1.12.2013

Ruotsin korkeakouluissa plagiointi edelleen yleisin syy erottamiseen

Ruotsissa aiempia Högskoleverketin tehtäviä hoitaa vuoden 2013 alusta Universitetskanslersämbetet. Korkeakouluopiskelussa esiintyvää vilppiä tilastoidaan entiseen malliin, ja tiedot julkaistaan. Julkaisun nimi on Disciplinärenden 2012 vid universitet och högskolor. Vuonna 2012 yli 800 korkeakouluopiskelijaa joutui jonkinlaisen sanktion kohteeksi opiskelussa tekemänsä vilpin vuoksi. Tavallisin sanktio vilpistä oli erottaminen, pienempi osa sanktioista (180) oli varoituksia. 

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö tai Korkeakoulujen arviointineuvosto ei tilastoi vilppiä korkeakouluissa. Tutkimuseettiselle neuvottelukunnan toimintakertomuksen mukaan sille ilmoitettiin vuonna 2012 yhteensä viisi tapausta, joissa oli todettu vilppiä. Nämä olivat kuitenkin tutkijoiden julkasuihin liittyviä tapauksia, eikä yhtään opiskelijan kirjalliseen tuotokseen, esimerkiksi opinnäytetyöhön liittyvää tapausta tuotu esille vuonna 2012.

Ruotsissa suurin vilppimuoto on edellisten vuosien tapaan plagiointi, mutta ilmitulleiden plagiointitapausten määrä on vähentynyt edellisestä vuodesta. Vuonna 2012 yhteensä 460 opiskelijaa sai sanktion plagioinnista (11% vähemmän kuin edellisenä vuonna). Kuusi korkeakoulua, jotka kaikki olivat taidekorkeakouluja, ei havainnut yhtään vilppitapausta. Kaikki muut korkeakoulut (31) ilmoittivat vilppitapauksia ja raportissa tapaukset esitetään korkeakouluittain. Tapaukset on suhteutettu opiskelijamääriin. 

Viime vuotiseen tapaan raportin liitteenä on oikeuden päätöksiä opiskelijoiden tekemistä valituksista, tosin nyt on liitteenä vain kaksi oikeustapausta. Plagiointiin syyllistynyt opiskelija ei onnistunut valituksellaan muuttamaan korkeakoulun päätöstä määräaikaisesta (8 viikkoa) erottamisesta. Tenttivilpin takia kuudeksi viikoksi erotettu opiskelija sen sijaan onnistui kumoamaan erottamispäätöksensä, koska kyseessä oli "sana sanaa vastaan".

Yksi tietty plagiointitapaus - ja koko korkeakoulutuksen laatu pohdintaan

Voiko korkeakoulun hallituksen puheenjohtaja suorittaa tutkinnon johtamassaan korkeakoulussa?
Miten (puheenjohtajan) lopputyön ulkopuoliset tarkastajat valitaan?
Mikä on työn ohjaajan vastuu siitä, että teksti täyttää edes minimaalisesti ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytetyön kriteerit?
Voidaanko opiskelijalle myöntää ylempi korkeakoulututkinto, jos opinnäytetyö ei täytä tutkinnon osaamisvaatimuksia?
Onko kansallisesti olemassa yhtenäisiä kriteereitä sille, millaista osaamista ylemmän korkeakoulututkinnon tasoisessa työssä pitäisi vähintäänkin olla?

Tällaisia kysymyksiä pohditaan tänä syksynä Irlannissa, jossa yksi vuonna 2008 hyväksytty Master's Thesis on käynnistänyt laajan kansallisen, jopa ministeriötason keskustelun korkeakoulutuksen ja tutkintojen laadusta. Uutisointi plagiointitapauksesta alkoi viime syksynä, esimerkiksi Irish Independent kirjoitti asiasta vuosi sitten ja uudelleen toukokuussa 2013.

Flan Garvey toimi ITT:n (The Institute of Technology Tralee) hallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-2013. Hän suoritti tuossa samaisessa korkeakoulussa Master of Arts tutkinnon vuonna 2008. Neljä vuotta sen jälkeen, vuonna 2012 yhteensä 26 ITT:n opettajaa kyseenalaisti Garveyn opinnäytetyön laadun. Sen sanottiin sisältävän sivukaupalla plagiointia, lähdeviittaukset olivat sekavat, kirjoitustyyli ja työn sisältö ei täyttänyt ylemmän korkekoulututkinnon lopputyölle asetettuja kriteereitä. Wikipedia-artikkeli Flan Garveystä sisältää myös plagioidut sivumäärät ja plagioinnin lähteet.

Network for Educational Standards ylläpitää Irlannissa samannimistä blogia, johon tästä Traleen plagiointitapauksesta on koottu kaksi pitkähköä blogikirjoitusta. 14.10.2013 ilmestyi QQI: The Tralee Challenge ja seuraavana päivänä The Chairman's Thesis. Blogiin on linkitetty myös 25-sivuinen analyysi Garveyn tekstin tasosta, sen puutteista ja puutteellisista lähdeviittauksista. Raportissa todetaan lopuksi:
- ennen tarkastukseen jättämistä tekstiä ei oltu oikoluettu, kirjoitusvirheitä ja kielioppivirheitä on läpi työn, jopa otsikon sana education oli kirjoitettu väärin,
- teksti osoittaa piittaamattomuuta tai tietämättömyyttä kaikkein perustavammastakin tieteellisen kirjoittamisen tavasta (viittauskäytännöistä),
- työssä ei ole yhtenäistä teemaa tai tarkoitusta,
- työssä ei näy minkäänlaista yleisesti hyväksyttyä ymmärrystä tieteellisestä työstä.

Tarkastelussa oleva Master's Thesis on pitkä, lähes 300-sivuinen teksti, jossa on useita kymmeniä sivuja sanatarkkoja kopioita aiemmin julkaistuista lähteistä ilman lähdeviitteitä. Jos lähdeviitteitä on, ne eivät ole yhtenäisesti muotoiltuja vaan samaankin tekstiin on viitattu usealla eri tavalla. 

Plagioinnista puhuminen ei ole helppoa Irlannissakaan. Plagioinnin esille ottaneet saivat moitteita asian tuomisesta julkisuuteen. ITT:n rehtori Dr Oliver Murphy esitti uhkauksia, että asian julkisuuteen vuotaneet kohtaavat kurinpidollisia toimia ("disciplinary actions"). Ja sitten tämäkin uhkaus vuodettiin julkisuuteen - kirjoituksia aiheesta esimerkiksi täällä tai edellä mainitussa Wikipedia-artikkelissa. Eikä plagioinnista tai sen seuraamuksistakaan oikein osata päättää. Plagioinnin selvittämiseksi nimetty ensimmäinen kolmihenkinen asiantuntijaryhmä jätti asiasta lausuman, jonka mukaan Garveyn työ on plagiaatti, ja se ei oikeuta ylempää korkeakoulututkintoon. Garvey kuitenkin vetosi omaan korkeakouluunsa ja se päätti asiantuntijaryhmän päätöksen vastaisesti, että tutkinto oli oikeutettu, koska Garvey ei ymmärtänyt että plagiointi voi olla tahatonta (en tiedä osasinko kääntää The Chairman's Thesis -tekstiä, näin asia on ilmaistu: "On an appeal by Mr Garvey to a committee that was appointed by IT Tralee, the decision that the MA was unjustified was reversed on the basis that Garvey didn’t understand that plagiarism could be unintentional.")


