Kustantajan vastuu: Saamelaisten mytologia pois myynnistä plagiointiepäilyjen vuoksi

Loppusyksyn 2018 mittaan puhuttiin Saamelaisten mytologia-kirjaan kohdistuneista plagiointiepäilyistä. SKS päätti lopulta vetää tämän Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirjoittaman teoksen pois myynnistä plagiointiepäilyjen vuoksi. Alunperin plagiointiepäily ja siitä tehty ilmoitus tuli julkisuuteen Monikielisen Inarin paikannimet - Place names of multilingual Aanaar -Facebooksivujen päivityksessä. 

Aluksi mediassa viitattiin viiteen Wikipediasta kopioituun sivuun. Taarna Valtonen ja Leena Valkeapää olivat ilmoituksessaan esittäneeet myös epäilyjä heidän artikkelinsa kopioinnista ja valokuvien käytöstä ilman asianmukaista lupaa. Risto Pulkkinen otti yksin vastuun ja ilmoitti marraskuussa Helsingin sanomien haastattelussa: ”Olen tosiaan tehnyt niin, että otin Wikipediasta tekstiä siihen pohjaksi, raakatekstiksi. Tarkoitus oli, että muokkaan siitä omannäköisen tekstini, mutta se prosessi näyttää jääneen puolitiehen.”

Tämä toisen puolesta itsensä uhraukselta vaikuttava suora lainaus puheesta on surkuhupaisa, kun siinä todetaan selkeästi, että "Kyllä plagioin". Lainaus tiivistää erot siitä, miten plagiointi voidaan ymmärtää eri tavoin. Joku (opiskelija, opettaja, journalisti, tutkija) katsoo oikeudekseen ottaa itselleen valmista tekstiä ja ajattelee sitten itse olevansa kirjoittaja, kunhan vain muokkaa tekstiä. Plagiointia se kuitenkin on, eihän tekstin muokkaaminen omannäköiseksi tee tekstistä itsekirjoitettua. ("Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi", sanoo TENKin HTK-ohjekin). Yhteisesti kirjoitetusta tekstistä ollaan myös yhteisesti vastuussa.

SKS:n kustannusjohtaja Tero Norkola selvittää tapahtumakulkua blogikirjoituksessaan: Saamelaisten mytologia jakaa mielipiteitä. Kirjoituksessaan Norkola kuvaa kirjan syntyprosessin ja tekstin sisällön tarkastukset. Myöhemmin oli huomattu nelisenkymmentä virhettä, joita on suunniteltu korjattavan kirjan seuraavaan painokseen. Ikävimpänä virheenä Norkola pitää kirjan vajavaisten lähdemerkintöjen joukossa kuvaajatiedon puuttumista noin kolmestakymmenestä kuvasta. Norkola uskoo, että plagiointiepäilyt selviävät TENKin läpinäkyvässä selvitysprosessissa. Norkolan valitsemaa otsikkoa kyllä mietin: Onko sana plagiointi jätetty tarkoituksella pois ja asiaa lievennetty tekemällä siitä mielipidekysymys?

Plagiointiepäilyt ovat laajentuneet alun perin esitetystä noin viiden sivun mittaisesta epäilystä. Kannattaa lukea Tieteen kääntöpiiri -blogista kirjoitus Saamelaisten mytologia -kirjan plagiointikohu – Vainko viisi sivua Wikipediasta? Valtonen ja Valkeapää ovat yhdessä Karina Lukinin ja Mikael A. Mannisen kanssa selvittäneet Saamelaisten mytologia -kirjan epäselvyyksiä tarkemmin. Alkuperäistä selvityspyyntöä on myös laajennettu 45 sivun osalta, joissa on 22 epäiltyä plagiointia. Ja vielä, on 21 epäiltyä itseplagiointia kattaen 55 sivua kirjasta. On myös epäilyjä tutkimustulosten anastamisesta ja esittämisestä omissa nimissä ja puutteellisia ja virheellisiä viittauksia. TENKille tiedot on ilmoitettu. Helsingin yliopiston kansleri on ilmoittanut selvitysprosessin lähteneen liikkeelle, HY tekee sen yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa. 

Opetus- ja kulttuuriministeriölle

Laura Huhtasaaren gradun käsittelyä koskevan juttuni blogikommentissa on ehdotettu seuraavaa: 

Ehdotankin plagiaattitutkijaa vetämään kansallista asiaa koskevaa tutkimusta sekä laatimaan täydennyskoulutusohjelman kaikille korkeakouluopettajille. Eikä haittaa, vaikka lukio- ja amisopetkin pääsisivät mukaan "plagiaattitalkoisiin".

Kertauksena blogini lukijoille, että olen pyytänyt opetusministereitä ja OKM:n virkamiehiä kiinnittämään plagioinnin lisääntymiseen huomiota vuodesta 2008 alkaen. Vastauksena erilaisiin ehdotuksiini asiaa koskeviin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin on ollut ei. 

Mutta, uudistin vuoden 2018 lopuksi ehdotukseni tutkimus- ja kehittämishankkeesta blogikommentin innoittamana ja kirjoitin kirjeen! Seuraava kirje lähti sähköpostina opetusministerille, hänen avustajalleen ja korkeakouluista vastaaville virkamiehille:  

31.12.2018

Hei opetusministeri ja opetus- ja kulttuuriministeriön väki! 

Uudistan tässä hakemukseni suomalaisissa korkeakouluissa tapahtuvaa plagiointia koskevasta tutkimus- ja kehittämishankkeesta.  

Kirjoittamiani tutkimussuunnitelmia, joissa olen perustellut hanketta evidenssillä lisääntyneestä plagioinnista, olen lähettänyt OKM:lle aiemmin vuosina 2008-2018. Niiden tiimoilta Heikki Kuutti-Uusitalo tänä vuonna, Erja Heikkinen vuonna 2016, Johanna Moisio vuonna 2014 ja Anita Lehikoinen vuosina 2008 ja 2010 ovatkin varmaan ottaneet korkeakouluissa tapahtuvaa plagiointia koskevat tutkimus- ja kehittämishankehakemukseni esille siellä opetus- ja kulttuuriministeriössä ja olette kaikki tietoisia Suomen korkeakoulujen tilanteesta. (Vuonna 2012 valitettavasti kukaan OKM:stä tai Opetushallituksesta ei vastannut viestiini ja hankehakemukseeni.)

Plagiointi nousi median otsikoihin vuonna 2018 Laura Huhtasaaren gradun plagiointiselvitysten yhteydessä. Tasavertaisen kohtelun nimissä kaikkien muidenkin, ainakin vuoden 2003 jälkeen valmistuneiden ylempien korkeakoulututkintojen opinnäytetöiden/gradujen ja jatko-opintojen tutkielmien plagiointiepäilyt pitää siis tutkia - muutoinhan Laura Huhtasaari on tullut eriarvoisesti kohdelluksi. Vai mitä mieltä olette?  

Olen aloittanut asian selvitystä Theseuksessa julkaistujen YAMK-opinnäytetöiden osalta. Vuonna 2012 Theseuksessa julkaistuja opinnäytetötä koskevan tutkimukseni olettekin lukeneet (tuolloin 12% Theseuksessa julkaistuista opinnäytetöistä sisälsi plagiointia). Tänä vuonna hakuammuntana plagiointiepäilyjä on löytynyt runsaasti ja helposti. Olen tähän mennessä laittanut 26 (esi)selvityspyyntöä eri ammattikorkeakouluille ja lähes kaikista näistä YAMK-töistä on alettu esiselvitykset (pari selvityspyyntöä on vielä postissa matkalla). Tämä tekemäni selvitystyö on yhden henkilön tekemänä vain pieni näkymä plagioinnin laajuuteen jo julkaistuissa opinnäytetöissä, mutta sen verran evidenssiä pitäisi olla kasassa, että plagioinnin laajuus vaatii ministeriötason toimenpiteitä.

