Plagioinnista A-studiossa

Tänään A-studio lähetti jutun "Yliopistoissa varastettuja lainoja?", johon plagiointitutkijaakin haastateltiin muutama viikko sitten. Aiheena oli siis yliopistoissa tapahtuva plagiointi ja professoritason teksteistä puuttuvat lähteet. Toimittaja Tero Koskinen oli käynyt tutustumassa peruskoulun 8. luokan äidinkielen opiskeluun, mistä paljastui, että kasiluokkalainen kyllä tunnistaa tekstin tekijän. Sen sijaan yliopistossa työskenteleviltä tekstin alkuperän tunnistaminen ja tunnustaminen ei aina onnistu.

Tieteen doping?

Ilkka Niiniluoto kirjoitti vuonna 2001 Yliopisto-lehden nro 5 pääkirjoituksessa tiedeyhteisön eettisistä pelisäännöistä (Lahden MM-kisojen skandaalina esitettyjen doping-paljastusten jälkeen). Hän kuvaa urheilussa moraalin olevan ”[…] venynyt: kepulikonsteja saa käyttää, kunhan ei jää kiinni; jos käry käy, julkisuuteen levitetään valheiden sumuverho” ja jatkaa kysymällä: ”Onko sinisilmäistä uskoa, että tieteessä asiat ovat paremmin?” Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Niiniluoto nimeää suomalaisen tieteen antidopingtoimikunnaksi, onhan se Niiniluodon mukaan korostanut etiikkaa koskevan tutkimuksen ja julkisen keskustelun merkitystä.

Helsingin yliopistossa toteutettiinkin vuonna 2003 tutkimuseettisen ilmapiirin kartoitus. Vaikka kartoituksen tulokset voivat järkyttää herkkiä lukijoita, julkista keskustelua asiasta ei kuuden vuoden aikana ole saatu aikaiseksi. Suomesta puuttuu edelleen tutkimuseettisten ohjeiden noudattamista ja noudattamatta jättämistä koskeva, koko maan laajuinen tutkimus, johon tietoa olisi haettu tutkijoilta, yliopistojen opettajilta ja opiskelijoilta itseltään.

Tieteen antidopingtoimikunta on antanut ohjeet siitä, miten tieteen doping (=tieteellinen vilppi) vältetään ja miten toimitaan jos käry käy. Tieteessä julkinen ”dopingkäry” käy harvakseltaan, vaikka esimerkiksi Helsingin yliopistoa koskeneessa selvityksessä tutkijat kuvasivat useita kymmeniä vilppitapauksia. Myös plagiarismi.fi –sivustolla on useita eri tiedonantajien kuvaamia, eri korkeakouluissa tapahtuneita vilppitapauksia, joita yhdistää se, että tapahtumista ei organisaatiossa saatu aikaan julkista keskustelua. Vilppitapauksia yhdistää myös se, että vilpistä keskustelua viritelleet, whistle-blowerin roolin ottaneet henkilöt ovat kohdanneet erilaisia virallisia ja epävirallisia sanktioita. Vilpistä epäillyt sen sijaan etenevät vilenmäisesti urallaan. Ja joidenkin rankimpien tapausten julkaisemiseen edes nimettömänä tiedonantajat eivät ole antaneet (vielä) lupaa, vaikka ovatkin halunneet kirjoittaa tapahtumista asiasta kiinnostuneelle tutkijalle.

Ad hominem

Argumentum ad hominem, tai lyhyemmin ad hominem (argumentit, hyökkäykset) on käsite, joka tulee usein vastaan kun lukee englanninkielisiä, erilaisia plagiointitapauksia käsitteleviä nettisivuja. Ad hominem argumentointi kohdistuu henkilöön, joka esittää epäilyn plagioinnista.

Suomenkielinen Wikipedia esittää ad hominen argumentoinnin luokassa virhepäätelmät. Ad hominem on virhepäätelmä, jossa jokin asia kumotaan esittämällä itse asiaan kuulumattomia kommentteja asian esittäjään liittyvällä perustelulla. Ad hominem argumentoinnissa on kolme vaihetta: 1) henkilö A esittää jonkin lausuman tai väitteen, 2) henkilö B esittää henkilöön A kohdistuvan väitteen (väite voi koskea vaikkapa henkilön A persoonaa, toimintatapaa tai elämäntapaa, tai mitä tahansa henkilöön A liittyvää asiaa), 3) henkilön B lausumaa henkilöstä A aletaan pitää perusteena sille, että kohdassa 1 esitetty asia on virheellinen.

Wikipedian sanoin ad hominem ”tarkoittaa henkilökohtaisuuksiin menemistä itse keskustelun kohteena olleen asian kustannuksella”, ja argumentoinnin etenemiskaava esitetään seuraavasti:

”1. Henkilö X esittää argumentin A

2. Henkilön X ominaisuuksissa on jotain vastenmielistä

3. Siispä argumentti A on epätosi”

Sama kaava sovellettuna plagiointiepäilyihin:

1. Tutkija A esittää epäilyn plagioinnista

2. Tutkija A:n todetaan olevan tyhmä/laiska/yksinhuoltaja/epäonnistunut/”kävelevä patologinen mentaalicase”

3. Siispä epäily plagioinnista on epätosi

Arkielessä ja varsinkin naistutkijoiden keskuudessa olemme kuvanneet tällaista tapahtumien kulkua asioiden hämärtämisenä - keskustelussa aletaan puhua ihan muista asioista kuin mitä oli tarkoitus käsitellä.

Wikipediassa ad hominem argumentit jaetaan viiteen luokkaan: loukkaus, argumentaation asianhaaroihin vetoaminen, argumentoijan sosiaaliseen habitukseen vetoaminen, kaivon myrkyttäminen ja motiiviin vetoaminen (oma lehmä ojassa). Näistä kaikista virheargumentointien muodoista on mukavia esimerkkejä – jotenkin ne ihan hymyilyttävät!