Garvey erosi ITT:n hallituksen puheenjohtajan pallilta heinäkuussa 2013. Hän on kuitenkin ilmoittanut jatkavansa opintojaan ja tekee väitöskirjaa - samaan korkeakouluun.

QQI, Quality and Qualifications Ireland, siis käsittelee tapausta. Koko kyseisen korkeakoulun (ITT) laatu on arvioitavana, kun QQI pohtii, miten on mahdollista, että tällainen työ on ensinnäkin hyväksytty tarkastukseen ja toiseksi, miten on mahdollista, että se on hyväksytty. Korkeakoulun oikeus antaa jatkotutkintoja (siis ylempiä korkeakoulututkintoja) saattaa olla vaakalaudalla. Kansalliseen keskusteluun on tämän yhden tapauksen myötä palautettu keskustelu koko Technological Institute -järjestelmän tasosta, ja niiden oikeudesta antaa ylempiä korkeakoulututkintoja. 



3.11.2013

Kunnia menee mutta maine kasvaa

Perjantaina 1.11.2013 alkoi plagioinnista kiinnostuneiden virtuaalimaailmassa kova kuhina. HS uutisoi, että Pasi Tuomisen kirjoittama ja Talentumin kustantama Virtuaalimaine -kirja vedetään pois myynnistä. Talentum laati asiasta myös lehdistötiedotteen. Nyt kirjan esittely ei avaudu Talentumin sivuilta eikä Elisa E-kirjassa, sen sijaan kirjan nimen kohdalle laittamani linkki vie CDON.com kirjakauppaan, josta se näyttäisi olevan tilattavissa.

HS otsikoi uutisen näin: Haaga-Helian lehtorin kirjaan kohdistuu toinenkin plagiointiepäily. Uutisen mukaan asia nousi julkisuuteen, kun tutkija Salla Laaksonen esitti asian Facebook-päivityksessään. Meille lukijoille kuitenkin paljastettiin, että kirjaan on kohdistunut muitakin plagiointiepäilyjä, joita oli käsitelty elokuusta lähtien. HS viittaa Talentumin lakiasiainjohtaja Lasse Rosengrenin haastatteluun:
 "Aiemmasta syytöksestä ei ollut hänen mukaansa syytä kertoa, koska asia on asianosaisten välinen."
Tässä vaiheessa lukijana aloin miettiä, että miksi ensimmäinen plagiointiepäily on asianosaisten välinen mutta toinen ei. Tähän ehkä saamme vastauksen myöhemmin, mielenkiintoinen kysymys kuitenkin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tämän tapauksen uutisoinnissa on HS:n ja myöhemmin Taloussanomien juttuihinsa tekemät editoinnit. Aluksi molempien lehtien verkkoartikkeleissa oli seuraava siteeraus Tuomisen haastattelusta: "Ihan totta? Se on kyllä Urkund-järjestelmän läpikäynyt ja lähdeviittaukset on pyritty tarkistamaan"

Tämä lausuma sittemmin poistettiin artikkeleista eikä sitä näkynyt HS:n paperiversiossakaan 2.11.2013. Mutta, todisteena siitä etten houri omiani, otin tähän kuvan googlehausta, jossa siteeraus näkyy:


Viittaus plagiaatintunnistusjärjestelmän käyttöön on myöskin monin tavoin mielenkiintoinen:
1) Miksi itse kirjoitettua tekstiä ylipäänsä pitäisi laittaa tunnistimeen?
2) Miksi siteeraus ja viittaus plagiaatintunnistimen käyttöön poistettiin lehtiartikkeleista?
3) Plagiointitutkijan näkökulmasta Tuomisen lausuma kuvaa Suomen korkeakouluissa virinnyttä yliluottamusta sähköisiin plagiaatintunnistimiin. Tästä yliluottamuksesta varoittaa mm. IPPHEAE-projektin maaraportti. (Kirjoitan tästä raportista tarkemmin myöhemmin, kiinnostuneille tiedoksi että se on avoimesti luettavissa täällä.)

Pian uutisoinnin jälkeen Haaga-Helian pääsivulle ilmestyi tiedonanto (ei kirjoittajatietoa): 
"HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu on erittäin pahoillaan esille nousseesta lehtori Pasi Tuomisen Virtuaalimaine-kirjan plagiointikohusta. HAAGA-HELIAlla on luonnollisesti nollatoleranssi plagioinnin suhteen."

Elisa Aunola puolestaan kirjoittaa asiasta SILAB-blogissa otsikolla Virtuaalimaine - toiminnallinen osuus. Tähän kirjoitukseen on linkitetty myös Salla Laaksosen Fb-päivitys.

1.11.2013

Tekstin poistaminen ja palauttaminen

Maanpuolustuskorkeakoulu nousi median otsikoihin viikko sitten, kun se poisti Doria-tietokannasta Alan Salehzadehin työpaperin Iran's domestic and foreign policies. (Uutisoinnista esim. HS, YLE, MTV.)

Aluksi ilmoitettiin, ettei julkaisun poisvetämisellä ollut mitään tekemistä Iranin suurlähettilään maanpuolustuskorkeakouluun tekemän vierailun kanssa, vaan kyse oli tavanomaisesta tekstin tieteellisen tason uudelleen tarkastamisesta. Sitten puolustusministeri Carl Haglund ilmoitti vaativansa selvitystä rehtorilta asiasta (esim. HS). Tänään teksti palautettiin Doriaan, kun Maanpuolustuskorkeakoulun tiedotteen mukaan rehtori Veijo Taipalus päätti hyvän tieteellisen käytännön epäilyn käsittelyprosessin aiheettomana. 


1.10.2013

Nollatoleranssi plagioinnille

Plagiointi pääsi Suomessa otsikoihin tänä vuonna, kiitos Marimekon! Tieteen tai korkeakouluopiskelun plagiointitapaukset eivät Suomessa ylitä uutiskynnystä. Tai kyllä jostain plagiointitapauksesta tai jonkun plagioiduksi epäillyn tekstin sisältämän plagioinnin kieltämisestä voidaan julkaista perinteisessä mediassakin pieni uutinen, mutta kaikkia mediamuotoja kiinnostavaa tekstiplagiointia ei Suomessa ole uutisoitu Jari Vilenin gradun sisältämän plagiointiselvityksen jälkeen.

