Opiskelija vs korkeakoulu Ruotsissa

Ruotsissa Högskoleverket on nyt julkaissut oikeuspäätöksiä, joissa on käsitelty korkeakouluopiskelijoiden tekemiä valituksia heitä koskevista päätöksistä, joissa heitä on päädytty rankaisemaan opiskeluvilpistä. Näistä tapauskuvauksista luin ensinnäkin sen, mitä ruotsalaisessa korkekoulutuksessa pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei, ja toiseksi myös sitä, miten korkeakouluissa suoritettavien tutkintojen laatua varmistetaan.

Raportissa Disciplinärenden 2011 vid universitet och högskolor esitetään viiden tapauksen asiakirjat, joista voi lukea millaisia päätöksiä eri oikeusasteet ovat tehneet opiskelijan (asianajajansa välityksellä) tekemiin valituksiin. Opiskelijat ovat pitäneet saamaansa kurinpitomenettelyä epäoikeudenmukaisena; valituksissa opiskelijat käyttävät perusteluna sitä, että he eivät ole tienneet kyseessä olevan opiskeluvilppi. Oikeuspäätösten mukaan opiskelijan tulee kuitenkin olla tietoinen esimerkiksi jo vuoden opiskelun jälkeen niistä säädöksistä, jotka velvoittavat kaikkia opiskelijoita toimimaan eettisesti ja noudattamaan asetettuja sääntöjä korkeakouluopintojen aikana. Esitellyistä tapauksista kolme ensimmäistä käsittelee opiskelijan tekemää tenttivilppiä ja kaksi plagiointia. Esittelen tässä ensin kaksi päätöstä, joissa käsitellään opiskelijoiden tekemää plagiointia ja plagiointiin suhtautumista Ruotsin korkeakouluissa ja oikeuslaitoksessa, ja näiden jälkeen kuvaan muut raportissa esitellyt vilppitapaukset.

Plagiointicaset:

Sivuilla 50-66 esitetään päätös Dom Kammarrätten i Stockholm 2011-11-21 (Mål nr 6151-10). Tässä on kyseessä mielenkiintoinen tapaus, jossa kaikki kolme ryhmätyöhön osallistunutta erotettiin korkeakoulusta plagioinnin takia. Yksi erotetuista koki erottamisen vääryytenä itseään kohtaan, kun hän koki että muut plagioivat, mutta hän itse oli syytön. Opiskelija erotettiin neljäksi viikoksi. Opiskelija valitti hallinto-oikeuteen (förvaltningsrätten), joka hylkäsi valituksen. Oikeuden päätöksen mukaan  oli kiistatonta, että opiskelija oli yhdessä kahden muun opiskelijan kanssa laatinut kirjallisen raportin, jossa oli isoja osioita plagioitua tekstiä. Valituksen tehneen opiskelijan kirjoittamassa tekstiosiossa oli enneminkin kyse huonosta tekstistä kuin yrityksestä erehdyttää lukijaa. Vaikka työssä oli kolme tekijää, siinä oli yhteinen johdanto ja yhteinen lopetuskappale. Näin ollen kaikki kolme opiskelijaa vastaavat tekstistä yhdessä. Lääninoikeus piti hyvin selkeänä sitä, että opiskelija osallistumalla ryhmätyöhön oli toiminut tavalla, jota pidetään opiskeluvilppinä (harhautus koetilanteessa, vilseledande vid examination). Tuomiosta valitettiin Tukholman valitusoikeuteen (Kammarrätten i Stockholm), jonka mukaan sillä, miten opiskelija kirjoitti omaa erillistä osuuttaan työssä, ei ollut merkitystä. Pääkysymys oli se, että onko jokainen kirjoittaja vastuussa vilpistä tekstissä, joka on esitetty yhteisesti kirjoitetuksi. Valitusoikeus katsoi, että opiskeltava aihe oli uusi ja tuntematon kaikille kolmelle tekijälle, ryhmätyö tehtiin alle viikossa ja opiskelijoilla oli vankka koulutustausta. Tässä tilanteessa valituksen tehneen opiskelijan olisi pitänyt ymmärtää kysyä, miten muut olivat tehneet omat osionsa ja oliko tekstissä käytetty asinmukaisia lähdeviittauksia. Opiskelijan on täytynyt olla tietoinen, että raportti oli tehty kielletyllä tavalla. Valitus hylättiin.

Toinen plagiointia käsittelevän, oikeuskäsittelyyn menneen tapauksen kuvaus ja oikeuden asiakirjat ovat raportin sivuilla 67- 71: Dom Förvaltningsrätten i Härnösand 2012-08-22 (Mål nr 2121-12).
Korkeakoulu erotti opiskelijan 12 viikon ajaksi sen jälkeen, kun opiskelija palautti arvioitavaksi harjoitustyön, joka sisälsi runsaasti plagioitua tekstiä. Tekstissä ei esitetty, mikä tekstin alkuperä oli.

Hallinto-oikeus totesi, että suuria osioita (yhteensä 56 prosenttia) opiskelijan esittämästä harjoitustyöstä oli samankaltaista tekstiä kuin muissa lähteissä. Opiskelija ei ollut viitannut näihin lähteisiin. Hallinto-oikeus katsoi, että opiskelijan on täytynyt tietää, että teksti oli samaa kuin muualla julkaistuissa teksteissä. Opiskelija oli jo opiskellut pitkään ja hänen tuli olla tietoinen yliopiston ohjeista ja siitä, ettei tällaista tekstiä saa esittää omissa nimissään ilman viittauksia käytettyihin lähteisiin. Opiskelijan saama rangaistus oli asianmukainen ja erottamisen kesto sopiva suhteessa opiskelijan tekemään vilppiin. Valitus hylättiin.

Kolme tapausta, joissa opiskelija syyllistyi tenttivilppiin:

Ensimmäinen oikeuspäätös on esitelty raportin sivuilla 13-22. Kyseessä on Dom Kammarrätten i Sundsvall 2009-07-08 (Mål nr 3723-08). Opiskelija erotettiin kuudeksi viikoksi sen jälkeen kun hänellä oli mukana luvatonta materiaalia kirjallisessa kuulustelussa (tentissä). Opiskelija valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen (länsrätten), joka hylkäsi valituksen. Oikeuden (länsrätten, nykyisin förvaltningsrätten) päätöksestä valitettiin valitusoikeuteen (kammarrätten), joka myös hylkäsi valituksen. Valitusoikeuden mielestä opiskelijan tulee olla selvillä tenttitilaisuutta koskevista yleisistä säädöksista vuoden opiskelun jälkeen. Tässä tilanteessa opiskelijan katsottiin osoittaneen välinpitämättömyyttä niitä sääntöjä kohtaan, jotka määrittävät mitä tentissä saa olla mukana ja mitä ei. Niinpä opiskelijan katsottiin tietoisesti syyllistyneen vilppiin ja oppilaitoksella oli perusteet erottaa opiskelija kuudeksi viikoksi. Opiskelijan valitus hylättiin.


Toinen samankaltainen oikeustapaus esitellään raportin sivuilla 23-29:  Dom Förvaltningsrätten i Falun 2010-10-25 (Mål nr 4379-10). Oppilaitos erotti opiskelijan kuudeksi viikoksi sen jälkeen kun hänellä oli mukana luvatonta materiaalia kirjallisessa kuulustelussa (tentissä). Päätöksestä valitettiin hallinto-oikeuteen (förvaltningsrätten), joka totesi, että opiskelijoita oli useissa yhteyksissä informoitu siitä, mitkä apuvälineet ovat sallittuja tenttitilanteessa. Kyseinen opiskelija oli osallistunut samankaltaiseen tenttitilanteeseen aikaisemminkin ja hänen oli tullut huomioida annettu informaatio jo silloin. Niinpä oikeus katsoi opiskelijan osoittaneen välinpitämättömyyttä, kun hän ei huomioinut onko hänen mukanaan ollut apuväline sallittu vai ei.  Tästä syystä korkeakoulun oli syytä erottaa opiskelija. Erottamisen kesto oli asianmukainen. Opiskelijan valitus hylättiin.

