29.9.2022

Lähteet puuttuivat Petterssonin edellisestä kirjasta

Suomen historian jännät naiset (2022) taitaa olla kirjaston suosikkilainojen joukossa tänä syksynä, jonotan sitä muiden mukana Vaarakirjastoista. Kun tämä uusi kirja ei ollut lainattavissa niin lainasin Petterssonin kaksi vuotta sitten julkaiseman kirjan Historian jännät naiset (2020). Aloin sitä lukemaan; kirja on komea, ulkoasu kuvineen on näyttävä, teksti kulkee ja on helposti luettavaa tarinaa. Kirjasta on melko laaja esittely kustantajan sivuilla, tekstiäkin voi lukea jonkun verran tästä esittelystä: https://kauppa.atena.fi/onix/media/2701960

Kun kohu uudesta kirjasta Suomen historian jännät naiset on käynnissä, niin aloin etsiä tästä kaksi vuotta sitten ilman otsikon "Suomen"-sanaa ilmestyneestä kirjasta lähteitä, kun itse kohukirjaa en saanut vielä lainattua. Mihin tietoon ja mihin lähteisiin perustuu tämä kooste lähes sadan merkittävän naisen lyhytelämäkerroista? No eivät ne perustu mihinkään, tässä 500-sivuisessa kirjassa ei ole lähteitä. Ainostaan yksi Shakespeare sitaatti on ilmoitettu olevan aiemmin julkaistusta suomennoksesta. 

Lähteiden puute oli huomattu jo tämän ensimmäisen Historian jännät naiset -kirjan eri kirja-arvosteluissa. Esimerkiksi Karoliina Sjön kirjoittamassa arvioinnissa otetaan esille selkeästi ne kysymykset, josta nyt uudemman teoksen kohdalla puhutaan. Sjö otsikoi tuolloin arviointinsa: Pitääkö historian olla jännää ja minkä kustannuksella? Tämä on hyvä, rauhallinen ja perusteltu kirjoitus, käykäähän lukemassa!

Mistä kuva?

Takaisin itse kirjan pariin (Historian jännät naiset, 2020). Kuvia on paljon, niissä ei kerrota tavalliseen tapaan kuvan omistajaa/lähdettä (näette esimerkin kuvien esittämisestä yllä mainitusta linkistä). Kirjassa on kuitenkin kolmesivuinen Kuvalähteet -luettelo. Osalle kuvista on tässä luettelossa annettu nimi ja lähde. Mutta, usein lähteenä on vain Wikimedia Commons tai jopa vain Creative Commons. 

Esimerkiksi sivun 268 kuvasta sanotaan vain: "Creative Commons". Sivulla 268 on Maria Pariisilaisen kuva. Creative Commonsin hausta ei löydy kuvaa nimellä Maria Pariisilainen, ei myöskään nimellä Jelizaveta Pilenko. Google Lens -haulla kuva löytyy Pinterestistä, Mother Maria Skobtsova (St Maria of Paris) merkinnällä, että tekijänoikeudet saattavat rajoittaa kuvan käyttöä. Sama kuva samalla nimellä on myös Flickr-palvelussa, jossa Jim Forest ilmoittaa skannanneensa kuvan printistä, jonka oli saanut Fr Sergei Hackelilta, joka oli kirjoittanut kirjan "Pearl of Great Price". Kirjaa tosiaan on vielä myytävänä, vaikkapa Amazonilla, liekö kuva julkaistu tässä: Pearl of Great Price: The Life of Mother Maria Skobtsova, 1891-1945.