Marimekon kuosiplagioinnista sen sijaan on Suomessa uutisoitu kahdessa ryppäässä, ja on rohkeasti käytetty myös plagiointi -käsitettä vähän lievemmältä teolta kuulostavan kopiointi -käsitteen rinnalla. Ensin toukokuussa Finnairin koneissa käytetty Kristiina Isolan designiksi merkattu Metsänväki-kangas todettiin plagioiduksi. Elo-syyskuussa plagiointiepäilyjen kohteena ovat olleet Maija Louekarin Hetkiä-kuosi ja Aino-Maija Metsolan Kuuskajaskari-kangas. Muitakin plagiontiepäilyjä Marimekon kankaista on esitetty.

Marimekkouutisoinnissa mielenkiintoista on ollut, että useat lehdet ovat julkaisseet kuosien kuvat vierekkäisinä kuvina ja pyytäneet lukijaa itse miettimään ja toteamaan onko kyseessä plagiointi.

Esimerkiksi Helsingin sanomat julkaisi 29.5.2013 nämä päällekkäiset kuvat, joista kursoria liikuttamalla voi todeta kuvien samankaltaisuuden. Lukijoille ohjeena on: "Vertaile keskenään."


Myös YLE pyytää lukijoitaan tekemään johtopäätökset itse, kun 25.9.2013 vierekkäin laitettiin nämä kaksi kuvaa: "Katso kuvat ja päättele itse."


Plagiointiepäilyssä voi jokainen arvioida kuosien tai tekstien samankaltaisuuden. Toinen tärkeä seikka plagioinnin toteamisessa: se, kumpi oli ensin, voi median esittämien tietojen perusteella olla vaikeaa. Marimekko on kuitenkin joutunut muuttamaan toimintatapojaan plagiointiepäilyjen johdosta, ja toimitusjohtaja Ihamuotilan siteerataan vaatineen "täydellistä nollatoleransia" plagioinnin suhteen.

Nollatoleranssi plagioinnille on käytössä myös monien maiden korkeakoulutuksessa. Ironista kyllä, myös monet yritykset, joista opiskelijat voivat ostaa itselleen tekstejä, ilmoittavat noudattavansa ehdottomasti nollatoleranssia plagioinnin suhteen, "zero-tolerance to plagiarism". Mallia voi katsoa vaikkapa Academia Writers -sivustolta: "aihe kuin aihe", "lopullinen tuote ei sisällä plagiointia tai saat rahasi takaisin." (Tämä kirjoittajapalvelu on muuten jaettu kunnon yliopiston tapaan eri laitoksiin.)

Edellä olevien rinnakkaisten kuvien laittamiselle tähän blogiin oli syynsä. Kun mediassa lukijoiden annetaan itse tehdä tulkinta Marimekon kuosikuvioiden samankaltaisuudesta, tieteessä ja korkeakoulutuksessa tällaista "maalaisjärjen käyttöä" ei sallita. Esimerkiksi seuraavan kuvan esittämisestä julkisesti pidettiin Suomessa provosoivana:

Lukija voi helposti päätellä, että kyseessä on kopio, mikä määritelmien mukaan on myös plagiointia, koska alkuperäistä tekijää eikä kopioinnin lähdettä ilmoitettu. Korkeakoulujen ja tieteen yhteydessä meidän lukijoiden ei kuitenkaan ole suotavaa arvioida tekstien samankaltaisuutta. Tämän kuvan ratkaisusta voitte lukea Tutkimuseettisen neuvottelukunnan toimintakertomuksesta 2012, sivulta 8.

1.9.2013

Kirjoittajapalveluista

Korkeakouluopintoihin kuuluu koulutusalasta ja -ohjelmasta riippuen enemmän tai vähemmän itsenäisesti kirjoitettavia tehtäviä. Kaikkiin korkeakoulututkintoihin kuuluu myös opinnäytetyö. Maailmalla opintojen laadusta kiinnostuneita on jo useita vuosia huolestuttanut se, että eritasoisia kirjoituksia esseestä väitöskirjaan saakka voi ostaa valmiina erilaisista kirjoittajapalveluista. Palveluista on vakiintunut nimitys Paper Mill, ja englanninkielisiä palveluja on runsaasti. Olen aiemmin täällä blogissa kirjoittanut muutamasta palvelusta, esimerkiksi kirjoituksessa Osta essee, osta opinnäytetyö! vuonna 2009. Tuolloin esittelemäni palvelun linkki toimii vieläkin, ja palvelusta voi edelleen tilata kirjoituksia. Vilpillistä opiskelua Britanniassa -kirjoituksessani esitelty yksi vilpin muoto on ilmaistu näin: "ostoksilla käynti eli valmiiden tehtävien ja opinnäytetöiden ostaminen "paperitehtaista" (paper-mills, internet-based essay-writing companies)." 

Valitut Palat julkaisi tammikuun 2013 numerossa (sivut 110-117) artikkelin, joka ilmestyi alunperin lehdessä The Chronicle of Higher Education marraskuussa 2010. Tulin itsekin hankkineeksi viime syksynä käännös- ja julkaisuluvan tälle Ed Danten kirjoittamalle artikkelille, joka Valittujen Palojen mukaan on Chronicle -lehden luetuin artikkeli ja "jokaisen korkeakoulutuksen laadusta kiinnostuneen tulisi lukea se". Alkuperäinen artikkeli on nimeltään The Shadow Scholar, suomeksi se ilmestyi otsikolla Sijaisopiskelija paljastaa. Ed Dante on on pseudonyymi. Kirjoittaja kertoo työstään haamukirjoittajana, hän siis kirjoittaa työnään eri alojen opiskelijoille tilauksesta tehtäviä, esseitä, tutkielmia. Artikkelin sisältöön johdatellaan näin:
"Maksusta esseitä ja tutkielmia tehtaileva haamukirjoittaja kertoo, kuinka tuhannet yhdysvaltalaisopiskelijat huijaavat - ja miksi."
Ed Dante työskentelee verkossa toimivassa yrityksessä ja kirjoittaa 20-40 sivua tekstiä päivässä. Tilauksesta hän on tehtaillut tekstejä seuraaville aloille: kognitiivinen psykologia, sosiologia, kansainväliset suhteet, matkailuala, liiketoiminta, laskentatoimi, historia, elokuvantutkimus, farmakologia, teologia, urheilujohtaminen, merenkäynnin turvallisuus, kestävä kehitys, kunnallissektorin budjetointi, filosofia, etiikka, postmoderni arkkitehtuuri, antropolologia, julkishallinto. Artikkelissa voi tutustua kirjeenvaihtoon, jota haamukirjoittaja käy yhden kauppatieteen opiskelijan kanssa. Erityismaininnan artikkelissa saavat sairaanhoitajaopiskelijat:
"Sairaanhoitajienkaan puolesta ei kannata olla huolissaan. Elämämme on osaavissa käsissä, tosin sellaisissa, jotka eivät osaa kirjoittaa piirun vertaa. Sairaanhoitajaopiskelijat muodostavat yhden suurimmista asiakasryhmistä. Olen kirjoittanut potilaskohtaisia hoitosuunnitelmia, sairaanhoidon eettistä puolta käsitteleviä kirjoitelmia sekä esseitä siitä, miksi sairaanhoitajaharjoittelijat ovat tiennäyttäjiä kohti lääketieteen tulevaisuutta. Olen jopa kirjoittanut lääkehoitosuunnitelmia potilaille, joiden toivon olevan kuvitteellisia."
Toinen opiskelijaryhmä, jonka Ed Dante nostaa esille, ovat opettajaopiskelijat: "Sanoisin kuitenkin, että kasvatusala on pahin". Ed Danten huoli opiskelumoraalista ja pettymys huijaaviin opiskelijoihin tiivistyy, kun hän kertoo tehneensä esseitä kouluhallinnon opiskelijoille ja opinnäytetöitä rehtoreiksi aikoville.

