Huijaukset julki ja askel eteenpäin

Artikkelini Compromising Academic Integrity in Internationalisation of Higher Education on nyt julkaistu kirjassa Academic Integrity: Broadening Practices, Technologies, and the Role of Students, sivuilla 289-308. Abstraktin voitte käydä lukemassa täältä.

Artikkelin sisällöstä ja sen taustoista olen kertonut aiemmissa blogikirjoituksissani, esimerkiksi helmikuussa 2022 kirjoituksessa MTV-uutiset 15.2.2022, johon olikin tullut mukavasti keskustelua. Tuolloin Arenen toiminnanjohtaja Ida Mielityinen ehti mollata artikkelini menetelmän ja tulokset näkemättä tekstiä. Aiemmin TENK ja TENK:n pääsihteeri Sanna-Kaisa Spoof on yrittänyt vaikuttaa kirjoittamieni, plagiointia käsittelevien  tekstien julkaisemiseen ja myöskin IPPHEAE-projektin Suomen osion tulosten julkaisemiseen. IPPHEAE Suomen raportin ja muidenkin maiden raportit voitte käydä lukemassa täältä. 

(Opetusministerit ja OKM:n väki, tarjouduin jo aiemmin että voin tulla esittelemään tutkimukseni tulokset teille. Nyt kun tämä hieno artikkeli on julkaistu niin toki voitte ne lukea myös julkaisusta.  Ilmoitelkaahan miltä näyttää!)

Mutta asiasta toiseen, tämä vuosi on juhlavuosi! Plagiointi alkoi Suomessa yleistyä, sähköisen julkaisemisen ja tekstitiedostojen jakamisen myötä vuonna 2003, jolloin Laura Huhtasaaren, myöhemmin plagiaatiksi paljastunut gradu hyväksyttiin Jyväskylän yliopistossa. Valmistelen parasta aikaa konferenssiabstraktia nimeltä "20 years of plagiarism in Finnish higher education". Siihen minulla onkin paljon asiaa, kun kokoan kirjoittamisen ja opiskelu/opettajamoraalin muutokset yhteen esitykseen. Plagioinnin lisäksi tulee mukaan myös esimerkki ostetusta opinnäytetyöstä, joissa työn on tehnyt joku muu kuin kirjoittajaksi mainittu opiskelija. Näitä ostetuiksi ajateltuja töitä olen kuvannut sanonnalla "too good to be true". 

Vuodesta 2016 lähtien plagiointitutkimuksessa on puhuttu myös tekoälyn käytöstä esseiden ja opinnäytetöiden kirjoittamisessa. Tekoälyn tuotos ei ole plagiaatti, koska se on aina uusi teksti - mutta ei se ole opiskelijan itsensä kirjoittamakaan, joten huijauksesta siinäkin on kysymys. Tekoäly on kehittynyt taitavaksi tekstin tuottajaksi. Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2012 ei vielä puhuttu tekoälystä vaan puhuttiin puppugeneraattoreista. Kirjoitin tänne blogiin otsikolla Kaikenkarvaiset tieteentekijät, kun luin että tällainen silloisen tekoälyn tekemä teksti oli hyväksytty julkaistavaksi tieteellisessä lehdessä. Kokeilin tuolloin Mathgen-systeemiä, ja kissani kirjoittivat artikkelin :) Nyt tekoälysovellukset ovat kehittyneet, ja yhdellä komennolla saa varsin laadukkaan englanninkielisen esseen. Kyselin tekoälyltä plagiointiin liittyviä kysymyksiä ja sain hyvin sujuvaa tekstiä. Tässä esimerkki, kysyin How many students plagiarize in higher education? ja seuraavassa on tekoälyn vastaus. Aika hyvä, eikö vaan?

"It is difficult to determine the exact percentage of students who engage in plagiarism in higher education, as this can vary widely depending on the institution, the subject area, and the specific assignment or assessment. Some studies have estimated that anywhere from a small percentage to a significant percentage of students may engage in some form of plagiarism at some point during their higher education experience.

One study published in the Journal of Business Ethics found that approximately 20% of students admitted to copying and pasting text from a source without proper citation, while another study published in the Journal of Academic Ethics found that approximately 40% of undergraduate students admitted to plagiarizing. However, it is important to note that these studies may not be representative of all higher education institutions and the results may not be directly comparable due to differences in methodology and sample size".

 

Plagioinnin toteaminen on helppoa ja siitä on opiskelijalle - muualla kuin Suomessa - seuraamuksia, mutta ostettujen kirjallisten töiden osoittaminen ostetuiksi on edelleen vaikeaa. Ja tekoälyn tuottamien englanninkielisten tekstien toteaminen tekoälyn tuottamiksi on myös vaikeaa ellei opiskelija vahingossa paljasta tekoaan. Seuraavalla kerralla tekoäly vastaa eri sanoin, eikä esimerkin sanoja tuossa järjestyksessä ole julkaistu missään. Tekoälyn käytön takia englanninkielisellä korkeakoulutusalueella on jo alettu siirtyä esseiden kirjoittamisesta takaisin tentteihin ja suullisiin arviointikeskusteluihin, joissa opettaja tapaa opiskelijansa. Toki Suomessakin on yliopistoissa aloja, joissa toimitaan näin sen jälkeen, kun on huomattu opiskelijoiden itsenäisesti "kirjoittamien" esseiden olevan toinen toisensa kopioita. Asia on opettajan vastuulla, niin kuin on moneen kertaan todettu. Jos opettajan moraali pettää tai osaaminen ei riitä, opiskelija voi saada tutkinnon huijaamalla, ainakin tulosta tahkovissa ammattikorkeakouluosakeyhtiöissä.  

Uusi kirje opetusministereille: Vilpin ja plagioinnin tutkimatta jättäminen

Kirjoitin opetusministereille ja OKM:lle viimeksi 18.10.2022. Vastausta en ole vielä saanut, mutta ajattelin sitä odotellessani kirjoittaa uudelleen. En ole myöskään nähnyt, että edellisessä kirjeessä käsittelemääni Council of Europen antamaa suositusta korkeakouluissa tapahtuvan vilpin ja korruption selvittämisestä olisi Suomessa missään käsitelty - ehkä ministeriön ei sitä tarvitsekaan huomioida. 

Jos ette jaksa lukea koko kirjettä läpi, niin tässä kaksi faktaa: 

- Ruotsin korkeakouluissa todettiin vuonna 2021 1874 plagiointitapausta (Disciplinärenden 2021 vid universitet och högskolor)

-Suomen korkeakouluissa todettiin vuonna 2021 5 vilppitapausta (lienevät plagiointia) ja 3 piittaamattomuutta (TENK Toimintakertomus 2021)

11.11.2022

Hyvät opetusministerit

Kirjoitin teille 18.10.2022. En ole vielä saanut vastaustanne, mutta kirjoitan jo tässä uudelleen. Asiani koskee edelleen Suomessa tapahtuvaa opiskelu- ja tutkimusvilppiä, etenkin plagiointia, ja sen tutkimatta jättämistä. Jos ette ehdi tai avustajanne eivät ehdi lukea Plagiointitutkija-blogiani, jota olen ylläpitänyt vuodesta 2008 alkaen, nostan tässä esiin blogista pari asiaa. Tässä kirjeessä käsittelen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan toimintaa ja etenkin toimikautta 2019-2022. Silloin TENK muutti itse omaa toimintaansa ja antoi oman HTK2012-ohjeensa vastaisia lausuntoja. Nyt niitä muutoksia on kirjattu myös lausunnolla olevaan HTK2023-ohjeeseen. Tummennukset tässä kirjeessä ovat tekemiäni, tarkoituksena on herättää ajatuksia siitä, mitä sana tutkimus tarkoittaa -TENK:n nimessä ja muutenkin. 

TENK:n tehtävät

Sanotte OKM:n sivuilla, että ”Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) asettama asiantuntijaelin, joka käsittelee tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä.” Tutkimuseettisen toimikunnan nimessä ja sitä koskevassa asetuksessa on sana tutkimus. OKM:n sivujen mukaan TENK:n tehtäviä ovat: 

1 vahvistaa tutkimuseettisten periaatteiden mukaista toimintakulttuuria,

2 harjoittaa tutkimuseettistä valistusta ja edistää alan koulutusta,

3 kehittää vilppiepäilyjen selvittämisprosessia,

4 tiivistää verkottumista kansallisesti ja kansainvälisesti sekä vaikuttaa alan kansainväliseen kehitykseen,

5 kehittää vuorovaikutteista tiedottamista ja

6 hyödyntää hyviä kansainvälisiä käytänteitä suomalaisessa tutkimuseettisessä kulttuurissa sekä tekee tunnetuksi hyväksi havaittua suomalaista tutkimuseettistä ohjeistusta.

(Viimeisessä tehtävässä mainitsette, että suomalainen tutkimuseettinen ohjeistus on havaittu hyväksi. Kysynkin, että miten ohjeiden hyvyys on havaittu hyväksi? Miten niiden hyvyys ja toimivuus on arvioitu?)