Lisätietoja plagiointitilanteesta saa minulta. Todennäköisesti amkit ovat ilmoittaneet TENKille aloittamansa esiselvitykset. TENKin HTK-ohjeistuksen ja hallintolain noudattamisessa näyttää amkeissa kuitenkin olevan horjuvuutta ja ainakin osasta esiselvityksiä pyydän TENKin lausuntoa. Myös julkisuuslain noudattamisesta näyttää olevan ammattikorkeakouluissa erilaisia näkemyksiä, eikä kaikkia jo julkaistujen opinnäytetöiden plagiointiepäilyjen selvitysten asiakirjoja tai päätöksiä saa pyydettäessä käyttöön, miltä osin haen eduskunnan oikeusasiamieheltä lausuntoa käsittelyasiakirjojen ja päätösten julkisuudesta. (Korostan, että yliopistoissa ei ole ollut ongelmaa tässä asiassa, kaikki asiakirjat olen yliopistoista saanut käyttööni viiveettä.)  

Toisaalta, saamani vihjeen perusteella on tullut esille myös uusi ilmiö, joka saattaa liittyä tai saattaa olla liittymättä plagiointiin: kaikkia YAMK-opinnäytetöitä ei ole saatavissa. Olen yrittänyt saada luettavakseni vuonna 2011 valmistunutta YAMK-opinnäytetyötä, jota ei ole kirjaston tiedoissa tai Theseuksessa. Sen valmistuminen myönnetään, eli se pitäisi olla olemassa, mutta erilaisten kirjelmien lopputulemana minulle on sanottu, että sitä ei vain ole.

***

Katsellaan ja kuulostellaan vuonna 2019, miten asia etenee. Kesäkuussa on viides kansainvälinen Plagiarism across Europe and Beyond -konferenssi. Tarkoitukseni on esittää siellä tutkimukseni vuonna 2018 esitettyjen plagiointiepäilyjen käsittelyprosesseista ja rehtorien tekemien päätösten sisällöistä. 

Laura Huhtasaaren gradusta uusi päätös 27.8.2018

Yle julkaisi 27.8.2018 tiedot Laura Huhtasaaren vuonna 2003 julkaistun gradun sisältämästä plagioinnista:

Jyväskylän yliopisto: Laura Huhtasaaren gradussa enemmän plagiointia kuin aiempi selvitys osoitti


Juttuun on linkitetty gradua koskeva toisen esiselvityksen perusteella tehty Jyväskylän yliopiston rehtorin päätös. Päätöksen liitteissä on myös ilmoitus, vastineet ja esiselvitys kokonaisuudessaan.

Esiselvitystyön tehnyt professori Patrik Scheinin toteaa Huhtasaaren työn sisältävän piittaamattomuutta, joka ilmenee muun muassa siten, että lähdeluettelossa on lähteitä, joihin ei viitata tekstissä ja tekstissä on viittauksia lähteisiin, joihin ei viitata tekstissä. Nämä kertovat tekijän työtavasta. Työ sisältää vilppiä, joka ilmenee plagiointina. Laura Huhtasaari on laatinut vastineen, jossa hän toteaa uuden esiselvityksen loukkaavan hänen hallintolain mukaisia oikeuksiaan ja pyytää rehtoria lopettamaan ("päättämään") esiselvityksen vedoten siihen, että esiselvityksessä on menettely- ja asiavirheitä eikä se ole puolueeton.

Rehtori on saamiensa kirjallisten selvitysten perusteella tehnyt päätöksen, jonka mukaan: "Työ sisältää sekä piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä että vilppiä, mikä ilmenee plagiointina. Menettelytavat ovat olleet omiaan johtamaan harhaan tiedeyhteisöä ja myöhempien opinnäytetöiden tekijöitä. Luonteeltaan ja mittaluokaltaan nämä hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset ovat tutkimuksessa ja opinnäytetyössä vakavia." 

sisältää

sekä

piittaamattomuutta

hyvästä

tieteellisestä

käytännöstä

että

vilppiä,

mikä

ilmenee

plagiointina.

Menettelytavat

ovat

olleet

omiaan

johtamaan

harhaan

tiedeyhteisöä

ja

myöhempien

opinnäytetöiden

tekijöitä.

Luonteeltaan

ja

mittaluokaltaan

nämä

hyvän

tieteellisen

käytännön

loukkaukset

ovat

tutkimuksessa

ja

opinnäytetyössä

Hatunnosto Jyväskylän yliopistolle, kun asia on käsitelty perusteellisesti ja päätökset julkaistu perusteluineen ja liitteineen. Tästä voivat muutkin yliopistot ja ammattikorkeakoulut ottaa mallia. Hyvää nyt tehdyssä selvitystyössä on "manuaalinen" selvitys, jossa tekstejä on vertailtu ilman plagiaatintunnistinta. Plagiaatintunnistin on vain mekaaninen apuväline, jota voidaan käyttää myös väärin, mitä osoittaa Karelia-ammattikorkeakoulun tapaus tänä keväänä (ks. edellinen postaus). Karjalaisen artikkelin mukaan tuolloin opiskelijaa pyydettiin muuttamaaan kokonaan kopioitua gradua vain sen verran, että plagiaatintunnistin ei enää ilmianna alkuperäistä lähdettä.

Savon Sanomat haastatteli esiselvityksen tehnyttä professori Scheininia ja siteeraa häntä lehden (27.8.2018) otsikossa seuraavalla tavalla:

Huhtasaaren gradua selvittänyt professori: Tutkinnon perumista harkittaisiin vakavasti, jos gradu olisi tuore

Suomessa tutkinnon peruminen on kuitenkin hyvin hankalaa, ja meillä on ainoastaan yksi tapaus, jossa tutkinto on peruttu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä.

Mutta, kansainvälisesti katsellen olemme surkuhupaisassa tilanteessa: meillä on nyt muodostunut käytäntö, jossa plagioitujen gradujen ja yamk-töiden, ja plagiointia sisältävien väitöskirjojenkin kanteen vain lisätään teksti, jossa ilmoitetaan työn sisältävän plagiointia. Tuo kannen alareunassa oleva teksti ei millään tavoin estä vaikkapa seuraavia opiskelijoita hyödyntämästä jatkossa näitä tekstejä ja viittaamalla niihin.

Ja pari sanaa eriarvoisuudesta: Mielestäni Laura Huhtasaari on julkisuusasemansa vuoksi tullut kohdelluksi eri tavoin kuin "tavallinen" kansalainen, joka on valmistunut korkeakoulusta ja tehnyt vilpillisen opinnäytetyön. Kun keväällä 2018 tuli esille, että yamk-työ oli lähes kokonaan plagioitu, esiselvitysraporttia ei annettu julkisuuteen eikä tutkinnon peruuttamista edes harkittu. Vaikka sanomalehti Karjalainen julkaisi asiasta artikkelin, asia painui muutamassa päivässä unholaan.

Ylemmän korkeakoulututkinnon voi nyt suorittaa plagioimalla

Sanomalehti Karjalainen julkaisi 26.5.2018 artikkelin korkeakouluissa tapahtuvasta plagioinnista otsikolla Plagioitu opinnäytetyö hyväksyttiin kolmannessa tarkastuksessa. 

Artikkeli kuvaa tapauksen, joka kääntää koko plagiointikeskustelun päälaelleen. Nyt ylempään korkeakoulututkintoon kuuluvan opinnäytetyön (30 op) voi suorittaa siten, että kopioi jonkun sopivalta tuntuvan aiemman gradun ja muuttaa tekstiä vain sen verran, että saa plagiaatintunnistimelta omaa korkeakoulua tyydyttävän raportin.

Karelia-ammattikorkeakoulussa oli valmistunut teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelmassa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö. Työ oli hyväksytty syksyllä 2017, ja keväällä 2018 Theseus-julkaisun kannen alareunaan oli lisätty teksti:

"Tekijä ei ole noudattanut hyvää tieteellistä käytäntöä. Opinnäytetyön tarkastuksen jälkeen työssä on todettu laajamittaista plagiointia. Tästä syystä opinnäytetyön arvosana on alennettu alimmalle mahdolliselle tasolle, joka on yksi." 

(Seuraava kuva Theseuksesta 25.7.2018, työn sivuilta 1 ja 2)

 

TENKin ohjeiden mukaan korkeakouluissa käsittelyyn otetuista plagiointiepäilyistä tulisi tehdä kirjallinen esiselvitysraportti. Tällaisen raportin saa kuka tahansa käyttöönsä pyytämällä sen korkeakoulun kirjaamosta. Toimittaja ei kuitenkaan ollut saanut käyttöönsä tästä opinnäytetyöstä tehtyä esiselvitysraporttia, vaan tiedot opinnäytetyön hyväksymisestä oli saatu artikkelia varten haastatellulta toimialajohtaja Susanna Rosellilta.

