9.8.2020

Korkeakouluissa laaditut plagiointia koskevat asiakirjat ovat julkisia, liitteineen

Otsikko on itsestäänselvyys. Olen yli kymmenen vuoden ajan pyytänyt eri yliopistoista plagiointitapausten käsittelyä koskevia asiakirjoja. Vakiotekstini on ollut "Pyydän asiakirjoja xx plagiointitutkimusta varten." Yliopistoista olen aina saanut vastauksena asiakirjat, monesti ne ovat tulleet jo samana päivänä. 

Ammattikorkeakouluilta plagiointia koskevien asiakirjojen saaminen on ollut vaikeaa. En ole saanut asiakirjoja ollenkaan tai sitten on laitettu vain osa. Annetaan ehkä päätös, mutta ei liitteitä, joihin päätös perustuu. Kysyin asiaa EOA:lta tammikuussa 2019. Eduskunnan oikeusasiamies on tehnyt asiasta päätöksen 8.6.2020, jossa tuo itsestäänselvyys todetaan: julkisia ovat, liitteineen. Päätös on julkaistu 13.7.2020 hieman lyhennettynä ilman nimiä otsikolla Ammattikorkeakoulu menetteli asiakirjapyynnön käsittelyssä lainvastaisesti

https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/101/2019

Kysyin eduskunnan oikeusasiamieheltä, että voinko julkaista päätöksen nimineen, vastaus oli kyllä. 

Kysyin, voinko julkaista myös rehtori Petri Raivon asiaan 1.3.2019 kirjoittaman vastineen, vastaus oli kyllä. 

Kysyin myös, että voinko itse kääntää päätöksen ja rehtorin vastineen englanniksi, vastaus oli kyllä. Tätä kysyin siksi, että valmistelen konferenssiesitystä ja tieteellistä artikkelia, jossa on aineistona plagioinnin käsittelyä koskevat asiakirjat korkeakouluissa ja Tutkimuseettisessä neuvottelukunnassa.

Voin tietysti julkaista rehtorin kirjoittaman vastineen täällä blogissakin, jos teillä lukijoilla on kiinnostusta? 

Tältä kesältä Creating Knowledge -konferenssi peruttiin. Tarkoitukseni oli esittää siellä analyysini plagioinnin luovista tulkinnoista ammattikorkeakouluissa ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan lausunnoissa. Konferenssi peruuntui, hyväksytyt abstraktit kuitenkin julkaisiin. Tässä minun panokseni otsikolla What's new copycat? Creative interpretations of plagiarism in Finnish higher education. 

Tarkoituksena oli elävöittää esitystä konfenssissa niin, että tanskalaisen tutkijakollegani puhelimesta olisi juuri ennen esitystäni "vahingossa" kuulunut musiikkia, eräs Tom Jonesin kappale. Ehkä tämä pitää nyt unohtaa. Tästä asiasta ei oikein ole hyväksyttyä heittää huumoria. Mietimme kyllä, että ehkä olisi tullut tekijänoikeussyytös musiikin luvattomasta käytöstä. Mutta näin ei siis tehty kun ei edes nähty.










1.5.2020

Vilppiepäilyn varsinainen tutkinta ja päätös (12.8.2019) hakea tutkinnon purkua

Eräänä syksyn 2018 perjantaina (9.11.2018) Karelia-ammattikorkeakoulu tiedotti jo hyväksyttyjen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetöiden plagiointiepäilyistä ja niiden käsittelystä: Karelia-ammattikorkeakoulussa paljastunut plagiointitapauksia.Viikonlopun jälkeen maanantaina (12.11.2018) jo tiedotettiin tapauksista tehdyistä päätöksistä otsikolla Karelia-ammattikorkeakoulu tehnyt päätökset plagiointitapausten seuraamuksista. Tässä maanantain tiedotteessa kerrotaan neljästä esiselvityksestä. Kun muut tyytyivät esiselvitykseen, yhden opinnäytetyön tekijä kiisti esiselvityksen tuloksen ja asiasta käynnistettiin varsinainen tutkinta.

Tämän tapauksen ratkaisusta tai muista myöhemmin käsitellyistä plagiointitapauksista ei löydy tiedotetta, mutta rehtorin päätökset tapauksista ovat tilattavissa.

Esiselvitykseen tyytymättömän ex-opiskelijan opinnäytetyötä varten nimitettiin tutkintaryhmä 21.11.2018 ja tutkintaryhmän raportti valmistui 20.5.2019. Rehtori antoi päätöksen asiasta 12.8.2019 (Toimenhaltijapäätös § 73, 3/13.02/2018). Tutkintaryhmän raportin mukaan opinnäytetyössä esiintyy vilppiä ja piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Tutkintaryhmä oli puoli vuotta kestäneen työskentelynsä aikana käsitellyt vain ilmoituksessa olleet neljä kohtaa, jotka se totesi plagioiduiksi. Muutoin tutkintaryhmä viittasi esiselvitysraporttiin. Rehtorin päätöksessä kerrotaan opiskelijan omasta vastineesta seuraavasti:

"XX tuo esille omat näkemyksensä esiselvitysraportin tuloksista, Urkund-raportin hyväksyntärajoista, ammattikorkeakoululaista ja sen velvoitteista ohjaukseen sekä Erja Mooren motiivista kostoon ja julkisuushakuisuuteen viimeaikaisissa ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden vilppitapauksissa."
(En tunne tätä kaveria, emmekä ole tietääkseni tavanneet, joten on vaikeaa päätellä, mitä kostomotiivi mahtaa tarkoittaa. Sen voisi ehkä päätellä, että tekijä itse ei myönnä tehneensä vilppiä, vaan hakee syyllistä toimintaansa muualta.)

Päätöksessä rehtori mainitsee seuraavat toimenpiteet:

1) Karelia-amk hakee YAMK-tutkinnon purkamista (peruuttamista) korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

2) Julkaistu versio merkitään tekstillä:  "Opinnäytetyöstä on sen julkaisemisen jälkeen laadittu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistuksen mukainen esiselvitys, jossa opinnäytetyön todettiin loukkaavan hyvää tieteellistä käytäntöä. Opinnäytetyössä on todettu laajamittaista plagiointia."

3) Päätös ja esiselvitysraportti toimitetaan tekijän työnantajalle.

Päätös on siis tehty 12.8.2019. Aiemmin, syksyllä 2018 Karelia-ammattikorkeakoulu haki opinnäytetyössä todetun plagioinnin takia yhden YAMK-tutkinnon purkamista korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jonka kieltävä päätös tutkinnon purkamisesta tuli 16.9.2019.

Mitäs luulette, mitä tässä tapauksessa on tapahtunut? Asiasta ei ole tiedotettu eikä mediassa asiaa ole käsitelty syksyn 2018 tapaan. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan vuoden 2019 toimintakertomus ei tätä kirjoittaessani ole ilmestynyt. Yritän muistaa tarkistaa miten tämä varsinainen tutkinta ja aiempi korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsitelty tapaus on siinä käsitelty. 





15.1.2020

Vuoden 2019 kuulumiset osa II

Osallistuin kesäkuussa 2019 plagiointia käsittelevään konferenssiin Vilnassa. Pidin konferenssissa esityksen otsikolla:

Inconsistent responses to notifications of suspected plagiarism in Finnish higher education.

Esitykseni aineistona oli 29 ylemmän korkeakoulututkinnon opinäytetyötä koskevat asiakirjat, joissa käsiteltiin opinnäytetyöstä vuonna 2018 esitettyä plagiointiepäilyä. Kunkin korkeakoulun rehtori oli tehnyt asiasta omanlaisensa päätöksen. Kovin eri tavoin eri korkeakouluissa tällaista hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyä käsitellään. Tutkimukseni johtopäätös on esitetty otsikossa: Plagioinnin käsittelyn ja jopa sen ymmärtämisen taso vaihtelee eri korkeakouluissa, vaikka kaikki korkeakoulut ovat sitoutuneet noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjetta hyvästä tieteellisestä käytännöstä (ns. HTK-ohje).

Konferenssiesitysten pitkät abstraktit ovat luettavissa täällä: omani alkaa sivulta 113.

