Selailin pitkästä aikaa englanninkielisiä artikkelitietokantoja hakusanalla plagarism. Monien uusien mielenkiintoisten tutkimusten joukosta alkoi pistää silmään voimistuva ilmiö: Lehden toimitus pyytää anteeksi sitä, että ovat julkaisseet tekstin, joka on sisältänyt plagiointia. Sitten tehdään "retraction", jo julkaistun artikkelin poisvetäminen lehdestä.
Tällä tavoin tapahtuu artikkelin "poisto" sähköisestä julkaisusta: tässä esimerkkinä vaikkapa European Journal of Public Health vuodelta 2009.
Vol 19(4), 443-443.
Otsikko: RETRACTION of: A survey of hepatitis B and C prevalence amongst the homeless community of Prague.
Kirjoittajat: Volf, Vladimir; Marx, David; Pliskova, Ludmila; Sümegh, Laszlo ja Celko, Alexander (siis he ovat tämän retractionin kirjoittajat, eivät niitä plagioijia....)
Tiivistelmä:
"The article offers information on the status of plagiarism filed by the "European Journal of Public Health" against the "Journal of Public Health Medicine" on the survey of hepatitis C prevalence amongst the homeless community of Oxford. Due to the request made by the editor of the first publication, it retraced the case it filed. Moreover, the periodical apologized for the inconvenience caused by the issue to their readers."
***
Marcel La Follette (1996) on käsitellyt kirjassaan Stealing into Print tekstien "poisvetämisen" ongelmallisuutta. Kaikkia jo myytyjä lehtiä ja kirjoja ei tavoiteta, ja vilpillinen teksti leviää. La Folletten kirjan ilmestymisen jälkeen tekstit ovat alkaneet myös levitä sähköisesti - hallitsemattomasti?
Vilpilliseksi todettujen tekstien "poisvetämisen" onnistumista on tarkasteltu kirjoituksessa The liability of Scientific Retractions.
Kerran maailmalle lähetettyä (virheellistä) tietoa on vaikeaa korjata. Tämä iThenticate -plagiaatintunnistinta sponsoroiva teksti kehottaa tieteellisiä lehtiä varmistamaan julkaistavien tekstin autenttisuuden nykyistä tehokkaammin - mistä juolahtikin mieleeni, että onkohan suomenkielisillä tieteellisillä lehdillä käytössään plagiaatintunnistimet? Ja tunnistavatko plagiaatintunnistimet vaikkapa englannin tai ranskan kielestä käännetyn (plagioidun) tekstin. Onks tietoo?
16.4.2010
21.3.2010
Kenen idea? Kuka kirjoitti?
Julkisuudessa (kuten vaikkapa A-studiossa 18.2.2009) on perusteltu plagiointia sillä, että opinnäytetyön/gradun/väitöskirjan ohjaaja on ohjaustilanteessa esittänyt jonkun idean, jonka pohjalta opiskelija on työstänyt tekstiä opinnäytetyöhön, graduun, väitöskirjaan. Ja koska tuo alkuperäinen idea oli ohjaajan mielestä hänen omaisuuttaan, niin hän voi sitten ihan hyvällä omallatunnolla myöhemmin ottaa opiskelijan tekemän tekstin omin nimiinsä.... No, "oikeassa elämässä" ohjaajan tekijänoikeus opiskelijan kirjoittamaan tekstiin on yhtä olematon kuin opiskelijan oikeus ohjaajan kirjoittamaan tekstiin.
Väitöskirjan ohjaussuhteesta liikkuu yliopistoissa legendoja ja myyttejä. Julkiset nolaukset seminaaritilanteissa ovat yliopistoelämän arkipäivää. Erityisesti väitöskirjan tekijöitä kiusaavat pitkät odotusajat, professorit kun ovat niin kiireisiä että kommentteja joutuu odottamaan useita kuukausia (vuoden pituisesta odottelustakin on kuultu). Ohjaussuhteen raadollisuudesta voi kirjoittaa myös humoristisesti, vaikka huumori ei taida yliopiston vahvuuslaji ollakaan. Kolumnisti Paha Akka kirjoitti opiskelija-ohjaaja -suhteen karikoista Acatiimi-lehden numerossa 7/08 otsikolla Ohjeita väitöskirjaohjaajalle Pahan akan teksti kannattaa lukea! Ja se kannattaa silloin tällöin lukea uudelleen, se poistaa pahan mielen ja palauttaa naurun. Ja leikissähän on puolet totta - vaimitensemeni?
Väitöskirjan ohjaussuhteesta liikkuu yliopistoissa legendoja ja myyttejä. Julkiset nolaukset seminaaritilanteissa ovat yliopistoelämän arkipäivää. Erityisesti väitöskirjan tekijöitä kiusaavat pitkät odotusajat, professorit kun ovat niin kiireisiä että kommentteja joutuu odottamaan useita kuukausia (vuoden pituisesta odottelustakin on kuultu). Ohjaussuhteen raadollisuudesta voi kirjoittaa myös humoristisesti, vaikka huumori ei taida yliopiston vahvuuslaji ollakaan. Kolumnisti Paha Akka kirjoitti opiskelija-ohjaaja -suhteen karikoista Acatiimi-lehden numerossa 7/08 otsikolla Ohjeita väitöskirjaohjaajalle Pahan akan teksti kannattaa lukea! Ja se kannattaa silloin tällöin lukea uudelleen, se poistaa pahan mielen ja palauttaa naurun. Ja leikissähän on puolet totta - vaimitensemeni?
14.3.2010
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Miten plagioinnista tai tieteellisestä vilpistä voi kirjoittaa ja miten asiaa voi käsitellä? Plagiointi ja vilppi ovat edelleen hyvin herkkiä aiheita muuallakin kuin meillä Suomessa. Eri tavoin vilppitapauksiin liittyvät henkilöt voivat kokea tulleensa loukatuksi jo ihan siitä syystä että vilppiepäily on ylipäätään esitetty ja lisää loukkaannutaan, jos joku foorumi julkaisee aiheesta muun kuin ylimmän auktoriteetin tekstiä. Tässä kaksi esimerkkiä siitä miten auktoriteetti yrittää kumota "ruohonjuuritasolta" kirjoitettuja tekstejä.
1. Belgiassa etsitään nyt käytäntöä siitä, kuka voi kirjoittaa plagioinnista, miten plagiointiepäilystä voi kirjoittaa ja miten jo todetusta plagioinnista voi kirjoittaa. Viittasin täällä blogissa 18.2.2010 KU Leuvenin opiskelijalehdessä Voice julkaistuun artikkeliin. Tämä Ielse Broegsteegin kirjoittama artikkeli plagioinnista meni ihan väärin - ainakin jos asiaa kysytään dekaani Toon Vandeveldeltä. Dekaani koki Ilse Broeksteegin artikkelin menneen niin pieleen, että hän on julkaissut toimittajalle osoitetun kirjeen Internetissä - tosin ilman asiakirjaan tavallisesti kirjoitettua päivämäärää. (Tämä englanninkielinen tiedote on lyhyempi kuin alkuperäiskielellä kirjoitettu teksti, jossa on alussa myös moitteiden selitysosio.)
Reaction of the Dean of the Institute of Philosophy to the article on the Resignation of Martin Stone in The Voice.
Erityisesti dekaani Toon Vandeveldeä näyttää huolestuttavan ajatus siitä, että yliopiston opiskelijat voisivat olla erilaisessa asemassa kuin professori silloin, kun kyseessä on epäily plagioinnista, Ielse Broegsteeg kun oli jo aiemmin kirjoittanut plagioinnista ja tapausten eriarvoisesta käsittelystä KU Leuvenin edellisen plagiointiskandaalin yhteydessä (Plagiarism - A Major Crime for Everybody?). Tällaista opiskelijoiden ja professoreiden eriarvoisuutta on varovasti epäilty muuallakin, mutta epäilyt on professorien ja eettisten toimikuntien taholta ehdottomasti kiistetty. Nyt plagioinnista kirjoittanut Ielse Broeksteeg on tainnut joutua whistleblower -reaktion kohteeksi samoin kuin Suomessa tapahtui A-studiolle vuosi sitten.
