Kesäkuussa 2021 pitämäni konferenssiesityksen tulokset ylittivät uutiskynnyksen yllättäen helmikuussa 2022. Olen kirjoittanut tutkimuksestani aiemmin täällä blogissa (3.8.2021, jossa linkki konferenssin pitkään abstraktiin ja 27.12.2021 postauksessa on vielä jotain lisää).
MTV pyöritti uutista koko eilisen päivän, puhelinhaastatteluni oli tehty viime viikolla.
Tässä linkki uutiseen, otsikkona on tuo puheestani otettu "Kuin TikTok-filmeistä kasattu":
Sivulla on aluksi videona eilinen uutinen, joka esitettiin eilisissä uutislähetyksissä useaan kertaan. Sivulla on myös tekstiä, jota ei ollut tv-uutisessa ja lopussa sivun alareunassa on pitempi video.
Kirjoitin konferenssiesitykseni perusteella artikkelin, joka on nyt käynyt läpi referee-menettelyn ja on julkaistavana. Artikkelin otsikko on:
Compromising academic integrity in internationalisation of higher education.
Tutkimusta varten otin tammikuussa 2021 Theseuksessa vuonna 2020 julkaistuista englanninkielisistä YAMK-opinnäytetöistä (Master's thesis) otoksen. Se tapahtui seuraavasti: Vuonna 2020 oli julkaistu yhteensä 2800 YAMK-työtä, englanninkieliset siellä seassa. Laskin että, että englanninkielisiä töitä on 10 prosenttia, eli noin 280. Otin Theseuksesta yhden työn jokaiselta sadan työn sivulta (2800 YAMK-työtä > 28 sivua, joilla 100 työtä), aloitin sivun selaamisen alhaalta päin ja otin yhden työn kohdasta 20. työ, sitä seuraava englanninkielinen. Otos oli 10 prosenttia englanninkielisistä opinnäytetöistä, jotka kaikki oli nimetty Master's thesis, koska sitä tasoahan YAMK-työ on. Olen kirjoittanut artikkelin osioon Limitations of the study, että otos on otettu julkaistuista YAMK-töistä ja että ei ole tietoa töiden kokonaislukumäärästä.
Arenen toiminnanjohtaja Ida Mielityinen oli jo eilen aamulla ensimmäisten uutislähetysten jälkeen kyseenalaistanut tutkimukseni Twitterissä. Seuraavassa on kuva, jossa Mielityinen vastaa Riitta Simoilan eilisaamuiseen tviittiin, jossa Simoila väittää, että "YAMK-tutkinnot ja yliopistojen maisteritutkinnot eivät ole samantasoisia" seuraavasti:
Jotta YAMK-työ voidaan julkaista, niin tulee saada vähintään arvosana 2, on erään amk:n linja. En kuitenkaan usko, että 1800 työtä olisi saanut arvosanan 1. Ehkä kaikissa ammattikorkeakouluissa ei ole pakko julkaista opinnäytetyötä verkossa ollenkaan. Osasta siellä onkin vain otsikko, tekijä ja tiivistelmä.
VastaaPoistaKiitos! Suomen HTK-systeemi on osoittautunut toimimattomaksi niin monella tasolla, että hirvittää. Voi vain unelmoida, että joskus pääsisimme kansainvälistä yhteyksitä tuttuun malliin, jossa selvitykset tekee sitä varten erikseen perustettu riippumaton taho.
VastaaPoistaVoisiko KARVI olla riippumaton taho?
VastaaPoistaKARVI ei ottanut asiaa hoitaakseen, vaikka aiemmin sitä on heille ehdotettu. KARVI teki vuosikausia pääasiassa laatujärjestelmien auditointeja. EQF-päivityksen yhteydessä tuli vaatimus kansallisten arvioiden tekemisestä. Nyt tehdyissä korkeakoulutuksen teema-arvioinneissa ei kuitenkaan ole arvioitu oppimistuloksia eikä tutkinnon suorittajan saavuttamaa osaamista. Ja teema-arvioinneissa yliopistot ja ammattikorkeakoulut on arvioitu yhdessä.
PoistaMikä on Dr. Plagiointitutkijan mielipide, saako noita oppareita käydä skannaamassa (OCR) ja tallentaa hyvin pelkistetyssä tekstimuodossa Turnitin-tietokantaan? Ihan niinku pro bono aattelin tehdä palvelusta suomalaiselle tiedemaailmalle. Tosien meillä Tampereen yliopistossa on kielletty käyttää Turnitin-ohjelmaa muihin kuin omiin luomuksiin, mutta ei kai mikään laki kiellä tekemästä pyyteetöntä työtä julkisten asiakirjojen parissa?
