Saako työntekijä ohjata pomon sähköpostit omaan sähköpostiinsa?

USAssa tämä VOI olla rikos, Suomessa oikeuslaitos ei ole tainnut käsitellä tällaista tapausta vai onko blogin lukijoilla toisenlaista tietoa?

Evan Brown otsikoi pari päivää sitten tapausta koskevan blogikirjoituksensa näin: Setting up Outlook rule to intercept another’s email can be a federal crime.

Oikeudenistunnon päätös on luettavissa internetissä ja se on otsikoitu UNITED STATES OF AMERICA, Plaintiff-Appellee v. DAVID S. SZYMUSZKIEWICZ, Defendant-Appellant.

Tarina menee näin: Szymuszkiewicz oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta, menettänyt ajokorttinsa, mutta verovirkailijana hän tarvitsi ajokorttia työssään, koska työhön kuuluivat kotikäynnit epärehellisten verovelvollisten luona. Esimies (Nella) huomasi Microsoft Outlook -sähköpostiohjelman koulutuksessa, että kaikki hänelle saapuvat sähköpostit menivät myös hänen alaisenaan toimineen (David) Szymuszkiewiczin luettavaksi. Viestit kulkivat näin kolmen vuoden ajan! Tosin Szymuszkiewiczin ei todettu hyötyneen esimiehen viestien lukemisesta mitään, koskapa hänen työsuhdettaan ei viesteissä käsitelty.

Szymuszkiewicz sai tuomion "salakuuntelulain" (Wiretap Act) perusteella: hän oli tarkoitushakuisesti siepannut/salakuunnellut sähköistä viestintää.

Plagiarismisukupolvi

Käsite Generation Plagiarism ilmestyi englanninkielisiin nettikeskusteluihin helmikuussa 2010 (esimerkiksi Sarah Wilenskyn teksti Generation Plagiarism). Syyskuussa 2010 tällä hakusanalla löytyy jo yli 4000 Internet-artikkelia tai linkkiä teksteihin, joissa käsitellään sitä, miten mittavaa plagiointi on (nuorten) kirjoittamissa teksteissä ja opiskelussa.

Koko sukupolvea kuvaavaa käsitettä päädyttiin käyttämään sen jälkeen, kun saksalaisen, 17-vuotiaan Helene Hegemannin romaanin tekstit herättivät plagiointiepäilyt. Nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin haulla "Helene Hegemann plagiarism" netistä löytyy jo yli 240 000 tulosta. Hegemannin tapaus on käsitelty laajassa katsauksessa Wikipediassa otsikolla Helene Hegemann. Kirjoittaja itse myöntää käyttäneensä toisilta kopioituja tekstejä - sekä eritasoisia nettitekstejä että Airenin kirjoittaman kirjan Strobo sisältöä - mutta hän ei pidä tällaista kirjoittamistapaa mitenkään vääränä. Hegemann sanoo edustavansa sukupolvea, joka luovasti yhdistää uuden median tietotulvaa vanhan median teksteihin. Tähän ajatteluun voitte tutustua vaikkapa Nicholas Kulishin kirjoittaman, New York Timesin Europe-liitteessä ilmestyneen artikkelin Author, 17, Says It's 'Mixing', Not Plagiarism avulla.

Plagiarismisukupolvi -käsitteen yhteydessä on otettu esille aiempia tapauksia, joissa nuoret kirjoittajat ovat plagioineet toisten kirjoittamia ja julkaisemia tekstejä. Yksi 2000-luvun alkupuolella tapahtunut kirjallinen varkaus oli Kaavya Viswanathanin ensiteos. Viswanathan solmi 17-vuotiaana kustannussopimuksen kahdesta romaanista kustantaja Little, Brownin kanssa. Hän myös möi kirjojensa filmausoikeudet jo etukäteen Dreamworks-yhtiölle. Kun ensimmäinen kirja How Opal Mehta Got Kissed, Got Wild, and Got a Life -julkaistiin, Harvard Grimson -opiskelijalehti julkaisi pian tiedon, että kirjassa oli plagioitu kahta Megan McGaffertyn aiemmin kirjoittamaa kirjaa. Aluksi kustantaja lupaili korjattua painosta Viswanathanin kirjasta, mutta pian koko kirja vedettiin pois markkinoilta. Toista kirjaa ei koskaan julkaistu, eikä tarinasta tehty elokuvaversiota. Kaavya Wishanathanin kirjailijan ura on kerrrottu perusteellisesti Wikipedian artikkelissa How Opal Mehta Got Kissed, Got wild, and Got a Life. McCaffertyn lisäksi Viswanathanin todettiin plagioineen Salman Rushdien, Sophien Kinsellan, Meg Cabotin ja Tanuja Desai Hidierin kirjoja.

Richard D. Posner kuvaa kirjassaan The Little Book of Plagiarism nuoren Harvard-opiskelijan Viswanathanin kirjoittajauraa. Harvardissa opiskelua plagiointi ei haittaa - Viswanathan valmistui "with honours" vuonna 2008.

Kuulutko sinä plagiarismisukupolveen? /Are you part of 'Generation Plagiarism'? kysyttiin New York Timesin Koulutus-liitteessä 3.8.2010. Carrie Montgomeryn laatimassa tekstissä nuoria, 13 vuotta täyttäneitä koululaisia ja opiskelijoita kutsuttiin kommentoimaan uutisoinnissa voimakkaasti esille tullutta plagioinnin lisääntymistä. Keskustelupalstalle on hyväksytty julkaistavaksi 86 viestiä, mikä tietysti on todella vähän USAn mittakaavassa - herättihän Taloussanomien juttu Narauta copypaste -opiskelija! 76 kommenttia pienellä suomen kielen kielialueella.

