointia on nyt paljon myös Joensuun yliopistossa!

Artikkelin kirjoittaja Mikko Kiiski alkaa tekstinsä plagioinnin määrittelyllä, joka on plagiointia käsittelevään kirjallisuuteen verrattuna vähintäänkin "erikoinen". Toimittaja siteeraa Joensuun yliopiston filosofian professori Seppo Sajamaa näin: "Plagiointi on kirjoittajan tietoinen yritys synnyttää lukijassa uskomus, että tekstin kirjoittaja on tekstin ilmaisemien ideoiden keksijä". Tällaista plagioinnin määritelmää suomalaisesta tai kansainvälisestä kirjallisuudesta ei löydy. Plagiointi on luvatonta lainaamista ja se määritelty toisen kirjoittaman tekstin esittämiseksi omissa nimissään. (ks. tarkemmin blogikirjoitukseni 20.2.2009 tai määrittelyt sivuilta www.plagiarismi.fi)

Joensuun yliopistossa ei ole eettistä ohjeistusta, ja eettinen neuvottelukunta on todennut yhteensä vain yhden plagiointitapauksen (ulkomaalainen opiskelija plagioi tekstiä graduunsa). Mikäli Joensuun yliopistossa noudatetaan Sajaman esittämää määrittelyä, opiskelijat voivat huoletta palauttaa kopioituja tehtäviä ja tekstejä ja mikäli opettaja rohkenee asiaa tiedustella, opiskelija voi vastata vain: "No hups, ihanko totta, en oo kyllä ikinä kuullutkaan...".

Joensuun yliopisto ja Kuopion yliopisto yhdistyvät Itä-Suomen yliopistoksi. Kun Joensuussa eettisiä ohjeita ei ole niin Kuopion yliopistossa noudatetaan sekä henkilökuntaa että opiskelijoita sitovaa eettistä ohjeistusta: Opetuksen ja opiskelun eettiset ohjeet. Eettiset ohjeet velvoittavat kunkin yliopistoyhteisön jäsenen tunnistamaan plagioinnin. Opiskelijan odotetaan toimivan niin, että opiskeluun liittyvät tuotokset ovat kunkin opiskelijan itse laatimia, ja että opiskelija ilmoittaa käyttämänsä lähteet aina eikä ota omiin nimiinsä esimerkiksi Internetistä saatavaa tietoa.

Onpa mielenkiintoista seurata miten uusi Itä-Suomen yliopisto alkaa suhtautua plagiointitapauksiin.

Tutkijayhteisön sisäiset plagioinnit piilotetaan?

2009-07-28T23:31:00.012+03:00

Englanninkielisessä plagiarismikirjallisuudessa erotaan usein opiskelijoiden tekemä plagiointi (student plagiarism) tutkijoiden (erityisesti professoreiden) tekemästä plagioinnista (academic plagiarism). Vaikka plagiointi tekona on aina sama eli toisen henkilön kirjoittaman tekstin luvatonta lainaamista, ero näiden kahden plagiointityypin välille muodostuu teon motiivista. Opiskelija voi plagioida jouduttaakseen opintojaan tai hän voi ylipäänsä ajatella pääsevänsä helpommalla opinnoissa, kun kopioi valmiita tekstejä. Ja joissakin kulttuureissa (esim. joissakin Aasian maissa) opiskelukäytäntöjen kuvataan olevan erilaisia eikä plagiointia määritellä niinkuin länsimaissa. Kun tutkijayhteisön jäsen syyllistyy plagiointiin, kyseessä ei ole tietämättömyys. Teon motiivien on arvailtu juontuvan tekijän valta-asemasta, tekijällä voi esimerkiksi olla kuvitelma opiskelijoiden tai toisten tutkijoiden kirjoittamien tekstien omistajuudesta.

The Guardian julkaisi 18.7.2009 artikkelin otsikolla Is academic plagiarism being hidden? (Piilotetaanko akateeminen plagiarismi?). Artikkelin keskiössä on British Journal of Sociology, yksi maailman johtavista sosiologian alan tieteellisistä julkaisuista. Lehteen tulevat artikkelit käyvät läpi referee-menettelyn, jonka taso joutui kritiikin kohteeksi, kun lehti vuonna 2008 julkaisi Hasmita Ramjin artikkelin. Lehti veti Ramjin artikkelin pois julkaisusta heinäkuussa 2009, koska hänen artikkelinsa todettiin sisältävän huomattavan määrän samaa tekstiä kuin lehdessä Sociology vuonna 1995 julkaistu Miri Songin ja David Parkerin artikkeli. Ramji toimii City University London -yliopistossa yliopistolehtorina (lecturer).

British Journal of Sociology ilmoittaa nettisivuillaan, että Ramjin artikkeli on vedetty pois julkaisusta. Ilmoituksessa ei käytetä sanaa plagionti, sen sijaan Ramjin tekstissä ilmoitetaan olleen "päällekkäisyyksiä" (overlapping) Songin ja Parkerin tekstin kanssa. Ks. ilmoitus täältä.

The Guardian on aiemminkin käsitellyt aihetta, vuonna 2007 julkaistiin artikkeli When plagiarism is academic (Kun akateemiset plagioivat).

Miltä plagiointi näyttää?

2009-07-28T23:27:00.010+03:00

What plagiarism looks like? on Michael Leddyn julkaiseman blogikirjoituksen otsikko. Hän on laatinut kuvan plagioinnista. Kuvassa näkyy konkreettisesti miten Bill Meehanin väitöskirja on kopioitu Carl Henry Boeningin pari vuotta aiemmin ilmestyneestä väitöskirjasta. Leddyn sivulle on linkitetty myös plagiaatiksi paljastunut väitöskirja ja plagioiduksi joutunut väitöskirja.

