Maailmanlaajuinen ongelma

Nature -lehti on julkaissut kaksi artikkelia plagioinnista (Nature Vol 466, 159–160 ja 167). 5.7.2010 julkaistiin Declan Butlerin kirjoittama artikkeli Journals step up plagiarism policing, johon on koottu eri kustantajien kokemuksia tieteellisiin lehtiin tarjottujen plagiaattien määrästä. Vaikka korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ja kansainväliset tutkimusjärjestöt kuuluttavat noudattavansa korkeaa eettistä normistoa, yksittäisten tieteentekijöiden kirjoittamisen eettisyys on todettu rapautuneeksi. Vai mitä sanotte siitä, että jo refereemenettelyn läpikäyneistä tieteellisistä, "alkuperäisistä", jo kertaalleen julkaistavaksi hyväksytyistä artikkeleista jopa 23 prosenttia jätetään julkaisematta, koskapa jossain päin maailmaa sama teksti tai osa tekstiä oli jo julkaistu?

Pari päivää myöhemmin ilmestyneessä Nature-lehden pääkirjoituksessa Plagiarism pinioned tarkastellaan tieteellisten lehtien kohtaamia ongelmia lehteen tarjottujen artikkeleiden sisältämän plagioinnin takia. Merkittävimmät englanninkieliset tieteelliset julkaisut ovat päätyneet ottamaan yhteiskäyttöön sähköisen plagiaatintunnistinjärjestelmän (CrossCheck).

Nature -lehden artikkeleiden sisältämä tieto plagioinnin yleisyydestä on hämmästyttänyt myös tieteellisten julkaisujen vastuuhenkilöitä. Lehteen artikkelia tarjoava tutkija on sitoutunut siihen, että tekstiä ei ole julkaistu muualla. Tämä koskee myös oman tekstin uudelleenjulkaisemista, itseplagiontia (tai itsensä plagiointia, self plagiarism). Itseplagiointia ei Suomessa ole edelleenkään nostettu keskusteluun, mutta asiaan sisältyy mutta: Onko Suomessa joillakin tieteenaloilla tapana julkaista sama teksti ensin suomenkielisessä lehdessä ja sen jälkeen englanniksi käännätettynä tekstiä tarjotaan johonkin englanninkieliseen julkaisuun?