2. Eero Vuorio osallistuu keskusteluun Lääkärilehden numerossa 10/2010 otsikolla Eettinen nollatoleranssi ei saa kahlita keskustelua. Tekstissään Vuorio - yllä esitetyn esimerkin Vandevelden tavoin - keskustelee niin, että aiempi Lääkärilehden kirjoitus suomalaisesta tutkimusetiikasta on mennyt ihan pieleen. Vuorio keskustelee tutkimusetiikasta erittelemällä Lääkärilehdessä 5.2.2010 ilmestynyttä Liisa Räsäsen keskustelunavausta tekemällä ad hominem -argumentointia kirjoittajasta. Vuorio kiistää mahdollisuuden tutkimuseettisen normiston uudelleentarkasteluun. Vuonna 2002 laadittu ohjeistus on niin hyvä, että tutkimusetiikan alueella Suomi ja Suomen TENK on maailman edelläkävijämaa - siis Vuorion mukaan-:)
1. Belgiassa etsitään nyt käytäntöä siitä, kuka voi kirjoittaa plagioinnista, miten plagiointiepäilystä voi kirjoittaa ja miten jo todetusta plagioinnista voi kirjoittaa. Viittasin täällä blogissa 18.2.2010 KU Leuvenin opiskelijalehdessä Voice julkaistuun artikkeliin. Tämä Ielse Broegsteegin kirjoittama artikkeli plagioinnista meni ihan väärin - ainakin jos asiaa kysytään dekaani Toon Vandeveldeltä. Dekaani koki Ilse Broeksteegin artikkelin menneen niin pieleen, että hän on julkaissut toimittajalle osoitetun kirjeen Internetissä - tosin ilman asiakirjaan tavallisesti kirjoitettua päivämäärää. (Tämä englanninkielinen tiedote on lyhyempi kuin alkuperäiskielellä kirjoitettu teksti, jossa on alussa myös moitteiden selitysosio.)
Reaction of the Dean of the Institute of Philosophy to the article on the Resignation of Martin Stone in The Voice.
Erityisesti dekaani Toon Vandeveldeä näyttää huolestuttavan ajatus siitä, että yliopiston opiskelijat voisivat olla erilaisessa asemassa kuin professori silloin, kun kyseessä on epäily plagioinnista, Ielse Broegsteeg kun oli jo aiemmin kirjoittanut plagioinnista ja tapausten eriarvoisesta käsittelystä KU Leuvenin edellisen plagiointiskandaalin yhteydessä (Plagiarism - A Major Crime for Everybody?). Tällaista opiskelijoiden ja professoreiden eriarvoisuutta on varovasti epäilty muuallakin, mutta epäilyt on professorien ja eettisten toimikuntien taholta ehdottomasti kiistetty. Nyt plagioinnista kirjoittanut Ielse Broeksteeg on tainnut joutua whistleblower -reaktion kohteeksi samoin kuin Suomessa tapahtui A-studiolle vuosi sitten.
2. Eero Vuorio osallistuu keskusteluun Lääkärilehden numerossa 10/2010 otsikolla Eettinen nollatoleranssi ei saa kahlita keskustelua. Tekstissään Vuorio - yllä esitetyn esimerkin Vandevelden tavoin - keskustelee niin, että aiempi Lääkärilehden kirjoitus suomalaisesta tutkimusetiikasta on mennyt ihan pieleen. Vuorio keskustelee tutkimusetiikasta erittelemällä Lääkärilehdessä 5.2.2010 ilmestynyttä Liisa Räsäsen keskustelunavausta tekemällä ad hominem -argumentointia kirjoittajasta. Vuorio kiistää mahdollisuuden tutkimuseettisen normiston uudelleentarkasteluun. Vuonna 2002 laadittu ohjeistus on niin hyvä, että tutkimusetiikan alueella Suomi ja Suomen TENK on maailman edelläkävijämaa - siis Vuorion mukaan-:)
4.3.2010
Tapaus Martin Stone - osa III
Belgialaiset sanomalehdet De Standaard Online ja Nieuwsblad.be ovat julkaisseet 2.3.2010 artikkelit plagiointiskandaalista, jossa professori Martin Stonen todetaan syyllistyneen plagiointiin. Kyseessä on laaja, ehkä jopa yliopistomaailman laajin plagiointivyyhti ja plagiointia on todettu jo 30 Stonen omakseen signeeraamassa artikkelissa. Brittiläisen Stonen ura Leuvenin yliopistossa päättyi plagiointien paljastumiseen.
De Standaardin artikkelissa Britse topfilosoof blijkt letterdief todetaan, että Leuvenin yliopisto on käsitellyt tapauksen ja Stone on irtisanoutunut. Plagioitujen artikkeleiden kustantajia on informoitu löydetyistä plagioinneista. De Standaard on myös julkaissut kasvokuvan Martin Stonesta.
Nieuwsbladin artikkeli on otsikoitu Superprof' blijkt superplagieerder - "Superproffasta tuli superplagioija". Myös Nieuwsbladin artikkelissa ihmetellään plagioinnin laajuutta.
Molemmat lehdet toteavat, että Ilkka Kantola olisi esittänyt epäilyt oman väitöskirjansa plagioinnista. Tämä tieto on kuitenkin väärä ja harhaanjohtava - jo aiemmin on todettu, että plagiointiepäilyt esitti USAlainen Michael Dougherty. Dougherty on analysoinut erästä Martin Stonen artikkelia vuodelta 2000: The origins of probabilism in late scholastic moral thought: a prolegomenon to further study. Artikkelin 44 sivusta yli puolet on Kantolan väitöskirjan suoraa kopiointia. Myös alaviitteet on kopioitu sana- ja merkkitarkasti.
De Standaardin artikkelissa Britse topfilosoof blijkt letterdief todetaan, että Leuvenin yliopisto on käsitellyt tapauksen ja Stone on irtisanoutunut. Plagioitujen artikkeleiden kustantajia on informoitu löydetyistä plagioinneista. De Standaard on myös julkaissut kasvokuvan Martin Stonesta.
Nieuwsbladin artikkeli on otsikoitu Superprof' blijkt superplagieerder - "Superproffasta tuli superplagioija". Myös Nieuwsbladin artikkelissa ihmetellään plagioinnin laajuutta.
Molemmat lehdet toteavat, että Ilkka Kantola olisi esittänyt epäilyt oman väitöskirjansa plagioinnista. Tämä tieto on kuitenkin väärä ja harhaanjohtava - jo aiemmin on todettu, että plagiointiepäilyt esitti USAlainen Michael Dougherty. Dougherty on analysoinut erästä Martin Stonen artikkelia vuodelta 2000: The origins of probabilism in late scholastic moral thought: a prolegomenon to further study. Artikkelin 44 sivusta yli puolet on Kantolan väitöskirjan suoraa kopiointia. Myös alaviitteet on kopioitu sana- ja merkkitarkasti.
1.3.2010
Ei meillä (?), muualla kyllä (?)
Taloussanomat julkaisi eilen artikkelin Lunttaaminen on Kiinassa maan tapa (Timo Poropudas). Artikkelin mukaan lunttaaminen, plagiointi ja korkeakoulusuoritteidenkin väärentäminen on yleistä. Myös artikkelin virittämä keskustelu tuo esimerkkejä erilaisista koulutuksen ja "oppimisen" kulttuureista, kun ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat havainnoineet erilaisia tapoja suorittaa opintoja (vilpillisesti). Havaintoja on kirjattu sekä itse artikkeliin että keskustelupalstalle paitsi lunttaamisesta ja plagioinnista myös vaikkapa urheilusuorituksissa huijaamisesta. Viitteitä on myös kahdessa paikassa yhtä aikaa olemista ja opettajien lahjomisesta.
(Keskustelupalstan eteneminen noudattaa samaa kaavaa kuin aiemminkin vilpistä puhuttaessa: aluksi esitetään kommentteja ja laajennetaan havaintojen määrää, jopa kiitellään kirjoittajaa ja lopuksi kirjoittajaa aletaan moittia liiasta yleistämisestä ja plagioinnista-:)
Teksti kuitenkin johdattaa korkeakouluissa toimivat pohtimaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä. Opetusministeriön julkaisemassa Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa vuosille 2009-2015 linjataan tulevaisuutta niin, että suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee jatkossa yhä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Tavoitteena on mm. että "Lahjakkaat ulkomaiset opiskelijat ja tutkijat valitsevat suomalaiset korkeakoulut laadukkaan koulutuksen ja tutkimuksen sekä suomalaisen työelämän tarjoamien mahdollisuuksien houkuttelemina." Tavoitteena on tietysti koulutuksen laadun parantaminen-:) Koulutuksen arkipäivässä tämä tarkoittaisi sitä, että yhä useammin sekä opettaja että opiskelija käyttävät arjessaan jotain muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään. Strategia patistaa korkeakouluja myös osallistumaan ahkerammin koulutuksen myyntimarkkinoille.