Nykyistä opiskelijasukupolvea oli jo aiemmin kuvattu ilmauksella "Copy and Paste Generation", josta haulla löytyy maininta jo vuodelta 2008. Esimerkiksi brittien opettajatv:ssä puhuttiin Leikkaa ja liimaa -sukupolvesta/Cut and paste generation. Linkki johtaa videoon, jossa käsitellään myös korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä plagioinnista (alkaa kohdasta 17'). Ohjelmaan on haastateltu korkeakouluopiskelijoita, jotka kertovat, etteivät olleet koskaan kuulleetkaan viittauskäytännöistä ennen korkeakouluun tuloaan. Tällainenhan ei laadukkaan koulutuksen luvatussa maassa Suomessa ole mahdollista (?), koska sekä peruskoulun että lukion äidinkielen opetussuunnitelmassa käydään läpi mm. tekijänoikeuden peruskysymykset. Tekijän tunnistaminen ja tunnustaminen on eräänlainen peruskoulun käyneen henkilön perustieto ja -taito. Eikö niin?

Vilppiä lakituvassa

Mielenkiintoinen uutinen: Tappoa käsitellyt oikeudenkäynti meni uusiksi kun valamies käytti iPhonea oikeudenkäynnin aikana. Valamiehistön puheenjohtaja käytti iPhonea, kun hänen piti etsiä mitä tarkoittaa sana "prudence". iPhonen käyttö rinnastettiin sanakirjan käyttöön, mikä on kiellettyä oikeudenkäynnissä. Tuomittavaa oli myös se että puheenjohtaja jakoi Encartasta hakemansa tiedon valamiehille!

Tapauksesta raportoi Evan Brown blogissaan Internet Cases - A blog about law and technology . Jutussa pisti heti silmään valamiehistön puheenjohtajan käyttämä sanan tarkistuksen lähde, 1990-luvulla käytössä ollut tietosanakirja, joka Plagiointitutkijan kotiinkin tuli CD-levynä tietokoneoston yhteydessä: Encarta. Aikaa tuosta on ostosta on jo nostalgiset 15 vuotta (tai 16?). Encarta oli silloin kätevä apu vaikkapa opinnoissa aikana ennen Internetin laajenemista. Vuonna 2010 Microsoft Encartasta puhutaan imperfektissa.

Apua Nursing-opintoihin

"Need Help with nursing school papers?"

Tässä yksi palvelu, joka tarjoaa sairaanhoitajaopiskelijoille 100-prosenttisen plagiointivapaita tekstejä. Tarjolla on kaikenlaisia opinnoissa tarvittavia tekstejä esseistä tutkielmiin: Disseration - service.uk.com. Nursing Dissertation. Tässä palvelussa hoitotyön ammattilaiset kirjoittavat puolestasi opinnäytetyön ja saat tukea 24/7 - kätevää, eikö totta?

Onko sitä sittenkin?

Iltasanomat uutisoi 27.8.2010 erästä tapausta, joka saattaa osoittaa että suomalaisessa korkeakoulutuksessa saattaa sittenkin olla plagiointia. Uutinen on otsikoitu seuraavasti: Kunnanhallituksen puheenjohtaja narahti plagioinnista. Korkeakoulutyö ja puhe paljastuivat lainatavaraksi.

Iltasanomien juttu perustuu Keskisuomalaisen julkaisemaan uutiseen, jonka mukaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun eettinen toimikunta käsitteli maaliskuussa Pauliina Takalan opetusharjoitteluraporttia: "Takala oli lainannut opetusharjoitteluraporttiinsa osia ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmasta ja esittänyt ne ominaan".

Keskisuomalaisessa 27.8.2010 ilmestyneessä, Keijo Lehdon ja Antti Karpakan uutisessa Blogi muuttui huomion jälkeen, vertaile itse; Kopioiko kansanedustajaehdokas puheensa? puolestaan käsitellään Pauliina Takalan pitämää puhetta. Keskisuomalainen oli uutisoinut edellä mainitun opintoihin liittyneen plagioinnin lisäksi Takalan kesäkuussa pitämästä puheesta, "jonka alkupuolen ydinsanoma oli kopioitu mitä ilmeisimmin demarikansanedustaja Satu Taiveahon puheesta parin vuoden takaa." Kirjoittajat ovat linkittänet tekstiinsä myös MuurameHenki.com -keskustelupalstan. Sieltä näkyy, että nimimerkki kävijä on jo 12.7.2010 jättänyt palstalle viestin, jossa hän kertoo tunnistaneensa Takalan puheen Taiveahon puheeksi. Kävijä oli jo silloin linkittänyt viestiinsä sekä Takalan blogissa 16.6.2010 ilmestyneen puheen että Taiveahon 7.5.2008 pitämän puheen.

27.8.2010 tilanne oli kuitenkin muuttunut, kun Keskisuomalaisen artikkelin kirjoittajat huomasivat, että Takala oli muuttanut plagiointiuutisen ilmestymisen jälkeen blogissa julkaisemaansa puhetta. Toimittajat esittävät uutisessaan kopion Takalan puheesta niinkuin se oli uutista tehtäessä, ja pyytävät lukijaa vertaamaan tekstiä Takalan blogin nykyiseen versioon puheesta.

- käykäähän vertaamassa -


Iltalehden ja Keskisuomalaisen uutisten perusteella opetusharjoitteluraportin sisältämää plagiointia ja kahden puheen samankaltaisuutta voi selittää näin:

"Rike oli pieni ja tahaton".

