"Yliopisto ilman filosofiaa on ammattikorkeakoulu", näin toteaa filosofian professori Seppo Sajama Karjalaiselle (17.9.2010) antamassaan haastattelussa. Haastattelu liittyi filosofian pääaineopintojen lakkauttamiseen Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella.
Facebook-keskustelussa tuli nopeasti esille, että filosofian oppiaine ei ollut sijoitettuna filosofiseen tiedekuntaan niinkuin ulkopuolinen perusteettomasti ajatteli. Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa opiskellaan muun muassa kasvatustiedettä, teologiaa ja kieliä, mutta filosofiaa opiskellaan (jatkossa opiskeltiin) yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa, oikeustieteiden laitoksella.
(Meniköhän oikein...)
18.9.2010
Saako työntekijä ohjata pomon sähköpostit omaan sähköpostiinsa?
USAssa tämä VOI olla rikos, Suomessa oikeuslaitos ei ole tainnut käsitellä tällaista tapausta vai onko blogin lukijoilla toisenlaista tietoa?
Evan Brown otsikoi pari päivää sitten tapausta koskevan blogikirjoituksensa näin: Setting up Outlook rule to intercept another’s email can be a federal crime.
Oikeudenistunnon päätös on luettavissa internetissä ja se on otsikoitu UNITED STATES OF AMERICA, Plaintiff-Appellee v. DAVID S. SZYMUSZKIEWICZ, Defendant-Appellant.
Tarina menee näin: Szymuszkiewicz oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta, menettänyt ajokorttinsa, mutta verovirkailijana hän tarvitsi ajokorttia työssään, koska työhön kuuluivat kotikäynnit epärehellisten verovelvollisten luona. Esimies (Nella) huomasi Microsoft Outlook -sähköpostiohjelman koulutuksessa, että kaikki hänelle saapuvat sähköpostit menivät myös hänen alaisenaan toimineen (David) Szymuszkiewiczin luettavaksi. Viestit kulkivat näin kolmen vuoden ajan! Tosin Szymuszkiewiczin ei todettu hyötyneen esimiehen viestien lukemisesta mitään, koskapa hänen työsuhdettaan ei viesteissä käsitelty.
Szymuszkiewicz sai tuomion "salakuuntelulain" (Wiretap Act) perusteella: hän oli tarkoitushakuisesti siepannut/salakuunnellut sähköistä viestintää.
Evan Brown otsikoi pari päivää sitten tapausta koskevan blogikirjoituksensa näin: Setting up Outlook rule to intercept another’s email can be a federal crime.
Oikeudenistunnon päätös on luettavissa internetissä ja se on otsikoitu UNITED STATES OF AMERICA, Plaintiff-Appellee v. DAVID S. SZYMUSZKIEWICZ, Defendant-Appellant.
Tarina menee näin: Szymuszkiewicz oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta, menettänyt ajokorttinsa, mutta verovirkailijana hän tarvitsi ajokorttia työssään, koska työhön kuuluivat kotikäynnit epärehellisten verovelvollisten luona. Esimies (Nella) huomasi Microsoft Outlook -sähköpostiohjelman koulutuksessa, että kaikki hänelle saapuvat sähköpostit menivät myös hänen alaisenaan toimineen (David) Szymuszkiewiczin luettavaksi. Viestit kulkivat näin kolmen vuoden ajan! Tosin Szymuszkiewiczin ei todettu hyötyneen esimiehen viestien lukemisesta mitään, koskapa hänen työsuhdettaan ei viesteissä käsitelty.
Szymuszkiewicz sai tuomion "salakuuntelulain" (Wiretap Act) perusteella: hän oli tarkoitushakuisesti siepannut/salakuunnellut sähköistä viestintää.
Plagiarismisukupolvi
Käsite Generation Plagiarism ilmestyi englanninkielisiin nettikeskusteluihin helmikuussa 2010 (esimerkiksi Sarah Wilenskyn teksti Generation Plagiarism). Syyskuussa 2010 tällä hakusanalla löytyy jo yli 4000 Internet-artikkelia tai linkkiä teksteihin, joissa käsitellään sitä, miten mittavaa plagiointi on (nuorten) kirjoittamissa teksteissä ja opiskelussa.