Edellisen tutkimuseettisen toimikunnan kolmivuotinen toimikausi päättyi 31.1.2022. Toimikaudella puheenjohtajana toimi professori, dekaani Riitta Keiski, Oulun yliopisto ja varapuheenjohtaja professori Erika Löfström, Helsingin yliopisto. Neuvottelukunnan jäseniä olivat: 

- Johtava tutkija Kari Hämälainen, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT

- Lakiasiainjohtaja Matti Karhunen, VTT

- Kehitysjohtaja Leena Liimatainen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

- Erityisasiantuntija Susanna Näreaho, Metropolia

- Professori Riitta Salmelin, Aalto yliopisto

- Ohjelmajohtaja Sirpa Thessler, Luonnonvarakeskus

- Apulaisprofessori Aleksi Tornio, Turun yliopisto

- Professori Risto Turunen, ltä-Suomen yliopisto

Tällä edellisellä toimikaudella Tutkimuseettinen neuvottelukunta kavensi omaa tehtäväänsä, ja nyt nettisivuillaan TENK määrittelee tehtävänsä eri tavoin ja eri sanoilla kuin OKM omilla sivuillaan. TENK on useassa kohdassa rajannut käsitettä tutkimus sanalla tieteellinen. Kun TENK on itse määritellyt tehtäväänsä uudelleen, se ei enää käsittele tutkimuseettisiä kysymyksiä, ellei tutkimuseettistä kysymystä voi määritellä ”tieteelliseksi”. Olen kirjoittanut tästä muutoksesta blogikirjoituksissani 26.3.2022 ja 26.6.2022. Olkaapas hyvät, käykää lukemassa! (Liitän kirjoitukset teille tämän kirjeen loppuun).

 TENK:n ”tutkimus”/OKM:n puuttuvat tutkimukset

Kun TENK arvioi tutkimusvilpin määrää, se perustaa arvionsa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ilmoittamiin määriin. Tällä tavoin saadut luvut ovatkin maailman, tai ainakin länsimaiden pienimmät. TENK on käyttänyt tätä samaa lausetta ja diskurssia koko toimintansa ajan, mikä herättää kyllä jo hilpeyttä kansainvälisillä foorumeilla.

Vilpin määrää ei Suomen korkeakoulutuksessa edelleenkään ole tutkittu, eivätkä edelliset opetusministerit tai OKM:n virkamieskunta ole pitänyt asian tutkimista aiheellisena, vaikka olen ehdottanut hyvin monenlaisia tutkimuksia ja tutkimusasetelmia jo vuodesta 2008 lähtien. Jossain tiukassa tilanteessa vuonna 2016 OKM kuitenkin lupasi selvittää asiaa, ja kirjoitin blogissani 10.1.2019 tekstin OKM selvittää vilpin määrän - vai selvittääkö? – Tässäkin julkaisin jo uudelleen kirjoitukseni vuodelta 2016, jolloin lupaus oli tehty. Lupausta ei ole vielä lunastettu vuonna 2022, ja korkeakouluopinnoissa tapahtuva vilppi ja plagiointi on edelleen selvittämättä. Ne luvut, mitä korkeakoulut ilmoittavat itse selvittämistään tapauksista TENK:lle, eivät ole tutkimusta vilpin määrästä, ne ovat lukuja ilmoitettujen tapausten määrästä. En ole nähnyt muita tutkimuksia aiheesta kuin omat analyysini julkaistujen YAMK-opinnäytetöiden sisältämästä plagioinnista. Saamiani tuloksia TENK on väittänyt vääriksi, mutta TENK ei perustele väittämäänsä mitenkään, eikä ole tehnyt hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti sellaisia luotettavia tutkimuksia, joilla tulokseni olisi osoitettu vääriksi. Useissa yhteyksissä olen esittänyt OKM:lle, että Ruotsista voisi ottaa mallia siihen, miten korkeakouluissa tapahtuvaa vilppiä ja plagiointia voisi käsitellä. Ruotsissa Universitetskanslersämbetet raportoi vuosittain todetut vilppitapaukset (aiemmin Högskoleverket raportoi).

Li, kanske du kan läsa hur fusk och plagiat i högskolor handlas i Sverige. Om du ger Google ord ”Fusk och plagiat vid högskolor” du vill snart observera, att alla högskolor i Sverige förklarar anfaller av fusk och plagiat varje år, och det har dem gjort sidan början av 2000-talet. Kanske ni också har tid att läsa min presentation i CK2021: What’s new copycat? Alternative facts in interpretations of RCR guidelines in Finland 

Där ni kan finna siffror av fusk och plagiat i Sverige 2019 och 2020. Ni kan läsa mera från Axelsson & Viberg 2021: Disciplinärenden 2019 och 2020 vid universitet ochhögskolor. Rapport 2021:8 Utgiven av Universitetskanslersämbetet. Om ni har även mera tid, ni kan också läsa rapporten Axelsson, Viberg & Kyrk: Disciplinärenden2021 vid universitet och högskolor. Rapport 2022:3 Utgiven av Universitetskanslersämbetet 2022. Till exempel på sidan 8 de säger: ”Den vanligaste orsaken till att studenter blir föremål för disciplinåtgärder har under hela tiden varit plagiat. Detta skedde i 1874 fall 2021 (61 procent av alla ärenden, en ökning från 2020 när andelen var 54 procent)”.

Luettuanne edellä mainitut tekstit, uskotteko todella, että Suomen korkeakouluissa opiskelevat eivät toimi vilpillisesti tai että he eivät plagioi, kuten TENK väittää? Vai voiko kyse olla siitä, että asiaa ei ole tutkittu? Uskotteko, että Suomessa sekä suomalaiset että ulkomaalaiset opiskelijat toimivat eri tavoin kuin Ruotsissa? Ja onko kyseessä uskon asia vai pitäisikö asiaa tutkia?

Mahdollista vilppiä tutkimuksessa on tutkittu Suomessa vain kerran, kun TENK tilasi Vaasan yliopistolta Tutkimusetiikan barometrin, joka toteutettiin vuonna 2019 ja nimettiin jälkikäteen vuoden 2018 barometriksi.

Barometrin toteutuksessa ja raportissa on paljon tutkimuksellisia ja tutkimuseettisiä puutteita. Otsikon sana tutkimus on tekstissä rajattu koskemaan tiedeyhteisöjä ja tieteellistä tutkimustoimintaa. TENK tilasi tutkimuksen, ja Riitta Keiski toteaa barometrin esipuheessa (s. 4), että sitä saatiin mitä tilattiin: ”Kyselyn tulokset vahvistavat sitä TENKin ennakko-oletusta, että Suomessa noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä varsin hyvin”. Myöhemmin, esimerkiksi lehdelle Journal of Academic Ethics vuonna 2020 lähettämässään kirjeessä, TENK väittää tämän barometrin tulosten perusteella, että Suomen ammattikorkeakouluissa ei ole plagiointia. Barometrissä ei kuitenkaan kysytty mitään korkeakouluopiskelusta tai vaikkapa opinnäytetöistä, mutta se estänyt TENKiä yleistämästä tiedeyhteisöä ja tieteellistä tutkimusta käsitelleen barometrin tuloksia koko korkeakoulusektorille. Yleistys on virhe, eikä sille ole perustetta. 

Mainitsin, että barometrissä oli puutteita. Tutkimuseettinen ongelma on tietysti se, että TENK tilasi tutkimuksen itse ja sai itse odottamansa tutkimustuloksen. Yritin saada tutkimuksen tekijöiltä Ari Salminen ja Lotta Pitkänen vastauksia esittämiini kysymyksiini, mutta en saanut vastauksia. Perustelin kysymyksiäni sillä, että barometrin luotettavuutta ei pysty arvioimaan, koska tavanomaiset perustiedot tutkimuksen tekemisestä puuttuvat. Ei ole tietoa siitä, miten kyselylomake laadittiin, kuka tai ketkä laativat lomakkeen, milloin lomake laadittiin, mihin tieteellistä vilppiä jäsentävään viitekehykseen lomake perustuu, tai miten lomakkeen laadinnassa hyödynnettiin kansainvälisiä, moneen kertaan testattuja lomakkeita. Ei ole myöskään tietoa siitä, miten lomake testattiin, mikä oli tutkimuksen perusjoukko ja sen koko, ja siten ei voida arvioida, mikä oli vastausprosentti. Kaikki mainitsemani seikat ovat korkeakouluopintoihin kuuluvia perusasioita ja niiden kertominen olisi ehdoton edellytys tutkimuksen luotettavuuden arvioinnille. Kyselylomaketta ei julkaistu raportin liitteenä, eikä sitä lähetetty minulle, vaikka pyysin.  Barometrissä kerrotaan, että ”Monivalintakysymyksiä loukkauksen kohteeksi joutumisesta sekä aktiivisista toimenpiteistä, joihin HTK­-loukkausten yhteydessä oli ryhdytty, kritisoitiin. Tästä seurasi myös se, että vastausmäärät näissä kysymyksissä jäivät poikkeuksellisen pieniksi”. Vastaajien mielestä ”niistä puuttui sopiva vaihtoehto, niiden muotoilua ei ymmärretty eikä kysymyksen kohdalla voinut perua vastaamista”. Tällaisen tilanteen olisi tietenkin voinut estää tavanomaisella eettisyyttä ja luotettavuutta vahvistavalla tutkimuskäytännöllä, eli lomakkeen testaamisella riittävällä määrällä vastaajia. Voimassa olevan HTK2012-ohjeen mukaan ”Tutkimukseen sovelletaan tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Tutkimuksessa toteutetaan tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta ja vastuullista tiedeviestintää tutkimuksen tuloksia julkaistaessa.” – Tätä kriteeriä ei ole noudatettu TENK:n tilaamassa ja julkaisemassa Tutkimusetiikan barometrissa 2018.

