11.11.2022

Uusi kirje opetusministereille: Vilpin ja plagioinnin tutkimatta jättäminen

Kirjoitin opetusministereille ja OKM:lle viimeksi 18.10.2022. Vastausta en ole vielä saanut, mutta ajattelin sitä odotellessani kirjoittaa uudelleen. En ole myöskään nähnyt, että edellisessä kirjeessä käsittelemääni Council of Europen antamaa suositusta korkeakouluissa tapahtuvan vilpin ja korruption selvittämisestä olisi Suomessa missään käsitelty - ehkä ministeriön ei sitä tarvitsekaan huomioida. 

Jos ette jaksa lukea koko kirjettä läpi, niin tässä kaksi faktaa: 

- Ruotsin korkeakouluissa todettiin vuonna 2021 1874 plagiointitapausta (Disciplinärenden 2021 vid universitet och högskolor)

-Suomen korkeakouluissa todettiin vuonna 2021 5 vilppitapausta (lienevät plagiointia) ja 3 piittaamattomuutta (TENK Toimintakertomus 2021)


11.11.2022

Hyvät opetusministerit

Kirjoitin teille 18.10.2022. En ole vielä saanut vastaustanne, mutta kirjoitan jo tässä uudelleen. Asiani koskee edelleen Suomessa tapahtuvaa opiskelu- ja tutkimusvilppiä, etenkin plagiointia, ja sen tutkimatta jättämistä. Jos ette ehdi tai avustajanne eivät ehdi lukea Plagiointitutkija-blogiani, jota olen ylläpitänyt vuodesta 2008 alkaen, nostan tässä esiin blogista pari asiaa. Tässä kirjeessä käsittelen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan toimintaa ja etenkin toimikautta 2019-2022. Silloin TENK muutti itse omaa toimintaansa ja antoi oman HTK2012-ohjeensa vastaisia lausuntoja. Nyt niitä muutoksia on kirjattu myös lausunnolla olevaan HTK2023-ohjeeseen. Tummennukset tässä kirjeessä ovat tekemiäni, tarkoituksena on herättää ajatuksia siitä, mitä sana tutkimus tarkoittaa -TENK:n nimessä ja muutenkin

TENK:n tehtävät

Sanotte OKM:n sivuilla, että Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) asettama asiantuntijaelin, joka käsittelee tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä.” Tutkimuseettisen toimikunnan nimessä ja sitä koskevassa asetuksessa on sana tutkimus. OKM:n sivujen mukaan TENK:n tehtäviä ovat: 

1 vahvistaa tutkimuseettisten periaatteiden mukaista toimintakulttuuria,

2 harjoittaa tutkimuseettistä valistusta ja edistää alan koulutusta,

3 kehittää vilppiepäilyjen selvittämisprosessia,

4 tiivistää verkottumista kansallisesti ja kansainvälisesti sekä vaikuttaa alan kansainväliseen kehitykseen,

5 kehittää vuorovaikutteista tiedottamista ja

6 hyödyntää hyviä kansainvälisiä käytänteitä suomalaisessa tutkimuseettisessä kulttuurissa sekä tekee tunnetuksi hyväksi havaittua suomalaista tutkimuseettistä ohjeistusta.

(Viimeisessä tehtävässä mainitsette, että suomalainen tutkimuseettinen ohjeistus on havaittu hyväksi. Kysynkin, että miten ohjeiden hyvyys on havaittu hyväksi? Miten niiden hyvyys ja toimivuus on arvioitu?)

