Virhepäätelmistä

Jo hyvin aikaisessa vaiheessa plagiointia tutkiessani tutustuin argumentaatiovirheisiin (virhepäätelmä, fallacy), joita sekä korkeakoulut että TENK näkyvästi tekevät kieltäessään vilpin mahdollisuuden. Alun perin tutustuin fallacy-käsitteeseen, kun luin 1990-luvulla Pekka Vuorian väitöskirjan Philosophical aspects of public medical care: the rationalistic fallacy and its consequenses (1995). 

Nyt olen tutustunut virhepääätelmiin tarkemmin ja kirjoitan (yhteis)artikkelia vilppiselvityksissä käytetystä argumentaatiosta, aineistona on yliopiston ja TENK:n päätökset ja lausunnot (julkiset asiakirjat). Yllättävän helppoa on paikantaa virhepäätelmät, kun päätöksissä ja lausunnoissa asioita perustellaan mielipiteellä tai auktoriteettiin vetoamalla ilman, että edes käsitellään vilppiepäilyn esittäjän esittämiä todisteita. Olkiukkoja rakennellaan ja jopa tehdään mahdottomia käsitteitä kuten "julkaisematon julkaisu". Ad hominem-virhepäätelmä on ehkä tutuin kaikille, siinä väitteen paikkaansapitämättömyyttä perustellaan väitteen esittäjän ominaisuuksilla. Luin oman tekstini täällä blogissa vuodelta 2009, sen olin otsikoinut pelkästään  Ad Hominem - näköjään olin kirjannut siellä erään naisoletetun professorin lausuman plagiointiepäilyn esittäjästä 😉

Olen lukenut Jonathan Benthamin ajatuksia vuonna 1823 ilmestyneestä kirjasta Book of fallacies. Kirja kertoo siitä, miten meitä hallitsevat viranomaiset pettävät meitä alamaisia päätöksissään. Kieli on vanhahkoa ja sanoja joutuu miettimään tavallista tarkemmin (nopeaa apuaa sanojen käännöksiin löytyy tietysti tekoälyltä). 

Kirjaan tähän kaksi käsitettä, joihin ihastuin Benthamin kirjassa, ensimmäinen on ihmistä kuvaava vituperative personality, se sopii joihinkin suomalaisiin mainiosti ja sana kuulostaa suomalaiseen korvaan foneettisestikin mainiolta. Sanan käännös voisi olla parjaava (herjaava) persoona. Olettekohan törmänneet tyyppiin työelämässä tai suvussa? Itselleni tulee tästä mieleen eräs USA:n presidentti, eräs ammattikorkeakoulun rehtori ja suvustakin löytyy tällainen solvauksia lateleva henkilö.

Toinen virhepäätelmälöytö oli tähän päivään niin osuva käsite self-trumpeting - tämä henkilö perustelee näkemyksiään viittaamalla itseensä. Suora käännös olisi "omaa trumpettia soittava", mutta merkitys voisi olla itsestään meteliä pitävä tai omaa erinomaisuuttaan korostava - muistuttaako tämäkin USA:n presidenttiä, jonka nimi sopivasti sisältyy tuohon sanaan? Toki suomalaisissakin päättäjissä näitä itseään täynnä olevia itseään kehuvia tyyppejä on, korkeakoulujen rehtoreissakin tätä on havaittu. Kansankielessä tyyppiä kuvataan sanonnalla "kaikkien erityisalojen erityisasiantuntija". 

.  

Plagioinnista tekoälyyn

Blogikirjoittaminen on näköjään jäänyt vähälle muiden (vapaaehtois)töiden alle, tässä siis pikainen päivitys kaikille kahdelle lukijalleni :)

Olen koonnut tutkimuksiani yhden otsikon alle: (20 vuotta) Plagiointia Suomen korkeakouluissa 2003-2023.

Plagiointia oli tietysti jo ennen vuotta 2003, mutta siihen vuoteen paikallistuu yksi julkisuuteen päässyt tapaus, eli Laura Huhtasaaren gradun sisältämä plagiointi. Huhtasaari kopioi graduunsa paljon tekstiä ainakin yhden opiskelijan gradutekstistä. Tuolloin korkeakouluissa oli juuri alettu opetella käyttämään sähköisiä oppimisympäristöjä, Moodlen esiäitejä, joissa tekstejä jaettiin toisten opiskelijoiden luettavaksi vaikkapa ennen seminaarikäsittelyä. Tekstien jakaminen sähköisessä muodossa antoi tilaisuuden varkaudelle (yleismaailmallinen ilmiö, tilaisuus tekee varkaan, opportunity makes the thief). Toki sitä ennenkin oli jaettu tekstejä sähköpostin liitetiedostoina muutaman vuoden ajan, mutta ennen 2000-lukua yliopistoissa elettiin paperielämää, kopioitiin esseitä ja seminaaritöitä paperiversioina, joita sitten tutkailtiin ja arvioitiin erilaisissa opiskelutilanteissa. Paperista paperiin kopiointiakin tapahtui, mutta olihan se työläämpää kuin vaikka tallentaa toisen tekemä teksti oman tekstin pohjaksi ja muokattavaksi.