Työssään Ed Dante hyödyntää internetin kautta avautuvia mahdollisuuksia lukea alkuperäistekstejä, ja pienikin osa tekstiä riittää. Google Scholar on hyödyllinen ja Wikipedia "ensimmäinen pysähdyspaikka".
"Tietenkin tämän kaltaisten aineistojen paikkansapitävyys täytyy varmistaa, mutta ne ovat tarjonneet minulle intensiivikurssin satoihin aihepiireihin."
"Jos löydän yhdenkin sivun jostain tietystä testistä, saan kyhättyä siitä jotakin sanottavaa tutkielmaan."
"Ei ole mahdotonta kirjoittaa 75-sivuista tutkielmaa kahdessa päivässä. Se on ainoastaan kurjaa. Kun pääsen vauhtiin voin suoltaa neljästä viiteen sivua tekstiä tunnissa."
"En ole käynyt kirjastossa kertaakaan tämän työn aloittamisen jälkeen. Amazon tarjoaa ilmaisnäytteitä melko anteliaasti."
"Kerättyäni lähteitä poimin niistä hyödyllisiä lainauksia ja ripottelen niitä tutkielman eri osoihin."

***


Tapahtuuko tällaista haamukirjoittamista Suomessa? Suomen kielellä asiasta ei oikein löydy julkista keskustelua, vaikka opettajien keskuudessa asiasta puhutaan. Korkeakouluissa opiskelijoiden tekstejä työkseen ohjaavat ja arvioivat opettajat saavat eteensä hyvin eritasoisia tekstejä. Heikkojen tekstien esittäjiä ohjataan parempaan kirjoittamiseen: ohjaaja ohjaa, yliopistoissa moneen koulutusohjelmaan kuuluu pakollinen tieteellisen kirjoittamisen kurssi, ammattikorkeakouluissa äidinkielen opettajat ohjaavat henkilökohtaisestikin kirjoittamista. Ja joskus opiskelijan tekstissä tapahtuu yllättävän nopeaa edistymistä.

Kirjoituspalveluja on saatavissa Suomessakin, niitä voi hakea netistä vaikkapa hakusanalla "kirjoittajapalvelu" tai "kirjoituspalvelu".




18.1.2013

Kuulustelukertomuksiakin kopioidaan

Kuulustelun kopiointi ihmetytti asianajajaa. Helsingin Sanomat julkaisi 17.1.2013 tämän Jukka Harjun kirjoittaman uutisen, jossa ihmeteltiin ja verrattiin keskenään kahta eri kuulustelukertomusta. Kuulustelukertomukset liittyivät esitutkimukseen, jossa kahta eri konstaapelia oli kuultu samasta asiasta, kuulemisten välillä oli aikaa kuusi viikkoa. Kuulustelukertomukset ovat lähes identtiset. Hesarin jutussa on myös kuva, jossa osia kuulustelukertomuksista on allekkain, jotta lukijat voivat itsekin todeta tekstien yhdenmukaisuuden.


Kuulemiseen liittyneen tapauksen asianomistajan asianajaja Markku Fredman on nostanut asian esille ja pitää toimintaa kiellettynä. Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Joni Länsipuro sen sijaan pitää "ihmeellisenä sitä, että tällaiseen kiinnitetään huomiota". Hänestä "on tavanomaista, että partio on kertonut asiasta samoin sanoin", eikä hän pidä "ihmeellisenä sitä, että samaa pohjaa käytetään tilanteessa, jossa oletetaan, että kuulusteltavilla on samanlaiset havainnot". Kopiointia ei siis kielletä, "tutkija on selvästi säästänyt työmääräänsä".

Maallikkolukijaa ihmetyttää tietysti se, että voiko poliisityöskentelyssä todellakin olettaa, että samassa tilanteessa olleilla on tapahtumista samanlaiset kertomukset? Silloinhan ei tarvitsisi kuulla kuin yhtä jossain tilanteessa ollutta todistajaa, ja toisten todistajien lausunnot voisi kopioida, koska voidaan olettaa, että ne ovat yhtenäiset ensimmäisenä kuulluksi tulleen kanssa? (Tieteellisen) tutkimuksen näkökulmasta asia olisi juuri päinvastoin, silloin oletetaan, että jokainen tekee tilanteissa omanlaisensa havainnot ja tulkinnat.

8.1.2013

Rangaistukset plagioinnista


Plagiarism Refence Tariff on Britanniassa vuonna 2010 käyttöönotettu kansallisen tason ohjeistus siitä, millaisia seuraamuksia plagioinnista on opiskelijoille. Ohjeistuksen kokosivat Peter Tennant ja Gill Rowell ja julkaisija on PlagiarismAdvice.org. Ohjeistus laadittiin, kun plagiointia koskevissa tutkimuksissa oli paljastunut, että korkeakouluissa oli epäyhtenäisiä ja eriarvoisia käytäntöjä plagiointitilanteissa. Tällä ohjeistuksella plagioinnin seuraukset on yhdenmukaistettu.

Plagioinnin määrä ja laatu arvioidaan pisteytyksillä ja sitten sanktio voidaan määrittää yhteispistemäärän perusteella. Mitä korkeampi pisteluku, sen vakavampi tapaus on kyseessä, ja sen vakavammat ovat myös seuraukset. Kirjoitin tuohon alle siitä, miten pistemäärä rakentuu; mitä otetaan huomioon plagioinnin vakavuutta määriteltäessä. Sanktioita seuraa, kun pistemäärä 280 ylittyy, ja plagioinnin seuraamukset voi katsoa tariffin kakkososan taulukosta. Britanniassa plagioinnista seuraa aina jonkinlainen sanktio, mikäli tekstissä todetaan vähintään kaksi plagioitua lausetta. Toisaalta alle kahden lauseenkin plagiointi on rangaistavaa, jos kyseessä on kyseisen tekstin kannalta keskeinen asia.

Näin plagiointiteko pisteytetään:

Plagiointihistoria:
Ensimmäinen kerta = 100 pistettä
Toinen kerta = 150 pistettä
Kolmas tai useampi kerta = 200 pistettä.
 
