Englanninkielisessä plagiarismikirjallisuudessa erotaan usein opiskelijoiden tekemä plagiointi (student plagiarism) tutkijoiden (erityisesti professoreiden) tekemästä plagioinnista (academic plagiarism). Vaikka plagiointi tekona on aina sama eli toisen henkilön kirjoittaman tekstin luvatonta lainaamista, ero näiden kahden plagiointityypin välille muodostuu teon motiivista. Opiskelija voi plagioida jouduttaakseen opintojaan tai hän voi ylipäänsä ajatella pääsevänsä helpommalla opinnoissa, kun kopioi valmiita tekstejä. Ja joissakin kulttuureissa (esim. joissakin Aasian maissa) opiskelukäytäntöjen kuvataan olevan erilaisia eikä plagiointia määritellä niinkuin länsimaissa. Kun tutkijayhteisön jäsen syyllistyy plagiointiin, kyseessä ei ole tietämättömyys. Teon motiivien on arvailtu juontuvan tekijän valta-asemasta, tekijällä voi esimerkiksi olla kuvitelma opiskelijoiden tai toisten tutkijoiden kirjoittamien tekstien omistajuudesta.
The Guardian julkaisi 18.7.2009 artikkelin otsikolla Is academic plagiarism being hidden? (Piilotetaanko akateeminen plagiarismi?). Artikkelin keskiössä on British Journal of Sociology, yksi maailman johtavista sosiologian alan tieteellisistä julkaisuista. Lehteen tulevat artikkelit käyvät läpi referee-menettelyn, jonka taso joutui kritiikin kohteeksi, kun lehti vuonna 2008 julkaisi Hasmita Ramjin artikkelin. Lehti veti Ramjin artikkelin pois julkaisusta heinäkuussa 2009, koska hänen artikkelinsa todettiin sisältävän huomattavan määrän samaa tekstiä kuin lehdessä Sociology vuonna 1995 julkaistu Miri Songin ja David Parkerin artikkeli. Ramji toimii City University London -yliopistossa yliopistolehtorina (lecturer).
British Journal of Sociology ilmoittaa nettisivuillaan, että Ramjin artikkeli on vedetty pois julkaisusta. Ilmoituksessa ei käytetä sanaa plagionti, sen sijaan Ramjin tekstissä ilmoitetaan olleen "päällekkäisyyksiä" (overlapping) Songin ja Parkerin tekstin kanssa. Ks. ilmoitus täältä.
The Guardian on aiemminkin käsitellyt aihetta, vuonna 2007 julkaistiin artikkeli When plagiarism is academic (Kun akateemiset plagioivat).
28.7.2009
Miltä plagiointi näyttää?
What plagiarism looks like? on Michael Leddyn julkaiseman blogikirjoituksen otsikko. Hän on laatinut kuvan plagioinnista. Kuvassa näkyy konkreettisesti miten Bill Meehanin väitöskirja on kopioitu Carl Henry Boeningin pari vuotta aiemmin ilmestyneestä väitöskirjasta. Leddyn sivulle on linkitetty myös plagiaatiksi paljastunut väitöskirja ja plagioiduksi joutunut väitöskirja.
Alkuperäinen vuodelta 1996:
Carl Henry Boening: Faculty Renewal through Sabbatical: an analysis of sabbatical application patterns 1986-1996. University of Alabama, 1996.
Plagiaatti vuodelta 1999:
William A. Meehan: An Analysis of Sabbatical Application Patterns, 1988-1996, at Jacksonville State University. University of Alabama.
Plagioinnin nosti esille Tuscaloosa News lehdessä ilmestynyt artikkeli, jonka Leddy on linkittänyt aiempaan blogikirjoitukseensa Meehanin väitöskirjan sisältämästä plagioinnista.
Bill Meehan on President of the Jacsonville State University.
Alkuperäinen vuodelta 1996:
Carl Henry Boening: Faculty Renewal through Sabbatical: an analysis of sabbatical application patterns 1986-1996. University of Alabama, 1996.
Plagiaatti vuodelta 1999:
William A. Meehan: An Analysis of Sabbatical Application Patterns, 1988-1996, at Jacksonville State University. University of Alabama.
Plagioinnin nosti esille Tuscaloosa News lehdessä ilmestynyt artikkeli, jonka Leddy on linkittänyt aiempaan blogikirjoitukseensa Meehanin väitöskirjan sisältämästä plagioinnista.
Bill Meehan on President of the Jacsonville State University.
16.6.2009
Julkisen sanan neuvoston päätös 4100/YLE/09
Julkisen sanan neuvosto on julkaissut päätöksensä kantelusta, jossa epäiltiin A-studion toimineen hyvän journalistisen käytännön vastaisesti esittäessään plagiointia koskevan dokumentin Yliopistossa varastettuja lainoja? 18.2.2009. Julkisen sanan neuvoston päätös on vapauttava eli YLE/A-studio on noudattanut hyvää journalistista käytäntöä.
Koko vapauttava päätös ja otteita kantelijan ajattelusta on esitetty Julkisen sanan neuvoston www-sivuilla: 4100/YLE/09
En käy tässä referoimaan kantelu- ja päätöstekstiä, toivotan hauskoja lukuhetkiä!
Koko vapauttava päätös ja otteita kantelijan ajattelusta on esitetty Julkisen sanan neuvoston www-sivuilla: 4100/YLE/09
En käy tässä referoimaan kantelu- ja päätöstekstiä, toivotan hauskoja lukuhetkiä!
Taloussanomat kirjoittaa plagioinnista
Käykääpäs lukemassa Taloussanomien plagiointia käsittelevät jutut. 15.6.2009 ilmestyi Maria Mannerin kirjoittama Tutkijoiden tekemä kopiointi on yhä tabu ja 16.6.2009 Narauta copypaste-opiskelija!
20.5.2009
Lähteiden huolimaton käyttö
Sloppy scholarship
Englanninkielen sana sloppy tarkoittaa vetelää. Kun se määrittää oppineisuutta tai oppineisuuden osoittamista tai tutkimuksellista toimintaa, sloppy tarkoittaa holtitonta, huolimatonta, leväperäistä ja epäselvää toimintaa. NetMot -sanakirjan esimerkissä todetaan: "Sloppy thinking leads to undesirable results. Epäselvällä ajattelulla saa aikaan vain ei-toivottuja tuloksia." Slopppy scholarship -käsitettä käytetään plagiointikirjallisuudessa siinä yhteydessä, kun pohditaan tekstin kirjoittajan epäselviä lähdemerkintöjä tai huolimatonta lähteiden käyttöä.
Onko lähteiden huolimaton käyttö plagiointia vai ei?
Esimerkiksi Kansas State University noudattaa yhdysvaltalaisille yliopistoille tunnusomaista honor codea niin, että se lukee lähteiden huolimattoman käytön plagiarismiksi. (ks. esimerkki plagioinnista tai PP-esitys plagioinnista).
Lähteiden huolimattomaan käyttöön kuuluu esimerkiksi:
- kirjoittaja ei ole laittanut suoraan lainaukseen lainausmerkkejä
- kirjoittaja viittaa väärään dokumenttiin tai oikean dokumentin väärään sivuun
- käyttää parafraaseja, joissa ei ole asianmukaista lähdemerkintää
- kopioi toisen kirjoittajan tekstin lähdeviitteineen ja siirtää alkuperäisen kirjoittajan käyttämän lähteen omaan tekstiinsä
Lähes kaikki suomalaiset korkeakoulut ovat laatineet kirjallisille tehtäville ja opinnäytetöille kirjoittamisohjeet. Osa korkeakouluista käyttää yhtä yhteistä ohjetta, mutta joissakin korkeakouluissa käytetään myös oppiainekohtaisia ohjeistuksia. Yhteistä kaikille ohjeille on se, että lähteiden asianmukaista käyttöä korostetaan ja opiskelijaa ohjataan tekstin sisäisten lähdeviitteiden ja lähdeluettelon tekemiseen. Esimerkiksi Jaana Vuori toteaa laatimassaan kirjoittamisohjeessa Opas lähteiden käyttöön osuvasti näin: "Huolimaton lähteiden käyttö sotii tutkimuksen ja opiskelun eettisiä periaatteita vastaan."