Kuvaus työn hyväksymisestä kuulostaa uskomattomalta - ainakin meistä, joiden mielestä koulussa ja opiskelujen aikana olisi tarkoitus oppia jotakin ja suoritettu tutkinto tällöin olisi tae koulutusohjelman sisältöjen oppimisesta. Siteeraan Karjalaisen artikkelia:

"Alussa esimerkkinä ollut opinnäytetyökin oli käynyt kolmesti läpi plagiaatintunnistusohjelma Urkundin. Toukokuussa 2017 työn ohjaus oli keskeytetty siitä löytyneen plagioinnin vuoksi. Elokuussa uudelleen palautettu työ oli hylätty, kun siitä löytyi jälleen plagiointia vuoden 2014 gradusta. Lokakuussa 2017 Urkund ei enää löytänyt yhtäläisyyksiä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa hyväksyttyyn graduun, ja opinnäytetyö hyväksyttiin."

Plagiointi ei siis johtanut siihen, että opiskelijaa olisi vaadittu tekemään oma teksti osoittamaan koulutuksessa opittua. Vaadittiin ainoastaan, että opiskelija muuttaa tekstiä sen verran, että plagiaatintunnistin antaa jollain asetetulla kriteerillä hyväksytyn raportin. Rehtorin päätöksen mukaan työssä oli muutama kuukausi hyväksymisen ja julkaisun jälkeen todettu laajamittaista plagiointia:

"Opinnäytetyö oli tehty lähes samalla nimellä, sisällysluettelolla ja haastattelurungolla kuin vuoden 2014 gradu. Tulokset opinnäytetöissä olivat miltein täysin samat. Myös lähteet ja lähdeviitteet olivat samankaltaisia. Sanajärjestyksiä, sijamuotoja ja aikamuotoja oli muutettu, mutta suuri osa tekstistä oli käytännössä kopioitu aiemmasta gradusta."

***

Onko tämä sitten eräänlainen ennakkotapaus, johon tulevat ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijat voivat vedota? Ei siis tarvitse enää kirjoittaa gradua tai yamk-opinnäytetyötä - ainoastaan kopioida jotain ja sitten vain sietää se, että omassa opinnäytetyössä on "plagiaattileima" kannessa.

Muitakin kysymyksiä herää: Entä alkuperäisen tekstin kirjoittajan tekijänoikeus? Tulevatko opiskelijat kohdelluksi tasavertaisesti, jos yhdessä korkeakoulussa vaaditaan itse ajattelemaan ja kirjoittamaan ja toisessa ei? Ovatko yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen myöntämät ylemmät korkeakoulututkinnot tasalaatuisia?

Esimerkiksi Laura Huhtasaaren gradusta on meneillään jo toinen esiselvitys - tulevatko kaikki opinnäytetöitä koskevat plagiointiepäilyt käsitellyksi yhdenvertaisesti?

Plagiointikeskustelu alkoi uudelleen - aika kerrata vanhaa

Plagiointi korkeakouluopinnoissa nousi keskusteluun tänä keväänä Laura Huhtasaaren gradun saaman julkisuuden kautta. Tammikuussa julkaistiin epäilyjä gradun sisältämästä plagioinnista, Jyväskylän yliopisto aloitti esiselvityksen, ja huhtikuussa tehdyn päätöksen mukaan gradussa todettiin olleen plagiointia - "mutta vain vähän". Jyväskylän yliopiston rehtorin 16.4.2018 tekemän päätöksen mukaan:

"Asiassa suoritettu selvitys osoittaa, että FM Laura Huhtasaaren Pro Gradu -työssä ei ole kaikilta osin noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä. (...) Viitteittä tehdyt suorat lainaukset rajautuvat Pro Gradu työn kirjallisuusosioon, josta ne muodostavat noin 10 %."

Varsinaisesti vilkas keskustelu plagioinnista alkoi vasta sen jälkeen, kun Svenska YLE toi esiin, että Huhtasaaren gradussa plagiointia olikin enemmän kuin esiselvityksessä oli tullut esille. Jyväskylän yliopisto päätyi aloittamaan uuden esiselvityksen "yksityishenkilöltä saamansa ilmoituksen perusteella".

Media kiinnostui plagioinnista nyt niin paljon, että minuakin on haastatellut kolme eri toimittajaa. Haastatteluissa olen tuonut esille, että plagiointia on paljon ainakin Theseus-tietokannassa julkaistuissa ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä. Lehdissä julkaistuihin artikkeleihin haastatteluissa käsitellyistä asioista päätyy tietenkin vain osa, toimittajan kulloinkin juttuunsa valitseman näkökulman kautta.

Ja sitten - mitäs minä sanoin? 😃

Palautan tässä mieleen aiempia sanomisiani ja kirjoituksiani plagioinnista. Vuonna 2010 julkaistiin artikkelini Plagiointia Suomen korkeakouluissa? Kever-Osaaja -lehdessä. Käsittelen tekstissä plagioinnin kansainvälisiä määritelmiä ja (korkeakoulu)kirjoittamisen muutosta tilanteessa, jossa aiemmat tekstit ovat opiskelijan ulottuvissa sähköisessä muodossa. Lukekaapas kappaleiden alussa käyttämäni aineistolainaukset - kyllä opiskelijat tiesivät jo silloin mistä puhuttiin!

Vuonna 2015 pidin esityksen Hyvä kirjoittamisen käytäntö ammattikorkeakouluopinnoissa Praba-seminaarissa. Toin taas esille kirjoittamisen muutosta ja esitin kehittämisehdotuksia ammattikorkeakouluväelle. Esitykseen tein rautalankamallin kirjoittamisen muutoksesta Håvard Skaarin artikkelissaan esittämän pseudokirjoittamisen käsitteen avulla.

Pseudokirjoittaminen on tapa tuottaa tekstiä, missä kirjoittaja kopioi tekstikappaleita tai isompiakin määriä tekstiä ja muokkaa ja siirtelee lauseita. Teksti antaa vaikutelman, että kirjoittaja olisi itse perehtynyt asiaan ja kirjoittanut tekstin lukemiensa lähteiden avulla, vaikkei niitä olisi koskaan nähnytkään - puhumattakaan että olisi lukenut. Alkuperäisen kirjoittajan lähteet pidetään lähdeviitteinä ja lähdeluetteloon haetaan valmiit lähdeluettelomerkinnät alkuperäisestä tekstistä. Pseudokirjoittamisen ja plagioinnin raja on olematon.

Vuonna 2014, tarkemmin 1.6.2014, ilmestyi artikkelini Accuracy of referencing and patterns of plagiarism in electronically published theses (kokotekstiin pääsette linkin kautta) lehdessä International Journal for Educational Integrity. Artikkelissa käsittelen vuonna 2012 Theseustietokannassa julkaistujen opinnäytetöiden lähdeviittauksia ja sitä kautta esiin tullutta plagiointia. Jos englanninkielinen teksti on vaikeaa, niin olen esitellyt tuloksia esimerkiksi Proflang-seminaarin esityksessä Lähdeviittaukset opinnäytetöissä - tarkkuutta, huolimattomuutta, plagiointia.


P.S. Jos joku Joensuun ulkopuolelta lukee blogiani, niin kerron vielä, että minut irtisanottiin yht'äkkiä toukokuussa 2014 Karelia-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja menetelmäopintojen yliopettajan tehtävästä.

Näin monimutkaista on tutkinnon peruminen Suomessa KHO:2016:68

Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen asiassa, jonka lähtökohtana oli Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijan kiinni jääminen plagioinnista tieteelliselle lehdelle tarjotussa artikkelissa. Applied Optics -lehti lähetti artikkelikäsikirjoituksesta kirjallisen huomautuksen, jonka jälkeen opiskelijan gradu otettiin yliopistossa uudelleen tarkasteluun, se hylättiin ja myönnetty tutkinto peruttiin. Opiskelija valitti yliopiston päätöksistä muutosturvalautakuntaan, joka siirsi asian Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka taas piti opiskelijan nauttimaa luottamuksen suojaa niin ehdottomana, että hylkäsi yliopiston päätökset. 