Barometriä ollaan TENK:n sivujen mukaan uusimassa: ”Tutkimusetiikan barometrikysely 2022 on tulossa”, ja sivun teksti kertoo, että tämä 2022 barometri toteutetaan vuonna 2023. On siis tulossa uusi barometri, joka toteutetaan vuonna 2023, ja joka otsikoidaan 2022. Tässä noudatetaan samaa epäloogisuutta kuin vuonna 2019 toteutetussa barometrissa, joka julkaistiin vuoden 2018 barometrinä.

HTK2012 ja HTK2023

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK2012-ohjeessa mainitaan, että ohjeita sovelletaan ”tutkimusta harjoittavissa organisaatioissa, kuten yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa” ja sen jälkeen tutkimusta rajataan määritteellä tieteellinen: ”paitsi tieteelliseen tutkimus- ja julkaisutoimintaan myös tieteelliseen työhön välittömästi liittyvään muuhun kirjalliseen toimintaan julkaisumuodosta riippumatta, kuten oppikirjoihin, rahoitus- ja hankehakemuksiin, poster-esityksiin, tieteellisten opinnäytteiden arviointeihin ja niin sanottuihin referee-lausuntoihin. Myös maisteritasoisen, mukaan lukien ammattikorkeakoulujen ylemmät tutkinnot, tai sitä korkeamman oppiarvon saavuttamiseksi tehtyihin tieteellisiin opinnäytteisiin kohdistuvat HTK-loukkausepäilyt tutkitaan näiden ohjeiden mukaan, vaikka opinnäytettä ei olisi julkaistu.” Sitaatissa mainittu sana tieteellinen opinnäytetöiden edeltä on kuitenkin unohtunut ohjeen käännöksistä ja käännökset mainitsevat Master-tasoiset opinnäytetyöt ilman tieteellinen -määritelmää.

TENK on vuodesta 2020 alkaen rajannut tehtävistään pois kaiken muun kuin tieteellisen tutkimuksen. Käsitettä ”tieteellinen” he eivät kuitenkaan ole sen kummemmin määritelleet muutoin kuin kertomalla, että ammattikorkeakoulujen YAMK-opinnäytetyöt (Master’s thesis) eivät ole tieteellisiä eivätkä ne enää kuulu HTK2012-ohjeen piiriin. 

Duaalimallin perusasia on, että ammattikorkeakoulut tekevät soveltavaa tutkimusta ja OKM:lle lähetetyissä tiedoissa YAMK-opinnäytetyöt on tilastoitu ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnaksi (ks. Vipunen, hankkeistetut opinnäytetyöt). YAMK-opinnäytetöissä opiskelijat ovat itse nimenneet työnsä tutkimuksiksi, joissa he käyttävät tutkimusmenetelmiä, mutta eiväthän ne tietenkään ole tieteellisiä tutkimuksia, mikä ei ole tarkoituskaan. Ne ovat kuitenkin EQF tason 7 osaamista kuvaavia opinnäytetöitä, ja ovat keskeinen osa ammattikorkeakouluissa suoritettavia ylempiä tutkintoja. Kesken TENK:n edellisen toimikauden, TENKin pääsihteeri Sanna-Kaisa Spoof vieläpä nimesi nämä maisteritasoiset työt (EQF taso 7) harjoitustöiksi, joita HTK-ohje ei koske. TENK myös antoi joillekin ammattikorkeakouluille ohjeen (päätös 15.4.2021 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa, ks. blogikirjoitukseni), että epäilyä vilpistä YAMK-työssä ei tarvitse käsitellä HTK-ohjeen mukaan.

Samoin TENK on todennut, että he käsittelevät ainoastaan HTK-ohjeeseen sitoutuneiden laitosten tutkijoita koskevia vilppiepäilyjä, ja näin esimerkiksi Maria Petterssonin julkaisemat tutkimukset historian jännistä naisista eivät kuulu tutkimuseettisen neuvottelukunnan käsittelemien asioiden piiriin. (Kangasniemi 2.11.2022) 

Nyt uudessa lausuntokierroksella olevassa HTK2023-ohjeessa TENK:n toimintaa rajataan edelleen kapeammaksi. Ohjeen päivittämisestä on vastannut TENK:n oma työryhmä, josta ei kerrota enempää. Vastuun ottanee kuitenkin uusi TENK, joka aloitti kolmivuotisen työskentelynsä 1.2.2022. Nyt ohjeluonnoksessa kerrotaan eksplisiittisesti, että ohjeen piiristä jäävät pois ”ammattikorkeakoulututkintojen ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytteet sekä yliopistojen alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen opinnäytteet ja lisensiaatintyöt.” Koska ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ovat ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan ydintä, ja ne on rajattu ohjeesta pois, seuraavaa kohtaa ohjeluonnoksessa on vaikeampi tulkita. Taulukossa 2 (Esimerkkejä tieteellisestä toiminnasta, johon sovelletaan HTK-prosessia ohjeeseen sitoutuneissa organisaatioissa) ensimmäinen kohta on ”Tieteellinen tutkimustoiminta ja TKI-hankkeet.” Määrittääkö tässä yksikössä oleva sana tieteellinen myös monikossa ilmoitettuja TKI-hankkeita? Edellä todettiin, että ammattikorkeakoulujen YAMK-opinnäytetyöt eivät ollenkaan kuulu ohjeen piiriin, vaikka ne ovat keskeinen osa ammattikorkeakoulujen ilmoittamaa TKI-toimintaa, mikä puolestaan on yksi merkittävä ammattikorkeakoulujen rahoitusperuste. En löydä haulla ”Tieteellinen TKI-toiminta” mitään, joten jätän tämän mietittäväksenne. Päätöshän on teidän sen suhteen, miten vilppiä ja plagiointia suomalaisessa koulutusjärjestelmässä käsitellään. Lausunnolla olevaa HTK2023-ohjetta ei siis enää sovelleta korkeakoulujen opetukseen ja opiskeluun, opintosuorituksiin tai opinnäytteisiin, eikä henkilöstön mihinkään toimintaan, joka ei ole ”tieteelliseen toimintaan välittömästi liittyvää”.

Kysymyksiä mietittäväksi

Teille opetusministereille annan mietittäväksi, mitä TENK:n asema ja tehtävät ovat 2020-luvun kansainvälisessä ja digitalisoituvassa korkeakoulutuksessa. Toimiiko vielä 1990-luvun hallinnollinen rakenne vai olisiko jo uudistusten aika. Tulisiko asetusta TENK:sta ja TENK:n nimeä muuttaa ja nimetä toimikunnan nimeksi Tiede-eettinen toimikunta tai Tieteellisen tutkimuksen eettinen toimikunta vastaamaan sitä, millaiseksi he ovat itse toimintansa rajanneet? Nyt TENK:n toiminta ja HTK-ohjeistus ei enää käsittele tutkimusta vaan tiedettä (tieteellisyyttä sen tarkemmin määrittelemättä).

Vai onko ylipäätään edelleen järkevää satsata laaja rahoitus TENK:lle, vaikka he käsittelevät vain hyvin kapeaa osaa Suomessa tehtävästä tutkimustoiminnasta ja ohjeet koskevat vain pientä osaa ohjeeseen sitoutuneiden korkeakoulujen ja laitosten tutkimusta tekevästä henkilökunnasta. Tieteellistä tutkimusta tehtäneen lähinnä yliopistoissa ja Suomen Akatemian rahoittamissa projekteissa, vai miten itse määrittelisitte käsitteen ’tieteellinen tutkimus’? Jos vertaatte asiaa vaikkapa Tilastokeskuksen noudattamaan kansainväliseen määritelmään, joissa t&k on yläkäsite, joka kattaa sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen, huomaatte, että korkeakoulujen osuus tutkimusmenoista vuonna 2021 oli vajaa neljännes. Jos tuosta otetaan vielä pois ammattikorkeakoulut ja yliopistojen koulutustehtävässä tapahtuva tutkimus, niin miten pientä osaa tutkimusta ja tutkijoita HTK-ohje itse asiassa koskee? TENK:n tekemillä rajauksilla HTK-ohje ei sido vaikkapa teitä itseänne, tai ministeriöiden ja ylipäätään valtion, kuntien, yritysten tai yhdistysten palveluksessa olevia tutkijoita, tai yritysten näille tahoille tekemiä tutkimuksia. Siis, HTK-ohje ei koske pääosaa tutkijoita/tutkimusta tekeviä.

 Tilastokeskus ei tietenkään käytä sanan ’tutkimus’ edessä sanaa ’tieteellinen', mutta jos te tai vaikka TENK määrittelisitte ’tieteellisen tutkimuksen’, niin todennäköisesti se sisältyisi käsitteeseen ’perustutkimus’. Tilastokeskus ei myöskään käytä OKM:n vuodesta 2010 käyttämää käsitettä ’TKI’, jonka ARENE edellisenä vuonna lanseerasi ammattikorkeakoulujen käyttöön. ARENE:n moniste Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta vuodelta 2009 ei näytä enää olevan julkinen, mutta olette OKM:ssa ottaneet tekstin ja käsitteen käyttöön vuonna 2010 julkaisussa Ammattikorkeakoulujen tutkimus-,kehittämis- ja innovaatiotoiminta innovaatiojärjestelmässä.  