Ja viimeisenä mielenkiintoinen, kolme oikeusastetta läpikäynyt tapaus: Sivuilla 30-49 esitellään asiakirjat tapauksesta Dom Regeringsrätten 2010-01-28 (Mål nr 5845-07, RÅ 2010 ref. 6). Opiskelijalla oli ollut mukanaan luvaton apuväline (taskulaskin) tentissä, ja opiskelija erotettiin neljäksi viikoksi. Oppilaitoksen sisäisten ohjeiden mukaan tentaattorin piti selvittää opiskelijoille sallitut apuvälineet ja opiskelijan velvollisuus oli ottaa selville sallitut apuvälineet ja pitää mukanaan tentissä vain tentaattorin sallimat välineet.

Opiskelija valitti erottamispäätöksestä silloiseen lääninoikeuteen (länsrättet), joka hylkäsi valituksen. Tästä päätöksestä opiskelija valitti valitusoikeuteen (kammarrätten), joka hylkäsi valituksen. Valitusoikeus katsoo päätöksessään, että sitä Ruotsin rikoslain säädöstä, että tietämättömyys tai väärä käsitys ei vapauta tekijää vastuusta, tule soveltaa myös tässä tapauksessa. Tästä päätöksestä opiskelija valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Regeringsrätten, nykyisin Högsta förvaltningsdomstolen). Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että opiskelija sanoo, että hän ei tiennyt, että ei ollut luvallista ottaa mukaan ja käyttää taskulaskinta tentissä ja että hän ei ollut tietoisesti yrittänyt toimia vilpillisesti tentissä. Kurssin ohjeissa oli kuitenkin mainittu, ettei taskulaskimen käyttö tentissä ole luvallista. Tämä oli sanottu myös tenttitilanteessa ja se oli ollut vielä kirjoitettuna taululle tenttitilanteessa.

Opiskelija siis teki valituksen erottamisestaan sillä perusteella, että ei tiennyt mitä tentissä saa olla mukana ja mitä ei. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin hylkäsi opiskelijan valituksen. Päätöksessa käydään tarkkaan läpi sitä, miten Kungliga tekniska högskolanissa opiskelijoita on ohjeistettu tenttitilaisuuksista. Oikeus pitää korkeakoulun antama ohjeistusta tarkkana ja riittävänä, kun se on jaettu opiskelijoille sekä kirjallisesti että suullisesti.  Opiskelijoille oli kerrottu, että sallittuja apuvälineitä ovat kynä, pyyhekumi ja  "fonnelsamling" (vad menar det?? vem vet?). Opiskelijan on täten täytynyt tietää, että taskulaskin on luvaton apuväline ja näin opiskelija syyllistyi vilppiin siinä merkityksessä kuin tarkoitetaan korkeakouluasetuksen (1993:100) 10. luvun ensimmäisessä pykälässä. Opiskelijan valitus hylättiin.

Tässä yllä on kuvattu tapaus, jota käsiteltiin ensin korkeakoulussa ja sen jälkeen kolmessa oikeusasteessa - ja kaikki tämä yhden taskulaskimen takia! Paljonkohan tälle caselle tuli kustannuksia jos lasketaan se työaika, jota tähän käyttivät korkeakoulun ja oikeuslaitoksen edustajat. (Ja joutuikohan opiskelija maksamaan oikeudenkäyntikulut?)

Plagiointi ja vilppi Ruotsin korkeakouluissa vuonna 2011

Ruotsissa Högskoleverket on jälleen julkaissut raportin Disciplinärenden 2011 vid universitet och högskolor, eli otsikon mukaisesti dokumentti käsittelee kurinpitomenettelyä Ruotsin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Tätä tilastoa on tehty vuodesta 2001 lähtien ja se perustuu korkeakouluasetukseen vuodelta 1993. Kurinpitomenettelyn kohteeksi joutuneiden opiskelijoiden määrä on kasvanut 522 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2011. Kirjoitin aiheesta kolme vuotta sitten otsikolla Fusk och plagiering.

(Ruotsin korkeakoulutus on siis järjestetty toisin kuin Suomessa. Kun Suomessa on pysytelty duaalimallissa, jossa yliopisto ja ammattikorkeakoulut toimivat erillisinä "toisiaan täydentäen" ja oman lainsäädäntönsä mukaan niin Ruotsissa päädyttiin korkeakoulutuksen yhtenäismalliin jo vuonna 1977. Näin olen kirjoittanut väitöskirjassani sivulla 20 :) 

Vuonna 2011 Ruotsin korkeakouluissa tilastoitiin kurinpitomenettelyjä, jotka koskivat yhteensä 790 opiskelijaa. Heistä 639 erotettiin ja 151 sai varoituksen. Erottaminen on korkeakoululainsäädännön mukaan määräaikainen ja kestää maksimissaan kuusi kuukautta. Kurinpitomenettelyyn oli päädytty 31 korkeakoulussa, mutta sen sijaan kuudessa taidekorkeakoulussa kurinpitomenettelypäätöksiä ei ollut tehty. Miesopiskelijoiden osuus kurinpitomenettelyissä on suurempi kuin heidän osuutensa opiskelijoissa.

Aihetta kurinpitomenettelyyn antoivat seuraavat teot (yleisyysjärjestyksessä):
- plagiointi ja sepittely (plagiat och fabrikation), 517 tapausta
- lunttilaput ja muuta luvattomat apuvälineet (fusklappar och otillåtna hjälpmedel), noin 150 tapausta
- luvaton yhteistyö (otillåtet samarbete), noin 100 tapausta
- opetuksen tai toiminnan liiallinen häirintä (störande av undervisningen eller verksamheten i övrigt), noin 15 tapausta
- dokumentin väärennös (förfalskning av dokument), noin 10 tapausta
- seksuaalinen tai etninen ahdistelu (sexuella eller etniska trakasserier), muutama tapaus

(Käänsin nämä itse joten ilmoitelkaa virheistä niin korjaan! Vain plagiointien lukumäärä on ilmoitettu, muut määrät arvioin taulukosta sivulta 9.)

Keskimäärin 0,25% kokopäiväopiskelijoista joutui kurinpitomenettelyn kohteeksi vuonna 2011. Siis 318 397 opiskelijaa ja 790 käsiteltyä vilppitapausta. Ja tämä luku tietysti kertoo vain viralliseen käsittelyyn edenneet tapaukset. Suomen korkeakoulujen opiskelijamäärään suhteutettuna tuo 0,25% tekisi noin 770 tapausta vuodessa.
(Tilastokeskuksen taulukoiden mukaan ammattikorkeakouluissa oli vuonna 2011 140 000 opiskelijaa ja yliopistoissa 169 000 opiskelijaa)

Högskoleverketin raportti on hyvin mielenkiintoinen! Edellisessä raportissa päätettiin, että on aiheellista paneutua tarkemmin oikeustoimiin, joihin opiskelijat ovat ryhtyneet, kun he ovat saaneet päätöksen kurinpitomenettelystä. Högskoleverket ilmoittaa käyneensä läpi joukon päätöksiä (domar), ja se on päättänyt julkaista yhteensä viiden tapauksen oikeusasiakirjat. Nyt on julkaistu kaksi förvaltningsrättenin päätöstä (hallinto-oikeus), kaksi kammarrättenin päätöstä (valitusoikeus) ja yksi Regeringsrättenin (korkein hallinto-oikeus) päätös. (En ihan osannut kääntää noita oikeuden nimiä, mutta lienevät sinnepäin, apua hain Wikipedian artikkelista Judiciary of Sweden). 