Yksi julkaistu esimerkki suomalaisesta arvioinnista, jossa todetaan lähteiden huolimatonta käyttöä, on Jyrki Iivosen vuonna 1992 laatima dissidentti Leena Hornin väitöskirjasta. Lausunnossa todetaan Hornin lähteiden käytöstä mm. seuraavaa:
"[...] käyttää lähteitä melko huolimattomasti [...] hänen tapansa merkitä viitteet on puutteellinen; hänen tekemänsä sivuviittaukset eivät useinkaan pidä paikkaansa [...] väittelijän itsensä kääntämät suorat lainaukset on usein tehty puutteellisesti (esimerkiksi Wittgenstein-sitaatissa sivulla 303 tämän käyttämä sana 'filosofia' on väittelijällä muodossa 'tutkimus' ja sivulla 115 oleva lainaus Marxin kirjeestä Vera Zasulitsille löytyy Marxin ja Engelsin teosten 19. osan sivulta 385 eikä 384). Väittelijä viittaa useamman kerran vain yhteen kirjoittajaan vaikka heitä on ollut kaksi (esimerkiksi Brzezinski kun kyseessä on Brzezinski ja Huntington sivuilla 27 ja 111 sekä Marx kun kyseessä on Marx ja Engels sivulla 26). Toisaalta sivulla 48 oleva Marx-sitaatti on Engelsin kirjoituksesta "Työn osuus apinan ihmistymisessä". Tekstistä löytyy myös lukuisia sellaisia väitteitä, jotka olisivat vaatineet alkuperän esittämisen [...] Lähteiden käytössä on myös selviä asiavirheitä, esimerkiksi Neuvostoliiton perustuslaista kirjoittaessaan väittelijä viittaa useampaan kertaan vääriin pykäliin (esimerkiksi sivuilla 41 ja 127)."
Englanninkielen sana sloppy tarkoittaa vetelää. Kun se määrittää oppineisuutta tai oppineisuuden osoittamista tai tutkimuksellista toimintaa, sloppy tarkoittaa holtitonta, huolimatonta, leväperäistä ja epäselvää toimintaa. NetMot -sanakirjan esimerkissä todetaan: "Sloppy thinking leads to undesirable results. Epäselvällä ajattelulla saa aikaan vain ei-toivottuja tuloksia." Slopppy scholarship -käsitettä käytetään plagiointikirjallisuudessa siinä yhteydessä, kun pohditaan tekstin kirjoittajan epäselviä lähdemerkintöjä tai huolimatonta lähteiden käyttöä.
Onko lähteiden huolimaton käyttö plagiointia vai ei?
Esimerkiksi Kansas State University noudattaa yhdysvaltalaisille yliopistoille tunnusomaista honor codea niin, että se lukee lähteiden huolimattoman käytön plagiarismiksi. (ks. esimerkki plagioinnista tai PP-esitys plagioinnista).
Lähteiden huolimattomaan käyttöön kuuluu esimerkiksi:
- kirjoittaja ei ole laittanut suoraan lainaukseen lainausmerkkejä
- kirjoittaja viittaa väärään dokumenttiin tai oikean dokumentin väärään sivuun
- käyttää parafraaseja, joissa ei ole asianmukaista lähdemerkintää
- kopioi toisen kirjoittajan tekstin lähdeviitteineen ja siirtää alkuperäisen kirjoittajan käyttämän lähteen omaan tekstiinsä
Lähes kaikki suomalaiset korkeakoulut ovat laatineet kirjallisille tehtäville ja opinnäytetöille kirjoittamisohjeet. Osa korkeakouluista käyttää yhtä yhteistä ohjetta, mutta joissakin korkeakouluissa käytetään myös oppiainekohtaisia ohjeistuksia. Yhteistä kaikille ohjeille on se, että lähteiden asianmukaista käyttöä korostetaan ja opiskelijaa ohjataan tekstin sisäisten lähdeviitteiden ja lähdeluettelon tekemiseen. Esimerkiksi Jaana Vuori toteaa laatimassaan kirjoittamisohjeessa Opas lähteiden käyttöön osuvasti näin: "Huolimaton lähteiden käyttö sotii tutkimuksen ja opiskelun eettisiä periaatteita vastaan."
Yksi julkaistu esimerkki suomalaisesta arvioinnista, jossa todetaan lähteiden huolimatonta käyttöä, on Jyrki Iivosen vuonna 1992 laatima dissidentti Leena Hornin väitöskirjasta. Lausunnossa todetaan Hornin lähteiden käytöstä mm. seuraavaa:
"[...] käyttää lähteitä melko huolimattomasti [...] hänen tapansa merkitä viitteet on puutteellinen; hänen tekemänsä sivuviittaukset eivät useinkaan pidä paikkaansa [...] väittelijän itsensä kääntämät suorat lainaukset on usein tehty puutteellisesti (esimerkiksi Wittgenstein-sitaatissa sivulla 303 tämän käyttämä sana 'filosofia' on väittelijällä muodossa 'tutkimus' ja sivulla 115 oleva lainaus Marxin kirjeestä Vera Zasulitsille löytyy Marxin ja Engelsin teosten 19. osan sivulta 385 eikä 384). Väittelijä viittaa useamman kerran vain yhteen kirjoittajaan vaikka heitä on ollut kaksi (esimerkiksi Brzezinski kun kyseessä on Brzezinski ja Huntington sivuilla 27 ja 111 sekä Marx kun kyseessä on Marx ja Engels sivulla 26). Toisaalta sivulla 48 oleva Marx-sitaatti on Engelsin kirjoituksesta "Työn osuus apinan ihmistymisessä". Tekstistä löytyy myös lukuisia sellaisia väitteitä, jotka olisivat vaatineet alkuperän esittämisen [...] Lähteiden käytössä on myös selviä asiavirheitä, esimerkiksi Neuvostoliiton perustuslaista kirjoittaessaan väittelijä viittaa useampaan kertaan vääriin pykäliin (esimerkiksi sivuilla 41 ja 127)."
27.4.2009
Uusia ja vanhoja selityksiä
Taloussanomien ja Kauppalehden verkkolehdet viihdyttivät tänä iltana lukijoitaan kertomalla uutisen plagiointikeskustelusta, jota oli käyty Helsingin Sanomien sivuilla: "Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin tutkimusjohtaja Roope Uusitalo väittää Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomistin Martti Nybergin kopioineen Helsingin Sanomissa viikko sitten julkaistun kolumninsa internetistä." (Kauppalehti: Suomalaisekonomistit sanasotaan plagioinnista)
Plagioinnissa sinänsä ei ole mitään hauskaa, mutta plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) "kootut selitykset" ovat kyllä hauskoja. Tässä tapauksessa "Nyberg vetosi siihen, ettei hän voinut viitata tekstinsä alkuperäislähteisiin, koska oli tullut omassa tekstissään täysin erilaiseen johtopäätökseen." (Kauppalehti)
Thomas Brown on kirjoittanut aivan loistavan artikkelin nimeltään Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism(Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification 2007 (2), 28-39).
Brown on koonnut Churchillin ja hänen puolustajiensa tarjoamat 12 erilaista plagiointiselitystä. Kaikki 12 tekosyytä on artikkelissa peilattu myös käänteisesti: miltä ne kuulostaisivat jos opiskelija esittäisi saman perustelun omalle tekstilleen.
Tässä lyhyesti 12 valmista tekosyytä plagioijille ja heidän puolustajilleen(Brown 2007):
1. Minä olen oikea kirjoittaja. ("I am the real author")
2. Minä vain "kirjoitin sen uudelleen". (“I was just the ‘rewrite guy’")
3. OK. ehkä "kirjoitin sen uudelleen", mutta en ottanut siitä kunniaa itselleni. (“Okay, so maybe I ‘rewrote’ it, but I didn’t take credit for it.”)
4. Mutta kyllähän minä siteerasin oikeita kirjoittajia (“But I cited the real authors.” - tässä kyseessä kaksi kokonaan plagioitua esseetä, kirjoittajat mainittu alaviitteessä)
5. Se on täysin toimittajan syytä. Jostain syystä he laittoivat minut kirjoittajaksi vaikka en ansainnut sitä. (“It’s all the editors’ fault. For some reason they gave me authorship credit I didn't deserve.”)
6. Mutta eihän professori ole plagioinut kaikkea kirjoittamaansa, vain osan siitä. (“But Churchill didn't plagiarize everything he's ever published. Only some of it!”)
7. Mutta muutkin plagioijat ovat päässeet pälkähästä! (“But other people have gotten away with plagiarism!”)
8. Ei siinä ole mitään väärää jos plagioi entisten työtovereidensa tekstejä (“It's okay to plagiarize from people you once worked with.”)
9. Kuulkaa, tein sen vain edustamani hyvän aatteen vuoksi (“I, like, did it on behalf of ‘The Movement,’ man.”)
10. Minun kohdistuneet epäilyt tieteellisestä vilpistä ovat yliopiston tekemiä kaksoissyytöksiä (“Holding me responsible for my research misconduct constitutes academic double jeopardy.” - taustalla aikaisemmin tuntematon väittämä: jos yliopisto on kerran arvioinut työsi ja sitten yhtäkkiä alkaa syyttää tieteellisestä vilpistä, kyseessä on tilanne, jossa joutuu syytteeseen asiasta johon on jo todettu syyttömäksi/"Once a university has reviewed your work and then [to] suddenly charge you with research misconduct ... is the academic version of double jeopardy."
