Plagiarismisukupolvi

Käsite Generation Plagiarism ilmestyi englanninkielisiin nettikeskusteluihin helmikuussa 2010 (esimerkiksi Sarah Wilenskyn teksti Generation Plagiarism). Syyskuussa 2010 tällä hakusanalla löytyy jo yli 4000 Internet-artikkelia tai linkkiä teksteihin, joissa käsitellään sitä, miten mittavaa plagiointi on (nuorten) kirjoittamissa teksteissä ja opiskelussa.

Koko sukupolvea kuvaavaa käsitettä päädyttiin käyttämään sen jälkeen, kun saksalaisen, 17-vuotiaan Helene Hegemannin romaanin tekstit herättivät plagiointiepäilyt. Nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin haulla "Helene Hegemann plagiarism" netistä löytyy jo yli 240 000 tulosta. Hegemannin tapaus on käsitelty laajassa katsauksessa Wikipediassa otsikolla Helene Hegemann. Kirjoittaja itse myöntää käyttäneensä toisilta kopioituja tekstejä - sekä eritasoisia nettitekstejä että Airenin kirjoittaman kirjan Strobo sisältöä - mutta hän ei pidä tällaista kirjoittamistapaa mitenkään vääränä. Hegemann sanoo edustavansa sukupolvea, joka luovasti yhdistää uuden median tietotulvaa vanhan median teksteihin. Tähän ajatteluun voitte tutustua vaikkapa Nicholas Kulishin kirjoittaman, New York Timesin Europe-liitteessä ilmestyneen artikkelin Author, 17, Says It's 'Mixing', Not Plagiarism avulla.

Plagiarismisukupolvi -käsitteen yhteydessä on otettu esille aiempia tapauksia, joissa nuoret kirjoittajat ovat plagioineet toisten kirjoittamia ja julkaisemia tekstejä. Yksi 2000-luvun alkupuolella tapahtunut kirjallinen varkaus oli Kaavya Viswanathanin ensiteos. Viswanathan solmi 17-vuotiaana kustannussopimuksen kahdesta romaanista kustantaja Little, Brownin kanssa. Hän myös möi kirjojensa filmausoikeudet jo etukäteen Dreamworks-yhtiölle. Kun ensimmäinen kirja How Opal Mehta Got Kissed, Got Wild, and Got a Life -julkaistiin, Harvard Grimson -opiskelijalehti julkaisi pian tiedon, että kirjassa oli plagioitu kahta Megan McGaffertyn aiemmin kirjoittamaa kirjaa. Aluksi kustantaja lupaili korjattua painosta Viswanathanin kirjasta, mutta pian koko kirja vedettiin pois markkinoilta. Toista kirjaa ei koskaan julkaistu, eikä tarinasta tehty elokuvaversiota. Kaavya Wishanathanin kirjailijan ura on kerrrottu perusteellisesti Wikipedian artikkelissa How Opal Mehta Got Kissed, Got wild, and Got a Life. McCaffertyn lisäksi Viswanathanin todettiin plagioineen Salman Rushdien, Sophien Kinsellan, Meg Cabotin ja Tanuja Desai Hidierin kirjoja.

Richard D. Posner kuvaa kirjassaan The Little Book of Plagiarism nuoren Harvard-opiskelijan Viswanathanin kirjoittajauraa. Harvardissa opiskelua plagiointi ei haittaa - Viswanathan valmistui "with honours" vuonna 2008.

Kuulutko sinä plagiarismisukupolveen? /Are you part of 'Generation Plagiarism'? kysyttiin New York Timesin Koulutus-liitteessä 3.8.2010. Carrie Montgomeryn laatimassa tekstissä nuoria, 13 vuotta täyttäneitä koululaisia ja opiskelijoita kutsuttiin kommentoimaan uutisoinnissa voimakkaasti esille tullutta plagioinnin lisääntymistä. Keskustelupalstalle on hyväksytty julkaistavaksi 86 viestiä, mikä tietysti on todella vähän USAn mittakaavassa - herättihän Taloussanomien juttu Narauta copypaste -opiskelija! 76 kommenttia pienellä suomen kielen kielialueella.

Nykyistä opiskelijasukupolvea oli jo aiemmin kuvattu ilmauksella "Copy and Paste Generation", josta haulla löytyy maininta jo vuodelta 2008. Esimerkiksi brittien opettajatv:ssä puhuttiin Leikkaa ja liimaa -sukupolvesta/Cut and paste generation. Linkki johtaa videoon, jossa käsitellään myös korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä plagioinnista (alkaa kohdasta 17'). Ohjelmaan on haastateltu korkeakouluopiskelijoita, jotka kertovat, etteivät olleet koskaan kuulleetkaan viittauskäytännöistä ennen korkeakouluun tuloaan. Tällainenhan ei laadukkaan koulutuksen luvatussa maassa Suomessa ole mahdollista (?), koska sekä peruskoulun että lukion äidinkielen opetussuunnitelmassa käydään läpi mm. tekijänoikeuden peruskysymykset. Tekijän tunnistaminen ja tunnustaminen on eräänlainen peruskoulun käyneen henkilön perustieto ja -taito. Eikö niin?