Edellisen tutkimuseettisen toimikunnan kolmivuotinen toimikausi päättyi 31.1.2022. Toimikaudella puheenjohtajana toimi professori, dekaani Riitta Keiski, Oulun yliopisto ja varapuheenjohtaja professori Erika Löfström, Helsingin yliopisto. Neuvottelukunnan jäseniä olivat: 

- Johtava tutkija Kari Hämälainen, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT

- Lakiasiainjohtaja Matti Karhunen, VTT

- Kehitysjohtaja Leena Liimatainen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

- Erityisasiantuntija Susanna Näreaho, Metropolia

- Professori Riitta Salmelin, Aalto yliopisto

- Ohjelmajohtaja Sirpa Thessler, Luonnonvarakeskus

- Apulaisprofessori Aleksi Tornio, Turun yliopisto

- Professori Risto Turunen, ltä-Suomen yliopisto

Tällä edellisellä toimikaudella Tutkimuseettinen neuvottelukunta kavensi omaa tehtäväänsä, ja nyt nettisivuillaan TENK määrittelee tehtävänsä eri tavoin ja eri sanoilla kuin OKM omilla sivuillaan. TENK on useassa kohdassa rajannut käsitettä tutkimus sanalla tieteellinen. Kun TENK on itse määritellyt tehtäväänsä uudelleen, se ei enää käsittele tutkimuseettisiä kysymyksiä, ellei tutkimuseettistä kysymystä voi määritellä ”tieteelliseksi”. Olen kirjoittanut tästä muutoksesta blogikirjoituksissani 26.3.2022 ja 26.6.2022. Olkaapas hyvät, käykää lukemassa! (Liitän kirjoitukset teille tämän kirjeen loppuun).

 TENK:n ”tutkimus”/OKM:n puuttuvat tutkimukset

Kun TENK arvioi tutkimusvilpin määrää, se perustaa arvionsa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ilmoittamiin määriin. Tällä tavoin saadut luvut ovatkin maailman, tai ainakin länsimaiden pienimmät. TENK on käyttänyt tätä samaa lausetta ja diskurssia koko toimintansa ajan, mikä herättää kyllä jo hilpeyttä kansainvälisillä foorumeilla.

Vilpin määrää ei Suomen korkeakoulutuksessa edelleenkään ole tutkittu, eivätkä edelliset opetusministerit tai OKM:n virkamieskunta ole pitänyt asian tutkimista aiheellisena, vaikka olen ehdottanut hyvin monenlaisia tutkimuksia ja tutkimusasetelmia jo vuodesta 2008 lähtien. Jossain tiukassa tilanteessa vuonna 2016 OKM kuitenkin lupasi selvittää asiaa, ja kirjoitin blogissani 10.1.2019 tekstin OKM selvittää vilpin määrän - vai selvittääkö? Tässäkin julkaisin jo uudelleen kirjoitukseni vuodelta 2016, jolloin lupaus oli tehty. Lupausta ei ole vielä lunastettu vuonna 2022, ja korkeakouluopinnoissa tapahtuva vilppi ja plagiointi on edelleen selvittämättä. Ne luvut, mitä korkeakoulut ilmoittavat itse selvittämistään tapauksista TENK:lle, eivät ole tutkimusta vilpin määrästä, ne ovat lukuja ilmoitettujen tapausten määrästä. En ole nähnyt muita tutkimuksia aiheesta kuin omat analyysini julkaistujen YAMK-opinnäytetöiden sisältämästä plagioinnista. Saamiani tuloksia TENK on väittänyt vääriksi, mutta TENK ei perustele väittämäänsä mitenkään, eikä ole tehnyt hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti sellaisia luotettavia tutkimuksia, joilla tulokseni olisi osoitettu vääriksi. Useissa yhteyksissä olen esittänyt OKM:lle, että Ruotsista voisi ottaa mallia siihen, miten korkeakouluissa tapahtuvaa vilppiä ja plagiointia voisi käsitellä. Ruotsissa Universitetskanslersämbetet raportoi vuosittain todetut vilppitapaukset (aiemmin Högskoleverket raportoi).