Kirjoitin esitykseni pohjalta artikkelin, joka julkaistiin 17.12.2019 lehdessä Journal of Academic Ethics. Tässä linkki artikkeliini: https://link.springer.com/article/10.1007/s10805-019-09354-0?shared-article-renderer

Koko artikkelin voi lukea korkeakoulujen kirjastojen kautta. Jos sinulla ei ole pääsyä korkeakoulun kirjastoon, mutta kiinnostut artikkelista, niin laitapas viestiä - voin lähettää kirjoittajan kappaleen sähköpostilla.



14.1.2020

Vuoden 2019 kuulumiset, osa I

Vuosi sitten (14.1.2019) ilmestyi YLE:n juttu ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetöiden plagiointiselvittelyistä. Jutun otsikko  Ylempien amk-tutkintojen plagiointisoppa sakenee taisi saada jotkut tahot provosoitumaan. (Kuten jutun kuvasta näkyy, minua haastateltiin kesken lumitöiden, joita viime vuonna olikin paljon.) Jo seuraavana päivänä 15.1.2019 ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE julkaisi sivuillaan kannanoton: Plagiointi on aina väärin ja vastuu siitä on ensisijaisesti tekijällä. Tämäkään kannanotto ei kaikkia miellyttänyt.

YLE:n artikkelissa kerrotaan, että yksi tapaus eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta haettiin tutkinnon purkamista. Korkein hallinto-oikeus päätti asiasta 16.9.2019. Päätös ylitti uutiskynnyksen esimerkiksi MTV:llä ja Helsingin Sanomissa ja Turun Sanomissa, mutta ei Pohjois-Karjalan mediassa, vaikka hakijana oli Jensuussa sijaitseva Karelia-ammattikorkeakoulu, joka tiedotti syksyllä 2018 päätöksestään hakea tutkintoa purettavaksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä hakemukseensa Karelia ei ole antanut tiedonantoa.

MTV uutisoi asian otsikolla KHO: Insinööri saa pitää tutkintonsa vaikka opinnäytetyö hylättiin kopioinnin vuoksi.

Helsingin Sanomat otsikoi uutisen seuraaasti: Insinööri kopioi osan opinnäytetyöstään, oikeuden mielestä se ei riittänyt tutkinnon perumiseen. (tämä juttu jää maksumuurin taakse)

Turun Sanomat otsikoi uutisen: KHO: Insinöörin opinnäytetyö hyväksyttävä, plagiointi olisi pitänyt huomata aiemmin. 

Ennen syyskuussa annettua Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä Karelia-ammattikorkeakoulussa saatiin päätökseen varsinainen tutkinta sellaisesta opinnäytetyöstä, jonka tekijä ei ollut tyytynyt esiselvityksen tulokseen syksyllä 2018. 
Rehtori Petri Raivon Karjalaiselle 12.11.2018 antaman haastattelun mukaan tämä silloin viides selvitettävänä ollut plagiointitapaus "on kansallisestikin merkittävä, koska opinnäytetyön tekijä on kiistänyt esiselvitysraportin tulokset." 
Karjalaisen uutisessa todetaan: Karelia-ammattikorkeakoulun mukaan lopullinen ratkaisu asiaan saadaan siis vasta kevätlukukaudella 2019. Tästä varsinaisesta tutkinnasta tai sen päätöksestä Karelia-ammattikorkeakoulu ei ole tiedottanut.




10.1.2019

OKM selvittää vilpin määrän - vai selvittääkö?

Julkistan tässä yhden kirjoitukseni, hups, kohta kolmen vuoden takaa. Olin silloinkin yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriöön opintosuoritusten sisältämien plagiointien tiimoilta (ilman tulosta). Liekö tämä tiedonkeräyksen suunnittelu päätynyt toteutuksen asteelle? 

Karjalainen uutisoi 7.3.2016, että Opetus- ja kulttuuriministeriö aloittaa tutkimukseen ja opiskeluun liittyviä huijauksia koskevan tiedonkeruun valmistelun. Hyvän tieteellisen käytännön loukkausten selvitystyö aloitetaan yhdessä korkeakoulujen kanssa, selvitettävää on jutun mukaan esimerkiksi plagioinnin ja lunttaamisen yleisyydessä. Pontimena tällaisen selvitystyön suunnittelun aloittamiselle on helmikuussa (7.2.2016) Helsingin sanomissa julkaistu artikkeli VTT:n epäillystä vilppitapauksesta ja sen peittely-yrityksistä. 

HS julkaisi toimittaja Katja Kuokkasen kirjoittaman artikkelin otsikolla Valtion suurin tutkimuslaitos pimitti vakavat vilppiepäilyt. Vilppiepäilyn keskiöön nousi VTT:n tutkimusprofessori Matej Orešič, jota alaiset lopulta epäilivät tiedevilpistä. Asiaa kyllä tutkittiin ja tehtiin selvitys, joka salattiin. Tutkimusryhmä on jo hajonnut. Artikkeli aloitti pari viikkoa kestäneen julkisen keskustelun ja vastaväännön aiheesta, onko suomalainen tutkimus eettisesti kestävää, oliko ollut vilppiä vai eikö ollut ollut, salattiinko selvitys vai eikö sitä salattu?

Paljastuuko vilppi OKMn aloittamalla tiedonkeruun suunnitelmalla? Eipä taida paljastua. Korkeakoulujen saama rahoitus perustuu tulosmittareihin, ei laatuun. Korkeakoulun kannattaa antaa opintosuoritusmerkintöjä ja hyväksyä tutkintoja oman rahoituksensa turvaamiseksi. On vaikeaa kuvitella, että korkeakoulut alkaisivat itse vähentää omaa rahoitustaan avaamalla vilpillisten suoritusten määrää. Korkeakoulut valvovat itse saamansa rahoituksen käyttöä ja hyötyvät antamistaan suoritteista rahallisesti. 



3.1.2019

Retracted - Mitä se tarkoittaa ja mitä se on suomeksi?

Kommentti blogissani 8.8.2018:

Asiallisia mainintoja plagioinnista tai ilmoituksia ’takaisinotoista’ (retraction) ei hakukone montakaan Theseuksesta löydä. Vain muutaman amk:n henkilökunnan kopiotu julkaisu on merkitty. Mutta niistäkin amk saa tulosrahoitusta. “Notice of retraction, November 27, 2017 ….This article has been investigated according to the guidelines of The Finnish Advisory Board on Research Integrity, with the conclusion that the article includes plagiarism. This is unacceptable, and we therefore retract this article from the literature, watermark the electronic version and advice against the use of this material.”
Tässä blogiini jätetyssä kommentissa tuli esille ensimmäinen (?) suomalainen tapaus, jossa on päädytty artikkelin "pois vetämiseen" julkaisusta. Pohdin retraction -sanan suomenkielistä vastinetta kahdeksan vuotta sitten kirjoituksessani Retraction Watch: Onko tiedevilppi lisääntynyt? ja kokeilin eri ilmauksia. Tuon kirjoitukseni kommentissa ehdotettiin myös ilmaisua "poistaminen jälkikäteen". 

RETRACTED -merkintä on nyt saman kirjoittajan kolmessa artikkelissa, jotka on julkaistu englanninkielisissä konferenssijulkaisuissa Theseuksessa Hämeen ammattikorkeakoulun e-julkaisusarjassa Teknologia ja liikenne. Asia ilmoitetaan myös näiden konferenssijulkaisujen tiivistelmälehdillä. Aikajärjestyksessä ensimmäisenä ilmoitus näkyy vuonna 2011 Aarhusissa pidetyn konferenssin  julkaisun tiivistelmälehdellä seuraavalla päivämäärällä ja sanamuodolla:


Notice of retraction, November 27, 2017 HAMK wants to notify readers of a retraction of the article (...), published in Proceedings of the METNET Seminar 2011 in Aarhus. This article has been investigated according to the guidelines of The Finnish Advisory Board on Research Integrity, with the conclusion that the article includes plagiarism. This is unacceptable, and we therefore retract this article from the literature, watermark the electronic version and advice against the use of this material. 

Toinen vastaavanlainen, samalla päiväyksellä tehty ilmoitusteksti löytyy vuonna 2013 Luleåssa pidetyn konferenssin julkaisusta, ja kolmas merkintä vuonna 2015 Budapestissa pidetyn konferenssin julkaisusta.