Vuosi 2023 toi plagiointiin muutoksen, kun teköälyn versio Chat GPT teki tekstin tekemisen ja muokkaamisen helpoksi kaikentasoisille käyttäjille. Vilppiä se ei tietenkään vähennä, eihän teksti edelleenkään ole opiskelijan itsensä kirjoittamaa vaan se on kopioitu tekoälyn tuotoksesta. Kyllä, käytän itsekin tekoälyä apuna monessa asiassa, mutta esimerkiksi nämä blogitekstit ja artikkelit naputtelen edelleen itse - "ihan ite tein".

Niinpä siinä kävikin että sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut pääsivät kehumaan vuoden 2024 tuloksia: graduja ja opinnäytetöitä valmistui parempaan tahtiin kuin edellisinä vuosina ja samalla valmistuneiden määrät kasvoivat. Vuonna 2024 yliopistoissa tutkintoja suoritettiin yhteensä 36 200. Määrä oli 8,3 % edellisvuotta enemmän. (Tilastokeskus), Ammattikorkeakouluissa tutkintojen määrän kasvu oli vielä suurempaa: Tutkintoja suoritettiin vuonna 2024 yhteensä 33 800, joista ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja oli 6 100. Suoritettujen tutkintojen määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna 9%. 

Vipusta vilkaisemalla löytyy tiedot ammattikorkeakouluissa hyväksyttyjen opinnäytetöiden määrien kasvusta: vuonna 2024 hyväksyttiin 33080 opinnäytetyötä kun edellisenä vuonna luku oli 29809, eli kasvua näiden kahden vuoden välillä oli 10%. Jos joku "vihmerä" opiskelija jo ehti hyödyntää teköalyä vuonna 2023 niin katsoin vielä vertailuun vuoden 2022 luvut, silloin valmistui 27676 opinnäytetyötä. Vuonna 2024 valmistui siis 16% enemmän opinnäytetöitä kuin kaksi vuotta aiemmin. YAMK-opinnäytetöitä valmistui vuonna 2024 yhteensä 6104, kun edellisenä vuonna luku oli 5177, kasvua 15 %. Ja jos verrataan vuonna 2024 valmistuneiden YAMK-opinnäytetöiden määrää vuoden 2022 lukuun 4728, YAMK-opinnäytetöiden määrä kasvoi kahdessa vuodessa 1326 kappaletta, eli 22%. 

Opiskelijamäärien kasvu vuosina 2023 ja 2024 ei selitä valmistuneiden opinnäytetöiden määrän kasvua tai ei ainakaan pitäisi, jos ei ole alettu antaa pikatutkintoja. Ajatellaan, että opinnäytetyö tehdään opintojen lopussa ja opinnot kestävät keskimäärin 3 vuotta (amk 3-5 vuotta, YAMK 1-3 vuotta). Vuosina 2023 ja 2024 valmistuneet olisivat aloittaneet opintonsa vuonna 2020 tai 2021 sisältyen silloin uusina opiskelijoina kokonaislukuihin. Vuonna 2020 ammattikorkeakouluissa oli 147135 opiskelijaa ja vuonna 2021 154506 opiskelijaa, eli kasvua noiden vuosien välillä oli vajaa 5 prosenttia. Laskuharjoitus pitänee tehdä erikseen YAMK-opiskelijoilla, joiden määrää on kasvatettu voimakkaasti. Kun vuonna 2022 YAMK-opinnot aloitti 7917 opiskelijaa, niin vuonna 2023 aloittajia oli 9027, ja tosiaan, kasvua oli hurjat 12 %. Nämä vuosina 2022 ja 2023 aloittaneet voisivat näkyä vuonna 2024 valmistuneissa opinnäytetöissä, vaikka en löytänytkään tietoa siitä, miten nopeasti YAMK-tutkinnot suoritetaan. YAMK-opinnäytetöitä hyväksyttiin kuitenkin reilusti enemmän kuin mitä kasvanut opiskelijamäärä olisi antanut odottaa.