Li, kanske du kan läsa hur fusk och plagiat i högskolor handlas i Sverige. Om du ger Google ord ”Fusk och plagiat vid högskolor” du vill snart observera, att alla högskolor i Sverige förklarar anfaller av fusk och plagiat varje år, och det har dem gjort sidan början av 2000-talet. Kanske ni också har tid att läsa min presentation i CK2021: What’s new copycat? Alternative facts in interpretations of RCR guidelines in Finland 

Där ni kan finna siffror av fusk och plagiat i Sverige 2019 och 2020. Ni kan läsa mera från Axelsson & Viberg 2021: Disciplinärenden 2019 och 2020 vid universitet ochhögskolor. Rapport 2021:8 Utgiven av Universitetskanslersämbetet. Om ni har även mera tid, ni kan också läsa rapporten Axelsson, Viberg & Kyrk: Disciplinärenden2021 vid universitet och högskolor. Rapport 2022:3 Utgiven av Universitetskanslersämbetet 2022. Till exempel på sidan 8 de säger: ”Den vanligaste orsaken till att studenter blir föremål för disciplinåtgärder har under hela tiden varit plagiat. Detta skedde i 1874 fall 2021 (61 procent av alla ärenden, en ökning från 2020 när andelen var 54 procent)”.

Luettuanne edellä mainitut tekstit, uskotteko todella, että Suomen korkeakouluissa opiskelevat eivät toimi vilpillisesti tai että he eivät plagioi, kuten TENK väittää? Vai voiko kyse olla siitä, että asiaa ei ole tutkittu? Uskotteko, että Suomessa sekä suomalaiset että ulkomaalaiset opiskelijat toimivat eri tavoin kuin Ruotsissa? Ja onko kyseessä uskon asia vai pitäisikö asiaa tutkia?

Mahdollista vilppiä tutkimuksessa on tutkittu Suomessa vain kerran, kun TENK tilasi Vaasan yliopistolta Tutkimusetiikan barometrin, joka toteutettiin vuonna 2019 ja nimettiin jälkikäteen vuoden 2018 barometriksi.

Barometrin toteutuksessa ja raportissa on paljon tutkimuksellisia ja tutkimuseettisiä puutteita. Otsikon sana tutkimus on tekstissä rajattu koskemaan tiedeyhteisöjä ja tieteellistä tutkimustoimintaa. TENK tilasi tutkimuksen, ja Riitta Keiski toteaa barometrin esipuheessa (s. 4), että sitä saatiin mitä tilattiin: ”Kyselyn tulokset vahvistavat sitä TENKin ennakko-oletusta, että Suomessa noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä varsin hyvin”. Myöhemmin, esimerkiksi lehdelle Journal of Academic Ethics vuonna 2020 lähettämässään kirjeessä, TENK väittää tämän barometrin tulosten perusteella, että Suomen ammattikorkeakouluissa ei ole plagiointia. Barometrissä ei kuitenkaan kysytty mitään korkeakouluopiskelusta tai vaikkapa opinnäytetöistä, mutta se estänyt TENKiä yleistämästä tiedeyhteisöä ja tieteellistä tutkimusta käsitelleen barometrin tuloksia koko korkeakoulusektorille. Yleistys on virhe, eikä sille ole perustetta. 

Mainitsin, että barometrissä oli puutteita. Tutkimuseettinen ongelma on tietysti se, että TENK tilasi tutkimuksen itse ja sai itse odottamansa tutkimustuloksen. Yritin saada tutkimuksen tekijöiltä Ari Salminen ja Lotta Pitkänen vastauksia esittämiini kysymyksiini, mutta en saanut vastauksia. Perustelin kysymyksiäni sillä, että barometrin luotettavuutta ei pysty arvioimaan, koska tavanomaiset perustiedot tutkimuksen tekemisestä puuttuvat. Ei ole tietoa siitä, miten kyselylomake laadittiin, kuka tai ketkä laativat lomakkeen, milloin lomake laadittiin, mihin tieteellistä vilppiä jäsentävään viitekehykseen lomake perustuu, tai miten lomakkeen laadinnassa hyödynnettiin kansainvälisiä, moneen kertaan testattuja lomakkeita. Ei ole myöskään tietoa siitä, miten lomake testattiin, mikä oli tutkimuksen perusjoukko ja sen koko, ja siten ei voida arvioida, mikä oli vastausprosentti. Kaikki mainitsemani seikat ovat korkeakouluopintoihin kuuluvia perusasioita ja niiden kertominen olisi ehdoton edellytys tutkimuksen luotettavuuden arvioinnille. Kyselylomaketta ei julkaistu raportin liitteenä, eikä sitä lähetetty minulle, vaikka pyysin.  Barometrissä kerrotaan, että ”Monivalintakysymyksiä loukkauksen kohteeksi joutumisesta sekä aktiivisista toimenpiteistä, joihin HTK­-loukkausten yhteydessä oli ryhdytty, kritisoitiin. Tästä seurasi myös se, että vastausmäärät näissä kysymyksissä jäivät poikkeuksellisen pieniksi”. Vastaajien mielestä ”niistä puuttui sopiva vaihtoehto, niiden muotoilua ei ymmärretty eikä kysymyksen kohdalla voinut perua vastaamista”. Tällaisen tilanteen olisi tietenkin voinut estää tavanomaisella eettisyyttä ja luotettavuutta vahvistavalla tutkimuskäytännöllä, eli lomakkeen testaamisella riittävällä määrällä vastaajia. Voimassa olevan HTK2012-ohjeen mukaan ”Tutkimukseen sovelletaan tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Tutkimuksessa toteutetaan tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta ja vastuullista tiedeviestintää tutkimuksen tuloksia julkaistaessa.” – Tätä kriteeriä ei ole noudatettu TENK:n tilaamassa ja julkaisemassa Tutkimusetiikan barometrissa 2018.