Alkuperäinen vuodelta 1996:

Carl Henry Boening: Faculty Renewal through Sabbatical: an analysis of sabbatical application patterns 1986-1996. University of Alabama, 1996.

Plagiaatti vuodelta 1999:

William A. Meehan: An Analysis of Sabbatical Application Patterns, 1988-1996, at Jacksonville State University. University of Alabama.

Plagioinnin nosti esille Tuscaloosa News lehdessä ilmestynyt artikkeli, jonka Leddy on linkittänyt aiempaan blogikirjoitukseensa Meehanin väitöskirjan sisältämästä plagioinnista.

Bill Meehan on President of the Jacsonville State University.

Julkisen sanan neuvoston päätös 4100/YLE/09

2009-06-16T18:01:00.003+03:00

Julkisen sanan neuvosto on julkaissut päätöksensä kantelusta, jossa epäiltiin A-studion toimineen hyvän journalistisen käytännön vastaisesti esittäessään plagiointia koskevan dokumentin Yliopistossa varastettuja lainoja? 18.2.2009. Julkisen sanan neuvoston päätös on vapauttava eli YLE/A-studio on noudattanut hyvää journalistista käytäntöä.

Koko vapauttava päätös ja otteita kantelijan ajattelusta on esitetty Julkisen sanan neuvoston www-sivuilla: 4100/YLE/09

En käy tässä referoimaan kantelu- ja päätöstekstiä, toivotan hauskoja lukuhetkiä!

Taloussanomat kirjoittaa plagioinnista

2009-06-16T11:41:00.006+03:00

Käykääpäs lukemassa Taloussanomien plagiointia käsittelevät jutut. 15.6.2009 ilmestyi Maria Mannerin kirjoittama Tutkijoiden tekemä kopiointi on yhä tabu ja 16.6.2009 Narauta copypaste-opiskelija!

Lähteiden huolimaton käyttö

2009-05-20T19:36:00.011+03:00

Sloppy scholarship

Englanninkielen sana sloppy tarkoittaa vetelää. Kun se määrittää oppineisuutta tai oppineisuuden osoittamista tai tutkimuksellista toimintaa, sloppy tarkoittaa holtitonta, huolimatonta, leväperäistä ja epäselvää toimintaa. NetMot -sanakirjan esimerkissä todetaan: "Sloppy thinking leads to undesirable results. Epäselvällä ajattelulla saa aikaan vain ei-toivottuja tuloksia." Slopppy scholarship -käsitettä käytetään plagiointikirjallisuudessa siinä yhteydessä, kun pohditaan tekstin kirjoittajan epäselviä lähdemerkintöjä tai huolimatonta lähteiden käyttöä.

Onko lähteiden huolimaton käyttö plagiointia vai ei?
Esimerkiksi Kansas State University noudattaa yhdysvaltalaisille yliopistoille tunnusomaista honor codea niin, että se lukee lähteiden huolimattoman käytön plagiarismiksi. (ks. esimerkki plagioinnista tai PP-esitys plagioinnista).

Lähteiden huolimattomaan käyttöön kuuluu esimerkiksi:
- kirjoittaja ei ole laittanut suoraan lainaukseen lainausmerkkejä
- kirjoittaja viittaa väärään dokumenttiin tai oikean dokumentin väärään sivuun
- käyttää parafraaseja, joissa ei ole asianmukaista lähdemerkintää
- kopioi toisen kirjoittajan tekstin lähdeviitteineen ja siirtää alkuperäisen kirjoittajan käyttämän lähteen omaan tekstiinsä

Lähes kaikki suomalaiset korkeakoulut ovat laatineet kirjallisille tehtäville ja opinnäytetöille kirjoittamisohjeet. Osa korkeakouluista käyttää yhtä yhteistä ohjetta, mutta joissakin korkeakouluissa käytetään myös oppiainekohtaisia ohjeistuksia. Yhteistä kaikille ohjeille on se, että lähteiden asianmukaista käyttöä korostetaan ja opiskelijaa ohjataan tekstin sisäisten lähdeviitteiden ja lähdeluettelon tekemiseen. Esimerkiksi Jaana Vuori toteaa laatimassaan kirjoittamisohjeessa Opas lähteiden käyttöön osuvasti näin: "Huolimaton lähteiden käyttö sotii tutkimuksen ja opiskelun eettisiä periaatteita vastaan."

Yksi julkaistu esimerkki suomalaisesta arvioinnista, jossa todetaan lähteiden huolimatonta käyttöä, on Jyrki Iivosen vuonna 1992 laatima dissidentti Leena Hornin väitöskirjasta. Lausunnossa todetaan Hornin lähteiden käytöstä mm. seuraavaa:
"[...] käyttää lähteitä melko huolimattomasti [...] hänen tapansa merkitä viitteet on puutteellinen; hänen tekemänsä sivuviittaukset eivät useinkaan pidä paikkaansa [...] väittelijän itsensä kääntämät suorat lainaukset on usein tehty puutteellisesti (esimerkiksi Wittgenstein-sitaatissa sivulla 303 tämän käyttämä sana 'filosofia' on väittelijällä muodossa 'tutkimus' ja sivulla 115 oleva lainaus Marxin kirjeestä Vera Zasulitsille löytyy Marxin ja Engelsin teosten 19. osan sivulta 385 eikä 384). Väittelijä viittaa useamman kerran vain yhteen kirjoittajaan vaikka heitä on ollut kaksi (esimerkiksi Brzezinski kun kyseessä on Brzezinski ja Huntington sivuilla 27 ja 111 sekä Marx kun kyseessä on Marx ja Engels sivulla 26). Toisaalta sivulla 48 oleva Marx-sitaatti on Engelsin kirjoituksesta "Työn osuus apinan ihmistymisessä". Tekstistä löytyy myös lukuisia sellaisia väitteitä, jotka olisivat vaatineet alkuperän esittämisen [...] Lähteiden käytössä on myös selviä asiavirheitä, esimerkiksi Neuvostoliiton perustuslaista kirjoittaessaan väittelijä viittaa useampaan kertaan vääriin pykäliin (esimerkiksi sivuilla 41 ja 127)."