Asian selvittämisessa oli ongelmia. Aluksi tulkitsin Google-haun (kuva alla) tuloksia väärin ja ajattelin merkinnän viittaavan julkaisun toimittajaan. Merkintä voikin googlemaailmassa olla harhaanjohtava, kun näyttää siltä, että merkintä koskisi etenkin julkaisun ensimmäistä toimittajaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyseessä on toisen kirjoittajan yksi artikkeli kussakin kolmessa julkaisussa. 




Leimaksi on valittu englanninkielinen termi retracted. Sanotaan, että we retract this article from the literature. Mitä lause sitten tarkoittaa? Ja mitä se on suomeksi? Takaisinotto, poisvetäminen, peruminen tai poistaminen ei toimisi ainakaan näissä tapauksissa, koska artikkelit ovat edelleen kokotekstinä julkaisuissa. Jos kyseessä olisi ollut "takaisinotto" tai "jälkikäteen poistaminen", artikkeli olisi poistettu sähköisestä julkaisusta ja sisällysluetteloon olisi jätetty merkintä poistosta.   

TENKin toimintakertomuksessa 2017 (sivu 5) tapaus on nimetty ja kuvattu seuraavasti: 
 Ammattikorkeakoulun opettajan vuosia kestänyt luvaton lainaaminen johti vakavaan varoitukseen. Ammattikorkeakoulun tekniikan alan opettajan useiden artikkeleiden epäiltiin sisältävän muualta kopioituja tekstiosuuksia ja kuvia ilman asianmukaisia lähdeviitteitä. Asiaa varten perustetun tutkintaryhmän loppuraportissa todettiin opettajan lainanneen luvattomasti toisten aineistoja vuosien ajan, ja tämän katsottiin syyllistyneen piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Opettaja sai kirjallisen varoituksen, jonka mukaan hänen työsuhteensa irtisanotaan, jos menettely vielä toistuu. 

Luvaton lainaaminen oli siis tulkittu piittaamattomuudeksi hyvästä tieteellisestä käytännöstä, ei vilpiksi. 

Otsikkoni on aito kysymys ja toivon vastauksia kommentteina. Retracted - Mitä muuta se tarkoittaa kuin sanan laittamista tekstisivun yläreunaan? Retraction - mitä se on suomeksi? Mitä konkreettista toimenpidettä se tarkoittaa? 

2.1.2019

Kustantajan vastuu: Saamelaisten mytologia pois myynnistä plagiointiepäilyjen vuoksi

Loppusyksyn 2018 mittaan puhuttiin Saamelaisten mytologia-kirjaan kohdistuneista plagiointiepäilyistä. SKS päätti lopulta vetää tämän Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirjoittaman teoksen pois myynnistä plagiointiepäilyjen vuoksi. Alunperin plagiointiepäily ja siitä tehty ilmoitus tuli julkisuuteen Monikielisen Inarin paikannimet - Place names of multilingual Aanaar -Facebooksivujen päivityksessä. 

Aluksi mediassa viitattiin viiteen Wikipediasta kopioituun sivuun. Taarna Valtonen ja Leena Valkeapää olivat ilmoituksessaan esittäneeet myös epäilyjä heidän artikkelinsa kopioinnista ja valokuvien käytöstä ilman asianmukaista lupaa. Risto Pulkkinen otti yksin vastuun ja ilmoitti marraskuussa Helsingin sanomien haastattelussa: ”Olen tosiaan tehnyt niin, että otin Wikipediasta tekstiä siihen pohjaksi, raakatekstiksi. Tarkoitus oli, että muokkaan siitä omannäköisen tekstini, mutta se prosessi näyttää jääneen puolitiehen.”

Tämä toisen puolesta itsensä uhraukselta vaikuttava suora lainaus puheesta on surkuhupaisa, kun siinä todetaan selkeästi, että "Kyllä plagioin". Lainaus tiivistää erot siitä, miten plagiointi voidaan ymmärtää eri tavoin. Joku (opiskelija, opettaja, journalisti, tutkija) katsoo oikeudekseen ottaa itselleen valmista tekstiä ja ajattelee sitten itse olevansa kirjoittaja, kunhan vain muokkaa tekstiä. Plagiointia se kuitenkin on, eihän tekstin muokkaaminen omannäköiseksi tee tekstistä itsekirjoitettua. ("Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi", sanoo TENKin HTK-ohjekin). Yhteisesti kirjoitetusta tekstistä ollaan myös yhteisesti vastuussa.

SKS:n kustannusjohtaja Tero Norkola selvittää tapahtumakulkua blogikirjoituksessaan: Saamelaisten mytologia jakaa mielipiteitä. Kirjoituksessaan Norkola kuvaa kirjan syntyprosessin ja tekstin sisällön tarkastukset. Myöhemmin oli huomattu nelisenkymmentä virhettä, joita on suunniteltu korjattavan kirjan seuraavaan painokseen. Ikävimpänä virheenä Norkola pitää kirjan vajavaisten lähdemerkintöjen joukossa kuvaajatiedon puuttumista noin kolmestakymmenestä kuvasta. Norkola uskoo, että plagiointiepäilyt selviävät TENKin läpinäkyvässä selvitysprosessissa. Norkolan valitsemaa otsikkoa kyllä mietin: Onko sana plagiointi jätetty tarkoituksella pois ja asiaa lievennetty tekemällä siitä mielipidekysymys?

Plagiointiepäilyt ovat laajentuneet alun perin esitetystä noin viiden sivun mittaisesta epäilystä. Kannattaa lukea Tieteen kääntöpiiri -blogista kirjoitus Saamelaisten mytologia -kirjan plagiointikohu – Vainko viisi sivua Wikipediasta? Valtonen ja Valkeapää ovat yhdessä Karina Lukinin ja Mikael A. Mannisen kanssa selvittäneet Saamelaisten mytologia -kirjan epäselvyyksiä tarkemmin. Alkuperäistä selvityspyyntöä on myös laajennettu 45 sivun osalta, joissa on 22 epäiltyä plagiointia. Ja vielä, on 21 epäiltyä itseplagiointia kattaen 55 sivua kirjasta. On myös epäilyjä tutkimustulosten anastamisesta ja esittämisestä omissa nimissä ja puutteellisia ja virheellisiä viittauksia. TENKille tiedot on ilmoitettu. Helsingin yliopiston kansleri on ilmoittanut selvitysprosessin lähteneen liikkeelle, HY tekee sen yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa. 


31.12.2018

Opetus- ja kulttuuriministeriölle

Laura Huhtasaaren gradun käsittelyä koskevan juttuni blogikommentissa on ehdotettu seuraavaa: 
Ehdotankin plagiaattitutkijaa vetämään kansallista asiaa koskevaa tutkimusta sekä laatimaan täydennyskoulutusohjelman kaikille korkeakouluopettajille. Eikä haittaa, vaikka lukio- ja amisopetkin pääsisivät mukaan "plagiaattitalkoisiin".
Kertauksena blogini lukijoille, että olen pyytänyt opetusministereitä ja OKM:n virkamiehiä kiinnittämään plagioinnin lisääntymiseen huomiota vuodesta 2008 alkaen. Vastauksena erilaisiin ehdotuksiini asiaa koskeviin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin on ollut ei. 