11. En koskaan saanut voittoa niistä toisten tekijöiden teksteistä, jotka "kirjoitin uudelleen". (“I never made any profit from ‘rewriting’ other people’s work.”)
12. Se, että minua syytetään plagioinnista loukkaa sananvapauttani. (“Holding me responsible for my plagiarism violates my right to free speech!”)
Lähde: Thomas Brown, 2007. Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism. Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification (2), 28-39.
Käytin tätä Brownin artikkelia lähteenä viime kesänä 3rd International Plagiarism -konferenssissa pitämässäni esityksessä. Tunnistin silloin omassa suomalaisessa aineistossani samantapaisia "selitystekniikoita" kuin yllämainitut Brownin kuvaamat tekosyyt. Kirjoitin näin: "Explanations flourish and some of the excuses and “explaining techniques” offered by the suspected are similar to those described by Brown (2007) in his satirical article. The blame can be put on the computer: a wrong section or an early draft has accidentally been forwarded. It can be claimed that the original idea dating back 25 years belongs to the suspected plagiarist and that gave the right to use another researcher’s text. One of the suspected plagiarists keeps arguing that sloppy scholarship is so common that it justifies plagiarism: “Everyone is doing it!”
Selitykset lyhennettynä:
- "tietokone kaappasi väärän tekstin"
- "se oli vain työversio"
- "oikeasti tämä idea on ollut päässäni jo 25 vuotta"
- "kaikkihan sitä tekevät"
Lisäksi olen kirjannut paperiini suomalaisten plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) esittämiä tunteisiin vetoamisen taktiikoita selityksenä plagioinnille: "mutta kun perheessäni on sairautta", "mutta kun töissä oli silloin niin kiirettä", "mutta ette usko miten huono ilmapiiri meillä on töissä".
Koko paperini on julkaistu konferessin netti-sivuilla Plagiarism Conference:
Moore, E. The Four stages of addressing plagiarism.
Plagioinnissa sinänsä ei ole mitään hauskaa, mutta plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) "kootut selitykset" ovat kyllä hauskoja. Tässä tapauksessa "Nyberg vetosi siihen, ettei hän voinut viitata tekstinsä alkuperäislähteisiin, koska oli tullut omassa tekstissään täysin erilaiseen johtopäätökseen." (Kauppalehti)
Thomas Brown on kirjoittanut aivan loistavan artikkelin nimeltään Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism(Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification 2007 (2), 28-39).
Brown on koonnut Churchillin ja hänen puolustajiensa tarjoamat 12 erilaista plagiointiselitystä. Kaikki 12 tekosyytä on artikkelissa peilattu myös käänteisesti: miltä ne kuulostaisivat jos opiskelija esittäisi saman perustelun omalle tekstilleen.
Tässä lyhyesti 12 valmista tekosyytä plagioijille ja heidän puolustajilleen(Brown 2007):
1. Minä olen oikea kirjoittaja. ("I am the real author")
2. Minä vain "kirjoitin sen uudelleen". (“I was just the ‘rewrite guy’")
3. OK. ehkä "kirjoitin sen uudelleen", mutta en ottanut siitä kunniaa itselleni. (“Okay, so maybe I ‘rewrote’ it, but I didn’t take credit for it.”)
4. Mutta kyllähän minä siteerasin oikeita kirjoittajia (“But I cited the real authors.” - tässä kyseessä kaksi kokonaan plagioitua esseetä, kirjoittajat mainittu alaviitteessä)
5. Se on täysin toimittajan syytä. Jostain syystä he laittoivat minut kirjoittajaksi vaikka en ansainnut sitä. (“It’s all the editors’ fault. For some reason they gave me authorship credit I didn't deserve.”)
6. Mutta eihän professori ole plagioinut kaikkea kirjoittamaansa, vain osan siitä. (“But Churchill didn't plagiarize everything he's ever published. Only some of it!”)
7. Mutta muutkin plagioijat ovat päässeet pälkähästä! (“But other people have gotten away with plagiarism!”)
8. Ei siinä ole mitään väärää jos plagioi entisten työtovereidensa tekstejä (“It's okay to plagiarize from people you once worked with.”)
9. Kuulkaa, tein sen vain edustamani hyvän aatteen vuoksi (“I, like, did it on behalf of ‘The Movement,’ man.”)
10. Minun kohdistuneet epäilyt tieteellisestä vilpistä ovat yliopiston tekemiä kaksoissyytöksiä (“Holding me responsible for my research misconduct constitutes academic double jeopardy.” - taustalla aikaisemmin tuntematon väittämä: jos yliopisto on kerran arvioinut työsi ja sitten yhtäkkiä alkaa syyttää tieteellisestä vilpistä, kyseessä on tilanne, jossa joutuu syytteeseen asiasta johon on jo todettu syyttömäksi/"Once a university has reviewed your work and then [to] suddenly charge you with research misconduct ... is the academic version of double jeopardy."
11. En koskaan saanut voittoa niistä toisten tekijöiden teksteistä, jotka "kirjoitin uudelleen". (“I never made any profit from ‘rewriting’ other people’s work.”)
12. Se, että minua syytetään plagioinnista loukkaa sananvapauttani. (“Holding me responsible for my plagiarism violates my right to free speech!”)
Lähde: Thomas Brown, 2007. Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism. Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification (2), 28-39.
Käytin tätä Brownin artikkelia lähteenä viime kesänä 3rd International Plagiarism -konferenssissa pitämässäni esityksessä. Tunnistin silloin omassa suomalaisessa aineistossani samantapaisia "selitystekniikoita" kuin yllämainitut Brownin kuvaamat tekosyyt. Kirjoitin näin: "Explanations flourish and some of the excuses and “explaining techniques” offered by the suspected are similar to those described by Brown (2007) in his satirical article. The blame can be put on the computer: a wrong section or an early draft has accidentally been forwarded. It can be claimed that the original idea dating back 25 years belongs to the suspected plagiarist and that gave the right to use another researcher’s text. One of the suspected plagiarists keeps arguing that sloppy scholarship is so common that it justifies plagiarism: “Everyone is doing it!”
Selitykset lyhennettynä:
- "tietokone kaappasi väärän tekstin"
- "se oli vain työversio"
- "oikeasti tämä idea on ollut päässäni jo 25 vuotta"
- "kaikkihan sitä tekevät"
Lisäksi olen kirjannut paperiini suomalaisten plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) esittämiä tunteisiin vetoamisen taktiikoita selityksenä plagioinnille: "mutta kun perheessäni on sairautta", "mutta kun töissä oli silloin niin kiirettä", "mutta ette usko miten huono ilmapiiri meillä on töissä".
Koko paperini on julkaistu konferessin netti-sivuilla Plagiarism Conference:
Moore, E. The Four stages of addressing plagiarism.
24.4.2009
Tieteen läpinäkyvyys
Aikuiskasvatus -lehdessä 4/2005 julkaistiin Anneli Kajannon kirjoittama artikkeli Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Kajanto haastatteli artikkelia varten mm. TENKin silloista pääsihteeriä Salla Lötjöstä. Lötjönen toteaa artikkelissa:
"Plagiointi on yleisin vilppi." Lötjönen kehottaa kertaamaan tutkimuseettisiä sääntöjä yliopistoissa, ja kuvaa perussäännön seuraavasti: "Jos henkilö tuo yhteiseen keskusteluun oman tutkimussuunnitelmansa tai –ideansa, se säilyy yksin tutkijan omana, eikä kukaan muu saa noukkia siitä ideaa itselleen." Tutkimuseettisten periaatteiden ja sääntöjen kertauskurssit yliopistoissa ovat aiheellisia, koskapa: "Pitkäaikaiset professorit ja senioritutkijat saattavat omaksua epäterveitä käytäntöjä ja totuttua niihin."
Toisaalla artikkelissa edellä mainittu perussääntö ja sen myötä myös tekstien plagiointi hämärretään, kun Lötjönen toteaa: "On melko mahdotonta sanoa kovin tarkkaan yleisluonteisesti, mikä yliopistollisessa tieteellisessä työskentelyssä on omaa ja mikä yhteistä."
Anneli Kajanto on kuitenkin hakenut artikkeliinsa myös muuta kuin TENKin edustamaa näkökulmaa. Artikkelissa esitelty sukupuolen ja plagioinnin yhteys on hyvin mielenkiintoinen ja se ansaitsee ihan oman otsikkonsa täällä blogissakin (tästä siis lisää myöhemmin-:).
Kajannon artikkelissa yliopiston näkökulmaa aiheeseen edustaa mm. Helsingin yliopiston tutkimuseettisen ohjelman esittely. Ohjelma on julkistettu vuonna 2005. Yliopistoa työyhteisönä Kajanto kuvaa näin: "Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. [...] Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö."