Muuttuukohan jatkossa myös äidinkielen taitamisen ja itse tuotettujen kirjoitelmien merkitys? Nyt sekä yliopistoasetus että ammattikorkeakouluasetus edellyttävät korkeakoulututkinnon suorittajan kirjoittavan opintojensa päätteeksi kypsyysnäytteen, joka osoittaa perehtyneisyyttä opinnäytteen alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Jos opiskelijan äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, korkeakoulu päättää kypsyysnäytteen kielestä. Kypsyysnäytteessä opiskelija vastaa lopputyönsä ohjaajan laatimaan kysymykseen, ja opiskelijan itsensä kirjoittaman vastauksen sisällön hyväksyy työn ohjaaja ja kirjoitusasun hyväksyy äidinkielen opettaja. Tämä on ollut yksi käytäntö varmistaa opiskelijan osaaminen. Jos sekä opiskelija opiskelee että opettaja opettaa muulla kuin äidinkielellään, tiedossa on lisää mutkia laadun ja osaamisen varmistamisen maailmaan. Kun emme ymmärrä omalla äidinkielellämmekään mitä toinen sanoo tai kirjoittaa niin mitenkähän ymmärrämme toisiamme monien kielien ja kulttuuristen tapojen pöhelikössä.
(Keskustelupalstan eteneminen noudattaa samaa kaavaa kuin aiemminkin vilpistä puhuttaessa: aluksi esitetään kommentteja ja laajennetaan havaintojen määrää, jopa kiitellään kirjoittajaa ja lopuksi kirjoittajaa aletaan moittia liiasta yleistämisestä ja plagioinnista-:)
Teksti kuitenkin johdattaa korkeakouluissa toimivat pohtimaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä. Opetusministeriön julkaisemassa Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa vuosille 2009-2015 linjataan tulevaisuutta niin, että suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee jatkossa yhä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Tavoitteena on mm. että "Lahjakkaat ulkomaiset opiskelijat ja tutkijat valitsevat suomalaiset korkeakoulut laadukkaan koulutuksen ja tutkimuksen sekä suomalaisen työelämän tarjoamien mahdollisuuksien houkuttelemina." Tavoitteena on tietysti koulutuksen laadun parantaminen-:) Koulutuksen arkipäivässä tämä tarkoittaisi sitä, että yhä useammin sekä opettaja että opiskelija käyttävät arjessaan jotain muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään. Strategia patistaa korkeakouluja myös osallistumaan ahkerammin koulutuksen myyntimarkkinoille.
Muuttuukohan jatkossa myös äidinkielen taitamisen ja itse tuotettujen kirjoitelmien merkitys? Nyt sekä yliopistoasetus että ammattikorkeakouluasetus edellyttävät korkeakoulututkinnon suorittajan kirjoittavan opintojensa päätteeksi kypsyysnäytteen, joka osoittaa perehtyneisyyttä opinnäytteen alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Jos opiskelijan äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, korkeakoulu päättää kypsyysnäytteen kielestä. Kypsyysnäytteessä opiskelija vastaa lopputyönsä ohjaajan laatimaan kysymykseen, ja opiskelijan itsensä kirjoittaman vastauksen sisällön hyväksyy työn ohjaaja ja kirjoitusasun hyväksyy äidinkielen opettaja. Tämä on ollut yksi käytäntö varmistaa opiskelijan osaaminen. Jos sekä opiskelija opiskelee että opettaja opettaa muulla kuin äidinkielellään, tiedossa on lisää mutkia laadun ja osaamisen varmistamisen maailmaan. Kun emme ymmärrä omalla äidinkielellämmekään mitä toinen sanoo tai kirjoittaa niin mitenkähän ymmärrämme toisiamme monien kielien ja kulttuuristen tapojen pöhelikössä.
18.2.2010
Tapaus Martin Stone - osa II
Kirjoitin viime vuoden lopussa tänne blogiin plagiointitapauksesta nimeltä Martin Stone. Kyseessä on siis Leuvenin yliopiston professori, joka oli käyttänyt omissa nimissään tekstiä Ilkka Kantolan väitöskirjasta ilman lähdemerkintöjä ja viittauksia Kantolaan.
Anonyymi kommentoija on liittänyt Tapaus Martin Stone blogitekstiini kaksi linkkiä, joista voitte lukea tarkemmin tästä tapauksesta ja siitä, miten asiaa on käsitelty/peitelty. Artikkelit on julkaistu Leuvenin yliopiston lehdessä The Voice - International Student Newspaper of Leuven.
Ensimmäisen artikkelin otsikointiin artikkelin kirjoittaja Ielse Broeksteeg on jättänyt vielä kaksi kysymysmerkkiä K.U.Leuven Involved in New Plagiarism Scandal? DID THE INSTITUTE OF PHILOSOPHY COVER UP A FRAUDULENT PROFESSOR? Artikkeli alkaa viittauksella Leuvenin yliopistossa aiemmin ilmitulleeseen plagiointitapaukseen, jossa plagioinnin myöntäneelle professorille ei tullut seuraamuksia plagioinnista. Uusi plagiointiskandaali on nyt syntynyt, kun on tullut julkiseksi, että Leuvenin yliopisto on aktiivisesti peitellyt Martin Stonen tapausta. Stone on kadonnut - ja myös hänen tietonsa ovat kadonneet yliopiston sivuilta - Stone on lähtenyt "henkilökohtaisista syistä".
Ielse Broeksteeg on kirjoittanut myös artikkelin Interview with a Victim of Plagiarism. Plagioinnin uhri on siis Ilkka Kantola, joka on antanut haastattelun tätä artikkelia varten. Artikkeli tuo esille sen, miten plagiointi tuli Kantolan tietoon, ja miten Michael Dougherty USAsta and Olli Hallamaa täältä Suomesta ovat olleet mukana selvittämässä tätä plagiointitapausta.
Anonyymi kommentoija on liittänyt Tapaus Martin Stone blogitekstiini kaksi linkkiä, joista voitte lukea tarkemmin tästä tapauksesta ja siitä, miten asiaa on käsitelty/peitelty. Artikkelit on julkaistu Leuvenin yliopiston lehdessä The Voice - International Student Newspaper of Leuven.
Ensimmäisen artikkelin otsikointiin artikkelin kirjoittaja Ielse Broeksteeg on jättänyt vielä kaksi kysymysmerkkiä K.U.Leuven Involved in New Plagiarism Scandal? DID THE INSTITUTE OF PHILOSOPHY COVER UP A FRAUDULENT PROFESSOR? Artikkeli alkaa viittauksella Leuvenin yliopistossa aiemmin ilmitulleeseen plagiointitapaukseen, jossa plagioinnin myöntäneelle professorille ei tullut seuraamuksia plagioinnista. Uusi plagiointiskandaali on nyt syntynyt, kun on tullut julkiseksi, että Leuvenin yliopisto on aktiivisesti peitellyt Martin Stonen tapausta. Stone on kadonnut - ja myös hänen tietonsa ovat kadonneet yliopiston sivuilta - Stone on lähtenyt "henkilökohtaisista syistä".
Ielse Broeksteeg on kirjoittanut myös artikkelin Interview with a Victim of Plagiarism. Plagioinnin uhri on siis Ilkka Kantola, joka on antanut haastattelun tätä artikkelia varten. Artikkeli tuo esille sen, miten plagiointi tuli Kantolan tietoon, ja miten Michael Dougherty USAsta and Olli Hallamaa täältä Suomesta ovat olleet mukana selvittämässä tätä plagiointitapausta.
10.2.2010
Plagiaatintunnistin nimeltä Google
Jonathan Bailey julkaisi eilen blogitekstin 5 Reasons Google is My Primary Plagiarism Checker, jossa hän kertoo havainnoistaan Googlen käytöstä plagiaatintunnistimena. Googlella on puutteena tietysti se, että se ei pysty tarkastamaan kirjautumista vaativia tietokantoja, kuten monia tieteellisten artikkeleiden julkaisukanavia.