Mutta, uudistin vuoden 2018 lopuksi ehdotukseni tutkimus- ja kehittämishankkeesta blogikommentin innoittamana ja kirjoitin kirjeen! Seuraava kirje lähti sähköpostina opetusministerille, hänen avustajalleen ja korkeakouluista vastaaville virkamiehille:  
31.12.2018
Hei opetusministeri ja opetus- ja kulttuuriministeriön väki! 
Uudistan tässä hakemukseni suomalaisissa korkeakouluissa tapahtuvaa plagiointia koskevasta tutkimus- ja kehittämishankkeesta.  
Kirjoittamiani tutkimussuunnitelmia, joissa olen perustellut hanketta evidenssillä lisääntyneestä plagioinnista, olen lähettänyt OKM:lle aiemmin vuosina 2008-2018. Niiden tiimoilta Heikki Kuutti-Uusitalo tänä vuonna, Erja Heikkinen vuonna 2016, Johanna Moisio vuonna 2014 ja Anita Lehikoinen vuosina 2008 ja 2010 ovatkin varmaan ottaneet korkeakouluissa tapahtuvaa plagiointia koskevat tutkimus- ja kehittämishankehakemukseni esille siellä opetus- ja kulttuuriministeriössä ja olette kaikki tietoisia Suomen korkeakoulujen tilanteesta. (Vuonna 2012 valitettavasti kukaan OKM:stä tai Opetushallituksesta ei vastannut viestiini ja hankehakemukseeni.)
Plagiointi nousi median otsikoihin vuonna 2018 Laura Huhtasaaren gradun plagiointiselvitysten yhteydessä. Tasavertaisen kohtelun nimissä kaikkien muidenkin, ainakin vuoden 2003 jälkeen valmistuneiden ylempien korkeakoulututkintojen opinnäytetöiden/gradujen ja jatko-opintojen tutkielmien plagiointiepäilyt pitää siis tutkia - muutoinhan Laura Huhtasaari on tullut eriarvoisesti kohdelluksi. Vai mitä mieltä olette?  
Olen aloittanut asian selvitystä Theseuksessa julkaistujen YAMK-opinnäytetöiden osalta. Vuonna 2012 Theseuksessa julkaistuja opinnäytetötä koskevan tutkimukseni olettekin lukeneet (tuolloin 12% Theseuksessa julkaistuista opinnäytetöistä sisälsi plagiointia). Tänä vuonna hakuammuntana plagiointiepäilyjä on löytynyt runsaasti ja helposti. Olen tähän mennessä laittanut 26 (esi)selvityspyyntöä eri ammattikorkeakouluille ja lähes kaikista näistä YAMK-töistä on alettu esiselvitykset (pari selvityspyyntöä on vielä postissa matkalla). Tämä tekemäni selvitystyö on yhden henkilön tekemänä vain pieni näkymä plagioinnin laajuuteen jo julkaistuissa opinnäytetöissä, mutta sen verran evidenssiä pitäisi olla kasassa, että plagioinnin laajuus vaatii ministeriötason toimenpiteitä.
Lisätietoja plagiointitilanteesta saa minulta. Todennäköisesti amkit ovat ilmoittaneet TENKille aloittamansa esiselvitykset. TENKin HTK-ohjeistuksen ja hallintolain noudattamisessa näyttää amkeissa kuitenkin olevan horjuvuutta ja ainakin osasta esiselvityksiä pyydän TENKin lausuntoa. Myös julkisuuslain noudattamisesta näyttää olevan ammattikorkeakouluissa erilaisia näkemyksiä, eikä kaikkia jo julkaistujen opinnäytetöiden plagiointiepäilyjen selvitysten asiakirjoja tai päätöksiä saa pyydettäessä käyttöön, miltä osin haen eduskunnan oikeusasiamieheltä lausuntoa käsittelyasiakirjojen ja päätösten julkisuudesta. (Korostan, että yliopistoissa ei ole ollut ongelmaa tässä asiassa, kaikki asiakirjat olen yliopistoista saanut käyttööni viiveettä.)  
Toisaalta, saamani vihjeen perusteella on tullut esille myös uusi ilmiö, joka saattaa liittyä tai saattaa olla liittymättä plagiointiin: kaikkia YAMK-opinnäytetöitä ei ole saatavissa. Olen yrittänyt saada luettavakseni vuonna 2011 valmistunutta YAMK-opinnäytetyötä, jota ei ole kirjaston tiedoissa tai Theseuksessa. Sen valmistuminen myönnetään, eli se pitäisi olla olemassa, mutta erilaisten kirjelmien lopputulemana minulle on sanottu, että sitä ei vain ole.

***
Katsellaan ja kuulostellaan vuonna 2019, miten asia etenee. Kesäkuussa on viides kansainvälinen Plagiarism across Europe and Beyond -konferenssi. Tarkoitukseni on esittää siellä tutkimukseni vuonna 2018 esitettyjen plagiointiepäilyjen käsittelyprosesseista ja rehtorien tekemien päätösten sisällöistä. 

14.11.2018

Laura Huhtasaaren gradusta uusi päätös 27.8.2018


Yle julkaisi 27.8.2018 tiedot Laura Huhtasaaren vuonna 2003 julkaistun gradun sisältämästä plagioinnista:

Jyväskylän yliopisto: Laura Huhtasaaren gradussa enemmän plagiointia kuin aiempi selvitys osoitti


Juttuun on linkitetty gradua koskeva toisen esiselvityksen perusteella tehty Jyväskylän yliopiston rehtorin päätös. Päätöksen liitteissä on myös ilmoitus, vastineet ja esiselvitys kokonaisuudessaan.

Esiselvitystyön tehnyt professori Patrik Scheinin toteaa Huhtasaaren työn sisältävän piittaamattomuutta, joka ilmenee muun muassa siten, että lähdeluettelossa on lähteitä, joihin ei viitata tekstissä ja tekstissä on viittauksia lähteisiin, joihin ei viitata tekstissä. Nämä kertovat tekijän työtavasta. Työ sisältää vilppiä, joka ilmenee plagiointina. Laura Huhtasaari on laatinut vastineen, jossa hän toteaa uuden esiselvityksen loukkaavan hänen hallintolain mukaisia oikeuksiaan ja pyytää rehtoria lopettamaan ("päättämään") esiselvityksen vedoten siihen, että esiselvityksessä on menettely- ja asiavirheitä eikä se ole puolueeton.

Rehtori on saamiensa kirjallisten selvitysten perusteella tehnyt päätöksen, jonka mukaan: "Työ sisältää sekä piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä että vilppiä, mikä ilmenee plagiointina. Menettelytavat ovat olleet omiaan johtamaan harhaan tiedeyhteisöä ja myöhempien opinnäytetöiden tekijöitä. Luonteeltaan ja mittaluokaltaan nämä hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset ovat tutkimuksessa ja opinnäytetyössä vakavia." 
sisältää
sekä
piittaamattomuutta
hyvästä
tieteellisestä
käytännöstä
että
vilppiä,
mikä
ilmenee
plagiointina.
Menettelytavat
ovat
olleet
omiaan
johtamaan
harhaan
tiedeyhteisöä
ja
myöhempien
opinnäytetöiden
tekijöitä.
Luonteeltaan
ja
mittaluokaltaan
nämä
hyvän
tieteellisen
käytännön
loukkaukset
ovat
tutkimuksessa
ja
opinnäytetyössä

Hatunnosto Jyväskylän yliopistolle, kun asia on käsitelty perusteellisesti ja päätökset julkaistu perusteluineen ja liitteineen. Tästä voivat muutkin yliopistot ja ammattikorkeakoulut ottaa mallia. Hyvää nyt tehdyssä selvitystyössä on "manuaalinen" selvitys, jossa tekstejä on vertailtu ilman plagiaatintunnistinta. Plagiaatintunnistin on vain mekaaninen apuväline, jota voidaan käyttää myös väärin, mitä osoittaa Karelia-ammattikorkeakoulun tapaus tänä keväänä (ks. edellinen postaus). Karjalaisen artikkelin mukaan tuolloin opiskelijaa pyydettiin muuttamaaan kokonaan kopioitua gradua vain sen verran, että plagiaatintunnistin ei enää ilmianna alkuperäistä lähdettä.

Savon Sanomat haastatteli esiselvityksen tehnyttä professori Scheininia ja siteeraa häntä lehden (27.8.2018) otsikossa seuraavalla tavalla:

Huhtasaaren gradua selvittänyt professori: Tutkinnon perumista harkittaisiin vakavasti, jos gradu olisi tuore

Suomessa tutkinnon peruminen on kuitenkin hyvin hankalaa, ja meillä on ainoastaan yksi tapaus, jossa tutkinto on peruttu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä.

Mutta, kansainvälisesti katsellen olemme surkuhupaisassa tilanteessa: meillä on nyt muodostunut käytäntö, jossa plagioitujen gradujen ja yamk-töiden, ja plagiointia sisältävien väitöskirjojenkin kanteen vain lisätään teksti, jossa ilmoitetaan työn sisältävän plagiointia. Tuo kannen alareunassa oleva teksti ei millään tavoin estä vaikkapa seuraavia opiskelijoita hyödyntämästä jatkossa näitä tekstejä ja viittaamalla niihin.