Barometriä ollaan TENK:n sivujen mukaan uusimassa: Tutkimusetiikan barometrikysely 2022 on tulossa”, ja sivun teksti kertoo, että tämä 2022 barometri toteutetaan vuonna 2023. On siis tulossa uusi barometri, joka toteutetaan vuonna 2023, ja joka otsikoidaan 2022. Tässä noudatetaan samaa epäloogisuutta kuin vuonna 2019 toteutetussa barometrissa, joka julkaistiin vuoden 2018 barometrinä.

HTK2012 ja HTK2023

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK2012-ohjeessa mainitaan, että ohjeita sovelletaan ”tutkimusta harjoittavissa organisaatioissa, kuten yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa” ja sen jälkeen tutkimusta rajataan määritteellä tieteellinen: ”paitsi tieteelliseen tutkimus- ja julkaisutoimintaan myös tieteelliseen työhön välittömästi liittyvään muuhun kirjalliseen toimintaan julkaisumuodosta riippumatta, kuten oppikirjoihin, rahoitus- ja hankehakemuksiin, poster-esityksiin, tieteellisten opinnäytteiden arviointeihin ja niin sanottuihin referee-lausuntoihin. Myös maisteritasoisen, mukaan lukien ammattikorkeakoulujen ylemmät tutkinnot, tai sitä korkeamman oppiarvon saavuttamiseksi tehtyihin tieteellisiin opinnäytteisiin kohdistuvat HTK-loukkausepäilyt tutkitaan näiden ohjeiden mukaan, vaikka opinnäytettä ei olisi julkaistu.” Sitaatissa mainittu sana tieteellinen opinnäytetöiden edeltä on kuitenkin unohtunut ohjeen käännöksistä ja käännökset mainitsevat Master-tasoiset opinnäytetyöt ilman tieteellinen -määritelmää.

TENK on vuodesta 2020 alkaen rajannut tehtävistään pois kaiken muun kuin tieteellisen tutkimuksen. Käsitettä ”tieteellinen” he eivät kuitenkaan ole sen kummemmin määritelleet muutoin kuin kertomalla, että ammattikorkeakoulujen YAMK-opinnäytetyöt (Master’s thesis) eivät ole tieteellisiä eivätkä ne enää kuulu HTK2012-ohjeen piiriin. 

