Taloussanomien ja Kauppalehden verkkolehdet viihdyttivät tänä iltana lukijoitaan kertomalla uutisen plagiointikeskustelusta, jota oli käyty Helsingin Sanomien sivuilla: "Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin tutkimusjohtaja Roope Uusitalo väittää Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomistin Martti Nybergin kopioineen Helsingin Sanomissa viikko sitten julkaistun kolumninsa internetistä." (Kauppalehti: Suomalaisekonomistit sanasotaan plagioinnista)
Plagioinnissa sinänsä ei ole mitään hauskaa, mutta plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) "kootut selitykset" ovat kyllä hauskoja. Tässä tapauksessa "Nyberg vetosi siihen, ettei hän voinut viitata tekstinsä alkuperäislähteisiin, koska oli tullut omassa tekstissään täysin erilaiseen johtopäätökseen." (Kauppalehti)
Thomas Brown on kirjoittanut aivan loistavan artikkelin nimeltään Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism(Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification 2007 (2), 28-39).
Brown on koonnut Churchillin ja hänen puolustajiensa tarjoamat 12 erilaista plagiointiselitystä. Kaikki 12 tekosyytä on artikkelissa peilattu myös käänteisesti: miltä ne kuulostaisivat jos opiskelija esittäisi saman perustelun omalle tekstilleen.
Tässä lyhyesti 12 valmista tekosyytä plagioijille ja heidän puolustajilleen(Brown 2007):
1. Minä olen oikea kirjoittaja. ("I am the real author")
2. Minä vain "kirjoitin sen uudelleen". (“I was just the ‘rewrite guy’")
3. OK. ehkä "kirjoitin sen uudelleen", mutta en ottanut siitä kunniaa itselleni. (“Okay, so maybe I ‘rewrote’ it, but I didn’t take credit for it.”)
4. Mutta kyllähän minä siteerasin oikeita kirjoittajia (“But I cited the real authors.” - tässä kyseessä kaksi kokonaan plagioitua esseetä, kirjoittajat mainittu alaviitteessä)
5. Se on täysin toimittajan syytä. Jostain syystä he laittoivat minut kirjoittajaksi vaikka en ansainnut sitä. (“It’s all the editors’ fault. For some reason they gave me authorship credit I didn't deserve.”)
6. Mutta eihän professori ole plagioinut kaikkea kirjoittamaansa, vain osan siitä. (“But Churchill didn't plagiarize everything he's ever published. Only some of it!”)
7. Mutta muutkin plagioijat ovat päässeet pälkähästä! (“But other people have gotten away with plagiarism!”)
8. Ei siinä ole mitään väärää jos plagioi entisten työtovereidensa tekstejä (“It's okay to plagiarize from people you once worked with.”)
9. Kuulkaa, tein sen vain edustamani hyvän aatteen vuoksi (“I, like, did it on behalf of ‘The Movement,’ man.”)
10. Minun kohdistuneet epäilyt tieteellisestä vilpistä ovat yliopiston tekemiä kaksoissyytöksiä (“Holding me responsible for my research misconduct constitutes academic double jeopardy.” - taustalla aikaisemmin tuntematon väittämä: jos yliopisto on kerran arvioinut työsi ja sitten yhtäkkiä alkaa syyttää tieteellisestä vilpistä, kyseessä on tilanne, jossa joutuu syytteeseen asiasta johon on jo todettu syyttömäksi/"Once a university has reviewed your work and then [to] suddenly charge you with research misconduct ... is the academic version of double jeopardy."
11. En koskaan saanut voittoa niistä toisten tekijöiden teksteistä, jotka "kirjoitin uudelleen". (“I never made any profit from ‘rewriting’ other people’s work.”)
12. Se, että minua syytetään plagioinnista loukkaa sananvapauttani. (“Holding me responsible for my plagiarism violates my right to free speech!”)
Lähde: Thomas Brown, 2007. Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism. Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification (2), 28-39.
Käytin tätä Brownin artikkelia lähteenä viime kesänä 3rd International Plagiarism -konferenssissa pitämässäni esityksessä. Tunnistin silloin omassa suomalaisessa aineistossani samantapaisia "selitystekniikoita" kuin yllämainitut Brownin kuvaamat tekosyyt. Kirjoitin näin: "Explanations flourish and some of the excuses and “explaining techniques” offered by the suspected are similar to those described by Brown (2007) in his satirical article. The blame can be put on the computer: a wrong section or an early draft has accidentally been forwarded. It can be claimed that the original idea dating back 25 years belongs to the suspected plagiarist and that gave the right to use another researcher’s text. One of the suspected plagiarists keeps arguing that sloppy scholarship is so common that it justifies plagiarism: “Everyone is doing it!”