(Kirjoitin TKI-käsitteen käyttöönotosta vuonna 2010 artikkelissa Väistö & Moore: SOSIAALI- JA TERVEYSALAN KESKUKSEN TKI-TOIMINNAN KEHITTYMINEN 2000-LUVULLA) 

Vai olisiko jo aika hylätä vanhoillinen ja byrokraattinen (kansainvälisissä konferensseissa ”Soviet-style” määritelmän saanut) TENK ja rikosoikeudellista käsittelyä mukaileva HTK-prosessi ja alkaa tarkastelemaan toisaalta koko t&k -sektorin toimintaan liittyviä eettisiä kysymyksiä ja toisaalta opetukseen ja opiskeluun liittyvää vilppiä, vaikkapa Ruotsin malliin? Edellisessä kirjeessäni käsittelin Council of Europen ministerikomitean julkaisemaa suositusta, jonka ajatellaan auttavan jäsenvaltioita koulutuksessa tapahtuvan vilpin ja korruption käsittelyssä. Olisiko OKM:ssa nyt aika lopulta aloittaa koulutussektorilla tapahtuvan vilpin ja plagioinnin tarkastelu ja liittää se tämän suosituksen toimeenpanoon - vai käsittelettekö ylipäätään mitenkään tuota suositusta?

Vuonna 2012 pitämässäni esityksessä tulin ehdottaneeksi ”hyvän tutkimuksen ja kehittämisen käytännön” käyttöönottoa, mutta eihän tuo esitykseni ole kymmenen vuoden aikana saanut kannatusta. Tarkastelin silloin ”yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tehtävää t&k-työtä, sen määrittelyä, rahoitusta ja laatua. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatima Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistus on etenkin opiskelijoille etäinen ja vaikea ymmärtää. Tässä esityksessä ehdotetaan, että kukin korkeakoulu laatii itselleen ohjeistuksen "Hyvä tutkimuksen ja kehittämisen käytäntö". Esitykseni on julkaistu SlideSharessa. Vilkaiskaapas, ei se vielä ole vanhentunut.

Lopuksi toistan edellisessä kirjeessäni sanomani: Tulen mielelläni esittelemään teille tutkimusnäyttöä Suomen ammattikorkeakouluissa tapahtuvasta opiskeluvilpistä ja plagioinnista ja annettujen tutkintojen, sekä suomenkielisten että englanninkielisten, laadusta. Olen seurannut vilpin lisääntymistä korkeakoulutuksessa vuodesta 2005 alkaen, ja olen julkaissut useita tieteellisiä artikkeleita. Viimeisin tutkimukseni osoittaa, että Suomessa vilppi ja plagiointi on arkipäivää ja että korkeakoulutuksen kansainvälistymisen myötä Suomesta voi valmistua maisteriksi huijaamalla, eli plagioimalla tai ostamalla englanninkieliset opintosuoritukset. Mielelläni esittelen teille aitoja esimerkkejä siitä, millaista plagiointi on YAMK-opinnäytetöissä.

Erja Moore

P.S. Julkaisen tämän blogissani, niin kuin aiemmatkin kirjeeni OKM:lle.

Kirje opetusministereille, ja tässä myös teille muille

Eilen Hesarin lukijan mielipiteenä julkaistiin lukijoiden Li Andersson ja Petri Honkonen allekirjoittama Korkeakoulujen valintaperusteita on uudistettava vastuullisesti. Luin kirjoituksen kahteen kertaan ja mietin, että tekstin sisältö oli kuin 1990-luvulta (on yliopisto, on nuori, on pääsykoe, on pisteytys). Keskustelussa tekstiä kummasteltiin, ja Marja Jylhä totesikin kommentissaan osuvasti: "Oli vaikea saada selvää, mitä ministerit oikein tahtoivat sanoa." Tätä mietin minäkin, ja samalla mietin että ovatkohan nämä avustajakunnan "innovoimia" ajatuksia, jotka kaupattiin ministereille. Muutenkin kannattaa lukea tuo Jylhän kommentti. 

Kun eilen pähkäilin tätä kirjoitusta, niin päätin (taas kerran) kirjoittaa ministereille, ja lupasin julkaista kirjeeni myös täällä blogissa. Olkaapas hyvät!

Hyvät opetusministerit Li Andersson ja Petri Honkonen, ja tiedoksi myös Tuomo Puumala

 

Olette tänään saaneet julkaistua mielipidekirjoituksen Hesarissa. Kirjoituksessa käsittelette korkeakoulujen opiskelijavalintoja, pitkälti ylioppilastutkinnon pisteytyksen kautta. Pääasiassa kirjoituksessanne keskitytte nuoriin, jotka hakevat yliopistoihin. Toki mainitsette myös avoimen väylän. Ette ehkä muista aikaa, jolloin sana ”nuori” oli vielä yliopistolaissakin; se vaihdettiin sanaksi opiskelija 1990-luvun lopulla, kun tutkimukseni korkeakoulutuksen aikuistumisesta (adultification of higher education) valmistui. Silloin pääsin jopa esittämään tutkimustuloksiani silloiseen opetusministeriöön, eli silloin oli tapana kuulla tutkijoita asioiden valmistelussa. 

Kirjoituksestanne puuttui korkeakoulutuksen kansainvälistyminen (internationalisation of higher education). Suomessakin valitaan korkeakouluihin vuosittain runsaasti opiskelijoita, joiden äidinkieli ei ole suomi, ja noin 10% korkeakouluopiskelijoista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia (foreign language speaking students). Suomen korkeakoulut järjestävät englanninkielisiä koulutuksia, joihin myös äidinkielenään suomea/ruotsia puhuvat voivat hakea (internationalisation at home). Hakijoita on sekä EU:sta että EU:n ulkopuolelta, ja pääsy korkeakouluun vaikkapa etävalinnan kautta on samalla pääsy EU:n alueelle, ja tällaiseen etävalintaan voi liittyä vilppiä. Toisaalta moneen ammattikorkeakoulun YAMK-koulutukseen pääsevät kaikki hakijat, eikä mitään pisteytyksiä tarvita. 

 

Tällä kirjeelläni pyydän teitä miettimään, paitsi koulutusvalintojen, myös korkeakoulutuksen laatua, ja vilpillisiä käytäntöjä opiskelijavalinnoissa ja opintosuorituksissa. Tulen mielelläni esittelemään teille tutkimusnäyttöä Suomen ammattikorkeakouluissa annettujen tutkintojen, sekä suomenkielisten että englanninkielisten, laadusta. Tutkimukseni perustuvat suoraan julkaistuissa YAMK-opinnäytetöissä (EQF taso 7) havaitsemaani vilppiin, minkä perusteella voi arvioida ammattikorkeakoulujen laatua. Tutkimukseni eivät perustu valikoitujen opiskelijoiden tai opettajien kokemuksiin tai käsityksiin osaamisestaan, kuten esimerkiksi KARVIn tekemissä arvioinneissa. Ensi kuussa julkaistaan artikkelini Compromising academic integrity in internationalisation of higher education, jossa osoitan, että merkittävä osa Suomen ammattikorkeakoulujen englanninkielisistä Master's theses/YAMK-opinnäytetöistä on vilpillisiä. Tutkimukseni perustuu satunnaisotantaan Theseuksessa julkaistuista YAMK-opinnäytetöistä, ja jos pääsisin tutkimaan myös niitä opinnäytetöitä, joita ei ole julkaistu, tulos olisi hyvin todennäköisesti vielä paljon huonompi. Esimerkiksi XAMK jättää julkaisematta jopa puolet YAMK-opinnäytetöistä. Jos ottaisitte minut vastaan, voisin esittää, miten täysin plagioidulla työllä on suoritettu kansainvälinen maisterin tutkinto vaikkapa Haaga-Heliassa, HAMK:ssa, Laureassa ja XAMK:ssa.

Olen aiemmin ollut yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriöön useita kertoja, vuodesta 2008 lähtien, mutta esityksiäni tutkimuksen aloittamisesta vilpistä korkeakoulutuksessa ei ole pidetty sellaisina, että niihin olisi alettu edes miettiä rahoitusta. Voitte lukea tapahtumista ja tutkimushankehakemuksistani Plagiointitutkijan blogistani: http://plagiointitutkija.blogspot.com/

Esitän vielä yhden asian. Council of Europen ministerikomitea julkaisi 13.7.2022 46 jäsenvaltiolle suunnatun suosituksen, jonka ajatellaan auttavan koulutuksessa tapahtuvan vilpin käsittelyssä. Te ministerit tunnette suosituksen. Recommendation CM/Rec(2022)18

of the Committee of Ministers to member States on countering education fraud

Otsikossa on sana fraud, jota on Suomessa vältetty eettisten kysymysten yhteydessä. Fraud on petos ja petos on Suomessa varattu rikoslain käyttöön. TENK välttelee suomenkielisessä HTK-ohjeistuksessaan petos -sanaa, mutta se on livahtanut ohjeen englanninkieliseen käännökseen, esim. TENK:n tehtäviin ”as well as identifying and preventing fraud and dishonesty in all research” (s 28) ja TENK ei lupaa käsitellä epäiltyä asiaa ”if these violations do not at the same time constitute a fraud as described in the RCR guidelines”. Fraud-sanaa ei kuitenkaan käytetä HTK-ohjeessa loukkausten kuvailussa, joten on vaikeaa varmasti sanoa, mitä fraud TENK:n ohjeissa tarkoittaa. Oletan että vilppiä, mitä plagiointikin on.

