Lähteet puuttuivat Petterssonin edellisestä kirjasta

Suomen historian jännät naiset (2022) taitaa olla kirjaston suosikkilainojen joukossa tänä syksynä, jonotan sitä muiden mukana Vaarakirjastoista. Kun tämä uusi kirja ei ollut lainattavissa niin lainasin Petterssonin kaksi vuotta sitten julkaiseman kirjan Historian jännät naiset (2020). Aloin sitä lukemaan; kirja on komea, ulkoasu kuvineen on näyttävä, teksti kulkee ja on helposti luettavaa tarinaa. Kirjasta on melko laaja esittely kustantajan sivuilla, tekstiäkin voi lukea jonkun verran tästä esittelystä: https://kauppa.atena.fi/onix/media/2701960

Kun kohu uudesta kirjasta Suomen historian jännät naiset on käynnissä, niin aloin etsiä tästä kaksi vuotta sitten ilman otsikon "Suomen"-sanaa ilmestyneestä kirjasta lähteitä, kun itse kohukirjaa en saanut vielä lainattua. Mihin tietoon ja mihin lähteisiin perustuu tämä kooste lähes sadan merkittävän naisen lyhytelämäkerroista? No eivät ne perustu mihinkään, tässä 500-sivuisessa kirjassa ei ole lähteitä. Ainostaan yksi Shakespeare sitaatti on ilmoitettu olevan aiemmin julkaistusta suomennoksesta. 

Lähteiden puute oli huomattu jo tämän ensimmäisen Historian jännät naiset -kirjan eri kirja-arvosteluissa. Esimerkiksi Karoliina Sjön kirjoittamassa arvioinnissa otetaan esille selkeästi ne kysymykset, josta nyt uudemman teoksen kohdalla puhutaan. Sjö otsikoi tuolloin arviointinsa: Pitääkö historian olla jännää ja minkä kustannuksella? Tämä on hyvä, rauhallinen ja perusteltu kirjoitus, käykäähän lukemassa!

Mistä kuva?

Takaisin itse kirjan pariin (Historian jännät naiset, 2020). Kuvia on paljon, niissä ei kerrota tavalliseen tapaan kuvan omistajaa/lähdettä (näette esimerkin kuvien esittämisestä yllä mainitusta linkistä). Kirjassa on kuitenkin kolmesivuinen Kuvalähteet -luettelo. Osalle kuvista on tässä luettelossa annettu nimi ja lähde. Mutta, usein lähteenä on vain Wikimedia Commons tai jopa vain Creative Commons. 

Esimerkiksi sivun 268 kuvasta sanotaan vain: "Creative Commons". Sivulla 268 on Maria Pariisilaisen kuva. Creative Commonsin hausta ei löydy kuvaa nimellä Maria Pariisilainen, ei myöskään nimellä Jelizaveta Pilenko. Google Lens -haulla kuva löytyy Pinterestistä, Mother Maria Skobtsova (St Maria of Paris) merkinnällä, että tekijänoikeudet saattavat rajoittaa kuvan käyttöä. Sama kuva samalla nimellä on myös Flickr-palvelussa, jossa Jim Forest ilmoittaa skannanneensa kuvan printistä, jonka oli saanut Fr Sergei Hackelilta, joka oli kirjoittanut kirjan "Pearl of Great Price". Kirjaa tosiaan on vielä myytävänä, vaikkapa Amazonilla, liekö kuva julkaistu tässä: Pearl of Great Price: The Life of Mother Maria Skobtsova, 1891-1945.

Sama kuva on julkaistu myös Kirkko ja kaupunki -lehdessä ilmestyneessä, Paula Tiihosen kirjoittamassa  Jännät nunnat - esittelyssä kolme hengennaista joista ei kerrottu historian tunneilla. Tämä artikkeli on kirjoitettu pelkästään Petterssonin kirjan perusteella, siihen ei ole haettu muita lähteitä. Tässä Tiihosen jutussa on julkaistu kolme kuvaa Pettersonin kirjasta, edellä mainittu Maria Pariisilaisen kuva sivulta 268, Ani Pachenin kuva  sivulta 256 ja Maria Gaetana Agnesin kuva sivulta 84. Kuville annetaan nimet, mutta ei anneta lähdettä, ja samat kuvat ovat Petterssonin kirjassa ilman nimiä. Petterssonin kuvalähteissä Ani Pachenin kuva on nimetty Timothy  Allenin ottamaksi kuvaksi ja lähde on Eyevine/Lehtikuva. Maria Gaetana Agnesin kuvalle on annettu lähde, se on italiankileinen teos vuodelta 1812, kuvan omistajaksi ilmoitetaan Wikimedia Commons, ja kuva löytyy näillä tiedoilla.  

Mistä suora lainaus?

Sekä Pettersson kirjassaan (2020, s. 272) että Tiihonen Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelissa julkaisevat Maria Pariisilaisen rukouksen. Se on molemmissa teksteissä ilmoitettu suoraksi lainaukseksi. Pettersson ilmoittaa sen löytyneen Äiti Marian jäämistöstä. Tiihonen otsikoi sen Maria Pariisilaisen rukoukseksi keskitysleirillä. Tässä rukous: 

"Herra. älä muista vain hyviä ihmisiä vaan myös pahoja. Äläkä muista vain kärsimyksiä, joita he ovat aiheuttaneet meille, vaan myös hedelmiä, joita olemme kärsimysten ansiosta kantaneet: toveruutta, nöyryyttä, rohkeutta. Muista sydämemme suuruutta, joka kasvoi niistä. Ja kun astumme tuomioistuimesi eteen, anna kaikkien hedelmien, joita olemme kantaneet, koitus heidän anteeksiantamuksekseen. Amen."

Ilmeisesti kaikki Petterssonin kirjoitustapaa arvioineet ovat yhtä mieltä siitä, että vähintään suorissa lainauksissa pitää ilmoittaa lähde, kun lainaus jo sinällään tarkoittaa, että se on kopioitu jostain. Yhden kerran 500-sivuisessa kirjassaan Pettersson sen ilmoittaa (s. 203 on Shakespeare -sitaatti ja sen on ilmoitettu kirjan alun julkaisutietosivulla olevan Paavo Cajanderin suomentama kirjassa Antonius ja Kleopatra). Tässä suorana lainauksena esitetyssä rukouksessa pitäisi myös mainita paitsi lähde, myös se, kuka sen on kääntänyt suomeksi. Historiallisesti kiinnostavaa olisi mainita myös sen alkukieli ja ehkäpä jopa antaa lukijalle mahdollisuus tulkita alkuperäistä.  

Maria Pettersson on julkaissut rukouksen Twitterissä 23.9.2019.

Rukous on myös esimerkiksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilla, joilla esitellään Pyhän Maria Pariisilaisen tsasounaa tai ortodoksi.net -sivustolla, jossa on vuonna 2014 julkaistu lyhyt Maria Pariisilaisen elämäkerta (ja viitteet laajempiin teoksiin). 

Rukouksen alkukieltä tai suomentajaa en näillä pikahauilla löytänyt. Kuka tietää? 

Oletan että vastaus löytyisi esimerkiksi tästä kirjasta: Elina Kahla & Irina Zatulovskaja (2010): Tuli ja valo – Kertomuksia pyhistä naisista. Maria Pariisilainen on yksi kirjassa esitellystä seitsemästä pyhästä naisesta.

(Plagiointi)Historia toistaa itseään

Syyskuussa 2022 alkoi kirjoittelu Maria Petterssonin kirjasta Suomen historian jännät naiset.  Maria Pettersson on Journalisti-lehden päätoimittaja. Aiemmin hän on julkaissut ainakin kirjan Historian jännät naiset.

Helsingin Sanomissa ilmestyi 24.9.2022 kooste tapahtumista otsikolla Syytökset Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset -kirjaa kohtaan kovenevat: Tutkijat syyttävät plagioinnista, kustantamo vetoaa juristeihin. 

20.9.2022 Tutkimusyhdistys Suoni ry:n sivulla on julkaistu blogiteksti otsikolla Plagioinnista Petterssonin teoksessa Suomen historian jännät naiset . Kirjoittajia on neljä: Susanna Välimäki, Nuppu Koivisto-Kaasik, Maarit Leskelä-Kärki ja Juha Torvinen. Blogitekstissä esitetään, miten Pettersson on yhdessä kirjan luvussa plagioinut kolmea artikkelia ja yhtä gradua. Luvun tekstiä verrataan taulukkomuodossa noihin neljään aiemmin julkaistuun lähteeseen.  Kirjoittajat toteavat, että Pettersonin työskentelytapa on "mosaiikkimaista, leikkaus- ja liimaustekniikkaa muistuttavaa". Tarkastelemansa luvun tekstissä he havaitsivat yhteneväisyyksiä myös muihin netissä vapaasti luettavana oleviin teksteihin, mutta tarkastelevat blogissa nyt yhteneväisyyksiä vain mainitsemansa neljän aiemman tekstin kanssa.

Helsingin Sanomien juttuun haastateltu Maarit Leskelä-Kärki "kertoo, että tällä hetkellä valtava tutkijajoukko keskustelee Petterssonin kirjasta ja on siitä kuohuksissaan". Pettersson ja kirjan kustantanut Atena kiistävät plagioinnin. Kustantajan lakimiehet ovat antaneet lausunnon, jossa ei käytetä tavanomaista plagioinnin määritelmää vaan se määritellään uudelleen: "Plagiointi eli jäljittely on toisen teoksen käyttöä lähdettä ilmoittamatta. Pettersson on ilmoittanut lähteen eikä siten ole syyllistynyt plagiointiin." Juristit tarkastelevat tekstiä Tekijänoikeuslain puitteissa ja pitävät lähteiden mainitsemista lähdeluettelossa riittävänä lähteistyksenä. Atenen Kustantaja Ville Raivola puolestaan kertoo Hesarille, että "unohtuneet" lähteet täydennetään teoksen seuraavaan painokseen ja e-kirjaan. Juristit ottavat käyttöön lausunnossaan myös vastasyytöksen, kun he toteavat lopuksi: Edellä kerrottuun viitaten on siten myös eettisistä lähtökohdista arveluttavaa syyttää Petterssonia lähdeaineiston väärinkäytöstä.