VastaaPoistaEihän se ole luvallista, en muista mikä laki sen estää. Tästä käytiin hauska keskustelu, kun Laura Huhtasaari ei antanut laittaa vuoden 2003 tekstiään tunnistimeen vuonna 2018, hänellä taitaa olla kannanotoissaan joku lakiperuste. Olikohan 2010 paikkeilla, kun näitä "plagiaatintunnistus"järjestelmiä alettiin Suomessa kokeilla. Eiväthän ne tietenkään osaa tunnistaa plagiointia, ainoastaan peräkkäisiä sanoja ja sanaketjuja, joita on aiemmin julkaistu. Alun perin muutaman yliopiston opiskelijat vastustivat kovasti silloisen Urkund-järjestelmän käyttöä.
PoistaFinna.fi-palvelun haulla löytyy 2792 kpl yamk-opinnäytettä vuodelta 2020. Mukana on sekä kirjastoissa olevia paperimuotoisia että Theseuksesta haravoituvat. Theseuksen haulla löytyy 2803 kpl vuodelta 2020. Joten kaikkiaan yamk-töiden määrä on luokkaa 2800 kpl. Todellisuudessa englanninkielisiä yamk-töitä vuodelta 2020 löytyy Theseuksen haulla 557 kpl. Harva amk rajaa Theseuksessa julkaisua arvosanan mukaan. Kaikissa amkeissa ei ole pakko julkaista netissä.
VastaaPoistaKyllä, 2020 oli julkaistu Theseuksessa tuo määrä YAMK-opinnäytetöitä, sadalle sivulle läntättynä tulee 28 sivua, joista jokaiselta poimin yhden englanninkielisen YAMK-työn tarkasteluun. Miten sait tuon englanninkielisten opinnäytetöiden määrän? Sen olen arvioinut tutkimuksessani pienemmäksi. En ole löytänyt Theseuksen hakutoiminnoista kielivalintaa.
PoistaTheseus on itse asiassa ainutlaatuinen järjestelmä, sillä se kokoaa yhteen paikkaan kaikki verkossa julkaistut amk- ja yamk-opinnäytteet. Yliopistoilla ei vastaavaa portaalia ole. Pitäisikö olla?
VastaaPoistaKoska opinnäytteen tekijällä on copyright ja oikeus päättää, missä ja miten opinnäyte julkaistaan, eivät kaikki työt koskaan tule verkkoon. Tämä koskee myös yliopistojen graduja ja kanditöitä. Joissakin yliopistoissa on suuri osa graduista julkaistu yliopiston kirjaston sisäisessä verkossa ja niitä voi ainoastaan lukea sähköisesti paikan päällä yliopiston kirjastossa. Töiden kansittaminen paperiversioina ei liene enää muutenkaan tätä päivää? Tässä voisivat amkit ottaa mallia yliopistoista.
Miksi kaikkia töitä ei julkaista? Onko syynä ujous ja pelko siitä, että työtä ruoditaan julkisuudessa, varsinkin jos arvosana ei ole kummoinen? Jos työ on omaa työtä ja täyttää minimikriteerit, niin ehkäpä meidän pitää katsoa peiliin ja olla armollisempia?
Toinen ja epäilen, että painavampi syy on se, että kun varsinkin amkeissa opinnäytteet tehdään toimeksiantoina yrityksille, niin yritykset ovat liiankin herkkiä sille, että antavat opiskelijalle luvan julkaista työnsä avoimessa verkossa. Tämän voisi kuitenkin melko helposti kiertää käyttämällä kaikissa yksilöintitiedoissa peitenimiä. On valitettavaa, jos hyviäkin töitä jää tästä toisesta syystä pölyttymään kirjaston hyllyyn. En jaksa uskoa, että töitä vietäisiin hyllyyn siksi, että ne ovat plagiaatteeja. Silloin se olisi jo tuottamuksellista ja tietoista toimintaa. Riski on aina olemassa, että siitä jää kiinni.