Yhteensä esitetään siis viisi tapausta esimerkkeinä opiskelijoiden tekemistä valituksista niihin kurinpitomenettelyihin (=määräaikainen erottaminen), joita korkeakoulu heihin kohdisti kyseisen opiskelijan vilpillisen toiminnan johdosta. Erottamiset olivat 4-6 viikon mittaisia. Kolmessa julkaistussa oikeuspäätöksessä on kyse tenttivilpistä ja kahdessa plagioinnista. Kaikissa oikeuspäätöksissä opiskelijan valitus hylättiin ja korkeakoulun asettamaa kurinpitopäätöstä pidettiin oikeudenmukaisena. Mutta tästä lisää myöhemmin!

Ole oma vertaisarvioijasi!

Eikö kirjoittamasi tiedeartikkeli läpäise referee-arviointia? Ehdottavatko refereet artikkeliisi runsaasti korjauksia tai jopa hylkäystä? Ei hätää, tässä ratkaisu ja julkaisuluettelosi alkaa paisua. Tee kuten eteläkorealainen tutkija Hyung-In Moon, joka väärensi sähköpostiosoitteita ja kirjoitti itse refereelausunnot omiin artikkeleihinsa. Toimi näin: samalla kun laitat artikkeliviritelmäsi lehteen, ehdota muutamia mahdollisia henkilöitä refereeksi ja ilmoita heidän sähköpostiosoitteensa, jotta lehti voi kysyä heidän suostumustaan refereeksi. Säköpostit tulevat tietenkin kaikki sinulle. Osan mahdollisista arvioijista voit keksiä ja osa voisi olla oikeita henkilöitä, joille keksit uudet sähköpostiosoitteet. Ja kun kirjoitat refereelausunnot niin muutama maltillinen korjausehdotus kannattaa laittaa, ettei homma mene liian läpinäkyväksi.

Retraction Watch raportoi, että tämä innovatiivinen toiminta on nyt kuitenkin paljastunut ja loppunut. Muut eivät sittenkään oikein tykänneet tästä referee-menettelystä ja nyt jo 35 HI Moonin artikkelia on saanut kohtalokseen poistamisen julkaisuista. Mikä meni pieleen? Moon vastasi liian nopeasti! Eräässä lehdessä huomattiin että refereelausunto Moonin artikkeleihin tuli aina 24 tunnin sisällä refereepyynnön laittamisesta. Voihan Moon!

Plagioinnin jäljillä monien vuosien jälkeen

Hauska uutinen Retraction Watch -blogissa: artikkeli vedetään pois tieteellisestä lehdestä kahdeksantoista vuotta julkaisemisen jälkeen!

Wileyn julkaiseman The Journal of Dermatology -lehden toimitus vetää japanilaisen tutkijaryhmän kirjoittaman ja vuonna 1994 julkaistun artikkelin A sulfated proteoglycan as a novel ligand for CD44 pois itseplagioinnin takia. Artikkelin poistamiseen ryhdyttiin, kun huomattiin, että tutkijaryhmä oli julkaissut saman tai samantapaisen (miten kääntäisitte sanan 'overlapping'?) artikkelin otsikolla A novel ligand for CD44 is sulfated proteoglycan muutamaa kuukautta aiemmin myös lehdessä International Immunology. (Ainakin tänään tuon ensin mainitun ja poisvedetyn artikkelin tiivistelmä on kuitenkin luettavissa PubMed-palvelussa eikä mainintaa poistamisesta ole).

Retraction Watch hauskuuttelee myös lehden toimituksen ilmoituksella, kun siinä mainitaan että kyseessä ei ole kirjoittajien vika vaan virheen syynä on toimituksellinen prosessi. Mikähän mahtoi mennä vikaan? Ilmaantuiko artikkeli itsestään julkaistavaksi ja arvioitavaksi referee-menettelyllä?

Keskustelu itseplagioinnista ei Suomessa ole oikein päässyt alkuun. Osa porukasta kieltää koko ilmiön kun plagioinnin määritelmässä sanotaan että se on kopiointia toiselta - eihän itseltä kopiointi silloin voi olla plagiointia:) Mutta, monet korkeakoulut ovat kieltäneet opiskelijoilta itseplagioinnin, kun samaa tekstiä ei saa tarjota suoritukseksi kahdesta (tai useammasta) opintojaksosta tai -kokonaisuudesta. Ja ainakin yksi suomalainen tieteellinen lehti on kieltäytynyt julkaisemasta artikkelia, jonka kirjoittaja oli jo julkaissut samaa tekstiä toisaalla.

Yllämainitun blogikirjoituksen kommentoija Fernando Pessoa esittelee myös palvelun, josta voi tarkistaa Medlinessa saatavilla olevien julkaistujen artikkeleiden yhtäläisyyksiä. Kyseessä on DejaVu: a Database of Highly Similar Citations.

Laitoin hakuun huvikseni sanan Finland ja sain tulokseksi 435 entries! Vertailu antaa tekstien samankaltaisuuden arvioinnin, kuinka monta prosenttia tekstistä on samaa kuin aiemmin julkaistussa. Suurin osa näistä samankaltaisuuksista on tapauksina vahvistamatta (unverified), mutta osa on tutkittu (examined) ja jotkut on sanktioitu (sanctioned).

Suomen ensimmäinen perusteellinen plagiointia käsittelevä teksti ilmestynyt

Suomessa tieteen ja korkeakoulutuksen piirissä tapahtuva plagiointi on vaiettu aihe. Vaikka aluksi plagiointi käsitteenä vaikuttaa selkeältä, korkeakoulutuksen piirissä toimivilla ei ole yhteistä käsitystä siitä, miten plagiointi ilmenee ja miten sen voi havaita.

Nyt meillä on saatavilla ensimmäinen perusteellinen suomenkielinen plagiointia käsittelevä teksti, kun Kari Silpiön ammattikasvatuksen pro graduna valmistunut työ on julkaisu sähköisesti Tampereen yliopiston tutkielmatietokannassa. Työ on: Opiskeluvilppi ja plagiointi korkeakoulujen opintosuorituksissa. Kirjallisuuskatsaus ja käsiteanalyysi.

Silpiön gradu on rajattu koskemaan korkeakouluopiskelijoiden tekemää vilppiä ja plagiointia (student plagiarism). Tekstissä plagiointikäsitettä avataan, ja lähdemateriaalin perusteella plagioinnista voidaan erottaa 13 erilaista tekotapaa, jotka Silpiö on luokitellut neljään pääluokkaan:

• suora kopiointi
• itsensä plagiointi
• yhteistoiminnallinen plagiointi
• yksittäiseen lainaukseen liittyvä plagiointi

Tarkemmin plagioinnin ilmenemismuodot on esitetty taulukossa 21 sivuilla 72-73.

Plagioinnin käsite sisältää erilaisia ja eritasoisia kopiointitekoja, ja Silpiö päätyykin toteamaan, että plagiointi opintosuorituksessa on luonteeltaan sateenvarjokäsite. Vilppi tapahtuu kun opiskelija pyrkii antamaan vaikutelman siitä, että on itse omalla työllään luonut ja ajatellut opintosuoritukseksi tarjoamansa kirjallisen tehtävän (osoittaa mitä on oppinut), vaikka tosiasiassa kyseessä on osittain tai kokonaan jonkun toisen tekemä työ (joku toinen on oppinut).