Artikkeliin haastateltu professori Anja Heikkinen kuvaa yliopistoa näin: "[...] yliopisto on autonominen, professorit ja senioritutkijat määrittävät pitkälle sen, mikä tutkimus ja keiden työpanos on arvokasta. Se sinänsä rakentaa sisäänsä vallankäytön mahdollisuuden. Se, keiden uraa viedään eteenpäin ja ketkä ohitetaan, ei ole nyt riittävän läpinäkyvää. [...] Luodaan kuppikuntia, missä tulet mitätöidyksi itsekin, jos ”asetut seisomaan väärälle puolelle, etkä ymmärrä kuulua vähättelijöihin”."
Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan mukaan plagiointiepäilyt ovat yleisiä ja vuosittain liittoon tulee useita yhteydenottoja. Rantala jaottelee yhteydenottoja ja esittää tyyppiesimerkkejä:
1) "Yleensä on kysymys tutkijan kokemasta tutkimusaineiston tai -suunnitelman tai suuritöisen kyselylomakkeen anastamisesta ja viejänä on yleensä esimiesasemassa olevan henkilö."
2) "Toinen esimerkki on se, että tarkastava professori käyttää omaksi hyväkseen opinnäytetyön tuloksia, ennen kuin opinnäytetyötä on edes hyväksytty."
Artikkelissa todetaan, että Tieteentekijöiden liitto ohjaa yhteydenottajia kääntymään plagiointitapauksissa TENKin puoleen, mutta "Neuvottelukunnan lausuntojen siloteltuihin ja ympäripyöreisiin sanamuotoihin Rantala kertoo kuitenkin tuntevansa pettymystä. Hankalimmassa asemassa ovat Rantasen mukaan yliopistojen määräaikaisissa tehtävissä työskentelevät.
– He eivät uskalla ottaa ongelmia esille, sillä he tietävät, että se takuuvarmasti merkitsee oman tien katkeamista sillä laitoksella, Rantala toteaa."
Tämä blogikirjoitus perustuu artikkeliin:
Kajanto, Anneli 2005. Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Aikuisvatus 25 (4), 327-329.
"Plagiointi on yleisin vilppi." Lötjönen kehottaa kertaamaan tutkimuseettisiä sääntöjä yliopistoissa, ja kuvaa perussäännön seuraavasti: "Jos henkilö tuo yhteiseen keskusteluun oman tutkimussuunnitelmansa tai –ideansa, se säilyy yksin tutkijan omana, eikä kukaan muu saa noukkia siitä ideaa itselleen." Tutkimuseettisten periaatteiden ja sääntöjen kertauskurssit yliopistoissa ovat aiheellisia, koskapa: "Pitkäaikaiset professorit ja senioritutkijat saattavat omaksua epäterveitä käytäntöjä ja totuttua niihin."
Toisaalla artikkelissa edellä mainittu perussääntö ja sen myötä myös tekstien plagiointi hämärretään, kun Lötjönen toteaa: "On melko mahdotonta sanoa kovin tarkkaan yleisluonteisesti, mikä yliopistollisessa tieteellisessä työskentelyssä on omaa ja mikä yhteistä."
Anneli Kajanto on kuitenkin hakenut artikkeliinsa myös muuta kuin TENKin edustamaa näkökulmaa. Artikkelissa esitelty sukupuolen ja plagioinnin yhteys on hyvin mielenkiintoinen ja se ansaitsee ihan oman otsikkonsa täällä blogissakin (tästä siis lisää myöhemmin-:).
Kajannon artikkelissa yliopiston näkökulmaa aiheeseen edustaa mm. Helsingin yliopiston tutkimuseettisen ohjelman esittely. Ohjelma on julkistettu vuonna 2005. Yliopistoa työyhteisönä Kajanto kuvaa näin: "Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. [...] Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö."
Artikkeliin haastateltu professori Anja Heikkinen kuvaa yliopistoa näin: "[...] yliopisto on autonominen, professorit ja senioritutkijat määrittävät pitkälle sen, mikä tutkimus ja keiden työpanos on arvokasta. Se sinänsä rakentaa sisäänsä vallankäytön mahdollisuuden. Se, keiden uraa viedään eteenpäin ja ketkä ohitetaan, ei ole nyt riittävän läpinäkyvää. [...] Luodaan kuppikuntia, missä tulet mitätöidyksi itsekin, jos ”asetut seisomaan väärälle puolelle, etkä ymmärrä kuulua vähättelijöihin”."
Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan mukaan plagiointiepäilyt ovat yleisiä ja vuosittain liittoon tulee useita yhteydenottoja. Rantala jaottelee yhteydenottoja ja esittää tyyppiesimerkkejä:
1) "Yleensä on kysymys tutkijan kokemasta tutkimusaineiston tai -suunnitelman tai suuritöisen kyselylomakkeen anastamisesta ja viejänä on yleensä esimiesasemassa olevan henkilö."
2) "Toinen esimerkki on se, että tarkastava professori käyttää omaksi hyväkseen opinnäytetyön tuloksia, ennen kuin opinnäytetyötä on edes hyväksytty."
Artikkelissa todetaan, että Tieteentekijöiden liitto ohjaa yhteydenottajia kääntymään plagiointitapauksissa TENKin puoleen, mutta "Neuvottelukunnan lausuntojen siloteltuihin ja ympäripyöreisiin sanamuotoihin Rantala kertoo kuitenkin tuntevansa pettymystä. Hankalimmassa asemassa ovat Rantasen mukaan yliopistojen määräaikaisissa tehtävissä työskentelevät.
– He eivät uskalla ottaa ongelmia esille, sillä he tietävät, että se takuuvarmasti merkitsee oman tien katkeamista sillä laitoksella, Rantala toteaa."
Tämä blogikirjoitus perustuu artikkeliin:
Kajanto, Anneli 2005. Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Aikuisvatus 25 (4), 327-329.
8.4.2009
Tapaus Vladimir Putin
Eräs kuuluisa plagiointiin syyllistynyt henkilö on Vladimir Putin. Vaikka kyseessä on sangen merkittävässä asemassa oleva henkilö, tämä plagiointitapaus ei ole herättänyt lähellekään yhtä paljon keskustelua kuin ne tapaukset, joissa plagiointiin ovat syyllistyneet yliopistoprofessorit.
Vladimir Putinin epäiltiin plagioineen osan väitöskirjansa The Strategic Planning of Regional Resources Under the Formation of Market Relations teksteistä. Häntä epäiltiin ja epäillään myös siitä, että väitöskirja ei olisikaan ollut hänen itsensä kirjoittama vaan ostettu jostain ”paper mill” –yrityksestä.
Epäilyjen takia Brookings Institution asetti tutkijat Clifford G.Gaddyn ja Igor Danchenkon tutkailemaan Putinin väitöskirjatekstin alkuperää. Plagiointiepäilyjen vahvistuminen on julkaistu maailmalla useissa lehdissä. Esimerkiksi Washington Times uutisoi jutun 24.3.2006: http://www.washingtontimes.com/news/2006/mar/24/20060324-104106-9971r/
Myös The Sunday Times raportoi 26.3.2006 Putinia koskeneiden plagiointiepäilyjen saaneen vahvistuksen: http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/article695235.ece
Suuria osia Putinin väitöskirjan keskeisistä argumenteista on otettu lähes sanatarkasti vuonna 1978 ilmestyneestä teoksesta Strategic Planning and Policy,, jonka olivat kirjoittaneet Pittsburgin yliopiston professorit William R. King ja David I. Cleland. Putinin väitöskirjan keskeisen luvun 20 sivusta 16 on kopioitu sanatarkasti tai pienin muutoksin näiden amerikkalaisten professorien kirjoittamasta kirjasta. Kirja oli käännetty (”by a KGB-related institute”) venäjäksi 1990-luvun alussa. Putinin väitöskirjassa on myös kuusi kuviota ja taulukkoa, jotka muistuttavat muodoltaan ja sisällöltään amerikkalaisten tekemiä.
Vladimir Putinin epäiltiin plagioineen osan väitöskirjansa The Strategic Planning of Regional Resources Under the Formation of Market Relations teksteistä. Häntä epäiltiin ja epäillään myös siitä, että väitöskirja ei olisikaan ollut hänen itsensä kirjoittama vaan ostettu jostain ”paper mill” –yrityksestä.