Plagioinnin määrä/laajuus:
Alle 5% tekstistä JA vähemmän kuin kaksi lausetta plagioitu = 80 pistettä.
Kuten edellä, mutta keskeisiä asioita plagioitu = 105 pistettä.
 
Tekstistä 5% - 20% on plagioitu, TAI enemmän kuin kaksi lausetta, mutta ei enemmän kuin kaksi (teksti)kappaletta = 105 pistettä.
Kuten edellä, mutta keskeisiä asioita plagioitu = 130 pistettä.
 
Tekstistä 20% - 50% on plagioitu, TAI kolme – viisi (teksti)kappaletta, mutta ei enemmän kuin viisi (teksti)kappaletta = 130 pistettä.
Kuten edellä, mutta keskeisiä asioita plagioitu = 160 pistettä.
 
Tekstistä yli puolet tai enemmän kuin viisi (teksti)kappaletta on plagioitu = 160 pistettä
Arvioitavaksi jätetty teksti on ostettu esseepalvelusta tai varjokirjoittajapalvelusta = 225 pistettä.

Opintojen taso:
Lukio = 70 pistettä
Korkeakoulututkinto = 115 pistettä
Ylempi korkeakoulututkinto/jatko-opinnot = 140 pistettä.
 
Kyseessä olevan suorituksen taso:
Opintoihin kuuluva tehtävä = 30 pistettä
Iso projektityö tai opinnäytetyö = 60 pistettä.
 
Lisäksi:
Näyttö siitä, että opiskelija on yrittänyt peitellä plagiointia muuttamalla sanoja, lauseita tai viittauksia niin, ettei sähköinen plagiaatintunnistin tunnista plagiointia = 40 pistettä.

Sanktiot


Rangaistukset on määritelty erikseen summatiivisille ja formatiivisille teksteille. Jotta plagioinnista seuraa sanktio, niin pisteitä täytyy olla vähintään 280. Tämä pistemäärä kuitenkin täyttyy aina, kun plagiointi todetaan (esim. ensimmäinen kerta 100p, alkuvaiheen opinnot 70p, tavanomainen tehtävä 30p, alle 5% plagioitu, 80p). 
Summatiivisissa töissä (laaja projektityö, opinnäytetyöt) rangaistus kovenee sitä mukaa, kun pistemäärä nousee. Aina kuitenkin annetaan virallinen varoitus, joka kirjataan opiskelijarekisteriin.

Suurimpaan pistemäärään, 560 pistettä tai enemmän - ja sen myötä kovimpiin rangaistuksiin - pääsee esimerkiksi maisteriopinnoissa (140p) kolmannen kerran (200p) plagiointia sisältävää opinnäytetyötekstiä (60p) tarjoava opiskelija, jonka tekstissä on enemmän kuin viisi tekstikappaletta (160p) muualta kopioitua tekstiä. Jos voidaan todeta (esimerkiksi eri vaiheessa palautettujen tekstien perusteella), että opiskelija on tahallisesti yrittänyt peittää plagiointia muuttamalla sanoja, lauseita tai viitteitä, pisteitä tulee lisää (40p). 560 pistettä ylittävä teksti johtaa ankarimpiin rangaistuksiin, kuten erottamiseen ja jopa aiempien suoritusten mitätöimiseen. 

Plagioinnista seuraa aina virallinen varoitus, joka merkitään opintosuoritusrekisteriin. Lisäksi plagioinnin vakavuuden (pistemäärän) mukaan käytetään seuraavia sanktioita:
-  tehtävä arvioidaan hylätyksi – opiskelija voi tehdä tehtävän uudelleen ilman että aiempi plagiointi vaikuttaa arvosanaan
- tehtävä arvioidaan hylätyksi – tehtävä tulee uusia ja todettu plagiointi laskee uudenkin tehtävän arvosanaa
- tehtävä arvioidaan hylätyksi – ei mahdollisuutta uusia  

- koko moduuli hylätään – kurssit käytävä uudelleen
- uuden suorituksen jälkeen opintokokonaisuuden arvosanaa alennetaan
- erotetaan yliopistosta, mutta suorituksia ei mitätöidä
- erotetaan yliopistosta, ja suoritukset mitätöidään


Tilastoja

Taisin jo joskus aiemmin linkittää tänne blogiin Britannian yliopistojen huijaustilaston. The Telegraph kysyi vuonna 2011 yliopistoilta vilpin ja plagioinnin määrästä, ja tapaukset olivat lisääntyneet 2000-luvulla huomattavasti. Yliopistot ilmoittivat yli 17000 vilppitapausta lukuvuodelta 2009-2010, kyseessä ovat siis vain vakavimmat, viralliseen käsittelyyn edenneet tapaukset (plagiointi, opettajan lahjontayritykset, ostetut tekstit). University cheating league table ilmoittaa eri yliopistojen ilmoittamat vilppitapaukset lukuvuosina 2005-2006 ja 2009-2010.



12.12.2012

IPPHEAE -konferenssi plagioinnista 2013

Ensi kesänä järjestetään ensimmäinen opiskelijoiden tekemään plagiointiin (student plagiarism) keskittyvä Euroopan alueen konferenssi, jonka järjestää EUn rahoittama IPPHEAE -projekti (Impact of Policies for Plagiarism in Higher Education across Europe).

IPPHEAE on projekti, jonka tarkoituksena on selvittää Euroopan alueen korkeakouluissa käytössä olevat plagioinnin ehkäisemisen ja siihen puuttumisen käytännöt. Projekti on kerännyt laajoja aineistoja ja tarkoitus on vertailla tilannetta eri valtioiden sisällä ja välillä.

Konferenssin yhtenä pääpuhujana on Debora Weber-Wulff, joka pitää tähänkin blogiin linkitettyä Copy, Shake and Paste -blogia Saksassa. Puhumassa on myös Jude Carroll, joka on työskennellyt Britanniassa toistakymmentä vuotta erilaisissa plagiointitutkimuksissa ja kehittämishankkeissa. Hän oli myös Ruotsissa konsultoimassa korkeakoulusektoria plagiointikysymyksissä, ja niiltä tiimoin ilmestyi julkaisu Hjälp studenterna att undvika plagiering/Guiding students away from plagiarism, jonka Carroll kirjoitti yhdessä Carl-Mikael Zetterlingin kanssa.

IPPHEAEn konferenssin ohjelma on julkaistu täällä.

IPPHEAEn sivuilla on myös linkit kyselyihin, joiden kautta voit välittää oman käsityksesi plagiointitilanteesta Suomen korkeakouluissa. Kyselyt on laadittu erikseen opiskelijoille, opettajille ja laadusta vastaaville hallintohenkilöille. Tässä linkki kyselysivulle: Surveys.

11.12.2012

Plagiarism Advice 10 vuotta

Plagiointia koskevaa tietoa, koulutusta, neuvontaa ja ohjausta koko koulutussektorille - PlagiarismAdvice -organisaatio on tarjonnut näitä palveluja vuodesta 2002 lähtien. PlagiarismAdvice.org nettisivut uudistuivat 10-vuotisjuhlan kunniaksi.