Uusia ja vanhoja selityksiä

2009-04-27T20:34:00.014+03:00

Taloussanomien ja Kauppalehden verkkolehdet viihdyttivät tänä iltana lukijoitaan kertomalla uutisen plagiointikeskustelusta, jota oli käyty Helsingin Sanomien sivuilla: "Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin tutkimusjohtaja Roope Uusitalo väittää Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomistin Martti Nybergin kopioineen Helsingin Sanomissa viikko sitten julkaistun kolumninsa internetistä." (Kauppalehti: Suomalaisekonomistit sanasotaan plagioinnista)

Plagioinnissa sinänsä ei ole mitään hauskaa, mutta plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) "kootut selitykset" ovat kyllä hauskoja. Tässä tapauksessa "Nyberg vetosi siihen, ettei hän voinut viitata tekstinsä alkuperäislähteisiin, koska oli tullut omassa tekstissään täysin erilaiseen johtopäätökseen." (Kauppalehti)

Thomas Brown on kirjoittanut aivan loistavan artikkelin nimeltään Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism(Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification 2007 (2), 28-39).

Brown on koonnut Churchillin ja hänen puolustajiensa tarjoamat 12 erilaista plagiointiselitystä. Kaikki 12 tekosyytä on artikkelissa peilattu myös käänteisesti: miltä ne kuulostaisivat jos opiskelija esittäisi saman perustelun omalle tekstilleen.

Tässä lyhyesti 12 valmista tekosyytä plagioijille ja heidän puolustajilleen(Brown 2007):

1. Minä olen oikea kirjoittaja. ("I am the real author")
2. Minä vain "kirjoitin sen uudelleen". (“I was just the ‘rewrite guy’")
3. OK. ehkä "kirjoitin sen uudelleen", mutta en ottanut siitä kunniaa itselleni. (“Okay, so maybe I ‘rewrote’ it, but I didn’t take credit for it.”)
4. Mutta kyllähän minä siteerasin oikeita kirjoittajia (“But I cited the real authors.” - tässä kyseessä kaksi kokonaan plagioitua esseetä, kirjoittajat mainittu alaviitteessä)
5. Se on täysin toimittajan syytä. Jostain syystä he laittoivat minut kirjoittajaksi vaikka en ansainnut sitä. (“It’s all the editors’ fault. For some reason they gave me authorship credit I didn't deserve.”)
6. Mutta eihän professori ole plagioinut kaikkea kirjoittamaansa, vain osan siitä. (“But Churchill didn't plagiarize everything he's ever published. Only some of it!”)
7. Mutta muutkin plagioijat ovat päässeet pälkähästä! (“But other people have gotten away with plagiarism!”)
8. Ei siinä ole mitään väärää jos plagioi entisten työtovereidensa tekstejä (“It's okay to plagiarize from people you once worked with.”)
9. Kuulkaa, tein sen vain edustamani hyvän aatteen vuoksi (“I, like, did it on behalf of ‘The Movement,’ man.”)
10. Minun kohdistuneet epäilyt tieteellisestä vilpistä ovat yliopiston tekemiä kaksoissyytöksiä (“Holding me responsible for my research misconduct constitutes academic double jeopardy.” - taustalla aikaisemmin tuntematon väittämä: jos yliopisto on kerran arvioinut työsi ja sitten yhtäkkiä alkaa syyttää tieteellisestä vilpistä, kyseessä on tilanne, jossa joutuu syytteeseen asiasta johon on jo todettu syyttömäksi/"Once a university has reviewed your work and then [to] suddenly charge you with research misconduct ... is the academic version of double jeopardy."
11. En koskaan saanut voittoa niistä toisten tekijöiden teksteistä, jotka "kirjoitin uudelleen". (“I never made any profit from ‘rewriting’ other people’s work.”)
12. Se, että minua syytetään plagioinnista loukkaa sananvapauttani. (“Holding me responsible for my plagiarism violates my right to free speech!”)

Lähde: Thomas Brown, 2007. Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism. Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification (2), 28-39.

Käytin tätä Brownin artikkelia lähteenä viime kesänä 3rd International Plagiarism -konferenssissa pitämässäni esityksessä. Tunnistin silloin omassa suomalaisessa aineistossani samantapaisia "selitystekniikoita" kuin yllämainitut Brownin kuvaamat tekosyyt. Kirjoitin näin: "Explanations flourish and some of the excuses and “explaining techniques” offered by the suspected are similar to those described by Brown (2007) in his satirical article. The blame can be put on the computer: a wrong section or an early draft has accidentally been forwarded. It can be claimed that the original idea dating back 25 years belongs to the suspected plagiarist and that gave the right to use another researcher’s text. One of the suspected plagiarists keeps arguing that sloppy scholarship is so common that it justifies plagiarism: “Everyone is doing it!”

Selitykset lyhennettynä:
- "tietokone kaappasi väärän tekstin"
- "se oli vain työversio"
- "oikeasti tämä idea on ollut päässäni jo 25 vuotta"
- "kaikkihan sitä tekevät"

Lisäksi olen kirjannut paperiini suomalaisten plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) esittämiä tunteisiin vetoamisen taktiikoita selityksenä plagioinnille: "mutta kun perheessäni on sairautta", "mutta kun töissä oli silloin niin kiirettä", "mutta ette usko miten huono ilmapiiri meillä on töissä".