Duaalimallin perusasia on, että ammattikorkeakoulut tekevät soveltavaa tutkimusta ja OKM:lle lähetetyissä tiedoissa YAMK-opinnäytetyöt on tilastoitu ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnaksi (ks. Vipunen, hankkeistetut opinnäytetyöt). YAMK-opinnäytetöissä opiskelijat ovat itse nimenneet työnsä tutkimuksiksi, joissa he käyttävät tutkimusmenetelmiä, mutta eiväthän ne tietenkään ole tieteellisiä tutkimuksia, mikä ei ole tarkoituskaan. Ne ovat kuitenkin EQF tason 7 osaamista kuvaavia opinnäytetöitä, ja ovat keskeinen osa ammattikorkeakouluissa suoritettavia ylempiä tutkintoja. Kesken TENK:n edellisen toimikauden, TENKin pääsihteeri Sanna-Kaisa Spoof vieläpä nimesi nämä maisteritasoiset työt (EQF taso 7) harjoitustöiksi, joita HTK-ohje ei koske. TENK myös antoi joillekin ammattikorkeakouluille ohjeen (päätös 15.4.2021 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa, ks. blogikirjoitukseni), että epäilyä vilpistä YAMK-työssä ei tarvitse käsitellä HTK-ohjeen mukaan.

Samoin TENK on todennut, että he käsittelevät ainoastaan HTK-ohjeeseen sitoutuneiden laitosten tutkijoita koskevia vilppiepäilyjä, ja näin esimerkiksi Maria Petterssonin julkaisemat tutkimukset historian jännistä naisista eivät kuulu tutkimuseettisen neuvottelukunnan käsittelemien asioiden piiriin. (Kangasniemi 2.11.2022

Nyt uudessa lausuntokierroksella olevassa HTK2023-ohjeessa TENK:n toimintaa rajataan edelleen kapeammaksi. Ohjeen päivittämisestä on vastannut TENK:n oma työryhmä, josta ei kerrota enempää. Vastuun ottanee kuitenkin uusi TENK, joka aloitti kolmivuotisen työskentelynsä 1.2.2022. Nyt ohjeluonnoksessa kerrotaan eksplisiittisesti, että ohjeen piiristä jäävät pois ”ammattikorkeakoulututkintojen ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytteet sekä yliopistojen alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen opinnäytteet ja lisensiaatintyöt.” Koska ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ovat ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan ydintä, ja ne on rajattu ohjeesta pois, seuraavaa kohtaa ohjeluonnoksessa on vaikeampi tulkita. Taulukossa 2 (Esimerkkejä tieteellisestä toiminnasta, johon sovelletaan HTK-prosessia ohjeeseen sitoutuneissa organisaatioissa) ensimmäinen kohta on ”Tieteellinen tutkimustoiminta ja TKI-hankkeet.” Määrittääkö tässä yksikössä oleva sana tieteellinen myös monikossa ilmoitettuja TKI-hankkeita? Edellä todettiin, että ammattikorkeakoulujen YAMK-opinnäytetyöt eivät ollenkaan kuulu ohjeen piiriin, vaikka ne ovat keskeinen osa ammattikorkeakoulujen ilmoittamaa TKI-toimintaa, mikä puolestaan on yksi merkittävä ammattikorkeakoulujen rahoitusperuste. En löydä haulla ”Tieteellinen TKI-toiminta” mitään, joten jätän tämän mietittäväksenne. Päätöshän on teidän sen suhteen, miten vilppiä ja plagiointia suomalaisessa koulutusjärjestelmässä käsitellään. Lausunnolla olevaa HTK2023-ohjetta ei siis enää sovelleta korkeakoulujen opetukseen ja opiskeluun, opintosuorituksiin tai opinnäytteisiin, eikä henkilöstön mihinkään toimintaan, joka ei ole ”tieteelliseen toimintaan välittömästi liittyvää”.

Kysymyksiä mietittäväksi

Teille opetusministereille annan mietittäväksi, mitä TENK:n asema ja tehtävät ovat 2020-luvun kansainvälisessä ja digitalisoituvassa korkeakoulutuksessa. Toimiiko vielä 1990-luvun hallinnollinen rakenne vai olisiko jo uudistusten aika. Tulisiko asetusta TENK:sta ja TENK:n nimeä muuttaa ja nimetä toimikunnan nimeksi Tiede-eettinen toimikunta tai Tieteellisen tutkimuksen eettinen toimikunta vastaamaan sitä, millaiseksi he ovat itse toimintansa rajanneet? Nyt TENK:n toiminta ja HTK-ohjeistus ei enää käsittele tutkimusta vaan tiedettä (tieteellisyyttä sen tarkemmin määrittelemättä).

