Plagiointi ja vilppi Ruotsin korkeakouluissa vuonna 2011

Ruotsissa Högskoleverket on jälleen julkaissut raportin Disciplinärenden 2011 vid universitet och högskolor, eli otsikon mukaisesti dokumentti käsittelee kurinpitomenettelyä Ruotsin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Tätä tilastoa on tehty vuodesta 2001 lähtien ja se perustuu korkeakouluasetukseen vuodelta 1993. Kurinpitomenettelyn kohteeksi joutuneiden opiskelijoiden määrä on kasvanut 522 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2011. Kirjoitin aiheesta kolme vuotta sitten otsikolla Fusk och plagiering.

(Ruotsin korkeakoulutus on siis järjestetty toisin kuin Suomessa. Kun Suomessa on pysytelty duaalimallissa, jossa yliopisto ja ammattikorkeakoulut toimivat erillisinä "toisiaan täydentäen" ja oman lainsäädäntönsä mukaan niin Ruotsissa päädyttiin korkeakoulutuksen yhtenäismalliin jo vuonna 1977. Näin olen kirjoittanut väitöskirjassani sivulla 20 :) 

Vuonna 2011 Ruotsin korkeakouluissa tilastoitiin kurinpitomenettelyjä, jotka koskivat yhteensä 790 opiskelijaa. Heistä 639 erotettiin ja 151 sai varoituksen. Erottaminen on korkeakoululainsäädännön mukaan määräaikainen ja kestää maksimissaan kuusi kuukautta. Kurinpitomenettelyyn oli päädytty 31 korkeakoulussa, mutta sen sijaan kuudessa taidekorkeakoulussa kurinpitomenettelypäätöksiä ei ollut tehty. Miesopiskelijoiden osuus kurinpitomenettelyissä on suurempi kuin heidän osuutensa opiskelijoissa.

Aihetta kurinpitomenettelyyn antoivat seuraavat teot (yleisyysjärjestyksessä):
- plagiointi ja sepittely (plagiat och fabrikation), 517 tapausta
- lunttilaput ja muuta luvattomat apuvälineet (fusklappar och otillåtna hjälpmedel), noin 150 tapausta
- luvaton yhteistyö (otillåtet samarbete), noin 100 tapausta
- opetuksen tai toiminnan liiallinen häirintä (störande av undervisningen eller verksamheten i övrigt), noin 15 tapausta
- dokumentin väärennös (förfalskning av dokument), noin 10 tapausta
- seksuaalinen tai etninen ahdistelu (sexuella eller etniska trakasserier), muutama tapaus

(Käänsin nämä itse joten ilmoitelkaa virheistä niin korjaan! Vain plagiointien lukumäärä on ilmoitettu, muut määrät arvioin taulukosta sivulta 9.)

Keskimäärin 0,25% kokopäiväopiskelijoista joutui kurinpitomenettelyn kohteeksi vuonna 2011. Siis 318 397 opiskelijaa ja 790 käsiteltyä vilppitapausta. Ja tämä luku tietysti kertoo vain viralliseen käsittelyyn edenneet tapaukset. Suomen korkeakoulujen opiskelijamäärään suhteutettuna tuo 0,25% tekisi noin 770 tapausta vuodessa.
(Tilastokeskuksen taulukoiden mukaan ammattikorkeakouluissa oli vuonna 2011 140 000 opiskelijaa ja yliopistoissa 169 000 opiskelijaa)

Högskoleverketin raportti on hyvin mielenkiintoinen! Edellisessä raportissa päätettiin, että on aiheellista paneutua tarkemmin oikeustoimiin, joihin opiskelijat ovat ryhtyneet, kun he ovat saaneet päätöksen kurinpitomenettelystä. Högskoleverket ilmoittaa käyneensä läpi joukon päätöksiä (domar), ja se on päättänyt julkaista yhteensä viiden tapauksen oikeusasiakirjat. Nyt on julkaistu kaksi förvaltningsrättenin päätöstä (hallinto-oikeus), kaksi kammarrättenin päätöstä (valitusoikeus) ja yksi Regeringsrättenin (korkein hallinto-oikeus) päätös. (En ihan osannut kääntää noita oikeuden nimiä, mutta lienevät sinnepäin, apua hain Wikipedian artikkelista Judiciary of Sweden). 

Yhteensä esitetään siis viisi tapausta esimerkkeinä opiskelijoiden tekemistä valituksista niihin kurinpitomenettelyihin (=määräaikainen erottaminen), joita korkeakoulu heihin kohdisti kyseisen opiskelijan vilpillisen toiminnan johdosta. Erottamiset olivat 4-6 viikon mittaisia. Kolmessa julkaistussa oikeuspäätöksessä on kyse tenttivilpistä ja kahdessa plagioinnista. Kaikissa oikeuspäätöksissä opiskelijan valitus hylättiin ja korkeakoulun asettamaa kurinpitopäätöstä pidettiin oikeudenmukaisena. Mutta tästä lisää myöhemmin!