Jos Petterssonin tekstiä tarkasteltaessa olisi käytetty vaikkapa TENK:in määritelmää plagioinnista  ("jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan, kuvallisen ilmaisun tai käännöksen esittämistä omana. Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi."), blogikirjoituksessa tehtyä tekstivertailua ei voisi pitää minään muuna kuin plagiointina. Pettersson esittää omana tekstinään muiden julkituomia tekstejä/niiden osia. Pettersson ei osoita lukeneensa itse Suoni ry:n blogissa julkaistussa tekstivertailussa mainittuja lähteitä (esim. Valvanne, Rydberg, Hufvudsstadsbladetin haastattelu, Kajanus, Steiner, Moberg) vaan hän on kopioinut sekä tekstin että viittaukset lähteisiin asiasta aiemmin kirjoittaneilta. Kyseessä on siis sekundaarilähteen plagiointi.  

Suoni ry:n blogikirjoituksessa otetaan esille alkuperäistekstistä Petterssonin tekstiin siirtynyt kielioppivirhe. Kuitenkin, Pettersson on itse kertonut Hesarille kirjoittaneensa alunperin toisin, mutta "editori oli hassua kyllä muuttanut" sen. 

Kerrataanpas. Suoni ry:n blogitekstissä verrataan ensin Petterssonin kirjassa sivulla 176 olevaa lausetta: "Rudolf Steinerin mukaan kaikki soittimet piano lukuun ottamatta on noudettu henkisestä maailmasta." Helena Holstin (2015) pro gradussa sivulla 66 olevaan lauseeseen "Kaikki soittimet piano lukuun ottamatta on noudettu Steinerin mukaan henkisestä maailmasta."  Pettersson siirtää vastuun lauseiden samanlaisuudesta editorille ja kertoo lähettäneensä kustantajalle lauseen alun perin tässä muodossa: "Rudolf Steinerilla oli runsaasti musiikkiin liittyviä näkemyksiä, joita ymmärtääkseen tosin pitäisi perehtyä hänen tuotantoonsa melko syvällisesti: hän oli esimerkiksi sitä mieltä, että kaikki soittimet on noudettu henkisestä maailmasta paitsi piano." Tässäkin lauseessa Pettersson viittaa Steineriin ja antaa vaikutelman, että hän on itse lukenut (jonkun) Steinerin kirjoittaman teoksen. En ole nähnyt Suomen historian jännät naiset -teosta ja sen lähdeluetteloa. Holsti viittaa tässä kohdassa Steinerin vuonna 1988 suomeksi julkaistuun teokseen "Ihmisen sävelymmärrys. Musiikinopetuksen perusteista." Tekstivertailun tekijöiden olisi helppo verrata Petterssonin lähdeluettelon tietoja vertailuteosten lähdeluetteloihin. Ovatko Pettersonin ilmoittamat lähteet itse luettuja vai onko lähteet kopioitu?  

***

Kun muutaman vuoden välein julkisuuteen tulee jokin plagiointitapaus, mukana ovat uudet keskustelijat,  jotka eivät näytä tuntevan aiempia keskusteluja - tai ainakaan mitään muutosta plagioinnin käsittelyssä ei ole tapahtunut. Plagioija kieltää ja syyttää muita, vähän aikaa väitellään, kohta TENK toteaa, että kyseessä ei ole plagiointi ja sitten keskustelu loppuu. Kunnes plagiointi kolahtaa jonkun uuden ihmisen kohdalle eli joku ottaa hänen kirjoittamansa tekstiä omiin nimiinsä, esittää kopioimaansa tekstiä omanaan. 

Selasin läpi omaa blogiani ja löysin esim. seuraavat caset, joita hetken aikaa päiviteltiin julkisuudessa, mutta sitten keskustelu katosi nopeasti. 

20.11.2008

Saako plagioinnista puhua?

"kun esille tulevat tutkijoiden tekemät ja julkaisemat plagioinnit alkaa tapahtua: keskustelua yritetään vaimentaa erilaisilla uhkailun ja vihjailun taktiikoilla. Ikävää on, että myös täysin sivulliset joutuvat asiasta kärsimään. Englanninkielisessä plagiarismikirjallisuudessa tällaisia vaimentamisen taktiikoita on kuvattu käsitteellä whistleblower-ilmiö. Whistleblower-ilmiö ilmenee esimerkiksi "shoot the messenger", "blame the victim" tai "blame the innocent"- taktiikkana."

18.1.2009

Vaikea aihe

"Syyllistyikö Vilen plagiointiin, paljastuiko työ plagioiduksi, epäiltiinkö plagiointia, myönsikö hän plagioinnin vai jättikö kieltämättä? Artikkelin suojaamisen ja ajoittain tulenaraksi kuumenneen väittelyn lisäksi Eduskunnalle kuuluvan IP:n takaa tulleet muokkaukset johtivat Iltalehden artikkeliin Wikipedian sensurointiyrityksestä."

Wikipediassa on edelleen vuonna 2022 luettavissa vuoden 2005 ”keskustelua” asiasta. Erityisen paljon väiteltiin sanan ”syyllistynyt” käytöstä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskustelu:Jari_Vil%C3%A9n

8.4.2009 kirjoitin Vladimir Putinista (julkaisin uudelleen tänä vuonna)

27.4.2009 kokosin vanhoja ja uusia selityksiä, joita plagioijat käyttävät selittämään tapahtunutta. Samat selitykset näkyvät käyvän tänäkin päivänä, näitä luemme aina uudelleen ja uudelleen.

20.10.2009 kirjoitin Päivi Lipposen eduskunnassa tekemästä plagioinnista ja esitin asian kuvana, tekstit vierekkäin. En saanut silloin vastausta keneltäkään, enkä myöhemminkään. Ei kommentteja. Vilkaiskaapas.

21.1.2011 kirjoitin ”poliisipomon” tekemästä plagiaatista Ilta-Lehden jutun perusteella. Siitä olikin myöhemmin vaikeaa saada mitään tietoa, ratkaisu tuli vuosia myöhemmin. Aluksi Ilta-Lehti kirjoitti tapauksesta sensaationa, myöhemmin mikään media ei kirjoittanut tapauksesta enää. Pomon nimeä ei koskaan mainittu julkisuudessa. Iltalehti on poistanut juttunsa. Ilta-Sanomien juttu vielä on tallella https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000373134.html (Päivitin asiasta 27.11.2011 ja kerroin Turun yliopiston päätöksen 24.3.2012)

Vuonna 2011 kirjoitin myös UEF professorin tapauksesta. Hänet irtisanottiin Luxembourgista vaikka tapaus liittyi hänen ohjaamaansa plagioituun väitöskirjaan Kuopion yliopistossa. Myöhemmin väitöskirja noin vain hylättiin.

3.11.2013 kirjoitin Pasi Tuomisen kirjasta löytyneestä plagioinnista ja kirjan Virtuaalimaine vetämisestä pois myynnistä. "HS uutisoi, että Pasi Tuomisen kirjoittama ja Talentumin kustantama Virtuaalimaine -kirja vedetään pois myynnistä. Talentum laati asiasta myös lehdistötiedotteen."  

Kirja on edelleen luettavissa ja lainattavissa ainakin Haaga-Heliassa ja Metropoliassa.

21.5.2018 kirjoitin Laura Huhtasaaren gradun tutkinnasta ja kertasin jo silloin mitä kymmenen vuoden aikana oli tapahtunut. 

2.1.2019 "Loppusyksyn 2018 mittaan puhuttiin Saamelaisten mytologia-kirjaan kohdistuneista plagiointiepäilyistä. SKS päätti lopulta vetää tämän Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirjoittaman teoksen pois myynnistä plagiointiepäilyjen vuoksi." Monien selittely- ja selvittelykierrosten jälkeen HS uutisoi 31.5.2022, että plagiointia löytyi. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008853942.html  Tätä kirjaa on yhä käytettynä myynnissä, hauskasti hintapyynnössä voi olla mainittu, että todetun plagioinnin takia kyseessä on harvinaisuus, ja hintapyyntö on jopa 120e.

Sana "tieteellinen" on TENK:n suomenkielisessä HTK-ohjeessa, mutta se puuttuu käännöksistä

Kirjoitin tänne blogiin maaliskuussa tekstin Mitä ovat TENK:n julkiset ohjeet ja mitä ovat TENK:n salaiset ohjeet?

Kyselin kirjoituksessani, mitä tapahtui TENK:n kokouksessa 15.4.2021, kun johonkin asiaan tehtiin jokin päätös? Mitä asiaa päätös koskee, ja kenen aloitteesta asiaa käsiteltiin, ei ole vieläkään selvinnyt eikä TENK ole vastannut tätä koskevaan kysymykseeni lausunnoissaan. TENK on kuitenkin lausunnoissaan 9-2022 ja 10-2022 "vapauttanut" kaksi ammattikorkeakoulua (Haaga-Helia ja LAB-amk) selvittämästä YAMK-opinnäytetöiden sisältämää plagiointia, sepittämistä, piittaamattomuutta ja itseltä plagiointia. Näiden ammattikorkeakoulujen ei tarvitse tutkia YAMK-opinnäytetöiden (Master's thesis) sisältämää vilppiä ja piittaamattomuutta julkisessa HTK-prosessissa. (Tosin Haaga-Helia muutti myöhemmin näkemystään toisen, tällä kertaa englanninkielisen YAMK-työn kohdalla.) 

Kuten jo maaliskuussa kirjoitin, ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene julkaisi 2018 Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset, joita on päivitetty vuonna 2020. Sivulla 7 todetaan, että kaikki opinnäytetyöt tulee käyttää plagiaatintunnistusjärjestelmässä. Käytettyä sanaa ei ole pohdittu eikä tässä kohtaa ole käytetty tutkittua tietoa. Plagiaatintunnistusjärjestelmiä ei ole olemassa, mikään järjestelmä ei tunnista plagiointia, vaan on tarpeen puhua tekstien samankaltaisuutta mittaavista järjestelmistä. Plagioinnin estäminen ja tunnistaminen on ammattikorkeakoulun ja opinnäytetyön ohjaajan tehtävä. Ja todellakin, vielä sivuilla 7-8 todetaan, että jo hyväksyttyihin YAMK-opinnäytetöihin kohdistuvat epäilyt tutkitaan HTK-prosessissa, juuri niin kuin HTK2012-ohjeessakin todetaan. 

Millä perusteella TENK sitten vapauttaa jotkin ammattikorkeakoulut? LAB-amk:n kohdalla perustelu perustuu sanaan tieteellinen, joka on (minua varten?) oikein tummennettu lausunnossa 10-2022:

Tuotatuota, jos YAMK-opinnäyte kuuluu yksinomaan opintojen piiriin? Eivätkös ne kaikki kuulu opintojen piiriin? Lausunnossa ei selitetä, miksi tämä tekosyykukkanen otetaan käyttöön juuri LAB-amk:n kolmen YAMK-opinnäytetyön kohdalla. 