Silpiön gradu herättää ajatuksia ja jatkotutkimusaiheita, joihin soisi jonkun Suomessakin tarttuvan. Miksi vilpin ja plagioinnin käsittely suomalaisessa korkeakoulutuksessa on niin vaikeaa? Tätä aihetta sivutaan sivuilla 42-49. Entäpä tämä useissa englanninkielisissä tutkimuksissa todettu tulos, jota Silpiö käsittelee lyhyesti sivulla 26: opintosuorituksissaan vilppiin syyllistynyt hyväksyy todennäköisesti epärehellisiä toimintatapoja myös työpaikoilla!   

Plagioinnin ongelmaksi kokevat opettajat voivat nyt käydä perehtymässä tähän tekstiin ja hakea tukea käsityksilleen siitä, mitä plagiointi on ja miten se ilmenee opiskelijoiden teksteissä. Jatkoksi tarvitaan sitten lisää "painettua sanaa" siitä, mitä plagioinnin muotoja on perusopintovaiheen jälkeen jatko-opinnoissa ja työelämässä - vaikkapa korkeakouluissa.

Kyseessä olikin virheellinen päätös: Poliisipomon plagiaattitapaus ratkaistu

Anonyymi lukijani lähetti viestin, joka johdattaa lukemaan Turun yliopiston johtokunnan 28.2.2012 pidetyn kokouksen 2A/2012 pöytäkirjaa. Kannattaa lukea, ehdottomasti!

Pöytäkirja kertoo taas yhden - yllättävän - tavan ratkaista ongelma, joka seuraa siitä että opintosuorituksessa on plagioitu jonkun toisen henkilön  aiemmin kirjoittamaa ja julkaisemaa tekstiä. Kyse on tapauksesta, joka oli paljastunut Turun yliopistossa kesällä 2009 - jonka Iltalehti julkaisi alkuvuodesta 2011 - johon Iltalehti palasi joulukuussa 2011 - jolloin tapauksen todettiin menevän vihdoin oikeuteen 2,5 vuotta plagioinnin toteamisen jälkeen. (ks. tekstini 27.12.2011"Poliisipomon" lisensiaattitutkinto korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi).

Turun yliopiston johtokunta käsitteli asiaa kokouksessaan (28.2.2012) kohdassa 11 (tässä linkki pöytäkirjaan uudelleen).

Asianosainen on  23.2.2012 päivätyllä kirjeellään pyytänyt, että:
 1. johtokunta poistaa tiedekuntaneuvoston 23.6.2009 tekemän lisensiaatintutkimuksen hyväksymisen
 2. dekaani poistaa 23.6.2009 asianosaiselle myönnetyn oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon.
Perusteluna pyynnöille on se, että lisensiaatintyö ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä.

Johtokunnan pöytäkirjassa todetaan, että Turun yliopiston johtokunta oli käsitellyt kyseistä lisensiaatintutkimusta kaksi kertaa vuoden 2010 loppupuolella siinä todetun plagioinnin takia. Plagiointia koskeva materiaali oli jaettu johtokunnalle tämän kokouksen esityslistan oheismateriaalina.

Johtokunta oli kokouksessaan 8.12.2010 päättänyt pyytää korkeimmalta hallinto-oikeudelta kyseisen lisensiaatintutkimuksen ja sen perusteella annetun lisensiaatin tutkinnon myöntämistä koskevien päätösten purkamista  perusteluinaan "oikeusturvasyyt" ja "tapauksen
ennakkoratkaisumaisuus".

Toisin kävi.
Ensinnäkin päätösten purkamista lähdettiin hakemaan vasta yli vuotta myöhemmin (kun Iltalehti otti asian uudelleen esille). Toiseksi, asianosaisen sanotaan olleen yhteydessä tiedekuntaan keväällä 2011 (hmmm...) ja lähettäneen helmikuussa 2012 pyynnön poistaa lisensiaattityön hyväksymispäätös ja lisensiaatintutkinnon myöntämispäätös (hmmm...) No sittenpä tiedekunta ei hakenutkaan hallintopäätösten purkamista (aikaa päätöksestä hakea päätösten purkamista korkeimmalta hallinto-oikeudelta oli kulunut yksi vuosi ja yli kaksi kuukautta päälle) vaan Turun yliopiston johtokunta päätti, että kyseessähän olikin vain asiavirhe. Nyt asia on korjattu ja lisensiaatintutkinto on peruttu asiavirheenä.

Perustelut ovat tällaiset:

"(...) tapauksessa sovellettavana asiavirheen korjaamisperusteena on selvästi virheellinen selvitys.
Virheellisyyden on oikeuskirjallisuudessa katsottu voivan aiheutua päätöksen perusteena olleista tiedoista tai selvityksistä, jotka sittemmin todetaan selvästi riittämättömiksi tai selvästi paikkansa
pitämättömiksi. Asianomaisen omalla menettelyllä viitataan ”niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä” (HE 72/2002, vp s. 105).

Perusteluja pyöritellään vielä monelta kantilta - käykäähän lukemassa. Hauskin kohta perusteluissa on se, kun todetaan, että tällainen asian käsittely asivirheenä on perusteltua, koska hallintokäsittely on kestänyt jo 2,5 vuotta.

Päätös: Johtokunta päätti poistaa lisensiaatintutkimusta koskevan hyväksymispäätöksen.

                                         - mie kyllä lähen lukemaan lakia -

Plagioinnista Nelosen uutisissa

Helsingin yliopiston suunnitelma ottaa (vihdoin) käyttöön plagioinnintunnistusjärjestelmä ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen, kun Nelosen uutiset selvensi asiaa 27.2. uutislähetyksessään.

Edellisessä blogitekstissäni viittasin blogitekstiin, jossa plagioinnin lisääntyminen kiellettiin, mutta nyt saatiinkin toisenlainen näkökulma asiaan. Uutisiin haastatellut toteavat plagioinnin lisääntyneen niin, että sitä tulee vastaan jopa viikoittain. Kun nyt plagioinnin todettiin lisääntyneen, niin samalla plagioijat tunnistettiin: asialla ovat (tietysti) muualta Suomeen tulleet opiskelijat, ts. ulkomaalaiset. Onko lopputulema siis, että suomalaiset eivät edelleenkään plagioi?

Ei plagiointi ole lisääntynyt...

Näin voi päätellä keskustelusta, jota on käyty Helsingin yliopiston ja Turun Sanomien välillä. Plagiaatintunnistusjärjestelmää HY:ssä pilotoivat ovat päivittäneet blogiinsa tekstin Plagiaatintunnistusjärjestelmän hankinnan syistä Turun Sanomissa. Tekstin mukaan lehtien toimittajat ovat innostuneet kyselemään onko plagiointi lisääntynyt, kun nyt Helsingin yliopistoonkin hankitaan plagiaatintunnistin. Vastaus on rehellinen ei, kun blogitekstissä todetaan että "syyt järjestelmän hankkimiselle löytyvät ohjauksen ajankäyttöön liittyvästä säästöstä sekä opetuksen laadun kansainvälisistä mittareista.  Kaikilla varteenotettavilla korkeakouluilla pitää  olla plagiaatintunnistusjärjestelmä."