Selitykset lyhennettynä:
- "tietokone kaappasi väärän tekstin"
- "se oli vain työversio"
- "oikeasti tämä idea on ollut päässäni jo 25 vuotta"
- "kaikkihan sitä tekevät"
Lisäksi olen kirjannut paperiini suomalaisten plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) esittämiä tunteisiin vetoamisen taktiikoita selityksenä plagioinnille: "mutta kun perheessäni on sairautta", "mutta kun töissä oli silloin niin kiirettä", "mutta ette usko miten huono ilmapiiri meillä on töissä".
Koko paperini on julkaistu konferessin netti-sivuilla Plagiarism Conference:
Moore, E. The Four stages of addressing plagiarism.
27.4.2009
24.4.2009
Tieteen läpinäkyvyys
Aikuiskasvatus -lehdessä 4/2005 julkaistiin Anneli Kajannon kirjoittama artikkeli Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Kajanto haastatteli artikkelia varten mm. TENKin silloista pääsihteeriä Salla Lötjöstä. Lötjönen toteaa artikkelissa:
"Plagiointi on yleisin vilppi." Lötjönen kehottaa kertaamaan tutkimuseettisiä sääntöjä yliopistoissa, ja kuvaa perussäännön seuraavasti: "Jos henkilö tuo yhteiseen keskusteluun oman tutkimussuunnitelmansa tai –ideansa, se säilyy yksin tutkijan omana, eikä kukaan muu saa noukkia siitä ideaa itselleen." Tutkimuseettisten periaatteiden ja sääntöjen kertauskurssit yliopistoissa ovat aiheellisia, koskapa: "Pitkäaikaiset professorit ja senioritutkijat saattavat omaksua epäterveitä käytäntöjä ja totuttua niihin."
Toisaalla artikkelissa edellä mainittu perussääntö ja sen myötä myös tekstien plagiointi hämärretään, kun Lötjönen toteaa: "On melko mahdotonta sanoa kovin tarkkaan yleisluonteisesti, mikä yliopistollisessa tieteellisessä työskentelyssä on omaa ja mikä yhteistä."
Anneli Kajanto on kuitenkin hakenut artikkeliinsa myös muuta kuin TENKin edustamaa näkökulmaa. Artikkelissa esitelty sukupuolen ja plagioinnin yhteys on hyvin mielenkiintoinen ja se ansaitsee ihan oman otsikkonsa täällä blogissakin (tästä siis lisää myöhemmin-:).
Kajannon artikkelissa yliopiston näkökulmaa aiheeseen edustaa mm. Helsingin yliopiston tutkimuseettisen ohjelman esittely. Ohjelma on julkistettu vuonna 2005. Yliopistoa työyhteisönä Kajanto kuvaa näin: "Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. [...] Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö."
Artikkeliin haastateltu professori Anja Heikkinen kuvaa yliopistoa näin: "[...] yliopisto on autonominen, professorit ja senioritutkijat määrittävät pitkälle sen, mikä tutkimus ja keiden työpanos on arvokasta. Se sinänsä rakentaa sisäänsä vallankäytön mahdollisuuden. Se, keiden uraa viedään eteenpäin ja ketkä ohitetaan, ei ole nyt riittävän läpinäkyvää. [...] Luodaan kuppikuntia, missä tulet mitätöidyksi itsekin, jos ”asetut seisomaan väärälle puolelle, etkä ymmärrä kuulua vähättelijöihin”."
Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan mukaan plagiointiepäilyt ovat yleisiä ja vuosittain liittoon tulee useita yhteydenottoja. Rantala jaottelee yhteydenottoja ja esittää tyyppiesimerkkejä:
1) "Yleensä on kysymys tutkijan kokemasta tutkimusaineiston tai -suunnitelman tai suuritöisen kyselylomakkeen anastamisesta ja viejänä on yleensä esimiesasemassa olevan henkilö."