Suositusta esitellään Council of Europen sivuilla seuraavalla otsikolla: For a quality education free of fraud and corruption – a new Recommendation adopted by the Committee of Ministers. Sivuille tiivistetyt kuusi suositusta ovat seuraavat (oma käännökseni, en pikahaulla löytänyt tätä suositusta käännettynä):

• edistää koulutuksen laatua poistamalla koulutuksessa tapahtuvat petokset

• suojella oppilaita, opiskelijoita, tutkijoita ja henkilöstöä kaikilla koulutustasoilla sellaisilta organisaatioilta ja henkilöiltä, jotka myyvät (ja mainostavat) vilpillisiä (fraudulent) palveluita; (contract cheating, helppo ostaa tekstejä ja suorituksia noin 2000 eri yritykseltä, jotka tarjoavat näitä palveluja. Toki Suomessakin on kirjoituspalveluja)

• tarjota tukea ennaltaehkäisevien ja suojaavien toimenpiteiden toteuttamiselle, sekä yhtäläisten mahdollisuuksien kulttuurille kaikilla koulutustasoilla ja kaikilla aloilla, ja tarjota koulutusta siirtymävaiheessa näiden alojen välillä (tämä viimeinen lause on vaikea, mitähän tuo tarkoittaa käytännössä? mitä koulutusta?)

• seurata teknologian kehitystä, joka voisi tukea uusia petosmuotoja; (tässä tulisi pikaisesti ottaa huomioon AI, jonka avulla nyt on helppo hetkessä tehdä tehtäviä, esseitä ja varmaan opinnäytetöitäkin, ainakin englanniksi. Contract cheating -yritykset tarjoavat nyt myös näitä tekoälyn tekemiä tekstejä.)

• helpottaa alan kansainvälistä yhteistyötä;

• tukea suosituksen laajaa levittämistä.

 

Suositus määrittelee seuraavat käsitteet: education fraud, plagiarism, different types of providers of fraudulent documents such as diploma, accreditation and visa “mills” as well as essay banks. (Olen näistä kaikista, pl visa mill, kirjoittanut blogissani aiempina vuosina.)

Koulutus käsitellään laajana: koulutukseen pääsy, kaikki koulutuksen tasot ja toteutusmuodot, offline ja online, esiopetuksesta korkeakoulutukseen, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja elinikäinen oppiminen. Yksi tärkein suositus on kiinnittää huomiota vilpillisten palveluiden mainostamiseen, mikä tapahtuu internetin ja sosiaalisen median kautta. (Yleiskäsite Contract cheating, ks blogini) Kansainvälistä yhteistyötäkin pitäisi tehdä, aluksi pitäisi kansallisesti seurata vilppiä koulutuksessa, pitäisi seurata transnationaalista vilppiä ja vaihtaa tietoja.  

- Minun ensi kuussa julkaistava tutkimukseni vastaa juuri tähän suosituksen viimeiseen kohtaan. Osoitan, että plagiointi on osittain transnationaalista ja kansainvälistä. Suomen amk:ssa opinnäytetöiden tekstiä ja lähteitä on avoimesti kopioitu jopa opintosuorituksia myyvän yrityksen sivuilta. 

Mitä sitten yksi plagiointitutkija voisi teille tarjota? Olen seurannut vilpin lisääntymistä korkeakoulutuksessa vuodesta 2005 alkaen. Olen tutkinut ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden sisältämää plagiointia, olen julkaissut useita tieteellisiä artikkeleita. Ja viimeisin tutkimukseni osuu tosiaan tuon suosituksen viimeiseen kohtaan: osoitan miten plagiointi on kansainvälistynyt.

Miten tutkimukseeni on Suomessa vastattu? Huonosti. Minut irtisanottiin yliopettajan tehtävistä Karelia-ammattikorkeakoulusta vuonna 2014 juuri samaan aikaan kuin artikkelini plagioinnin yleisyydestä oli julkaistavana. TENK on kyseenalaistanut toimintani ja tutkimukseni monessa eri yhteydessä, esimerkiksi juuri ennen irtisanomista, vaikka ei ole pystynyt osoittamaan teksteistäni yhtään virhettä. Plagioinnin käsitettä on hämärretty kietomalla käsittelyyn tahallisuus/tahattomuus, laajuus/suppeus, tekstin laji, kirjoittajan asema, jne. ikään kuin plagiointi olisi eri asia eri yhteyksissä tai että se jollakin koulutusasteella tai jossakin tekstissä olisi hyväksyttävää.

Plagioinnin ja muun vilpin käsittely kuuluu Suomessa TENK:n HTK-ohjeen piiriin, jos kyseessä on vähintään EQF7-tasoa oleva teksti. Kaikki muut tekstit käsitellään (=jätetään käsittelemättä) koulutusorganisaatioiden sisällä. Vielä vuonna 2018 TENK aluksi noudatti omaa jäykkää ja byrokraattista HTK-ohjettaan myös ammattikorkeakoulujen osalta, mutta on sittemmin ohjeistanut ainakin joitakin ammattikorkeakouluja niin, että jos kyseessä ei ole tieteellinen teksti, plagiointiepäilyä ei tarvitse käsitellä.

Lähteet puuttuivat Petterssonin edellisestä kirjasta

Suomen historian jännät naiset (2022) taitaa olla kirjaston suosikkilainojen joukossa tänä syksynä, jonotan sitä muiden mukana Vaarakirjastoista. Kun tämä uusi kirja ei ollut lainattavissa niin lainasin Petterssonin kaksi vuotta sitten julkaiseman kirjan Historian jännät naiset (2020). Aloin sitä lukemaan; kirja on komea, ulkoasu kuvineen on näyttävä, teksti kulkee ja on helposti luettavaa tarinaa. Kirjasta on melko laaja esittely kustantajan sivuilla, tekstiäkin voi lukea jonkun verran tästä esittelystä: https://kauppa.atena.fi/onix/media/2701960

Kun kohu uudesta kirjasta Suomen historian jännät naiset on käynnissä, niin aloin etsiä tästä kaksi vuotta sitten ilman otsikon "Suomen"-sanaa ilmestyneestä kirjasta lähteitä, kun itse kohukirjaa en saanut vielä lainattua. Mihin tietoon ja mihin lähteisiin perustuu tämä kooste lähes sadan merkittävän naisen lyhytelämäkerroista? No eivät ne perustu mihinkään, tässä 500-sivuisessa kirjassa ei ole lähteitä. Ainostaan yksi Shakespeare sitaatti on ilmoitettu olevan aiemmin julkaistusta suomennoksesta. 

Lähteiden puute oli huomattu jo tämän ensimmäisen Historian jännät naiset -kirjan eri kirja-arvosteluissa. Esimerkiksi Karoliina Sjön kirjoittamassa arvioinnissa otetaan esille selkeästi ne kysymykset, josta nyt uudemman teoksen kohdalla puhutaan. Sjö otsikoi tuolloin arviointinsa: Pitääkö historian olla jännää ja minkä kustannuksella? Tämä on hyvä, rauhallinen ja perusteltu kirjoitus, käykäähän lukemassa!

Mistä kuva?

Takaisin itse kirjan pariin (Historian jännät naiset, 2020). Kuvia on paljon, niissä ei kerrota tavalliseen tapaan kuvan omistajaa/lähdettä (näette esimerkin kuvien esittämisestä yllä mainitusta linkistä). Kirjassa on kuitenkin kolmesivuinen Kuvalähteet -luettelo. Osalle kuvista on tässä luettelossa annettu nimi ja lähde. Mutta, usein lähteenä on vain Wikimedia Commons tai jopa vain Creative Commons. 

Esimerkiksi sivun 268 kuvasta sanotaan vain: "Creative Commons". Sivulla 268 on Maria Pariisilaisen kuva. Creative Commonsin hausta ei löydy kuvaa nimellä Maria Pariisilainen, ei myöskään nimellä Jelizaveta Pilenko. Google Lens -haulla kuva löytyy Pinterestistä, Mother Maria Skobtsova (St Maria of Paris) merkinnällä, että tekijänoikeudet saattavat rajoittaa kuvan käyttöä. Sama kuva samalla nimellä on myös Flickr-palvelussa, jossa Jim Forest ilmoittaa skannanneensa kuvan printistä, jonka oli saanut Fr Sergei Hackelilta, joka oli kirjoittanut kirjan "Pearl of Great Price". Kirjaa tosiaan on vielä myytävänä, vaikkapa Amazonilla, liekö kuva julkaistu tässä: Pearl of Great Price: The Life of Mother Maria Skobtsova, 1891-1945.

Sama kuva on julkaistu myös Kirkko ja kaupunki -lehdessä ilmestyneessä, Paula Tiihosen kirjoittamassa  Jännät nunnat - esittelyssä kolme hengennaista joista ei kerrottu historian tunneilla. Tämä artikkeli on kirjoitettu pelkästään Petterssonin kirjan perusteella, siihen ei ole haettu muita lähteitä. Tässä Tiihosen jutussa on julkaistu kolme kuvaa Pettersonin kirjasta, edellä mainittu Maria Pariisilaisen kuva sivulta 268, Ani Pachenin kuva  sivulta 256 ja Maria Gaetana Agnesin kuva sivulta 84. Kuville annetaan nimet, mutta ei anneta lähdettä, ja samat kuvat ovat Petterssonin kirjassa ilman nimiä. Petterssonin kuvalähteissä Ani Pachenin kuva on nimetty Timothy  Allenin ottamaksi kuvaksi ja lähde on Eyevine/Lehtikuva. Maria Gaetana Agnesin kuvalle on annettu lähde, se on italiankileinen teos vuodelta 1812, kuvan omistajaksi ilmoitetaan Wikimedia Commons, ja kuva löytyy näillä tiedoilla.  