Kokeiltu on, Google tosiaan löytää sellaisiakin tarkasteltavan tekstin kanssa samankaltaisia dokumentteja, joista ei tule mainintaa maksullisten, sähköisten plagiaatintunnistimien kautta.
Kirsty Meddings kommentoi Jonathanin tekstiä ja toteaa, että akateemisessa julkaisemisessa on tarpeen käyttää myös eri tietokantoihin tunkeutuvia plagiaatintunnistimia. Kirstyn kommentissa kiinnitin huomiota hänen ilmaisemaansa huoleen, joka joillakin on ja joiltakin puuttuu - siis huoleen plagioinnin estämisestä:
"scholarly publishers are extremely concerned about – and active in – combating plagiarism, and are one group that are finding they really need specialist tools to help them do so effectively."
Kokeiltu on, Google tosiaan löytää sellaisiakin tarkasteltavan tekstin kanssa samankaltaisia dokumentteja, joista ei tule mainintaa maksullisten, sähköisten plagiaatintunnistimien kautta.
Kirsty Meddings kommentoi Jonathanin tekstiä ja toteaa, että akateemisessa julkaisemisessa on tarpeen käyttää myös eri tietokantoihin tunkeutuvia plagiaatintunnistimia. Kirstyn kommentissa kiinnitin huomiota hänen ilmaisemaansa huoleen, joka joillakin on ja joiltakin puuttuu - siis huoleen plagioinnin estämisestä:
"scholarly publishers are extremely concerned about – and active in – combating plagiarism, and are one group that are finding they really need specialist tools to help them do so effectively."
6.2.2010
Pelkojohtamista ennen ja nyt - Hurtta (kii)!
Joensuun Ilosaaren laguunissa esitettiin eilen ja tänään ulkoilmaspektaakkeli Hurtta. Teille jotka jäitte paitsi tästä once in a lifetime -kokemuksesta on tarjolla Hurtan nettisivut: http://www.hurttaesitys.com/, vaikka mikään ei tietysti korvaa aitoa elämystä, näin se vaan on-:)
Hurttaa pelättiin, ainakin aluksi. Pelätään johtajia nykyisinkin, mikäli Johtajuus, valta ja pelko -tutkimuksen tuloksia on uskominen. Pelkojohtamista nykyajan vallankäytön kuvaajana esiteltiin mediassa eilen ja tänään. Pelkojohtaminen on edelleen yleistä suomalaisissa organisaatioissa.
Hurttaa pelättiin, ainakin aluksi. Pelätään johtajia nykyisinkin, mikäli Johtajuus, valta ja pelko -tutkimuksen tuloksia on uskominen. Pelkojohtamista nykyajan vallankäytön kuvaajana esiteltiin mediassa eilen ja tänään. Pelkojohtaminen on edelleen yleistä suomalaisissa organisaatioissa.
5.2.2010
Rehellistä vilppiä tieteessä?
Suomen lääkärilehdessä (s.368) julkaistiin tänään Liisa Räsäsen keskusteluavaus siitä, miten tutkimusvilppi Suomessa ymmärretään vuonna 2010 ja miten ymmärrys eroaa kansainvälisestä ymmärryksestä.
Kirjoituksen otsikko on Epärehellisyys tutkimustyössä ei aina olekaan vilppiä.
Kirjoituksen otsikko on Epärehellisyys tutkimustyössä ei aina olekaan vilppiä.
3.2.2010
"Keskustelua" poliitiikon väitöskirjasta mediassa
"Discussions" in the media about a politician's doctoral thesis
Debora Weber-Wulff kirjoittaa blogissaan saksalaisen ministerin väitöskirjaan liittyneistä kysymyksistä. Yksi lehti - Suddeutche Zeitung - kirjoittaa jutussaan Frau Doktor hat Ärger mit "Bild" että toisen lehden - Bild-Zeitungin - päätoimittaja sai uhkaavan kirjeen ministeri Kristina Köhlerin lakimiehiltä. Ja mitäs sitten tapahtui? Kyseinen päätoimittaja Kai Diekmann julkaisi kirjeen omassa blogissaan - näin siis sosiaalinen media toimii Saksassa. (on muuten mielenkiintoinen blogin etusivu ja kyseessä varsinainen mediapersoona, kannattaa klikata blogin linkkiä ja ehkä lukea myös toimittajasta kertova teksti Wikipediasta-:)
Lakimiesten kirjoittamassa kirjeessä todettiin, että ministeri Köhler on kirjoittanut väitöskirjansa itse ja oli saanut siihen vain teknistä apua (kyselylomakkeen suunnittelu, kyselylomakkeiden postitus, kyselyn vastausten käsittely "luettavaan muotoon", tietokoneohjelmiin liittyvien ongelmien ratkaisu, ja valmiin väitöskirjan ulkoasu muotoilu ja viimeistely). Bild-Zeitungia uhataan oikeusjutulla, jos asiasta kirjoitetaan jotain väärin.
Koko tarina englanniksi Deboran blogissa otsikolla Frau Dr. and the Bild-Zeitung ja siitä linkit saksankielisiin lähteisiin. Sehr interessant!
Debora Weber-Wulff kirjoittaa blogissaan saksalaisen ministerin väitöskirjaan liittyneistä kysymyksistä. Yksi lehti - Suddeutche Zeitung - kirjoittaa jutussaan Frau Doktor hat Ärger mit "Bild" että toisen lehden - Bild-Zeitungin - päätoimittaja sai uhkaavan kirjeen ministeri Kristina Köhlerin lakimiehiltä. Ja mitäs sitten tapahtui? Kyseinen päätoimittaja Kai Diekmann julkaisi kirjeen omassa blogissaan - näin siis sosiaalinen media toimii Saksassa. (on muuten mielenkiintoinen blogin etusivu ja kyseessä varsinainen mediapersoona, kannattaa klikata blogin linkkiä ja ehkä lukea myös toimittajasta kertova teksti Wikipediasta-:)
Lakimiesten kirjoittamassa kirjeessä todettiin, että ministeri Köhler on kirjoittanut väitöskirjansa itse ja oli saanut siihen vain teknistä apua (kyselylomakkeen suunnittelu, kyselylomakkeiden postitus, kyselyn vastausten käsittely "luettavaan muotoon", tietokoneohjelmiin liittyvien ongelmien ratkaisu, ja valmiin väitöskirjan ulkoasu muotoilu ja viimeistely). Bild-Zeitungia uhataan oikeusjutulla, jos asiasta kirjoitetaan jotain väärin.
Koko tarina englanniksi Deboran blogissa otsikolla Frau Dr. and the Bild-Zeitung ja siitä linkit saksankielisiin lähteisiin. Sehr interessant!
31.1.2010
Sakkoja Saksassa
Ei plagiointiin vaan yhdenlaiseen vilppiin liittyvä uutinen Saksasta, joka saattaa kiinnostaa julkisen sektorin palveluksessa olevia. Meillä Suomessakin on julkisella sektorilla ohjeistus, jonka mukaan oman työn ohella tehtävään muuhun ansiotyöhön tulee hakea ensisijaiselta työnantajalta sivutoimilupa. Saksassa erään korkeakoulun rehtori unohti ilmoittaa toisesta kuukausipalkastaan ja sakkojahan tästä unohduksesta tuli. Lue asiasta lisää englanniksi Debora Weber-Wulffin blogista German former college president fined tai saksaksi Deboran juttuunsa linkittämästä Frankfurter Rundschaun tekstistä Geldstrafe fur gierigen Prof, jossa kuva kertoo hienosti asian ytimen vaikkei tekstiä ilman käännöskoneen apua (tai sen avulla) ymmärtäisikään-:)
17.1.2010
Plagiointiuutisia Saksasta
Lisäsin blogini sivupalkkiin linkin Debora Weber-Wulffin blogiin Copy, Shake and Paste. Tässä blogissa kerrotaan plagiointiin liittyvistä tapahtumista ja laajemminkin tieteelliseen vilppiin liittyvästä uutisoinnista lähinnä Saksassa. Debora kirjoittaa blogiaan englanniksi, mutta teksteissä on linkkejä myös Saksan sanomalehtien uutisointiin, mikä onkin mukava tapa palauttaa mieleen myös saksan kielen kiemuroita.
