Vilppiä epäilevien kohtelusta

Marraskuussa 2012 on alettu selvittää tarkemmin Johan Bäckmanin vuonna 2006 julkaistun väitöskirjan aineistoa ja väitöskirjan laatua laajemminkin. Myös Bäckmanin dosentuurit ovat joutuneet selvittelyjen kohteeksi. Bäckmania koskevaa Wikipedia-artikkelia on päivitetty viime viikon aikana päivittäin.

Nämä epäilyt ovat tuoneet julkisuuteen käytäntöjä, joita liittyy erilaisiin tutkimusvilppiepäilyihin ja epäilyjen selvitysyrityksiin. Huomioni kiinnittyi erityisesti 7.11.2012 ohjelmassa 45minuuttia professori Markku Kivisen esiintymiseen. Hän ei vastannut toimittajan kysymyksiin vaan hermostui ja alkoi esittää toimittajaan kohdistuvia loukkauksia seuraavaan tapaan:

"Tulla kysymään yliopistolle tollasta osottaa että sulla ei todellakaan oo kaikki kohdallaan."
"Tiedätsä miltä se meistä yliopistolla tuntuu kun sä pelleilet täällä?" "Se tuntuu naurettavalta."
"Se ei oo ensisijaisesti mun tehtäväni vastaväittäjänä miettiä täällä että minne hän on sen aineiston tallentanut, se kysymyksen esittäminen täällä on uskomattoman typerää."
"Mun kannaltani on aivan absurdia tulla väittämään että tässä ei oo aineistoa. Journalistienkin kannattas joskus katsoa peiliin että minkälaisia asioita pyöritetään."

Olen muutaman kerran kirjoittanut täällä plagiointitutkijan blogissa niistä reaktioista, joita kohdistuu tieteellisen vilpin/plagioinnin epäilyn esittäjään. Plagiointikirjallisuudessa puhutaan ad hominem syytöksistä silloin, kun aletaan esittää lausumia epäilyn esittäjästä ja unohdetaan kokonaan, mistä asiasta pitikään puhua. Olen kirjoittanut helmikuussa 2009 otsikolla Ad hominem muun muassa näin:

Ad hominem argumentointi kohdistuu henkilöön, joka esittää epäilyn plagioinnista.
Ad hominem on virhepäätelmä, jossa jokin asia kumotaan esittämällä itse asiaan kuulumattomia kommentteja asian esittäjään liittyvällä perustelulla.
Wikipedian sanoin ad hominem ”tarkoittaa henkilökohtaisuuksiin menemistä itse keskustelun kohteena olleen asian kustannuksella”

Professori Kivinen tosiaan näytti meille julkisesti, miten epäilyjä esittävää henkilöä voidaan kohdella yliopistossa. Nuori toimittaja istui Kivisen edessä hiljaa ja kuvaaja sai koko tilanteen nauhalle. Vaikka tilanne oli surkuhupaisaa katsottavaa, on hienoa että kohtaus julkaistiin. Jatkossa vilppiepäilyjä esittävä voi varautua paremmin siihen, mitä edessä on. Tämä kuvattu ja julkaistu tilanne on todisteena siitä, millaista vilppiepäilyjen selvittäminen korkeakoulussa voi pahimmillaan olla.

Plagiaatteja sanomalehdissä

Helsingin Sanomien päätoimittaja pyysi anteeksi 23.10.2012. Anteeksi piti pyytää, koska lehdessä oli edellisenä sunnuntaina (21.10.) ilmestynyt Petri Mäenpään artikkeli Vainoharhaisuus johtaa hyljeksintään työpaikalla, jonka todettiin sisältäneen virheitä. Anteeksipyynnössä asia muotoillaan näin:

"Haastateltavien nimet ja taustatietoja oli muutettu, ja lukijalle syntyi vaikutelma, että he ovat suomalaisia. Suomalaisia ihmisiä ei kuitenkaan ollut haastateltu juttuun, vaan kokemuksia oli kaivettu englanninkielisiltä verkkosivuilta."

Mitä sitten tarkoittaa "kokemuksien kaivaminen englanninkielisiltä verkkosivuilta"? Asian voisi ilmaista myös sanalla plagiointi: artikkelin aineistolainaukset olivat suoria kopioita toisten kirjoittamista teksteistä. Asia paljastui, kun Katleena Kortesuo kertoi epäilystään blogissaan Ei oo totta otsikolla Mikä on Hesarin lähde?. Kortesuo toi esille, että juttuun sisällytetyt puhelainaukset vaikuttivat käännetyiltä. Kortesuon blogin lukijat löysivät muutamassa tunnissa Hesarin jutun aineistolainaukset englanninkielisiltä keskustelupalstoilta, minkä jälkeen Kortesuo kokosi asian yhteen tekstissään Näin rikot journalistin ohjeita Hesarin tapaan. Nimimerkki Timo oli löytänyt Hesarin artikkelissa esiintyneen Timon suuhun laitetut sanat MetaFilter -sivuston keskustelusta Paranoid Paradox.

Kun Hesarin jutussa kirjoitettiin näin:

Pa­him­mil­laan epä­luot­ta­muk­sen il­ma­pii­ri voi joh­taa työ­pai­kan vaih­toon. Esi­mer­kik­si Ti­mo, 37, päät­ti vaih­taa työ­paik­kaa, kun ajat­te­li il­ma­pii­rin mu­ser­ta­van hä­net.
"Huo­maan ih­mis­ten ym­pä­ril­lä­ni kas­vat­ta­van pak­sun pans­sa­rin, ikään kuin muut yrit­täi­si­vät ni­tis­tää hei­dät. Siel­lä ei juu­ri ole luot­ta­mus­ta, mi­kä tun­tuu hul­lul­ta."
Ti­mo jat­kaa:
"Tie­sin, et­tä mi­nun täy­tyi läh­teä, kos­ka olin up­poa­mas­sa luot­ta­mus­pu­lan suo­hon. Kä­ve­lin käy­tä­vää pit­kin, kun ohi kä­ve­le­vä työ­to­ve­ri sa­noi: 'Hit­to, ves­sas­ta on pa­pe­ri lop­pu.' Huo­ma­sin vas­taa­va­ni: 'Mi­nul­la ei ole mi­tään te­ke­mis­tä sen kans­sa.'"

