Humpuukkitutkintoja

"Humpuukkia, humpuukkia" sanottiin ennen, kun joku asia paljastui tai paljastettiin keksityksi. Vanha sanonta tuli mieleeni kun luin Acatiimi -lehdestä Howy Jacobsin kolumnin Pure humbug from beginning to end. Jacobs paneutuu tekstissään suomalaiseen korkeakoulutukseen ja sen ongelmakohtiin. Yksi tarkastelun kohde on Suomen korkeakouluopiskelijoiden (osaamisen) arviointikäytännöt, joita Jacobs pitää epäammatillisina. Suomeen tultuaan hänelle oli yllätys, että opetettuaan opiskelijoille jonkun kurssin tai aihepiirin, sama opettaja pitää opiskelijoiden osaamista mittaavan kirjallisen kokeen ja sama opettaja arvioi itse opettamiensa opiskelijoiden kokeet.

Muualta tulleelle ihmetystä herätti suomalaisessa korkeakoulutuksessa ulkopuolisen arvioijan puuttuminen - miten asiat opettanut voisi objektiivisesti arvioida opiskelijoiden osaamisen? Jacobs näkeekin suomalaisessa arviointikäytännössä monia puutteita, jotka johtavat huonoon ja epätasaiseen laatuun, eivätkä suoritetut (maisterin) tutkinnot yllä kansainväliselle tasolle. Hän esittelee lukijoille brittiläisen arviointikäytännön, jonka mukaisesti opiskelijan suorituksille nimetään ulkopuolinen arvioija (external examiner) jostain korkeakoulusta. Arvioija on alallaan arvostettu henkilö, joka voi myös tutustua käytettyihin opetusmateriaaleihin ja opetusmenetelmiin. Ulkopuolisen arvioinnin avulla voidaan ainakin yrittää päästä puolueettomaan arviointiin, jossa opiskelijaan tai kyseisen aiheen opettaneeseen opettajaan liittyvät seikat eivät vaikuta arviointiin tai opiskelijan saamaan arvosanaan.

Nykyisillä arviointikäytännöillä suomalaisessa korkeakoulutuksessa lopputuloksena voi pahimmillaan olla humpuukkitutkinto, jos suoritusten arviointi ei ole systemaattista ja kriteereihin perustuvaa. Humpuukki (engl. humbug) määritellään Merriam-Webster sanakirjassa näin:
- jotain, joka on suunniteltu pettämään tai harhaanjohtamaan
- tarkoitushakuisesti väärä, petollinen tai epärehellinen
- teennäinen tai petollinen asenne tai henki (spirit)
- hölynpöly, höpinä.

Humpuukin määritelmä sopii hyvin myös plagioituihin teksteihin, kirjoittajahan pettää ja harhaanjohtaa lukijaa. Ja plagioimalla tehty tutkinto varsinkin on humpuukkia:) Myös humpuukin synonyymit kuvaavat varsin hyvin plagiointia: jäljennös, väärennös, huijaus, jäljitelmä, huiputus.

”Lukiosta lunttaamalla, korkeakoulusta kopioimalla. Valitettavasti näin asiat vaan ovat”, sanoi Rojektimiäs 16.6.2009 Taloussanomien keskustelupalstalla.

Cooks Source - tästä tuli syksyn 2010 plagiointitapaus

Näin käy kun plagioi: Cooks Source -lehden julkaiseminen loppui kokonaan, kun lehden harjoittama plagiointi paljastui sosiaalisen median avulla. Vuodesta 1997 ilmestyneen lehden lopettamisen taustalla on lehdessä lokakuussa 2010 julkaistu Monica Gaudion artikkeli, jonka Cooks Source oli kaapannut Internetistä - julkaisulupaa ei kirjoittajalta oltu kysytty (eikä palkkiota maksettu). Gaudio sitten julkaisi blogissaan tekstin, joka levisi "lujaa ja laajalle" - koko tarinan voi lukea esimerkiksi Western Massachusetts Mass.live -lehdestä, joka julkaisi S.P. Sullivanin kirjoittamana artikkelin Cooks Source, Sunderland magazine mired in copyright controversy, ceases publication.