"Asian ydin on kuitenkin toisaalla. Tässä on poliittisen pelin makua."

"Kärpäsestä on tehty härkänen."

"Saan aineksia puheideni runkoihin sieltä täältä. Siellä oli viitteitä jostakin toisesta, mutta omaan suuhuni sovellettuna."

Oman kirjoittamisen ja plagioinnin raja hämärtynyt

New York Times on julkaisssut Education liitteessään (1.8.2010) artikkelin plagioinnin esiintymisen nykytilasta usalaisessa korkeakoulumaailmassa. Trip Gabrielin kirjoittama artikkeli Plagiarism Lines Blur for Students in Digital Age paneutuu siihen, miten elektronisessa muodossa olevien lähteiden käyttö on johtanut siihen, että oma luova kirjoittaminen on katoamassa ja omien ilmausten tuottaminen häviää valmiina tarjolla olevien tekstien muokkaamiseksi. Miksaustekniikalla tuotettu teksti kuitenkin esitetään omana tuotoksena ja opintosuorituksena. Kolmesta korkeakoulusta kerätyt esimerkit viittaavat kirjoittamisen muutokseen.

Yllä mainitussa New York Timesin artikkelissa todetaan, että opiskelijoiden on vaikea ymmärtää sitä, että jokaisella julkaistulla tekstillä on kirjoittaja. Wikipedian käyttö lähteenä näyttää USA:ssa olevan yhtä epäselvä ja kiistelty asia kuin meilläkin. Artikkeliin haastateltu Sarah Brookover konkretisoi asiaa, kun hän vertaa Internetin tekstimaailmaa kirjastossa käyntiin. Kun kirjastossa käydessä kirjaa tai lehteä pidetään konkreettisesti kädessä, myös tekstin kirjoittaja on konkreettisemmin ymmärrettävissä - joku kirjoitti tämän. Internetissä sen sijaan teksti "kelluvat" ja tekstin ottaminen omaan opintosuoritukseen rinnastuu vaikkapa musiikin lataamiseen omaan käyttöön. Vaikka lataamisen tiedetään olevan laitonta, sitä ei pidetä vakavana rikkeenä.

Trip Gabrielin artikkeli kannattaa lukea, se päättyy hyvin hauskaan tarinaan eräästä korkeakouluopiskelijasta, joka plagiointiepäilyn yhteydessä tuli rehtorin puhutteluun vanhempiensa kanssa. Plagioinnille olikin ihan päivänselvä selitys:)

Maailmanlaajuinen ongelma

Nature -lehti on julkaissut kaksi artikkelia plagioinnista (Nature Vol 466, 159–160 ja 167). 5.7.2010 julkaistiin Declan Butlerin kirjoittama artikkeli Journals step up plagiarism policing, johon on koottu eri kustantajien kokemuksia tieteellisiin lehtiin tarjottujen plagiaattien määrästä. Vaikka korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ja kansainväliset tutkimusjärjestöt kuuluttavat noudattavansa korkeaa eettistä normistoa, yksittäisten tieteentekijöiden kirjoittamisen eettisyys on todettu rapautuneeksi. Vai mitä sanotte siitä, että jo refereemenettelyn läpikäyneistä tieteellisistä, "alkuperäisistä", jo kertaalleen julkaistavaksi hyväksytyistä artikkeleista jopa 23 prosenttia jätetään julkaisematta, koskapa jossain päin maailmaa sama teksti tai osa tekstiä oli jo julkaistu?

Pari päivää myöhemmin ilmestyneessä Nature-lehden pääkirjoituksessa Plagiarism pinioned tarkastellaan tieteellisten lehtien kohtaamia ongelmia lehteen tarjottujen artikkeleiden sisältämän plagioinnin takia. Merkittävimmät englanninkieliset tieteelliset julkaisut ovat päätyneet ottamaan yhteiskäyttöön sähköisen plagiaatintunnistinjärjestelmän (CrossCheck).

Nature -lehden artikkeleiden sisältämä tieto plagioinnin yleisyydestä on hämmästyttänyt myös tieteellisten julkaisujen vastuuhenkilöitä. Lehteen artikkelia tarjoava tutkija on sitoutunut siihen, että tekstiä ei ole julkaistu muualla. Tämä koskee myös oman tekstin uudelleenjulkaisemista, itseplagiontia (tai itsensä plagiointia, self plagiarism). Itseplagiointia ei Suomessa ole edelleenkään nostettu keskusteluun, mutta asiaan sisältyy mutta: Onko Suomessa joillakin tieteenaloilla tapana julkaista sama teksti ensin suomenkielisessä lehdessä ja sen jälkeen englanniksi käännätettynä tekstiä tarjotaan johonkin englanninkieliseen julkaisuun?

Idiootin haastattelu ja plagiointikummitus

Jonathan Bailey julkaisi blogissaan videon, jonka hän oli tehnyt pyynnöstä komedialliseksi. Blogikirjoituksessaan Bailey nimeää tekemänsä huumoripätkän nimellä The Principal and the Idiot Plagiarist. Videolla koulun rehtori "keskustelee" opiskelijan kanssa.

Toinen hauska plagiointivideo on Bergenin yliopiston julkaisema Et plagieringseventyr, jossa myös huumorin keinoin käydään läpi tieteellisen kirjoittamisen perusperiaatteita (film på norsk, subtitles in English).

Youtubessa on satoja plagiointiaiheeseen liittyvä videoita, joista joitakin linkitin jo pari vuotta sitten asiaan paneutuneelle Plagiarismi.fi-sivustolle.