Mutta, sana tieteellinen on vain HTK-ohjeen suomenkielisessä versiossa. Vilkaiskaapas HTK-ohjeen käännöksiä. Ruotsiksi, englanniksi, espanjaksi ja venäjäksi YAMK-työt kuuluvat ilman poikkeusta HTK-ohjeen piiriin:

På svenska, s 22: Även misstankar om avvikelse från god vetenskaplig praxis som riktar sig till lärdomsprov för magistergraden, inklusive yrkeshögskolornas högre examina, eller för högre grad utreds enligt GVP-anvisningarna, oavsett om lärdomsprovet publicerats eller inte.

In English, p 34: These guidelines also apply to the investigations of alleged RCR violations in academic theses submitted for a Master’s degree or a higher academic degree, including the higher degrees in the universities of applied sciences, even when the thesis is not published.

En español, ohjeen espanjankielinen versio, s 16, eipä näy tieteellinen -sanaa täälläkään:

Estas pautas también se aplican a las investigaciones de presuntas infracciones de las BPI en trabajos académicos presentados para un título de maestría o un grado académico superior, incluidos los títulos superiores en las universidades de ciencias aplicadas, incluso cuando la tesis no se publica.

Vilkaisin vielä venäjänkielistä käännöstä, на русском, eikä tässäkään käytetä sanaa tieteellinen sanan opinnäytetyön edellä:

В соответствии с этими инструкциями рассматриваются и подозрения в нарушении принципов ДПН в магистерских дипломных работах, включая высшие ступени обучения в университетах прикладных наук, и диссертациях, написанных для получения более высокой академической степени, даже если эти работы и диссертации не публикуются.

Kiinankielistä käännöstä HTK-ohjeesta en hirviä käydä tulkitsemaan, mutta jos joku lukijani taitaa kiinan kielen, niin voisitteko tarkistaa käännöksen?

TENK:n HTK-ohjeen mukaan suomenkielisten YAMK-opinnäytetöiden pitää olla "tieteellisiä", jotta ne tutkitaan, mutta muilla kielillä kirjoitetuille YAMK-opinnäytetöille ei ole vaatimuksia tieteellisyydestä. 

Asia mutkistuu vielä lisää, kun TENK:ltä on tullut uusia lausuntoja, joissa nyt sanotaan XAMK-ammattikorkeakoululle, että ne YAMK-työt, joista tein ilmoitukset viime vuonna, pitääkin tutkia. XAMK:lle olen tainnut tehdä kolme ilmoitusta, mutta siellä ei ole tehty HTK-ohjeen mukaisia julkisia asiakirjoja plagiointiepäilyjen selvittämiseksi. Kirjoitan noista TENK:n uusista lausunnoista seuraavassa postauksessa. 

Laitoin muuten kesäkuussa 2022 HTK-loukkausepäilyilmoitukset Laureaan ja Haaga-Heliaan. Sattuivat silmään nämä vuonna 2021 julkaistut YAMK-opinnäytetyöt.  

Mahdollista Suomessa - estetiikan opinnoilla valtion talouden hoitajaksi

Seurasitte varmaan kaikki Tytti Yli-Viikarin uran ja väärinkäytösten käsittelyä oikeudessa viime vuonna. Sivujuonteena välillä uutisoitiin, että Yli-Viikarin tutkintotodistuksia ei löydy, sitten VTV tviittasi, että ne oli esitetty Kauppalehdelle. 

Yli-Viikarin CV on edelleen julkinen: Tytti Yli-Viikari, Pääjohtaja.  CV:n mukaan hänellä on kolme maisterin tutkintoa, joista mikään ei yksittäisenä kuitenkaan ole maisterin tutkinto siinä merkityksessä, mitä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä tarkoitetaan EQF7-tason tutkintona.

1. 1997 M.A. in Culture and Communication Studies, Université de Paris I - Panthéon Sorbonne, France

- tämä on maitrice-tutkinto, ei vastaa Master's tasoa. 

Kauppalehden (28.3.2021) mukaan: "Yli-Viikarilla on maisteritutkinto Sorbonnen yliopistosta estetiikasta ja taideaineista, se sisältää maininnan, että Yli-Viikari hallitsee kulttuuriprojektien laatimisen ja toimeenpanon."

2. 1999 Master in European Politics and Administration, College of Europe, Belgium 

- tämä on vuoden kestoinen koulutus, opintopistemäärää ei kerrota

3. 2001 Master in Public Administration, Diplôme de l’ENA, Ecole nationale d’administration, France 

- tämäkin on vuoden kestoinen koulutus, opintopistemäärää ei kerrota

Kyllähän noista yhteenlaskettuna tulee maisterin tutkinto ja vähän ylikin, mutta ei millään kolmea erillistä maisterin tutkintoa. Kauppalehden mukaan (28.3.2021): 

Opetushallitus on tunnustanut [Sorbonnen] tutkinnon ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi. Lisäksi Yli-Viikarilla on ENA:sta tutkinto. Vastaava koulutus ENA:ssa kestää nykyään 13 kuukautta ja siihen sisältyy kolmen kuukauden työharjoittelu. Vastaavanlainen tutkinto Yli-Viikarilla on College of Europesta. Tämä koulutus on eurooppalaisen politiikan ja hallinnon saralta.

Opetushallitus oli siis hyväksynyt Yli-Viikarin tutkinnon vuonna 2004 vastaamaan suomalaista maisterin tutkintoa, mutta minulle ei koskaan sattunut silmään uutista päätöksen sisällöstä - mikä tutkinto rinnastettiin mihinkin. Tuo ensimmäinen tutkinto ja M.A. siinä näyttäisi kuitenkin huijaukselta, koskapa maitrice ei vastannut 2000-luvun alussa maisterin tutkintoa.

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) paneutui ranskalaiseen korkeakoulutukseen heti seuraavana vuonna (2005), kun julkaistiin Timo Ala-Vähälän kirjoittama Korkeakoulutuksen ulkoisen laadunvarmistuksen järjestelmät Ranskassa. Yritin tuosta lukea, että mitähän nuo estetiikan opinnot ovat aikanaan pitäneet sisällään, tai miten laajoja ne olivat: 

Opinnot ovat alkaneet kahden vuoden valmentavalla jaksolla (Diplôme d’études universitaires générales, DEUG). Tämän jälkeen on seurannut vuoden kestävä licence -tutkinto, joka on itsenäinen tieteellisesti tai ammatillisesti painottunut korkeakoulututkinto. Tämän tutkinnon jälkeen opiskelija on voinut suorittaa maîtrise-tutkinnon, joka myös sisältää vuoden kestävät opinnot. (s. 24). 

Tämän jälkeen Ranskassa olisi vielä voinut suorittaa vuoden kestävät opinnot, joko ammatilliset tai tieteelliset.

Suomessa tosiaan Yli-Viikarin maitrice-tutkinto hyväksyttiin maisteritasoiseksi tutkinnoksi, ja tämä kulttuurialan (välillä puhutaan humanistisista taideaineista tai estetiikasta) nelivuotinen tutkinto johti nopeasti merkittävään uraan lainsäädäntöasiantuntijana ja valtiontalouden hoitajana. 

Kauppalehti kirjoitti (8.4.2021) jutussa  Näin alkoi Tytti Yli-Viikarin kova uraputki seuraavasti: "Tytti Yli-Viikari ohitti monta ammattijuristia tullessaan valituksi lainsäädäntöasiantuntijaksi VM:n controller-toimintoihin vuonna 2005." Hakijoita controlleriksi oli 19, heistä 12 oli juristeja, mutta niinpä vain Yli-Viikari valittiin.

19.4.2021 Kauppalehden toimittaja Kaija Ahtela jatkaa asian selvittämistä otsikolla: Oliko eduskunnalla oikeaa tietoa Tytti Yli-Viikarista 24.11.2015? Tutkintotiedot muuttuivat pääjohtajahakemuksessa ja kirjoittaa: 

Kun pääjohtaja Tuomas Pöysti ja hallintopäällikkönä toiminut Mikko Koiranen vuonna 2007 palkkasivat Yli-Viikarin VTV:hen asiantuntijatehtävään, silloin VM:sta toimitetussa nimikirjanotteessa Yli-Viikarilla on vain yksi ylempi korkeakoulututkinto. Sen on myös opetushallitus vahvistanut. Tuo tutkinto on Sorbonnen yliopistosta kulttuurihallinnosta ja viestinnästä, ja yliopiston tietojen mukaan se antaa kompetenssin järjestää ja kehittää kulttuuri- ja taidetapahtumia, muun muassa festivaaleja. Samaisen nimikirjanotteen osioissa ”muut tutkinnot” ja ”muu koulutus” ei ole mitään. 

Sitten tulee vuosi 2015 ja Yli-Viikarilla on hakemuksessa kolme maisterin tutkintoa (nuo jotka ovat edelleen CV:ssä 9.5.2022): 

Pääjohtajapestiä täytettäessä 2015 eduskunta sai Yli-Viikarilta aivan toisenlaisen nimikirjanotteen ja hakemuksen. Niissä hänellä on, sarakkeessa tutkinnot, kirjattuna kolme ylempää korkeakoulututkintoa, yksi humanistisista taideaineista ja kaksi kaupalliselta ja yhteiskuntatieteelliseltä alalta.

Vaikka näyttää siltä, että Yli-Viikarille ilmestyi kaksi maisterin tutkintoa lisää vuonna 2015, ei tätä tutkintoasiaa lopulta selvitetty julkisuudessa, puhumattakaan että oikeudessa olisi oltu kiinnostuneita tästä asiasta. 21.4.2021 Kauppalehti vielä otsikoi: Tytti Yli-Viikari ei osaa selittää eroja tutkintojen kirjaamisessa.

Kaiken syrjästä katsottuna näyttää siltä, että lainsäädäntöasiantuntijan työ VALTIOVARAINMINISTERIÖSSÄ on vaativa työ, johon vaaditaan laaja yhteiskunnan, talouden ja lainsäädännön osaamista. On vaikea nähdä miten taiteen alan koulutuksella voisi hoitaa noita (controllerin) tehtäviä. Ja puhumattakaan siitä, että noilla opinnoilla Yli-Viikari katsottiin päteväksi toimimaan Suomessa erityisen tärkeän viraston, VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTON pääjohtajana. 

Ja onhan se vähän hupaisaa, että ura kompastui lopulta estetiikkaan, yritykseen huolehtia omasta kauneudesta (?).  