Ja pari sanaa eriarvoisuudesta: Mielestäni Laura Huhtasaari on julkisuusasemansa vuoksi tullut kohdelluksi eri tavoin kuin "tavallinen" kansalainen, joka on valmistunut korkeakoulusta ja tehnyt vilpillisen opinnäytetyön. Kun keväällä 2018 tuli esille, että yamk-työ oli lähes kokonaan plagioitu, esiselvitysraporttia ei annettu julkisuuteen eikä tutkinnon peruuttamista edes harkittu. Vaikka sanomalehti Karjalainen julkaisi asiasta artikkelin, asia painui muutamassa päivässä unholaan.


25.7.2018

Ylemmän korkeakoulututkinnon voi nyt suorittaa plagioimalla

Sanomalehti Karjalainen julkaisi 26.5.2018 artikkelin korkeakouluissa tapahtuvasta plagioinnista otsikolla Plagioitu opinnäytetyö hyväksyttiin kolmannessa tarkastuksessa

Artikkeli kuvaa tapauksen, joka kääntää koko plagiointikeskustelun päälaelleen. Nyt ylempään korkeakoulututkintoon kuuluvan opinnäytetyön (30 op) voi suorittaa siten, että kopioi jonkun sopivalta tuntuvan aiemman gradun ja muuttaa tekstiä vain sen verran, että saa plagiaatintunnistimelta omaa korkeakoulua tyydyttävän raportin.

Karelia-ammattikorkeakoulussa oli valmistunut teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelmassa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö. Työ oli hyväksytty syksyllä 2017, ja keväällä 2018 Theseus-julkaisun kannen alareunaan oli lisätty teksti:


"Tekijä ei ole noudattanut hyvää tieteellistä käytäntöä. Opinnäytetyön tarkastuksen jälkeen työssä on todettu laajamittaista plagiointia. Tästä syystä opinnäytetyön arvosana on alennettu alimmalle mahdolliselle tasolle, joka on yksi." 

(Seuraava kuva Theseuksesta 25.7.2018, työn sivuilta 1 ja 2)
 


TENKin ohjeiden mukaan korkeakouluissa käsittelyyn otetuista plagiointiepäilyistä tulisi tehdä kirjallinen esiselvitysraportti. Tällaisen raportin saa kuka tahansa käyttöönsä pyytämällä sen korkeakoulun kirjaamosta. Toimittaja ei kuitenkaan ollut saanut käyttöönsä tästä opinnäytetyöstä tehtyä esiselvitysraporttia, vaan tiedot opinnäytetyön hyväksymisestä oli saatu artikkelia varten haastatellulta toimialajohtaja Susanna Rosellilta.

Kuvaus työn hyväksymisestä kuulostaa uskomattomalta - ainakin meistä, joiden mielestä koulussa ja opiskelujen aikana olisi tarkoitus oppia jotakin ja suoritettu tutkinto tällöin olisi tae koulutusohjelman sisältöjen oppimisesta. Siteeraan Karjalaisen artikkelia:

"Alussa esimerkkinä ollut opinnäytetyökin oli käynyt kolmesti läpi plagiaatintunnistusohjelma Urkundin. Toukokuussa 2017 työn ohjaus oli keskeytetty siitä löytyneen plagioinnin vuoksi. Elokuussa uudelleen palautettu työ oli hylätty, kun siitä löytyi jälleen plagiointia vuoden 2014 gradusta. Lokakuussa 2017 Urkund ei enää löytänyt yhtäläisyyksiä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa hyväksyttyyn graduun, ja opinnäytetyö hyväksyttiin."

Plagiointi ei siis johtanut siihen, että opiskelijaa olisi vaadittu tekemään oma teksti osoittamaan koulutuksessa opittua. Vaadittiin ainoastaan, että opiskelija muuttaa tekstiä sen verran, että plagiaatintunnistin antaa jollain asetetulla kriteerillä hyväksytyn raportin. Rehtorin päätöksen mukaan työssä oli muutama kuukausi hyväksymisen ja julkaisun jälkeen todettu laajamittaista plagiointia:
"Opinnäytetyö oli tehty lähes samalla nimellä, sisällysluettelolla ja haastattelurungolla kuin vuoden 2014 gradu. Tulokset opinnäytetöissä olivat miltein täysin samat. Myös lähteet ja lähdeviitteet olivat samankaltaisia. Sanajärjestyksiä, sijamuotoja ja aikamuotoja oli muutettu, mutta suuri osa tekstistä oli käytännössä kopioitu aiemmasta gradusta."
***

Onko tämä sitten eräänlainen ennakkotapaus, johon tulevat ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijat voivat vedota? Ei siis tarvitse enää kirjoittaa gradua tai yamk-opinnäytetyötä - ainoastaan kopioida jotain ja sitten vain sietää se, että omassa opinnäytetyössä on "plagiaattileima" kannessa.

Muitakin kysymyksiä herää: Entä alkuperäisen tekstin kirjoittajan tekijänoikeus? Tulevatko opiskelijat kohdelluksi tasavertaisesti, jos yhdessä korkeakoulussa vaaditaan itse ajattelemaan ja kirjoittamaan ja toisessa ei? Ovatko yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen myöntämät ylemmät korkeakoulututkinnot tasalaatuisia?

Esimerkiksi Laura Huhtasaaren gradusta on meneillään jo toinen esiselvitys - tulevatko kaikki opinnäytetöitä koskevat plagiointiepäilyt käsitellyksi yhdenvertaisesti?

21.5.2018

Plagiointikeskustelu alkoi uudelleen - aika kerrata vanhaa

Plagiointi korkeakouluopinnoissa nousi keskusteluun tänä keväänä Laura Huhtasaaren gradun saaman julkisuuden kautta. Tammikuussa julkaistiin epäilyjä gradun sisältämästä plagioinnista, Jyväskylän yliopisto aloitti esiselvityksen, ja huhtikuussa tehdyn päätöksen mukaan gradussa todettiin olleen plagiointia - "mutta vain vähän". Jyväskylän yliopiston rehtorin 16.4.2018 tekemän päätöksen mukaan:
"Asiassa suoritettu selvitys osoittaa, että FM Laura Huhtasaaren Pro Gradu -työssä ei ole kaikilta osin noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä. (...) Viitteittä tehdyt suorat lainaukset rajautuvat Pro Gradu työn kirjallisuusosioon, josta ne muodostavat noin 10 %."
Varsinaisesti vilkas keskustelu plagioinnista alkoi vasta sen jälkeen, kun Svenska YLE toi esiin, että Huhtasaaren gradussa plagiointia olikin enemmän kuin esiselvityksessä oli tullut esille. Jyväskylän yliopisto päätyi aloittamaan uuden esiselvityksen "yksityishenkilöltä saamansa ilmoituksen perusteella".

Media kiinnostui plagioinnista nyt niin paljon, että minuakin on haastatellut kolme eri toimittajaa. Haastatteluissa olen tuonut esille, että plagiointia on paljon ainakin Theseus-tietokannassa julkaistuissa ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä. Lehdissä julkaistuihin artikkeleihin haastatteluissa käsitellyistä asioista päätyy tietenkin vain osa, toimittajan kulloinkin juttuunsa valitseman näkökulman kautta.

Ja sitten - mitäs minä sanoin? 😃

Palautan tässä mieleen aiempia sanomisiani ja kirjoituksiani plagioinnista. Vuonna 2010 julkaistiin artikkelini Plagiointia Suomen korkeakouluissa? Kever-Osaaja -lehdessä. Käsittelen tekstissä plagioinnin kansainvälisiä määritelmiä ja (korkeakoulu)kirjoittamisen muutosta tilanteessa, jossa aiemmat tekstit ovat opiskelijan ulottuvissa sähköisessä muodossa. Lukekaapas kappaleiden alussa käyttämäni aineistolainaukset - kyllä opiskelijat tiesivät jo silloin mistä puhuttiin!