Erityisen kiinnostavaa tässä tapauksessa on Cooks Source -lehden päätoimittajan Judith Gribbsin sähköpostivastaus Gaudiolle. Gribbsin mukaan Internet on julkista omaisuutta ja kuka tahansa saa käyttää tekstejä: "mutta oikeasti Monica, netti on "julkista aluetta" ja saisit olla onnellinen, ettemme ottaneet koko artikkeliasi ja julkaisseet sitä jonkun toisen nimellä". Tämä Gribbsin kirjoittama lause on julkaistu osana pitempää sitaattia Gaudion blogissa, ja se on linkitetty esim. edellä mainittuun Sullivanin artikkeliin. Sitaatti lähti kiertämään Internetissä niin, että se levisi satoihin tapausta käsitteleviin nettiartikkeleihin. Sitaattia pidetään nyt tyyliesimerkkinä naivista puolustautumisesta, kun plagioija vetoaa viattomuuteensa. Vaikki Gaudio oli kirjoittanut artikkelin, Gribbs kääntää tekijänoikeuden päälaelleen esittämällä, että itseasiassa Gaudion olisi pitänyt maksaa Cooks Source -lehdelle siitä, että teksti (luvatta) julkaistiin! Nyt onkin alettu puhua vastakohtaparista copyright ja copywrong (esim. Cooks source magazine commits a copywrong), jolla yritetään kuvata sitä, miten väärin käsite tekijänoikeus voidaan ymmärtää ja millaisin retorisin keinoin luvatonta tekstien kopioimista yritetään selittää. Käsitepari voisi toimia suomeksi käännettynäkin kuvaamaan sellaisia plagiointitapauksia, joissa rikotaan alkuperäisen kirjoittajan tekijänoikeuksia - tekijänoikeus ja tekijänvääryys.

Anyway, Monica Gaudio sai paljon tukea laajalta joukolta ihmisiä. Cooks Source -lehden julkaisukäytäntöjä alettiin ihmetellä ja tapausta varten luotiin google docs -dokumentti, jonne on kertynyt 167 ilmoitusta teksteistä, joita Cooks Source on luvatta käyttänyt. Yhteensä yli sata kirjoittajaa on ilmoittanut tulleensa plagioiduksi Cooks Source -lehdessä.

Sosiaalinen media voi siis toimia näinkin: plagioinnin selvittämiseen ei tarvita "virallista" eettistä käsittelyä eikä tekijänoikeuden loukkaukseen oikeuskäsittelyä, pelkkä julkisuus riittää. Tapaus Cooks Source on nyt käsitelty erittäin laajasti englanninkielisessä Wikipediassa otsikolla Cooks Source Infringement Controversy. Englanninkielisessä keskustelussa on nyt alettu puhua nettioikeudesta, nettioikeudenkäynnistä, ja esimerkiksi tätä yllä kuvattua tapausta on käsitelty useassa artikkelissa, jotka on otsikoitu oikeustermejä hyödyntämällä (esim. Cooks Source vs. Internet).

Tapaus Cooks Source täyttää myös internetmeemin (Internet Meme) kriteerit. (Wikipediassa esitetyn määritelmän mukaan meemi on "kulttuurillinen ja viestinnällinen kopioituja"). Internetmeemi on asia, josta tietämys leviää ihmisiltä toisille Internetin ja erityisesti sosiaalisen median välityksellä. Nimitys on analogia sanalle geeni: kun geeni välittää biologista tietoa, meemi välittää tietoa tapahtumista, määrityksistä ja uskomuksista ihmisiltä ihmisille.

SK > SUPO > JSN

Suojelupoliisi on tehnyt Julkisen sanan neuvostolle kantelun Suomen Kuvalehden julkaisemasta artikkelista MÄTÄ SUPO. Suomen Kuvalehden kansilehdessä esitelty artikkeli Mätä Supo. Tsaarinaikainen virasto kyttää ja kiusaa omia poliisejaan ilmestyi 26.11.2010. Nyt JSNlle tehdyn valituksen jälkeen SK tarjoaa koko jutun luettavaksi laajalle yleisölle nettiversiona Lue juttu, josta Supo kanteli.

Artikkelin lukemiseen kannattaa varata aikaa - lukuaikaa ja miettimisaikaa - niin monipolvinen on kertomus vuosia kestäneestä työurien "muotoiluista". Valtion viraston valtarakennelma uudistaa itseään syrjäyttämällä osan henkilöstöstään, eikä tässä tapauksessa ole kyse "tavallisista duunareista" vaan julkisen sektorin vaativaa asiantuntijatyötä tekevistä, urallaan aiemmin ansioituneista henkilöistä.

Työlästä lukemista ovat myös artikkeliin tulleet kommentit. SK saa paljon kehuja siitä, että uskaltaa tuoda esille viraston ja aiheen, josta aiemmin on vaiettu. Toki vanhan ajan ja vaikenemisen kulttuurin kannattajiakin kommentoijissa on.

Tuleva JSNn päätös on merkittävä, odotellaan sitä. Ja odotellaan myös sitä isoa artikkelia suomalaisesta tiedevilpistä ja plagioinnista.