Yliopisto valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka puolestaan katsoi, että päätös tutkintotodistuksen antamisesta puretaan hallintolainkäyttölain nojalla. Korkeimman hallinto-oikeuden asiaa koskeva päätös on luettavissa täältä: KHO:2016:18 

Esittelin tämän tapauksen Plagiarism across Europe and Beyond 2015 -konferenssissa Brnossa. Jos ketä kiinnostaa niin esitykseni Differing local responses to plagiarism in Finnish Higher Education on katsottavissa täällä ja konferenssipaperini on luettavissa täällä.

Tässä tapauksen kuvaus konferenssipaperissa:

"Case 4. A Master’s thesis (Science) was accepted and a Master’s degree granted in December 2011. In November 2012, the author of the thesis had sent an article co-authored by three other researchers to an international journal, which gave a formal warning to the university due to plagiarism in the article. The article was rejected. The rector asked, in December 2012, the ethical board of the university to investigate the student’s scientific work by all accounts. In March 2013, the ethical board stated that the student had committed misconduct in scientific research. In April 2013, the rector decided for a re-evaluation of the thesis and correction of factual error based on administrative law. The evaluators suggested the retraction of the thesis based among other issues on plagiarism. The dean rejected the thesis in May 2013 and retracted the Master’s degree. The student immediately complained to the Appeal Committee of the university, which transferred the appeal to Administrative Court.  The Administrative Court gave a decision in October 2014 that the dean’s decisions to retract the thesis and the degree have to be cancelled and the student has a right to his degree based on the principle of protection of confidence. (Eastern Finland Administrative Court, 2014).

Kun esittelin tämän tapauksen kansainväliselle yleisölle, ymmärrystä hallinto-oikeuden päätökselle ei löytynyt. Suomalaisen oikeusperiaatteen "luottamuksen suoja" selostaminen ei myöskään oikein onnistunut, eikä sopivaa käännöstä meinannut millään löytyä (nyt se on käännetty protection of confidence). Keskustelussa ihmeteltiin, että miten on mahdollista, että yliopisto ei voi perua antamaansa tutkintoa tai hylätätä kirjallista työtä, jos opiskelija on syyllistynyt vilppiin - tulipa se esille ennen tai jälkeen hyväksynnän?

Asiaa koskeva Korkeimman hallinto-oikeuden päätös julkaistiin lähes kaksi vuotta Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen. KHO:n päätös on nyt 19-sivuinen. Gradu siis hyväksyttiin vuonna 2011 ja asia saatiin oikeuskäsittelyissä päätökseen viisi vuotta sen jälkeen. Päätös on monimutkainen: Hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset hylätään, siis tutkintoa ei voitu peruuttaa hallintolain 50§ perusteella, mutta tutkinto voidaan peruuttaa hallinnonkäyttölain 63§ perusteella.  

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan päätös voidaan purkaa, jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. 

Tässä nimenomaisessa tapauksessa KHO puuttui "itsenäisen yliopiston asioihin" yliopiston omasta pyynnöstä. Yliopisto oli perunut tutkinnon oma-aloitteisesti, mutta hallinto-oikeus oli kumonnut päätöksen. KHO totesi, ettei yliopisto voi peruuttaa myöntämäänsä tutkintoa virheellisenä päätöksenä hallintolain perusteella. Sen sijaan yliopisto haki tutkinnon myöntämispäätöksen purkua hallinnonkäyttölain perusteella, ja sittenpäs tutkinnon myöntämispäätös purettiin. 

About TENK's guidelines/TENKin tutkimuseettisestä ohjeistuksesta ja tutkimusrike-epäilyjen käsittelystä

Response of Liisa Räsänen and Erja Moore to TENK’s response regarding our article “Critical evaluation of the guidelines of the Finnish Advisory Board on Research Integrity and of their application" 

Sanna Kaisa Spoof, Krista Varantola, and Pekka Louhila, as representatives of TENK, state that the Finnish institutions take the commitment of fostering research integrity very seriously and follow the instructions meticulously. This is an ideal which has not yet been reached. 

The case summaries in TENK´s annual reports are mostly presented in a very short and superficial way, important details are missing and thus the summaries fail to reach the standard of other authorities that use jurisdiction in the society and publish their case summaries (e.g. Copyright Council).The representatives of TENK do not promise to improve the quality of the case summaries and show no service-oriented attitude when stating that the final documents can be studied at request. 

We have not claimed that TENK should tell the investigating institutions what type of misconduct the case under investigation represents. However, TENK should be able to help the investigators in practical questions, e. g., how to differentiate misappropriation from disregard for the RCR. 

When the Finnish RCR guidelines were revised in 1998, misappropriation was included as the fourth type of fraud in addition to fabrication, falsification, and plagiarism. We have been able to find only one case of misappropriation in TENK’s annual reports in 1998–2015 (years 2005 and 2009 excluded due to missing data). Since we do not have the original documents on this case, we do not know the final decision. Cases in which a researcher who is entitled to authorship is omitted from the authors of a publication are not rare and should represent misappropriation, but still, these cases are almost always interpreted as a milder form of misconduct, viz. disregard for the RCR.

It is a surprise for us that in some cases TENK does not possess the same public documents we have been able to obtain.

We certainly rationalize in detail why we disagree with the decisions of TENK or the institutions in the cases we have included.

Representatives of TENK claim that including the grey zone practices in the 2012 guidelines has increased the number of reported allegations and we do not take this into consideration. TENK’s annual reports in 2012–2015 do not contain a single decision from institutions representing a grey zone practice. In the same period, exaggerating one’s merits in a CV was regarded as an irresponsible deed in one TENK’s statement and in another statement TENK recommended that the university investigates an alleged case of exaggerating the CV.

Incorporation of the third category of “Other irresponsible practices” in addition to fraud and disregard for the RCR in the 2012 guidelines has created confusion. The guidelines mention that in their most serious forms other irresponsible practices may fulfill the criteria of an RCR violation. We do not understand the purpose of this third category containing miscellaneous actions ranging from fraud to grey zone. It is good to have knowledge of various manifestations of the grey zone, but deeds representing questionable research practices should not be listed together with the RCR violations which have been defined and characterized earlier in the guidelines.  As examples of  other irresponsible practices the guidelines mention guest and ghost authorships (ghost authorship defined in the official English translation “by taking credit for work produced by what is referred to as ghost authors”), exaggerating one’s achievements in CVs and publication lists, delaying or hampering other researcher’s work, maliciously accusing a researcher of RCR violations, misleading the general public by presenting deceptive information concerning the results or the scientific importance of one´s scientific work, and expanding the bibliography of an article to artificially increase the number of citations. This confusing category of other irresponsible practices needs to be revised and grey zone practices separated to its own category. Our criticism towards the “Other irresponsible practices” was omitted from the final version of the manuscript because it was getting so long for a commentary.

The sentence in TENK´s response “The claim that 45.1% of the researchers involved in the investigation processes are unhappy with the guidelines and the processes is not based on facts” is a straw man argument. We make nowhere such a baseless claim. A survey study among the researchers would have been required to obtain information on their personal views, which we did not do. We only state that in 45.1% of the cases one party, usually the initiator of the allegation, has appealed to TENK, and this illustrates a high degree of dissatisfaction among the complainants. We have not regarded processes and cases as the same. When counting the number of cases we have regarded it as one case when an allegation involving several researchers has been investigated in more than one institution and also as one statement from TENK when it has issued joint statements to the institutions. When a researcher has requested TENK’s statement in different issues, we have regarded these as separate cases. For example, a researcher requested TENK’s statements in an authorship dispute and due to suspecting one team member of exaggerating scientific merits in an application for a post.

For sure, there is in most cases one dissatisfied party after the investigation has been completed. However, there is a clear message in our article that the dissatisfied party is very commonly the initiator(s) of the allegation.

Lastly, we wish that the representatives of TENK follow themselves the principles of their own guidelines when issuing statements in public and are accurate, meticulous, and honest in their responses.