Koko paperini on julkaistu konferessin netti-sivuilla Plagiarism Conference:
Moore, E. The Four stages of addressing plagiarism.

Tieteen läpinäkyvyys

2009-04-24T10:20:00.020+03:00

Aikuiskasvatus -lehdessä 4/2005 julkaistiin Anneli Kajannon kirjoittama artikkeli Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Kajanto haastatteli artikkelia varten mm. TENKin silloista pääsihteeriä Salla Lötjöstä. Lötjönen toteaa artikkelissa:
"Plagiointi on yleisin vilppi." Lötjönen kehottaa kertaamaan tutkimuseettisiä sääntöjä yliopistoissa, ja kuvaa perussäännön seuraavasti: "Jos henkilö tuo yhteiseen keskusteluun oman tutkimussuunnitelmansa tai –ideansa, se säilyy yksin tutkijan omana, eikä kukaan muu saa noukkia siitä ideaa itselleen." Tutkimuseettisten periaatteiden ja sääntöjen kertauskurssit yliopistoissa ovat aiheellisia, koskapa: "Pitkäaikaiset professorit ja senioritutkijat saattavat omaksua epäterveitä käytäntöjä ja totuttua niihin."

Toisaalla artikkelissa edellä mainittu perussääntö ja sen myötä myös tekstien plagiointi hämärretään, kun Lötjönen toteaa: "On melko mahdotonta sanoa kovin tarkkaan yleisluonteisesti, mikä yliopistollisessa tieteellisessä työskentelyssä on omaa ja mikä yhteistä."

Anneli Kajanto on kuitenkin hakenut artikkeliinsa myös muuta kuin TENKin edustamaa näkökulmaa. Artikkelissa esitelty sukupuolen ja plagioinnin yhteys on hyvin mielenkiintoinen ja se ansaitsee ihan oman otsikkonsa täällä blogissakin (tästä siis lisää myöhemmin-:).

Kajannon artikkelissa yliopiston näkökulmaa aiheeseen edustaa mm. Helsingin yliopiston tutkimuseettisen ohjelman esittely. Ohjelma on julkistettu vuonna 2005. Yliopistoa työyhteisönä Kajanto kuvaa näin: "Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. [...] Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö."

Artikkeliin haastateltu professori Anja Heikkinen kuvaa yliopistoa näin: "[...] yliopisto on autonominen, professorit ja senioritutkijat määrittävät pitkälle sen, mikä tutkimus ja keiden työpanos on arvokasta. Se sinänsä rakentaa sisäänsä vallankäytön mahdollisuuden. Se, keiden uraa viedään eteenpäin ja ketkä ohitetaan, ei ole nyt riittävän läpinäkyvää. [...] Luodaan kuppikuntia, missä tulet mitätöidyksi itsekin, jos ”asetut seisomaan väärälle puolelle, etkä ymmärrä kuulua vähättelijöihin”."

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan mukaan plagiointiepäilyt ovat yleisiä ja vuosittain liittoon tulee useita yhteydenottoja. Rantala jaottelee yhteydenottoja ja esittää tyyppiesimerkkejä:

1) "Yleensä on kysymys tutkijan kokemasta tutkimusaineiston tai -suunnitelman tai suuritöisen kyselylomakkeen anastamisesta ja viejänä on yleensä esimiesasemassa olevan henkilö."

2) "Toinen esimerkki on se, että tarkastava professori käyttää omaksi hyväkseen opinnäytetyön tuloksia, ennen kuin opinnäytetyötä on edes hyväksytty."

Artikkelissa todetaan, että Tieteentekijöiden liitto ohjaa yhteydenottajia kääntymään plagiointitapauksissa TENKin puoleen, mutta "Neuvottelukunnan lausuntojen siloteltuihin ja ympäripyöreisiin sanamuotoihin Rantala kertoo kuitenkin tuntevansa pettymystä. Hankalimmassa asemassa ovat Rantasen mukaan yliopistojen määräaikaisissa tehtävissä työskentelevät.
– He eivät uskalla ottaa ongelmia esille, sillä he tietävät, että se takuuvarmasti merkitsee oman tien katkeamista sillä laitoksella, Rantala toteaa."

Tämä blogikirjoitus perustuu artikkeliin:
Kajanto, Anneli 2005. Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Aikuisvatus 25 (4), 327-329.

Tapaus Vladimir Putin

2009-04-08T19:21:00.004+03:00

Eräs kuuluisa plagiointiin syyllistynyt henkilö on Vladimir Putin. Vaikka kyseessä on sangen merkittävässä asemassa oleva henkilö, tämä plagiointitapaus ei ole herättänyt lähellekään yhtä paljon keskustelua kuin ne tapaukset, joissa plagiointiin ovat syyllistyneet yliopistoprofessorit.

Vladimir Putinin epäiltiin plagioineen osan väitöskirjansa The Strategic Planning of Regional Resources Under the Formation of Market Relations teksteistä. Häntä epäiltiin ja epäillään myös siitä, että väitöskirja ei olisikaan ollut hänen itsensä kirjoittama vaan ostettu jostain ”paper mill” –yrityksestä.

