Tieteen läpinäkyvyys

Aikuiskasvatus -lehdessä 4/2005 julkaistiin Anneli Kajannon kirjoittama artikkeli Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Kajanto haastatteli artikkelia varten mm. TENKin silloista pääsihteeriä Salla Lötjöstä. Lötjönen toteaa artikkelissa:
"Plagiointi on yleisin vilppi." Lötjönen kehottaa kertaamaan tutkimuseettisiä sääntöjä yliopistoissa, ja kuvaa perussäännön seuraavasti: "Jos henkilö tuo yhteiseen keskusteluun oman tutkimussuunnitelmansa tai –ideansa, se säilyy yksin tutkijan omana, eikä kukaan muu saa noukkia siitä ideaa itselleen." Tutkimuseettisten periaatteiden ja sääntöjen kertauskurssit yliopistoissa ovat aiheellisia, koskapa: "Pitkäaikaiset professorit ja senioritutkijat saattavat omaksua epäterveitä käytäntöjä ja totuttua niihin."

Toisaalla artikkelissa edellä mainittu perussääntö ja sen myötä myös tekstien plagiointi hämärretään, kun Lötjönen toteaa: "On melko mahdotonta sanoa kovin tarkkaan yleisluonteisesti, mikä yliopistollisessa tieteellisessä työskentelyssä on omaa ja mikä yhteistä."

Anneli Kajanto on kuitenkin hakenut artikkeliinsa myös muuta kuin TENKin edustamaa näkökulmaa. Artikkelissa esitelty sukupuolen ja plagioinnin yhteys on hyvin mielenkiintoinen ja se ansaitsee ihan oman otsikkonsa täällä blogissakin (tästä siis lisää myöhemmin-:).

Kajannon artikkelissa yliopiston näkökulmaa aiheeseen edustaa mm. Helsingin yliopiston tutkimuseettisen ohjelman esittely. Ohjelma on julkistettu vuonna 2005. Yliopistoa työyhteisönä Kajanto kuvaa näin: "Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. [...] Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö."

Artikkeliin haastateltu professori Anja Heikkinen kuvaa yliopistoa näin: "[...] yliopisto on autonominen, professorit ja senioritutkijat määrittävät pitkälle sen, mikä tutkimus ja keiden työpanos on arvokasta. Se sinänsä rakentaa sisäänsä vallankäytön mahdollisuuden. Se, keiden uraa viedään eteenpäin ja ketkä ohitetaan, ei ole nyt riittävän läpinäkyvää. [...] Luodaan kuppikuntia, missä tulet mitätöidyksi itsekin, jos ”asetut seisomaan väärälle puolelle, etkä ymmärrä kuulua vähättelijöihin”."

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan mukaan plagiointiepäilyt ovat yleisiä ja vuosittain liittoon tulee useita yhteydenottoja. Rantala jaottelee yhteydenottoja ja esittää tyyppiesimerkkejä:

1) "Yleensä on kysymys tutkijan kokemasta tutkimusaineiston tai -suunnitelman tai suuritöisen kyselylomakkeen anastamisesta ja viejänä on yleensä esimiesasemassa olevan henkilö."

2) "Toinen esimerkki on se, että tarkastava professori käyttää omaksi hyväkseen opinnäytetyön tuloksia, ennen kuin opinnäytetyötä on edes hyväksytty."

Artikkelissa todetaan, että Tieteentekijöiden liitto ohjaa yhteydenottajia kääntymään plagiointitapauksissa TENKin puoleen, mutta "Neuvottelukunnan lausuntojen siloteltuihin ja ympäripyöreisiin sanamuotoihin Rantala kertoo kuitenkin tuntevansa pettymystä. Hankalimmassa asemassa ovat Rantasen mukaan yliopistojen määräaikaisissa tehtävissä työskentelevät.
– He eivät uskalla ottaa ongelmia esille, sillä he tietävät, että se takuuvarmasti merkitsee oman tien katkeamista sillä laitoksella, Rantala toteaa."

Tämä blogikirjoitus perustuu artikkeliin:
Kajanto, Anneli 2005. Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Aikuisvatus 25 (4), 327-329.