PlagiarismAdvice.org toimii Britanniassa, mutta nettisivujen kautta tarjoutuvaa materiaalipankkia voidaan hyödyntää ja on hyödynnettykin laajasti eri puolilla maailmaa. Organisaation taustalla on Plagiarism Advisory Service, jossa on edustajia monelta koulutustasolta ja koulutuksen hallinnosta. Keskeistä on ollut yhteistyö Britannian koulutuksen laatua valvovan kansallisen Ofqual-organisaation kanssa. Palvelu perustettiin, kun huomattiin opiskelijoiden tekemien kirjoitelmien olevan lisääntyvässä määrin joko kokonaan tai osittain Internetistä kopioituja. Nyt palvelu on hyvin tunnettu ja käytetty paitsi Britanniassa myös kansainvälisesti. Uudistetuille sivuille on koottu keskeiset dokumentit, joihin plagioinnista kiinnostunut voi tutustua. Ensimmäisessä linkissä kerrotaan AMBeR-projektista, jossa kartoitettiin eri korkeakoulujen käyttämiä sanktioita opiskelijan plagioinnin paljastuttua. Koska tutkimuksessa paljastuivat epäyhtenäiset ja eriarvoiset käytännöt, laadittiin Plagiarism Refence Tariff, jonka avulla plagioinnin seuraukset on yhdenmukaistettu.


Tunnettuja ovat myös kansainväliset plagiarismikonferenssit (vuosina 2004, 2006, 2008, 2010 ja 2012), jotka ovat koonneet runsaan joukon plagiointitutkijoita yhteiselle keskustelufoorumille. Konferenssiesitelmiä on luettavissa jo yli 200 kappaletta, ja esitelmät plagioinnista on teemoiteltu seuraavien otsikoiden alle: Kulttuurinen näkökulma plagiointiin, plagioinnin tunnistamisen teknologia, opiskelijoiden sitouttaminen, instituution lähestymistapa plagiointiin, sosiaaliset näkökulmat.

14.11.2012

Vilppiä epäilevien kohtelusta



Marraskuussa 2012 on alettu selvittää tarkemmin Johan Bäckmanin vuonna 2006 julkaistun väitöskirjan aineistoa ja väitöskirjan laatua laajemminkin. Myös Bäckmanin dosentuurit ovat joutuneet selvittelyjen kohteeksi. Bäckmania koskevaa Wikipedia-artikkelia on päivitetty viime viikon aikana päivittäin.

Nämä epäilyt ovat tuoneet julkisuuteen käytäntöjä, joita liittyy erilaisiin tutkimusvilppiepäilyihin ja epäilyjen selvitysyrityksiin. Huomioni kiinnittyi erityisesti 7.11.2012 ohjelmassa 45minuuttia professori Markku Kivisen esiintymiseen. Hän ei vastannut toimittajan kysymyksiin vaan hermostui ja alkoi esittää toimittajaan kohdistuvia loukkauksia seuraavaan tapaan:
"Tulla kysymään yliopistolle tollasta osottaa että sulla ei todellakaan oo kaikki kohdallaan."
"Tiedätsä miltä se meistä yliopistolla tuntuu kun sä pelleilet täällä?" "Se tuntuu naurettavalta."
"Se ei oo ensisijaisesti mun tehtäväni vastaväittäjänä miettiä täällä että minne hän on sen aineiston tallentanut, se kysymyksen esittäminen täällä on uskomattoman typerää."
"Mun kannaltani on aivan absurdia tulla väittämään että tässä ei oo aineistoa. Journalistienkin kannattas joskus katsoa peiliin että minkälaisia asioita pyöritetään."
Olen muutaman kerran kirjoittanut täällä plagiointitutkijan blogissa niistä reaktioista, joita kohdistuu tieteellisen vilpin/plagioinnin epäilyn esittäjään. Plagiointikirjallisuudessa puhutaan ad hominem syytöksistä silloin, kun aletaan esittää lausumia epäilyn esittäjästä ja unohdetaan kokonaan, mistä asiasta pitikään puhua. Olen kirjoittanut helmikuussa 2009 otsikolla Ad hominem muun muassa näin:

Ad hominem argumentointi kohdistuu henkilöön, joka esittää epäilyn plagioinnista.
Ad hominem on virhepäätelmä, jossa jokin asia kumotaan esittämällä itse asiaan kuulumattomia kommentteja asian esittäjään liittyvällä perustelulla.
Wikipedian sanoin ad hominem ”tarkoittaa henkilökohtaisuuksiin menemistä itse keskustelun kohteena olleen asian kustannuksella”

Professori Kivinen tosiaan näytti meille julkisesti, miten epäilyjä esittävää henkilöä voidaan kohdella yliopistossa. Nuori toimittaja istui Kivisen edessä hiljaa ja kuvaaja sai koko tilanteen nauhalle. Vaikka tilanne oli surkuhupaisaa katsottavaa, on hienoa että kohtaus julkaistiin. Jatkossa vilppiepäilyjä esittävä voi varautua paremmin siihen, mitä edessä on. Tämä kuvattu ja julkaistu tilanne on todisteena siitä, millaista vilppiepäilyjen selvittäminen korkeakoulussa voi pahimmillaan olla.

2.11.2012

Plagiaatteja sanomalehdissä

Helsingin Sanomien päätoimittaja pyysi anteeksi 23.10.2012. Anteeksi piti pyytää, koska lehdessä oli edellisenä sunnuntaina (21.10.) ilmestynyt Petri Mäenpään artikkeli Vainoharhaisuus johtaa hyljeksintään työpaikalla, jonka todettiin sisältäneen virheitä. Anteeksipyynnössä asia muotoillaan näin:

"Haastateltavien nimet ja taustatietoja oli muutettu, ja lukijalle syntyi vaikutelma, että he ovat suomalaisia. Suomalaisia ihmisiä ei kuitenkaan ollut haastateltu juttuun, vaan kokemuksia oli kaivettu englanninkielisiltä verkkosivuilta."

Mitä sitten tarkoittaa "kokemuksien kaivaminen englanninkielisiltä verkkosivuilta"? Asian voisi ilmaista myös sanalla plagiointi: artikkelin aineistolainaukset olivat suoria kopioita toisten kirjoittamista teksteistä. Asia paljastui, kun Katleena Kortesuo kertoi epäilystään blogissaan Ei oo totta otsikolla Mikä on Hesarin lähde?. Kortesuo toi esille, että juttuun sisällytetyt puhelainaukset vaikuttivat käännetyiltä. Kortesuon blogin lukijat löysivät muutamassa tunnissa Hesarin jutun aineistolainaukset englanninkielisiltä keskustelupalstoilta, minkä jälkeen Kortesuo kokosi asian yhteen tekstissään Näin rikot journalistin ohjeita Hesarin tapaan. Nimimerkki Timo oli löytänyt Hesarin artikkelissa esiintyneen Timon suuhun laitetut sanat MetaFilter -sivuston keskustelusta Paranoid Paradox.