Ole oma vertaisarvioijasi!

Eikö kirjoittamasi tiedeartikkeli läpäise referee-arviointia? Ehdottavatko refereet artikkeliisi runsaasti korjauksia tai jopa hylkäystä? Ei hätää, tässä ratkaisu ja julkaisuluettelosi alkaa paisua. Tee kuten eteläkorealainen tutkija Hyung-In Moon, joka väärensi sähköpostiosoitteita ja kirjoitti itse refereelausunnot omiin artikkeleihinsa. Toimi näin: samalla kun laitat artikkeliviritelmäsi lehteen, ehdota muutamia mahdollisia henkilöitä refereeksi ja ilmoita heidän sähköpostiosoitteensa, jotta lehti voi kysyä heidän suostumustaan refereeksi. Säköpostit tulevat tietenkin kaikki sinulle. Osan mahdollisista arvioijista voit keksiä ja osa voisi olla oikeita henkilöitä, joille keksit uudet sähköpostiosoitteet. Ja kun kirjoitat refereelausunnot niin muutama maltillinen korjausehdotus kannattaa laittaa, ettei homma mene liian läpinäkyväksi.

Retraction Watch raportoi, että tämä innovatiivinen toiminta on nyt kuitenkin paljastunut ja loppunut. Muut eivät sittenkään oikein tykänneet tästä referee-menettelystä ja nyt jo 35 HI Moonin artikkelia on saanut kohtalokseen poistamisen julkaisuista. Mikä meni pieleen? Moon vastasi liian nopeasti! Eräässä lehdessä huomattiin että refereelausunto Moonin artikkeleihin tuli aina 24 tunnin sisällä refereepyynnön laittamisesta. Voihan Moon!

Plagioinnin jäljillä monien vuosien jälkeen

Hauska uutinen Retraction Watch -blogissa: artikkeli vedetään pois tieteellisestä lehdestä kahdeksantoista vuotta julkaisemisen jälkeen!

Wileyn julkaiseman The Journal of Dermatology -lehden toimitus vetää japanilaisen tutkijaryhmän kirjoittaman ja vuonna 1994 julkaistun artikkelin A sulfated proteoglycan as a novel ligand for CD44 pois itseplagioinnin takia. Artikkelin poistamiseen ryhdyttiin, kun huomattiin, että tutkijaryhmä oli julkaissut saman tai samantapaisen (miten kääntäisitte sanan 'overlapping'?) artikkelin otsikolla A novel ligand for CD44 is sulfated proteoglycan muutamaa kuukautta aiemmin myös lehdessä International Immunology. (Ainakin tänään tuon ensin mainitun ja poisvedetyn artikkelin tiivistelmä on kuitenkin luettavissa PubMed-palvelussa eikä mainintaa poistamisesta ole).

Retraction Watch hauskuuttelee myös lehden toimituksen ilmoituksella, kun siinä mainitaan että kyseessä ei ole kirjoittajien vika vaan virheen syynä on toimituksellinen prosessi. Mikähän mahtoi mennä vikaan? Ilmaantuiko artikkeli itsestään julkaistavaksi ja arvioitavaksi referee-menettelyllä?

Keskustelu itseplagioinnista ei Suomessa ole oikein päässyt alkuun. Osa porukasta kieltää koko ilmiön kun plagioinnin määritelmässä sanotaan että se on kopiointia toiselta - eihän itseltä kopiointi silloin voi olla plagiointia:) Mutta, monet korkeakoulut ovat kieltäneet opiskelijoilta itseplagioinnin, kun samaa tekstiä ei saa tarjota suoritukseksi kahdesta (tai useammasta) opintojaksosta tai -kokonaisuudesta. Ja ainakin yksi suomalainen tieteellinen lehti on kieltäytynyt julkaisemasta artikkelia, jonka kirjoittaja oli jo julkaissut samaa tekstiä toisaalla.

Yllämainitun blogikirjoituksen kommentoija Fernando Pessoa esittelee myös palvelun, josta voi tarkistaa Medlinessa saatavilla olevien julkaistujen artikkeleiden yhtäläisyyksiä. Kyseessä on DejaVu: a Database of Highly Similar Citations.

Laitoin hakuun huvikseni sanan Finland ja sain tulokseksi 435 entries! Vertailu antaa tekstien samankaltaisuuden arvioinnin, kuinka monta prosenttia tekstistä on samaa kuin aiemmin julkaistussa. Suurin osa näistä samankaltaisuuksista on tapauksina vahvistamatta (unverified), mutta osa on tutkittu (examined) ja jotkut on sanktioitu (sanctioned).