Helsingin sanomat kirjoittaa plagioinnista

Jahas, kun vielä viime kuussa olin sitä mieltä että poliitikkojen plagiointi ei Suomessa ylitä uutiskynnystä niin nyt on vedettävä nuo sanat takaisin. Helsingin Sanomien toimittaja Joonas Laitinen kirjoittaa tämän päivän Hesarissa otsikolla Kansanedustaja lainasi oman mepin puheen sanasta sanaan. Tekstissä kerrotaan kuinka kokoomuksen kansanedustaja Petri Salo käytti kokoomuksen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan blogitekstiä omana puheenaan.

Toimittaja on liittänyt juttuunsa kaksi suoraa lainausta Eija-Riitta Korholan blogista ja kaksi suoraa lainausta Petri Salon puheesta eduskunnassa.

Eduskunnan täysistunnon pöytäkirjassa ja Korholan blogeissa tekstit näyttävät esimerkiksi tällaiselta:

"Siksi jäteargumentti suomalaisessa keskustelussa johtaa toistuvasti harhaan. Se luo vaikutelman, että hylkäämällä tämän kuudennen ja seitsemännen reaktorin olisimme ohittaneet tai torjumassa tämän jäteongelman. Se ei pidä paikkaansa. Nimenomaan tuota ongelmaa ehkä jopa päinvastoin voidaan käsitellä, koska tiedetään, että tulevaisuuden ydinvoimalat saattavat olla jopa ratkaisun avain. Neljännen sukupolven ydinvoimalat voivat käyttää polttoaineena ydinjätettä, jopa ydinaseiden jätettä. Kehitys tulisi viedä loppuun, kunnes saadaan sellaisia voimaloita, jotka voivat hyödyntää uraania vielä tehokkaammin ja mieluummin aivan kokonaan."
(Petri Salo, eduskunnan täysistunnon ptk 30.6.2010)


"Siksi jäteargumentti suomalaisessa keskustelussa johtaa toistuvasti harhaan. Se luo vaikutelman, että hylkäämällä kuudennen tai seitsemännen reaktorin olisimme ohittaneet tai torjuneet jäteongelman. Nimenomaan tuota ongelmaa emme ole – ehkäpä jopa päinvastoin, sillä tulevaisuuden ydinvoimalat saattavat olla ratkaisun avain. Neljännen sukupolven ydinvoimalat voivat käyttää polttoaineena ydinjätettä, jopa ydinaseiden jätettä. Kehitys tulisi viedä loppuun, kunnes saadaan voimaloita, jotka voivat hyödyntää uraania tehokkaammin ja kokonaan." (Korholan blogi Aamulehdessä 30.6.2010 otsikolla Toinen toistaan surkeampia ratkaisuja)"

Toisaalta:

"Siksi jäteargumentti suomalaisessa keskustelussa johtaa toistuvasti harhaan. Se luo vaikutelman, että hylkäämällä kuudennen tai seitsemännen reaktorin olisimme ohittaneet tai torjuneet jäteongelman. Nimenomaan tuota ongelmaa emme ole – ehkäpä jopa päinvastoin, sillä tulevaisuuden ydinvoimalat saattavat olla ratkaisun avain. Neljännen sukupolven ydinvoimalat voivat käyttää polttoaineena ydinjätettä, jopa ydinaseiden jätettä. Kehitys tulisi viedä loppuun, kunnes saadaan voimaloita, jotka voivat hyödyntää uraania tehokkaammin ja kokonaan." (Korholan blogi Iltalehdessä 30.6.2010 otsikolla Toinen toistaan surkeampia ratkaisuja)

-näin maa makaa-

Plagiointia politiikassa - osa 2

Kirjoitin viime syksynä blogissa politiikan ympyröissä tehdystä "tekstien kierrätyksestä" otsikolla Yksiyhteenplagiointi. Suomessa poliitikkojen tekemä plagiointi ei taida ylittää uutiskynnystä, toisin kuin vaikkapa USAssa. Siispä eduskunnan sivuilla on edelleen Päivi Lipposen tekemä toimenpidealoite - ja Tieteen tietotekniikkalehden pääkirjoitus on myös edelleen paikallaan. Liekö Lipposen tekemä toimenpidealoite edistänyt CSCn hallinnoimia teknologiahankkeita, mene tiedä.

Mutta nyt politiikan kuvioihin Atlantin toiselle puolelle. Jonathan Bailey julkaisi blogissaan osan videohaastattelusta, joka häneltä oli pyydetty koskien toukokuussa julkitullutta tapausta: republikaanien ehdokkaana US senaattiin pyrkineen Vaughn Wardin todettiin plagioineen Barack Obaman puhetta vuodelta 2004. Käykääpäs katsomassa aiheesta tehty youtube-video Ward plagiarizes Obama in Announcement Speech. Siinä Obaman ja Wardin puheet on leikattu rinnakkain - hauska tapa osoittaa puheiden samankaltaisuus.

Ai että miten Vaughn Wardille kävi? No ei mennyt USAssa läpi tällainen toiminta, ei tullut senaattipaikkaa:)

"Thank you very much everybody"

Plagioinnista

julkaistiin kirjoittamani artikkeli Kever-Osaaja-lehdessä. Artikkelin nimi on Plagiointia Suomen korkeakouluissa? Artikkelin otsikon kysymysmerkki oli ehdottoman tarpeellinen, Suomessahan ei todettuja plagiointitapauksia ole. Tutkimusetiikka valvova ja raportoiva Tutkimuseettinen neuvottelukunta on tämän todennut usein.

Kaksi henkilöä ilmoitti pitävänsä artikkeliin johtavasta linkistä, jonka laitoin Facebook -profiiliini. Yksi henkilö taas kertoi tekstiviestillä pitäneensä tekstistä kovasti ja hän arvioi, että ehkä tekstissä oli pieni huumorin vivahdekin?