Epäilyjen takia Brookings Institution asetti tutkijat Clifford G.Gaddyn ja Igor Danchenkon tutkailemaan Putinin väitöskirjatekstin alkuperää. Plagiointiepäilyjen vahvistuminen on julkaistu maailmalla useissa lehdissä. Esimerkiksi Washington Times uutisoi jutun 24.3.2006: http://www.washingtontimes.com/news/2006/mar/24/20060324-104106-9971r/
Myös The Sunday Times raportoi 26.3.2006 Putinia koskeneiden plagiointiepäilyjen saaneen vahvistuksen: http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/article695235.ece

Suuria osia Putinin väitöskirjan keskeisistä argumenteista on otettu lähes sanatarkasti vuonna 1978 ilmestyneestä teoksesta Strategic Planning and Policy,, jonka olivat kirjoittaneet Pittsburgin yliopiston professorit William R. King ja David I. Cleland. Putinin väitöskirjan keskeisen luvun 20 sivusta 16 on kopioitu sanatarkasti tai pienin muutoksin näiden amerikkalaisten professorien kirjoittamasta kirjasta. Kirja oli käännetty (”by a KGB-related institute”) venäjäksi 1990-luvun alussa. Putinin väitöskirjassa on myös kuusi kuviota ja taulukkoa, jotka muistuttavat muodoltaan ja sisällöltään amerikkalaisten tekemiä.

Tapaus Ward Churchill

2009-03-26T15:28:00.024+02:00

Puhuttaessa yliopistoissa tapahtuvasta plagioinnista ei voi olla törmäämättä tapaukseen professori Ward Churchill. Hakusana ”Ward Churchill” tuottaa Googlessa noin 1,4 miljoonaa osumaa! Professori Churchill on siis saavuttanut melkoisen kuuluisuuden ja maineen. Plagioinnin tutkimuksessa professori Churchillin tapaus saattaa olla se, josta on eniten kirjoitettu, vaikka plagiointi oli vain osa Churchillin tekemästä tieteellisestä vilpistä.

Churchill toimi professorina (professor of ethnic studies) University of Coloradossa vuoteen 2007 saakka (hän lienee aloittanut apulaisprofessorina vuonna 1990 ja nimitetty professoriksi vuonna 1997). Hänet irtisanottiin vuonna 2007 professorin virastaan sen jälkeen, kun hänen oli todettu syyllistyneen tieteelliseen vilppiin.

Ward Churchillin kirjoitukset päätyivät vilppiepäilyjen takia nimetyn tutkintalautakunnan käsittelyyn. Tutkintalautakunnan koko nimi on Investigative Committee of the Standing Committee on Research Misconduct at the University of Colorado at Boulder concerning Allegations of Academic Misconduct against Professor Ward Churchill. Lautakunta julkaisi käsittelynsä tulokset 125-sivuisena päätöksenä:
Report of the Investigative Committee findings

Raportti on siis sivumäärältään pitkä. Siinä käydään kohta kohdalta läpi Churchilliä koskevat epäilyt, ja perustellaan tehdyt ratkaisut. Raportissa on myös luku, jossa käsitellään median osuutta plagiointia koskevien käsitysten ja mielikuvien muokkaajana.

Tutkintalautakunta käsitteli seitsemän eri väitettä tieteellisestä vilpistä (kohdat A, B, C, D, E, F, G). Epäilyt koskivat sekä luvatonta lainaamista että tutkimustulosten vääristelyä/lukijoiden harhaanjohtamista (plagiarism, misrepresentation).

Tutkintalautakunta totesi yksimielisesti, että Churchill oli syyllistynyt monenlaiseen tieteelliseen vilppiin:
- vääristelyyn (falsification, kohdat A, B, C ja D)
- sepittämiseen (fabrication, kohdat C ja D)
- luvattomaan lainaamiseen (plagiarism, kohdat E ja G).
Lisäksi todetaan, että Churchill ei ole noudattanut julkaissuissaan vakiintuneita standardeja ilmoittaessaan lähteenä käyttämiensä tekstien kirjoittajien nimiä (erityisesti tapaus F, myös A, B, ja D) ja että Churchillin tutkimustulosten julkaisuissa oli vakavia poikkeamia hyväksytyistä käytännöistä (kohta D).

Ward Churchill itse ylläpitää sivustoa WARD CHURCHILL SOLIDARITY NETWORK http://www.wardchurchill.net/
jossa hänen iskulauseenaan on UNCUT CONSCIENCE.

Churchillin sivuilta selviää, että hän on haastanut yliopiston oikeuteen irtisanomisensa johdosta, ja asia on ollut oikeudessa ajalla 9-27.3.2009. Churchill on itse todennut odottavansa oikeudenkäyntiä innolla: "I'm really looking forward to these people being on the witness stand", "This is going to be fun. ..." Churchill mainitsee sivustonsa etusivulla, että oikeudenkäynti on kallista ja hän ottaa vastaan lahjoituksia (sivuilla on linkki, josta pääsee lahjoittamaan).

Churchill vs. CU -oikeudenkäynnistä kirjoittaminen on runsasta - jo aiemmin vuosina 2005-2007 Churchillin tapauksesta kirjoitettiin paljon, ja nyt oikeuskäsittely on "generoinut" uutta ja uudenlaista tekstiä. Esimerkiksi New York Times on julkaissut useita artikkeleita, esimerkiksi tässä 25.3.2009 artikkelissa kerrotaan oikeudenkäynnin etenemisestä ja Churchillin puheista todistajanaitiossa: Fired Colorado Professor Is Cross-Examined in Lawsuit.

Myös erilaisilla keskustelupalstoilla Churchillin tapauksen käsittely on edelleen vilkasta. Satuin lukemaan tällaisen värikkään ja seikkaperäisen tekstin, jonka kirjoittaja tukee Churchillin kantaa aiheettomasta irtisanomisesta. Lehti on Revolution #159, March 22, 2009 (Voice of the Revolutionary Communist Party, USA) ja yleisönosastokirjoitus on otsikoitu: Ward Churchill Lawsuit Against CU Forces Some Truth to the Surface (nimetön kirjoittaja, from a reader). Kirjoittaja esittää omat perustelunsa sille, miksi Churchillin asiaa tutkineen tutkintalautakunnan jäsenet olivat väärässä ja olivat vain harjoittaneet noitavainoa Churchilliä kohtaan. Tämän kirjoittajan, kuten Churchillin itsensäkin mielestä, irtisanomisen syynä ei ollut tieteellinen vilppi vaan Churchillin poliittiset mielipiteet.