Kun Hesarin jutussa kirjoitettiin näin:

Pa­him­mil­laan epä­luot­ta­muk­sen il­ma­pii­ri voi joh­taa työ­pai­kan vaih­toon. Esi­mer­kik­si Ti­mo, 37, päät­ti vaih­taa työ­paik­kaa, kun ajat­te­li il­ma­pii­rin mu­ser­ta­van hä­net.
"Huo­maan ih­mis­ten ym­pä­ril­lä­ni kas­vat­ta­van pak­sun pans­sa­rin, ikään kuin muut yrit­täi­si­vät ni­tis­tää hei­dät. Siel­lä ei juu­ri ole luot­ta­mus­ta, mi­kä tun­tuu hul­lul­ta."
Ti­mo jat­kaa:
"Tie­sin, et­tä mi­nun täy­tyi läh­teä, kos­ka olin up­poa­mas­sa luot­ta­mus­pu­lan suo­hon. Kä­ve­lin käy­tä­vää pit­kin, kun ohi kä­ve­le­vä työ­to­ve­ri sa­noi: 'Hit­to, ves­sas­ta on pa­pe­ri lop­pu.' Huo­ma­sin vas­taa­va­ni: 'Mi­nul­la ei ole mi­tään te­ke­mis­tä sen kans­sa.'"
.... niin Paranoid Paradox -keskusteluun 11.8.2012 osallistunut Schroder kirjoitti näin:

I interviewed a bright 28 year-old for a job at our Tech office in the UK. He worked at a giant aerospace firm. Why do you want to leave, I eventually asked.

The politics of the place is crushing me, he said. I see people around me develop thick coats of armour plating as if everyone is out to get them. There's little trust, it's absurd. But I knew five weeks ago I really should leave because unknowingly I have sunk into it. I was walking down the corridor and, passing a co-worker chum, he said to me 'D*mn, Andy, there's no toilet paper in the loo!' and I found myself saying 'I know nothing whatsoever about that.'

Helsingin Sanomat on julkaissut jutusta korjatun version, josta vilpilliset sitaatit on poistettu. Päätoimittaja sanoi YLEn uutisten haastattelussa, että tällainen vilppi on Suomessa harvinaista.
No tuota, tuota,.... puhutaan sitten vaikka USAsta.

USAn journalismissa kesä 2012 sai nimen Summer of Sin. Tällä viitataan lukuisiin plagiointitapauksiin, joihin journalistit ovat syyllistyneet. Uutisointi plagiointitapauksista ja lehtien ottama vastuu on toisenlaista kuin meillä Suomessa. Tapausten käsittely leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa. Plagiointia kutsutaan plagioinniksi, sepittämistä sepittämiseksi. Tapaukset tutkitaan ja vilpistä esitetään tarkat tiedot. Tekijä nimetään.

Graig Silverman on koonnut yhteen syntien kesän saldoa kirjoituksessaan Journalism's Summer of Sin marked by plagiarism, fabrication, obfuscation. (Plagiointi, sepittäminen, ja mitenkäs tuon obfuscationin kääntäisin, kävisikö "asioiden hämärtäminen"). Silvermanin kirjoituksen lopussa on lista kesän tapahtumista, poimin tähän alle muutaman mielenkiintoisen tapauksen.


Lehti nimeltä New Canaan News  sai maineen siitä, että oli palkannut yhden maailman pahimmista sarjasepittäjäistä (serial fabricator), Paresh Jhan. Hänen on todettu sepittäneen ainakin 25 lehtiartikkelin lähteet ennenkuin hänet erotettiin.


New Yorker -lehden toimittaja ja kirjailija Jonah Lehrer käytti uudelleen blogikirjoituksia, sepitti aineistoa ainakin yhteen kirjaan ja plagioi monista lähteistä. Lehrer erosi New Yorkerin palveluksesta.

Liane Membis toimi Wall Street Journalissa kunnes hänet erotettiin sen jälkeen, kun huomattiin että hän oli sepittänyt lähteitä ja aineistolainauksia kolmeen lehdessä julkaistuun artikkeliin. Taustalta löytyi epäselviä kirjoittamistapoja myös Yale Daily Newsin palveluksessa. Myös kolmas lehti poisti Membisin kirjoituksen sepittämisen takia.


Ehkä eniten huomiota saanut vilppi oli se, kun Time-lehden toimittaja Fareed Zakaria tunnusti plagioineensa kaksi tekstikappaletta New Yorkerin toimittaja Jill Leporelta. Zakaria myönsi asian julkisesti ja pyysi anteeksi. Time erotti hänet määräajaksi asian tutkimisen ajaksi. Fareed työskenteli myös televisiokanava CNN:llä, joka sekin erotti hänet. Myöhemmin sekä Time että CNN ilmoittivat että he ovat tutkineet Zakarian aiempaa työskentelyä eivätkä olleet löytäneet ongelmia.


The East Valley Tribune -lehti ilmoitti, että Arizona State Universityn opiskelija, joka oli lehdessä harjoittelussa, oli plagioinut useita artikkeleita harjoittelunsa aikana. Lehti ei kerro mitkä artikkelit ovat kyseessä, ja kuinka monta niitä oli. Myös yliopiston omassa lehdessä ilmoitettiin, että omien joukosta oli löytynyt plagioija, joka nimettiin: Raquel Velasco.

Jade Bonacolta oli toimittaja Columbia Spectator -lehdessä, kunnes hän sai lähteä plagioinnin takia. Bonacolta oli plagioinut yhdessä artikkelissa kolmen tekstikappaleen verran New Youk Timesin artikkelia. Hän oli myös sepittänyt lainauksen.

Boston Globe -lehden pääkirjoitus oli osittain plagioitu muualla julkaistusta artikkelista (in NPR affiliate WBUR), ja pääkirjoitusta korjattiin huomautuksella virheestä. Päätoimittaja Peter S. Canellosin kommentit poikkeavat muiden lehtien toiminnasta: tapauksesta ei kerrota enempää, kopioinnista ei käytetä sanaa plagiointi, vaikka "tektissä oli sellaisia yhtäläisyyksiä rakenteessa ja ilmaisuissa, että ne olisivat vaatineet lähdeviittauksen". Ja lopuksi Suomessakin usein kuultu ja tuttu fraasi: "Me suhtaudumme tällaisiin asioihin hyvin vakavasti".

27.10.2012

Valetutkinto plagioimalla?

Valelääkärikohun aikaan monen median keskustelupalstoilla käytiin kiivasta keskustelua lääkäreiden oikeista ja vääristä tutkinnoista ja oikeista ja vääristä tutkintotodistuksista.