(Jos joku luki tänne asti, niin huomaatte että kirjoittelin tätä viime vuonna, unohtui julkaisematta. Oletin silloin oikeudenkäynnin aikaan, että tutkintojen oikeellisuutta olisi käsitelty, mutta ei näistä ollut mitään mainintaa oikeuskäsittelyjen kuvauksissa. Itse en vieläkään saa selvää, että mitä ne suoritetut tutkinnot lopulta ovat ja onko niistä missään julkistettu (tarkistettuja) todistuksia. Pyydettiinkö noilta oppilaitoksilta kopiot?)

Lisäys 10.5.2022: Kuvakaappaus Iltalehden artikkelista (28.3.2021) VTV:n Yli-Viikarin tutkinnoista nousi kohua – näin niistä kertovat viralliset asiakirjat

Mitä ovat TENK:n julkiset ohjeet ja mitä ovat TENK:n salaiset ohjeet?

Opettajat ja muutkin korkeakoulun käyneet on opetettu käyttämään tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjetta hyvästä tieteellisestä käytännöstä silloin, kun kohdalle sattuu teksti, joka vaikuttaa vilpilliseltä. Jos lukija miettii, että onko tämä kirjoittajan itsensä tekemää tekstiä ollenkaan, onko tämä osittain tai kokonaan kopioitu (plagiointi) ja pitääköhän tuo asia ja lähdeviite paikkaansa (sepittäminen), niin HTK2012-ohje auttaa tilanteessa,

vai auttaako? 

Nämä TENK:n hyvän tieteellisen käytännöt ohjeet koskevat laajalti muitakin kuin tieteellisiä tutkimusjulkaisuja ja opinnäytetöitä. TENK:n omin sanoin asia on ilmaistu näin (HTK2012-ohje, s. 7):

"Käytännöt koskevat tutkimustoiminnan ohella opetusmateriaaleja, kirjallisesti ja suullisesti annettuja lausuntoja, arviointeja, ansio- ja julkaisuluetteloita sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tilanteita niin painetuissa kuin sähköisissäkin julkaisukanavissa, myös sosiaalisessa mediassa."

Kaikki korkeakoulut ovat sitoutuneet noudattamaan HTK-ohjetta. Ohjeessa (s. 10) vielä erikseen sanotaan että ohjeet koskevat korkeakouluissa ylempiä tutkintoja:

"Myös maisteritasoisen, mukaan lukien ammattikorkeakoulujen ylemmät tutkinnot, tai sitä korkeamman oppiarvon saavuttamiseksi tehtyihin tieteellisiin opinnäytteisiin kohdistuvat HTK-loukkausepäilyt tutkitaan näiden ohjeiden mukaan, vaikka opinnäytettä ei olisi julkaistu."

HTK-ohjetta on joten  kuten noudatettu paria viime vuotta lukuun ottamatta. Esimerkiksi ARENEn vuonna 2018 julkaisemat Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset  toteavat yksiselitteisesti sivulla 24: 

"Jos YAMK-opinnäytetyö on jo hyväksytty tai HTK-loukkauksesta epäilty niin vaatii, tutkitaan loukkausepäily HTK-ohjeen mukaisessa HTK-prosessissa."

Vielä vuonna 2016 TENK lausui itsekin ammattikorkeakouluista näin:

"TENK katsoi, että ammattikorkeakoulut ovat tutkimusorganisaatioita ja niiden opetushenkilökunta kuuluu korkeakoulun tiedeyhteisöön. Heidän tulee siksi noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä myös tiedeyhteisön ulkopuolisissa vuorovaikutustilanteissa, myös sosiaalisessa mediassa, jos asiayhteys liittyy heidän opetus- tai tutkimusalaansa."

TENK:n vuosikertomuksissa kuvattiin aiemmin myös ammattikorkeakouluista tulleita HTK-loukkausilmoituksia ja niiden käsittelystä oli tapauskuvauksia muiden joukossa. Vuonna 2019 jotain muuttui: TENK muutti vuosikertomustensa rakennetta niin, että ammattikorkeakouluja koskevia lausuntoja ei enää julkaista. Asia kuitattiin yhdellä lauseella näin:

"Muut vuonna 2019 annetut lausunnot koskivat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetöiden plagiointiepäilyjen käsittelyä ammattikorkeakouluissa."

Vuonna 2020 TENK kirjelmöi lehdelle Journal of Academic Ethics, että HTK2012-ohje ei Suomessa koskekaan  ammattikorkeakouluja, vaikka ammattikorkeakoulut olivat itse siinä käsityksessä. Vieläpä televisiohaastattelussa TENK:n pääsihteeri Sanna-Kaisa Spoof nimesi ammattikorkeakoulujen maisteritasoiset opinnäytetyöt harjoitustöiksi, joista ei saisi tehdä HTK-ilmoituksia. Tämä harjoitustyölausuma upposi kansaan kuin voi puuroon, ketään ei asia kummastuttanut. Maailmalla kuitenkin on paljonkin henkilöitä, jotka ovat valmistuneet suomalaisista ammattikorkeakouluista niin, että tutkinnon nimessä on Master's degree ja julkaistussa YAMK-työssä on Master's thesis. He ovat hakeneet työtä maistereina, jotka ovat ennen tutkinnon valmistumista kirjoittaneet Master's thesis -tasoisen tekstin, ei siis pelkkiä harjoitustöitä, vaan vaativan, eurooppalaisen osaamistasokuvauksen mukaisen tason EQF7 tekstin.

Mutta mitä tapahtui 15.4.2021? 

15.4.2021 TENK:n kokouksessa ilmeisesti tehdään johonkin asiaan jokin päätös. Mitä asiaa päätös koskee, ja kenen aloitteesta asiaa käsiteltiin, ei ole vielä selvinnyt eikä TENK ole julkaissut asiaa, en ainakaan ole huomannut. 

Kaksi ammattikorkeakoulua (Haaga-Helia ja LAB-amk) vastasi ilmoituksiini 26.4.2021, 11 päivää tuon päätöksen jälkeen. Ilmoitukset HTK-loukkausepäilystä olin laittanut helmikuussa 2021. Nämä ammattikorkeakoulut eivät enää tutki YAMK-työn (Master's thesis) sisältämää anastamista, plagiointia, sepittämistä tai piittaamattomuutta seuraavilla perusteilla: 

Haaga-Helia, rehtorin päätös 26.4.2021:

TENK:n uuden linjauksen mukaan (pöytäkirjanote 15.4.2021):

"Mikäli opinnäytetyö kuuluu laajempaan tutkimushankkeeseen ja/tai sen pohjalta julkaistaan tieteellinen artikkeli, opinnäytettä voidaan pitää tieteellisenä ja näin ollen asian käsittelyn voi katsoa kuuluvan HTK-ohjeen alaan. Jos opinnäyte kuuluu yksinomaan opintojen piiriin, siihen kohdistuva vilppiepäily voidaan käsitellä opintovilppinä oppilaitoksen omassa prosessissa.” 

Rehtori Teemu Kokko tekee päätöksen siteeraamansa TENK:n 15.4.2021 kokouspäätöksen mukaisesti ja toteaa, että ilmoitustani "ei käsitellä htk-loukkausepäilynä vaan opintovilppinä". Nyttemmin tämä kyseinen YAMK-työ on kadonnut Theseuksesta, vaikka kyseisen opiskelijan Master-opintoja käsittelevä artikkeli on vielä luettavissa. Siinä ei mainita sanaa opinnäytetyö tai Master's thesis.

LAB-amk vastasi kolmeen ilmoitukseeni samana päivänä kuin Haaga-Helia. LAB-amk:n rehtori ei viittaa päätöksessään suoraan TENKn 15.4.2021 pöytäkirjaan. Sen sijaan rehtori Turo Kilpeläinen toteaa, että maisteritason tekstiä ei tutkita, koska se ei ole tieteellinen:

LAB-amk, rehtorin päätös 26.4.2021: 

"(...) ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon saavuttamiseksi tehty opinnäytetyö ei ole tieteellinen vaan sen sijaan kyseessä on käytäntölähtöinen toiminnan kehittäminen ja ongelmien ratkaiseminen. Tilanne, jossa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö olisi tieteellinen on harvinainen ja pääosa töistä ei täytä tieteellisyyden kriteeriä."

Turo Kilpeläinen muistuttaa tässä samalla, että tieteellinen opinnäytetyö ammattikorkeakoulussa on harvinainen, mistä varmaan kaikki olemme samaa mieltä. Taitaa laissakin olla, että tieteen tekeminen kuuluu yliopistoille.

Ensimmäisessä päätöksessä (LAB-amk 26.4.2021), jossa on kyseessä juuri valmistunut Master's thesis MBA-opinnoissa, rehtori Turo Kilpeläinen toteaa seuraavasti:

Sekä aiheensa että työn tarkoituksen perusteella on selvää, että (...) opinnäytetyö ei ole luonteeltaan tieteellinen vaan sen sijaan käytäntölähtöistä toiminnan kehittämistä. Edellä kerrotun perusteella totean, että (...) opinnäytetyö ei kuulu TENKin HTK-ohjeen soveltamisalaan, koska kyseessä ei ole tieteellinen opinnäyte. Tämän takia päätän, että HTK-prosessia ei aloiteta.

Toisessa päätöksessä (LAB-amk 26.4.2021), jossa on kyseessä pari vuotta vanha YAMK-opinnäytetyö, rehtori Turo Kilpeläinen toteaa seuraavasti:

Sekä aiheensa että työn tarkoituksen perusteella on selvää, että (...) opinnäytetyö ei ole luonteeltaan tieteellinen vaan sen sijaan käytäntölähtöistä toiminnan kehittämistä. Edellä kerrotun perusteella totean, että (...) opinnäytetyö ei kuulu TENKin HTK-ohjeen soveltamisalaan, koska kyseessä ei ole tieteellinen opinnäyte. Tämän takia päätän, että HTK-prosessia ei aloiteta.