Epäilyjen takia Brookings Institution asetti tutkijat Clifford G.Gaddyn ja Igor Danchenkon tutkailemaan Putinin väitöskirjatekstin alkuperää. Plagiointiepäilyjen vahvistuminen on julkaistu maailmalla useissa lehdissä. Esimerkiksi Washington Times uutisoi jutun 24.3.2006: http://www.washingtontimes.com/news/2006/mar/24/20060324-104106-9971r/
Myös The Sunday Times raportoi 26.3.2006 Putinia koskeneiden plagiointiepäilyjen saaneen vahvistuksen: http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/article695235.ece
Suuria osia Putinin väitöskirjan keskeisistä argumenteista on otettu lähes sanatarkasti vuonna 1978 ilmestyneestä teoksesta Strategic Planning and Policy,, jonka olivat kirjoittaneet Pittsburgin yliopiston professorit William R. King ja David I. Cleland. Putinin väitöskirjan keskeisen luvun 20 sivusta 16 on kopioitu sanatarkasti tai pienin muutoksin näiden amerikkalaisten professorien kirjoittamasta kirjasta. Kirja oli käännetty (”by a KGB-related institute”) venäjäksi 1990-luvun alussa. Putinin väitöskirjassa on myös kuusi kuviota ja taulukkoa, jotka muistuttavat muodoltaan ja sisällöltään amerikkalaisten tekemiä.
26.3.2009
Tapaus Ward Churchill
Puhuttaessa yliopistoissa tapahtuvasta plagioinnista ei voi olla törmäämättä tapaukseen professori Ward Churchill. Hakusana ”Ward Churchill” tuottaa Googlessa noin 1,4 miljoonaa osumaa! Professori Churchill on siis saavuttanut melkoisen kuuluisuuden ja maineen. Plagioinnin tutkimuksessa professori Churchillin tapaus saattaa olla se, josta on eniten kirjoitettu, vaikka plagiointi oli vain osa Churchillin tekemästä tieteellisestä vilpistä.
Churchill toimi professorina (professor of ethnic studies) University of Coloradossa vuoteen 2007 saakka (hän lienee aloittanut apulaisprofessorina vuonna 1990 ja nimitetty professoriksi vuonna 1997). Hänet irtisanottiin vuonna 2007 professorin virastaan sen jälkeen, kun hänen oli todettu syyllistyneen tieteelliseen vilppiin.
Ward Churchillin kirjoitukset päätyivät vilppiepäilyjen takia nimetyn tutkintalautakunnan käsittelyyn. Tutkintalautakunnan koko nimi on Investigative Committee of the Standing Committee on Research Misconduct at the University of Colorado at Boulder concerning Allegations of Academic Misconduct against Professor Ward Churchill. Lautakunta julkaisi käsittelynsä tulokset 125-sivuisena päätöksenä:
Report of the Investigative Committee findings
Raportti on siis sivumäärältään pitkä. Siinä käydään kohta kohdalta läpi Churchilliä koskevat epäilyt, ja perustellaan tehdyt ratkaisut. Raportissa on myös luku, jossa käsitellään median osuutta plagiointia koskevien käsitysten ja mielikuvien muokkaajana.
Tutkintalautakunta käsitteli seitsemän eri väitettä tieteellisestä vilpistä (kohdat A, B, C, D, E, F, G). Epäilyt koskivat sekä luvatonta lainaamista että tutkimustulosten vääristelyä/lukijoiden harhaanjohtamista (plagiarism, misrepresentation).
Tutkintalautakunta totesi yksimielisesti, että Churchill oli syyllistynyt monenlaiseen tieteelliseen vilppiin:
- vääristelyyn (falsification, kohdat A, B, C ja D)
- sepittämiseen (fabrication, kohdat C ja D)
- luvattomaan lainaamiseen (plagiarism, kohdat E ja G).
Lisäksi todetaan, että Churchill ei ole noudattanut julkaissuissaan vakiintuneita standardeja ilmoittaessaan lähteenä käyttämiensä tekstien kirjoittajien nimiä (erityisesti tapaus F, myös A, B, ja D) ja että Churchillin tutkimustulosten julkaisuissa oli vakavia poikkeamia hyväksytyistä käytännöistä (kohta D).
Ward Churchill itse ylläpitää sivustoa WARD CHURCHILL SOLIDARITY NETWORK http://www.wardchurchill.net/
jossa hänen iskulauseenaan on UNCUT CONSCIENCE.
Churchillin sivuilta selviää, että hän on haastanut yliopiston oikeuteen irtisanomisensa johdosta, ja asia on ollut oikeudessa ajalla 9-27.3.2009. Churchill on itse todennut odottavansa oikeudenkäyntiä innolla: "I'm really looking forward to these people being on the witness stand", "This is going to be fun. ..." Churchill mainitsee sivustonsa etusivulla, että oikeudenkäynti on kallista ja hän ottaa vastaan lahjoituksia (sivuilla on linkki, josta pääsee lahjoittamaan).
Churchill vs. CU -oikeudenkäynnistä kirjoittaminen on runsasta - jo aiemmin vuosina 2005-2007 Churchillin tapauksesta kirjoitettiin paljon, ja nyt oikeuskäsittely on "generoinut" uutta ja uudenlaista tekstiä. Esimerkiksi New York Times on julkaissut useita artikkeleita, esimerkiksi tässä 25.3.2009 artikkelissa kerrotaan oikeudenkäynnin etenemisestä ja Churchillin puheista todistajanaitiossa: Fired Colorado Professor Is Cross-Examined in Lawsuit.
Myös erilaisilla keskustelupalstoilla Churchillin tapauksen käsittely on edelleen vilkasta. Satuin lukemaan tällaisen värikkään ja seikkaperäisen tekstin, jonka kirjoittaja tukee Churchillin kantaa aiheettomasta irtisanomisesta. Lehti on Revolution #159, March 22, 2009 (Voice of the Revolutionary Communist Party, USA) ja yleisönosastokirjoitus on otsikoitu: Ward Churchill Lawsuit Against CU Forces Some Truth to the Surface (nimetön kirjoittaja, from a reader). Kirjoittaja esittää omat perustelunsa sille, miksi Churchillin asiaa tutkineen tutkintalautakunnan jäsenet olivat väärässä ja olivat vain harjoittaneet noitavainoa Churchilliä kohtaan. Tämän kirjoittajan, kuten Churchillin itsensäkin mielestä, irtisanomisen syynä ei ollut tieteellinen vilppi vaan Churchillin poliittiset mielipiteet.
Oikeuskäsitettely kesti neljä viikkoa, ja jury harkitsi päätöstä puolitoista vuorokautta. Juryn päätöksen mukaan Colorado University syyllistyi professori Churchillin irtisanomiseen väärin perustein. Juryn mukaan erottamisen taustalla ovat Churchillin esittämät mielipiteet, eikä yliopisto ole selkeästi todennut, että hänet olisi erotettu todetun vilpin takia. Jury määräsi professori Churchillille vahingonkorvausta yhden dollarin. Tässä Linkki New York Timesin artikkeliin (2.4.2009) Jury Says Professor Was Wrongly Fired.
Churchill toimi professorina (professor of ethnic studies) University of Coloradossa vuoteen 2007 saakka (hän lienee aloittanut apulaisprofessorina vuonna 1990 ja nimitetty professoriksi vuonna 1997). Hänet irtisanottiin vuonna 2007 professorin virastaan sen jälkeen, kun hänen oli todettu syyllistyneen tieteelliseen vilppiin.
Ward Churchillin kirjoitukset päätyivät vilppiepäilyjen takia nimetyn tutkintalautakunnan käsittelyyn. Tutkintalautakunnan koko nimi on Investigative Committee of the Standing Committee on Research Misconduct at the University of Colorado at Boulder concerning Allegations of Academic Misconduct against Professor Ward Churchill. Lautakunta julkaisi käsittelynsä tulokset 125-sivuisena päätöksenä:
Report of the Investigative Committee findings
Raportti on siis sivumäärältään pitkä. Siinä käydään kohta kohdalta läpi Churchilliä koskevat epäilyt, ja perustellaan tehdyt ratkaisut. Raportissa on myös luku, jossa käsitellään median osuutta plagiointia koskevien käsitysten ja mielikuvien muokkaajana.
Tutkintalautakunta käsitteli seitsemän eri väitettä tieteellisestä vilpistä (kohdat A, B, C, D, E, F, G). Epäilyt koskivat sekä luvatonta lainaamista että tutkimustulosten vääristelyä/lukijoiden harhaanjohtamista (plagiarism, misrepresentation).
Tutkintalautakunta totesi yksimielisesti, että Churchill oli syyllistynyt monenlaiseen tieteelliseen vilppiin:
- vääristelyyn (falsification, kohdat A, B, C ja D)
- sepittämiseen (fabrication, kohdat C ja D)
- luvattomaan lainaamiseen (plagiarism, kohdat E ja G).
Lisäksi todetaan, että Churchill ei ole noudattanut julkaissuissaan vakiintuneita standardeja ilmoittaessaan lähteenä käyttämiensä tekstien kirjoittajien nimiä (erityisesti tapaus F, myös A, B, ja D) ja että Churchillin tutkimustulosten julkaisuissa oli vakavia poikkeamia hyväksytyistä käytännöistä (kohta D).