Olin laittanut muistiin vihjeen perusteella yhden keskustelunavauksen, Petteri Järvisen kirjoittaman puheenvuoron Oleellinen unohtuu valelääkärikohussa ja sitä seuranneen pitkän keskustelun, jossa pohdittiin terveydenhuoltohenkilökunnan osaamisen tasoa ja sen toteamista. Keskusteluun osallistujat pääasiassa jakoivat Järvisen mielipiteen asiasta, oleellinen unohtuu. Keskustelussa pohdittiin paitsi lääkäreiden osaamistasoa myös niin sanottujen oikeiden todistusten arvoa, millaisia korkeakoulututkintoja Suomessa suoritetaan ja takaako "oikea" todistus asiantuntijan osaamisen.


Nimellä Ville-Kalle Guggenheimer kirjoittava henkilö toi esille plagioinnin korkeakouluopinnoissa ja esitti koko (korkea)koulutusta koskevia signaaleja. Siirrän tähän pitkähkösti suoraa sitaattia "Guggenheimerin" kommentista Kaikki on ollut sallittua - ainakin tähän saakka. Teksti on viimeisteltyä ja tarkkaa, mikä voisi heijastella kirjoittajan kokemuksia korkeakoulukentältä. Siteeraan, koska en osaisi itse kiteyttää asiaa näin hyvin. 
 "Asiantuntijaorganisaatiot, niin terveydenhuollossa kuin korkeakouluissa, perustavat uskottavuutensa ja toimintansa suurelta osin maineeseen, jonka pilaamisella voi olla pitkäkestoiset vaikutukset. Olemmeko korruptoimassa itsemme hyväksymällä mitä tahansa?"
"Plagioinnin yleisyys ja erityisesti plagioinnista rankaisemattomuus ovat haasteita koulutusjärjestelmän uskottavuudelle (räikein esimerkki lienee aiempi kokoomusministeri ja nykyinen suurlähettiläs Vilen). Eräs vastikään ammattikorkeakoulusta yliopistoon opiskelemaan siirtynyt kutsui ammattikorkeakoulua ”copy-and-paste”-kouluksi. Sallimalla plagioinnin ilman merkittäviä sanktioita, koulutusjärjestelmä antaa ”kaikkihan on meillä sallittua” –signaalin. Jos kiinni jäämisestä on vain seurauksena vain pienin näpäytys ja seuravasta kiinni jäämisestä uusi pieni näpäytys, kuka todellakaan välittää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa huijaamisesta kiinni jäänyt saa saman tien sulkea yliopiston oven takanaan."
 "Plagiointi ja väärien todistusten käyttö ovat opportunismia puhtaimmillaan. Se, että opportunismi hyväksytään, johtaa vapaamatkustajailmiöön. Vapaamatkustaja nauttii samoista eduista kuin muutkin ilman omaa panostusta. Ja jos annetaan signaali vapaamatkustamisen hyväksymisestä, kuka enää vaivautuisi itse panostamaan. On helpompaa ja halvempaa plagioida tai ostaa todistus ”saavutetusta tutkinnosta”. Yhteiskunta ei kuitenkaan kestä rajoittamatonta vapaamatkustamista. Tutkinnoissa kikkailu, koskee se sitten plagiointia tai todistusväärennöksiä, aiheuttaa hyväksyttynä sekä moraalikatoa että osaamistason laskua, johon Suomella tuskin on kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa varaa. Samalla Suomen maine koulutuksen ihmemaana murenee"
 "Kyseessä on paljon muutakin kuin pelkästään kehnolle hoidolle jääneet potilaat tai pelkät yksittäiset tapaukset. Kyseessä on ammattikuntien ja koulutuksen uskottavuus ja samalla koulutus- ja ammattijärjestelmien kelpoisuus maailmalla. Mikäli tätä reikää tukita, voi olla, että akateemisen henkilön työskentely Suomessa ei suinkaan ole hänen maineelleen eduksi vaan signaali mahdollisesta huijarista, joka on Suomessa kelvolliseksi uskottu."

23.10.2012

Kaikenkarvaiset tieteentekijät

Eilen Facebookissa tuli esille hauska uutinen puppugeneraattoritekstin hyväksymisestä julkaistavaksi artikkeliksi tieteelliseen lehteen. Taloussanomien Digitoday uutisoi asiasta otsikolla Hupsistakeikkaa – Puppugeneraattorin tuotos meni läpi tiedelehdessä. 

Jutun mukaan That's Mathematics -blogin mukaan professori Marcie Rathke eteläisen Pohjois-Dakotan Hoople -yliopistosta lähetti artikkelin Independent, Negative, Canonically Turing Arrows of Equations and Problems in Applied Formal PDE lehteen Advances in Pure Mathematics, ja artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi. Artikkelia ei kuitenkaan julkaistu, koska avoimesti luettavissa oleva lehti perii kirjoittajilta maksun, eikä tällä professorilla juuri nyt ollut käytössä määrärahoja, 500 dollaria olisi pitänyt maksaa. Blogissa kerrotaan professorin vastaukset artikkeliin esitettyihin pieniin täsmennyspyyntöihin:)

Niin tai näin, hauskaa tekstiä tuo puppugeneraattori suoltaa. Naureskelin eilen tässä hyväksytyssä artikkelissa mainituille lähdeviittauksille, kirjoittajana siellä oli muun muassa D. Pythagoras, joka oli julkaissut yhteisartikkelin O. Shastrin kanssa Sudanissa vuonna 2009. (Algebraically algebraic, Dirichlet, contra-holomorphic monoids for a compactly non-Polya, uncountable, solvable graph.)

Tänään kissani sitten kirjottivat pari artikkelia matematiikan alalta. Ensimmäinen artikkeli on K. Rilluman ja K.Amalan On Problems in Formal Calculus. Artikkelin johdanto alkaa näin: 
K. Rilluma's computation of Maclaurin, stable homeomorphisms was a milestone in stochastic PDE. Unfortunately, we cannot assume that  is distinct from ^m. It is essential to consider that 00 may be F-separable. Every student is aware that e0  0. So recent developments in quantum algebra [22] have raised the question of whether r is di eomorphic to B....

Lähdeviitteissä on mm. kissojeni aiemmin julkaisema: K. Amala and K. Rilluma. Some existence results for one-to-one domains. Proceedings of the Singapore Mathematical Society, 56:1400{1494, November 2006.

Toinen artikkeli on neljän kissan yhteisartikkeli:
K. Rilla, K. Amala, K. Ellikki ja K. Pamela: Positivity in Microlocal Dynamics. Loppupäätelmissä kissani toteavat seuraavaa:
Recently, there has been much interest in the construction of hulls. Every student is aware that every anti-parabolic, convex, super-partially surjective class is almost everywhere super-reversible, locally natural, minimal and additive. In future work, we plan to address questions of separability as well as measurability.

Lähdeluettelossa on monta hauskaa lähdettä, esimerkiksi Amala on kirjoittanut yhdessä Bhabhan ja Saton kanssa artikkelin Associative invariance for right-almost Descartes, conditionally closed random variables.



Käykäähän tekaisemassa oma matemaattinen artikkeli osoitteessa Mathgen http://thatsmathematics.com/mathgen/