Mikä on plagioinninesto-ohjelma?

Sanavalinnat vaikuttavat siihen, miten jokin asia ymmärretään. Jotkut jopa uskovat, että sanoilla rakennetaan yhteistä ymmärrystä ympäröivästä maailmasta.

Nonnii, juolahti vaan mieleen että mitä tarkoittaa sana 'plagioinninesto-ohjelma'? Sana on otettu käyttöön (yhteen tai erikseen kirjoitettuna) useissa suomalaisissa korkeakouluissa silloin, kun puhutaan sähköisistä plagiaatintunnistimista. Sanavalinta on kyllä aika veikeä - uskooko joku ihan tosissaan, että on olemassa jokin ohjelma, joka ESTÄÄ plagioinnin :)

Jonkin verran sähköiset plagiaatintunnistimet voivat tunnistaa internetissä julkaistuista teksteistä kopioituja tekstejä, mutta eihän niillä voi plagiointia estää. Päinvastoin, plagiaatintunnistimia on helppo huijata tekstiä hieman muuttamalla. Lisäksi monilla aloilla on käytettävissä paljon aiempia tekstejä, joita ei ole saatavissa sähköisenä. Ja voihan kauppaa käydä vaikkapa sellaisilla esseillä tai opinnäytetöillä, joita ei ole julkaistu sähköisesti. Monella tieteenalalla on vielä tilanne, että alan suomalainen tieteellinen lehti on lämmennyt (liian) hitaasti sähköiselle julkaisemiselle, joten vain paperisena julkaistun tieteellisenkin tekstin käyttäminen vaikkapa opinnäytetyössä voi onnistua, elleivät työn ohjaaja ja tarkastaja ole valppaina.  Plagiointia on huhuttu tapahtuneen myös siten, että sopiva teksti löytyy englanninkielisenä, se laitetaan Google-kääntäjään, ja kun tuotoksen kieliasua vähän siistii niin tehtävä valmistuu nopeasti. Tällöin puhutaan käännösplagiaatista. Tähän tekniikkaan jotkut plagiaatintunnistimet ovat tosin jo onnistuneet kehittämään tunnistusmenetelmää.

- Olkaahan varovaisia siellä! -

Plagiaatintunnistimien käyttöönotto

Vaikka plagiointia ei Suomessa edelleenkään tunnusteta olevan, monet korkeakoulut ovat kuitenkin ottaneet käyttöön sähköisiä plagiaatintunnistimia opiskelijoiden kirjallisten suoritusten ja opinnäytetöiden tarkistusta varten. Tätä asiaa ihmettelin jo puolitoista vuotta sitten Kever-Osaaja -lehdessä julkaistussa artikkelissani Plagiointia Suomen korkeakouluissa? Kysymysmerkki otsikkoon piti jättää sen takia, että vaikka "käytäväpuheissa" plagioinnista puhutaan paljon ja opintosuorituksissa sitä nähdään olevan, niin tilastoihin tai vaikkapa korkeakoulutuksen laatuarviointeihin opiskelijoiden (tai muidenkaan) tekemä plagiointi ei päädy.

Sähköisiä plagiaatintunnistimia on käytetty systemaattisesti jo pitkään englanninkielisellä korkeakoulutuksen alueella sen jälkeen, kun plagioinnin huomattiin lisääntyneen. Alunperin plagiaatintunnistusohjelmia kehitettiin nimenomaan ohjelmoinnin opiskelijoiden plagiaattien tunnistamiseen, mitä koskevia artikeleita julkaistiin jo 1980-luvulla. Internetin käytön yleistyessä 1990-luvulla plagiaatintunnistimia kehitettiin ja alettiin käyttää tekstien yhdenmukaisuuksien havaitsemiseksi, ja 2000-luvulle tultaessa plagiaatintunnistien käyttö arkipäiväistyi korkeakouluissa. Myös monet englanninkieliset tieteelliset lehdet ovat ottaneet käyttöön plagiaatintunnistimet ja lehdelle julkaistavaksi lähetetyt artikkelit käyvät tunnistimessa.

Suomessa plagiaatintunnistimia on otettu käyttöön pikkuhiljaa. Oulun yliopisto ja Åbo Akademi ovat jo useamman vuoden käyttäneet plagiaatintunnistimia, ja ammattikorkeakoulut päätyivät muutama vuosi sitten hankkimaan yhteishankintana Urkund-järjestelmän, jota monet amkit käyttävätkin jo systemaattisesti. Nyt myös Helsingin yliopistossa on paneuduttu asiaan, kun siellä lähdettiin viime vuonna pilotoimaan plagiaatintunnistimen käyttöönottoa. (ks. Plagiaatintunnistamisjärjestelmän pilotointi).

Plagiaatintunnistimien käyttöönotto näyttää olevan Suomessa paitsi hidasta myös vaikeaa. Muualla jo vuosikausia käytettyjä järjestelmiä pilotoidaan (uudelleen) ja käyttökokemuksista tai plagiaattien määrästä ei ole tietoa. Hankalaa on sekin, jos plagiaatintunnistimen antamaan mekaaniseen raporttiin luotetaan sokeasti, kun tiedetään että tunnistin voi antaa vääriä tuloksia, olivatpa ne positiivisia tai negatiivisia vääriä tuloksia. Siteeraan itseäni, eli tässä pätkä yllämainitusta artikkelistani: "Ohjelma merkitsee jostain sähköisestä dokumentista lainatun ja asianmukaisesti lähdemerkinnällä ja lainausmerkeillä varustetun osion kopioiduksi tekstiksi, ja opettajan tulee tarkastaa tällöin lähdemerkintätavan oikeellisuus. Väärät negatiiviset tulokset johtuvat ohjelmiston puutteista; ohjelma ei välttämättä hae vertailua kaikista sähköisesti julkaistuista aineistoista. Paperista paperiin plagioiminen jää myös opettajan tunnistettavaksi."

Vuoden 2012 aloitus

Vuonna 2012 plagiointitutkija on valintojen edessä.

Valinta 1. Mitä teen kun edessä on yksi suomalainen suomeksi kirjoitettu plagiaattiväitöskirja? Asia on yleisesti tiedossa kyseisessä yliopistossa, mutta asiaa ei siellä käsitellä. Väitöskirja on julkaistu sähköisesti, samoin siihen plagioiduista teksteistä suuri osa on sähköisesti julkaistu ja helposti löydettävissä. 

Valinta 2. Mitä teen kun edessäni on kaksi lähes identtistä ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä? Ne on sähköisesti julkaistu, eri vuosina, tekijän nimi on erilainen ja otsikossa on yksi sana muutettu toiseksi.

Valinta 3. Mitä teen kun eräässä Suomessa suomeksi julkaistussa tieteellisessä (oppi)kirjassa on sivutolkulla hyvin asiantuntevaa tekstiä, joka kuitenkin on suoraa käännöstä muutamasta englanninkielisestä lähteestä. Asianmukaiset lähdemerkinnät puuttuvat ja lukijalle jää vaikutelma, että kirjoittaja on itse nuo (hienot) ajatukset pukenut sanoiksi.