Miten on, liekö Turun Sanomien toimittaja täysin vakuuttunut HY:n vakuutteluista. Lehdessä 5.2. 2012 julkaisussa pääkirjoituksessa Luottamus hyvä, kontrolli parempi rohjetaan todeta, että "Suomalaisen koulutusyhteiskunnan Eedeniin on luikerrellut vastenmielinen käärme. Akateemisten oppiarvojen uskottavuutta ovat alkaneet horjuttaa paitsi valelääkärit ja ulkomailta ostetut tohtorintutkinnot myös opinnäytetöihin liittyvä plagiointi."

Kysymys jonkin asian lisääntymisestä tai vähenemisestä on jatkokysynys sille, miten paljon asiaa on ollut aiemmin. Kun nyt kysytään "Onko plagiointi lisääntynyt?" niin kysytäänkö kohta "Onko plagiointi vähentynyt?" Ja unohdetaanko kysyä se peruskysymys: "Kuinka paljon Suomessa plagioidaan?"

Korkeakouluopettajan turhautuminen

Opettajalehden numerossa 20/2011 ilmestyi Keskustelua -palstalla nimimerkin Epätoivoinen pyristely kirjoittama teksti: "Kaikki valmistuvat amk:ssa". Kirjoittaja tuo esille turhautumisensa siihen, miten ammattikorkeakouluissa pyritään tuottamaan tutkintoja halvalla ja samalla laatu unohtuu. "Halvalla syntyy, kun opetusta on vähän, ei vaadita osaamista, opiskelijan ei tarvitse oppia, kun opettajalla ei ole resursseja kontrolloida osaamista, kaikki vähäiset suoritukset hyväksytään."  Kirjoittaja mainitsee myös plagioinnin, mutta hyväähän tässä maininnassa on se että ainakaan tässä kuvatussa tapauksessa plagiaattitekstiä ei hyväksytty: "Rahan anto valmistuneista on johtanut siihen, että viis veisataan siitä, osaako amk:sta valmistunut lujuuslaskelmia, yhdyssanoja tai prosenttilaskuja. Taustalla johto painostaa, että kaikkien on valmistuttava. Jos opettaja tiedottaa törkeästä plagioinnista, esimies toteaa opiskelijalle, että ei onnistunut tällä kertaa, yritä uudestaan." Odotin, että joku olisi Opettajalehden palstalla jatkanut keskustelua korkeakouluopiskelijoilta vaadittavasta osaamisesta ja samalla ehkä kertonut mahdollisesta plagioinnistakin tuon ylämainitun nimimerkin kirjoituksen jälkeen, mutta kun ei niin ei.

Ruotsissa on, Suomessa ei

Ruotsissa Högskoleverket raportoi vuosittain korkeakoulutuksen piirissä havaitut vilppitapaukset. Vuoden 2010 tilannetta selvittävässä raportissa Disciplinära åtgärder mot studenter. Innehåller även disciplinärenden vid högskolor och universitet 2010 kerrotaan, että yhteensä 750 opiskelijan todettiin syyllistyneen sellaiseen vilppiin, josta opiskelijalle oli seuraamuksia. Vuoteen 2009 verrattuna kasvua oli 48 prosenttia. Suurin yksittäinen vilpin muoto oli plagiointi - mitä se on ollut koko sen ajan, minkä Högskoleverket on asiasta raportoinut. Kun vuonna 2001 plagiointitapauksia raportoitiin 68, vuonna 2010 luku oli 406.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten Ruotsissa korkeakoulutuksen vilppitapaukset raportoidaan ja niitä seurataan (Fusk och plagiering, vuonna 2009). Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö ei asiaa seuraa, eikä asiaa mainita myöskään Korkeakoulujen arviointineuvoston teksteissä. Vertailun vuoksi voisikin miettiä tätä: vuonna 2010 Ruotsin korkeakouluissa oli 406 plagiointitapausta - Suomessa yksi.
(Lukumäärä 1 on siis todettu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan toimintakertomuksessa vuodelta 2010, sivulla 2).

- huokaus -

Mikä on plagioinninesto-ohjelma?

Sanavalinnat vaikuttavat siihen, miten jokin asia ymmärretään. Jotkut jopa uskovat, että sanoilla rakennetaan yhteistä ymmärrystä ympäröivästä maailmasta.

Nonnii, juolahti vaan mieleen että mitä tarkoittaa sana 'plagioinninesto-ohjelma'? Sana on otettu käyttöön (yhteen tai erikseen kirjoitettuna) useissa suomalaisissa korkeakouluissa silloin, kun puhutaan sähköisistä plagiaatintunnistimista. Sanavalinta on kyllä aika veikeä - uskooko joku ihan tosissaan, että on olemassa jokin ohjelma, joka ESTÄÄ plagioinnin :)

Jonkin verran sähköiset plagiaatintunnistimet voivat tunnistaa internetissä julkaistuista teksteistä kopioituja tekstejä, mutta eihän niillä voi plagiointia estää. Päinvastoin, plagiaatintunnistimia on helppo huijata tekstiä hieman muuttamalla. Lisäksi monilla aloilla on käytettävissä paljon aiempia tekstejä, joita ei ole saatavissa sähköisenä. Ja voihan kauppaa käydä vaikkapa sellaisilla esseillä tai opinnäytetöillä, joita ei ole julkaistu sähköisesti. Monella tieteenalalla on vielä tilanne, että alan suomalainen tieteellinen lehti on lämmennyt (liian) hitaasti sähköiselle julkaisemiselle, joten vain paperisena julkaistun tieteellisenkin tekstin käyttäminen vaikkapa opinnäytetyössä voi onnistua, elleivät työn ohjaaja ja tarkastaja ole valppaina.  Plagiointia on huhuttu tapahtuneen myös siten, että sopiva teksti löytyy englanninkielisenä, se laitetaan Google-kääntäjään, ja kun tuotoksen kieliasua vähän siistii niin tehtävä valmistuu nopeasti. Tällöin puhutaan käännösplagiaatista. Tähän tekniikkaan jotkut plagiaatintunnistimet ovat tosin jo onnistuneet kehittämään tunnistusmenetelmää.

- Olkaahan varovaisia siellä! -

Plagiaatintunnistimien käyttöönotto

Vaikka plagiointia ei Suomessa edelleenkään tunnusteta olevan, monet korkeakoulut ovat kuitenkin ottaneet käyttöön sähköisiä plagiaatintunnistimia opiskelijoiden kirjallisten suoritusten ja opinnäytetöiden tarkistusta varten. Tätä asiaa ihmettelin jo puolitoista vuotta sitten Kever-Osaaja -lehdessä julkaistussa artikkelissani Plagiointia Suomen korkeakouluissa? Kysymysmerkki otsikkoon piti jättää sen takia, että vaikka "käytäväpuheissa" plagioinnista puhutaan paljon ja opintosuorituksissa sitä nähdään olevan, niin tilastoihin tai vaikkapa korkeakoulutuksen laatuarviointeihin opiskelijoiden (tai muidenkaan) tekemä plagiointi ei päädy.

Sähköisiä plagiaatintunnistimia on käytetty systemaattisesti jo pitkään englanninkielisellä korkeakoulutuksen alueella sen jälkeen, kun plagioinnin huomattiin lisääntyneen. Alunperin plagiaatintunnistusohjelmia kehitettiin nimenomaan ohjelmoinnin opiskelijoiden plagiaattien tunnistamiseen, mitä koskevia artikeleita julkaistiin jo 1980-luvulla. Internetin käytön yleistyessä 1990-luvulla plagiaatintunnistimia kehitettiin ja alettiin käyttää tekstien yhdenmukaisuuksien havaitsemiseksi, ja 2000-luvulle tultaessa plagiaatintunnistien käyttö arkipäiväistyi korkeakouluissa. Myös monet englanninkieliset tieteelliset lehdet ovat ottaneet käyttöön plagiaatintunnistimet ja lehdelle julkaistavaksi lähetetyt artikkelit käyvät tunnistimessa.