Mistä suora lainaus?

Sekä Pettersson kirjassaan (2020, s. 272) että Tiihonen Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelissa julkaisevat Maria Pariisilaisen rukouksen. Se on molemmissa teksteissä ilmoitettu suoraksi lainaukseksi. Pettersson ilmoittaa sen löytyneen Äiti Marian jäämistöstä. Tiihonen otsikoi sen Maria Pariisilaisen rukoukseksi keskitysleirillä. Tässä rukous: 

"Herra. älä muista vain hyviä ihmisiä vaan myös pahoja. Äläkä muista vain kärsimyksiä, joita he ovat aiheuttaneet meille, vaan myös hedelmiä, joita olemme kärsimysten ansiosta kantaneet: toveruutta, nöyryyttä, rohkeutta. Muista sydämemme suuruutta, joka kasvoi niistä. Ja kun astumme tuomioistuimesi eteen, anna kaikkien hedelmien, joita olemme kantaneet, koitus heidän anteeksiantamuksekseen. Amen."

Ilmeisesti kaikki Petterssonin kirjoitustapaa arvioineet ovat yhtä mieltä siitä, että vähintään suorissa lainauksissa pitää ilmoittaa lähde, kun lainaus jo sinällään tarkoittaa, että se on kopioitu jostain. Yhden kerran 500-sivuisessa kirjassaan Pettersson sen ilmoittaa (s. 203 on Shakespeare -sitaatti ja sen on ilmoitettu kirjan alun julkaisutietosivulla olevan Paavo Cajanderin suomentama kirjassa Antonius ja Kleopatra). Tässä suorana lainauksena esitetyssä rukouksessa pitäisi myös mainita paitsi lähde, myös se, kuka sen on kääntänyt suomeksi. Historiallisesti kiinnostavaa olisi mainita myös sen alkukieli ja ehkäpä jopa antaa lukijalle mahdollisuus tulkita alkuperäistä.  

Maria Pettersson on julkaissut rukouksen Twitterissä 23.9.2019.

Rukous on myös esimerkiksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilla, joilla esitellään Pyhän Maria Pariisilaisen tsasounaa tai ortodoksi.net -sivustolla, jossa on vuonna 2014 julkaistu lyhyt Maria Pariisilaisen elämäkerta (ja viitteet laajempiin teoksiin). 

Rukouksen alkukieltä tai suomentajaa en näillä pikahauilla löytänyt. Kuka tietää? 

Oletan että vastaus löytyisi esimerkiksi tästä kirjasta: Elina Kahla & Irina Zatulovskaja (2010): Tuli ja valo – Kertomuksia pyhistä naisista. Maria Pariisilainen on yksi kirjassa esitellystä seitsemästä pyhästä naisesta.

(Plagiointi)Historia toistaa itseään

Syyskuussa 2022 alkoi kirjoittelu Maria Petterssonin kirjasta Suomen historian jännät naiset.  Maria Pettersson on Journalisti-lehden päätoimittaja. Aiemmin hän on julkaissut ainakin kirjan Historian jännät naiset.

Helsingin Sanomissa ilmestyi 24.9.2022 kooste tapahtumista otsikolla Syytökset Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset -kirjaa kohtaan kovenevat: Tutkijat syyttävät plagioinnista, kustantamo vetoaa juristeihin. 

20.9.2022 Tutkimusyhdistys Suoni ry:n sivulla on julkaistu blogiteksti otsikolla Plagioinnista Petterssonin teoksessa Suomen historian jännät naiset . Kirjoittajia on neljä: Susanna Välimäki, Nuppu Koivisto-Kaasik, Maarit Leskelä-Kärki ja Juha Torvinen. Blogitekstissä esitetään, miten Pettersson on yhdessä kirjan luvussa plagioinut kolmea artikkelia ja yhtä gradua. Luvun tekstiä verrataan taulukkomuodossa noihin neljään aiemmin julkaistuun lähteeseen.  Kirjoittajat toteavat, että Pettersonin työskentelytapa on "mosaiikkimaista, leikkaus- ja liimaustekniikkaa muistuttavaa". Tarkastelemansa luvun tekstissä he havaitsivat yhteneväisyyksiä myös muihin netissä vapaasti luettavana oleviin teksteihin, mutta tarkastelevat blogissa nyt yhteneväisyyksiä vain mainitsemansa neljän aiemman tekstin kanssa.

Helsingin Sanomien juttuun haastateltu Maarit Leskelä-Kärki "kertoo, että tällä hetkellä valtava tutkijajoukko keskustelee Petterssonin kirjasta ja on siitä kuohuksissaan". Pettersson ja kirjan kustantanut Atena kiistävät plagioinnin. Kustantajan lakimiehet ovat antaneet lausunnon, jossa ei käytetä tavanomaista plagioinnin määritelmää vaan se määritellään uudelleen: "Plagiointi eli jäljittely on toisen teoksen käyttöä lähdettä ilmoittamatta. Pettersson on ilmoittanut lähteen eikä siten ole syyllistynyt plagiointiin." Juristit tarkastelevat tekstiä Tekijänoikeuslain puitteissa ja pitävät lähteiden mainitsemista lähdeluettelossa riittävänä lähteistyksenä. Atenen Kustantaja Ville Raivola puolestaan kertoo Hesarille, että "unohtuneet" lähteet täydennetään teoksen seuraavaan painokseen ja e-kirjaan. Juristit ottavat käyttöön lausunnossaan myös vastasyytöksen, kun he toteavat lopuksi: Edellä kerrottuun viitaten on siten myös eettisistä lähtökohdista arveluttavaa syyttää Petterssonia lähdeaineiston väärinkäytöstä.

Jos Petterssonin tekstiä tarkasteltaessa olisi käytetty vaikkapa TENK:in määritelmää plagioinnista  ("jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan, kuvallisen ilmaisun tai käännöksen esittämistä omana. Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi."), blogikirjoituksessa tehtyä tekstivertailua ei voisi pitää minään muuna kuin plagiointina. Pettersson esittää omana tekstinään muiden julkituomia tekstejä/niiden osia. Pettersson ei osoita lukeneensa itse Suoni ry:n blogissa julkaistussa tekstivertailussa mainittuja lähteitä (esim. Valvanne, Rydberg, Hufvudsstadsbladetin haastattelu, Kajanus, Steiner, Moberg) vaan hän on kopioinut sekä tekstin että viittaukset lähteisiin asiasta aiemmin kirjoittaneilta. Kyseessä on siis sekundaarilähteen plagiointi.  

Suoni ry:n blogikirjoituksessa otetaan esille alkuperäistekstistä Petterssonin tekstiin siirtynyt kielioppivirhe. Kuitenkin, Pettersson on itse kertonut Hesarille kirjoittaneensa alunperin toisin, mutta "editori oli hassua kyllä muuttanut" sen. 

Kerrataanpas. Suoni ry:n blogitekstissä verrataan ensin Petterssonin kirjassa sivulla 176 olevaa lausetta: "Rudolf Steinerin mukaan kaikki soittimet piano lukuun ottamatta on noudettu henkisestä maailmasta." Helena Holstin (2015) pro gradussa sivulla 66 olevaan lauseeseen "Kaikki soittimet piano lukuun ottamatta on noudettu Steinerin mukaan henkisestä maailmasta."  Pettersson siirtää vastuun lauseiden samanlaisuudesta editorille ja kertoo lähettäneensä kustantajalle lauseen alun perin tässä muodossa: "Rudolf Steinerilla oli runsaasti musiikkiin liittyviä näkemyksiä, joita ymmärtääkseen tosin pitäisi perehtyä hänen tuotantoonsa melko syvällisesti: hän oli esimerkiksi sitä mieltä, että kaikki soittimet on noudettu henkisestä maailmasta paitsi piano." Tässäkin lauseessa Pettersson viittaa Steineriin ja antaa vaikutelman, että hän on itse lukenut (jonkun) Steinerin kirjoittaman teoksen. En ole nähnyt Suomen historian jännät naiset -teosta ja sen lähdeluetteloa. Holsti viittaa tässä kohdassa Steinerin vuonna 1988 suomeksi julkaistuun teokseen "Ihmisen sävelymmärrys. Musiikinopetuksen perusteista." Tekstivertailun tekijöiden olisi helppo verrata Petterssonin lähdeluettelon tietoja vertailuteosten lähdeluetteloihin. Ovatko Pettersonin ilmoittamat lähteet itse luettuja vai onko lähteet kopioitu?  

***

Kun muutaman vuoden välein julkisuuteen tulee jokin plagiointitapaus, mukana ovat uudet keskustelijat,  jotka eivät näytä tuntevan aiempia keskusteluja - tai ainakaan mitään muutosta plagioinnin käsittelyssä ei ole tapahtunut. Plagioija kieltää ja syyttää muita, vähän aikaa väitellään, kohta TENK toteaa, että kyseessä ei ole plagiointi ja sitten keskustelu loppuu. Kunnes plagiointi kolahtaa jonkun uuden ihmisen kohdalle eli joku ottaa hänen kirjoittamansa tekstiä omiin nimiinsä, esittää kopioimaansa tekstiä omanaan. 

