Vilppiä epäilevien kohtelusta

Marraskuussa 2012 on alettu selvittää tarkemmin Johan Bäckmanin vuonna 2006 julkaistun väitöskirjan aineistoa ja väitöskirjan laatua laajemminkin. Myös Bäckmanin dosentuurit ovat joutuneet selvittelyjen kohteeksi. Bäckmania koskevaa Wikipedia-artikkelia on päivitetty viime viikon aikana päivittäin.

Nämä epäilyt ovat tuoneet julkisuuteen käytäntöjä, joita liittyy erilaisiin tutkimusvilppiepäilyihin ja epäilyjen selvitysyrityksiin. Huomioni kiinnittyi erityisesti 7.11.2012 ohjelmassa 45minuuttia professori Markku Kivisen esiintymiseen. Hän ei vastannut toimittajan kysymyksiin vaan hermostui ja alkoi esittää toimittajaan kohdistuvia loukkauksia seuraavaan tapaan:

"Tulla kysymään yliopistolle tollasta osottaa että sulla ei todellakaan oo kaikki kohdallaan."
"Tiedätsä miltä se meistä yliopistolla tuntuu kun sä pelleilet täällä?" "Se tuntuu naurettavalta."
"Se ei oo ensisijaisesti mun tehtäväni vastaväittäjänä miettiä täällä että minne hän on sen aineiston tallentanut, se kysymyksen esittäminen täällä on uskomattoman typerää."
"Mun kannaltani on aivan absurdia tulla väittämään että tässä ei oo aineistoa. Journalistienkin kannattas joskus katsoa peiliin että minkälaisia asioita pyöritetään."

Olen muutaman kerran kirjoittanut täällä plagiointitutkijan blogissa niistä reaktioista, joita kohdistuu tieteellisen vilpin/plagioinnin epäilyn esittäjään. Plagiointikirjallisuudessa puhutaan ad hominem syytöksistä silloin, kun aletaan esittää lausumia epäilyn esittäjästä ja unohdetaan kokonaan, mistä asiasta pitikään puhua. Olen kirjoittanut helmikuussa 2009 otsikolla Ad hominem muun muassa näin:

Ad hominem argumentointi kohdistuu henkilöön, joka esittää epäilyn plagioinnista.
Ad hominem on virhepäätelmä, jossa jokin asia kumotaan esittämällä itse asiaan kuulumattomia kommentteja asian esittäjään liittyvällä perustelulla.
Wikipedian sanoin ad hominem ”tarkoittaa henkilökohtaisuuksiin menemistä itse keskustelun kohteena olleen asian kustannuksella”

Professori Kivinen tosiaan näytti meille julkisesti, miten epäilyjä esittävää henkilöä voidaan kohdella yliopistossa. Nuori toimittaja istui Kivisen edessä hiljaa ja kuvaaja sai koko tilanteen nauhalle. Vaikka tilanne oli surkuhupaisaa katsottavaa, on hienoa että kohtaus julkaistiin. Jatkossa vilppiepäilyjä esittävä voi varautua paremmin siihen, mitä edessä on. Tämä kuvattu ja julkaistu tilanne on todisteena siitä, millaista vilppiepäilyjen selvittäminen korkeakoulussa voi pahimmillaan olla.