Suomessa plagiaatintunnistimia on otettu käyttöön pikkuhiljaa. Oulun yliopisto ja Åbo Akademi ovat jo useamman vuoden käyttäneet plagiaatintunnistimia, ja ammattikorkeakoulut päätyivät muutama vuosi sitten hankkimaan yhteishankintana Urkund-järjestelmän, jota monet amkit käyttävätkin jo systemaattisesti. Nyt myös Helsingin yliopistossa on paneuduttu asiaan, kun siellä lähdettiin viime vuonna pilotoimaan plagiaatintunnistimen käyttöönottoa. (ks. Plagiaatintunnistamisjärjestelmän pilotointi).

Plagiaatintunnistimien käyttöönotto näyttää olevan Suomessa paitsi hidasta myös vaikeaa. Muualla jo vuosikausia käytettyjä järjestelmiä pilotoidaan (uudelleen) ja käyttökokemuksista tai plagiaattien määrästä ei ole tietoa. Hankalaa on sekin, jos plagiaatintunnistimen antamaan mekaaniseen raporttiin luotetaan sokeasti, kun tiedetään että tunnistin voi antaa vääriä tuloksia, olivatpa ne positiivisia tai negatiivisia vääriä tuloksia. Siteeraan itseäni, eli tässä pätkä yllämainitusta artikkelistani: "Ohjelma merkitsee jostain sähköisestä dokumentista lainatun ja asianmukaisesti lähdemerkinnällä ja lainausmerkeillä varustetun osion kopioiduksi tekstiksi, ja opettajan tulee tarkastaa tällöin lähdemerkintätavan oikeellisuus. Väärät negatiiviset tulokset johtuvat ohjelmiston puutteista; ohjelma ei välttämättä hae vertailua kaikista sähköisesti julkaistuista aineistoista. Paperista paperiin plagioiminen jää myös opettajan tunnistettavaksi."

Vuoden 2012 aloitus

Vuonna 2012 plagiointitutkija on valintojen edessä.

Valinta 1. Mitä teen kun edessä on yksi suomalainen suomeksi kirjoitettu plagiaattiväitöskirja? Asia on yleisesti tiedossa kyseisessä yliopistossa, mutta asiaa ei siellä käsitellä. Väitöskirja on julkaistu sähköisesti, samoin siihen plagioiduista teksteistä suuri osa on sähköisesti julkaistu ja helposti löydettävissä. 

Valinta 2. Mitä teen kun edessäni on kaksi lähes identtistä ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä? Ne on sähköisesti julkaistu, eri vuosina, tekijän nimi on erilainen ja otsikossa on yksi sana muutettu toiseksi.

Valinta 3. Mitä teen kun eräässä Suomessa suomeksi julkaistussa tieteellisessä (oppi)kirjassa on sivutolkulla hyvin asiantuntevaa tekstiä, joka kuitenkin on suoraa käännöstä muutamasta englanninkielisestä lähteestä. Asianmukaiset lähdemerkinnät puuttuvat ja lukijalle jää vaikutelma, että kirjoittaja on itse nuo (hienot) ajatukset pukenut sanoiksi.   

Vuoden 2011 päätös

Kiitos aktiivisille blogini lukijoille palautteesta ja juttuvinkeistä vuonna 2011!
Tänä syksynä olen kirjoittanut hieman aiempaa vähemmän, mutta se ei suinkaan johdu kiinnostukseni hiipumisesta tähän aiheeseen, päinvastoin! Monta mielenkiintoista tapahtumaa ja vilppiä on tiedossa ja "tutkinnassa" ja julkaisen niistä kirjoituksia, kunhan saan tilaa päiviini näiltä muilta, elämässä hieman tätäkin aihetta tärkeämmiltä tehtäviltä.

Vuoden 2011 merkittävin plagiointitapaus oli Saksan puolustusministeri zu Guttenbergin väitöskirjan paljastuminen plagiaatiksi. Tapaus johti myös monen muun saksalaisen väitöskirjan uudelleen tarkasteluun ja hylkäämiseen. Saksan plagiointitutkija Debora Weber-Wulffin blogia Copy, Shake and Paste seuraamalla pysytte ajan tasalla Saksan ja Keski-Euroopan tiedemaailman plagiointiuutisista.

Onko Suomessa ollut plagiointia vuonna 2011? Täytyy malttaa hetki ja odottaa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan katsausta vuoteen 2011, TENKin toimintakertomukseenhan on sitten kirjattu oliko Suomessa yhtään vilppitapausta vuonna 2011. Vuoden 2010 toimintakertomuksesta selviää, että vuonna 2010 Suomessa oli yhteensä seitsemän vilppiepäilyä, joista viisi todettiin aiheettomiksi. Tässäpä Suomen tulokset vuodelta 2010:
"...tutkimusorganisaatiot ilmoittivat TENKille yhteensä seitsemästä hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilystä. Epäilyt selvitettiin siinä organisaatiossa, johon epäilyn alainen tutkimus oli tekeillä tai tehty. Näistä viidessä tapauksessa ei HTK-loukkausta todettu. Yhdessä tapauksessa todettiin vilppi, nimittäin luvaton lainaaminen eli plagiointi. Yhden ilmoitetun plagiointitapauksen käsittely oli vielä kesken joulukuussa 2010."

Vuonna 2010 Suomen tiede- ja korkeakoulumaailmassa oli siis yksi vilppitapaus, ja tästä juolahtikin mieleen Liisa Räsäsen kirjoittama fiktiivinen kertomus Tieteen integriteetin puolustajat. Tieteen integriteetin puolustamisesta voi kirjoittaa myös huumorin avulla, käykäähän lukemassa!

"Poliisipomon" lisensiaattitutkinto korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi

Iltalehti kirjoitti 20.12.2011 otsikolla Poliisipomon vilppi vihdoin oikeuteen. Juttu käsittelee Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ilmennyttä plagiointitapausta, josta kirjoitin täällä blogissa alkuvuodesta 2011 (Plagiaatti oikeustieteen alalla). Nyt oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Mähönen on kertonut Iltalehdelle, että tiedekunta jättää korkeimmalle hallinto-oikeudelle "ylimääräisen muutoksenhaun vielä ennen joulua". Kyseessä on tapaus, joka tuli ilmi kesällä 2009, eli muutoksenhakuun lähdetään kaksi ja puoli vuotta plagioinnin toteamisen jälkeen. Turun yliopisto "pyytää KHO:ta purkamaan tiedekuntaneuvoston aiemman päätöksen, jolla helsinkiläisen ylikomisarion plagioinniksi paljastunut lisensiaattityö hyväksyttiin. Samalla se pyytää, että annettu oikeustieteen lisensiaattitutkinto mitätöidään."

Näin siis toimii Turun yliopisto tutkinnon purkamisasiassa. Itä-Suomen yliopisto sen sijaan mitätöi Tatjana Degenhardtin väitöskirjan ja tohtorin tutkinnon tiedekuntaneuvoston kokouksen tekemällä päätöksellä, ks. Plagiointitutkija 23.7.2011. Mikähän tässä on "oikea" tapa toimia, uskoako oikeustieteen oppineita vai luonnontieteilijöitä/metsätieteilijöitä? Uskotaanko ja seurataanko jatkossa Turun yliopistoa vai Itä-Suomen yliopistoa?