 Liisa Räsänen, MD, PhD, and Erja Moore, PhD, 21 October 2016

***
Julkaisimme hiljan Liisa Räsäsen kanssa artikkelin, jossa käsittelemme Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeiston Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa määritelmiä ja menettelytapoja ja tarkastelemme järjestelmän toimivuutta primaaritason päätöksistä tehtyjen valitusten yleisyyden (n. 45%) ja esimerkkitapausten avulla. TENKin ohje on tuttu, tai ainakin sen pitäisi olla tuttu kaikille korkeakoulutuksen ja tieteellisen tutkimuksen piirissä toimiville. Artikkelimme on vapaasti saatavilla ja luettavissa, tässä linkki: Critical evaluation of the guidelines of the Finnish Advisory Board on Research Integrity and of their application. Lehti on Research Integrity and Peer Review 1:15, 2016. 

Käytäntönsä mukaisesti lehti pyysi vastineen kirjoitukseemme TENKin edustajilta, ja heidän vastineensa on oman artikkelimme perässä. Kirjoitimme vielä vastineen vastineen sen jälkeen, kun TENKin vastineesta luimme virheitä ja huomasimme huolimattomuutta. Lehti välitti vastineen vastineen TENKille ja artikkelin referoijille, mutta lehti ei julkaise enää vastineen vastineita sivuillaan. Julkaisemme sen nyt tässä blogissa, teksti tässä yllä. Mielenkiintoisin TENKin vastinetta koskeva kommenttimme lienee tekstistämme tehty selkeä olkiukko-argumentti. 

Väitöskirjassa todettu plagiointi Jyväskylän yliopistossa

Keskisuomalainen uutisoi plagioinnista 25.9.2015 otsikolla Yliopistolla plagiointitapaus: paljastui erikoisella tavalla. 

Uutinen koski tapahtumasarjaa, joka käynnistyi kun eräs väitöskirjan käsikirjoitus ajettiin Urkund-tunnistimen läpi ja tekstistä paljastui osia, jotka oli jo julkaistu toisessa väitöskirjassa. Mutta, kyseessä oli kuitenkin tekijän omaa tekstiä seminaariesityksestä, jonka hän oli kaksi vuotta aiemmin ladannut yliopiston suljettuun sähköiseen oppimisympäristöön. "Nopeat voittavat hitaat" -periaatteella toiminut opiskelijatoveri oli ominut seminaariesityksen tekstiä itselleen ja julkaisi sen omana tekstinään väitöskirjassa, joka oli hyväksytty huhtikuussa 2015. 

Asiassa edettiin seuraavasti: humanistisen tiedekunnan dekaani teki selvityspyynnön rehtorille, joka käynnisti esiselvityksen 2.7.2015. Päätöksen rehtori antoi 26.8.2015. 

Päätös esiselvityksen aloittamisesta on seitsemänsivuinen dokumentti, jossa kuvataan tapahtumat, ja pyydetään asianosaisilta vastineet. Jo tässä vaiheessa rehtorilla oli käytössään eri tekstiversiot ja niihin merkityt yhtäläisyydet. Otsikon Tosiseikat alla rehtori toteaa, että "ongelmalliset kohdat ovat väitöskirjan menetelmiä koskevassa osassa, sivuilla 74-107". Tekstiä on kopioitu joko sellaisenaan ja lähdeviitteineen, tai on tehty vähäisiä muutoksia artikkeleihin, prepositioihin, yksikkö- tai monikkomuotoihin tai on poistettu tai lisätty yksittäisiä sanoja. (Ehkä oli poistettu joitain alkuperäisen tekstin lähdeviitteitä ja lähteitä myös, en ihan saanut selvää.)

Jo esiselvitysvaiheessa asiaan oli kysytty TENKin kantaa, lähinnä kysymykseen tahallisuudesta ja tahattomuudesta. TENKin ohjeistusta siitä, että tahallisuutta tai tahattomuutta ei plagioinnin yhteydessä ole asianmukaista tarkastella, rehtori pitää ankarana. Rehtori kuitenkin päätyy toteamaan vilpin tapahtuneen, joskaan hän ei pidä väitöskirjan menetelmäosiota työn keskeisenä osana, ja toteaa vilpin esiintymisen "vain" menetelmäosassa lieventävän teon vakavuutta. Tämän jälkeen rehtori pyytää vielä lausunnot väitöskirjan ohjaajalta, väitöskirjan tekijältä ja plagioiduksi tulleelta.

Päätös on viisisivuinen dokumentti, jossa esitetään lyhennelmät lausunnoista ja annetaan päätös. Päätös on, että vilppi (plagiointi), hyvän tieteellisen käytännön loukkaus, on tapahtunut. Asia siirretään tiedekuntaneuvostolle, jonka ratkaistavaksi jää, miten vilppiin jo valmistuneessa ja hyväksytyssä väitöskirjassa suhtaudutaan.

Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto käsitteli asiaa ja teki päätöksen kokouksessaan 16.9.2015. Kokouksessa käsiteltiin rehtorin päätös, että tekijä oli syyllistynyt väitöskirjassaan vilppiin. Tiedekuntaneuvosto pohtii asiaa hallintolain näkökulmasta asiavirheen korjaamisena. Kokous toteaa, että päätös väitöskirjan hyväksymisestä ja arvostelusta on perustunut virheelliseen selvitykseen, koska ajatusten ja tekstin alkuperä on ilmoitettu "virheellisesti ja puutteellisesti, minkä seurauksena väitöskirjan arviointi tarkastajien lausunnoissa on perustunut virheelliseen ja puutteelliseen tietoon." 

Tämän jälkeen tiedekuntaneuvosto äänesti ja päätti olla aloittamatta väitöskirjan hyväksymispäätöksen poistamisprosessia. Toisen äänestyksen jälkeen väitöskirja arvioitiin uudelleen välttäväksi (aiemmin hyvä). Perustelu arvosanan muuttamiselle oli, että "väitöskirjan luvattomasti lainattuja osioita ei arvostelussa voida ottaa huomioon, jolloin väitöskirja menetelmien kuvaamisen osalta on vaillinainen."

Päätöksen jälkeen väitöskirja ja sen sisältämä plagiointi on - samalla tavoin kuin ennen koko vilppiepäilyn käsittelyä ja päätöstä - hyväksytty,  ja työ on sellaisenaan edelleen yleisön luettavissa.  Väitöskirja on julkaistu yliopiston sarjassa, ja myöhemmin väitöskirjan yhteyteen on viety myös dokumentit esiselvityksestä ja rehtorin päätöksestä. Lisäksi luettelosivulle on viety seuraavat tekstit:

Tiivistelmä:	HUOM! Asiaan liittyy rehtorin päätös, jonka mukaan kirjoittaja on väitöskirjassaan syyllistynyt vilppiin tieteellisessä toiminnassa.
Julkaisija:	University of Jyväskylä
Julkaistu:	2015
Kuuluu julkaisusarjaan:	Jyväskylä studies in humanities 246.
Julkaisuun sisältyy osajulkaisuja:	1. Esiselvitys hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyasiassa. 2. Rehtorin päätös hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyasiassa.

Korruptio korkeakoulutuksessa - tarkastelussa Global Corruption Report: Education

Suomessa sanaa korruptio käytetään harvoin, ja vielä harvemmin korkeakoulutuksen yhteydessä. Transparency International -sivustolla julkaistu raportti Global Corruption Report: Education on 448-sivuinen teos, jonka sivut 99-222 käsittelevät korruptiota korkeakoulutuksessa. 
(Kirjoitin tänne blogiin vuonna 2010 korruptiosta, johon plagiointi monissa maissa liitetään.) 

Korkeakoulujen toiminnassa on monia heikkoja kohtia, jotka voivat johtaa toiminnan korruptoitumiseen. Yhtenä tekijänä on nähty korkeakoulujen rahoitusmallien muutos: kun korkeakoulun oletetaan hankkivan itse osan rahoituksestaan, ne ovat myös saaneet valtuudet autonomiaan ja toimintansa itsearviointiin. Aiempi keskusjohtoinen tarkastus- ja arviointitoiminta on väistynyt, ja korkeakoulut valvovat itse toimintaansa. Raportti käsittelee muun muassa seuraavia korruption muotoja korkeakouluissa:

Tutkintotehtaat (Degree Mills)

Raportin sivuilla 126-127 arvioidaan, että vuonna 2011 USA:ssa toimi yli 1000 korkeakoulututkintoja antavaa yritystä, Euroopassa 600 ja globaalisti toimivia tutkintotehtaita vielä 800. Tekaistun tutkinnon ostaneet ovat päätyneet töihin vaikkapa opettajaksi, terveysministeriön syöpäosastolle, CIAn virkailijaksi tai ydinvoimalan työntekijäksi.  Esimerkiksi Colby Nolan sai MBA-tutkinnon vuonna 2004 Trinity Southern Universitystä. Colby on siis kotikissa, ei opiskelija.