Kolmannessa päätöksessä (LAB-amk 26.4.2021) käsitellään ilmoitustani, joka koski plagioinnin ketjuuntumista. Tämä oli mielenkiintoinen case, kun samaa tekstiä lähdeviitteineen oli kahdessa eri alojen työssä eri vuosina (tekijöillä, ehkä sattumaa, sama sukunimi). Nyt rehtori Turo Kilpeläisen päätöksen perusteluna ei ole tieteellisyyden puuttuminen vaan opinnäytetyön ikä:

"TENK on todennut mm. Mooren pyynnön perusteella antamassaan lausunnossa 27.8.2019 (Mooren lausuntopyyntö Karelia-ammattikorkeakoulun päätöksestä jättää tutkimatta (...)  opinnäytetyötä koskeva ilmoitus), että Karelian rehtori oli käyttänyt HTK-ohjeen hänelle suomaa harkintavaltaa päättäessään olla käynnistämättä HTK-prosessia kahta vuotta vanhempiin YAMK-opinnäytetöihin, ellei epäilyn esittäjä ole asianosainen tai ellei asiaan liity muuta erityistä syytä. Tässä tapauksessa kyseessä on yli kaksi vuotta vanha opinnäytetyö. Ilmoituksen tehnyt Moore ei myöskään ole asianomainen asiassa. Näiden syiden (aika, työn laji ja ilmoittajan asema) takia katson, että tutkinnalla ei ole merkitystä tutkimuseettisesti kestävien käytäntöjen, tutkimuksen laadun varmistamisen eikä muiden oikeusturvan kannalta. Asian tutkimiseen TENKin HTK-prosessissa ei ole myöskään muita erityisiä syitä. Edellä kerrotun perusteella totean, että (...) opinnäytetyöhön liittyvän ilmoituksen nojalla ei käynnistetä HTK-prosessia."

Siirrytään tähän vuoteen. Vuonna 2022 sekä XAMK että LAB-amk jättävät käsittelemättä ilmoitukseni koskien YAMK-opinnäytetöissä näkyvillä olevaa laajaa plagiointia. XAMK:n rehtori Heikki Silvennoinen viittaa TENK:n 15.4.2021 kokoukseen seuraavasti: 

XAMK, rehtorin kirje 9.2.2022:  

"Tutkimuseettisen neuvottelukunnan 15.4.2021 kokouksessa käsitellyn mukaisesti emme sovella HTK-ohjetta työhön, joka ei liity laajempaan tutkimushankkeeseen."

LAB-amk, rehtorin päätös 21.1.2022. Käytössä on samaa tekstiä kuin kahdessa vuoden 2021 päätöksessä, hieman muokattuna:  

Sekä otsikon että aiheen perusteella on selvää, että (...) opinnäytetyö ei ole luonteeltaan tieteellinen vaan sen sijaan käytäntölähtöistä toiminnan kehittämistä. Edellä kerrotun perusteella totean, että (...) opinnäytetyö ei kuulu TENKin HTK-ohjeen soveltamisalaan, koska kyseessä ei ole tieteellinen opinnäyte. Tämän takia päätän, että HTK-prosessia ei aloiteta.

Näissä kieltäytymisissä tutkimisesta käytetään siis kolmea perustetta: 

1. YAMK-työ on yli kaksi vuotta vanha (TENK:n lausunto)

2. TENK:n kokous 15.4.2021

3. Työ ei ole tieteellinen tai se ei ole osa laajempaa tutkimushanketta, josta julkaistaan tieteellinen artikkeli.

Mutta, vaikka Haaga-Helia ja XAMK eivät välitä plagioinnista opinnäytetöissään, jotkut ammattikorkeakoulut edelleenkin noudattavat HTK-ohjetta, johon kaikki korkeakoulut ovat sitoutuneet. Ne toimivat ARENEn eettisisten suositusten ja HTK2012 ohjeen mukaisesti ja YAMK-opinnäytetyötä pidetään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen kuuluvana, gradutasoisena tekstinä. Esimerkiksi Novia teki ilmoitukseni perusteella ainakin päällisin puolin aidolta näyttävän tutkinnan ja totesi plagioinnin. Myös Haaga-Helia tutki vuoden 2022 puolella yhden YAMK-työn, totesi vilpin ja poisti työn Theseuksesta, vaikka ei vuonna 2021 suostunutkaan tutkimaan silloin ilmoittamaani työtä. 

Keksittekö te lukijat sanat tämän tekstin loppupäätelmäksi? 

Mitä järkeä on sellaisessa korkeakoulussa, jonka tuotoksia ei voi arvioida? Mitä tarkoittaa, että yksi korkeakoulu noudattaa julkisia ohjeita ja toisille annetaan eri ohjeet?

Onko se plagiointia vai eikö se ole ?

Tarkastelen tässä postauksessa TENK:n kuvauksia HTK-prosesseista ja lausumia poimittuna toimintakertomuksista.

TENK:n mukaan plagiointia ehkä voi ollakin, mutta kyllä se voi olla olemattakin, ja jos se olisikin niin kyllä se voidaan määritellä uudelleenkin.

Aloitetaan vääristelystä

Vuonna 2017 TENK lausui, että epäily havaintojen ja tulosten vääristelystä "ei ollut tutkimuseettinen kysymys eikä HTK-loukkaus vaan näkemysero". 

Tätä voi soveltaa moniin korona-aikaan näkemiimme tilastojen väärin lukemisiin. Kun antivakserit vääristelevät THL:n ilmoittamia tilastoja esimerkiksi niin, että koronaan kuolleiden lukumäärä onkin heidän mielestään rokotteisiin kuolleiden lukumäärä, niin kyseessähän on vain näkemysero. 

Jatketaan anastamisella

Vuonna 2018 TENK arvioi lausunnossaan epäillyn anastuksen olevan laatukysymys, joka on aivan eri asia kuin anastus: "Laajempaan anastusväitteeseen liittyen oli kyse TENKin näkemyksen mukaan väitöstyön yleiseen laatuun liittyvästä kritiikistä. Tämän TENK katsoi olevan tieteellinen kiista eikä se näin ollen ottanut siihen kantaa." 

Väitöstyötä voi siis kritisoida anastamisesta, mutta siinä ei siis keskustella vilpistä vaan laadusta. Jos väittelijä esittää toisen tekemää työtä omanaan, niin kyse on tieteellisestä kiistasta. Ööö, hetkinen, luulin tätä ennen, että kiistassa ollaan eri mieltä jostain asiasta, vaikkapa tulosten tulkinnasta. Jos väittelijä anasti tekstiä toiselta, niin mikä oli kiista ja kuka oli eri mieltä ja kenen kanssa?

Seuraavissa plagiointia on, tai ei sitten olekaan

Vuonna 2014 TENK lausui näin asiasta, jota käsiteltiin julkisuudessa vuonna 2013: 

"Esiselvityksen mukaan lehtori oli lainannut suoraan ja ilman lähdeviitteitä tutkija X:n pro gradu -työtä kaupallisen kustantajan julkaisemassa tietokirjassa. Lehtori myönsi lähdeviittausten puuttumisen ja suorat lainaukset aikaisemmista teoksista ilman asianmukaisia viittauksia. Päätöksen mukaan lehtorin todettiin syyllistyneen hyvän tieteellisen käytännön vastaiseen piittaamattomuuteen."

 Tämä oli kauaskantoinen päätös, jossa TENK jo 2014 määritteli oman 2012-ohjeensa vastaisesti plagioinnin piittaamattomuudeksi, ei vilpiksi. Kirjoittajan ulkomailla valmistunutta väitöskirjaa ei koskaan tutkittu, tai asiasta ei ainakaan kerrottu, vaikka Suomen Kuvalehti julkaisi siitä jutun. Myös TENK:llä olisi ollut mahdollisuus toimia itsenäisesti omien sääntöjensä puitteissa, mutta TENK ei esittänyt asiassa tutkintaa. (Myös tutkimuseettinen neuvottelukunta voi ehdottaa tietoonsa tulleen epäilyn tutkimista kyseisessä organisaatiossa.", HTK2012-ohje, s. 12.) Ulkomailla voisi siis suorittaa tutkinnon, jossa on vilppiä, mutta se ei kuulu meille. 

Vuonna 2014 ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytetyössä todettiin plagiointia:  

"Eräässä yliopistossa epäiltiin pro gradu -tutkielmaan sisältyvän plagiointia. Tutkielman tekijä myönsi esitutkinnan yhteydessä teon, mutta totesi sen olleen huolimattomuutta. Selvityksen mukaan kyse oli erehdyksestä, jolloin kiireessä muistiinpanomaisesti lainatuista teksteistä lähde on jäänyt merkitsemättä. Rehtorin päätöksen mukaan asiassa on tapahtunut HTK-loukkaus eikä tarvetta varsinaiselle tutkinnalle ole edellyttäen, että tekijä tekee asianomaiset korjaukset erillisellä tutkielmaan liitettävällä lisälehdellä."

Rehtori päätti tässä, että kyseessä oli HTK-loukkaus, plagiointi. Sekin kuitenkin hyväksyttiin huolimattomuutena (eli piittaamattomuutena?). Ehdotettiin lisättäväksi korjauslehti. 

Samana vuonna annetussa toisessa lausunnossa TENK selväsanaisesti hyväksyy tekstin plagioinnin ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytetyössä:

Tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta pyydettiin kantaa erityisesti tutkimusprosessia kuvaavien tekstiosuuksien samankaltaisuuteen lausunnonpyytäjän tekstiin nähden. Asiassa oli riidatonta se, että graduntekijä oli toistanut lausunnonpyytäjän tutkimuksen asetelman saadakseen vertailukelpoisia tuloksia tämän kanssa. Lausunnossaan TENK katsoi, että vertaileva tutkimusasetelma on johtanut kielenkäytön samankaltaisuuteen etenkin tutkimusasetelmaa ja edeltävää tutkimusta kuvaavissa luvuissa. Kun tarkoituksena oli ollut aikaisemmin tehdyn tutkimuksen toistaminen, tämän nähtiin olevan ymmärrettävää. Pitkien, useita virkkeitä käsittävien parafraasien käyttöä ilman sitaatteja voidaan kuitenkin pitää ongelmallisena, sillä parafraasit hämärtävät helposti tekijän oman ja siteeratun tekstin suhdetta. Lausuntopyynnön kohteena olleessa tutkimuksessa olisi voitu tuoda nykyistä paremmin näkyviin, että paitsi tutkimusasetelma, myös sen kuvaus on lainattu lausunnonpyytäjän tutkimuksesta. (...) neuvottelukunta katsoi, ettei selvityksessä tullut esille sellaista piittaamattomuutta, jota voitaisiin pitää hyvän tieteellisen käytännön loukkauksena.

Vuonna 2015 toimittiin sitten seuraavasti eikä TENK:llä ei ole asiaan tämän enempää sanottavaa. Vaikka olisikin plagiointia niin eipä mitään, koska henkilöä ei tavoiteta.