Ward Churchill itse ylläpitää sivustoa WARD CHURCHILL SOLIDARITY NETWORK http://www.wardchurchill.net/
jossa hänen iskulauseenaan on UNCUT CONSCIENCE.
Churchillin sivuilta selviää, että hän on haastanut yliopiston oikeuteen irtisanomisensa johdosta, ja asia on ollut oikeudessa ajalla 9-27.3.2009. Churchill on itse todennut odottavansa oikeudenkäyntiä innolla: "I'm really looking forward to these people being on the witness stand", "This is going to be fun. ..." Churchill mainitsee sivustonsa etusivulla, että oikeudenkäynti on kallista ja hän ottaa vastaan lahjoituksia (sivuilla on linkki, josta pääsee lahjoittamaan).
Churchill vs. CU -oikeudenkäynnistä kirjoittaminen on runsasta - jo aiemmin vuosina 2005-2007 Churchillin tapauksesta kirjoitettiin paljon, ja nyt oikeuskäsittely on "generoinut" uutta ja uudenlaista tekstiä. Esimerkiksi New York Times on julkaissut useita artikkeleita, esimerkiksi tässä 25.3.2009 artikkelissa kerrotaan oikeudenkäynnin etenemisestä ja Churchillin puheista todistajanaitiossa: Fired Colorado Professor Is Cross-Examined in Lawsuit.
Myös erilaisilla keskustelupalstoilla Churchillin tapauksen käsittely on edelleen vilkasta. Satuin lukemaan tällaisen värikkään ja seikkaperäisen tekstin, jonka kirjoittaja tukee Churchillin kantaa aiheettomasta irtisanomisesta. Lehti on Revolution #159, March 22, 2009 (Voice of the Revolutionary Communist Party, USA) ja yleisönosastokirjoitus on otsikoitu: Ward Churchill Lawsuit Against CU Forces Some Truth to the Surface (nimetön kirjoittaja, from a reader). Kirjoittaja esittää omat perustelunsa sille, miksi Churchillin asiaa tutkineen tutkintalautakunnan jäsenet olivat väärässä ja olivat vain harjoittaneet noitavainoa Churchilliä kohtaan. Tämän kirjoittajan, kuten Churchillin itsensäkin mielestä, irtisanomisen syynä ei ollut tieteellinen vilppi vaan Churchillin poliittiset mielipiteet.
Oikeuskäsitettely kesti neljä viikkoa, ja jury harkitsi päätöstä puolitoista vuorokautta. Juryn päätöksen mukaan Colorado University syyllistyi professori Churchillin irtisanomiseen väärin perustein. Juryn mukaan erottamisen taustalla ovat Churchillin esittämät mielipiteet, eikä yliopisto ole selkeästi todennut, että hänet olisi erotettu todetun vilpin takia. Jury määräsi professori Churchillille vahingonkorvausta yhden dollarin. Tässä Linkki New York Timesin artikkeliin (2.4.2009) Jury Says Professor Was Wrongly Fired.
1.3.2009
Soihtuhiihdosta ja menneisyyden vangeista
Eilen Joensuun Latu järjesti mahdollisuuden hiihtää jäätä pitkin Pyhäsaareen soihtujen viitoittamaa latua pitkin. Tämän päivän Karjalainen uutisoi että Pyhäsaaressa kävi soihtujen valossa 250 hiihtäjää. Minäkin kävin siellä - hyvässä seurassa - palasimme Linnunlahdelle iltakymmeneltä. Menomatkalla taivas oli pilvessä, mutta tulomatkalla sää kirkastui ja saimme ihailla kirkasta tähtitaivasta.
Avoin kirje menneisyyden vangeille on Paula Sallisen lokikirjoitus tämän päivän Karjalaisessa (s.11). Kirjoituksessa pohditaan instituutioiden rapautumista mm. näin: "Ihmiset ovat koulutetumpia ja siten kriittisempiä kuin ennen. Pravdalle ei ole tilaajia. Yhden totuuden ajat ovat ohi."
Avoin kirje menneisyyden vangeille on Paula Sallisen lokikirjoitus tämän päivän Karjalaisessa (s.11). Kirjoituksessa pohditaan instituutioiden rapautumista mm. näin: "Ihmiset ovat koulutetumpia ja siten kriittisempiä kuin ennen. Pravdalle ei ole tilaajia. Yhden totuuden ajat ovat ohi."
18.2.2009
Plagioinnista A-studiossa
Tänään A-studio lähetti jutun "Yliopistoissa varastettuja lainoja?", johon plagiointitutkijaakin haastateltiin muutama viikko sitten. Aiheena oli siis yliopistoissa tapahtuva plagiointi ja professoritason teksteistä puuttuvat lähteet. Toimittaja Tero Koskinen oli käynyt tutustumassa peruskoulun 8. luokan äidinkielen opiskeluun, mistä paljastui, että kasiluokkalainen kyllä tunnistaa tekstin tekijän. Sen sijaan yliopistossa työskenteleviltä tekstin alkuperän tunnistaminen ja tunnustaminen ei aina onnistu.
11.2.2009
Tieteen doping?
Ilkka Niiniluoto kirjoitti vuonna 2001 Yliopisto-lehden nro 5 pääkirjoituksessa tiedeyhteisön eettisistä pelisäännöistä (Lahden MM-kisojen skandaalina esitettyjen doping-paljastusten jälkeen). Hän kuvaa urheilussa moraalin olevan ”[…] venynyt: kepulikonsteja saa käyttää, kunhan ei jää kiinni; jos käry käy, julkisuuteen levitetään valheiden sumuverho” ja jatkaa kysymällä: ”Onko sinisilmäistä uskoa, että tieteessä asiat ovat paremmin?” Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Niiniluoto nimeää suomalaisen tieteen antidopingtoimikunnaksi, onhan se Niiniluodon mukaan korostanut etiikkaa koskevan tutkimuksen ja julkisen keskustelun merkitystä.
Helsingin yliopistossa toteutettiinkin vuonna 2003 tutkimuseettisen ilmapiirin kartoitus. Vaikka kartoituksen tulokset voivat järkyttää herkkiä lukijoita, julkista keskustelua asiasta ei kuuden vuoden aikana ole saatu aikaiseksi. Suomesta puuttuu edelleen tutkimuseettisten ohjeiden noudattamista ja noudattamatta jättämistä koskeva, koko maan laajuinen tutkimus, johon tietoa olisi haettu tutkijoilta, yliopistojen opettajilta ja opiskelijoilta itseltään.
Tieteen antidopingtoimikunta on antanut ohjeet siitä, miten tieteen doping (=tieteellinen vilppi) vältetään ja miten toimitaan jos käry käy. Tieteessä julkinen ”dopingkäry” käy harvakseltaan, vaikka esimerkiksi Helsingin yliopistoa koskeneessa selvityksessä tutkijat kuvasivat useita kymmeniä vilppitapauksia. Myös plagiarismi.fi –sivustolla on useita eri tiedonantajien kuvaamia, eri korkeakouluissa tapahtuneita vilppitapauksia, joita yhdistää se, että tapahtumista ei organisaatiossa saatu aikaan julkista keskustelua. Vilppitapauksia yhdistää myös se, että vilpistä keskustelua viritelleet, whistle-blowerin roolin ottaneet henkilöt ovat kohdanneet erilaisia virallisia ja epävirallisia sanktioita. Vilpistä epäillyt sen sijaan etenevät vilenmäisesti urallaan. Ja joidenkin rankimpien tapausten julkaisemiseen edes nimettömänä tiedonantajat eivät ole antaneet (vielä) lupaa, vaikka ovatkin halunneet kirjoittaa tapahtumista asiasta kiinnostuneelle tutkijalle.
Helsingin yliopistossa toteutettiinkin vuonna 2003 tutkimuseettisen ilmapiirin kartoitus. Vaikka kartoituksen tulokset voivat järkyttää herkkiä lukijoita, julkista keskustelua asiasta ei kuuden vuoden aikana ole saatu aikaiseksi. Suomesta puuttuu edelleen tutkimuseettisten ohjeiden noudattamista ja noudattamatta jättämistä koskeva, koko maan laajuinen tutkimus, johon tietoa olisi haettu tutkijoilta, yliopistojen opettajilta ja opiskelijoilta itseltään.
Tieteen antidopingtoimikunta on antanut ohjeet siitä, miten tieteen doping (=tieteellinen vilppi) vältetään ja miten toimitaan jos käry käy. Tieteessä julkinen ”dopingkäry” käy harvakseltaan, vaikka esimerkiksi Helsingin yliopistoa koskeneessa selvityksessä tutkijat kuvasivat useita kymmeniä vilppitapauksia. Myös plagiarismi.fi –sivustolla on useita eri tiedonantajien kuvaamia, eri korkeakouluissa tapahtuneita vilppitapauksia, joita yhdistää se, että tapahtumista ei organisaatiossa saatu aikaan julkista keskustelua. Vilppitapauksia yhdistää myös se, että vilpistä keskustelua viritelleet, whistle-blowerin roolin ottaneet henkilöt ovat kohdanneet erilaisia virallisia ja epävirallisia sanktioita. Vilpistä epäillyt sen sijaan etenevät vilenmäisesti urallaan. Ja joidenkin rankimpien tapausten julkaisemiseen edes nimettömänä tiedonantajat eivät ole antaneet (vielä) lupaa, vaikka ovatkin halunneet kirjoittaa tapahtumista asiasta kiinnostuneelle tutkijalle.