Selasin läpi omaa blogiani ja löysin esim. seuraavat caset, joita hetken aikaa päiviteltiin julkisuudessa, mutta sitten keskustelu katosi nopeasti. 

20.11.2018

Saako plagioinnista puhua?

"kun esille tulevat tutkijoiden tekemät ja julkaisemat plagioinnit alkaa tapahtua: keskustelua yritetään vaimentaa erilaisilla uhkailun ja vihjailun taktiikoilla. Ikävää on, että myös täysin sivulliset joutuvat asiasta kärsimään. Englanninkielisessä plagiarismikirjallisuudessa tällaisia vaimentamisen taktiikoita on kuvattu käsitteellä whistleblower-ilmiö. Whistleblower-ilmiö ilmenee esimerkiksi "shoot the messenger", "blame the victim" tai "blame the innocent"- taktiikkana."

18.1.2009

Vaikea aihe

"Syyllistyikö Vilen plagiointiin, paljastuiko työ plagioiduksi, epäiltiinkö plagiointia, myönsikö hän plagioinnin vai jättikö kieltämättä? Artikkelin suojaamisen ja ajoittain tulenaraksi kuumenneen väittelyn lisäksi Eduskunnalle kuuluvan IP:n takaa tulleet muokkaukset johtivat Iltalehden artikkeliin Wikipedian sensurointiyrityksestä."

Wikipediassa on edelleen vuonna 2022 luettavissa vuoden 2005 ”keskustelua” asiasta. Erityisen paljon väiteltiin sanan ”syyllistynyt” käytöstä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskustelu:Jari_Vil%C3%A9n

8.4.2009 kirjoitin Vladimir Putinista (julkaisin uudelleen tänä vuonna)

27.4.2009 kokosin vanhoja ja uusia selityksiä, joita plagioijat käyttävät selittämään tapahtunutta. Samat selitykset näkyvät käyvän tänäkin päivänä, näitä luemme aina uudelleen ja uudelleen.

20.10.2009 kirjoitin Päivi Lipposen eduskunnassa tekemästä plagioinnista ja esitin asian kuvana, tekstit vierekkäin. En saanut silloin vastausta keneltäkään, enkä myöhemminkään. Ei kommentteja. Vilkaiskaapas.

21.1.2011 kirjoitin ”poliisipomon” tekemästä plagiaatista Ilta-Lehden jutun perusteella. Siitä olikin myöhemmin vaikeaa saada mitään tietoa, ratkaisu tuli vuosia myöhemmin. Aluksi Ilta-Lehti kirjoitti tapauksesta sensaationa, myöhemmin mikään media ei kirjoittanut tapauksesta enää. Pomon nimeä ei koskaan mainittu julkisuudessa. Iltalehti on poistanut juttunsa. Ilta-Sanomien juttu vielä on tallella https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000373134.html (Päivitin asiasta 27.11.2011 ja kerroin Turun yliopiston päätöksen 24.3.2012)

Vuonna 2011 kirjoitin myös UEF professorin tapauksesta. Hänet irtisanottiin Luxembourgista vaikka tapaus liittyi hänen ohjaamaansa plagioituun väitöskirjaan Kuopion yliopistossa. Myöhemmin väitöskirja noin vain hylättiin.

3.11.2013 kirjoitin Pasi Tuomisen kirjasta löytyneestä plagioinnista ja kirjan Virtuaalimaine vetämisestä pois myynnistä. "HS uutisoi, että Pasi Tuomisen kirjoittama ja Talentumin kustantama Virtuaalimaine -kirja vedetään pois myynnistä. Talentum laati asiasta myös lehdistötiedotteen."  

Kirja on edelleen luettavissa ja lainattavissa ainakin Haaga-Heliassa ja Metropoliassa.

21.5.2018 kirjoitin Laura Huhtasaaren gradun tutkinnasta ja kertasin jo silloin mitä kymmenen vuoden aikana oli tapahtunut. 

2.1.2019 "Loppusyksyn 2018 mittaan puhuttiin Saamelaisten mytologia-kirjaan kohdistuneista plagiointiepäilyistä. SKS päätti lopulta vetää tämän Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirjoittaman teoksen pois myynnistä plagiointiepäilyjen vuoksi." Monien selittely- ja selvittelykierrosten jälkeen HS uutisoi 31.5.2022, että plagiointia löytyi. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008853942.html  Tätä kirjaa on yhä käytettynä myynnissä, hauskasti hintapyynnössä voi olla mainittu, että todetun plagioinnin takia kyseessä on harvinaisuus, ja hintapyyntö on jopa 120e.

Sana "tieteellinen" on TENK:n suomenkielisessä HTK-ohjeessa, mutta se puuttuu käännöksistä

Kirjoitin tänne blogiin maaliskuussa tekstin Mitä ovat TENK:n julkiset ohjeet ja mitä ovat TENK:n salaiset ohjeet?

Kyselin kirjoituksessani, mitä tapahtui TENK:n kokouksessa 15.4.2021, kun johonkin asiaan tehtiin jokin päätös? Mitä asiaa päätös koskee, ja kenen aloitteesta asiaa käsiteltiin, ei ole vieläkään selvinnyt eikä TENK ole vastannut tätä koskevaan kysymykseeni lausunnoissaan. TENK on kuitenkin lausunnoissaan 9-2022 ja 10-2022 "vapauttanut" kaksi ammattikorkeakoulua (Haaga-Helia ja LAB-amk) selvittämästä YAMK-opinnäytetöiden sisältämää plagiointia, sepittämistä, piittaamattomuutta ja itseltä plagiointia. Näiden ammattikorkeakoulujen ei tarvitse tutkia YAMK-opinnäytetöiden (Master's thesis) sisältämää vilppiä ja piittaamattomuutta julkisessa HTK-prosessissa. (Tosin Haaga-Helia muutti myöhemmin näkemystään toisen, tällä kertaa englanninkielisen YAMK-työn kohdalla.) 

Kuten jo maaliskuussa kirjoitin, ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene julkaisi 2018 Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset, joita on päivitetty vuonna 2020. Sivulla 7 todetaan, että kaikki opinnäytetyöt tulee käyttää plagiaatintunnistusjärjestelmässä. Käytettyä sanaa ei ole pohdittu eikä tässä kohtaa ole käytetty tutkittua tietoa. Plagiaatintunnistusjärjestelmiä ei ole olemassa, mikään järjestelmä ei tunnista plagiointia, vaan on tarpeen puhua tekstien samankaltaisuutta mittaavista järjestelmistä. Plagioinnin estäminen ja tunnistaminen on ammattikorkeakoulun ja opinnäytetyön ohjaajan tehtävä. Ja todellakin, vielä sivuilla 7-8 todetaan, että jo hyväksyttyihin YAMK-opinnäytetöihin kohdistuvat epäilyt tutkitaan HTK-prosessissa, juuri niin kuin HTK2012-ohjeessakin todetaan. 

Millä perusteella TENK sitten vapauttaa jotkin ammattikorkeakoulut? LAB-amk:n kohdalla perustelu perustuu sanaan tieteellinen, joka on (minua varten?) oikein tummennettu lausunnossa 10-2022:

Tuotatuota, jos YAMK-opinnäyte kuuluu yksinomaan opintojen piiriin? Eivätkös ne kaikki kuulu opintojen piiriin? Lausunnossa ei selitetä, miksi tämä tekosyykukkanen otetaan käyttöön juuri LAB-amk:n kolmen YAMK-opinnäytetyön kohdalla. 

Mutta, sana tieteellinen on vain HTK-ohjeen suomenkielisessä versiossa. Vilkaiskaapas HTK-ohjeen käännöksiä. Ruotsiksi, englanniksi, espanjaksi ja venäjäksi YAMK-työt kuuluvat ilman poikkeusta HTK-ohjeen piiriin:

På svenska, s 22: Även misstankar om avvikelse från god vetenskaplig praxis som riktar sig till lärdomsprov för magistergraden, inklusive yrkeshögskolornas högre examina, eller för högre grad utreds enligt GVP-anvisningarna, oavsett om lärdomsprovet publicerats eller inte.

In English, p 34: These guidelines also apply to the investigations of alleged RCR violations in academic theses submitted for a Master’s degree or a higher academic degree, including the higher degrees in the universities of applied sciences, even when the thesis is not published.

En español, ohjeen espanjankielinen versio, s 16, eipä näy tieteellinen -sanaa täälläkään:

Estas pautas también se aplican a las investigaciones de presuntas infracciones de las BPI en trabajos académicos presentados para un título de maestría o un grado académico superior, incluidos los títulos superiores en las universidades de ciencias aplicadas, incluso cuando la tesis no se publica.

Vilkaisin vielä venäjänkielistä käännöstä, на русском, eikä tässäkään käytetä sanaa tieteellinen sanan opinnäytetyön edellä:

В соответствии с этими инструкциями рассматриваются и подозрения в нарушении принципов ДПН в магистерских дипломных работах, включая высшие ступени обучения в университетах прикладных наук, и диссертациях, написанных для получения более высокой академической степени, даже если эти работы и диссертации не публикуются.

Kiinankielistä käännöstä HTK-ohjeesta en hirviä käydä tulkitsemaan, mutta jos joku lukijani taitaa kiinan kielen, niin voisitteko tarkistaa käännöksen?