"Eräässä yliopistossa todettiin kaupallisen alan pro gradu -tutkielmassa plagiaatintunnistusjärjestelmän antaman raportin perusteella useita viitteettömiä lainauksia tutkimuskirjallisuudesta. Asiassa suoritetun varsinaisen tutkinnan perusteella rehtori totesi tekijän syyllistyneen HTK-loukkaukseen. Suoraa plagiointia ei kuitenkaan voitu näyttää toteen. Epäiltyä ei tavoitettu kuulemista varten."

Vuonna 2016 TENK ottaa taas selkeästi kantaa siihen, että kyse ei ole plagioinnista: 

TENKin mukaan puutteet kirjallisuuskatsauksen viittauskäytännöissä eivät riittäneet täyttämään plagioinnin tunnusmerkkejä ja puutteet oli tullut huomioida tutkielman arvostelussa.

Tässä lukija ei tiedä mitä "puutteet viittauskäytännöissä" ovat, puuttuivatko lähdeviitteet vai oliko kopioitu tekstiä lähdeviitteineen. Jos tuota lauseen loppua yrittää tulkita, niin puutteet joko oli huomioitu arvostelussa tai sitten puutteet olisi pitänyt huomioida arvostelussa. 

Vuonna 2017 TENK:n uusi tulkinta plagioinnista on jo siirtynyt korkeakouluihin, kun TENK hyväksyy tämän:

Esiselvittäjä totesi jatko-opiskelijan syyllistyneen sekä vilppiin (plagiointi) että piittaamattomuuteen (itseplagiointi). Koska tekoa ei kuitenkaan pidetty törkeänä tai tiedeyhteisöä tieten tahtoen harhauttavana, yliopisto katsoi, ettei kyse ollut vilpistä, vaan jatko-opiskelija oli syyllistynyt piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Tässä kuvauksessa siis todetaan, että oli syyllistytty vilppiin, mutta ei oltu syyllistytty vilppiin.  

Ja vuonna 2017 TENK myötäilee yliopistoa, kun puuttuvat lähdeviitteet (=plagiointi) on jälleen kerran tulkittu piittaamattomuudeksi: 

Luonnontieteiden alan tohtorikoulutettavan rahoitushakemuksen epäiltiin sisältävän muualta kopioituja tekstipätkiä, joista puuttuivat asianmukaiset lähdeviitteet. Yliopiston suorittaman esitutkinnan perusteella tohtorikoulutettavan todettiin syyllistyneen piittaamattomuuteen, joka ilmeni puutteellisena ja epäasiallisena viittaamisena muiden tutkijoiden työhön. 

Tässäkin todetaan, että plagiointia oli, kun oli kopioituja tekstipätkiä ja viittaukset toisten teksteihin olivat puutteellisia ja epäasiallisia. Mutta se olikin piittaamattomuutta.

 

🙈               Asiahan on aivan selvä, vai onko?              🙈

Tapaus Vladimir Putin, uudelleenjulkaisu

Julkaisen tässä uudelleen kolmetoista vuotta sitten kirjoittamani, ja 8.4.2009 julkaisemani tekstin Tapaus Vladimir Putin. Tämän tekstin kautta jokainen voi miettiä mitä seuraamuksia voi olla siitä, että plagiointia katsotaan läpi sormien ja korkeakouluissa hyväksytään plagioituja tekstejä.

8.4.2009

Eräs kuuluisa plagiointiin syyllistynyt henkilö on Vladimir Putin. Vaikka kyseessä on sangen merkittävässä asemassa oleva henkilö, tämä plagiointitapaus ei ole herättänyt lähellekään yhtä paljon keskustelua kuin ne tapaukset, joissa plagiointiin ovat syyllistyneet yliopistoprofessorit. Vladimir Putinin epäiltiin plagioineen osan väitöskirjansa The Strategic Planning of Regional Resources Under the Formation of Market Relations teksteistä. Häntä epäiltiin ja epäillään myös siitä, että väitöskirja ei olisikaan ollut hänen itsensä kirjoittama vaan ostettu jostain ”paper mill” –yrityksestä. 

Epäilyjen takia Brookings Institution asetti tutkijat Clifford G.Gaddyn ja Igor Danchenkon tutkailemaan Putinin väitöskirjatekstin alkuperää. Plagiointiepäilyjen vahvistuminen on julkaistu maailmalla useissa lehdissä. Esimerkiksi Washington Times uutisoi jutun 24.3.2006 otsikolla Researchers peg Putin as a plagiarist over thesis

http://www.washingtontimes.com/news/2006/mar/24/20060324-104106-9971r/ 

Myös The Sunday Times raportoi 26.3.2006 Putinia koskeneiden plagiointiepäilyjen saaneen vahvistuksen: http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/article695235.ece 

(Tämä linkki ei enää toimi 28.2.2022)

Suuria osia Putinin väitöskirjan keskeisistä argumenteista on otettu lähes sanatarkasti vuonna 1978 ilmestyneestä teoksesta Strategic Planning and Policy, jonka olivat kirjoittaneet Pittsburgin yliopiston professorit William R. King ja David I. Cleland. Putinin väitöskirjan keskeisen luvun 20 sivusta 16 on kopioitu sanatarkasti tai pienin muutoksin näiden amerikkalaisten professorien kirjoittamasta kirjasta. Kirja oli käännetty (”by a KGB-related institute”) venäjäksi 1990-luvun alussa. Putinin väitöskirjassa on myös kuusi kuviota ja taulukkoa, jotka muistuttavat muodoltaan ja sisällöltään amerikkalaisten tekemiä.

Punaisella kirjoitetut lisätty 28.2.2022.

MTV-uutiset 15.2.2022

Kesäkuussa 2021 pitämäni konferenssiesityksen tulokset ylittivät uutiskynnyksen yllättäen helmikuussa 2022. Olen kirjoittanut tutkimuksestani aiemmin täällä blogissa (3.8.2021, jossa linkki konferenssin pitkään abstraktiin ja 27.12.2021 postauksessa on vielä jotain lisää).

MTV pyöritti uutista koko eilisen päivän, puhelinhaastatteluni oli tehty viime viikolla. 

Tässä linkki uutiseen, otsikkona on tuo puheestani otettu "Kuin TikTok-filmeistä kasattu":

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuin-tiktok-videoista-kasattu-satunnaisotanta-paljasti-vilppia-nyt-englanninkielisista-yamk-opinnaytetoista/8352934

Sivulla on aluksi videona eilinen uutinen, joka esitettiin eilisissä uutislähetyksissä useaan kertaan. Sivulla on myös tekstiä, jota ei ollut tv-uutisessa ja lopussa sivun alareunassa on pitempi video.

Kirjoitin konferenssiesitykseni perusteella artikkelin, joka on nyt käynyt läpi referee-menettelyn ja on julkaistavana. Artikkelin otsikko on:

Compromising academic integrity in internationalisation of higher education.

Tutkimusta varten otin tammikuussa 2021 Theseuksessa vuonna 2020 julkaistuista englanninkielisistä YAMK-opinnäytetöistä (Master's thesis) otoksen. Se tapahtui seuraavasti: Vuonna 2020 oli julkaistu yhteensä 2800 YAMK-työtä, englanninkieliset siellä seassa. Laskin että, että englanninkielisiä töitä on 10 prosenttia, eli noin 280. Otin Theseuksesta yhden työn jokaiselta sadan työn sivulta (2800 YAMK-työtä > 28 sivua, joilla 100 työtä), aloitin sivun selaamisen alhaalta päin ja otin yhden työn kohdasta 20. työ, sitä seuraava englanninkielinen. Otos oli 10 prosenttia englanninkielisistä opinnäytetöistä, jotka kaikki oli nimetty Master's thesis, koska sitä tasoahan YAMK-työ on. Olen kirjoittanut artikkelin osioon Limitations of the study, että otos on otettu julkaistuista YAMK-töistä ja että ei ole tietoa töiden kokonaislukumäärästä.

Arenen toiminnanjohtaja Ida Mielityinen oli jo eilen aamulla ensimmäisten uutislähetysten jälkeen kyseenalaistanut tutkimukseni Twitterissä. Seuraavassa on kuva, jossa Mielityinen vastaa Riitta Simoilan eilisaamuiseen tviittiin, jossa Simoila väittää, että "YAMK-tutkinnot ja yliopistojen maisteritutkinnot eivät ole samantasoisia" seuraavasti:

Mielityinen sanoo tuossa, ilmeisesti uutista tarkoittaen, että "Tarkoitushakuinen juttu". Hän ei kuitenkaan avaa, mitä tarkoitusta uutisella mahdollisesti haetaan. Sitten Mielityinen arvioi tutkimukseni tutkimuseettisesti kyseenalaiseksi ja sanoo että, olen ottanut 20 työtä 4600 työstä. Mielityisen mukaan yamk-töitä on 4600, tarkoittaneeko hän vuotta 2020?  Jos tuo on oikea luku, niin 1800 työtä olisi jätetty julkaisematta Theseuksessa vuonna 2020. Oletukseni on, että julkaisematta jätetään huonot työt. 

Vielä Mielityinen sanoo, että "plagiointi nostetaan esimerkiksi, muuten puhutaan "puutteista"." Nyt en kyllä  ymmärrä, mihin tuo lausuma liittyy. Voi olla, että saamme lisää tietoa asiasta piakkoin, seurataan asiaa. Ja tähän postaukseen voitte kommentoida joko nimellä tai anonyymisti. 

Sopimus vilpistä

Contract cheating on vakiintunut käsitteeksi kuvaamaan tilanteita, joissa opiskelija tekee sopimuksen  siitä, että joku muu kuin hän itse tekee esseen tai opinnäytetyön tai osan siitä. Tavanomaisessa plagioinnissa ajatellaan, että opiskelija on itse kopioinut jotain tekstiä jostakin ja esittää sitä omanaan. Contract cheating -käsite pitää sisällään sen, että kirjoitetun tehtävän tekemisessä on toinenkin osapuoli, ja opintosuorituksena tarjottu teksti ei ole opiskelijan omaa tuotosta.

Olen kirjoittanut asiasta täällä blogissa vuonna 2009 otsikolla Osta essee, osta opinnäytetyö , vuonna 2011 otsikolla Vilpillistä opiskelua Britanniassa ja vuonna 2013 otsikolla Kirjoittajapalveluista. En ole nähnyt asiasta muuten kirjoitettavan Suomessa. Laittakaa linkkejä kommenttiosioon, jos olette kirjoittaneet tai lukeneet asiasta suomen kielellä! 

Käsite on siis contract cheating. Miten käsitteen voisi kääntää suomeksi? Laitoin otsikkoon "sopimus vilpistä", sanakirja tarjoaa "sopimuspetos", mutta mikä olisi hyvä käännös?