Tämän MTV3:n uutisen innostamana kävin Theseuksessa selailemassa nykypäivän opinnäytteitä. Suurin osa näyttää olevan keskinkertaisia töitä puutteineen ja oli ansioineenkin. Mutta vastaan tuli myös erinomaisia töitä. Tässä keskustelussa ne jäävät valitettavasti varjoon. Moni opiskelija, joka on tunnollisesti tehnyt kaikessa hiljaisuudessa kiitettävän työn, joutuu nyt kärsimään muiden ala-arvoisesta toiminnasta. Toivottavasti tämä ala-arvoinen toiminta korjaantuu uutisoinnin myötä. Silloin on media, ja myös tutkija, tehnyt tehtävänsä.
Minulle on monta kertaa sanottu, että miksi katsot vain YAMK-töitä, tutki graduja, kyllä sielläkin on vaikka mitä, jne. Gradujen tutkiminen on vain hyvin vaikeaa, koska niistä pienempi osa julkaistu avoimesti ja niitä pitää etsiä eri paikoista. Ne gradut, joita olen eri yhteyksissä päässyt lukemaan ovat olleet varsin hyviä. Niissä on kirjoitettu omaa ajattelua ja asiaa viedään eteenpäin omin sanoin, lähdeviitteitä käytetään asianmukaisesti ja lähdeluettelot ovat viimeistellympiä kuin YAMK-töissä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että ammattikorkeakoulussa opiskelunsa ja opinnäytetyönsä hyvin tekevät eivät saa ansaitsemaansa arvostusta. Amkeissa opiskelijoiden osaaminen lähtötasolla vaihtelee enemmän kuin yliopistoissa. Amkissa työssä ollessani arvioin opinnäytetöitä asteikolla 1-5. Silloin jo sanoin, että käytännössä hyväksytyt työt ovat asteikolla -1 - 7. Osa oli todella hyviä!
Julkaisukäytännöt vaihtelevat amkeissa. Joku julkaisee tunnollisesti (lähes) kaikki työt Theseuksessa, joku julkaisee osan töistä sähköisesti omassa suljetussa arkistossa, joku vielä kansittaa opinnäytetöitä kirjastoon. Ja sitten osa ei julkaise kaikkia töitä missään: https://www.kreodi.fi/arkisto/artikkelit/100-avoimia-opinnaytetoita-kuinka-tata-voi-mitata.html
Opinnäytetöiden julkaiseminen Theseuksessa on ammattikorkeakoulujen omaksuma käytäntö, mutta mikään laki ei velvoita julkaisemaan niitä proaktiivisesti verkossa. Sinänsä on hienoa, että niitä julkaistaan.
VastaaPoistaOpinnäytetyöt ovat julkisia asiakirjoja julkisuuslain perusteella, mutta tässä yhteydessä tulee lukea säädöskokoelmasta tarkka sanamuoto, mitä laissa asiakirjojen julkisuudesta on säädetty.
Asiakirjan julkisuus tarkoittaa sitä, että kenellä tahansa on oikeus saada asiakirja, eli tässä
tapauksessa opinnäytetyö, nähtäväkseen esittämällä asianomaiselle viranomaiselle tätä koskeva pyyntö. Laki ei siis edellytä sitä, että opinnäytetyöt on automaattisesti saatettava julkisiksi, eikä laki myöskään edellytä opinnäytetöiden sähköistä julkaisemista.
Koska opinnäytetöitä koskee myös tekijänoikeuslaki, vain tekijällä on oikeus päättää, missä muodossa teos saatetaan julkisuuteen tai mitä teoksella ylipäänsä tehdään. (Siksi sitä ei myöskään saa ilman lupaa käyttää Urkundissa tai Turnitinissa.) Käytännössä korkeakoulut antavat opinnäytetyön julkiseen versioon kaksi vaihtoehtoa: julkaisemisen yleisessä verkossa tai kirjastossa (kansitettu versio tai päätteeltä luettava versio). Kolmas ja se suuren yleisön kannalta hankalin vaihtoehto kuitenkin on myös olemassa lain mukaan, eli että opinnäytetyö on nähtävillä vain pyynnöstä.
Se, että opinnäytetyötä ei löydy proaktiivisesti tarjolla olevista järjestelmistä, ei tarkoita sitä, että tilanne on laiton tai että opinnäytetyö olisi kadonnut jonnekin. Opinnäytetyö on edelleen saatavilla, reaktiivisesti, ja tämäkin tilanne on vielä täysin julkisuuslain mukainen. Itse asiassa viimeksi mainittua tilannetta voidaan jopa pitää kaikkein eniten julkisuuslain kirjainta noudattavana vaihtoehtona.
Tietosuojavaltuutetun toimisto on julkaissut aiheesta koosteen nimellä "OPINNÄYTETYÖT JA TIETOSUOJA".