Oikeuskäsitettely kesti neljä viikkoa, ja jury harkitsi päätöstä puolitoista vuorokautta. Juryn päätöksen mukaan Colorado University syyllistyi professori Churchillin irtisanomiseen väärin perustein. Juryn mukaan erottamisen taustalla ovat Churchillin esittämät mielipiteet, eikä yliopisto ole selkeästi todennut, että hänet olisi erotettu todetun vilpin takia. Jury määräsi professori Churchillille vahingonkorvausta yhden dollarin. Tässä Linkki New York Timesin artikkeliin (2.4.2009) Jury Says Professor Was Wrongly Fired.

Soihtuhiihdosta ja menneisyyden vangeista

2009-03-01T10:01:00.005+02:00

Eilen Joensuun Latu järjesti mahdollisuuden hiihtää jäätä pitkin Pyhäsaareen soihtujen viitoittamaa latua pitkin. Tämän päivän Karjalainen uutisoi että Pyhäsaaressa kävi soihtujen valossa 250 hiihtäjää. Minäkin kävin siellä - hyvässä seurassa - palasimme Linnunlahdelle iltakymmeneltä. Menomatkalla taivas oli pilvessä, mutta tulomatkalla sää kirkastui ja saimme ihailla kirkasta tähtitaivasta.

Avoin kirje menneisyyden vangeille on Paula Sallisen lokikirjoitus tämän päivän Karjalaisessa (s.11). Kirjoituksessa pohditaan instituutioiden rapautumista mm. näin: "Ihmiset ovat koulutetumpia ja siten kriittisempiä kuin ennen. Pravdalle ei ole tilaajia. Yhden totuuden ajat ovat ohi."

Plagioinnista A-studiossa

2009-02-18T22:26:00.003+02:00

Tänään A-studio lähetti jutun "Yliopistoissa varastettuja lainoja?", johon plagiointitutkijaakin haastateltiin muutama viikko sitten. Aiheena oli siis yliopistoissa tapahtuva plagiointi ja professoritason teksteistä puuttuvat lähteet. Toimittaja Tero Koskinen oli käynyt tutustumassa peruskoulun 8. luokan äidinkielen opiskeluun, mistä paljastui, että kasiluokkalainen kyllä tunnistaa tekstin tekijän. Sen sijaan yliopistossa työskenteleviltä tekstin alkuperän tunnistaminen ja tunnustaminen ei aina onnistu.

Tieteen doping?

2009-02-11T22:06:00.004+02:00

Ilkka Niiniluoto kirjoitti vuonna 2001 Yliopisto-lehden nro 5 pääkirjoituksessa tiedeyhteisön eettisistä pelisäännöistä (Lahden MM-kisojen skandaalina esitettyjen doping-paljastusten jälkeen). Hän kuvaa urheilussa moraalin olevan ”[…] venynyt: kepulikonsteja saa käyttää, kunhan ei jää kiinni; jos käry käy, julkisuuteen levitetään valheiden sumuverho” ja jatkaa kysymällä: ”Onko sinisilmäistä uskoa, että tieteessä asiat ovat paremmin?” Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Niiniluoto nimeää suomalaisen tieteen antidopingtoimikunnaksi, onhan se Niiniluodon mukaan korostanut etiikkaa koskevan tutkimuksen ja julkisen keskustelun merkitystä.

Helsingin yliopistossa toteutettiinkin vuonna 2003 tutkimuseettisen ilmapiirin kartoitus. Vaikka kartoituksen tulokset voivat järkyttää herkkiä lukijoita, julkista keskustelua asiasta ei kuuden vuoden aikana ole saatu aikaiseksi. Suomesta puuttuu edelleen tutkimuseettisten ohjeiden noudattamista ja noudattamatta jättämistä koskeva, koko maan laajuinen tutkimus, johon tietoa olisi haettu tutkijoilta, yliopistojen opettajilta ja opiskelijoilta itseltään.

Tieteen antidopingtoimikunta on antanut ohjeet siitä, miten tieteen doping (=tieteellinen vilppi) vältetään ja miten toimitaan jos käry käy. Tieteessä julkinen ”dopingkäry” käy harvakseltaan, vaikka esimerkiksi Helsingin yliopistoa koskeneessa selvityksessä tutkijat kuvasivat useita kymmeniä vilppitapauksia. Myös plagiarismi.fi –sivustolla on useita eri tiedonantajien kuvaamia, eri korkeakouluissa tapahtuneita vilppitapauksia, joita yhdistää se, että tapahtumista ei organisaatiossa saatu aikaan julkista keskustelua. Vilppitapauksia yhdistää myös se, että vilpistä keskustelua viritelleet, whistle-blowerin roolin ottaneet henkilöt ovat kohdanneet erilaisia virallisia ja epävirallisia sanktioita. Vilpistä epäillyt sen sijaan etenevät vilenmäisesti urallaan. Ja joidenkin rankimpien tapausten julkaisemiseen edes nimettömänä tiedonantajat eivät ole antaneet (vielä) lupaa, vaikka ovatkin halunneet kirjoittaa tapahtumista asiasta kiinnostuneelle tutkijalle.

Ad hominem

2009-02-07T22:54:00.004+02:00

Argumentum ad hominem, tai lyhyemmin ad hominem (argumentit, hyökkäykset) on käsite, joka tulee usein vastaan kun lukee englanninkielisiä, erilaisia plagiointitapauksia käsitteleviä nettisivuja. Ad hominem argumentointi kohdistuu henkilöön, joka esittää epäilyn plagioinnista.

