Nyt meillä on saatavilla ensimmäinen perusteellinen suomenkielinen plagiointia käsittelevä teksti, kun Kari Silpiön ammattikasvatuksen pro graduna valmistunut työ on julkaisu sähköisesti Tampereen yliopiston tutkielmatietokannassa. Työ on: Opiskeluvilppi ja plagiointi korkeakoulujen opintosuorituksissa. Kirjallisuuskatsaus ja käsiteanalyysi.
Silpiön gradu on rajattu koskemaan korkeakouluopiskelijoiden tekemää vilppiä ja plagiointia (student plagiarism). Tekstissä plagiointikäsitettä avataan, ja lähdemateriaalin perusteella plagioinnista voidaan erottaa 13 erilaista tekotapaa, jotka Silpiö on luokitellut neljään pääluokkaan:
- suora kopiointi
- itsensä plagiointi
- yhteistoiminnallinen plagiointi
- yksittäiseen lainaukseen liittyvä plagiointi
Plagioinnin käsite sisältää erilaisia ja eritasoisia kopiointitekoja, ja Silpiö päätyykin toteamaan, että plagiointi opintosuorituksessa on luonteeltaan sateenvarjokäsite. Vilppi tapahtuu kun opiskelija pyrkii antamaan vaikutelman siitä, että on itse omalla työllään luonut ja ajatellut opintosuoritukseksi tarjoamansa kirjallisen tehtävän (osoittaa mitä on oppinut), vaikka tosiasiassa kyseessä on osittain tai kokonaan jonkun toisen tekemä työ (joku toinen on oppinut).
Silpiön gradu herättää ajatuksia ja jatkotutkimusaiheita, joihin soisi jonkun Suomessakin tarttuvan. Miksi vilpin ja plagioinnin käsittely suomalaisessa korkeakoulutuksessa on niin vaikeaa? Tätä aihetta sivutaan sivuilla 42-49. Entäpä tämä useissa englanninkielisissä tutkimuksissa todettu tulos, jota Silpiö käsittelee lyhyesti sivulla 26: opintosuorituksissaan vilppiin syyllistynyt hyväksyy todennäköisesti epärehellisiä toimintatapoja myös työpaikoilla!
Plagioinnin ongelmaksi kokevat opettajat voivat nyt käydä perehtymässä tähän tekstiin ja hakea tukea käsityksilleen siitä, mitä plagiointi on ja miten se ilmenee opiskelijoiden teksteissä. Jatkoksi tarvitaan sitten lisää "painettua sanaa" siitä, mitä plagioinnin muotoja on perusopintovaiheen jälkeen jatko-opinnoissa ja työelämässä - vaikkapa korkeakouluissa.