Ura korkeakoulussa

Sukulaisten suosiminen (nepotism), ystävien suosiminen pätevyydestä riippumatta (ns. hyvä veli-järjestelmä, cronyism) ja syrjintä valinnoissa (discrimination) ovat korruptoituneita tapoja, jotka aiheuttavat sen, että korkeakouluissa opettajiksi ja tutkijoiksi päätyneet eivät välttämättä ole hakijoista pätevimpiä. Vaikka korkeakoulujen henkilöstön pätevyysvaatimukset on kirjattu lakeihin ja erilaisiin alakohtaisiin säädöksiin, suosikkijärjestelmät ovat yleisiä korkeakouluissa. Ruotsalaiset tutkijat kävivät julkisuuslakiin vedoten läpi nimityksien perusteita ja osoittivat sukulaisten ja muiden suosikkien saaneen arvioinneissa korkeampia pisteitä kuin muut samanlaisen pätevyyden omanneet hakijat. Tällaiset korkeakoulujen toimintaan sisäänrakentuneet hienovaraiset suosikkijärjestelmät voidaan todeta, jos rekrytointi- ja ylenemiskäytäntöjen perusteet ovat julkisia. (s. 186-188)

Rahoituksen vilpillinen hankinta ja käyttö 

Sivuilla 112-113 esitellään esimerkkejä rahoituksen väärinkäytöstä korkeakouluissa (on esimerkiksi kirjattu haamuopiskelijoita, laskutettu keksittyjä kuluja tai johtajien omien matkojen kuluja). Kun korkeakoulun jokaisella yksiköllä on oma budjettinsa, rahoituksen käytön valvonta on vaikeaa. Etenkin verkossa tapahtuva opiskelu on mahdollistanut uudenlaiset rahoituksen käytön vilpit. Petoksista ei keskustella: 43 prosenttia brittiyliopistojen hallituksista ei ole käsitellyt erilaisten petosten ehkäisyä.

Vilpilliset opintosuoritukset

Korruptioraportin  mukaan korkeakoulujärjestelmä on tuhoutunut silloin kun korruptoituminen on niin laajaa, että yksikään opiskelija ei ole siltä suojassa. Esimerkkejä korruptoituneista käytännöistä ovat ostetut tutkinnot ja opintosuoritukset, joissa opiskelija joko maksaa tai sopii muutoin hylätyn suorituksen hyväksymisestä korkeakoulun kanssa. Korruptioksi luetaan myös arvosanan "ostaminen" seksuaalisilla palveluilla. Tällaiset käytännöt rapauttavat luottamusta korkeakoulussa suoritettujen tutkintojen pätevyyteen.

Akateeminen vilppi

Korkeakoulujen maineen perustana on akateeminen integriteetti. Se tarkoittaa korkeakoulutuksen perusarvoja, joita ovat rehellisyys, luottamus, kunnioitus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus. Jos arvoja ei ole omaksuttu eikä toimintaa arvioida, vilpilliset opintosuoritukset ja henkilöstön vilpillinen toiminta voivat jäädä huomaamatta. Jos korkeakoulu ei arvioi riskejä eikä puutu vilppiin, korkeakoulun maine voi olla menetetty. Opiskelijoilta kysyttäessä on todettu, että opiskelijat kyllä osaavat välttää vilppiä, jos heillä on riittävästi ymmärrettävää tietoa käytettävissään. Tällä perusteella monet korkeakoulut ovat laatineet selkeät kuvaukset ja ohjeet hyvästä tutkimuksen ja kirjoittamisen käytännöstä. (s. 171-177)

Plagiointi(skandaali)

Vuonna 2003 paljastui, että 15 malesialaista MBA-opiskelijaa Newcastlen yliopistossa Australiassa olivat saaneet hyvät arvosanat plagioiduista kirjallisista tehtävistä. Tehtäviä tarkastanut opettaja oli hylännyt tehtävä plagioinnin vuoksi, mutta yliopiston hallinnon toimesta opiskelijoiden tehtäville määrättiin uusi tarkastaja, joka hyväksyi ne. Kun plagioinnin peittely paljastui, se ei uhannut pelkästään Newcastlen yliopiston mainetta vaan koko Australian laajaa koulutusvientiä ja sen luotettavuutta (koulutusvienti on miljardien mittasuhteissa liikkuvaa liiketoimintaa). Lopulta mediaskandaalin jälkeen kaksi yliopiston johtajaa erotettiin ja koko yliopiston eettinen ohjeisto uusittiin. Kyseisen yliopiston (rehelliset) opiskelijat olivat pettyneitä. Plagioinnin peittelyn paljastuttua heidän kyseisestä yliopistosta saamansa tutkinnon arvo heikkeni työnantajien silmissä. (Uutisointia aiheesta esim. täällä.)

*****

Koulutuksen korruptioraportissa on paljon mielenkiintoista ja mietittävää asiaa koulutuksen laadusta kiinnostuneille. Suosittelen!

Plagioitu opetussuunnitelma

Vuosi sitten, 6.11.2013, Tekijänoikeusneuvosto antoi lausunnon tapauksesta, jossa koulutusyrityksen (Helsingin Psykoterapiainstituutti) toteuttaman koulutussuunnitelman teksti oli kopioitu toisen koulutusyrityksen (Siria Koulutus- ja kehittämiskeskus Oy) koulutussuunnitelmaan. Kyseessä oli ratkaisukeskeisen psykoterapeutin pätevyyteen johtavan koulutuksen sisältö ja toteutussuunnitelmat, jotka Valvira oli hyväksynyt.  Yksi Helsingin Psykoterapiainstituutin kouluttajista oli alkanut tarjota samansisältöistä koulutusta oman yrityksensä kautta. Koulutuksen järjestämiseen liittyviä opettajien pätevyyksiä oli käsitelty mm. MOT-ohjelmassa vuonna 2011, mutta ohjelmassa ei puhuttu opetussuunnitelman sisällön kopioinnista. Ohjelman aikoihin OKM, STM ja Valvira olivat muuttamassa psykoterapeutin koulutusvaatimuksia, ja koulutus on sittemmin siirretty yliopistojen vastuulle, vaikkakin koulutusyritykset pysyvät toteuttajina. Kun Tekijänoikeusneuvosto antoi päätöksensä syksyllä 2013, takana oli asian käsittelyä jo usean vuoden ajan eri tahojen kanssa.

Tekijänoikeusneuvoston käsittelemä teksti liittyy myös korkeakoulutuksen käytäntöihin. Samaa koulutussuunnitelmatekstiä oli julkaistu myös siten, että Siria tarjosi tätä koulutusta yhteistyössä sekä Turun yliopiston että Turun ammattikorkeakoulun kanssa.

Lausunto on otsikoitu Tekijänoikeus koulutusmateriaaliin. Päätöksessä todetaan, että hakijalla (HPI) on tekijänoikeus koulutussuunnitelmaan ja vastineenantajan (Siria) julkaisema koulutussuunnitelma on kopio. Lausunnossa on sivuilla 6-13 vertailtu hakijan ja vastineenantajan tekstiä ja todetaan niiden identtisyys. Hakija oli löytänyt 41 tekstikappaletta, jotka olivat identtisiä. Lisäksi vastineenantaja on vain muuttanut joitakin sanoja tai otsikoiden sanamuotoja. Klassinen - tai surkuhupaisa - plagiointi on kyseessä, kun Sirian Valviraan omissa nimissään lähettämässä koulutussuunnitelmassa on kopioitu myös HPI:n koulutussuunnitelman viittaukset nettisivuihin päivämäärineen.

Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että hakijan koulutussuunnitelmassa koulutuksen sisältö on ilmaistu siinä määrin omaperäisesti, että siitä käyvät ilmi tekijän vapaat ja luovat valinnat teosta tehtäessä. Voidaan olettaa, ettei kukaan muu vastaavaan työhön ryhtyes-sään olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen. Tekijänoikeusneuvosto katsoo edellä esitetyin perusteluin, että hakijan koulutusmateriaalia voidaan pitää tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisena kirjallisena teoksena.

Mikä on tilanne nyt?

Helsingin Psykoterapiainstituutin tarjonnassa on Ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus yliopistokoulutuksena. Koulutus pohjautuu edelleen Valviran taannoin hyväksymiin (ja Sirian kopioimiin) suunnitelmiin, mutta se toteutetaan nyt yhteistyössä University of the West of Englandin kanssa.

Siria koulutuskeskuksen sivuilla oleva Psykoterapeutti -linkki esittelee koulutuksen Ratkaisukeskeinen psykoterapia. Sen linkki vie Turun yliopiston Brahea -keskuksen sivuille, joilta kyseistä koulutusta ei löydy. Hakutoiminnolla sivuilta löytyy yhteistyössä Sirian kanssa toteuttu koulutus vuosina 2011-2014. Turun ammattikorkeakoulun terveysalan sivuilta ei löydy Ratkaisukeskeisen psykoterapian koulutusohjelmaa (60 opintopistettä) tai sen toteutusta vuonna 2011.

Ruotsin korkeakouluissa plagiointi edelleen yleisin syy erottamiseen

Ruotsissa aiempia Högskoleverketin tehtäviä hoitaa vuoden 2013 alusta Universitetskanslersämbetet. Korkeakouluopiskelussa esiintyvää vilppiä tilastoidaan entiseen malliin, ja tiedot julkaistaan. Julkaisun nimi on Disciplinärenden 2012 vid universitet och högskolor. Vuonna 2012 yli 800 korkeakouluopiskelijaa joutui jonkinlaisen sanktion kohteeksi opiskelussa tekemänsä vilpin vuoksi. Tavallisin sanktio vilpistä oli erottaminen, pienempi osa sanktioista (180) oli varoituksia. 

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö tai Korkeakoulujen arviointineuvosto ei tilastoi vilppiä korkeakouluissa. Tutkimuseettiselle neuvottelukunnan toimintakertomuksen mukaan sille ilmoitettiin vuonna 2012 yhteensä viisi tapausta, joissa oli todettu vilppiä. Nämä olivat kuitenkin tutkijoiden julkasuihin liittyviä tapauksia, eikä yhtään opiskelijan kirjalliseen tuotokseen, esimerkiksi opinnäytetyöhön liittyvää tapausta tuotu esille vuonna 2012.

Ruotsissa suurin vilppimuoto on edellisten vuosien tapaan plagiointi, mutta ilmitulleiden plagiointitapausten määrä on vähentynyt edellisestä vuodesta. Vuonna 2012 yhteensä 460 opiskelijaa sai sanktion plagioinnista (11% vähemmän kuin edellisenä vuonna). Kuusi korkeakoulua, jotka kaikki olivat taidekorkeakouluja, ei havainnut yhtään vilppitapausta. Kaikki muut korkeakoulut (31) ilmoittivat vilppitapauksia ja raportissa tapaukset esitetään korkeakouluittain. Tapaukset on suhteutettu opiskelijamääriin. 

Viime vuotiseen tapaan raportin liitteenä on oikeuden päätöksiä opiskelijoiden tekemistä valituksista, tosin nyt on liitteenä vain kaksi oikeustapausta. Plagiointiin syyllistynyt opiskelija ei onnistunut valituksellaan muuttamaan korkeakoulun päätöstä määräaikaisesta (8 viikkoa) erottamisesta. Tenttivilpin takia kuudeksi viikoksi erotettu opiskelija sen sijaan onnistui kumoamaan erottamispäätöksensä, koska kyseessä oli "sana sanaa vastaan".

Yksi tietty plagiointitapaus - ja koko korkeakoulutuksen laatu pohdintaan

Voiko korkeakoulun hallituksen puheenjohtaja suorittaa tutkinnon johtamassaan korkeakoulussa?
Miten (puheenjohtajan) lopputyön ulkopuoliset tarkastajat valitaan?
Mikä on työn ohjaajan vastuu siitä, että teksti täyttää edes minimaalisesti ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytetyön kriteerit?
Voidaanko opiskelijalle myöntää ylempi korkeakoulututkinto, jos opinnäytetyö ei täytä tutkinnon osaamisvaatimuksia?
Onko kansallisesti olemassa yhtenäisiä kriteereitä sille, millaista osaamista ylemmän korkeakoulututkinnon tasoisessa työssä pitäisi vähintäänkin olla?

Tällaisia kysymyksiä pohditaan tänä syksynä Irlannissa, jossa yksi vuonna 2008 hyväksytty Master's Thesis on käynnistänyt laajan kansallisen, jopa ministeriötason keskustelun korkeakoulutuksen ja tutkintojen laadusta. Uutisointi plagiointitapauksesta alkoi viime syksynä, esimerkiksi Irish Independent kirjoitti asiasta vuosi sitten ja uudelleen toukokuussa 2013.

Flan Garvey toimi ITT:n (The Institute of Technology Tralee) hallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-2013. Hän suoritti tuossa samaisessa korkeakoulussa Master of Arts tutkinnon vuonna 2008. Neljä vuotta sen jälkeen, vuonna 2012 yhteensä 26 ITT:n opettajaa kyseenalaisti Garveyn opinnäytetyön laadun. Sen sanottiin sisältävän sivukaupalla plagiointia, lähdeviittaukset olivat sekavat, kirjoitustyyli ja työn sisältö ei täyttänyt ylemmän korkekoulututkinnon lopputyölle asetettuja kriteereitä. Wikipedia-artikkeli Flan Garveystä sisältää myös plagioidut sivumäärät ja plagioinnin lähteet.

Network for Educational Standards ylläpitää Irlannissa samannimistä blogia, johon tästä Traleen plagiointitapauksesta on koottu kaksi pitkähköä blogikirjoitusta. 14.10.2013 ilmestyi QQI: The Tralee Challenge ja seuraavana päivänä The Chairman's Thesis. Blogiin on linkitetty myös 25-sivuinen analyysi Garveyn tekstin tasosta, sen puutteista ja puutteellisista lähdeviittauksista. Raportissa todetaan lopuksi:
- ennen tarkastukseen jättämistä tekstiä ei oltu oikoluettu, kirjoitusvirheitä ja kielioppivirheitä on läpi työn, jopa otsikon sana education oli kirjoitettu väärin,
- teksti osoittaa piittaamattomuuta tai tietämättömyyttä kaikkein perustavammastakin tieteellisen kirjoittamisen tavasta (viittauskäytännöistä),
- työssä ei ole yhtenäistä teemaa tai tarkoitusta,
- työssä ei näy minkäänlaista yleisesti hyväksyttyä ymmärrystä tieteellisestä työstä.

Tarkastelussa oleva Master's Thesis on pitkä, lähes 300-sivuinen teksti, jossa on useita kymmeniä sivuja sanatarkkoja kopioita aiemmin julkaistuista lähteistä ilman lähdeviitteitä. Jos lähdeviitteitä on, ne eivät ole yhtenäisesti muotoiltuja vaan samaankin tekstiin on viitattu usealla eri tavalla. 

Plagioinnista puhuminen ei ole helppoa Irlannissakaan. Plagioinnin esille ottaneet saivat moitteita asian tuomisesta julkisuuteen. ITT:n rehtori Dr Oliver Murphy esitti uhkauksia, että asian julkisuuteen vuotaneet kohtaavat kurinpidollisia toimia ("disciplinary actions"). Ja sitten tämäkin uhkaus vuodettiin julkisuuteen - kirjoituksia aiheesta esimerkiksi täällä tai edellä mainitussa Wikipedia-artikkelissa. Eikä plagioinnista tai sen seuraamuksistakaan oikein osata päättää. Plagioinnin selvittämiseksi nimetty ensimmäinen kolmihenkinen asiantuntijaryhmä jätti asiasta lausuman, jonka mukaan Garveyn työ on plagiaatti, ja se ei oikeuta ylempää korkeakoulututkintoon. Garvey kuitenkin vetosi omaan korkeakouluunsa ja se päätti asiantuntijaryhmän päätöksen vastaisesti, että tutkinto oli oikeutettu, koska Garvey ei ymmärtänyt että plagiointi voi olla tahatonta (en tiedä osasinko kääntää The Chairman's Thesis -tekstiä, näin asia on ilmaistu: "On an appeal by Mr Garvey to a committee that was appointed by IT Tralee, the decision that the MA was unjustified was reversed on the basis that Garvey didn’t understand that plagiarism could be unintentional.")