TENK:n HTK-ohjeen mukaan suomenkielisten YAMK-opinnäytetöiden pitää olla "tieteellisiä", jotta ne tutkitaan, mutta muilla kielillä kirjoitetuille YAMK-opinnäytetöille ei ole vaatimuksia tieteellisyydestä. 

Asia mutkistuu vielä lisää, kun TENK:ltä on tullut uusia lausuntoja, joissa nyt sanotaan XAMK-ammattikorkeakoululle, että ne YAMK-työt, joista tein ilmoitukset viime vuonna, pitääkin tutkia. XAMK:lle olen tainnut tehdä kolme ilmoitusta, mutta siellä ei ole tehty HTK-ohjeen mukaisia julkisia asiakirjoja plagiointiepäilyjen selvittämiseksi. Kirjoitan noista TENK:n uusista lausunnoista seuraavassa postauksessa. 

Laitoin muuten kesäkuussa 2022 HTK-loukkausepäilyilmoitukset Laureaan ja Haaga-Heliaan. Sattuivat silmään nämä vuonna 2021 julkaistut YAMK-opinnäytetyöt.  

Mahdollista Suomessa - estetiikan opinnoilla valtion talouden hoitajaksi

Seurasitte varmaan kaikki Tytti Yli-Viikarin uran ja väärinkäytösten käsittelyä oikeudessa viime vuonna. Sivujuonteena välillä uutisoitiin, että Yli-Viikarin tutkintotodistuksia ei löydy, sitten VTV tviittasi, että ne oli esitetty Kauppalehdelle. 

Yli-Viikarin CV on edelleen julkinen: Tytti Yli-Viikari, Pääjohtaja.  CV:n mukaan hänellä on kolme maisterin tutkintoa, joista mikään ei yksittäisenä kuitenkaan ole maisterin tutkinto siinä merkityksessä, mitä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä tarkoitetaan EQF7-tason tutkintona.

1. 1997 M.A. in Culture and Communication Studies, Université de Paris I - Panthéon Sorbonne, France

- tämä on maitrice-tutkinto, ei vastaa Master's tasoa. 

Kauppalehden (28.3.2021) mukaan: "Yli-Viikarilla on maisteritutkinto Sorbonnen yliopistosta estetiikasta ja taideaineista, se sisältää maininnan, että Yli-Viikari hallitsee kulttuuriprojektien laatimisen ja toimeenpanon."

2. 1999 Master in European Politics and Administration, College of Europe, Belgium 

- tämä on vuoden kestoinen koulutus, opintopistemäärää ei kerrota

3. 2001 Master in Public Administration, Diplôme de l’ENA, Ecole nationale d’administration, France 

- tämäkin on vuoden kestoinen koulutus, opintopistemäärää ei kerrota

Kyllähän noista yhteenlaskettuna tulee maisterin tutkinto ja vähän ylikin, mutta ei millään kolmea erillistä maisterin tutkintoa. Kauppalehden mukaan (28.3.2021): 

Opetushallitus on tunnustanut [Sorbonnen] tutkinnon ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi. Lisäksi Yli-Viikarilla on ENA:sta tutkinto. Vastaava koulutus ENA:ssa kestää nykyään 13 kuukautta ja siihen sisältyy kolmen kuukauden työharjoittelu. Vastaavanlainen tutkinto Yli-Viikarilla on College of Europesta. Tämä koulutus on eurooppalaisen politiikan ja hallinnon saralta.

Opetushallitus oli siis hyväksynyt Yli-Viikarin tutkinnon vuonna 2004 vastaamaan suomalaista maisterin tutkintoa, mutta minulle ei koskaan sattunut silmään uutista päätöksen sisällöstä - mikä tutkinto rinnastettiin mihinkin. Tuo ensimmäinen tutkinto ja M.A. siinä näyttäisi kuitenkin huijaukselta, koskapa maitrice ei vastannut 2000-luvun alussa maisterin tutkintoa.

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) paneutui ranskalaiseen korkeakoulutukseen heti seuraavana vuonna (2005), kun julkaistiin Timo Ala-Vähälän kirjoittama Korkeakoulutuksen ulkoisen laadunvarmistuksen järjestelmät Ranskassa. Yritin tuosta lukea, että mitähän nuo estetiikan opinnot ovat aikanaan pitäneet sisällään, tai miten laajoja ne olivat: 

Opinnot ovat alkaneet kahden vuoden valmentavalla jaksolla (Diplôme d’études universitaires générales, DEUG). Tämän jälkeen on seurannut vuoden kestävä licence -tutkinto, joka on itsenäinen tieteellisesti tai ammatillisesti painottunut korkeakoulututkinto. Tämän tutkinnon jälkeen opiskelija on voinut suorittaa maîtrise-tutkinnon, joka myös sisältää vuoden kestävät opinnot. (s. 24). 

Tämän jälkeen Ranskassa olisi vielä voinut suorittaa vuoden kestävät opinnot, joko ammatilliset tai tieteelliset.

Suomessa tosiaan Yli-Viikarin maitrice-tutkinto hyväksyttiin maisteritasoiseksi tutkinnoksi, ja tämä kulttuurialan (välillä puhutaan humanistisista taideaineista tai estetiikasta) nelivuotinen tutkinto johti nopeasti merkittävään uraan lainsäädäntöasiantuntijana ja valtiontalouden hoitajana. 

Kauppalehti kirjoitti (8.4.2021) jutussa  Näin alkoi Tytti Yli-Viikarin kova uraputki seuraavasti: "Tytti Yli-Viikari ohitti monta ammattijuristia tullessaan valituksi lainsäädäntöasiantuntijaksi VM:n controller-toimintoihin vuonna 2005." Hakijoita controlleriksi oli 19, heistä 12 oli juristeja, mutta niinpä vain Yli-Viikari valittiin.

19.4.2021 Kauppalehden toimittaja Kaija Ahtela jatkaa asian selvittämistä otsikolla: Oliko eduskunnalla oikeaa tietoa Tytti Yli-Viikarista 24.11.2015? Tutkintotiedot muuttuivat pääjohtajahakemuksessa ja kirjoittaa: 

Kun pääjohtaja Tuomas Pöysti ja hallintopäällikkönä toiminut Mikko Koiranen vuonna 2007 palkkasivat Yli-Viikarin VTV:hen asiantuntijatehtävään, silloin VM:sta toimitetussa nimikirjanotteessa Yli-Viikarilla on vain yksi ylempi korkeakoulututkinto. Sen on myös opetushallitus vahvistanut. Tuo tutkinto on Sorbonnen yliopistosta kulttuurihallinnosta ja viestinnästä, ja yliopiston tietojen mukaan se antaa kompetenssin järjestää ja kehittää kulttuuri- ja taidetapahtumia, muun muassa festivaaleja. Samaisen nimikirjanotteen osioissa ”muut tutkinnot” ja ”muu koulutus” ei ole mitään. 

Sitten tulee vuosi 2015 ja Yli-Viikarilla on hakemuksessa kolme maisterin tutkintoa (nuo jotka ovat edelleen CV:ssä 9.5.2022): 

Pääjohtajapestiä täytettäessä 2015 eduskunta sai Yli-Viikarilta aivan toisenlaisen nimikirjanotteen ja hakemuksen. Niissä hänellä on, sarakkeessa tutkinnot, kirjattuna kolme ylempää korkeakoulututkintoa, yksi humanistisista taideaineista ja kaksi kaupalliselta ja yhteiskuntatieteelliseltä alalta.

Vaikka näyttää siltä, että Yli-Viikarille ilmestyi kaksi maisterin tutkintoa lisää vuonna 2015, ei tätä tutkintoasiaa lopulta selvitetty julkisuudessa, puhumattakaan että oikeudessa olisi oltu kiinnostuneita tästä asiasta. 21.4.2021 Kauppalehti vielä otsikoi: Tytti Yli-Viikari ei osaa selittää eroja tutkintojen kirjaamisessa.

Kaiken syrjästä katsottuna näyttää siltä, että lainsäädäntöasiantuntijan työ VALTIOVARAINMINISTERIÖSSÄ on vaativa työ, johon vaaditaan laaja yhteiskunnan, talouden ja lainsäädännön osaamista. On vaikea nähdä miten taiteen alan koulutuksella voisi hoitaa noita (controllerin) tehtäviä. Ja puhumattakaan siitä, että noilla opinnoilla Yli-Viikari katsottiin päteväksi toimimaan Suomessa erityisen tärkeän viraston, VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTON pääjohtajana. 

Ja onhan se vähän hupaisaa, että ura kompastui lopulta estetiikkaan, yritykseen huolehtia omasta kauneudesta (?).  

(Jos joku luki tänne asti, niin huomaatte että kirjoittelin tätä viime vuonna, unohtui julkaisematta. Oletin silloin oikeudenkäynnin aikaan, että tutkintojen oikeellisuutta olisi käsitelty, mutta ei näistä ollut mitään mainintaa oikeuskäsittelyjen kuvauksissa. Itse en vieläkään saa selvää, että mitä ne suoritetut tutkinnot lopulta ovat ja onko niistä missään julkistettu (tarkistettuja) todistuksia. Pyydettiinkö noilta oppilaitoksilta kopiot?)

Lisäys 10.5.2022: Kuvakaappaus Iltalehden artikkelista (28.3.2021) VTV:n Yli-Viikarin tutkinnoista nousi kohua – näin niistä kertovat viralliset asiakirjat