Vuonna 2015 pidin esityksen Hyvä kirjoittamisen käytäntö ammattikorkeakouluopinnoissa Praba-seminaarissa. Toin taas esille kirjoittamisen muutosta ja esitin kehittämisehdotuksia ammattikorkeakouluväelle. Esitykseen tein rautalankamallin kirjoittamisen muutoksesta Håvard Skaarin artikkelissaan esittämän pseudokirjoittamisen käsitteen avulla.




Pseudokirjoittaminen on tapa tuottaa tekstiä, missä kirjoittaja kopioi tekstikappaleita tai isompiakin määriä tekstiä ja muokkaa ja siirtelee lauseita. Teksti antaa vaikutelman, että kirjoittaja olisi itse perehtynyt asiaan ja kirjoittanut tekstin lukemiensa lähteiden avulla, vaikkei niitä olisi koskaan nähnytkään - puhumattakaan että olisi lukenut. Alkuperäisen kirjoittajan lähteet pidetään lähdeviitteinä ja lähdeluetteloon haetaan valmiit lähdeluettelomerkinnät alkuperäisestä tekstistä. Pseudokirjoittamisen ja plagioinnin raja on olematon.

Vuonna 2014, tarkemmin 1.6.2014, ilmestyi artikkelini Accuracy of referencing and patterns of plagiarism in electronically published theses (kokotekstiin pääsette linkin kautta) lehdessä International Journal for Educational Integrity. Artikkelissa käsittelen vuonna 2012 Theseustietokannassa julkaistujen opinnäytetöiden lähdeviittauksia ja sitä kautta esiin tullutta plagiointia. Jos englanninkielinen teksti on vaikeaa, niin olen esitellyt tuloksia esimerkiksi Proflang-seminaarin esityksessä Lähdeviittaukset opinnäytetöissä - tarkkuutta, huolimattomuutta, plagiointia.


P.S. Jos joku Joensuun ulkopuolelta lukee blogiani, niin kerron vielä, että minut irtisanottiin yht'äkkiä toukokuussa 2014 Karelia-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja menetelmäopintojen yliopettajan tehtävästä.

27.5.2017

Näin monimutkaista on tutkinnon peruminen Suomessa KHO:2016:68

Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen asiassa, jonka lähtökohtana oli Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijan kiinni jääminen plagioinnista tieteelliselle lehdelle tarjotussa artikkelissa. Applied Optics -lehti lähetti artikkelikäsikirjoituksesta kirjallisen huomautuksen, jonka jälkeen opiskelijan gradu otettiin yliopistossa uudelleen tarkasteluun, se hylättiin ja myönnetty tutkinto peruttiin. Opiskelija valitti yliopiston päätöksistä muutosturvalautakuntaan, joka siirsi asian Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka taas piti opiskelijan nauttimaa luottamuksen suojaa niin ehdottomana, että hylkäsi yliopiston päätökset. 

Yliopisto valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka puolestaan katsoi, että päätös tutkintotodistuksen antamisesta puretaan hallintolainkäyttölain nojalla. Korkeimman hallinto-oikeuden asiaa koskeva päätös on luettavissa täältä: KHO:2016:18 

Esittelin tämän tapauksen Plagiarism across Europe and Beyond 2015 -konferenssissa Brnossa. Jos ketä kiinnostaa niin esitykseni Differing local responses to plagiarism in Finnish Higher Education on katsottavissa täällä ja konferenssipaperini on luettavissa täällä.

Tässä tapauksen kuvaus konferenssipaperissa:

"Case 4. A Master’s thesis (Science) was accepted and a Master’s degree granted in December 2011. In November 2012, the author of the thesis had sent an article co-authored by three other researchers to an international journal, which gave a formal warning to the university due to plagiarism in the article. The article was rejected. The rector asked, in December 2012, the ethical board of the university to investigate the student’s scientific work by all accounts. In March 2013, the ethical board stated that the student had committed misconduct in scientific research. In April 2013, the rector decided for a re-evaluation of the thesis and correction of factual error based on administrative law. The evaluators suggested the retraction of the thesis based among other issues on plagiarism. The dean rejected the thesis in May 2013 and retracted the Master’s degree. The student immediately complained to the Appeal Committee of the university, which transferred the appeal to Administrative Court.  The Administrative Court gave a decision in October 2014 that the dean’s decisions to retract the thesis and the degree have to be cancelled and the student has a right to his degree based on the principle of protection of confidence. (Eastern Finland Administrative Court, 2014).


Kun esittelin tämän tapauksen kansainväliselle yleisölle, ymmärrystä hallinto-oikeuden päätökselle ei löytynyt. Suomalaisen oikeusperiaatteen "luottamuksen suoja" selostaminen ei myöskään oikein onnistunut, eikä sopivaa käännöstä meinannut millään löytyä (nyt se on käännetty protection of confidence). Keskustelussa ihmeteltiin, että miten on mahdollista, että yliopisto ei voi perua antamaansa tutkintoa tai hylätätä kirjallista työtä, jos opiskelija on syyllistynyt vilppiin - tulipa se esille ennen tai jälkeen hyväksynnän?

Asiaa koskeva Korkeimman hallinto-oikeuden päätös julkaistiin lähes kaksi vuotta Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen. KHO:n päätös on nyt 19-sivuinen. Gradu siis hyväksyttiin vuonna 2011 ja asia saatiin oikeuskäsittelyissä päätökseen viisi vuotta sen jälkeen. Päätös on monimutkainen: Hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset hylätään, siis tutkintoa ei voitu peruuttaa hallintolain 50§ perusteella, mutta tutkinto voidaan peruuttaa hallinnonkäyttölain 63§ perusteella.  

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan päätös voidaan purkaa, jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. 

Tässä nimenomaisessa tapauksessa KHO puuttui "itsenäisen yliopiston asioihin" yliopiston omasta pyynnöstä. Yliopisto oli perunut tutkinnon oma-aloitteisesti, mutta hallinto-oikeus oli kumonnut päätöksen. KHO totesi, ettei yliopisto voi peruuttaa myöntämäänsä tutkintoa virheellisenä päätöksenä hallintolain perusteella. Sen sijaan yliopisto haki tutkinnon myöntämispäätöksen purkua hallinnonkäyttölain perusteella, ja sittenpäs tutkinnon myöntämispäätös purettiin. 




30.11.2016

About TENK's guidelines/TENKin tutkimuseettisestä ohjeistuksesta ja tutkimusrike-epäilyjen käsittelystä


Response of Liisa Räsänen and Erja Moore to TENK’s response regarding our article “Critical evaluation of the guidelines of the Finnish Advisory Board on Research Integrity and of their application" 

Sanna Kaisa Spoof, Krista Varantola, and Pekka Louhila, as representatives of TENK, state that the Finnish institutions take the commitment of fostering research integrity very seriously and follow the instructions meticulously. This is an ideal which has not yet been reached. 

The case summaries in TENK´s annual reports are mostly presented in a very short and superficial way, important details are missing and thus the summaries fail to reach the standard of other authorities that use jurisdiction in the society and publish their case summaries (e.g. Copyright Council).The representatives of TENK do not promise to improve the quality of the case summaries and show no service-oriented attitude when stating that the final documents can be studied at request. 

We have not claimed that TENK should tell the investigating institutions what type of misconduct the case under investigation represents. However, TENK should be able to help the investigators in practical questions, e. g., how to differentiate misappropriation from disregard for the RCR. 


When the Finnish RCR guidelines were revised in 1998, misappropriation was included as the fourth type of fraud in addition to fabrication, falsification, and plagiarism. We have been able to find only one case of misappropriation in TENK’s annual reports in 1998–2015 (years 2005 and 2009 excluded due to missing data). Since we do not have the original documents on this case, we do not know the final decision. Cases in which a researcher who is entitled to authorship is omitted from the authors of a publication are not rare and should represent misappropriation, but still, these cases are almost always interpreted as a milder form of misconduct, viz. disregard for the RCR.

It is a surprise for us that in some cases TENK does not possess the same public documents we have been able to obtain.

We certainly rationalize in detail why we disagree with the decisions of TENK or the institutions in the cases we have included.