Vai onko ylipäätään edelleen järkevää satsata laaja rahoitus TENK:lle, vaikka he käsittelevät vain hyvin kapeaa osaa Suomessa tehtävästä tutkimustoiminnasta ja ohjeet koskevat vain pientä osaa ohjeeseen sitoutuneiden korkeakoulujen ja laitosten tutkimusta tekevästä henkilökunnasta. Tieteellistä tutkimusta tehtäneen lähinnä yliopistoissa ja Suomen Akatemian rahoittamissa projekteissa, vai miten itse määrittelisitte käsitteen ’tieteellinen tutkimus’? Jos vertaatte asiaa vaikkapa Tilastokeskuksen noudattamaan kansainväliseen määritelmään, joissa t&k on yläkäsite, joka kattaa sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen, huomaatte, että korkeakoulujen osuus tutkimusmenoista vuonna 2021 oli vajaa neljännes. Jos tuosta otetaan vielä pois ammattikorkeakoulut ja yliopistojen koulutustehtävässä tapahtuva tutkimus, niin miten pientä osaa tutkimusta ja tutkijoita HTK-ohje itse asiassa koskee? TENK:n tekemillä rajauksilla HTK-ohje ei sido vaikkapa teitä itseänne, tai ministeriöiden ja ylipäätään valtion, kuntien, yritysten tai yhdistysten palveluksessa olevia tutkijoita, tai yritysten näille tahoille tekemiä tutkimuksia. Siis, HTK-ohje ei koske pääosaa tutkijoita/tutkimusta tekeviä.

 Tilastokeskus ei tietenkään käytä sanan ’tutkimus’ edessä sanaa ’tieteellinen', mutta jos te tai vaikka TENK määrittelisitte ’tieteellisen tutkimuksen’, niin todennäköisesti se sisältyisi käsitteeseen ’perustutkimus’. Tilastokeskus ei myöskään käytä OKM:n vuodesta 2010 käyttämää käsitettä ’TKI’, jonka ARENE edellisenä vuonna lanseerasi ammattikorkeakoulujen käyttöön. ARENE:n moniste Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta vuodelta 2009 ei näytä enää olevan julkinen, mutta olette OKM:ssa ottaneet tekstin ja käsitteen käyttöön vuonna 2010 julkaisussa Ammattikorkeakoulujen tutkimus-,kehittämis- ja innovaatiotoiminta innovaatiojärjestelmässä 

(Kirjoitin TKI-käsitteen käyttöönotosta vuonna 2010 artikkelissa Väistö & Moore: SOSIAALI- JA TERVEYSALAN KESKUKSEN TKI-TOIMINNAN KEHITTYMINEN 2000-LUVULLA

Vai olisiko jo aika hylätä vanhoillinen ja byrokraattinen (kansainvälisissä konferensseissa ”Soviet-style” määritelmän saanut) TENK ja rikosoikeudellista käsittelyä mukaileva HTK-prosessi ja alkaa tarkastelemaan toisaalta koko t&k -sektorin toimintaan liittyviä eettisiä kysymyksiä ja toisaalta opetukseen ja opiskeluun liittyvää vilppiä, vaikkapa Ruotsin malliin? Edellisessä kirjeessäni käsittelin Council of Europen ministerikomitean julkaisemaa suositusta, jonka ajatellaan auttavan jäsenvaltioita koulutuksessa tapahtuvan vilpin ja korruption käsittelyssä. Olisiko OKM:ssa nyt aika lopulta aloittaa koulutussektorilla tapahtuvan vilpin ja plagioinnin tarkastelu ja liittää se tämän suosituksen toimeenpanoon - vai käsittelettekö ylipäätään mitenkään tuota suositusta?