Suomenkielinen Wikipedia esittää ad hominen argumentoinnin luokassa virhepäätelmät. Ad hominem on virhepäätelmä, jossa jokin asia kumotaan esittämällä itse asiaan kuulumattomia kommentteja asian esittäjään liittyvällä perustelulla. Ad hominem argumentoinnissa on kolme vaihetta: 1) henkilö A esittää jonkin lausuman tai väitteen, 2) henkilö B esittää henkilöön A kohdistuvan väitteen (väite voi koskea vaikkapa henkilön A persoonaa, toimintatapaa tai elämäntapaa, tai mitä tahansa henkilöön A liittyvää asiaa), 3) henkilön B lausumaa henkilöstä A aletaan pitää perusteena sille, että kohdassa 1 esitetty asia on virheellinen.

Wikipedian sanoin ad hominem ”tarkoittaa henkilökohtaisuuksiin menemistä itse keskustelun kohteena olleen asian kustannuksella”, ja argumentoinnin etenemiskaava esitetään seuraavasti:

”1. Henkilö X esittää argumentin A

2. Henkilön X ominaisuuksissa on jotain vastenmielistä

3. Siispä argumentti A on epätosi”

Sama kaava sovellettuna plagiointiepäilyihin:

1. Tutkija A esittää epäilyn plagioinnista

2. Tutkija A:n todetaan olevan tyhmä/laiska/yksinhuoltaja/epäonnistunut/”kävelevä patologinen mentaalicase”

3. Siispä epäily plagioinnista on epätosi

Arkielessä ja varsinkin naistutkijoiden keskuudessa olemme kuvanneet tällaista tapahtumien kulkua asioiden hämärtämisenä - keskustelussa aletaan puhua ihan muista asioista kuin mitä oli tarkoitus käsitellä.

Wikipediassa ad hominem argumentit jaetaan viiteen luokkaan: loukkaus, argumentaation asianhaaroihin vetoaminen, argumentoijan sosiaaliseen habitukseen vetoaminen, kaivon myrkyttäminen ja motiiviin vetoaminen (oma lehmä ojassa). Näistä kaikista virheargumentointien muodoista on mukavia esimerkkejä – jotenkin ne ihan hymyilyttävät!

Vaikea aihe-:)

2009-01-18T11:31:00.005+02:00

Oletteko käyneet lukemassa millaisia kiistoja Wikipedia-kirjoittaminen on saanut aikaan? Näitä aiheita on koottu sivulle "Wikipedian hauskimmat kiistat".

Sivulle on koottu aiheita, joista Wikipediaan kirjoittajat ovat alkaneet väittelemään. Kiistoja on ratkaistu joskus äänestämällä, mutta osa aiheista on "muokkaussodiksi yltyneitä". Jos käytte kiistasivulla nyt, niin plagiointi on ykkösaihe! Tässäpä suora lainaus sivulta:

"Syyllistyikö Vilen plagiointiin, paljastuiko työ plagioiduksi, epäiltiinkö plagiointia, myönsikö hän plagioinnin vai jättikö kieltämättä? Artikkelin suojaamisen ja ajoittain tulenaraksi kuumenneen väittelyn lisäksi Eduskunnalle kuuluvan IP:n takaa tulleet muokkaukset johtivat Iltalehden artikkeliin Wikipedian sensurointiyrityksestä."

Mielenkiintoista, eikö totta?

Muunnettua totuutta joululomalla

2008-12-29T13:49:00.005+02:00

Perjantaina 26.12.2008 MTV3 -kanavalla esitettiin jakso Muunneltua totuutta sarjassa Ilman johtolankaa. Jaksossa oli mielenkiintoinen (tieteellisen) vilpin käsittelyyn liittyvä sivujuoni: yliopisto-opiskelija murtautui yliopiston tietojärjestelmään, haki ja kopioi lähestyvien tenttien kysymyksiä ja muutti saaliinsa rahaksi myymällä sitten toisille opiskelijoille tenttikysymyksiä ja valmiita vastauksia.

Mielenkiintoista oli kuvattu toimintamalli asian paljastuttua tutkijoille (siis poliiseille): yliopiston johto pyysi pitämään tehdyn vilpin salassa julkisuudelta, jotta "yliopiston maine ei kärsisi". Mielenkiintoinen toimintatapa, josta on havaintoja myös suomalaisessa korkeakoulutuksessa, kun siellä on ilmennyt vilppiä tai plagiointia - tapauksia käsitellään kovin harvoin julkisesti.

Plagioija on varas

2008-12-10T20:31:00.004+02:00

näin todettiin vuonna 1931 kirjassa Plagiarism: the "Art" of Stealing Literary Material (by Maurice Salzman). Kirjassa on Ellis Parker Butlerin kirjoittama artikkeli Plagiarists are Thieves. Tässä suora lainaus Butlerin tekstistä, artikkeli on julkaistu sähköisenä täällä:
http://www.ellisparkerbutler.info/epb/biblio.asp?id=4902

"The Thief

A plagiarist is a thief and he knows he is a thief. This is so true that it is only necessary to ask a plagiarist to explain why he is not one, and he will involuntarily tell you he is one. He invariably gives himself away. His explanations are so full of holes and "becauses" that you can see right through them into the thieving heart of him. A thief talks like a thief."

Asiallisen referaatin ja plagiarismin ero?

2008-12-07T11:11:00.009+02:00

Tulin vierailemaan tänne Plagiointitutkijan blogiin nyt itselleni ajankohtaisen aiheen kanssa, josta olen kiinnostunut keskustelemaan.