- mää tiijjä vaikka olis ollukkii -

Tarvitsetko lisää meriittejä?

Jos tieteelliset meriitit eivät riitä niin niitäkin voi ostaa. Suomessahan tällaista ei tietenkään tapahdu, mutta vaikkapa Saksassa kaikki virkamiehet eivät ole yhtä rehellisiä kuin suomalaiset. Debora Weber-Wolff on raportoinut blogissaan Cut, Shake and Paste useista tapauksista, joissa viranhaltijalla on ollut ostettu tohtorin tutkinto. Kun Suomessa suurella kohulla raportoitiin valelääkäristä, saksalaiset ovat kunnostautuneet valetohtoreiden kiinnisaamisessa. Suomessahan kukaan ei tietenkään ole ostanut itselleen tutkintoa, mutta Saksassa on julkituotu useita henkilöitä, jotka ovat ostaneet itselleen tohtorin tutkinnon ja käyttäneet ostamaansa tutkintotodistusta esimerkiksi työnhaussa.

Toisaalta, ei tarvitse ostaa kokonaista tutkintotodista, vaan voi tilata erilaisia meriittejä,jotka voi liittää omaan ansioluetteloonsa. Sydsvenskan raportoi toukokuussa 2010 Lundin yliopiston professoreiden ansioluetteloiden epäselvyyksistä: Lundaforskare med lättköpta meriter.

- voi noita saksalaisia ja ruotsalaisia -

Plagiaatintunnistimet kilpailevat

Muistelin jo aiemminkin kirjoittaneeni tänne blogiin erilaisista plagiaatintunnistimista, mutta se taisikin olla unta-:)

Maailmalla on käytössä monia erilaisia ohjelmia plagioinnin tunnistamiseksi erilaisissa teksteissä. Turnitin lienee tunnetuin, ja yhtiön omien sivujen mukaan se on markkinajohtaja maailmanlaajuisesti. Plagiaatintunnistuksen lisäksi tuossa ohjelmassa on opiskelijoiden kirjoitelmien arviointiväline (grade mark).

Safe Assign on ainakin brittien paljon käyttämän Blackboard -oppimisympäristön tuottama plagiaatintunnistin.

Pohjoismainen (ruotsalainen) plagiaatintunnistin Urkund on käytössä joissakin suomalaisissa korkeakouluissa.

Internetiä selaamalla vastaan tulee lukuisia erilaisia plagiaatintunnistimia, joista osa mainostaa itseään ilmaiseksi ja osa velottaa käytöstä.

National Council of Teachers of English julkaisi vime syksynä blogissaan Nick Carbonen laatiman listan erilaisista käytettävissä olevista plagiaatintunnistimista, tällä listalla ovat edellä mainittujen lisäksi:
Pl@giarism
WriteCheck
Essay Rater
The Plagiarism Checker
PlagiarismChecker.com
Duplichecker
PlagiarismDetect.com
Plagiarism Scanner
Plagiarism PC

Tarkemmin asiasta: Nick Carbone: What's the Best Plagiarism Checker?

Oman lisänsä plagioinnin villiin maailmaan tuo keskustelu plagiaatintunnistimia myyvien yritysten etiikasta. Keskustelijat varoittavat toisiaan ja herättelevät keskustelua näiden yritysten kaksinaamaisesta toiminnasta: väitetään että yhtiö tallentaa sinne tarkastukseen lähetetyt esseet/artikkelit/opinnäytetyöt ja sama yhtiö myy niitä toisaalla. (Aiemmin kirjoitin aiheesta yhden tekstin nimellä Osta essee, osta opinnäytetyö)

Villiä keskustelua voit lukea vaikkapa foorumilta on EssayScam.org. Viatonta suomalaislukijaa hämää näissä keskusteluissa se, että ne kirjoittajat, jotka myyvät kirjoituksia myyville firmoille omia kirjoituksiaan, tarkastavat oman tektinsä ensin ilmaisessa plagiaatintunnistimessa, jotta firma voi myydä opiskelijalle plagiointivapaan tekstin...

- heikompaa jo heikottaa tää mualiman mänö -

Martin Stone - jatko-osa

Julkisuus Martin Stonen ympärillä on ollut vähäistä, jos tapausta verrataan vaikka Ward Churchillin teksteistä käytyihin keskusteluihin. Koska tiedotus asiasta on ollut niukkaa niin asiasta kirjoittavat bloggaajat ovat jopa joutuneet viittaamaan Plagiointitutkijaan tämän plagiointitapauksen uutisoinnissa-:)

Martin Stonen tapaukseen pääsee nyt tutustumaan myös suomen kielellä, kun Jarkko S. Tuusvuori on julkaissut Filosofia.fi -sivustolla oivallisen kuvauksen Martin Stonen teksteistä ja tekstien ympärillä käydyistä keskusteluista. Otsikkona on Ylpeys ja lankeemus. Tuusvuori kertoo myös Stonen tieteellisestä toiminnasta ja kannanotoista.

Stonen on todettu syyllistynen plagiointiin monissa julkaisuissaan, mutta tarkastelun keskipisteenä on ollut artikkeli The Origins of Probabilism in Late Scholastic Moral Thought: A Prolegomenon to Further Study, jossa hän kopioi Ilkka Kantolan väitöskirjaa kymmenien sivujen verran. Artikkeli oli julkaistu lehdessä Recherches de théologie et philosophie médiévales. Lehden kustantaja Peeters Publishers on julkaissut ilmoituksen, jossa Martin Stonen artikkeli vedetään pois. A note from the editorial board kertaa Stonen plagioineen Ilkka Kantolan väitöskirjaa lehdessä vuonna 2000 ilmestyneessä artikkelissa.