Vuonna 2012 pitämässäni esityksessä tulin ehdottaneeksi ”hyvän tutkimuksen ja kehittämisen käytännön” käyttöönottoa, mutta eihän tuo esitykseni ole kymmenen vuoden aikana saanut kannatusta. Tarkastelin silloin ”yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tehtävää t&k-työtä, sen määrittelyä, rahoitusta ja laatua. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatima Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistus on etenkin opiskelijoille etäinen ja vaikea ymmärtää. Tässä esityksessä ehdotetaan, että kukin korkeakoulu laatii itselleen ohjeistuksen "Hyvä tutkimuksen ja kehittämisen käytäntö". Esitykseni on julkaistu SlideSharessa. Vilkaiskaapas, ei se vielä ole vanhentunut.

Lopuksi toistan edellisessä kirjeessäni sanomani: Tulen mielelläni esittelemään teille tutkimusnäyttöä Suomen ammattikorkeakouluissa tapahtuvasta opiskeluvilpistä ja plagioinnista ja annettujen tutkintojen, sekä suomenkielisten että englanninkielisten, laadusta. Olen seurannut vilpin lisääntymistä korkeakoulutuksessa vuodesta 2005 alkaen, ja olen julkaissut useita tieteellisiä artikkeleita. Viimeisin tutkimukseni osoittaa, että Suomessa vilppi ja plagiointi on arkipäivää ja että korkeakoulutuksen kansainvälistymisen myötä Suomesta voi valmistua maisteriksi huijaamalla, eli plagioimalla tai ostamalla englanninkieliset opintosuoritukset. Mielelläni esittelen teille aitoja esimerkkejä siitä, millaista plagiointi on YAMK-opinnäytetöissä.

Erja Moore

P.S. Julkaisen tämän blogissani, niin kuin aiemmatkin kirjeeni OKM:lle.

1 kommentti:

  1. Kiitos hyvä ja perusteellinen koonti.

    Tässä mietteitä aiheesta.

    Tätä ja edellistä kirjoitustasi lukiessa sitä miettii, että ilmeisesti Suomessa on kehittynyt "maan tapa", jossa pelisääntöjä rikkoville opiskelijoille ei aiheudu mitään vaikuttavia seuraamuksia.
    On mahdollista hylätä työt, joissa on plagiointia tai muuta vilppiä ja kehottaa opiskelijaa tekemään työ uusiksi. Samalla on tietenkin tärkeä antaa ohjeet, miten kirjoitetaan tekstit itse. Kun olin opetusalalla töissä, toimin näin. Tietenkään kiinnijääneet opiskelijat eivät työntekemisen vaatimisesta ilahtuneet. Oma haasteensa oli oppia opettajana huomaamaan plagiointi. Kun alkuun pääsee, niin plagioinnin huomaa jopa liiankin helposti. Plagiointi on varsin helppo todentaa.

    Jos alusta pitäen on selkeät säännöt ja niiden noudattamista valvotaan ja rikkomisesta aiheutuu edes työn tekeminen uusiksi (siis oikeasti uusiksi, että sanamuotojen korjailuja), luulisi sen jo vaikuttavan opinnäytetyön tasolla. On ihmisiä, joita vilppi helppona tapana edetä kiinnostaa, jos odotettavissa on vaikkapa palkankorotus tutkinnon ansiosta. Oppilaitos saa samalla helposti tutkinnosta tuloksen.

    Toisaalta osa opiskelijoista tavoittelee täydellisyyttä ja ehkä jopa ahdistuvat lähteiden tarkistamisesta ja ettei vaan vahingossa jää jotain pikkuvirhettä. Tällä kovalla työllä tunnolliset ihmiset ansaitsevat saman tutkinnon kuin joku muu kätevästi copy/paste -komennoilla.

    Ovatko oppilaitosten määrälliset tulokset tärkeämpiä kuin korkeastikoulutettujen suomalaisten korkeatasoinen asiantuntijuus? Paljonhan puhutaan esimerkiksi "tiedolla johtamisesta", mutta millä tasolla se on ja mitä hyötyä on, jos YAMK-tason "asiantuntijat" ovat suoriutuneet opinnoista copy/paste - systeemillä eli eivät osaa itse tietoa & dataa analysoida tai tuottaa asiantuntijatekstiä.

    Ja jos näistä asiantuntijoita ei oikeasti tarvita, niin miksi heitä edes koulutetaan?

    VastaaPoista