Briteissä erityisesti Thomas Lancaster on perehtynyt asiaan ja hän on jo monena vuonna pitänyt esitelmiä aiheesta ja julkaissut artikkeleita. Häntä haastateltiin myös viime vuoden puolella ilmestyneessä Financial Times -lehden artikkelissa (Cook ym. 2021), jossa arvioidaan, että on yli 2000 yritystä, jotka tarjoavat ja myyvät englanninkielisiä esseitä ja opinnäytetöitä (väitöskirjaan asti) korkeakouluopiskelijoille. On arvioitu että 5-10 prosenttia korkeakouluopiskelijoista Britanniassa ostaa näitä palveluja ainakin kerran opintojensa aikana.  

2000-luvun alussa asiasta puhuttiin käsitteellä "Essay mill" (mikä on FT:n artikkelin otsikossakin), mutta käsitettä laajennettiin. Lancaster määrittelee sen omilla nettisivuillaan näin:

Contract cheating describes the process through which students can have original work produced for them, which they can then submit as if this were their own work. Often this involves the payment of a fee and this can be facilitated using online auction sites.

Elikkäs: Sopimusvilppi kuvaa tilannetta, jossa joku muu tuottaa opiskelijalle alkuperäistä tekstiä, jonka hän voi palauttaa omana työnään. Usein opiskelija maksaa työstä ja käyttää verkossa olevaa palvelua. Tuossa on "auction sites", joka todellakin tarkoittaa huutokauppaa. On sivustoja, joilla opiskelija voi jättää "tarjouspyynnön", että tarvitsen vaikkapa tutkimusetiikkaa käsittelevän esseen ensi maanantaiksi. Siihen tulee tarjouksia ja opiskelija valitsee, tilaa ja maksaa itselleen sopivan hintaisen kirjoituksen. 

Laitan tähän vielä toisen määrittelyn, Lee (2019) määrittelee käsitettä Turnitin -yhtiön sivuilla näin: 

"Contract cheating is the practice of students engaging a third-party to complete assignments. It occurs when someone other than the student completes an assignment--and which the student then submits for assessment/credit."

Yliopiston ja opiskelijan lisäksi tehtävässä on mukana kolmas osapuoli. Joku muu kuin opiskelija itse on tehnyt kirjoitustyön.

"This exchange can happen when a student swaps papers with another. This could be a student asking a friend or family member for a favor, with no money changing hands."

Opiskelija voi pyytää ystävää tai perheenjäsentä tekemään tehtävää. Rahaa ei käytetä.   

"Sometimes, students download a paper from a “free” essay site--and that, too, constitutes contract cheating."

Opiskelija voi ladata tehtävän ilmaisesta esseepankista. 

"Or in the most nefarious of scenarios: this exchange can happen when a student contacts an essay mill to write an essay in exchange for money."

Pahin skenaario: opiskelija ottaa yhteyttä kirjoituspalveluun ja maksaa tehtävästä. 

***

Onko Suomen korkeakouluissa saatu opintopisteitä ostetuilla teksteillä? Onko hyväksytty ostettuja opinnäytetöitä, graduja, väitöskirjoja? Hyvin todennäköisesti on, mutta tämän asian toteaminen jälkikäteen on vaikeaa. Ainoastaan työn ohjaaja voi asian varmuudella todeta, me muut voimme vain ihmetellä julkaistuja tekstejä. Haulla "kirjoituspalvelu" löytyy useita yrityksiä, jokunen "kirjoittajapalvelu" on tainnut jo lopettaa.

Itselleni epäilys on herännyt muutaman englanninkielisen opinnäytetyön kohdalla, joissa on lähteenä erikoisia, monesti Aasiassa julkaistuja tekstejä. Kun plagiointia sisältävissä opinnäytetöissä käytetään vuodesta toiseen samoja menetelmälähteitä ja samoja lauseita, ostetussa tekstissä saattaa olla sellaisia menetelmälähteitä, joita ei koskaan aiemmin ole käytetty Suomessa. 

Esimerkki "YAMK-opinnäytetyöstä" - mutta kuka on syyllinen?

Sain vinkin kirjoittaa tapausesimerkin yhdestä rimanalituksesta ylemmän korkeakoulututkinnon myöntämisessä Suomessa. Rimanalittajan palkinnon saa tällä kertaa Metropolia-ammattikorkeakoulu. Ja nimenomaan ammattikorkeakoulu, joka on antanut opiskelijan ymmärtää, että ylemmän korkeakoulututkinnon voi suorittaa ilman, että osoittaa edes lukiotason osaamista tiedonhausta ja kirjoittamisesta. Plagiointi ei ole amk-opinnäytetöiden ainoa ongelma, osa töistä ei täytä kriteereitä ilman plagiointiakaan.

Mutta tämä vaatii hieman taustatietoa, jonka pitäisi kyllä olla selvää koko korkeakouluväelle. Koska vielä viime syksynä eräs yamk-opettaja sekoili pahasti näiden seuraavien perusasioiden kanssa, niin tässä alkuluento ennen varsinaista tapausta. Luento alkaa:

Ammattikorkeakoulujen YAMK-tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto ja se vastaa tasoltaan yliopistoissa suoritettavaa ylempää korkeakoulututkintoa. YAMK-tutkinto oikeuttaa hakemaan työpaikkoja, joissa vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto ja se oikeuttaa hakemaan jatko-opintoihin yliopistoissa. Mutta, jatkuvasti kuulen väitteitä, että näin ei olisi, että YAMK on jotain "alempaa" kuin ylempi. Jopa Tutkimuseettinen neuvottelukunta on lausumissaan vähätellyt YAMK-tutkinnon opinnäytetyötä kuvaamalla sitä harjoitustyöksi, mikä on täysin ristiriidassa korkeakoululainsäädännön, tutkintojen viitekehyksen ja myös TENK:n oman ohjeen kanssa. 

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) määrittelee koulutuksen tasoille 1-8, ja ylemmän korkeakoulututkinnon tasoksi 7. Tasot kertovat työnantajille, mitä tutkinnon suorittanut tietää, osaa ja ymmärtää (=oppimistulokset). Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys määritteli vuonna 2009 suomalaiset tutkinnot tasoille 1-8, ja jo silloin YAMK-tutkinto määritettiin yliopistojen maisterin tutkinnon rinnalle. Kun EQF päivitettiin, piti päivitys tehdä Suomessakin. Lainsäädäntö päivitettiin:  L93/2017 ja A120/2017, ja laadittiin uusi Kansallinen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehys.

Mitä EQF taso 7 edellyttää YAMK-tutkinnon suorittajalta? - Paljon. 

YAMK-tutkinnon suorittanut "hallitsee laaja-alaiset ja pitkälle erikoistuneet oman alansa erityisosaamista vastaavat käsitteet, menetelmät ja tiedot, joita käytetään itsenäisen ajattelun ja/tai tutkimuksen perustana", "viestii hyvin suullisesti ja kirjallisesti sekä alan että alan ulkopuoliselle yleisölle äidinkielellään" ja "toisella kotimaisella kielellä" ja vieläpä "kykenee vaativaan kansainväliseen viestintään ja vuorovaikutukseen omalla alallaan ainakin yhdellä vieraalla kielellä." 

Täyttyvätkö EQF tason 7 kriteerit kaikissa YAMK-opinnäytetöissä? - Ei.  

Olen osoittanut jo yli 50 YAMK-opinnäytetyössä laajamittaista plagiointia eikä sellaisella osaamattomuudella ja vilpillä olisi herunut tutkintopaperia muissa Euroopan maissa. Ongelmana YAMK:ssa ei ole pelkästään plagiointi. Vaatimustaso on tiputettu niin alas, että välillä "maisterin" teksti vaikuttaa peruskoululaisen tuotokselta, eikä olla lähelläkään edellä kuvattua EQF -tasoa 7. Ja kannattaa muistaa vielä se, että voin tutkailla ainoastaan Theseuksessa julkaistuja tekstejä, koska ammattikorkeakoulut eivät julkaise kaikkia opinnäytetöitä. Millaisiakahan ovat laadultaan ne opinnäytetyöt, joita ei edes julkaista? 

Tapausesimerkki:

YAMK-opinnäytetyö, laajuus 30 op. Tehty, arvioitu, hyväksytty Metropoliassa vuonna 2020.

Lyhyt: Työssä on väljästi aseteltuna tekstiä 14 sivulla. Wordille siirrettynä tekstiä on 7 sivua, ja sanoja on tekstiosiossa lähdeviitteineen yhteensä 3087.

Tieto: Työssä ei ole tehty aiheenmukaisia tietohakuja, ei ole tietoperustaa/teoreettista viitekehystä. Aihe kerrotaan ja sitä käsitellään lähdeviitteineen kopioitujen tekstipätkien kautta. Tekijä kirjoittaa laista, mutta ei huomaa, että viittaa (kopioidussa) tekstissä sekä vanhaan että uuteen lakiin, ja vain uusi on lähdeluettelossa.  

Mitä tehtiin? Ei ole tutkimuskysymystä tai -tehtävää. Tavoitteeksi on nimetty ottaa käyttöön uusi toimintatapa, mutta työn lopuksi toimintatavan testaus ja käyttöönotto siirretään työntekijöille tulevaisuuteen. 

Miten tehtiin? Teksti on pääosin kopioitu aiemmasta opinnäytetyöstä lähdeviitteineen ja lähdetietoineen. Höysteenä yksi englanninkielinen lähteeksi merkitty lähde, josta ei kuitenkaan ole kerrottu yhtään sanaa uutta tietoa kopioidun tiedon lisäksi.

Lähteet: 13 lähdettä, joista suurin osa on kopioitu vuonna 2016 samassa korkeakoulussa valmistuneesta, samaa aihetta käsitelleestä YAMK-opinnäytetyöstä.

Kuka on vastuussa? 

- Metropolia. Opinnäytetyön ohjaaja ja tarkastaja ovat hyväksyneet työn, joka ei täytä minkään korkeakoulututkinnon osaamisvaatimuksia, ei edes EQF -tasoa 6. Voi olla, että lukion opettajillakin olisi vaikeuksia hyväksyä tällainen työ esseenä tasolla EQF 4.

En halua, niin kuin en ennenkään, syyttää vain yksittäistä opiskelijaa. Korkeakoulun opettajalla tulee olla sen verran vastuuta, osaamista ja työmoraalia, että ei anna kenellekään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittajalle vaikutelmaa, että tällainen työ olisi kelvollinen tärkeimmäksi osaksi ylempää korkeakoulututkintoa.