7.2.2009
Ad hominem
Argumentum ad hominem, tai lyhyemmin ad hominem (argumentit, hyökkäykset) on käsite, joka tulee usein vastaan kun lukee englanninkielisiä, erilaisia plagiointitapauksia käsitteleviä nettisivuja. Ad hominem argumentointi kohdistuu henkilöön, joka esittää epäilyn plagioinnista.
Suomenkielinen Wikipedia esittää ad hominen argumentoinnin luokassa virhepäätelmät. Ad hominem on virhepäätelmä, jossa jokin asia kumotaan esittämällä itse asiaan kuulumattomia kommentteja asian esittäjään liittyvällä perustelulla. Ad hominem argumentoinnissa on kolme vaihetta: 1) henkilö A esittää jonkin lausuman tai väitteen, 2) henkilö B esittää henkilöön A kohdistuvan väitteen (väite voi koskea vaikkapa henkilön A persoonaa, toimintatapaa tai elämäntapaa, tai mitä tahansa henkilöön A liittyvää asiaa), 3) henkilön B lausumaa henkilöstä A aletaan pitää perusteena sille, että kohdassa 1 esitetty asia on virheellinen.
Wikipedian sanoin ad hominem ”tarkoittaa henkilökohtaisuuksiin menemistä itse keskustelun kohteena olleen asian kustannuksella”, ja argumentoinnin etenemiskaava esitetään seuraavasti:
”1. Henkilö X esittää argumentin A
2. Henkilön X ominaisuuksissa on jotain vastenmielistä
3. Siispä argumentti A on epätosi”
Sama kaava sovellettuna plagiointiepäilyihin:
1. Tutkija A esittää epäilyn plagioinnista
2. Tutkija A:n todetaan olevan tyhmä/laiska/yksinhuoltaja/epäonnistunut/”kävelevä patologinen mentaalicase”
3. Siispä epäily plagioinnista on epätosi
Wikipediassa ad hominem argumentit jaetaan viiteen luokkaan: loukkaus, argumentaation asianhaaroihin vetoaminen, argumentoijan sosiaaliseen habitukseen vetoaminen, kaivon myrkyttäminen ja motiiviin vetoaminen (oma lehmä ojassa). Näistä kaikista virheargumentointien muodoista on mukavia esimerkkejä – jotenkin ne ihan hymyilyttävät!
18.1.2009
Vaikea aihe-:)
Oletteko käyneet lukemassa millaisia kiistoja Wikipedia-kirjoittaminen on saanut aikaan? Näitä aiheita on koottu sivulle "Wikipedian hauskimmat kiistat".
Sivulle on koottu aiheita, joista Wikipediaan kirjoittajat ovat alkaneet väittelemään. Kiistoja on ratkaistu joskus äänestämällä, mutta osa aiheista on "muokkaussodiksi yltyneitä". Jos käytte kiistasivulla nyt, niin plagiointi on ykkösaihe! Tässäpä suora lainaus sivulta:
"Syyllistyikö Vilen plagiointiin, paljastuiko työ plagioiduksi, epäiltiinkö plagiointia, myönsikö hän plagioinnin vai jättikö kieltämättä? Artikkelin suojaamisen ja ajoittain tulenaraksi kuumenneen väittelyn lisäksi Eduskunnalle kuuluvan IP:n takaa tulleet muokkaukset johtivat Iltalehden artikkeliin Wikipedian sensurointiyrityksestä."
Mielenkiintoista, eikö totta?
Sivulle on koottu aiheita, joista Wikipediaan kirjoittajat ovat alkaneet väittelemään. Kiistoja on ratkaistu joskus äänestämällä, mutta osa aiheista on "muokkaussodiksi yltyneitä". Jos käytte kiistasivulla nyt, niin plagiointi on ykkösaihe! Tässäpä suora lainaus sivulta:
"Syyllistyikö Vilen plagiointiin, paljastuiko työ plagioiduksi, epäiltiinkö plagiointia, myönsikö hän plagioinnin vai jättikö kieltämättä? Artikkelin suojaamisen ja ajoittain tulenaraksi kuumenneen väittelyn lisäksi Eduskunnalle kuuluvan IP:n takaa tulleet muokkaukset johtivat Iltalehden artikkeliin Wikipedian sensurointiyrityksestä."
Mielenkiintoista, eikö totta?
29.12.2008
Muunnettua totuutta joululomalla
Perjantaina 26.12.2008 MTV3 -kanavalla esitettiin jakso Muunneltua totuutta sarjassa Ilman johtolankaa. Jaksossa oli mielenkiintoinen (tieteellisen) vilpin käsittelyyn liittyvä sivujuoni: yliopisto-opiskelija murtautui yliopiston tietojärjestelmään, haki ja kopioi lähestyvien tenttien kysymyksiä ja muutti saaliinsa rahaksi myymällä sitten toisille opiskelijoille tenttikysymyksiä ja valmiita vastauksia.
Mielenkiintoista oli kuvattu toimintamalli asian paljastuttua tutkijoille (siis poliiseille): yliopiston johto pyysi pitämään tehdyn vilpin salassa julkisuudelta, jotta "yliopiston maine ei kärsisi". Mielenkiintoinen toimintatapa, josta on havaintoja myös suomalaisessa korkeakoulutuksessa, kun siellä on ilmennyt vilppiä tai plagiointia - tapauksia käsitellään kovin harvoin julkisesti.
Mielenkiintoista oli kuvattu toimintamalli asian paljastuttua tutkijoille (siis poliiseille): yliopiston johto pyysi pitämään tehdyn vilpin salassa julkisuudelta, jotta "yliopiston maine ei kärsisi". Mielenkiintoinen toimintatapa, josta on havaintoja myös suomalaisessa korkeakoulutuksessa, kun siellä on ilmennyt vilppiä tai plagiointia - tapauksia käsitellään kovin harvoin julkisesti.
10.12.2008
Plagioija on varas
näin todettiin vuonna 1931 kirjassa Plagiarism: the "Art" of Stealing Literary Material (by Maurice Salzman). Kirjassa on Ellis Parker Butlerin kirjoittama artikkeli Plagiarists are Thieves. Tässä suora lainaus Butlerin tekstistä, artikkeli on julkaistu sähköisenä täällä:
http://www.ellisparkerbutler.info/epb/biblio.asp?id=4902
http://www.ellisparkerbutler.info/epb/biblio.asp?id=4902
"The Thief
A plagiarist is a thief and he knows he is a thief. This is so true that it is only necessary to ask a plagiarist to explain why he is not one, and he will involuntarily tell you he is one. He invariably gives himself away. His explanations are so full of holes and "becauses" that you can see right through them into the thieving heart of him. A thief talks like a thief."
7.12.2008
Asiallisen referaatin ja plagiarismin ero?
Tulin vierailemaan tänne Plagiointitutkijan blogiin nyt itselleni ajankohtaisen aiheen kanssa, josta olen kiinnostunut keskustelemaan.
Olen nimittäin aloittanut kirjoittaa rautalanka-ohjeita opiskelijoille, koska olen kyllästynyt lukemaan ns. esseitä, jotka ovat eri lähteistä muokattuja niin, että on muutettu sanojen sijamuotoja tai on vaihdettu sanojen paikkoja sieltä täältä. Koko kirjoitelma tai suuria osia siitä on kirjoitettu mielestäni tämän plagiarism.org nettisivulta löytyvän kuvauksen mukaan:
"The writer properly cites a source, but neglects to put in quotation marks text that has been copied word-for-word, or close to it. Although attributing the basic ideas to the source, the writer is falsely claiming original presentation and interpretation of the information. " Types of plagiarism
Lähteeseen on viitattu, osittain on lainausta sanasta sanaan ja pientä muuttelua, ei lainausmerkkejä. Alkuperäisen tekstin idea tulee yleensä esiin, ei kuitenkaan aina. Opiskelija esittää siis tekstin tiivistelmänä tai referaattina, vaikka se on lähes kokonaan kopioitua. Joskus esseestä puuttuu täysin opiskelijan oma pohdinta ja mukana on muitakin plagiarismin ominaisuuksia.
Nyt on hyvä tarkentaa, että kyse on suurimmalta osin aikuisopiskelijoista - eikä käytöstä voida selittää siis opiskelijoiden nuoruudella. Kyseessä on pääasiassa yli 30-vuotiaat työssä käyvät aikuiset.