10.1.2010
Tieteellisen vilpin käsittelyä Suomessa
Blogini lukijat huomasivat varmaan tekstissäni Fusk och plagiering kommentin, jossa Liisa Räsänen esitteli tieteellistä vilppiä käsittelevät kotisivunsa LiisaRäsänen.info. Linkitin sivut myös Plagiarismi.fi -sivuston kohtaan Tieteellinen vilppi ja esittelenpä sivuston nyt täällä blogissakin sivujen ylläpitäjän omin sanoin, näin Liisa toteaa kirjoituksessaan Salaa ja vähättele – suomalaista suhtautumista tutkimusvilppiin 4.12.2007:
"Yrittäessani saada hyvän tieteellisen käytännon loukkausepäilyn tutkituksi olen törmännyt ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Laitan internettiin kopioita kanteluista ja valituksista eri tahoille, jotta lukijat voivat ihmetellä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeiden sisältöä, virkamiesten ratkaisuja ja niiden perusteluja sekä viisastua kokemuksistani. Tällaiset asiakirjat eivät ole salassa pidettäviä (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999). Lisäksi vielä, faktoihin perustuva arvostelu henkilön toiminnasta julkisessa tehtävässä tai tieteessä ei ole kunnianloukkausta (Laki rikoslain muuttamisesta 531/2000)."
"Yrittäessani saada hyvän tieteellisen käytännon loukkausepäilyn tutkituksi olen törmännyt ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Laitan internettiin kopioita kanteluista ja valituksista eri tahoille, jotta lukijat voivat ihmetellä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeiden sisältöä, virkamiesten ratkaisuja ja niiden perusteluja sekä viisastua kokemuksistani. Tällaiset asiakirjat eivät ole salassa pidettäviä (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999). Lisäksi vielä, faktoihin perustuva arvostelu henkilön toiminnasta julkisessa tehtävässä tai tieteessä ei ole kunnianloukkausta (Laki rikoslain muuttamisesta 531/2000)."
9.1.2010
Huijauksia
Hyvin onnistuu huijaus rehellisessä Suomessa, kun 23v. mies onnistuu toimimaan terveyskeskuslääkärin työssä ilman alan koulutusta. Iltalehti julkaisi uutisen valelääkärinä työskennelleestä miehestä, ks Iltalehden uutinen, ja juttu on levinnyt nykyaikaisen median toiminnan tapaan eri lehtien sivustoille ja keskustelupalstoille.
Esimerkiksi MTVn uutinen asiasta herätti asiaa irvailevan keskustelun, tässä pari esimerkkiä:
"nyt miekii alotan liäkärin hommat.oon kahtona telkusta kaikkia sairaalasarjoja...." (nimim. dohdori)
"Vuoden ilman lääkärin opintoja....pidetty työtoveri..!? Mihin koulutusta tarvitaan kun se on noin huomaamatonta. Opettajanakin voi toimia miltei kuka vaan joka joutaa hommaa hoitamaan. Onpa joku ollut n. 30 vuotta yhteen putkeen opettajana eikä kukaan ole kysellyt pätevyyttä. Onkohan tämä kuinkakin yleistä näissä valtion ja kuntien hommissa?" (nimim. OHO)
Turun Sanomien keskustelupalstalla on pohdittu esimerkiksi sitä, voiko putkimiehenä tai hitsarina pärjätä ilman koulutusta vai paljastuisiko asia jo ensimmäisenä työpäivänä.
"Jos hitsari, autonasentaja tai sorvari menisi töihin ilman koulutusta niin ei olis töissä kuin viisi minuuttia niin lähtis kuin leppäkeihäs töistä." (nimim. Juuso)
Lääkäriliitto on huijauksen onnistumisesta aivan ällistynyt! Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve on MTVn haastattelussa todennut tapauksen olevan "aivan uskomaton". Pälveen haastatteluun on siterattu muutamia lauseita, jotka voisivat kuvata suomalaista työelämää yleisemminkin:
"Toki jos varoo ottamasta kantaa mihinkään ja ainoastaan kuuntelee sujuvasti, niin voisin kuvitella, että jonkin matkaa pystyy luistelemaan jäämättä kiinni."
"Meillä täällä Suomessa luottamus toisiin ihmisiin on lähtökohtaisesti suuri. Eli jos joku ilmoittaa suorittaneensa tietyt kurssit, niin silloin ei välttämättä pyydetä tuomaan kaikkia todistuksia samantien [...]"
Googlehaulla löytyi muitakin suomalaisia lääkärihuijauksia:
Opiskelija "auttoi lääkeriippuvuuksista kärsiviä", ks. Taloussanomien uutinen vuodelta 2007.
Ja sananvapauden nimissä tässä linkki myös vuoden 2007 valelääkärin omaan blogiin: valelääkäri.
Esimerkiksi MTVn uutinen asiasta herätti asiaa irvailevan keskustelun, tässä pari esimerkkiä:
"nyt miekii alotan liäkärin hommat.oon kahtona telkusta kaikkia sairaalasarjoja...." (nimim. dohdori)
"Vuoden ilman lääkärin opintoja....pidetty työtoveri..!? Mihin koulutusta tarvitaan kun se on noin huomaamatonta. Opettajanakin voi toimia miltei kuka vaan joka joutaa hommaa hoitamaan. Onpa joku ollut n. 30 vuotta yhteen putkeen opettajana eikä kukaan ole kysellyt pätevyyttä. Onkohan tämä kuinkakin yleistä näissä valtion ja kuntien hommissa?" (nimim. OHO)
Turun Sanomien keskustelupalstalla on pohdittu esimerkiksi sitä, voiko putkimiehenä tai hitsarina pärjätä ilman koulutusta vai paljastuisiko asia jo ensimmäisenä työpäivänä.
"Jos hitsari, autonasentaja tai sorvari menisi töihin ilman koulutusta niin ei olis töissä kuin viisi minuuttia niin lähtis kuin leppäkeihäs töistä." (nimim. Juuso)
Lääkäriliitto on huijauksen onnistumisesta aivan ällistynyt! Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve on MTVn haastattelussa todennut tapauksen olevan "aivan uskomaton". Pälveen haastatteluun on siterattu muutamia lauseita, jotka voisivat kuvata suomalaista työelämää yleisemminkin:
"Toki jos varoo ottamasta kantaa mihinkään ja ainoastaan kuuntelee sujuvasti, niin voisin kuvitella, että jonkin matkaa pystyy luistelemaan jäämättä kiinni."
"Meillä täällä Suomessa luottamus toisiin ihmisiin on lähtökohtaisesti suuri. Eli jos joku ilmoittaa suorittaneensa tietyt kurssit, niin silloin ei välttämättä pyydetä tuomaan kaikkia todistuksia samantien [...]"
Googlehaulla löytyi muitakin suomalaisia lääkärihuijauksia:
Opiskelija "auttoi lääkeriippuvuuksista kärsiviä", ks. Taloussanomien uutinen vuodelta 2007.
Ja sananvapauden nimissä tässä linkki myös vuoden 2007 valelääkärin omaan blogiin: valelääkäri.
6.1.2010
Korruptiota korkeakoulussa?
Blogissani on linkki tietokantaan Higher Education Corruption Monitor, jonne on koottu eri maissa julkaistuja lehtiartikkeleita korkeakoulumaailman "rappiosta".
Mitä korruptio sitten on? Kielitoimiston sanakirja määrittelee korruption näin:
"korruptio, moraalin yleinen rappeutuminen, vars. lahjottavuus, lahjonta, lahjomisjärjestelmä. Virkakoneistossa vallitseva korruptio."
Keskusrikospoliisin julkaisussa Korruptiotilannekuva 2009 todetaan sivulla 3: "Erääksi korruption ongelmallisimmista muodoista on Suomessa pitkään koettu keskinäisiä palveluksia ilman (välitöntä) rahallista korvausta vaihtavat ”hyvä veli” -verkostot. Verkostot merkitsevät, ettei päätöksiä aina tehdä asiaperustein eli päätöksenteossa ei välttämättä noudateta kaikkia lain vaatimuksia eikä se ole luotettavaa tai ennustettavaa."