- TENK. TENK on antanut lausunnoissaan ammattikorkeakouluille vallan päättää myös plagioinnin hyväksymisestä ja rakentanut "varjojärjestelmän", jossa korkeakouluopiskelijoita kohdellaan eriarvoisesti. 

- OKM. Ammattikorkeakoulujen tutkintotehtailua ja tutkintojen laatua ei valvota. YAMK-tutkintoja ei ole kokeiluvaiheen jälkeen arvioitu. Plagiointia ei ole haluttu tutkia. Olen lähettänyt kirjoittamiani näytöllä perusteltuja tutkimussuunnitelmia OKM:lle vuonna 2008, 2010, 2012, 2014, 2016, 2018. Vastaus on ollut ei.

- KARVI. On keskitytty tekemään laatujärjestelmän auditointeja. EQF-uudistus vaati tehtäväksi kansallisia teema-arviointeja. Nyt valmistuneissa koulutusala-arvioinneissa on arvioitu (kirjoitettuja) opetussuunnitelmia, ei niiden toteutusta eikä oppimistuloksia.

- KHO. Vuonna 2019 Korkein hallinto-oikeus ei purkanut YAMK-tutkintoa plagioinnin perusteella, vaikka samassa tilanteessa maisterin tutkinto oli purettu. Oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer ja Petri Helander kelpuuttivat plagiaatin EQF -tason 7 suoritukseksi. Ainoastaan yksi KHOn jäsen, oikeusneuvos Toomas Kotkas, oli eri mieltä ja kirjautti eriävän mielipiteensä: "... julkinen etu vaatii tutkinnon myöntämistä koskevan päätöksen purkamista. Yhteiskunnan eri toimijoiden – kuten viranomaisten, työnantajien ja kuluttajien – on voitava luottaa siihen, että korkeakoulujen myöntämiä tutkintoja ei ole saavutettu vilpillisin keinoin."

Loppupäätelmä

Viranomaiset, työnantajat ja kuluttajat eivät voi luottaa siihen, että tutkinnot olisi saavutettu rehellisesti. Vilpillisin keinoin hankitut YAMK-tutkinnot hyväksytään. 

Vuonna 2021 tehtyä

Olin syyskuussa alkanut tehdä tänne blogiin koostetta tänä vuonna tekemistäni plagiointiepäilyilmoituksista ja lausuntopyynnöistä TENK:lle, mutta kirjoitus oli jäänyt kesken. Kerron tässä postauksessa tämän vuoden "tilastot" tiedoksenne ja iloksenne. Aloitan kuitenkin viime vuodesta, koskapa 2020 taisin tehdä vain kaksi ilmoitusta. Ne molemmat koskivat merkittävissä asemissa olleita henkilöitä, jotka olivat suorittaneet ammattikorkeakoulussa tutkinnon ja joiden opinnäytetyössä oli laajaa plagiointia. Ammattikorkeakoulut eivät tutkineet näitä tapauksia. 

Talvi 2020-21 oli tosi kylmä, päivät istuin sohvalla ja innostuin tutkimaan Theseusta uudelleen. TENK oli vakuuttanut useissa yhteyksissä, että amkit ovat korjanneet toimintaansa eikä plagiointia enää ole. Mutta uusistakin YAMK-opinnäytetöistä alkoi löytyä vaikka mitä, ei laatu ollutkaan parantunut. Tein siis alkuvuodesta kymmenen ilmoitusta plagiointiepäilyistä alle kaksi vuotta vanhoissa YAMK-opinnäytetöissä. Näistä kirjoitin 2.5.2021 postauksessa, ja kerroin millaisia vastauksia tuli. Noiden kymmenen lisäksi laitoin loppukesästä yhteensä viisi ilmoitusta lisää. Plagiointiepäilyilmoituksen saivat kesällä ja syksyllä XAMK, Haaga-Helia, Savonia, Novia ja TAMK. Lisäksi tietokoneellani näkyy olevan kolme ilmoitusta "vaiheessa" ja niiden lähettäminen menee vuoden 2022 puolelle.

Epäyhtenäisyys amkien vastauksissa jatkuu, ja XAMK:lta tuli ehkä kaikkien aikojen hauskin vastaus, jonka voisi tiivistää näin: "Opiskelija on palauttanut Theseukseen keskeneräisen version." Rehtori ei vastannut mitään, asiaa ei tutkittu, jäi vaikutelma että ei edes ymmärretty ilmoitustani, vaikka olin tehnyt pitkän rautalankaversion tekstivertailuineen. Vastauksen mukaan liitetty "oikea" opinnäytetyöteksti oli aivan sama kuin Theseuksessakin, ainoa ero oli liitteissä. 

Vielä aloin viime talvena tutkailemaan englanninkielisiä YAMK-opinnäytetöitä, joita on julkaistu Theseuksessa. Tein aiheesta esityksen kesäkuun Plagiarismi-konferenssiin ja syksyllä viimeistelin tekstin artikkeliksi. Tiukalle otti artikkelin kirjoitus, dataa oli liikaa ja lopulta jaoin esityksen kolmeen eri teemaan. Yhdestä teemasta kirjoitin, ja kaksi muuta samasta aineistosta kirjoitettavaa artikkelia ovat alkuvaiheessa. Artikkelin nimeksi tuli lopulta Compromising academic integrity in internationalisation of higher education. Näistä korkeakoulutuksen kansainvälistymiseen liittyvistä YAMK-opinnäytetöistä (Master's thesis) löytyi paljon plagiointia ja piittaamattomuutta. Plagiointi on kansainvälistä: Suomessa maiseritason tekstiin saa kopioida tekstiä ja lähteitä mistä päin maailmaa tahansa. Edes lähdeluetteloa ei tarvitse itse tehdä, voi kätevästi vaikkapa kopioida jonkun toisen tekstin lähdeluettelon, eikä tekstin lähdeviitteiden tarvitse vastata lähdeluetteloa. 

Saa nähdä otetaanko artikkelini julkaistavaksi vai alkaako liikkua vastustavia voimia kuten edellisen artikkelini kohdalla 🙈

Vuonna 2021 olen laittanut TENK:lle yhteensä kuusi lausuntopyyntöä, seitsemäs on lähes valmis ja ehtinee tämän vuoden tekosiksi. Lausuntopyynnöt koskevat Metropolian, Haaga-Helian, Centrian, LAB-ammattikorkeakoulun, XAMK-ammattikorkeakoulun ja Lapin ammattikorkeakoulun menettelyjä plagiointiepäilyn tutkimisessa, plagioinnin tunnistamisessa ja tunnustamisessa ja seuraamusten määrittelyssä. Seitsemäs lausuntopyyntö koskee HAMK:n tekemää varsinaista tutkintaa.

Kreodissa kirjoitettua: Plagiointi edelleen yleistä ammattikorkeakouluissa.

Kreodi on ammattikorkeakoulukirjastojen verkkolehti, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Vuoden 2021  numerossa 5 on Minna Marjamaan kirjoittama artikkeli, johon hän haastatteli minua. Artikkeli ilmestyi otsikolla Plagiointitutkija Erja Moore: "Plagiointi  on edelleen yleistä ammattikorkeakouluissa".  

Artikkelissa käydään läpi plagioinnin määrittelyä ja sitä miten ammattikorkeakoulut ovat suhtautuneet plagiointi(epäily)ilmoituksiin. Kansainvälisyysnäkökulmaakin avataan ja totean taas kerran, että ylemmän korkeakoulututkinnon tulee olla ylemmän korkeakoulututkinnon tasoinen. YAMK-opinnäytetöiden tulee olla valmiita, EQF tason 7 osaamista ilmentäviä tekstejä, eivätkä ne ole harjoitustöitä.

Artikkelia varten minulta kysyttiin, kuinka monta ilmoitusta olen tehnyt plagiointiepäilyistä ja vastasin että yli 50. Onhan noita, monta on vielä tekemättä

Konferensseissa tuli puhuttua näin

Osallistuin kesäkuussa kahteen konferenssiin, ensimmäinen oli Tromssassa järjestetty Creating Knowledge. Esitykseni  What's new copycat? Alternative facts in interpretations of RCR guidelines in Finland sujui hyvin! Vauhdikasta esitystäni seuranneet kolmisenkymmentä osallistujaa eivät oikein muuta osanneet kysyä kuin, että miksi TENK muuttaa ohjeitaan ja miksi korkeakouluissa tapahtuva plagiointi salataan. Kutsun tässä esityksessäni plagiointiepäilyjen käsittelyä Suomessa hallinnolliseksi rumbaksi. Kirjoitellaan kirjeitä, laaditaan vastineita, ja määritellään ohjeita ja määritelmiä uusiksi :) Julkaisin esitykseni Slide Sharessa, käykääpäs vilkaisemassa noita "vaihtoehtoisia faktoja": 

https://www.slideshare.net/ErjaMoore/moore-erja-presentation-ck2021

Diassa 6 on TENK:n tilaaman Tutkimusetiikan barometrin englanninkielisen version sivulla 16 julkaistu kuva. Diassa 7 on siitä tehty johtopäätös: 82% vastaajista ei juurikaan tiedä plagiointia tapahtuvan. Itse kun tuijotan kuvaa ja lasken, niin vastaajista 61% on kyllä tietoisia plagioinnista. 

Toinen konferenssi, johon osallistuin oli European Conference on Academic Integrity and Plagiarism 2021. Jos vilkaisette konferenssin ohjelmaa, niin näette kuinka paljon esityksiä oli. Itse pääsin esittämään esitykseni heti ensimmäisenä konferenssipäivänä aloitusluennon jälkeen ja hyvin sekin meni, vaikka aloitin esitykseni tunti sen jälkeen, kun sain toisen koronarokotteeni :) 

Ennen esityksen hyväksymistä pitkät abstraktit kävivät kahteen kertaan referee-menettelyssä. Esitykseni otsikko oli Accuracy of referencing in Master's theses reflecting integrity in academic writing.  Koko pitkä abstrakti on julkaistu abstraktikirjassa täällä, sivuilla 170-171. Aineistonani ovat Theseuksessa vuonna 2020 julkaistut Master's theses/YAMK-opinnäytetyöt, joista otin satunnaisotoksen ja katsoin kaikista töistä viittausten asianmukaisuuden. Päätulokset voitte lukea tuosta abstraktista. Konferenssin jälkeen olen tehnyt kolme ilmoitusta eri ammattikorkeakouluihin tässä otoksessa ilmenneistä plagioinneista, pari ilmoitusta on vielä "vaiheessa".