Kunnia menee mutta maine kasvaa

Perjantaina 1.11.2013 alkoi plagioinnista kiinnostuneiden virtuaalimaailmassa kova kuhina. HS uutisoi, että Pasi Tuomisen kirjoittama ja Talentumin kustantama Virtuaalimaine -kirja vedetään pois myynnistä. Talentum laati asiasta myös lehdistötiedotteen. Nyt kirjan esittely ei avaudu Talentumin sivuilta eikä Elisa E-kirjassa, sen sijaan kirjan nimen kohdalle laittamani linkki vie CDON.com kirjakauppaan, josta se näyttäisi olevan tilattavissa.

HS otsikoi uutisen näin: Haaga-Helian lehtorin kirjaan kohdistuu toinenkin plagiointiepäily. Uutisen mukaan asia nousi julkisuuteen, kun tutkija Salla Laaksonen esitti asian Facebook-päivityksessään. Meille lukijoille kuitenkin paljastettiin, että kirjaan on kohdistunut muitakin plagiointiepäilyjä, joita oli käsitelty elokuusta lähtien. HS viittaa Talentumin lakiasiainjohtaja Lasse Rosengrenin haastatteluun:

 "Aiemmasta syytöksestä ei ollut hänen mukaansa syytä kertoa, koska asia on asianosaisten välinen."

Tässä vaiheessa lukijana aloin miettiä, että miksi ensimmäinen plagiointiepäily on asianosaisten välinen mutta toinen ei. Tähän ehkä saamme vastauksen myöhemmin, mielenkiintoinen kysymys kuitenkin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tämän tapauksen uutisoinnissa on HS:n ja myöhemmin Taloussanomien juttuihinsa tekemät editoinnit. Aluksi molempien lehtien verkkoartikkeleissa oli seuraava siteeraus Tuomisen haastattelusta: "Ihan totta? Se on kyllä Urkund-järjestelmän läpikäynyt ja lähdeviittaukset on pyritty tarkistamaan"

Tämä lausuma sittemmin poistettiin artikkeleista eikä sitä näkynyt HS:n paperiversiossakaan 2.11.2013. Mutta, todisteena siitä etten houri omiani, otin tähän kuvan googlehausta, jossa siteeraus näkyy:

Viittaus plagiaatintunnistusjärjestelmän käyttöön on myöskin monin tavoin mielenkiintoinen:
1) Miksi itse kirjoitettua tekstiä ylipäänsä pitäisi laittaa tunnistimeen?
2) Miksi siteeraus ja viittaus plagiaatintunnistimen käyttöön poistettiin lehtiartikkeleista?
3) Plagiointitutkijan näkökulmasta Tuomisen lausuma kuvaa Suomen korkeakouluissa virinnyttä yliluottamusta sähköisiin plagiaatintunnistimiin. Tästä yliluottamuksesta varoittaa mm. IPPHEAE-projektin maaraportti. (Kirjoitan tästä raportista tarkemmin myöhemmin, kiinnostuneille tiedoksi että se on avoimesti luettavissa täällä.)

Pian uutisoinnin jälkeen Haaga-Helian pääsivulle ilmestyi tiedonanto (ei kirjoittajatietoa): 

"HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu on erittäin pahoillaan esille nousseesta lehtori Pasi Tuomisen Virtuaalimaine-kirjan plagiointikohusta. HAAGA-HELIAlla on luonnollisesti nollatoleranssi plagioinnin suhteen."

Elisa Aunola puolestaan kirjoittaa asiasta SILAB-blogissa otsikolla Virtuaalimaine - toiminnallinen osuus. Tähän kirjoitukseen on linkitetty myös Salla Laaksosen Fb-päivitys.

Tekstin poistaminen ja palauttaminen

Maanpuolustuskorkeakoulu nousi median otsikoihin viikko sitten, kun se poisti Doria-tietokannasta Alan Salehzadehin työpaperin Iran's domestic and foreign policies. (Uutisoinnista esim. HS, YLE, MTV.)

Aluksi ilmoitettiin, ettei julkaisun poisvetämisellä ollut mitään tekemistä Iranin suurlähettilään maanpuolustuskorkeakouluun tekemän vierailun kanssa, vaan kyse oli tavanomaisesta tekstin tieteellisen tason uudelleen tarkastamisesta. Sitten puolustusministeri Carl Haglund ilmoitti vaativansa selvitystä rehtorilta asiasta (esim. HS). Tänään teksti palautettiin Doriaan, kun Maanpuolustuskorkeakoulun tiedotteen mukaan rehtori Veijo Taipalus päätti hyvän tieteellisen käytännön epäilyn käsittelyprosessin aiheettomana. 

Tällä tempulla työpaperi sai paljon lukijoita tällä viikolla. Itsekin tavailin Salehzadehin ko. tekstiä ja mielestäni ainakin lähdeviittaukset näyttivät hyviltä, asianmukaisilta ja tarkoilta. Aiheen asiantuntijat ovat tutkailleet tekstiä virallisesti ja epävirallisesti, enkä ainakaan vielä löytänyt julkaistuja "moitteita". Tekstihän julkaistiin ja sitä levitettiin sosiaalisessa mediassa heti tietokannasta poisvetämisen jälkeen.

Maanpuolustuskorkeakoulun ratkaisu poistaa teksti (viralliselta) julkaisukanavalta ja perustella se hyvän tieteellisen käytännön loukkauksen epäilyllä oli Suomessa ainutlaatuinen. Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että Suomessa ei ole julkisuudessa käsiteltyjä esimerkkejä tekstien poistamisesta, tai paremminkin "pois vetämisestä" (=retraction). Meillähän ei ole edes vakiintunutta käsitteistöä tällaiselle tilanteelle. Pohdin joskus aiemmin kirjoituksessani (14.1.2011), millaisia sanoja tällaisessa tilanteessa käytetään. Nyt mediassa käytettiin seuraavia ilmaisuja MPKKn toiminnasta: "poisti verkosta", "otti pois verkkosivuilta", "veti pois".

Mutta, voiko sähköisen julkaisun poistaa? Ainakaan Salehzadehin tekstin poisto ei onnistunut, päinvastoin. Teksti sai tällä viikolla julkisuutta ja lukijoita paljon, varmastikin enemmän kuin jos se olisi ollut yksi julkaisu yhden korkeakoulun muiden julkaisujen joukossa.

Hyvä case, voimme hyödyntää sitä käänteisesti. Jatketaan tekstien tutkimista ilman kenenkään painostusta ja selvitetään, miten hyvin hyvä tieteellinen käytäntö suomalaisten korkeakoulujen julkaisemissa teksteissä toteutuu!