Transparency Finland määrittele korruption näin: "Korruptio on vastuullisen aseman väärinkäyttöä oman edun tavoittelemiseksi. Korruptioon liittyy kolme tahoa: henkilö vastuullisessa asemassa, vastuun uskoneet ihmiset sekä lahjoja. Henkilö vastuullisessa asemassa voi olla esimerkiksi poliitikko, virkamies tai yritysjohtaja."
Euroopan komission julkaisemassa kyselytutkimuksessa The attitudes of Europeans towards corruption 27 prosenttia suomalaisista vastaajista piti korruptiota vakavana ongelmana Suomessa, luku oli Euroopan maista toiseksi pienin. Kolmasosa vastaajista uskoi, että korruptiota esiintyy kaikilla hallinnon tasoilla (kuntatasolla, 33%, aluetasolla, 30%, valtion hallinnon tasolla 36%). Tässä vuoden 2007 tilannetta kuvaavassa kyselyssä suomalaisten luottamus hallintoa kohtaan oli kasvanut vuoden 2005 tuloksiin verrattuna. Vuonna 2005 40% suomalaisista uskoi että valtion tasolla esiintyy korruptiota.
Mitä korruptio sitten on? Kielitoimiston sanakirja määrittelee korruption näin:
"korruptio, moraalin yleinen rappeutuminen, vars. lahjottavuus, lahjonta, lahjomisjärjestelmä. Virkakoneistossa vallitseva korruptio."
Keskusrikospoliisin julkaisussa Korruptiotilannekuva 2009 todetaan sivulla 3: "Erääksi korruption ongelmallisimmista muodoista on Suomessa pitkään koettu keskinäisiä palveluksia ilman (välitöntä) rahallista korvausta vaihtavat ”hyvä veli” -verkostot. Verkostot merkitsevät, ettei päätöksiä aina tehdä asiaperustein eli päätöksenteossa ei välttämättä noudateta kaikkia lain vaatimuksia eikä se ole luotettavaa tai ennustettavaa."
Transparency Finland määrittele korruption näin: "Korruptio on vastuullisen aseman väärinkäyttöä oman edun tavoittelemiseksi. Korruptioon liittyy kolme tahoa: henkilö vastuullisessa asemassa, vastuun uskoneet ihmiset sekä lahjoja. Henkilö vastuullisessa asemassa voi olla esimerkiksi poliitikko, virkamies tai yritysjohtaja."
Euroopan komission julkaisemassa kyselytutkimuksessa The attitudes of Europeans towards corruption 27 prosenttia suomalaisista vastaajista piti korruptiota vakavana ongelmana Suomessa, luku oli Euroopan maista toiseksi pienin. Kolmasosa vastaajista uskoi, että korruptiota esiintyy kaikilla hallinnon tasoilla (kuntatasolla, 33%, aluetasolla, 30%, valtion hallinnon tasolla 36%). Tässä vuoden 2007 tilannetta kuvaavassa kyselyssä suomalaisten luottamus hallintoa kohtaan oli kasvanut vuoden 2005 tuloksiin verrattuna. Vuonna 2005 40% suomalaisista uskoi että valtion tasolla esiintyy korruptiota.
3.1.2010
www.plagiarismi.fi
Aloitin Plagiarismi.fi -sivujen laatimisen yli kaksi vuotta sitten, ja sivut avattiin keväällä 2008. Sivuilla on ollut kaksi kävijäpiikkiä: ensimmäinen marraskuussa 2008 sen jälkeen kun Terhi Nevalaisen kirjoittama artikkeli Pääaine: Plagiarismi julkaistiin Sunnuntaisuomalaisessa. Heti seuraavana päivänä eli 17.11.2008 sanomalehti Ilkka julkaisi tekstin Lukiolaiset plagioivat esseitä verkosta järjestelmällisesti. Ilkan julkaisema uutinen levisi STT:n kautta useimpien suomalaisten sanomalehtien ja tv-kanavien nettisivuille.
Toinen kävijäpiikki ajoittui helmikuuhun 2009 heti sen jälkeen, kun A-studiossa esitettiin lyhyt raportti Varastettuja lainoja yliopistossa .
Plagiarismi.fi -sivuilla on vierailtu koko ajan, ja jopa joululomalla 2009 vierailijoita sivuilla on käynyt tasaiseen tahtiin. Olen päivittänyt sivuja huonosti, koskapa alunperin ajattelin että ylläpidän sivuja vain pari vuotta. Tarvetta ja kysyntää tuotteelle näköjään kuitenkin on, joten pidän sivut auki toistaiseksi. Osan näistä blogiteksteistä siirrän jatkossa plagiarismi.fi -sivustolle.
Uusia plagiointitapauksia vuoden 2009 aikana tuotiin tietooni kymmenkunta, mutta edelleen osa plagioinnin kohteeksi joutuneista ei halua asiaa julkaistavan edes nimettömänä. Toinen plagiointitarinatyyppi, joka minulle lähetetyissä kuvauksissa toistuu on opettajan kokemus siitä, miten esille otettu plagiointiepäily peitellään. Näitä tarinoita olen saanut eri puolilta Suomea - kiitos niistä! Kolme tarinaa muistuttaa niin kovasti toisiaan että kirjoitan niistä narratiivisen analyysin avulla yhden tarinan.
Toinen kävijäpiikki ajoittui helmikuuhun 2009 heti sen jälkeen, kun A-studiossa esitettiin lyhyt raportti Varastettuja lainoja yliopistossa .
Plagiarismi.fi -sivuilla on vierailtu koko ajan, ja jopa joululomalla 2009 vierailijoita sivuilla on käynyt tasaiseen tahtiin. Olen päivittänyt sivuja huonosti, koskapa alunperin ajattelin että ylläpidän sivuja vain pari vuotta. Tarvetta ja kysyntää tuotteelle näköjään kuitenkin on, joten pidän sivut auki toistaiseksi. Osan näistä blogiteksteistä siirrän jatkossa plagiarismi.fi -sivustolle.
Uusia plagiointitapauksia vuoden 2009 aikana tuotiin tietooni kymmenkunta, mutta edelleen osa plagioinnin kohteeksi joutuneista ei halua asiaa julkaistavan edes nimettömänä. Toinen plagiointitarinatyyppi, joka minulle lähetetyissä kuvauksissa toistuu on opettajan kokemus siitä, miten esille otettu plagiointiepäily peitellään. Näitä tarinoita olen saanut eri puolilta Suomea - kiitos niistä! Kolme tarinaa muistuttaa niin kovasti toisiaan että kirjoitan niistä narratiivisen analyysin avulla yhden tarinan.
2.1.2010
Webinaareja aiheesta plagiointi
Osallistuin syksyllä 2009 ensimmäiseen Suomessa pidettyyn, plagiointia käsitelleeseen seminaariin Plagioinnin tunnistaminen. Seminaari toteutettiin virtuaaliyliopiston verkkokoulutuksena. Seminaarissa esiteltiin suomalaisten yliopistojen kokemuksia sähköisten plagiaatintunnistimien käytöstä. Oulun yliopisto ja Åbo Akademi ovat ottaneet käyttöönsä ruotsalaisen Urkund-ohjelmiston. Helsingin kauppakorkeakoulun Mikkelin kampuksen edustaja esitteli usalaisen Turnitin-ohjelmiston käyttöä.
Åbo Akademi on ilmeisesti ainoa suomalainen korkeakoulu, jossa hallitus on tehnyt päätöksen plagiaatintunnistimen järjestelmällisestä käytöstä opiskelijoiden suoritusten tarkastamisessa. Hallitus päätti 17.9.2009, että Urkundia käytetään kaikkien opintosuoritusten tarkastamisessa tämän vuoden alusta lähtien (Styrelsebeslut om plagiatgranskning med Urkund fr.o.m. 1.1.2010). Henkilöstölle ja opiskelijoille on tarjottu ja tarjotaan edelleen koulutusta Urkundin käytöstä ja siitä on laadittu myös prosessikuvaus. Plagioinnin tunnistaminen -seminaarissa tuotiin esille, että opiskelijat ovat tehneet tästä hallituksen Urkund-päätöksestä valituksen.
Turnitin on maailmalla eniten käytetty sähköinen plagiaatintunnistin. Turnitin -tuotemerkin taustalla ylläpidetään laajaa Plagiarism.org -sivustoa, jossa on tuote-esittelyjen lisäksi plagiointia käsittelevää taustamateriaalia. Sivuston kautta voi myös seurata plagiointia käsitteleviä webinaareja.