2) "Toinen esimerkki on se, että tarkastava professori käyttää omaksi hyväkseen opinnäytetyön tuloksia, ennen kuin opinnäytetyötä on edes hyväksytty."
Artikkelissa todetaan, että Tieteentekijöiden liitto ohjaa yhteydenottajia kääntymään plagiointitapauksissa TENKin puoleen, mutta "Neuvottelukunnan lausuntojen siloteltuihin ja ympäripyöreisiin sanamuotoihin Rantala kertoo kuitenkin tuntevansa pettymystä. Hankalimmassa asemassa ovat Rantasen mukaan yliopistojen määräaikaisissa tehtävissä työskentelevät.
– He eivät uskalla ottaa ongelmia esille, sillä he tietävät, että se takuuvarmasti merkitsee oman tien katkeamista sillä laitoksella, Rantala toteaa."
Tämä blogikirjoitus perustuu artikkeliin:
Kajanto, Anneli 2005. Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Aikuisvatus 25 (4), 327-329.
"Plagiointi on yleisin vilppi." Lötjönen kehottaa kertaamaan tutkimuseettisiä sääntöjä yliopistoissa, ja kuvaa perussäännön seuraavasti: "Jos henkilö tuo yhteiseen keskusteluun oman tutkimussuunnitelmansa tai –ideansa, se säilyy yksin tutkijan omana, eikä kukaan muu saa noukkia siitä ideaa itselleen." Tutkimuseettisten periaatteiden ja sääntöjen kertauskurssit yliopistoissa ovat aiheellisia, koskapa: "Pitkäaikaiset professorit ja senioritutkijat saattavat omaksua epäterveitä käytäntöjä ja totuttua niihin."
Toisaalla artikkelissa edellä mainittu perussääntö ja sen myötä myös tekstien plagiointi hämärretään, kun Lötjönen toteaa: "On melko mahdotonta sanoa kovin tarkkaan yleisluonteisesti, mikä yliopistollisessa tieteellisessä työskentelyssä on omaa ja mikä yhteistä."
Anneli Kajanto on kuitenkin hakenut artikkeliinsa myös muuta kuin TENKin edustamaa näkökulmaa. Artikkelissa esitelty sukupuolen ja plagioinnin yhteys on hyvin mielenkiintoinen ja se ansaitsee ihan oman otsikkonsa täällä blogissakin (tästä siis lisää myöhemmin-:).
Kajannon artikkelissa yliopiston näkökulmaa aiheeseen edustaa mm. Helsingin yliopiston tutkimuseettisen ohjelman esittely. Ohjelma on julkistettu vuonna 2005. Yliopistoa työyhteisönä Kajanto kuvaa näin: "Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. [...] Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö."
Artikkeliin haastateltu professori Anja Heikkinen kuvaa yliopistoa näin: "[...] yliopisto on autonominen, professorit ja senioritutkijat määrittävät pitkälle sen, mikä tutkimus ja keiden työpanos on arvokasta. Se sinänsä rakentaa sisäänsä vallankäytön mahdollisuuden. Se, keiden uraa viedään eteenpäin ja ketkä ohitetaan, ei ole nyt riittävän läpinäkyvää. [...] Luodaan kuppikuntia, missä tulet mitätöidyksi itsekin, jos ”asetut seisomaan väärälle puolelle, etkä ymmärrä kuulua vähättelijöihin”."
Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan mukaan plagiointiepäilyt ovat yleisiä ja vuosittain liittoon tulee useita yhteydenottoja. Rantala jaottelee yhteydenottoja ja esittää tyyppiesimerkkejä:
1) "Yleensä on kysymys tutkijan kokemasta tutkimusaineiston tai -suunnitelman tai suuritöisen kyselylomakkeen anastamisesta ja viejänä on yleensä esimiesasemassa olevan henkilö."
2) "Toinen esimerkki on se, että tarkastava professori käyttää omaksi hyväkseen opinnäytetyön tuloksia, ennen kuin opinnäytetyötä on edes hyväksytty."
Artikkelissa todetaan, että Tieteentekijöiden liitto ohjaa yhteydenottajia kääntymään plagiointitapauksissa TENKin puoleen, mutta "Neuvottelukunnan lausuntojen siloteltuihin ja ympäripyöreisiin sanamuotoihin Rantala kertoo kuitenkin tuntevansa pettymystä. Hankalimmassa asemassa ovat Rantasen mukaan yliopistojen määräaikaisissa tehtävissä työskentelevät.