Sama kuva on julkaistu myös Kirkko ja kaupunki -lehdessä ilmestyneessä, Paula Tiihosen kirjoittamassa  Jännät nunnat - esittelyssä kolme hengennaista joista ei kerrottu historian tunneilla. Tämä artikkeli on kirjoitettu pelkästään Petterssonin kirjan perusteella, siihen ei ole haettu muita lähteitä. Tässä Tiihosen jutussa on julkaistu kolme kuvaa Pettersonin kirjasta, edellä mainittu Maria Pariisilaisen kuva sivulta 268, Ani Pachenin kuva  sivulta 256 ja Maria Gaetana Agnesin kuva sivulta 84. Kuville annetaan nimet, mutta ei anneta lähdettä, ja samat kuvat ovat Petterssonin kirjassa ilman nimiä. Petterssonin kuvalähteissä Ani Pachenin kuva on nimetty Timothy  Allenin ottamaksi kuvaksi ja lähde on Eyevine/Lehtikuva. Maria Gaetana Agnesin kuvalle on annettu lähde, se on italiankileinen teos vuodelta 1812, kuvan omistajaksi ilmoitetaan Wikimedia Commons, ja kuva löytyy näillä tiedoilla.  

Mistä suora lainaus?

Sekä Pettersson kirjassaan (2020, s. 272) että Tiihonen Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelissa julkaisevat Maria Pariisilaisen rukouksen. Se on molemmissa teksteissä ilmoitettu suoraksi lainaukseksi. Pettersson ilmoittaa sen löytyneen Äiti Marian jäämistöstä. Tiihonen otsikoi sen Maria Pariisilaisen rukoukseksi keskitysleirillä. Tässä rukous: 

"Herra. älä muista vain hyviä ihmisiä vaan myös pahoja. Äläkä muista vain kärsimyksiä, joita he ovat aiheuttaneet meille, vaan myös hedelmiä, joita olemme kärsimysten ansiosta kantaneet: toveruutta, nöyryyttä, rohkeutta. Muista sydämemme suuruutta, joka kasvoi niistä. Ja kun astumme tuomioistuimesi eteen, anna kaikkien hedelmien, joita olemme kantaneet, koitus heidän anteeksiantamuksekseen. Amen."

Ilmeisesti kaikki Petterssonin kirjoitustapaa arvioineet ovat yhtä mieltä siitä, että vähintään suorissa lainauksissa pitää ilmoittaa lähde, kun lainaus jo sinällään tarkoittaa, että se on kopioitu jostain. Yhden kerran 500-sivuisessa kirjassaan Pettersson sen ilmoittaa (s. 203 on Shakespeare -sitaatti ja sen on ilmoitettu kirjan alun julkaisutietosivulla olevan Paavo Cajanderin suomentama kirjassa Antonius ja Kleopatra). Tässä suorana lainauksena esitetyssä rukouksessa pitäisi myös mainita paitsi lähde, myös se, kuka sen on kääntänyt suomeksi. Historiallisesti kiinnostavaa olisi mainita myös sen alkukieli ja ehkäpä jopa antaa lukijalle mahdollisuus tulkita alkuperäistä.  

Maria Pettersson on julkaissut rukouksen Twitterissä 23.9.2019.

Rukous on myös esimerkiksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilla, joilla esitellään Pyhän Maria Pariisilaisen tsasounaa tai ortodoksi.net -sivustolla, jossa on vuonna 2014 julkaistu lyhyt Maria Pariisilaisen elämäkerta (ja viitteet laajempiin teoksiin). 

Rukouksen alkukieltä tai suomentajaa en näillä pikahauilla löytänyt. Kuka tietää? 

Oletan että vastaus löytyisi esimerkiksi tästä kirjasta: Elina Kahla & Irina Zatulovskaja (2010): Tuli ja valo – Kertomuksia pyhistä naisista. Maria Pariisilainen on yksi kirjassa esitellystä seitsemästä pyhästä naisesta.





1 kommentti:

  1. Mielenkiintoista! Mitähän kustantajan juristiarmeija nyt tuumaa. Nythän tämä aiempi teos ei ole edes tekijänoikeuslain siteerausvaatimusten mukainen. Kuvalähteiden puuttuminen on jo myös ihan selvä tekijäoikeusrikkomus. Todella harmillista, sillä molemmat teokset ovat näyttäviä. Tuo vanhempi lienee jonkun sortin bestseller?

    VastaaPoista