Tapaus Martin Stone - osa II

Kirjoitin viime vuoden lopussa tänne blogiin plagiointitapauksesta nimeltä Martin Stone. Kyseessä on siis Leuvenin yliopiston professori, joka oli käyttänyt omissa nimissään tekstiä Ilkka Kantolan väitöskirjasta ilman lähdemerkintöjä ja viittauksia Kantolaan.

Anonyymi kommentoija on liittänyt Tapaus Martin Stone blogitekstiini kaksi linkkiä, joista voitte lukea tarkemmin tästä tapauksesta ja siitä, miten asiaa on käsitelty/peitelty. Artikkelit on julkaistu Leuvenin yliopiston lehdessä The Voice - International Student Newspaper of Leuven.

Ensimmäisen artikkelin otsikointiin artikkelin kirjoittaja Ielse Broeksteeg on jättänyt vielä kaksi kysymysmerkkiä K.U.Leuven Involved in New Plagiarism Scandal? DID THE INSTITUTE OF PHILOSOPHY COVER UP A FRAUDULENT PROFESSOR? Artikkeli alkaa viittauksella Leuvenin yliopistossa aiemmin ilmitulleeseen plagiointitapaukseen, jossa plagioinnin myöntäneelle professorille ei tullut seuraamuksia plagioinnista. Uusi plagiointiskandaali on nyt syntynyt, kun on tullut julkiseksi, että Leuvenin yliopisto on aktiivisesti peitellyt Martin Stonen tapausta. Stone on kadonnut - ja myös hänen tietonsa ovat kadonneet yliopiston sivuilta - Stone on lähtenyt "henkilökohtaisista syistä".

Ielse Broeksteeg on kirjoittanut myös artikkelin Interview with a Victim of Plagiarism. Plagioinnin uhri on siis Ilkka Kantola, joka on antanut haastattelun tätä artikkelia varten. Artikkeli tuo esille sen, miten plagiointi tuli Kantolan tietoon, ja miten Michael Dougherty USAsta and Olli Hallamaa täältä Suomesta ovat olleet mukana selvittämässä tätä plagiointitapausta.

Plagiaatintunnistin nimeltä Google

Jonathan Bailey julkaisi eilen blogitekstin 5 Reasons Google is My Primary Plagiarism Checker, jossa hän kertoo havainnoistaan Googlen käytöstä plagiaatintunnistimena. Googlella on puutteena tietysti se, että se ei pysty tarkastamaan kirjautumista vaativia tietokantoja, kuten monia tieteellisten artikkeleiden julkaisukanavia.

Kokeiltu on, Google tosiaan löytää sellaisiakin tarkasteltavan tekstin kanssa samankaltaisia dokumentteja, joista ei tule mainintaa maksullisten, sähköisten plagiaatintunnistimien kautta.

Kirsty Meddings kommentoi Jonathanin tekstiä ja toteaa, että akateemisessa julkaisemisessa on tarpeen käyttää myös eri tietokantoihin tunkeutuvia plagiaatintunnistimia. Kirstyn kommentissa kiinnitin huomiota hänen ilmaisemaansa huoleen, joka joillakin on ja joiltakin puuttuu - siis huoleen plagioinnin estämisestä:

"scholarly publishers are extremely concerned about – and active in – combating plagiarism, and are one group that are finding they really need specialist tools to help them do so effectively."

Pelkojohtamista ennen ja nyt - Hurtta (kii)!

Joensuun Ilosaaren laguunissa esitettiin eilen ja tänään ulkoilmaspektaakkeli Hurtta. Teille jotka jäitte paitsi tästä once in a lifetime -kokemuksesta on tarjolla Hurtan nettisivut: http://www.hurttaesitys.com/, vaikka mikään ei tietysti korvaa aitoa elämystä, näin se vaan on-:)

Hurttaa pelättiin, ainakin aluksi. Pelätään johtajia nykyisinkin, mikäli Johtajuus, valta ja pelko -tutkimuksen tuloksia on uskominen. Pelkojohtamista nykyajan vallankäytön kuvaajana esiteltiin mediassa eilen ja tänään. Pelkojohtaminen on edelleen yleistä suomalaisissa organisaatioissa.

Rehellistä vilppiä tieteessä?

Suomen lääkärilehdessä (s.368) julkaistiin tänään Liisa Räsäsen keskusteluavaus siitä, miten tutkimusvilppi Suomessa ymmärretään vuonna 2010 ja miten ymmärrys eroaa kansainvälisestä ymmärryksestä.

Kirjoituksen otsikko on Epärehellisyys tutkimustyössä ei aina olekaan vilppiä.

"Keskustelua" poliitiikon väitöskirjasta mediassa

"Discussions" in the media about a politician's doctoral thesis

Debora Weber-Wulff kirjoittaa blogissaan saksalaisen ministerin väitöskirjaan liittyneistä kysymyksistä. Yksi lehti - Suddeutche Zeitung - kirjoittaa jutussaan Frau Doktor hat Ärger mit "Bild" että toisen lehden - Bild-Zeitungin - päätoimittaja sai uhkaavan kirjeen ministeri Kristina Köhlerin lakimiehiltä. Ja mitäs sitten tapahtui? Kyseinen päätoimittaja Kai Diekmann julkaisi kirjeen omassa blogissaan - näin siis sosiaalinen media toimii Saksassa. (on muuten mielenkiintoinen blogin etusivu ja kyseessä varsinainen mediapersoona, kannattaa klikata blogin linkkiä ja ehkä lukea myös toimittajasta kertova teksti Wikipediasta-:)

Lakimiesten kirjoittamassa kirjeessä todettiin, että ministeri Köhler on kirjoittanut väitöskirjansa itse ja oli saanut siihen vain teknistä apua (kyselylomakkeen suunnittelu, kyselylomakkeiden postitus, kyselyn vastausten käsittely "luettavaan muotoon", tietokoneohjelmiin liittyvien ongelmien ratkaisu, ja valmiin väitöskirjan ulkoasu muotoilu ja viimeistely). Bild-Zeitungia uhataan oikeusjutulla, jos asiasta kirjoitetaan jotain väärin.

Koko tarina englanniksi Deboran blogissa otsikolla Frau Dr. and the Bild-Zeitung ja siitä linkit saksankielisiin lähteisiin. Sehr interessant!