Representatives of TENK claim that including the grey zone practices in the 2012 guidelines has increased the number of reported allegations and we do not take this into consideration. TENK’s annual reports in 2012–2015 do not contain a single decision from institutions representing a grey zone practice. In the same period, exaggerating one’s merits in a CV was regarded as an irresponsible deed in one TENK’s statement and in another statement TENK recommended that the university investigates an alleged case of exaggerating the CV.

Incorporation of the third category of “Other irresponsible practices” in addition to fraud and disregard for the RCR in the 2012 guidelines has created confusion. The guidelines mention that in their most serious forms other irresponsible practices may fulfill the criteria of an RCR violation. We do not understand the purpose of this third category containing miscellaneous actions ranging from fraud to grey zone. It is good to have knowledge of various manifestations of the grey zone, but deeds representing questionable research practices should not be listed together with the RCR violations which have been defined and characterized earlier in the guidelines.  As examples of  other irresponsible practices the guidelines mention guest and ghost authorships (ghost authorship defined in the official English translation “by taking credit for work produced by what is referred to as ghost authors”), exaggerating one’s achievements in CVs and publication lists, delaying or hampering other researcher’s work, maliciously accusing a researcher of RCR violations, misleading the general public by presenting deceptive information concerning the results or the scientific importance of one´s scientific work, and expanding the bibliography of an article to artificially increase the number of citations. This confusing category of other irresponsible practices needs to be revised and grey zone practices separated to its own category. Our criticism towards the “Other irresponsible practices” was omitted from the final version of the manuscript because it was getting so long for a commentary.

The sentence in TENK´s response “The claim that 45.1% of the researchers involved in the investigation processes are unhappy with the guidelines and the processes is not based on facts” is a straw man argument. We make nowhere such a baseless claim. A survey study among the researchers would have been required to obtain information on their personal views, which we did not do. We only state that in 45.1% of the cases one party, usually the initiator of the allegation, has appealed to TENK, and this illustrates a high degree of dissatisfaction among the complainants. We have not regarded processes and cases as the same. When counting the number of cases we have regarded it as one case when an allegation involving several researchers has been investigated in more than one institution and also as one statement from TENK when it has issued joint statements to the institutions. When a researcher has requested TENK’s statement in different issues, we have regarded these as separate cases. For example, a researcher requested TENK’s statements in an authorship dispute and due to suspecting one team member of exaggerating scientific merits in an application for a post.

For sure, there is in most cases one dissatisfied party after the investigation has been completed. However, there is a clear message in our article that the dissatisfied party is very commonly the initiator(s) of the allegation.



Lastly, we wish that the representatives of TENK follow themselves the principles of their own guidelines when issuing statements in public and are accurate, meticulous, and honest in their responses.


 Liisa Räsänen, MD, PhD, and Erja Moore, PhD, 21 October 2016

***
Julkaisimme hiljan Liisa Räsäsen kanssa artikkelin, jossa käsittelemme Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeiston Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa määritelmiä ja menettelytapoja ja tarkastelemme järjestelmän toimivuutta primaaritason päätöksistä tehtyjen valitusten yleisyyden (n. 45%) ja esimerkkitapausten avulla. TENKin ohje on tuttu, tai ainakin sen pitäisi olla tuttu kaikille korkeakoulutuksen ja tieteellisen tutkimuksen piirissä toimiville. Artikkelimme on vapaasti saatavilla ja luettavissa, tässä linkki: Critical evaluation of the guidelines of the Finnish Advisory Board on Research Integrity and of their application. Lehti on Research Integrity and Peer Review 1:15, 2016. 

Käytäntönsä mukaisesti lehti pyysi vastineen kirjoitukseemme TENKin edustajilta, ja heidän vastineensa on oman artikkelimme perässä. Kirjoitimme vielä vastineen vastineen sen jälkeen, kun TENKin vastineesta luimme virheitä ja huomasimme huolimattomuutta. Lehti välitti vastineen vastineen TENKille ja artikkelin referoijille, mutta lehti ei julkaise enää vastineen vastineita sivuillaan. Julkaisemme sen nyt tässä blogissa, teksti tässä yllä. Mielenkiintoisin TENKin vastinetta koskeva kommenttimme lienee tekstistämme tehty selkeä olkiukko-argumentti. 

29.1.2016

Väitöskirjassa todettu plagiointi Jyväskylän yliopistossa

Keskisuomalainen uutisoi plagioinnista 25.9.2015 otsikolla Yliopistolla plagiointitapaus: paljastui erikoisella tavalla

Uutinen koski tapahtumasarjaa, joka käynnistyi kun eräs väitöskirjan käsikirjoitus ajettiin Urkund-tunnistimen läpi ja tekstistä paljastui osia, jotka oli jo julkaistu toisessa väitöskirjassa. Mutta, kyseessä oli kuitenkin tekijän omaa tekstiä seminaariesityksestä, jonka hän oli kaksi vuotta aiemmin ladannut yliopiston suljettuun sähköiseen oppimisympäristöön. "Nopeat voittavat hitaat" -periaatteella toiminut opiskelijatoveri oli ominut seminaariesityksen tekstiä itselleen ja julkaisi sen omana tekstinään väitöskirjassa, joka oli hyväksytty huhtikuussa 2015. 

Asiassa edettiin seuraavasti: humanistisen tiedekunnan dekaani teki selvityspyynnön rehtorille, joka käynnisti esiselvityksen 2.7.2015. Päätöksen rehtori antoi 26.8.2015. 

Päätös esiselvityksen aloittamisesta on seitsemänsivuinen dokumentti, jossa kuvataan tapahtumat, ja pyydetään asianosaisilta vastineet. Jo tässä vaiheessa rehtorilla oli käytössään eri tekstiversiot ja niihin merkityt yhtäläisyydet. Otsikon Tosiseikat alla rehtori toteaa, että "ongelmalliset kohdat ovat väitöskirjan menetelmiä koskevassa osassa, sivuilla 74-107". Tekstiä on kopioitu joko sellaisenaan ja lähdeviitteineen, tai on tehty vähäisiä muutoksia artikkeleihin, prepositioihin, yksikkö- tai monikkomuotoihin tai on poistettu tai lisätty yksittäisiä sanoja. (Ehkä oli poistettu joitain alkuperäisen tekstin lähdeviitteitä ja lähteitä myös, en ihan saanut selvää.)

Jo esiselvitysvaiheessa asiaan oli kysytty TENKin kantaa, lähinnä kysymykseen tahallisuudesta ja tahattomuudesta. TENKin ohjeistusta siitä, että tahallisuutta tai tahattomuutta ei plagioinnin yhteydessä ole asianmukaista tarkastella, rehtori pitää ankarana. Rehtori kuitenkin päätyy toteamaan vilpin tapahtuneen, joskaan hän ei pidä väitöskirjan menetelmäosiota työn keskeisenä osana, ja toteaa vilpin esiintymisen "vain" menetelmäosassa lieventävän teon vakavuutta. Tämän jälkeen rehtori pyytää vielä lausunnot väitöskirjan ohjaajalta, väitöskirjan tekijältä ja plagioiduksi tulleelta.

Päätös on viisisivuinen dokumentti, jossa esitetään lyhennelmät lausunnoista ja annetaan päätös. Päätös on, että vilppi (plagiointi), hyvän tieteellisen käytännön loukkaus, on tapahtunut. Asia siirretään tiedekuntaneuvostolle, jonka ratkaistavaksi jää, miten vilppiin jo valmistuneessa ja hyväksytyssä väitöskirjassa suhtaudutaan.

Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto käsitteli asiaa ja teki päätöksen kokouksessaan 16.9.2015. Kokouksessa käsiteltiin rehtorin päätös, että tekijä oli syyllistynyt väitöskirjassaan vilppiin. Tiedekuntaneuvosto pohtii asiaa hallintolain näkökulmasta asiavirheen korjaamisena. Kokous toteaa, että päätös väitöskirjan hyväksymisestä ja arvostelusta on perustunut virheelliseen selvitykseen, koska ajatusten ja tekstin alkuperä on ilmoitettu "virheellisesti ja puutteellisesti, minkä seurauksena väitöskirjan arviointi tarkastajien lausunnoissa on perustunut virheelliseen ja puutteelliseen tietoon." 