.... niin Paranoid Paradox -keskusteluun 11.8.2012 osallistunut Schroder kirjoitti näin:

I interviewed a bright 28 year-old for a job at our Tech office in the UK. He worked at a giant aerospace firm. Why do you want to leave, I eventually asked.

The politics of the place is crushing me, he said. I see people around me develop thick coats of armour plating as if everyone is out to get them. There's little trust, it's absurd. But I knew five weeks ago I really should leave because unknowingly I have sunk into it. I was walking down the corridor and, passing a co-worker chum, he said to me 'D*mn, Andy, there's no toilet paper in the loo!' and I found myself saying 'I know nothing whatsoever about that.'

Helsingin Sanomat on julkaissut jutusta korjatun version, josta vilpilliset sitaatit on poistettu. Päätoimittaja sanoi YLEn uutisten haastattelussa, että tällainen vilppi on Suomessa harvinaista.
No tuota, tuota,.... puhutaan sitten vaikka USAsta.

USAn journalismissa kesä 2012 sai nimen Summer of Sin. Tällä viitataan lukuisiin plagiointitapauksiin, joihin journalistit ovat syyllistyneet. Uutisointi plagiointitapauksista ja lehtien ottama vastuu on toisenlaista kuin meillä Suomessa. Tapausten käsittely leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa. Plagiointia kutsutaan plagioinniksi, sepittämistä sepittämiseksi. Tapaukset tutkitaan ja vilpistä esitetään tarkat tiedot. Tekijä nimetään.

Graig Silverman on koonnut yhteen syntien kesän saldoa kirjoituksessaan Journalism's Summer of Sin marked by plagiarism, fabrication, obfuscation. (Plagiointi, sepittäminen, ja mitenkäs tuon obfuscationin kääntäisin, kävisikö "asioiden hämärtäminen"). Silvermanin kirjoituksen lopussa on lista kesän tapahtumista, poimin tähän alle muutaman mielenkiintoisen tapauksen.


Lehti nimeltä New Canaan News  sai maineen siitä, että oli palkannut yhden maailman pahimmista sarjasepittäjäistä (serial fabricator), Paresh Jhan. Hänen on todettu sepittäneen ainakin 25 lehtiartikkelin lähteet ennenkuin hänet erotettiin.


New Yorker -lehden toimittaja ja kirjailija Jonah Lehrer käytti uudelleen blogikirjoituksia, sepitti aineistoa ainakin yhteen kirjaan ja plagioi monista lähteistä. Lehrer erosi New Yorkerin palveluksesta.

Liane Membis toimi Wall Street Journalissa kunnes hänet erotettiin sen jälkeen, kun huomattiin että hän oli sepittänyt lähteitä ja aineistolainauksia kolmeen lehdessä julkaistuun artikkeliin. Taustalta löytyi epäselviä kirjoittamistapoja myös Yale Daily Newsin palveluksessa. Myös kolmas lehti poisti Membisin kirjoituksen sepittämisen takia.


Ehkä eniten huomiota saanut vilppi oli se, kun Time-lehden toimittaja Fareed Zakaria tunnusti plagioineensa kaksi tekstikappaletta New Yorkerin toimittaja Jill Leporelta. Zakaria myönsi asian julkisesti ja pyysi anteeksi. Time erotti hänet määräajaksi asian tutkimisen ajaksi. Fareed työskenteli myös televisiokanava CNN:llä, joka sekin erotti hänet. Myöhemmin sekä Time että CNN ilmoittivat että he ovat tutkineet Zakarian aiempaa työskentelyä eivätkä olleet löytäneet ongelmia.


The East Valley Tribune -lehti ilmoitti, että Arizona State Universityn opiskelija, joka oli lehdessä harjoittelussa, oli plagioinut useita artikkeleita harjoittelunsa aikana. Lehti ei kerro mitkä artikkelit ovat kyseessä, ja kuinka monta niitä oli. Myös yliopiston omassa lehdessä ilmoitettiin, että omien joukosta oli löytynyt plagioija, joka nimettiin: Raquel Velasco.

Jade Bonacolta oli toimittaja Columbia Spectator -lehdessä, kunnes hän sai lähteä plagioinnin takia. Bonacolta oli plagioinut yhdessä artikkelissa kolmen tekstikappaleen verran New Youk Timesin artikkelia. Hän oli myös sepittänyt lainauksen.

Boston Globe -lehden pääkirjoitus oli osittain plagioitu muualla julkaistusta artikkelista (in NPR affiliate WBUR), ja pääkirjoitusta korjattiin huomautuksella virheestä. Päätoimittaja Peter S. Canellosin kommentit poikkeavat muiden lehtien toiminnasta: tapauksesta ei kerrota enempää, kopioinnista ei käytetä sanaa plagiointi, vaikka "tektissä oli sellaisia yhtäläisyyksiä rakenteessa ja ilmaisuissa, että ne olisivat vaatineet lähdeviittauksen". Ja lopuksi Suomessakin usein kuultu ja tuttu fraasi: "Me suhtaudumme tällaisiin asioihin hyvin vakavasti".