Olen nimittäin aloittanut kirjoittaa rautalanka-ohjeita opiskelijoille, koska olen kyllästynyt lukemaan ns. esseitä, jotka ovat eri lähteistä muokattuja niin, että on muutettu sanojen sijamuotoja tai on vaihdettu sanojen paikkoja sieltä täältä. Koko kirjoitelma tai suuria osia siitä on kirjoitettu mielestäni tämän plagiarism.org nettisivulta löytyvän kuvauksen mukaan:

"The writer properly cites a source, but neglects to put in quotation marks text that has been copied word-for-word, or close to it. Although attributing the basic ideas to the source, the writer is falsely claiming original presentation and interpretation of the information. " Types of plagiarism

Lähteeseen on viitattu, osittain on lainausta sanasta sanaan ja pientä muuttelua, ei lainausmerkkejä. Alkuperäisen tekstin idea tulee yleensä esiin, ei kuitenkaan aina. Opiskelija esittää siis tekstin tiivistelmänä tai referaattina, vaikka se on lähes kokonaan kopioitua. Joskus esseestä puuttuu täysin opiskelijan oma pohdinta ja mukana on muitakin plagiarismin ominaisuuksia.

Nyt on hyvä tarkentaa, että kyse on suurimmalta osin aikuisopiskelijoista - eikä käytöstä voida selittää siis opiskelijoiden nuoruudella. Kyseessä on pääasiassa yli 30-vuotiaat työssä käyvät aikuiset.

Käytän ohjeessani tällä hetkellä ilmaisua osittainen kopiointi kuvaamaan kirjoittamistapaa, jota siis plagiarism.org -sivuilla on nimetty: the too perfect parahrase. Olisko liian täydellinen referaatti tai tiivistelmä suomeksi? Suunnitelmissa on määritellä opiskelijoille osittainen kopiointi ja kertoa, että se johtaa työn hylkäämiseen. Yritän tehdä selväksi rajan asiallisen referoinnin ja osittaisen kopioinnin välille.

Päivän vinkki

2008-11-23T19:14:00.000+02:00

sivustolta Plagiarism Org:

"Changing the words of an original source is not sufficient to prevent plagiarism. If you have retained the essential idea of an original source, and have not cited it, then no matter how drastically you may have altered its context or presentation, you have still plagiarized."

Saako plagioinnista puhua?

2008-11-20T18:37:00.004+02:00

20.11.2008

16.-17.11.2008 lehtikirjoittelujen jälkeen keskustelupalstojen keskustelu koski opiskelijoiden ja lukiolaisten tekemää plagiointia. Keskustelu kulki nopeasti opettajien työaikaan ja siihen, miten paljon opettajan pitää satsata aikaa plagiointien selvittämiseen. Koululaisten tekemistä plagioinneista saa siis puhua ja korkeakouluopiskelijoiden tekemistä plagioinneista saa puhua, mutta mutta... kun esille tulevat tutkijoiden tekemät ja julkaisemat plagioinnit alkaa tapahtua: keskustelua yritetään vaimentaa erilaisilla uhkailun ja vihjailun taktiikoilla. Ikävää on, että myös täysin sivulliset joutuvat asiasta kärsimään. Englanninkielisessä plagiarismikirjallisuudessa tällaisia vaimentamisen taktiikoita on kuvattu käsitteellä whistleblower-ilmiö. Whistleblower-ilmiö ilmenee esimerkiksi "shoot the messenger", "blame the victim" tai "blame the innocent"- taktiikkana. Asiasta tarkemmin täällä.

Plagiarismi-sivuille olen laittanut tarinoita ja kuvauksia erilaisista ja monenlaisista tapahtumista, joita yliopistomaailmassa on tapahtunut.

Kuulostellaan!

Plagioinnista kirjoittelua 16.11.2008 alkaen

2008-11-20T17:37:00.001+02:00

Sunnuntaisuomalainen julkaisi sunnuntaina 16.11.2008 artikkelin nimeltä Pääaine: plagiarismi. Artikkelin oli kirjoittanut Sunnuntaisuomalaisen toimittaja Terhi Nevalainen. Artikkeli perustuu korkeakouluille lähetettyyn kyselyyn, jonka tuloksista selvisi että useimmat korkeakoulut totesivat plagioinnin lisääntyneen. Tutkimus koski opiskelijoiden tekemää plagiointia. Toimittaja haastatteli minua artikkeliin ja hän oli tutustunut ylläpitämiini www.plagiarismi.fi -sivuihin.

17.11.2008 sanomalehti Ilkka julkaisi artikkelin lukiolaisten tekemän plagioinnin yleisyydestä. Artikkelissa tuotiin esille suomalainen versio englanninkielisessä kulttuurissa Paper Mills -nimisenä tunnetusta ilmiöstä. Paper Mill on liikeyritys, jolta voi ostaa minkä tahansa tasoisen esseen, tehtävän tai opinnäytetyön. Laatutietoiset "paperimyllyt" antavat myös takuun tuotteelleen: tuote ei paljastu plagiaatiksi sähköisessä plagiaatintunnistimessa. Niin, brittiylipistoissa samoin kuin usalaisissa yliopistoissa sähköisen plagiaatintunnistimen käyttö on osa laatujärjestelmää, plagiaateilla opintopisteitä ei heru.

Ilkan artikkeli levisi STT:n kautta monien suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien nettisivuille ja käynnisti myös yleisökeskustelua.

Yhdessä päivässä sain itselleni uuden tittelin: plagiointitutkija. Tämä oli Ilkan toimittajan muotoilema nimitys - nettisivuilla olen käyttänyt plagiarismista kiinnostuneesta tutkijasta nimeä plagiorologi.