Merkittävä päätös siitä, miten vilpillinen väitöskirja hylätään jälkikäteen

22.7.2011 sanomalehdet Karjalainen ja Helsingin Sanomat julkaisivat uutisen Carsten Carlbergistä ja hänen erottamisestaan Luxemburgin yliopistosta. Helsingin Sanomien mukaan "kahden yliopiston professoria syytetään tutkimustulosten vääristelystä", mutta Kuopion yliopistossa toteutetun tutkimuksen vääristelystä on "ilmeisesti vastuussa hänen alaisuudessaan työskennellyt jatko-opiskelija".

Helsingin Sanomien artikkeliin on haastateltu myös Tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteeriä Sanna Kaisa Spoofia. Tutkimuseettinen neuvottelukunta ei ollut ennen Helsingin sanomien yhteydenottoa kuullut tai ollut tietoinen Carlbergin tapauksesta. Spoof toteaa että eri maissa väitöskirjojen ohjaajilla on erilaiset vastuut. Suomessa vastuussa on "työntekijä itse". Lopuksi Spoof vielä lisää, että "tutkimustulosten vääristely on Suomessa hyvin harvinaista".

Helsingin Sanomien uutisen mukaan Itä-Suomen yliopisto on evännyt kyseisen jatko-opiskelijan tohtorin tutkinnon, jatko-opiskelijan nimeä ei mainita. Nettiä selaamalla löytyykin Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston kokouksen (22.6.2011) pöytäkirja, jossa ilmenee että Degenhartin väitöskirjan vilpillisyyttä käsiteltiin kokouksessa juuri ennen juhannusta. Pöytäkirja on hyvin mielenkiintoinen väitöskirjan tai tohtorin tutkinnon mitätöimisen kannalta. Pykälä 36 on otsikoitu "Väitöskirjan uudelleenarviointi". (Tätä ennen tiedekuntaneuvoston kokouksessa oli hyväksytty 13 väitöskirjaa ja annettu väittelylupa viidelle uudelle väittelijälle ja vielä pykälässä 33 oli tarkennettu väitöskirjaprosessia ja hyväksytty uudet ohjeet esitarkastajille ja vastaväittäjille:)

Pöytäkirjan pykälä 36 siis kuvaa Tatjana Degenhardtin väitöskirjan "uudelleen arviointia". Kokous käsitteli väitöskirjatyötä työnä, jossa oli alunperin viisi artikkelia, mutta niistä kaksi oli jälkeenpäin todettu vilpillisiksi ja kyseiset tieteelliset lehdet olivat vetäneet ne pois (retraction). Niinpä väitöskirjaan on "jäänyt jäljelle" kolme osajulkaisua. Nämä osajulkaisut olivat olleet julkaisuina jo muissakin väitöskirjoissa, ja tiedekuntaneuvoston mukaan jäljelle jääneet artikkelit yhdessä eivät "täytä tiedekunnan ohjeistusta koskien väitöskirjan rakennetta". Pyydetyssä vastineessa "Degenhardt ei kiistä vilpillistä menettelyään".

Tiedekuntaneuvosto on määritellyt ei-julkiseksi Degenhardtin esittämän vastineen ja "tutkimussuunnitelman väitöskirjan kokoonpanoksi, jossa on huomioitu em. kahden artikkelin poisvetäminen".

Tiedekuntaneuvoston kokous käsitteli Degenhardtin väitöskirjasta vuonna 2009 annettua hyväksyntää viranomaisen virheellisenä päätöksenä, asiavirheenä. Hallintolakiin vedoten (50§) tiedekuntaneuvosto korjasi päätöstä asianomaisen vahingoksi. Hallintolain 52§ onkin tärkeä kaikkien väitöskirjassaan tai muussa opintosuorituksessa vilppiä tehneiden kannalta, sillä "Aloite on tehtävä tai vaatimus virheen korjaamiseksi on esitettävä viiden vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä."

Tiedekuntaneuvoston kokouspöytäkirjassa on esitetty seuraavaa:
"1. Tiedekuntaneuvosto päättää korjata hallintolain (434/2003) 50 § (asiavirheen korjaaminen) 1 momentin 1 kohdan perusteella päätöksen 26.2.2009 koskien Tatjana Degenhardtin väitöskirjatyön ”An Integrated View of PPAR-Dependent Transcription” hyväksymistä, koska päätös perustui selvästi virheelliseen selvitykseen. Virhe on johtunut Degenhardtin omasta menettelystä, jonka perusteella asianosaisen suostumusta ei tarvita."
ja
"2. Tiedekuntaneuvosto päättää Tatjana Degenhardtin väitöskirjan hylkäämisestä, koska väitöskirjatyö ei täytä kahden artikkelin poisvedon vuoksi enää väitöskirjan hyväksymiselle asetettuja vaatimuksia."

Päätökset tehtiin esitysten mukaisesti.

Plagiointitutkijaa jääkin nyt mietityttämään, että näinkö yksinkertaista tutkinnon ja suorituksen hylkääminen onkin. Ensinnäkin, käytävä- ja kuppilakeskusteluissa on pohdittu ja todettu, että kun tutkinto on kerran annettu niin eihän sitä voi pois ottaa. Toiseksi, blogini lukijat muistavat viime keväänä Turun yliopistossa tapahtuneen "paljastuksen", jonka seurauksena nimettömäksi jääneen rikoskomisarion lisensiaattityö todettiin plagiaatiksi ja tiedekuntaneuvosto lähti hakemaan tutkinnon purkamista korkeimmasta hallinto-oikeudesta (Plagiaatti oikeustieteen alalta 27.1.2011). Omituista, että Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto ei tehnyt lisensiaattityön hylkäämisestä tällaista hallintolakiin nojautuvaa päätöstä, jollaisen Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvosto teki. Kolmanneksi mietityttää, että eipä meillä Suomessa taida seurata tieteellisestä vilpistä mitään, ei edes opinto-oikeuden menettämistä, kun Degenhardtkin esitti vastineessaan väitöskirjastaan uuden tutkimussuunnitelman. Tuota tuota...

Toisaalta, mitä merkitystä tällä koko hässäkällä on? Tatjana Degenhardtin "hylättyä" väitöskirjaa mainostetaan edelleen, voit sen ostaa 38 euron hintaan vaikkapa täältä.