Koko sukupolvea kuvaavaa käsitettä päädyttiin käyttämään sen jälkeen, kun saksalaisen, 17-vuotiaan Helene Hegemannin romaanin tekstit herättivät plagiointiepäilyt. Nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin haulla "Helene Hegemann plagiarism" netistä löytyy jo yli 240 000 tulosta. Hegemannin tapaus on käsitelty laajassa katsauksessa Wikipediassa otsikolla Helene Hegemann. Kirjoittaja itse myöntää käyttäneensä toisilta kopioituja tekstejä - sekä eritasoisia nettitekstejä että Airenin kirjoittaman kirjan Strobo sisältöä - mutta hän ei pidä tällaista kirjoittamistapaa mitenkään vääränä. Hegemann sanoo edustavansa sukupolvea, joka luovasti yhdistää uuden median tietotulvaa vanhan median teksteihin. Tähän ajatteluun voitte tutustua vaikkapa Nicholas Kulishin kirjoittaman, New York Timesin Europe-liitteessä ilmestyneen artikkelin Author, 17, Says It's 'Mixing', Not Plagiarism avulla.
Plagiarismisukupolvi -käsitteen yhteydessä on otettu esille aiempia tapauksia, joissa nuoret kirjoittajat ovat plagioineet toisten kirjoittamia ja julkaisemia tekstejä. Yksi 2000-luvun alkupuolella tapahtunut kirjallinen varkaus oli Kaavya Viswanathanin ensiteos. Viswanathan solmi 17-vuotiaana kustannussopimuksen kahdesta romaanista kustantaja Little, Brownin kanssa. Hän myös möi kirjojensa filmausoikeudet jo etukäteen Dreamworks-yhtiölle. Kun ensimmäinen kirja How Opal Mehta Got Kissed, Got Wild, and Got a Life -julkaistiin, Harvard Grimson -opiskelijalehti julkaisi pian tiedon, että kirjassa oli plagioitu kahta Megan McGaffertyn aiemmin kirjoittamaa kirjaa. Aluksi kustantaja lupaili korjattua painosta Viswanathanin kirjasta, mutta pian koko kirja vedettiin pois markkinoilta. Toista kirjaa ei koskaan julkaistu, eikä tarinasta tehty elokuvaversiota. Kaavya Wishanathanin kirjailijan ura on kerrrottu perusteellisesti Wikipedian artikkelissa How Opal Mehta Got Kissed, Got wild, and Got a Life. McCaffertyn lisäksi Viswanathanin todettiin plagioineen Salman Rushdien, Sophien Kinsellan, Meg Cabotin ja Tanuja Desai Hidierin kirjoja.
Richard D. Posner kuvaa kirjassaan The Little Book of Plagiarism nuoren Harvard-opiskelijan Viswanathanin kirjoittajauraa. Harvardissa opiskelua plagiointi ei haittaa - Viswanathan valmistui "with honours" vuonna 2008.
Kuulutko sinä plagiarismisukupolveen? /Are you part of 'Generation Plagiarism'? kysyttiin New York Timesin Koulutus-liitteessä 3.8.2010. Carrie Montgomeryn laatimassa tekstissä nuoria, 13 vuotta täyttäneitä koululaisia ja opiskelijoita kutsuttiin kommentoimaan uutisoinnissa voimakkaasti esille tullutta plagioinnin lisääntymistä. Keskustelupalstalle on hyväksytty julkaistavaksi 86 viestiä, mikä tietysti on todella vähän USAn mittakaavassa - herättihän Taloussanomien juttu Narauta copypaste -opiskelija! 76 kommenttia pienellä suomen kielen kielialueella.
Nykyistä opiskelijasukupolvea oli jo aiemmin kuvattu ilmauksella "Copy and Paste Generation", josta haulla löytyy maininta jo vuodelta 2008. Esimerkiksi brittien opettajatv:ssä puhuttiin Leikkaa ja liimaa -sukupolvesta/Cut and paste generation. Linkki johtaa videoon, jossa käsitellään myös korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä plagioinnista (alkaa kohdasta 17'). Ohjelmaan on haastateltu korkeakouluopiskelijoita, jotka kertovat, etteivät olleet koskaan kuulleetkaan viittauskäytännöistä ennen korkeakouluun tuloaan. Tällainenhan ei laadukkaan koulutuksen luvatussa maassa Suomessa ole mahdollista (?), koska sekä peruskoulun että lukion äidinkielen opetussuunnitelmassa käydään läpi mm. tekijänoikeuden peruskysymykset. Tekijän tunnistaminen ja tunnustaminen on eräänlainen peruskoulun käyneen henkilön perustieto ja -taito. Eikö niin?