Käytän ohjeessani tällä hetkellä ilmaisua osittainen kopiointi kuvaamaan kirjoittamistapaa, jota siis plagiarism.org -sivuilla on nimetty: the too perfect parahrase. Olisko liian täydellinen referaatti tai tiivistelmä suomeksi? Suunnitelmissa on määritellä opiskelijoille osittainen kopiointi ja kertoa, että se johtaa työn hylkäämiseen. Yritän tehdä selväksi rajan asiallisen referoinnin ja osittaisen kopioinnin välille.
Olen nimittäin aloittanut kirjoittaa rautalanka-ohjeita opiskelijoille, koska olen kyllästynyt lukemaan ns. esseitä, jotka ovat eri lähteistä muokattuja niin, että on muutettu sanojen sijamuotoja tai on vaihdettu sanojen paikkoja sieltä täältä. Koko kirjoitelma tai suuria osia siitä on kirjoitettu mielestäni tämän plagiarism.org nettisivulta löytyvän kuvauksen mukaan:
"The writer properly cites a source, but neglects to put in quotation marks text that has been copied word-for-word, or close to it. Although attributing the basic ideas to the source, the writer is falsely claiming original presentation and interpretation of the information. " Types of plagiarism
Lähteeseen on viitattu, osittain on lainausta sanasta sanaan ja pientä muuttelua, ei lainausmerkkejä. Alkuperäisen tekstin idea tulee yleensä esiin, ei kuitenkaan aina. Opiskelija esittää siis tekstin tiivistelmänä tai referaattina, vaikka se on lähes kokonaan kopioitua. Joskus esseestä puuttuu täysin opiskelijan oma pohdinta ja mukana on muitakin plagiarismin ominaisuuksia.
Nyt on hyvä tarkentaa, että kyse on suurimmalta osin aikuisopiskelijoista - eikä käytöstä voida selittää siis opiskelijoiden nuoruudella. Kyseessä on pääasiassa yli 30-vuotiaat työssä käyvät aikuiset.
Käytän ohjeessani tällä hetkellä ilmaisua osittainen kopiointi kuvaamaan kirjoittamistapaa, jota siis plagiarism.org -sivuilla on nimetty: the too perfect parahrase. Olisko liian täydellinen referaatti tai tiivistelmä suomeksi? Suunnitelmissa on määritellä opiskelijoille osittainen kopiointi ja kertoa, että se johtaa työn hylkäämiseen. Yritän tehdä selväksi rajan asiallisen referoinnin ja osittaisen kopioinnin välille.
23.11.2008
Päivän vinkki
sivustolta Plagiarism Org:
"Changing the words of an original source is not sufficient to prevent plagiarism. If you have retained the essential idea of an original source, and have not cited it, then no matter how drastically you may have altered its context or presentation, you have still plagiarized."
"Changing the words of an original source is not sufficient to prevent plagiarism. If you have retained the essential idea of an original source, and have not cited it, then no matter how drastically you may have altered its context or presentation, you have still plagiarized."
20.11.2008
Saako plagioinnista puhua?
20.11.2008
16.-17.11.2008 lehtikirjoittelujen jälkeen keskustelupalstojen keskustelu koski opiskelijoiden ja lukiolaisten tekemää plagiointia. Keskustelu kulki nopeasti opettajien työaikaan ja siihen, miten paljon opettajan pitää satsata aikaa plagiointien selvittämiseen. Koululaisten tekemistä plagioinneista saa siis puhua ja korkeakouluopiskelijoiden tekemistä plagioinneista saa puhua, mutta mutta... kun esille tulevat tutkijoiden tekemät ja julkaisemat plagioinnit alkaa tapahtua: keskustelua yritetään vaimentaa erilaisilla uhkailun ja vihjailun taktiikoilla. Ikävää on, että myös täysin sivulliset joutuvat asiasta kärsimään. Englanninkielisessä plagiarismikirjallisuudessa tällaisia vaimentamisen taktiikoita on kuvattu käsitteellä whistleblower-ilmiö. Whistleblower-ilmiö ilmenee esimerkiksi "shoot the messenger", "blame the victim" tai "blame the innocent"- taktiikkana. Asiasta tarkemmin täällä.
Plagiarismi-sivuille olen laittanut tarinoita ja kuvauksia erilaisista ja monenlaisista tapahtumista, joita yliopistomaailmassa on tapahtunut.
Kuulostellaan!
16.-17.11.2008 lehtikirjoittelujen jälkeen keskustelupalstojen keskustelu koski opiskelijoiden ja lukiolaisten tekemää plagiointia. Keskustelu kulki nopeasti opettajien työaikaan ja siihen, miten paljon opettajan pitää satsata aikaa plagiointien selvittämiseen. Koululaisten tekemistä plagioinneista saa siis puhua ja korkeakouluopiskelijoiden tekemistä plagioinneista saa puhua, mutta mutta... kun esille tulevat tutkijoiden tekemät ja julkaisemat plagioinnit alkaa tapahtua: keskustelua yritetään vaimentaa erilaisilla uhkailun ja vihjailun taktiikoilla. Ikävää on, että myös täysin sivulliset joutuvat asiasta kärsimään. Englanninkielisessä plagiarismikirjallisuudessa tällaisia vaimentamisen taktiikoita on kuvattu käsitteellä whistleblower-ilmiö. Whistleblower-ilmiö ilmenee esimerkiksi "shoot the messenger", "blame the victim" tai "blame the innocent"- taktiikkana. Asiasta tarkemmin täällä.
Plagiarismi-sivuille olen laittanut tarinoita ja kuvauksia erilaisista ja monenlaisista tapahtumista, joita yliopistomaailmassa on tapahtunut.
Kuulostellaan!
Plagioinnista kirjoittelua 16.11.2008 alkaen
Sunnuntaisuomalainen julkaisi sunnuntaina 16.11.2008 artikkelin nimeltä Pääaine: plagiarismi. Artikkelin oli kirjoittanut Sunnuntaisuomalaisen toimittaja Terhi Nevalainen. Artikkeli perustuu korkeakouluille lähetettyyn kyselyyn, jonka tuloksista selvisi että useimmat korkeakoulut totesivat plagioinnin lisääntyneen. Tutkimus koski opiskelijoiden tekemää plagiointia. Toimittaja haastatteli minua artikkeliin ja hän oli tutustunut ylläpitämiini www.plagiarismi.fi -sivuihin.
17.11.2008 sanomalehti Ilkka julkaisi artikkelin lukiolaisten tekemän plagioinnin yleisyydestä. Artikkelissa tuotiin esille suomalainen versio englanninkielisessä kulttuurissa Paper Mills -nimisenä tunnetusta ilmiöstä. Paper Mill on liikeyritys, jolta voi ostaa minkä tahansa tasoisen esseen, tehtävän tai opinnäytetyön. Laatutietoiset "paperimyllyt" antavat myös takuun tuotteelleen: tuote ei paljastu plagiaatiksi sähköisessä plagiaatintunnistimessa. Niin, brittiylipistoissa samoin kuin usalaisissa yliopistoissa sähköisen plagiaatintunnistimen käyttö on osa laatujärjestelmää, plagiaateilla opintopisteitä ei heru.
Ilkan artikkeli levisi STT:n kautta monien suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien nettisivuille ja käynnisti myös yleisökeskustelua.
Yhdessä päivässä sain itselleni uuden tittelin: plagiointitutkija. Tämä oli Ilkan toimittajan muotoilema nimitys - nettisivuilla olen käyttänyt plagiarismista kiinnostuneesta tutkijasta nimeä plagiorologi.
17.11.2008 sanomalehti Ilkka julkaisi artikkelin lukiolaisten tekemän plagioinnin yleisyydestä. Artikkelissa tuotiin esille suomalainen versio englanninkielisessä kulttuurissa Paper Mills -nimisenä tunnetusta ilmiöstä. Paper Mill on liikeyritys, jolta voi ostaa minkä tahansa tasoisen esseen, tehtävän tai opinnäytetyön. Laatutietoiset "paperimyllyt" antavat myös takuun tuotteelleen: tuote ei paljastu plagiaatiksi sähköisessä plagiaatintunnistimessa. Niin, brittiylipistoissa samoin kuin usalaisissa yliopistoissa sähköisen plagiaatintunnistimen käyttö on osa laatujärjestelmää, plagiaateilla opintopisteitä ei heru.
Ilkan artikkeli levisi STT:n kautta monien suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien nettisivuille ja käynnisti myös yleisökeskustelua.
Yhdessä päivässä sain itselleni uuden tittelin: plagiointitutkija. Tämä oli Ilkan toimittajan muotoilema nimitys - nettisivuilla olen käyttänyt plagiarismista kiinnostuneesta tutkijasta nimeä plagiorologi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