Keväällä 2009 järjestetty ensimmäinen webinaari oli otsikoitu: Plagiarism in the Digital Age: Voices from the Front Lines: What’s Happening on College Campuses Today?. Tässä seminaarissa käsiteltiin korkeakouluopiskeluun liittyviä näkökulmia ja plagioinnin yleisyyttä ja ilmenemistä korkeakouluopiskelussa.
Marraskuussa 2009 järjestetyn toisen webinaarin otsikko oli Plagiarism in the Digital Age: Voices from the Front Lines: What’s Happening in High Schools Today?. Tässä seminaarissa tarkasteltiin nuorten lukiotasolla opiskelevien opiskelu- ja kirjoittamiskäytäntöjä.
Åbo Akademi on ilmeisesti ainoa suomalainen korkeakoulu, jossa hallitus on tehnyt päätöksen plagiaatintunnistimen järjestelmällisestä käytöstä opiskelijoiden suoritusten tarkastamisessa. Hallitus päätti 17.9.2009, että Urkundia käytetään kaikkien opintosuoritusten tarkastamisessa tämän vuoden alusta lähtien (Styrelsebeslut om plagiatgranskning med Urkund fr.o.m. 1.1.2010). Henkilöstölle ja opiskelijoille on tarjottu ja tarjotaan edelleen koulutusta Urkundin käytöstä ja siitä on laadittu myös prosessikuvaus. Plagioinnin tunnistaminen -seminaarissa tuotiin esille, että opiskelijat ovat tehneet tästä hallituksen Urkund-päätöksestä valituksen.
Turnitin on maailmalla eniten käytetty sähköinen plagiaatintunnistin. Turnitin -tuotemerkin taustalla ylläpidetään laajaa Plagiarism.org -sivustoa, jossa on tuote-esittelyjen lisäksi plagiointia käsittelevää taustamateriaalia. Sivuston kautta voi myös seurata plagiointia käsitteleviä webinaareja.
Keväällä 2009 järjestetty ensimmäinen webinaari oli otsikoitu: Plagiarism in the Digital Age: Voices from the Front Lines: What’s Happening on College Campuses Today?. Tässä seminaarissa käsiteltiin korkeakouluopiskeluun liittyviä näkökulmia ja plagioinnin yleisyyttä ja ilmenemistä korkeakouluopiskelussa.
Marraskuussa 2009 järjestetyn toisen webinaarin otsikko oli Plagiarism in the Digital Age: Voices from the Front Lines: What’s Happening in High Schools Today?. Tässä seminaarissa tarkasteltiin nuorten lukiotasolla opiskelevien opiskelu- ja kirjoittamiskäytäntöjä.
1.1.2010
Esimerkkejä viittauskäytännöistä
Examples of referencing
Lähteisiin viittaaminen omassa kirjoituksessa on yksi äidinkielen opintoihin kuuluva asia suomalaisen peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa. Korkeakouluilla on omat ohjeensa viittaustyylistä ja tieteellisillä lehdillä omansa. Selailin tuossa syksyn mittaan brittien erilaisia viittauskäytäntöjä ja huomasin ihan mukavia juttuja. Esimerkiksi Yorkin yliopiston sivuilla esitellään viisi erilaista viittauskäytäntöä, Harvard, Chigago, APA, MLA ja Vancouver, ks. University of York, Referencing Styles.
Chigago -tyylin mukaisen viittauskäytännön esimerkkinä on mainittu mielenkiintoinen konferenssijulkaisu-:)
ks. Examples of Chigago Style > Conference paper
Myös kohdassa Harvard Style > Conference Paper kannattaa vilkaista esimerkkinä olevaa konferenssijulkaisua, ja samoin kohdissa MLA Style > Conference paper ja Vancouver Style > Conference paper.
Ja onhan tuo esitelmäni tullut mainituksi esimerkkinä myös kohdassa APA style, jonka mukaan konferenssiesitelmään viitataan näin:
"In-text: (Moore, 2008)
Bibliography:
Moore, E. (2008). The four stages of addressing plagiarism. Unpublished paper presented at Third International Plagiarism Conference. University of Northumbria, Newcastle-Upon-Tyne 23-24 June. Retrieved December 2, 2008, from http://www.plagiarismconference.com/images/conferenceimages/045_P34%20Moore.pdf"
Muun muassa tällaisia viittaamisen esimerkkejä siis esitellään Yorkin yliopiston sivuilla malliksi opiskelijoille ja miksei muillekin kiinnostuneille.
Lähteisiin viittaaminen omassa kirjoituksessa on yksi äidinkielen opintoihin kuuluva asia suomalaisen peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa. Korkeakouluilla on omat ohjeensa viittaustyylistä ja tieteellisillä lehdillä omansa. Selailin tuossa syksyn mittaan brittien erilaisia viittauskäytäntöjä ja huomasin ihan mukavia juttuja. Esimerkiksi Yorkin yliopiston sivuilla esitellään viisi erilaista viittauskäytäntöä, Harvard, Chigago, APA, MLA ja Vancouver, ks. University of York, Referencing Styles.
Chigago -tyylin mukaisen viittauskäytännön esimerkkinä on mainittu mielenkiintoinen konferenssijulkaisu-:)
ks. Examples of Chigago Style > Conference paper
Myös kohdassa Harvard Style > Conference Paper kannattaa vilkaista esimerkkinä olevaa konferenssijulkaisua, ja samoin kohdissa MLA Style > Conference paper ja Vancouver Style > Conference paper.
Ja onhan tuo esitelmäni tullut mainituksi esimerkkinä myös kohdassa APA style, jonka mukaan konferenssiesitelmään viitataan näin:
"In-text: (Moore, 2008)
Bibliography:
Moore, E. (2008). The four stages of addressing plagiarism. Unpublished paper presented at Third International Plagiarism Conference. University of Northumbria, Newcastle-Upon-Tyne 23-24 June. Retrieved December 2, 2008, from http://www.plagiarismconference.com/images/conferenceimages/045_P34%20Moore.pdf"
Muun muassa tällaisia viittaamisen esimerkkejä siis esitellään Yorkin yliopiston sivuilla malliksi opiskelijoille ja miksei muillekin kiinnostuneille.
31.12.2009
Tapaus Martin Stone
Anonyymi kommentoija toi blogikommentissa 21.11.2009 esille Demarin 5.11.2009 julkaiseman pikku-uutisen, jossa kerrottiin kansanedustaja Ilkka Kantolan joutuneen plagioinnin kohteeksi. Jutussa Kantolan väitöstä plagioitu esitetään, että professori Martin Stone (Katholieke Universiteit Leuven) on plagioinut Kantolan väitöskirjassaan esittämiä päätelmiä "useiden kymmenien sivujen verran". Kyseessä näyttää olevan paperista paperiin plagiointi, eikä asiasta löydy mitään lisätietoja Internetin kautta. Anonyymi jättikin kommenttinsa hyvin osuvasti blogitekstiini Tutkijayhteisön sisäiset plagioinnit piilotetaan? (28.7.2009).
Martin Stone on julkaissut jokin verran tekstejä filosofian alan lehdissä, joiden sähköisiä versioita en pääse lukemaan. Kantolan väitöskirjan Probability and Moral Uncertainty in late Medieval and Early Modern Times toki kävin lainaamassa! Haastavaa tekstiä ei-filosofille-:)
Mutta ollaan kuulolla tästäkin tapauksesta.
Martin Stone on julkaissut jokin verran tekstejä filosofian alan lehdissä, joiden sähköisiä versioita en pääse lukemaan. Kantolan väitöskirjan Probability and Moral Uncertainty in late Medieval and Early Modern Times toki kävin lainaamassa! Haastavaa tekstiä ei-filosofille-:)
Mutta ollaan kuulolla tästäkin tapauksesta.
Tapaukset Jari Vilen ja Carl Öhman
Suomessa plagiointia (ja tieteellistä vilppiä) on todettu vähän. Plagiointitapauksina julkisuudessa on puhuttu lähinnä vain kahdesta henkilöstä, jotka ovat Carl Öhman ja Jari Vilen. Jari Vilenin tapausta käsiteltiin jonkin verran julkisuudessa, mutta kovin vähän dokumentoitua tietoa on jäljellä. Aiemmin jo kirjoitinkin täällä blogissa, miten Jari Vilenin tapaus kirjautui myös suomalaisen Wikipedian sensurointiyritysten historiaan.
