29.12.2008

Muunnettua totuutta joululomalla

Perjantaina 26.12.2008 MTV3 -kanavalla esitettiin jakso Muunneltua totuutta sarjassa Ilman johtolankaa. Jaksossa oli mielenkiintoinen (tieteellisen) vilpin käsittelyyn liittyvä sivujuoni: yliopisto-opiskelija murtautui yliopiston tietojärjestelmään, haki ja kopioi lähestyvien tenttien kysymyksiä ja muutti saaliinsa rahaksi myymällä sitten toisille opiskelijoille tenttikysymyksiä ja valmiita vastauksia.

Mielenkiintoista oli kuvattu toimintamalli asian paljastuttua tutkijoille (siis poliiseille): yliopiston johto pyysi pitämään tehdyn vilpin salassa julkisuudelta, jotta "yliopiston maine ei kärsisi". Mielenkiintoinen toimintatapa, josta on havaintoja myös suomalaisessa korkeakoulutuksessa, kun siellä on ilmennyt vilppiä tai plagiointia - tapauksia käsitellään kovin harvoin julkisesti.


10.12.2008

Plagioija on varas

näin todettiin vuonna 1931 kirjassa Plagiarism: the "Art" of Stealing Literary Material (by Maurice Salzman). Kirjassa on Ellis Parker Butlerin kirjoittama artikkeli Plagiarists are Thieves. Tässä suora lainaus Butlerin tekstistä, artikkeli on julkaistu sähköisenä täällä:
http://www.ellisparkerbutler.info/epb/biblio.asp?id=4902

"The Thief

A plagiarist is a thief and he knows he is a thief. This is so true that it is only necessary to ask a plagiarist to explain why he is not one, and he will involuntarily tell you he is one. He invariably gives himself away. His explanations are so full of holes and "becauses" that you can see right through them into the thieving heart of him. A thief talks like a thief."

7.12.2008

Asiallisen referaatin ja plagiarismin ero?

Tulin vierailemaan tänne Plagiointitutkijan blogiin nyt itselleni ajankohtaisen aiheen kanssa, josta olen kiinnostunut keskustelemaan.

Olen nimittäin aloittanut kirjoittaa rautalanka-ohjeita opiskelijoille, koska olen kyllästynyt lukemaan ns. esseitä, jotka ovat eri lähteistä muokattuja niin, että on muutettu sanojen sijamuotoja tai on vaihdettu sanojen paikkoja sieltä täältä. Koko kirjoitelma tai suuria osia siitä on kirjoitettu mielestäni tämän plagiarism.org nettisivulta löytyvän kuvauksen mukaan:

"The writer properly cites a source, but neglects to put in quotation marks text that has been copied word-for-word, or close to it. Although attributing the basic ideas to the source, the writer is falsely claiming original presentation and interpretation of the information. " Types of plagiarism

Lähteeseen on viitattu, osittain on lainausta sanasta sanaan ja pientä muuttelua, ei lainausmerkkejä. Alkuperäisen tekstin idea tulee yleensä esiin, ei kuitenkaan aina. Opiskelija esittää siis tekstin tiivistelmänä tai referaattina, vaikka se on lähes kokonaan kopioitua. Joskus esseestä puuttuu täysin opiskelijan oma pohdinta ja mukana on muitakin plagiarismin ominaisuuksia.

Nyt on hyvä tarkentaa, että kyse on suurimmalta osin aikuisopiskelijoista - eikä käytöstä voida selittää siis opiskelijoiden nuoruudella. Kyseessä on pääasiassa yli 30-vuotiaat työssä käyvät aikuiset.

Käytän ohjeessani tällä hetkellä ilmaisua osittainen kopiointi kuvaamaan kirjoittamistapaa, jota siis plagiarism.org -sivuilla on nimetty: the too perfect parahrase. Olisko liian täydellinen referaatti tai tiivistelmä suomeksi? Suunnitelmissa on määritellä opiskelijoille osittainen kopiointi ja kertoa, että se johtaa työn hylkäämiseen. Yritän tehdä selväksi rajan asiallisen referoinnin ja osittaisen kopioinnin välille.

23.11.2008

Päivän vinkki

sivustolta Plagiarism Org:

"Changing the words of an original source is not sufficient to prevent plagiarism. If you have retained the essential idea of an original source, and have not cited it, then no matter how drastically you may have altered its context or presentation, you have still plagiarized."

20.11.2008

Saako plagioinnista puhua?

20.11.2008

16.-17.11.2008 lehtikirjoittelujen jälkeen keskustelupalstojen keskustelu koski opiskelijoiden ja lukiolaisten tekemää plagiointia. Keskustelu kulki nopeasti opettajien työaikaan ja siihen, miten paljon opettajan pitää satsata aikaa plagiointien selvittämiseen. Koululaisten tekemistä plagioinneista saa siis puhua ja korkeakouluopiskelijoiden tekemistä plagioinneista saa puhua, mutta mutta... kun esille tulevat tutkijoiden tekemät ja julkaisemat plagioinnit alkaa tapahtua: keskustelua yritetään vaimentaa erilaisilla uhkailun ja vihjailun taktiikoilla. Ikävää on, että myös täysin sivulliset joutuvat asiasta kärsimään. Englanninkielisessä plagiarismikirjallisuudessa tällaisia vaimentamisen taktiikoita on kuvattu käsitteellä whistleblower-ilmiö. Whistleblower-ilmiö ilmenee esimerkiksi "shoot the messenger", "blame the victim" tai "blame the innocent"- taktiikkana. Asiasta tarkemmin täällä.

Plagiarismi-sivuille olen laittanut tarinoita ja kuvauksia erilaisista ja monenlaisista tapahtumista, joita yliopistomaailmassa on tapahtunut.


Kuulostellaan!

Plagioinnista kirjoittelua 16.11.2008 alkaen

Sunnuntaisuomalainen julkaisi sunnuntaina 16.11.2008 artikkelin nimeltä Pääaine: plagiarismi. Artikkelin oli kirjoittanut Sunnuntaisuomalaisen toimittaja Terhi Nevalainen. Artikkeli perustuu korkeakouluille lähetettyyn kyselyyn, jonka tuloksista selvisi että useimmat korkeakoulut totesivat plagioinnin lisääntyneen. Tutkimus koski opiskelijoiden tekemää plagiointia. Toimittaja haastatteli minua artikkeliin ja hän oli tutustunut ylläpitämiini www.plagiarismi.fi -sivuihin.

17.11.2008 sanomalehti Ilkka julkaisi artikkelin lukiolaisten tekemän plagioinnin yleisyydestä. Artikkelissa tuotiin esille suomalainen versio englanninkielisessä kulttuurissa Paper Mills -nimisenä tunnetusta ilmiöstä. Paper Mill on liikeyritys, jolta voi ostaa minkä tahansa tasoisen esseen, tehtävän tai opinnäytetyön. Laatutietoiset "paperimyllyt" antavat myös takuun tuotteelleen: tuote ei paljastu plagiaatiksi sähköisessä plagiaatintunnistimessa. Niin, brittiylipistoissa samoin kuin usalaisissa yliopistoissa sähköisen plagiaatintunnistimen käyttö on osa laatujärjestelmää, plagiaateilla opintopisteitä ei heru.

Ilkan artikkeli levisi STT:n kautta monien suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien nettisivuille ja käynnisti myös yleisökeskustelua.

Yhdessä päivässä sain itselleni uuden tittelin: plagiointitutkija. Tämä oli Ilkan toimittajan muotoilema nimitys - nettisivuilla olen käyttänyt plagiarismista kiinnostuneesta tutkijasta nimeä plagiorologi.