Koko sukupolvea kuvaavaa käsitettä päädyttiin käyttämään sen jälkeen, kun saksalaisen, 17-vuotiaan Helene Hegemannin romaanin tekstit herättivät plagiointiepäilyt. Nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin haulla "Helene Hegemann plagiarism" netistä löytyy jo yli 240 000 tulosta. Hegemannin tapaus on käsitelty laajassa katsauksessa Wikipediassa otsikolla Helene Hegemann. Kirjoittaja itse myöntää käyttäneensä toisilta kopioituja tekstejä - sekä eritasoisia nettitekstejä että Airenin kirjoittaman kirjan Strobo sisältöä - mutta hän ei pidä tällaista kirjoittamistapaa mitenkään vääränä. Hegemann sanoo edustavansa sukupolvea, joka luovasti yhdistää uuden median tietotulvaa vanhan median teksteihin. Tähän ajatteluun voitte tutustua vaikkapa Nicholas Kulishin kirjoittaman, New York Timesin Europe-liitteessä ilmestyneen artikkelin Author, 17, Says It's 'Mixing', Not Plagiarism avulla.
Plagiarismisukupolvi -käsitteen yhteydessä on otettu esille aiempia tapauksia, joissa nuoret kirjoittajat ovat plagioineet toisten kirjoittamia ja julkaisemia tekstejä. Yksi 2000-luvun alkupuolella tapahtunut kirjallinen varkaus oli Kaavya Viswanathanin ensiteos. Viswanathan solmi 17-vuotiaana kustannussopimuksen kahdesta romaanista kustantaja Little, Brownin kanssa. Hän myös möi kirjojensa filmausoikeudet jo etukäteen Dreamworks-yhtiölle. Kun ensimmäinen kirja How Opal Mehta Got Kissed, Got Wild, and Got a Life -julkaistiin, Harvard Grimson -opiskelijalehti julkaisi pian tiedon, että kirjassa oli plagioitu kahta Megan McGaffertyn aiemmin kirjoittamaa kirjaa. Aluksi kustantaja lupaili korjattua painosta Viswanathanin kirjasta, mutta pian koko kirja vedettiin pois markkinoilta. Toista kirjaa ei koskaan julkaistu, eikä tarinasta tehty elokuvaversiota. Kaavya Wishanathanin kirjailijan ura on kerrrottu perusteellisesti Wikipedian artikkelissa How Opal Mehta Got Kissed, Got wild, and Got a Life. McCaffertyn lisäksi Viswanathanin todettiin plagioineen Salman Rushdien, Sophien Kinsellan, Meg Cabotin ja Tanuja Desai Hidierin kirjoja.
Richard D. Posner kuvaa kirjassaan The Little Book of Plagiarism nuoren Harvard-opiskelijan Viswanathanin kirjoittajauraa. Harvardissa opiskelua plagiointi ei haittaa - Viswanathan valmistui "with honours" vuonna 2008.
Kuulutko sinä plagiarismisukupolveen? /Are you part of 'Generation Plagiarism'? kysyttiin New York Timesin Koulutus-liitteessä 3.8.2010. Carrie Montgomeryn laatimassa tekstissä nuoria, 13 vuotta täyttäneitä koululaisia ja opiskelijoita kutsuttiin kommentoimaan uutisoinnissa voimakkaasti esille tullutta plagioinnin lisääntymistä. Keskustelupalstalle on hyväksytty julkaistavaksi 86 viestiä, mikä tietysti on todella vähän USAn mittakaavassa - herättihän Taloussanomien juttu Narauta copypaste -opiskelija! 76 kommenttia pienellä suomen kielen kielialueella.
Nykyistä opiskelijasukupolvea oli jo aiemmin kuvattu ilmauksella "Copy and Paste Generation", josta haulla löytyy maininta jo vuodelta 2008. Esimerkiksi brittien opettajatv:ssä puhuttiin Leikkaa ja liimaa -sukupolvesta/Cut and paste generation. Linkki johtaa videoon, jossa käsitellään myös korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä plagioinnista (alkaa kohdasta 17'). Ohjelmaan on haastateltu korkeakouluopiskelijoita, jotka kertovat, etteivät olleet koskaan kuulleetkaan viittauskäytännöistä ennen korkeakouluun tuloaan. Tällainenhan ei laadukkaan koulutuksen luvatussa maassa Suomessa ole mahdollista (?), koska sekä peruskoulun että lukion äidinkielen opetussuunnitelmassa käydään läpi mm. tekijänoikeuden peruskysymykset. Tekijän tunnistaminen ja tunnustaminen on eräänlainen peruskoulun käyneen henkilön perustieto ja -taito. Eikö niin?