Kolmas tapa toimia on olla toimimatta ja noudattaa uskomusta, että kun opintosuoritus on hyväksytty niin asiaa ei voi enää muuksi muuttaa. Helsingin yliopistossa kerran yksi väitöskirja hyväksyttiin, sitten hylättiin, ja sitten hyväksyttiin, ja sitten todettiin että jos haluaa hylätä niin pitää hylätä viimeistään väitöstilaisuudessa, muuten se ei ole mahdollista.Tämä tapahtui aikana ennen tämän blogin syntyä eikä minulla ole tietoa miksi tätä Prycen väitöskirjaa ei olisi haluttu hyväksyä. Tässä linkki asiaa koskevaan MTVn uutiseen: Helsingin yliopisto hyväksyi hylätyn väitöskirjan.

- Ota näistä selvää -

45 minuuttia: valetutkinnoista ja plagioinnista

Tänä syksynä MTV:n 45 minuuuttia paneutui toisenkin kerran korkeakoulutuksen laatukysymyksiin, kun ohjelmassa käsiteltiin 16.11.2011 valetutkintoja valelääkärikohun innoittamana. Toimittaja Tuula Malinin laatimassa ohjelmassa Väärät tohtorit ja valemaisterit käsitellään valetutkintojen ongelmaa kahdesta eri näkökulmasta, eli kyseessä voi olla 1) valeyliopiston antama todistus tai 2) oikean yliopiston väärennetty todistus. Molempia saa rahalla, ja molempia saa tilata netin kautta. Ohjelman loppupuolella siirrytään käsittelemään plagiointia Suomen korkeakouluissa.

Aluksi ohjelmassa paneudutaan tohtorin ja maisterin tutkinnot "etäopiskellen" hankkineen Shaukat Anjamin näkemyksiin tutkinnoistaan, kun toimittaja "kävi tapaamassa kasvatustieteen valetohtoria". Anjam kertoo että hänellä ei ole väitöskirjastaan kopiota, "se on laitettu sinne". Anjam sanoo ettei ole tehnyt mitään väärää ja sen takia pystyy rauhallisesti keskustelemaan asiasta toimittajankin kanssa. Ohjelmassa vieraillaan netissä toimivan University of Berkleyn sivuilla ja sanotaan että tohtorin tutkinnon saa 2500 eurolla (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 3.9.2011, 21 vuotta rehtorina - tohtorin tutkinto olikin ostettu).

Ohjelman toinen teema on plagiointi. Toimittajan mukaan "Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ollaan entistä huolestuneempia plagioinnin lisääntymisestä. Harjoitustöitä, esseitä ja oppinnäytetöitä otetaan surutta omiin nimiin alalla kuin allalla." Olen itse samaa mieltä toimittajan kanssa, mutta tällainen näkemys on aika tavalla ristiriidassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan esittämien "virallisten" näkemysten kanssa. Eihän TENKin useiden lausuntojen mukaan Suomessa juurikaan ole plagiointia - ei sen puoleen ole tutkimusvilppiäkään, siis TENKin mukaan. Ohjelmassa kuitenkin esitetään, miten jotkut yliopistot ovat alkaneet hankkia välineitä tekstivarkaiden paljastamiseksi. (Tätä samaa teemaa pohdin kirjoituksessani Plagiointia Suomen korkeakouluissa?)  Nyt ohjelmassa todetaan että on paljastunut esimerkiksi tekstin kopiointia Wikipediasta, ja ohjelmaan haastatellun, Tampereen yliopiston Mikko Markkolan mukaan plagiaatintunnistimen antama näyttö plagioinnista on näin ollen kiistaton.      

Ohjelmassa mainitaan Carl Öhmanin ja Jari Vilenin tapaukset (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 31.12.2009 Tapaukset Jari Vilen ja Carl Öhman) ja Pauliina Takalan tapaus (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 3.9.2010 Onko sitä sittenkin?). Takalan teksti oli käytetty Urkund-ohjelmassa ja silloin oli havaittu lähdeviitteiden puuttuminen. Ohjelmaan haastateltu Jyväskylän ammattiokorkeakoulun eettisen toimikunnan puheenjohtaja Eila Latvala vetoaa Urkundin ehdottomuuteen, "kun tää ajetaan Urkundilla tää teksti ja sieltä tulee vastaus niin sehän on kiistaton asia, se on silloin plagioinnista kysymys".

Ohjelmaan haastatellut korkeakoulujen edustajat siis luottavat Urkundiin plagiointinäytön hankkimisessa. Näkemys on kuitenkin yksipuolinen ja ongelmallinen: ensinnäkin Urkund -järjestelmä - samoin kuin mikä tahansa muu plagiaatintunnistin - tunnistaa vain osan sähköisesti julkaistuista teksteistä (ks myös Plagiointitutkijan teksti tämän vuoden tammikuussa: Miten hyvin sähköiset plagiaatintunnistimet toimivat?). Toiseksi, plagiaatintunnistimia on helppo hämätä tekstiä muuntelemalla. Kolmanneksi, mikään sähköinen plagiaatintunnistin ei voi tunnistaa kirjallisista lähteistä kopiointia. Korkeakoulujen kirjastot ovat pullollaan vain paperimuodossa julkaistuja tekstejä, joiden kopiointi jää huomaamatta jos luotetaan vain sähköiseen plagiaatintunnistimeen. Kannattaa pitää mielessä että kyllä plagioida osattiin ennen tekstien sähköistymistäkin:) Jos opiskelijan tekstissä on vaikkapa runsaasti vanhoja lähteitä niin lukija saattaa alkaa miettiä koko tekstin alkuperää.
 

Täällä Plagiointitutkijan blogissa olen kirjoittanut aiemmin myös kolmannesta tavasta hankkia valetutkinto, 3) teetetään opintosuoritukset ulkopuolisella henkilöllä (ks esimerkiksi 21.10.2009 Osta essee, osta opinnäytetyö tai  Apua Nursing -opintoihin 4.9.2010). Eritasoisia opinnäytetöitä väitöskirjaan saakka kirjoitutetaan ja teksti ostetaan ulkopuolisilta henkilöiltä. Opinnäytetyön tai väitöskirjan voi tilata netistä tai sitten voi sopia muuten vaan kirjoittajan kanssa tekstin aiheesta ja tasosta ja valmiista tekstistä maksettavasta sopivasta summasta. Tekstin ostettuaan opin(näytetyön) ostanut voi mennä esittelemään "työtään" seminaariin tai väitöstilaisuuteen ja hupsista vaan, tutkinto on koht' sillään valmis ja todistus kädessä. Ostettuun teokseen kannattaa ostajan toki tutustua sen verran, että tietää mitä on "kirjoittanut" ja "käyttänyt lähteenä" jotta osaa vakuuttaa kuulijat ja tarkastajat omasta "osaamisestaan". Muutenhan joku ilkeämielinen tarkastaja voi epäillä tekstin aitoutta ja esittää hankalia kysymyksiä, joihin valmistautumaton opiskelija ei osaakaan vastata...

45 minuuttia: pätkä plagioinnista

MTVn ajankohtaisohjelma 45 minuuttia käsitteli 9.11.2011 tieteellistä vilppiä ja plagiointia, kun se otti esille Saksan poliitikkojen väitöskirjojen epäselvyydet. Valetohtoriksi kopioimalla (tämä linkki on Youtubessa julkaistuun 5 min kestävään klippiin) kertoo eniten Karl Theodor zu Guttenbergin väitöskirjasta ja se paljastumisesta plagiaatiksi, mutta ohjelmassa viitataan myös muihin paljastuneisiin tapauksiin. Saksan "plagiointilanteesta" pääsette ajan tasalle seuraamalla Copy, Paste and Shake -blogia, johon olen täällä blogissani jo useamman kerran viitannut.