Mitä sitten tapahtuu kun artikkeli "vedetään" pois?
Sitä ei voi lukea sähköisesti ja paperiversion tilaajille postitetaan tarrat, joilla heitä pyydetään merkkaamaan Stonen artikkeli plagiaatiksi. Mutta - ainakin tänään Stonen ko. artikkelin voisi vielä tilata 11 euron hintaan Refdoc -palvelusta eli mainintaa artikkelin poisvetämisestä ei näy ainakaan tämän palvelun nettisivulla.

Entä kaikki ne julkaisut, joissa Stonen artikkeliin on viitattu? Kymmenen vuoden aikana moni filosofi on viitannut alkuperäisiksi luulemiinsa artikkeleihin tietämättä, että Stonen sijaan olisi pitänyt viitata Ilkka Kantolan väitöskirjaan. The Origins of Probabilism in Late Scholastic Moral Thought on mainittu lähteenä monessa (oppi)kirjassa - pikaisella googlehaulla jo löytyy useita teoksia ja tekstejä, joissa Stonen artikkeli mainitaan lähteenä (esimerkiksi Ricardo Salles viittaa Stonen artikkeliin kirjassaan Metaphysics, soul, and ethics in ancient thought (2005) ja Donald Rutherford kirjassaan The Cambridge companion to early modern philosophy (2006)).

Apology, retraction...

Selailin pitkästä aikaa englanninkielisiä artikkelitietokantoja hakusanalla plagarism. Monien uusien mielenkiintoisten tutkimusten joukosta alkoi pistää silmään voimistuva ilmiö: Lehden toimitus pyytää anteeksi sitä, että ovat julkaisseet tekstin, joka on sisältänyt plagiointia. Sitten tehdään "retraction", jo julkaistun artikkelin poisvetäminen lehdestä.

Tällä tavoin tapahtuu artikkelin "poisto" sähköisestä julkaisusta: tässä esimerkkinä vaikkapa European Journal of Public Health vuodelta 2009.
Vol 19(4), 443-443.
Otsikko: RETRACTION of: A survey of hepatitis B and C prevalence amongst the homeless community of Prague.
Kirjoittajat: Volf, Vladimir; Marx, David; Pliskova, Ludmila; Sümegh, Laszlo ja Celko, Alexander (siis he ovat tämän retractionin kirjoittajat, eivät niitä plagioijia....)

Tiivistelmä:
"The article offers information on the status of plagiarism filed by the "European Journal of Public Health" against the "Journal of Public Health Medicine" on the survey of hepatitis C prevalence amongst the homeless community of Oxford. Due to the request made by the editor of the first publication, it retraced the case it filed. Moreover, the periodical apologized for the inconvenience caused by the issue to their readers."

***

Marcel La Follette (1996) on käsitellyt kirjassaan Stealing into Print tekstien "poisvetämisen" ongelmallisuutta. Kaikkia jo myytyjä lehtiä ja kirjoja ei tavoiteta, ja vilpillinen teksti leviää. La Folletten kirjan ilmestymisen jälkeen tekstit ovat alkaneet myös levitä sähköisesti - hallitsemattomasti?

Vilpilliseksi todettujen tekstien "poisvetämisen" onnistumista on tarkasteltu kirjoituksessa The liability of Scientific Retractions.
Kerran maailmalle lähetettyä (virheellistä) tietoa on vaikeaa korjata. Tämä iThenticate -plagiaatintunnistinta sponsoroiva teksti kehottaa tieteellisiä lehtiä varmistamaan julkaistavien tekstin autenttisuuden nykyistä tehokkaammin - mistä juolahtikin mieleeni, että onkohan suomenkielisillä tieteellisillä lehdillä käytössään plagiaatintunnistimet? Ja tunnistavatko plagiaatintunnistimet vaikkapa englannin tai ranskan kielestä käännetyn (plagioidun) tekstin. Onks tietoo?

Kenen idea? Kuka kirjoitti?

Julkisuudessa (kuten vaikkapa A-studiossa 18.2.2009) on perusteltu plagiointia sillä, että opinnäytetyön/gradun/väitöskirjan ohjaaja on ohjaustilanteessa esittänyt jonkun idean, jonka pohjalta opiskelija on työstänyt tekstiä opinnäytetyöhön, graduun, väitöskirjaan. Ja koska tuo alkuperäinen idea oli ohjaajan mielestä hänen omaisuuttaan, niin hän voi sitten ihan hyvällä omallatunnolla myöhemmin ottaa opiskelijan tekemän tekstin omin nimiinsä.... No, "oikeassa elämässä" ohjaajan tekijänoikeus opiskelijan kirjoittamaan tekstiin on yhtä olematon kuin opiskelijan oikeus ohjaajan kirjoittamaan tekstiin.

Väitöskirjan ohjaussuhteesta liikkuu yliopistoissa legendoja ja myyttejä. Julkiset nolaukset seminaaritilanteissa ovat yliopistoelämän arkipäivää. Erityisesti väitöskirjan tekijöitä kiusaavat pitkät odotusajat, professorit kun ovat niin kiireisiä että kommentteja joutuu odottamaan useita kuukausia (vuoden pituisesta odottelustakin on kuultu). Ohjaussuhteen raadollisuudesta voi kirjoittaa myös humoristisesti, vaikka huumori ei taida yliopiston vahvuuslaji ollakaan. Kolumnisti Paha Akka kirjoitti opiskelija-ohjaaja -suhteen karikoista Acatiimi-lehden numerossa 7/08 otsikolla Ohjeita väitöskirjaohjaajalle Pahan akan teksti kannattaa lukea! Ja se kannattaa silloin tällöin lukea uudelleen, se poistaa pahan mielen ja palauttaa naurun. Ja leikissähän on puolet totta - vaimitensemeni?