11.9.2010
Vilppiä lakituvassa
Mielenkiintoinen uutinen: Tappoa käsitellyt oikeudenkäynti meni uusiksi kun valamies käytti iPhonea oikeudenkäynnin aikana. Valamiehistön puheenjohtaja käytti iPhonea, kun hänen piti etsiä mitä tarkoittaa sana "prudence". iPhonen käyttö rinnastettiin sanakirjan käyttöön, mikä on kiellettyä oikeudenkäynnissä. Tuomittavaa oli myös se että puheenjohtaja jakoi Encartasta hakemansa tiedon valamiehille!
Tapauksesta raportoi Evan Brown blogissaan Internet Cases - A blog about law and technology . Jutussa pisti heti silmään valamiehistön puheenjohtajan käyttämä sanan tarkistuksen lähde, 1990-luvulla käytössä ollut tietosanakirja, joka Plagiointitutkijan kotiinkin tuli CD-levynä tietokoneoston yhteydessä: Encarta. Aikaa tuosta on ostosta on jo nostalgiset 15 vuotta (tai 16?). Encarta oli silloin kätevä apu vaikkapa opinnoissa aikana ennen Internetin laajenemista. Vuonna 2010 Microsoft Encartasta puhutaan imperfektissa.
Tapauksesta raportoi Evan Brown blogissaan Internet Cases - A blog about law and technology . Jutussa pisti heti silmään valamiehistön puheenjohtajan käyttämä sanan tarkistuksen lähde, 1990-luvulla käytössä ollut tietosanakirja, joka Plagiointitutkijan kotiinkin tuli CD-levynä tietokoneoston yhteydessä: Encarta. Aikaa tuosta on ostosta on jo nostalgiset 15 vuotta (tai 16?). Encarta oli silloin kätevä apu vaikkapa opinnoissa aikana ennen Internetin laajenemista. Vuonna 2010 Microsoft Encartasta puhutaan imperfektissa.
4.9.2010
Apua Nursing-opintoihin
"Need Help with nursing school papers?"
Tässä yksi palvelu, joka tarjoaa sairaanhoitajaopiskelijoille 100-prosenttisen plagiointivapaita tekstejä. Tarjolla on kaikenlaisia opinnoissa tarvittavia tekstejä esseistä tutkielmiin: Disseration - service.uk.com. Nursing Dissertation. Tässä palvelussa hoitotyön ammattilaiset kirjoittavat puolestasi opinnäytetyön ja saat tukea 24/7 - kätevää, eikö totta?
Tässä yksi palvelu, joka tarjoaa sairaanhoitajaopiskelijoille 100-prosenttisen plagiointivapaita tekstejä. Tarjolla on kaikenlaisia opinnoissa tarvittavia tekstejä esseistä tutkielmiin: Disseration - service.uk.com. Nursing Dissertation. Tässä palvelussa hoitotyön ammattilaiset kirjoittavat puolestasi opinnäytetyön ja saat tukea 24/7 - kätevää, eikö totta?
Onko sitä sittenkin?
Iltasanomat uutisoi 27.8.2010 erästä tapausta, joka saattaa osoittaa että suomalaisessa korkeakoulutuksessa saattaa sittenkin olla plagiointia. Uutinen on otsikoitu seuraavasti: Kunnanhallituksen puheenjohtaja narahti plagioinnista. Korkeakoulutyö ja puhe paljastuivat lainatavaraksi.
Iltasanomien juttu perustuu Keskisuomalaisen julkaisemaan uutiseen, jonka mukaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun eettinen toimikunta käsitteli maaliskuussa Pauliina Takalan opetusharjoitteluraporttia: "Takala oli lainannut opetusharjoitteluraporttiinsa osia ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmasta ja esittänyt ne ominaan".