– He eivät uskalla ottaa ongelmia esille, sillä he tietävät, että se takuuvarmasti merkitsee oman tien katkeamista sillä laitoksella, Rantala toteaa."
Tämä blogikirjoitus perustuu artikkeliin:
Kajanto, Anneli 2005. Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Aikuisvatus 25 (4), 327-329.
8.4.2009
Tapaus Vladimir Putin
Eräs kuuluisa plagiointiin syyllistynyt henkilö on Vladimir Putin. Vaikka kyseessä on sangen merkittävässä asemassa oleva henkilö, tämä plagiointitapaus ei ole herättänyt lähellekään yhtä paljon keskustelua kuin ne tapaukset, joissa plagiointiin ovat syyllistyneet yliopistoprofessorit.
Vladimir Putinin epäiltiin plagioineen osan väitöskirjansa The Strategic Planning of Regional Resources Under the Formation of Market Relations teksteistä. Häntä epäiltiin ja epäillään myös siitä, että väitöskirja ei olisikaan ollut hänen itsensä kirjoittama vaan ostettu jostain ”paper mill” –yrityksestä.
Epäilyjen takia Brookings Institution asetti tutkijat Clifford G.Gaddyn ja Igor Danchenkon tutkailemaan Putinin väitöskirjatekstin alkuperää. Plagiointiepäilyjen vahvistuminen on julkaistu maailmalla useissa lehdissä. Esimerkiksi Washington Times uutisoi jutun 24.3.2006: http://www.washingtontimes.com/news/2006/mar/24/20060324-104106-9971r/
Myös The Sunday Times raportoi 26.3.2006 Putinia koskeneiden plagiointiepäilyjen saaneen vahvistuksen: http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/article695235.ece
Suuria osia Putinin väitöskirjan keskeisistä argumenteista on otettu lähes sanatarkasti vuonna 1978 ilmestyneestä teoksesta Strategic Planning and Policy,, jonka olivat kirjoittaneet Pittsburgin yliopiston professorit William R. King ja David I. Cleland. Putinin väitöskirjan keskeisen luvun 20 sivusta 16 on kopioitu sanatarkasti tai pienin muutoksin näiden amerikkalaisten professorien kirjoittamasta kirjasta. Kirja oli käännetty (”by a KGB-related institute”) venäjäksi 1990-luvun alussa. Putinin väitöskirjassa on myös kuusi kuviota ja taulukkoa, jotka muistuttavat muodoltaan ja sisällöltään amerikkalaisten tekemiä.
Vladimir Putinin epäiltiin plagioineen osan väitöskirjansa The Strategic Planning of Regional Resources Under the Formation of Market Relations teksteistä. Häntä epäiltiin ja epäillään myös siitä, että väitöskirja ei olisikaan ollut hänen itsensä kirjoittama vaan ostettu jostain ”paper mill” –yrityksestä.
Epäilyjen takia Brookings Institution asetti tutkijat Clifford G.Gaddyn ja Igor Danchenkon tutkailemaan Putinin väitöskirjatekstin alkuperää. Plagiointiepäilyjen vahvistuminen on julkaistu maailmalla useissa lehdissä. Esimerkiksi Washington Times uutisoi jutun 24.3.2006: http://www.washingtontimes.com/news/2006/mar/24/20060324-104106-9971r/
Myös The Sunday Times raportoi 26.3.2006 Putinia koskeneiden plagiointiepäilyjen saaneen vahvistuksen: http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/article695235.ece
Suuria osia Putinin väitöskirjan keskeisistä argumenteista on otettu lähes sanatarkasti vuonna 1978 ilmestyneestä teoksesta Strategic Planning and Policy,, jonka olivat kirjoittaneet Pittsburgin yliopiston professorit William R. King ja David I. Cleland. Putinin väitöskirjan keskeisen luvun 20 sivusta 16 on kopioitu sanatarkasti tai pienin muutoksin näiden amerikkalaisten professorien kirjoittamasta kirjasta. Kirja oli käännetty (”by a KGB-related institute”) venäjäksi 1990-luvun alussa. Putinin väitöskirjassa on myös kuusi kuviota ja taulukkoa, jotka muistuttavat muodoltaan ja sisällöltään amerikkalaisten tekemiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