45 minuuttia on haastatellut ohjelmaan mediaprofessori Debora Weber-Wulffia, hän on siis tuon edellä mainitun blogin ylläpitäjä, ja Martin Heidingsfelderiä, joka on kehittänyt VroniPlag-järjestelmää. VroniPlag on wikipalvelu, jossa on tarkasteltu saksalaisten poliitikkojen väitöskirjojen sisältämää plagiointia. Asiasta kiinnostuneet netin käyttäjät voivat jättää wikiin tietonsa ja näyttönsä kunkin tarkasteltavana olevan asiakirjan sisältämästä plagioinnista. Saksankielisellä VroniPlagia käsittelevällä Wikipedia-sivustolla on kooste 16 tarkastellusta väitöskirjasta, ja niiden sisältämä plagiointi on kuvattu prosenttiosuutena. Monen poliitikon väitöskirja on näin osoitettu plagiaatiksi, mikä on johtanut väitöskirjan ja tohtorin tutkinnon mitätöimiseen.

Haastattelussa Martin Heidingsfelder toteaa sen, mitä maalaisjärkikin sanoo: "He ovat itse päättäneet väitellä ja plagioida. Omista virheistä on myös vastattava. Meitä väärinkäytösten paljastajia he eivät voi tässä kohdin syyttää. Vastuu on tekijöillä itsellään."

Saksan plagiointitutkija palkittiin

Olen aiemmin kertonut täällä blogissani saksalaisesta Copy, Shake, and Paste -blogista, jota ylläpitää Debora Weber-Wulff. Hän ylläpitää saksankielistä plagiarismista kertovaa sivustoa, mutta raportoi plagiointitapauksista myös englanniksi tässä blogissaan. Plagiointitapauksista kirjoittamisen lisäksi Weber-Wulff on testannut erilaisia plagiaatintunnistimia ja arvioinut niiden toiminnan tehokkuutta. (ks. Miten hyvin plagiaatintunnistimet toimivat?)

University of Applied Sciences HTW Berlin, jossa Weber-Wulff työskentelee, palkitsi hänet 18.10.2011 vuoden "tiedejulkistajana" ansioistaan plagointitapausten tutkijana ja toimimisesta plagiarismin asiantuntijana mediassa. Weber-Wulff kehuu työnantajaansa blogikirjoituksessaan I'm so honored!

Ja kyllä, korkeakoulun johdolta on erinomaisen ryhdikästä ja laadukasta toimintaa, kun se sallii plagiointisivuston ylläpitämisen korkeakoulun palvelimella osana korkeakoulun nettisivustoa. Weber-Wulff itsekin toteaa, että jokaisesta yliopistosta ei ehkä olisikaan mielekästä tulla liitetyksi plagiointiasioihin. HTW Berlinissä plagiointitutkimus on osa Weber-Wulffin työtä ja mukaan työhön on tullut myös aiheesta kiinnostuneita jatko-opiskelijoita.

21 vuotta rehtorina - tohtorin tutkinto olikin ostettu

Helsingin sanomat julkaisi eilen (2.9.2011) pääkirjoitustoimittaja Pekka Mykkäsen tekstin Pihtiputaan valetohtorin opetukset. Jutussa kerrotaan Viitaseudun opiston rehtori Shaukat Anjamista, joka on toiminut Pihtiputaan ja Viitasaaren kansalaisopistojen rehtorina vuodesta 1990 lähtien. Viime eduskuntavaaleissa Anjamin tarkoituksena oli asettua keskustan ehdokkaaksi, mutta vaalien ehdokasasettelun yhteydessä Anjamin yhdysvaltalaiset maisterin ja tohtorin tutkinnot paljastuivat ostetuiksi, tekaistuiksi, tutkintoja myyvien "paper mill" -tehtaiden tuotoksiksi. Keskisuomalainen käsitteli asiaa vaalien ehdokasasetelun aikaan (29.10.2010), ja otsikoi jutun näin: Valetohtori pyrkii eduskuntaan. Jutussa todetaan, että Berkleyn yliopisto myy tohtorin tutkintoja 3900 dollarin hintaan ja että valmistumisaika voi olla jopa vain kaksi viikkoa. Anjam itsekin myöntää ettei ole koskaan käynyt tuossa yliopistossa ja että hän oli estynyt osallistumaan omaan väitöstilaisuuteensa.

Viime vuoden lopulla Viitasaaren kaupungin ja Pihtiputaan kunnan sivistyslautakunnassa käsiteltiin asiaa, ja Anjam todettiin päteväksi virkaansa. (mm. Sivistys.net raportoi tapauksesta useita kertoja.)

Mykkänen esittää pääkirjoituksessaan, että olisi syytä tarkentaa ulkomaalaisten tutkintojen hyväksymistä. Ongelmallisia ovat ensinnäkin nämä virtuaalisesti toimivat, tutkintoja myyvät "yliopistot" ja toiseksi se, että myös todellisten ja aitojen yliopistojen tutkintotodistusten väärentäminen on helppoa nykyisellä tietotekniikalla ja kuvankäsittelyohjelmilla.

Mutta jos eettiset kysymykset ovat tuntemattomia, valuutatilille jäi dollareita ja maisterin tai tohtorin tutkinto kiinnostaa, niin tässä linkki University of Berkleyn sivuille.

UEF eettisten kysymysten ääressä

Itä-Suomen yliopiston väliaikainen eettinen toimikunta on antanut lausuntonsa Carsten Carlbergin tapauksesta. Karjalaisen mukaan (31.8.2011) "lääketieteen professori Carsten Carlberg oli laiminlyönyt ohjaajan velvoitteita, kun hänen tutkimusryhmäänsä kuuluneen Tatjana Degenhardtin väitöskirjasta paljastui manipulaatiota". Karjalaisen jutussa ei mainita artikkeleita, jotka on vedetty pois tieteellisistä lehdistä ja joissa Carlberg oli myös kirjoittajana. Toimikunta ei siis löytänyt näyttöä siitä, että Carlbergin toiminnassa olisi vilppiä tai piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Väliaikainen eettinen toimikunta ei ota kantaa Carlbergin työsuhteeseen, mutta toimikunnan puheenjohtaja, akateeminen rehtori Kalervo Väänänen toteaa Karjalaiselle: "Mutta sanotaanko näin, että suomalaisen työantajakäytännön mukaan meillä ei ole selvityksen perusteella aineksia erottamiseen".

Itä-Suomen yliopiston julkaiseman tiedotteen mukaan yliopiston rehtori Perttu Vartiainen nimitti tämän väliaikaisen eettisen toimikunnan tutkimaan Carlbergin toimintaa Itä-Suomen yliopistossa, sen jälkeen kun oli selvinyt että Luxemburgin yliopisto oli ryhtynyt toimiin Carlbergin toimien selvittämiseksi. Perttu Vartiainen nimitti tähän väliaikaiseen eettiseen toimikuntaan kuusi miestä: puheenjohtajana akateeminen rehtori Kalervo Väänänen ja muina jäseninä dekaani, professori Timo Jääskeläinen, professori (emeritus) Ossi V. Lindqvist, professori Jorma Palvimo, professori Risto Turunen ja toimikunnan sihteerinä johtava lakimies Petri Rintamäki. Tutkimuseettisiä ongelmia ei siis löytynyt. Toimikunta kuitenkin päätyi esittämään, että työilmapiiriongelmia tulisi korjata ja opiskelijoiden ohjaamiseen liittyviä ohjeita tarkastaa.