Garvey erosi ITT:n hallituksen puheenjohtajan pallilta heinäkuussa 2013. Hän on kuitenkin ilmoittanut jatkavansa opintojaan ja tekee väitöskirjaa - samaan korkeakouluun.

QQI, Quality and Qualifications Ireland, siis käsittelee tapausta. Koko kyseisen korkeakoulun (ITT) laatu on arvioitavana, kun QQI pohtii, miten on mahdollista, että tällainen työ on ensinnäkin hyväksytty tarkastukseen ja toiseksi, miten on mahdollista, että se on hyväksytty. Korkeakoulun oikeus antaa jatkotutkintoja (siis ylempiä korkeakoulututkintoja) saattaa olla vaakalaudalla. Kansalliseen keskusteluun on tämän yhden tapauksen myötä palautettu keskustelu koko Technological Institute -järjestelmän tasosta, ja niiden oikeudesta antaa ylempiä korkeakoulututkintoja. 

Kunnia menee mutta maine kasvaa

Perjantaina 1.11.2013 alkoi plagioinnista kiinnostuneiden virtuaalimaailmassa kova kuhina. HS uutisoi, että Pasi Tuomisen kirjoittama ja Talentumin kustantama Virtuaalimaine -kirja vedetään pois myynnistä. Talentum laati asiasta myös lehdistötiedotteen. Nyt kirjan esittely ei avaudu Talentumin sivuilta eikä Elisa E-kirjassa, sen sijaan kirjan nimen kohdalle laittamani linkki vie CDON.com kirjakauppaan, josta se näyttäisi olevan tilattavissa.

HS otsikoi uutisen näin: Haaga-Helian lehtorin kirjaan kohdistuu toinenkin plagiointiepäily. Uutisen mukaan asia nousi julkisuuteen, kun tutkija Salla Laaksonen esitti asian Facebook-päivityksessään. Meille lukijoille kuitenkin paljastettiin, että kirjaan on kohdistunut muitakin plagiointiepäilyjä, joita oli käsitelty elokuusta lähtien. HS viittaa Talentumin lakiasiainjohtaja Lasse Rosengrenin haastatteluun:

 "Aiemmasta syytöksestä ei ollut hänen mukaansa syytä kertoa, koska asia on asianosaisten välinen."

Tässä vaiheessa lukijana aloin miettiä, että miksi ensimmäinen plagiointiepäily on asianosaisten välinen mutta toinen ei. Tähän ehkä saamme vastauksen myöhemmin, mielenkiintoinen kysymys kuitenkin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tämän tapauksen uutisoinnissa on HS:n ja myöhemmin Taloussanomien juttuihinsa tekemät editoinnit. Aluksi molempien lehtien verkkoartikkeleissa oli seuraava siteeraus Tuomisen haastattelusta: "Ihan totta? Se on kyllä Urkund-järjestelmän läpikäynyt ja lähdeviittaukset on pyritty tarkistamaan"

Tämä lausuma sittemmin poistettiin artikkeleista eikä sitä näkynyt HS:n paperiversiossakaan 2.11.2013. Mutta, todisteena siitä etten houri omiani, otin tähän kuvan googlehausta, jossa siteeraus näkyy:

Viittaus plagiaatintunnistusjärjestelmän käyttöön on myöskin monin tavoin mielenkiintoinen:
1) Miksi itse kirjoitettua tekstiä ylipäänsä pitäisi laittaa tunnistimeen?
2) Miksi siteeraus ja viittaus plagiaatintunnistimen käyttöön poistettiin lehtiartikkeleista?
3) Plagiointitutkijan näkökulmasta Tuomisen lausuma kuvaa Suomen korkeakouluissa virinnyttä yliluottamusta sähköisiin plagiaatintunnistimiin. Tästä yliluottamuksesta varoittaa mm. IPPHEAE-projektin maaraportti. (Kirjoitan tästä raportista tarkemmin myöhemmin, kiinnostuneille tiedoksi että se on avoimesti luettavissa täällä.)

Pian uutisoinnin jälkeen Haaga-Helian pääsivulle ilmestyi tiedonanto (ei kirjoittajatietoa): 

"HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu on erittäin pahoillaan esille nousseesta lehtori Pasi Tuomisen Virtuaalimaine-kirjan plagiointikohusta. HAAGA-HELIAlla on luonnollisesti nollatoleranssi plagioinnin suhteen."

Elisa Aunola puolestaan kirjoittaa asiasta SILAB-blogissa otsikolla Virtuaalimaine - toiminnallinen osuus. Tähän kirjoitukseen on linkitetty myös Salla Laaksosen Fb-päivitys.

Tekstin poistaminen ja palauttaminen

Maanpuolustuskorkeakoulu nousi median otsikoihin viikko sitten, kun se poisti Doria-tietokannasta Alan Salehzadehin työpaperin Iran's domestic and foreign policies. (Uutisoinnista esim. HS, YLE, MTV.)

Aluksi ilmoitettiin, ettei julkaisun poisvetämisellä ollut mitään tekemistä Iranin suurlähettilään maanpuolustuskorkeakouluun tekemän vierailun kanssa, vaan kyse oli tavanomaisesta tekstin tieteellisen tason uudelleen tarkastamisesta. Sitten puolustusministeri Carl Haglund ilmoitti vaativansa selvitystä rehtorilta asiasta (esim. HS). Tänään teksti palautettiin Doriaan, kun Maanpuolustuskorkeakoulun tiedotteen mukaan rehtori Veijo Taipalus päätti hyvän tieteellisen käytännön epäilyn käsittelyprosessin aiheettomana. 

Tällä tempulla työpaperi sai paljon lukijoita tällä viikolla. Itsekin tavailin Salehzadehin ko. tekstiä ja mielestäni ainakin lähdeviittaukset näyttivät hyviltä, asianmukaisilta ja tarkoilta. Aiheen asiantuntijat ovat tutkailleet tekstiä virallisesti ja epävirallisesti, enkä ainakaan vielä löytänyt julkaistuja "moitteita". Tekstihän julkaistiin ja sitä levitettiin sosiaalisessa mediassa heti tietokannasta poisvetämisen jälkeen.

Maanpuolustuskorkeakoulun ratkaisu poistaa teksti (viralliselta) julkaisukanavalta ja perustella se hyvän tieteellisen käytännön loukkauksen epäilyllä oli Suomessa ainutlaatuinen. Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että Suomessa ei ole julkisuudessa käsiteltyjä esimerkkejä tekstien poistamisesta, tai paremminkin "pois vetämisestä" (=retraction). Meillähän ei ole edes vakiintunutta käsitteistöä tällaiselle tilanteelle. Pohdin joskus aiemmin kirjoituksessani (14.1.2011), millaisia sanoja tällaisessa tilanteessa käytetään. Nyt mediassa käytettiin seuraavia ilmaisuja MPKKn toiminnasta: "poisti verkosta", "otti pois verkkosivuilta", "veti pois".

Mutta, voiko sähköisen julkaisun poistaa? Ainakaan Salehzadehin tekstin poisto ei onnistunut, päinvastoin. Teksti sai tällä viikolla julkisuutta ja lukijoita paljon, varmastikin enemmän kuin jos se olisi ollut yksi julkaisu yhden korkeakoulun muiden julkaisujen joukossa.

Hyvä case, voimme hyödyntää sitä käänteisesti. Jatketaan tekstien tutkimista ilman kenenkään painostusta ja selvitetään, miten hyvin hyvä tieteellinen käytäntö suomalaisten korkeakoulujen julkaisemissa teksteissä toteutuu!