Keskisuomalaisessa 27.8.2010 ilmestyneessä, Keijo Lehdon ja Antti Karpakan uutisessa Blogi muuttui huomion jälkeen, vertaile itse; Kopioiko kansanedustajaehdokas puheensa? puolestaan käsitellään Pauliina Takalan pitämää puhetta. Keskisuomalainen oli uutisoinut edellä mainitun opintoihin liittyneen plagioinnin lisäksi Takalan kesäkuussa pitämästä puheesta, "jonka alkupuolen ydinsanoma oli kopioitu mitä ilmeisimmin demarikansanedustaja Satu Taiveahon puheesta parin vuoden takaa." Kirjoittajat ovat linkittänet tekstiinsä myös MuurameHenki.com -keskustelupalstan. Sieltä näkyy, että nimimerkki kävijä on jo 12.7.2010 jättänyt palstalle viestin, jossa hän kertoo tunnistaneensa Takalan puheen Taiveahon puheeksi. Kävijä oli jo silloin linkittänyt viestiinsä sekä Takalan blogissa 16.6.2010 ilmestyneen puheen että Taiveahon 7.5.2008 pitämän puheen.
27.8.2010 tilanne oli kuitenkin muuttunut, kun Keskisuomalaisen artikkelin kirjoittajat huomasivat, että Takala oli muuttanut plagiointiuutisen ilmestymisen jälkeen blogissa julkaisemaansa puhetta. Toimittajat esittävät uutisessaan kopion Takalan puheesta niinkuin se oli uutista tehtäessä, ja pyytävät lukijaa vertaamaan tekstiä Takalan blogin nykyiseen versioon puheesta.
- käykäähän vertaamassa -
Iltalehden ja Keskisuomalaisen uutisten perusteella opetusharjoitteluraportin sisältämää plagiointia ja kahden puheen samankaltaisuutta voi selittää näin:
"Rike oli pieni ja tahaton".
"Asian ydin on kuitenkin toisaalla. Tässä on poliittisen pelin makua."
"Kärpäsestä on tehty härkänen."
"Saan aineksia puheideni runkoihin sieltä täältä. Siellä oli viitteitä jostakin toisesta, mutta omaan suuhuni sovellettuna."
Iltasanomien juttu perustuu Keskisuomalaisen julkaisemaan uutiseen, jonka mukaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun eettinen toimikunta käsitteli maaliskuussa Pauliina Takalan opetusharjoitteluraporttia: "Takala oli lainannut opetusharjoitteluraporttiinsa osia ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmasta ja esittänyt ne ominaan".
Keskisuomalaisessa 27.8.2010 ilmestyneessä, Keijo Lehdon ja Antti Karpakan uutisessa Blogi muuttui huomion jälkeen, vertaile itse; Kopioiko kansanedustajaehdokas puheensa? puolestaan käsitellään Pauliina Takalan pitämää puhetta. Keskisuomalainen oli uutisoinut edellä mainitun opintoihin liittyneen plagioinnin lisäksi Takalan kesäkuussa pitämästä puheesta, "jonka alkupuolen ydinsanoma oli kopioitu mitä ilmeisimmin demarikansanedustaja Satu Taiveahon puheesta parin vuoden takaa." Kirjoittajat ovat linkittänet tekstiinsä myös MuurameHenki.com -keskustelupalstan. Sieltä näkyy, että nimimerkki kävijä on jo 12.7.2010 jättänyt palstalle viestin, jossa hän kertoo tunnistaneensa Takalan puheen Taiveahon puheeksi. Kävijä oli jo silloin linkittänyt viestiinsä sekä Takalan blogissa 16.6.2010 ilmestyneen puheen että Taiveahon 7.5.2008 pitämän puheen.
27.8.2010 tilanne oli kuitenkin muuttunut, kun Keskisuomalaisen artikkelin kirjoittajat huomasivat, että Takala oli muuttanut plagiointiuutisen ilmestymisen jälkeen blogissa julkaisemaansa puhetta. Toimittajat esittävät uutisessaan kopion Takalan puheesta niinkuin se oli uutista tehtäessä, ja pyytävät lukijaa vertaamaan tekstiä Takalan blogin nykyiseen versioon puheesta.
- käykäähän vertaamassa -
Iltalehden ja Keskisuomalaisen uutisten perusteella opetusharjoitteluraportin sisältämää plagiointia ja kahden puheen samankaltaisuutta voi selittää näin:
"Rike oli pieni ja tahaton".
"Asian ydin on kuitenkin toisaalla. Tässä on poliittisen pelin makua."
"Kärpäsestä on tehty härkänen."
"Saan aineksia puheideni runkoihin sieltä täältä. Siellä oli viitteitä jostakin toisesta, mutta omaan suuhuni sovellettuna."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