Oulun yliopisto on julkaissut selvityksen Jari Vilenin vuonna 1989 hyväksytyn pro gradun vilppiepäilyistä. Selvityksessä päädytään toteamaan että "noin puolet tutkielman tekstistä on lähes samasanaista lainausta ilman asianmukaisia
lähdeviitteitä". Selvityksessä esitetään myös Vilenin näkökulma asiaan: Vilenin mukaan ohjaajat tai tarkastajat eivät missään vaiheessa tuoneet esille mahdollisia tutkimuseettisiä ongelmia. Lisäksi Vilenin mukaan "opiskelijan on, jo yksin opiskelijan oikeusturvan kannalta, voitava luottaa ohjaajiinsa, tutkielman tarkastajiin, tiedekuntaan ja heidän työhönsä".
Vilenin gradu herätti keskustelua myös tieteentekijöiden piirissä ja Acatiimilehti julkaisi kaksi artikkelia Vilenin tapauksen tiimoilta vuonna 2002. Pekka Pihlanto kirjoitti kolumnin Kannattaa tehdä kunnon gradu ja Leena Kartio jatkoi aiheesta otsikolla Hyväksytyn gradun epäselvyyksiin puuttumisesta
***
Carl Öhmanin "väitöskirjaa" käsiteltiin myös jonkin verran julkisuudessa, mutta mistä oli kyse silloin kun Carl Öhmanin vilppiepäilyä käsiteltiin? Monet ottavat keskustelussa esille Öhmanin tapauksen esimerkkinä plagioinnista, mutta kyse oli paljon laajemmasta vilpistä. Väitöskirjaa vuodelta 1961 ei ollut olemassakaan ja vuonna 1959 hyväksytyn lisensiaattityön katsottiin perustuneen ainakin osittain keksitylle aineistolle.
Björn Meidal on artikkelissaan A Strindberg Forgery käynyt läpi Carl Öhmanin vuonna 1961 Helsingissä ilmestynyttä August Strindberg and the Origin of Scenic Expressionism. Kirjansa esipuheessa Öhman toteaa Helsingissä julkaistun teoksensa olevan lyhennetty versio väitöskirjasta, joka olisi julkaistu USAssa kesäkuussa 1961, mutta sittemmin väitöskirjaväite on todettu perättömäksi.
Meidal osoittaa artikkelissaan, miten Öhman oli käyttänyt keksittyä materiaalia, jotta oli aikaansaatu "illuusio autenttisuudesta". Öhmanin kirjan luvuissa 1-5 lähdeviittaukset ovat puutteelliset ja niissä on myös keksittyä materiaalia, jonka käyttö lisääntyy luvusta 6 lähtien. Meidal esittää useita esimerkkejä keksityistä aineistoista. Esimerkiksi Öhmanin kirjan sivulla 164 mainitaan Emil Grandisonin lesken Malla Grandisonin antaneen ystävällisesti aviomiehensä tekemät muistiinpanot ja päiväkirjan Öhmanin käyttöön. Meidal kuitenkin toteaa, että Emil Grandison ei koskaan ollut naimisissa, Malla oli Emilin äiti, joka kuoli 1917 eikä mitenkään voinut antaa aineistoa Öhmanille, joka syntyi vuonna 1930.
Meidal esittää yhteensä 13 esimerkkiä Öhmanin aineistonaan käyttämistä kirjeistä ja artikkeleista, joita ei ole olemassa. Meidalin artikkeli ilmestyi vuonna 1995 lehdessä Scandinavica: An International Journal of Sandinavian studies vol. 34, 61-69. Myös Wikipedia esittelee Öhmanin tapauksen ja Wikipediassa kerrotaan myös Öhmanin vuonna 1959 hyväksytystä lisensiaattityöstä löytyneestä vilpistä.
Carl Öhmanin tapauksen julkisointi sai osakseen myös kritikkiä. Mediaa syytettiin epäeettisyydestä asian käsittelyssä. Eräs mediakritiikki ja Öhmanin puolustus on julkaistu Tampereen yliopiston Aviisi-lehdessä vuonna 1995. Jetta Huttusen kirjoittama artikkeli on nimeltään Mediakoneisto jyrää taas.
Oulun yliopisto on julkaissut selvityksen Jari Vilenin vuonna 1989 hyväksytyn pro gradun vilppiepäilyistä. Selvityksessä päädytään toteamaan että "noin puolet tutkielman tekstistä on lähes samasanaista lainausta ilman asianmukaisia
lähdeviitteitä". Selvityksessä esitetään myös Vilenin näkökulma asiaan: Vilenin mukaan ohjaajat tai tarkastajat eivät missään vaiheessa tuoneet esille mahdollisia tutkimuseettisiä ongelmia. Lisäksi Vilenin mukaan "opiskelijan on, jo yksin opiskelijan oikeusturvan kannalta, voitava luottaa ohjaajiinsa, tutkielman tarkastajiin, tiedekuntaan ja heidän työhönsä".
Vilenin gradu herätti keskustelua myös tieteentekijöiden piirissä ja Acatiimilehti julkaisi kaksi artikkelia Vilenin tapauksen tiimoilta vuonna 2002. Pekka Pihlanto kirjoitti kolumnin Kannattaa tehdä kunnon gradu ja Leena Kartio jatkoi aiheesta otsikolla Hyväksytyn gradun epäselvyyksiin puuttumisesta
***
Carl Öhmanin "väitöskirjaa" käsiteltiin myös jonkin verran julkisuudessa, mutta mistä oli kyse silloin kun Carl Öhmanin vilppiepäilyä käsiteltiin? Monet ottavat keskustelussa esille Öhmanin tapauksen esimerkkinä plagioinnista, mutta kyse oli paljon laajemmasta vilpistä. Väitöskirjaa vuodelta 1961 ei ollut olemassakaan ja vuonna 1959 hyväksytyn lisensiaattityön katsottiin perustuneen ainakin osittain keksitylle aineistolle.
Björn Meidal on artikkelissaan A Strindberg Forgery käynyt läpi Carl Öhmanin vuonna 1961 Helsingissä ilmestynyttä August Strindberg and the Origin of Scenic Expressionism. Kirjansa esipuheessa Öhman toteaa Helsingissä julkaistun teoksensa olevan lyhennetty versio väitöskirjasta, joka olisi julkaistu USAssa kesäkuussa 1961, mutta sittemmin väitöskirjaväite on todettu perättömäksi.
Meidal osoittaa artikkelissaan, miten Öhman oli käyttänyt keksittyä materiaalia, jotta oli aikaansaatu "illuusio autenttisuudesta". Öhmanin kirjan luvuissa 1-5 lähdeviittaukset ovat puutteelliset ja niissä on myös keksittyä materiaalia, jonka käyttö lisääntyy luvusta 6 lähtien. Meidal esittää useita esimerkkejä keksityistä aineistoista. Esimerkiksi Öhmanin kirjan sivulla 164 mainitaan Emil Grandisonin lesken Malla Grandisonin antaneen ystävällisesti aviomiehensä tekemät muistiinpanot ja päiväkirjan Öhmanin käyttöön. Meidal kuitenkin toteaa, että Emil Grandison ei koskaan ollut naimisissa, Malla oli Emilin äiti, joka kuoli 1917 eikä mitenkään voinut antaa aineistoa Öhmanille, joka syntyi vuonna 1930.
Meidal esittää yhteensä 13 esimerkkiä Öhmanin aineistonaan käyttämistä kirjeistä ja artikkeleista, joita ei ole olemassa. Meidalin artikkeli ilmestyi vuonna 1995 lehdessä Scandinavica: An International Journal of Sandinavian studies vol. 34, 61-69. Myös Wikipedia esittelee Öhmanin tapauksen ja Wikipediassa kerrotaan myös Öhmanin vuonna 1959 hyväksytystä lisensiaattityöstä löytyneestä vilpistä.
Carl Öhmanin tapauksen julkisointi sai osakseen myös kritikkiä. Mediaa syytettiin epäeettisyydestä asian käsittelyssä. Eräs mediakritiikki ja Öhmanin puolustus on julkaistu Tampereen yliopiston Aviisi-lehdessä vuonna 1995. Jetta Huttusen kirjoittama artikkeli on nimeltään Mediakoneisto jyrää taas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