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Miten plagioinnista tai tieteellisestä vilpistä voi kirjoittaa ja miten asiaa voi käsitellä? Plagiointi ja vilppi ovat edelleen hyvin herkkiä aiheita muuallakin kuin meillä Suomessa. Eri tavoin vilppitapauksiin liittyvät henkilöt voivat kokea tulleensa loukatuksi jo ihan siitä syystä että vilppiepäily on ylipäätään esitetty ja lisää loukkaannutaan, jos joku foorumi julkaisee aiheesta muun kuin ylimmän auktoriteetin tekstiä. Tässä kaksi esimerkkiä siitä miten auktoriteetti yrittää kumota "ruohonjuuritasolta" kirjoitettuja tekstejä.

1. Belgiassa etsitään nyt käytäntöä siitä, kuka voi kirjoittaa plagioinnista, miten plagiointiepäilystä voi kirjoittaa ja miten jo todetusta plagioinnista voi kirjoittaa. Viittasin täällä blogissa 18.2.2010 KU Leuvenin opiskelijalehdessä Voice julkaistuun artikkeliin. Tämä Ielse Broegsteegin kirjoittama artikkeli plagioinnista meni ihan väärin - ainakin jos asiaa kysytään dekaani Toon Vandeveldeltä. Dekaani koki Ilse Broeksteegin artikkelin menneen niin pieleen, että hän on julkaissut toimittajalle osoitetun kirjeen Internetissä - tosin ilman asiakirjaan tavallisesti kirjoitettua päivämäärää. (Tämä englanninkielinen tiedote on lyhyempi kuin alkuperäiskielellä kirjoitettu teksti, jossa on alussa myös moitteiden selitysosio.)
Reaction of the Dean of the Institute of Philosophy to the article on the Resignation of Martin Stone in The Voice.

Erityisesti dekaani Toon Vandeveldeä näyttää huolestuttavan ajatus siitä, että yliopiston opiskelijat voisivat olla erilaisessa asemassa kuin professori silloin, kun kyseessä on epäily plagioinnista, Ielse Broegsteeg kun oli jo aiemmin kirjoittanut plagioinnista ja tapausten eriarvoisesta käsittelystä KU Leuvenin edellisen plagiointiskandaalin yhteydessä (Plagiarism - A Major Crime for Everybody?). Tällaista opiskelijoiden ja professoreiden eriarvoisuutta on varovasti epäilty muuallakin, mutta epäilyt on professorien ja eettisten toimikuntien taholta ehdottomasti kiistetty. Nyt plagioinnista kirjoittanut Ielse Broeksteeg on tainnut joutua whistleblower -reaktion kohteeksi samoin kuin Suomessa tapahtui A-studiolle vuosi sitten.

2. Eero Vuorio osallistuu keskusteluun Lääkärilehden numerossa 10/2010 otsikolla Eettinen nollatoleranssi ei saa kahlita keskustelua. Tekstissään Vuorio - yllä esitetyn esimerkin Vandevelden tavoin - keskustelee niin, että aiempi Lääkärilehden kirjoitus suomalaisesta tutkimusetiikasta on mennyt ihan pieleen. Vuorio keskustelee tutkimusetiikasta erittelemällä Lääkärilehdessä 5.2.2010 ilmestynyttä Liisa Räsäsen keskustelunavausta tekemällä ad hominem -argumentointia kirjoittajasta. Vuorio kiistää mahdollisuuden tutkimuseettisen normiston uudelleentarkasteluun. Vuonna 2002 laadittu ohjeistus on niin hyvä, että tutkimusetiikan alueella Suomi ja Suomen TENK on maailman edelläkävijämaa - siis Vuorion mukaan-:)

Tapaus Martin Stone - osa III

Belgialaiset sanomalehdet De Standaard Online ja Nieuwsblad.be ovat julkaisseet 2.3.2010 artikkelit plagiointiskandaalista, jossa professori Martin Stonen todetaan syyllistyneen plagiointiin. Kyseessä on laaja, ehkä jopa yliopistomaailman laajin plagiointivyyhti ja plagiointia on todettu jo 30 Stonen omakseen signeeraamassa artikkelissa. Brittiläisen Stonen ura Leuvenin yliopistossa päättyi plagiointien paljastumiseen.

De Standaardin artikkelissa Britse topfilosoof blijkt letterdief todetaan, että Leuvenin yliopisto on käsitellyt tapauksen ja Stone on irtisanoutunut. Plagioitujen artikkeleiden kustantajia on informoitu löydetyistä plagioinneista. De Standaard on myös julkaissut kasvokuvan Martin Stonesta.

Nieuwsbladin artikkeli on otsikoitu Superprof' blijkt superplagieerder - "Superproffasta tuli superplagioija". Myös Nieuwsbladin artikkelissa ihmetellään plagioinnin laajuutta.

Molemmat lehdet toteavat, että Ilkka Kantola olisi esittänyt epäilyt oman väitöskirjansa plagioinnista. Tämä tieto on kuitenkin väärä ja harhaanjohtava - jo aiemmin on todettu, että plagiointiepäilyt esitti USAlainen Michael Dougherty. Dougherty on analysoinut erästä Martin Stonen artikkelia vuodelta 2000: The origins of probabilism in late scholastic moral thought: a prolegomenon to further study. Artikkelin 44 sivusta yli puolet on Kantolan väitöskirjan suoraa kopiointia. Myös alaviitteet on kopioitu sana- ja merkkitarkasti.