Tämän jälkeen tiedekuntaneuvosto äänesti ja päätti olla aloittamatta väitöskirjan hyväksymispäätöksen poistamisprosessia. Toisen äänestyksen jälkeen väitöskirja arvioitiin uudelleen välttäväksi (aiemmin hyvä). Perustelu arvosanan muuttamiselle oli, että "väitöskirjan luvattomasti lainattuja osioita ei arvostelussa voida ottaa huomioon, jolloin väitöskirja menetelmien kuvaamisen osalta on vaillinainen."

Päätöksen jälkeen väitöskirja ja sen sisältämä plagiointi on - samalla tavoin kuin ennen koko vilppiepäilyn käsittelyä ja päätöstä - hyväksytty,  ja työ on sellaisenaan edelleen yleisön luettavissa.  Väitöskirja on julkaistu yliopiston sarjassa, ja myöhemmin väitöskirjan yhteyteen on viety myös dokumentit esiselvityksestä ja rehtorin päätöksestä. Lisäksi luettelosivulle on viety seuraavat tekstit:


Tiivistelmä:HUOM! Asiaan liittyy rehtorin päätös, jonka mukaan kirjoittaja on väitöskirjassaan syyllistynyt vilppiin tieteellisessä toiminnassa.
Julkaisija:University of Jyväskylä
Julkaistu:2015
Kuuluu julkaisusarjaan:Jyväskylä studies in humanities 246.
Julkaisuun sisältyy osajulkaisuja:1. Esiselvitys hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyasiassa.
2. Rehtorin päätös hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyasiassa. 







14.6.2015

Korruptio korkeakoulutuksessa - tarkastelussa Global Corruption Report: Education

Suomessa sanaa korruptio käytetään harvoin, ja vielä harvemmin korkeakoulutuksen yhteydessä. Transparency International -sivustolla julkaistu raportti Global Corruption Report: Education on 448-sivuinen teos, jonka sivut 99-222 käsittelevät korruptiota korkeakoulutuksessa. 
(Kirjoitin tänne blogiin vuonna 2010 korruptiosta, johon plagiointi monissa maissa liitetään.) 

Korkeakoulujen toiminnassa on monia heikkoja kohtia, jotka voivat johtaa toiminnan korruptoitumiseen. Yhtenä tekijänä on nähty korkeakoulujen rahoitusmallien muutos: kun korkeakoulun oletetaan hankkivan itse osan rahoituksestaan, ne ovat myös saaneet valtuudet autonomiaan ja toimintansa itsearviointiin. Aiempi keskusjohtoinen tarkastus- ja arviointitoiminta on väistynyt, ja korkeakoulut valvovat itse toimintaansa. Raportti käsittelee muun muassa seuraavia korruption muotoja korkeakouluissa:

Tutkintotehtaat (Degree Mills)

Raportin sivuilla 126-127 arvioidaan, että vuonna 2011 USA:ssa toimi yli 1000 korkeakoulututkintoja antavaa yritystä, Euroopassa 600 ja globaalisti toimivia tutkintotehtaita vielä 800. Tekaistun tutkinnon ostaneet ovat päätyneet töihin vaikkapa opettajaksi, terveysministeriön syöpäosastolle, CIAn virkailijaksi tai ydinvoimalan työntekijäksi.  Esimerkiksi Colby Nolan sai MBA-tutkinnon vuonna 2004 Trinity Southern Universitystä. Colby on siis kotikissa, ei opiskelija.

Ura korkeakoulussa

Sukulaisten suosiminen (nepotism), ystävien suosiminen pätevyydestä riippumatta (ns. hyvä veli-järjestelmä, cronyism) ja syrjintä valinnoissa (discrimination) ovat korruptoituneita tapoja, jotka aiheuttavat sen, että korkeakouluissa opettajiksi ja tutkijoiksi päätyneet eivät välttämättä ole hakijoista pätevimpiä. Vaikka korkeakoulujen henkilöstön pätevyysvaatimukset on kirjattu lakeihin ja erilaisiin alakohtaisiin säädöksiin, suosikkijärjestelmät ovat yleisiä korkeakouluissa. Ruotsalaiset tutkijat kävivät julkisuuslakiin vedoten läpi nimityksien perusteita ja osoittivat sukulaisten ja muiden suosikkien saaneen arvioinneissa korkeampia pisteitä kuin muut samanlaisen pätevyyden omanneet hakijat. Tällaiset korkeakoulujen toimintaan sisäänrakentuneet hienovaraiset suosikkijärjestelmät voidaan todeta, jos rekrytointi- ja ylenemiskäytäntöjen perusteet ovat julkisia. (s. 186-188)

Rahoituksen vilpillinen hankinta ja käyttö 

Sivuilla 112-113 esitellään esimerkkejä rahoituksen väärinkäytöstä korkeakouluissa (on esimerkiksi kirjattu haamuopiskelijoita, laskutettu keksittyjä kuluja tai johtajien omien matkojen kuluja). Kun korkeakoulun jokaisella yksiköllä on oma budjettinsa, rahoituksen käytön valvonta on vaikeaa. Etenkin verkossa tapahtuva opiskelu on mahdollistanut uudenlaiset rahoituksen käytön vilpit. Petoksista ei keskustella: 43 prosenttia brittiyliopistojen hallituksista ei ole käsitellyt erilaisten petosten ehkäisyä.

Vilpilliset opintosuoritukset

Korruptioraportin  mukaan korkeakoulujärjestelmä on tuhoutunut silloin kun korruptoituminen on niin laajaa, että yksikään opiskelija ei ole siltä suojassa. Esimerkkejä korruptoituneista käytännöistä ovat ostetut tutkinnot ja opintosuoritukset, joissa opiskelija joko maksaa tai sopii muutoin hylätyn suorituksen hyväksymisestä korkeakoulun kanssa. Korruptioksi luetaan myös arvosanan "ostaminen" seksuaalisilla palveluilla. Tällaiset käytännöt rapauttavat luottamusta korkeakoulussa suoritettujen tutkintojen pätevyyteen.

Akateeminen vilppi


Korkeakoulujen maineen perustana on akateeminen integriteetti. Se tarkoittaa korkeakoulutuksen perusarvoja, joita ovat rehellisyys, luottamus, kunnioitus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus. Jos arvoja ei ole omaksuttu eikä toimintaa arvioida, vilpilliset opintosuoritukset ja henkilöstön vilpillinen toiminta voivat jäädä huomaamatta. Jos korkeakoulu ei arvioi riskejä eikä puutu vilppiin, korkeakoulun maine voi olla menetetty. Opiskelijoilta kysyttäessä on todettu, että opiskelijat kyllä osaavat välttää vilppiä, jos heillä on riittävästi ymmärrettävää tietoa käytettävissään. Tällä perusteella monet korkeakoulut ovat laatineet selkeät kuvaukset ja ohjeet hyvästä tutkimuksen ja kirjoittamisen käytännöstä. (s. 171-177)


Plagiointi(skandaali)

Vuonna 2003 paljastui, että 15 malesialaista MBA-opiskelijaa Newcastlen yliopistossa Australiassa olivat saaneet hyvät arvosanat plagioiduista kirjallisista tehtävistä. Tehtäviä tarkastanut opettaja oli hylännyt tehtävä plagioinnin vuoksi, mutta yliopiston hallinnon toimesta opiskelijoiden tehtäville määrättiin uusi tarkastaja, joka hyväksyi ne. Kun plagioinnin peittely paljastui, se ei uhannut pelkästään Newcastlen yliopiston mainetta vaan koko Australian laajaa koulutusvientiä ja sen luotettavuutta (koulutusvienti on miljardien mittasuhteissa liikkuvaa liiketoimintaa). Lopulta mediaskandaalin jälkeen kaksi yliopiston johtajaa erotettiin ja koko yliopiston eettinen ohjeisto uusittiin. Kyseisen yliopiston (rehelliset) opiskelijat olivat pettyneitä. Plagioinnin peittelyn paljastuttua heidän kyseisestä yliopistosta saamansa tutkinnon arvo heikkeni työnantajien silmissä. (Uutisointia aiheesta esim. täällä.)

*****

Koulutuksen korruptioraportissa on paljon mielenkiintoista ja mietittävää asiaa koulutuksen laadusta kiinnostuneille. Suosittelen!