Ei meillä (?), muualla kyllä (?)

Taloussanomat julkaisi eilen artikkelin Lunttaaminen on Kiinassa maan tapa (Timo Poropudas). Artikkelin mukaan lunttaaminen, plagiointi ja korkeakoulusuoritteidenkin väärentäminen on yleistä. Myös artikkelin virittämä keskustelu tuo esimerkkejä erilaisista koulutuksen ja "oppimisen" kulttuureista, kun ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat havainnoineet erilaisia tapoja suorittaa opintoja (vilpillisesti). Havaintoja on kirjattu sekä itse artikkeliin että keskustelupalstalle paitsi lunttaamisesta ja plagioinnista myös vaikkapa urheilusuorituksissa huijaamisesta. Viitteitä on myös kahdessa paikassa yhtä aikaa olemista ja opettajien lahjomisesta.

(Keskustelupalstan eteneminen noudattaa samaa kaavaa kuin aiemminkin vilpistä puhuttaessa: aluksi esitetään kommentteja ja laajennetaan havaintojen määrää, jopa kiitellään kirjoittajaa ja lopuksi kirjoittajaa aletaan moittia liiasta yleistämisestä ja plagioinnista-:)

Teksti kuitenkin johdattaa korkeakouluissa toimivat pohtimaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä. Opetusministeriön julkaisemassa Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa vuosille 2009-2015 linjataan tulevaisuutta niin, että suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee jatkossa yhä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Tavoitteena on mm. että "Lahjakkaat ulkomaiset opiskelijat ja tutkijat valitsevat suomalaiset korkeakoulut laadukkaan koulutuksen ja tutkimuksen sekä suomalaisen työelämän tarjoamien mahdollisuuksien houkuttelemina." Tavoitteena on tietysti koulutuksen laadun parantaminen-:) Koulutuksen arkipäivässä tämä tarkoittaisi sitä, että yhä useammin sekä opettaja että opiskelija käyttävät arjessaan jotain muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään. Strategia patistaa korkeakouluja myös osallistumaan ahkerammin koulutuksen myyntimarkkinoille.

Muuttuukohan jatkossa myös äidinkielen taitamisen ja itse tuotettujen kirjoitelmien merkitys? Nyt sekä yliopistoasetus että ammattikorkeakouluasetus edellyttävät korkeakoulututkinnon suorittajan kirjoittavan opintojensa päätteeksi kypsyysnäytteen, joka osoittaa perehtyneisyyttä opinnäytteen alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Jos opiskelijan äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, korkeakoulu päättää kypsyysnäytteen kielestä. Kypsyysnäytteessä opiskelija vastaa lopputyönsä ohjaajan laatimaan kysymykseen, ja opiskelijan itsensä kirjoittaman vastauksen sisällön hyväksyy työn ohjaaja ja kirjoitusasun hyväksyy äidinkielen opettaja. Tämä on ollut yksi käytäntö varmistaa opiskelijan osaaminen. Jos sekä opiskelija opiskelee että opettaja opettaa muulla kuin äidinkielellään, tiedossa on lisää mutkia laadun ja osaamisen varmistamisen maailmaan. Kun emme ymmärrä omalla äidinkielellämmekään mitä toinen sanoo tai kirjoittaa niin mitenkähän ymmärrämme toisiamme monien kielien ja kulttuuristen tapojen pöhelikössä.

Tapaus Martin Stone - osa II

Kirjoitin viime vuoden lopussa tänne blogiin plagiointitapauksesta nimeltä Martin Stone. Kyseessä on siis Leuvenin yliopiston professori, joka oli käyttänyt omissa nimissään tekstiä Ilkka Kantolan väitöskirjasta ilman lähdemerkintöjä ja viittauksia Kantolaan.

Anonyymi kommentoija on liittänyt Tapaus Martin Stone blogitekstiini kaksi linkkiä, joista voitte lukea tarkemmin tästä tapauksesta ja siitä, miten asiaa on käsitelty/peitelty. Artikkelit on julkaistu Leuvenin yliopiston lehdessä The Voice - International Student Newspaper of Leuven.

Ensimmäisen artikkelin otsikointiin artikkelin kirjoittaja Ielse Broeksteeg on jättänyt vielä kaksi kysymysmerkkiä K.U.Leuven Involved in New Plagiarism Scandal? DID THE INSTITUTE OF PHILOSOPHY COVER UP A FRAUDULENT PROFESSOR? Artikkeli alkaa viittauksella Leuvenin yliopistossa aiemmin ilmitulleeseen plagiointitapaukseen, jossa plagioinnin myöntäneelle professorille ei tullut seuraamuksia plagioinnista. Uusi plagiointiskandaali on nyt syntynyt, kun on tullut julkiseksi, että Leuvenin yliopisto on aktiivisesti peitellyt Martin Stonen tapausta. Stone on kadonnut - ja myös hänen tietonsa ovat kadonneet yliopiston sivuilta - Stone on lähtenyt "henkilökohtaisista syistä".

Ielse Broeksteeg on kirjoittanut myös artikkelin Interview with a Victim of Plagiarism. Plagioinnin uhri on siis Ilkka Kantola, joka on antanut haastattelun tätä artikkelia varten. Artikkeli tuo esille sen, miten plagiointi tuli Kantolan tietoon, ja miten Michael Dougherty USAsta and Olli Hallamaa täältä Suomesta ovat olleet mukana selvittämässä tätä plagiointitapausta.