Anonyymi kommentoija toi blogikommentissa 21.11.2009 esille Demarin 5.11.2009 julkaiseman pikku-uutisen, jossa kerrottiin kansanedustaja Ilkka Kantolan joutuneen plagioinnin kohteeksi. Jutussa Kantolan väitöstä plagioitu esitetään, että professori Martin Stone (Katholieke Universiteit Leuven) on plagioinut Kantolan väitöskirjassaan esittämiä päätelmiä "useiden kymmenien sivujen verran". Kyseessä näyttää olevan paperista paperiin plagiointi, eikä asiasta löydy mitään lisätietoja Internetin kautta. Anonyymi jättikin kommenttinsa hyvin osuvasti blogitekstiini Tutkijayhteisön sisäiset plagioinnit piilotetaan? (28.7.2009).
Martin Stone on julkaissut jokin verran tekstejä filosofian alan lehdissä, joiden sähköisiä versioita en pääse lukemaan. Kantolan väitöskirjan Probability and Moral Uncertainty in late Medieval and Early Modern Times toki kävin lainaamassa! Haastavaa tekstiä ei-filosofille-:)
Mutta ollaan kuulolla tästäkin tapauksesta.
31.12.2009
Tapaukset Jari Vilen ja Carl Öhman
Suomessa plagiointia (ja tieteellistä vilppiä) on todettu vähän. Plagiointitapauksina julkisuudessa on puhuttu lähinnä vain kahdesta henkilöstä, jotka ovat Carl Öhman ja Jari Vilen. Jari Vilenin tapausta käsiteltiin jonkin verran julkisuudessa, mutta kovin vähän dokumentoitua tietoa on jäljellä. Aiemmin jo kirjoitinkin täällä blogissa, miten Jari Vilenin tapaus kirjautui myös suomalaisen Wikipedian sensurointiyritysten historiaan.
Oulun yliopisto on julkaissut selvityksen Jari Vilenin vuonna 1989 hyväksytyn pro gradun vilppiepäilyistä. Selvityksessä päädytään toteamaan että "noin puolet tutkielman tekstistä on lähes samasanaista lainausta ilman asianmukaisia
lähdeviitteitä". Selvityksessä esitetään myös Vilenin näkökulma asiaan: Vilenin mukaan ohjaajat tai tarkastajat eivät missään vaiheessa tuoneet esille mahdollisia tutkimuseettisiä ongelmia. Lisäksi Vilenin mukaan "opiskelijan on, jo yksin opiskelijan oikeusturvan kannalta, voitava luottaa ohjaajiinsa, tutkielman tarkastajiin, tiedekuntaan ja heidän työhönsä".
Vilenin gradu herätti keskustelua myös tieteentekijöiden piirissä ja Acatiimilehti julkaisi kaksi artikkelia Vilenin tapauksen tiimoilta vuonna 2002. Pekka Pihlanto kirjoitti kolumnin Kannattaa tehdä kunnon gradu ja Leena Kartio jatkoi aiheesta otsikolla Hyväksytyn gradun epäselvyyksiin puuttumisesta
***
Carl Öhmanin "väitöskirjaa" käsiteltiin myös jonkin verran julkisuudessa, mutta mistä oli kyse silloin kun Carl Öhmanin vilppiepäilyä käsiteltiin? Monet ottavat keskustelussa esille Öhmanin tapauksen esimerkkinä plagioinnista, mutta kyse oli paljon laajemmasta vilpistä. Väitöskirjaa vuodelta 1961 ei ollut olemassakaan ja vuonna 1959 hyväksytyn lisensiaattityön katsottiin perustuneen ainakin osittain keksitylle aineistolle.
Björn Meidal on artikkelissaan A Strindberg Forgery käynyt läpi Carl Öhmanin vuonna 1961 Helsingissä ilmestynyttä August Strindberg and the Origin of Scenic Expressionism. Kirjansa esipuheessa Öhman toteaa Helsingissä julkaistun teoksensa olevan lyhennetty versio väitöskirjasta, joka olisi julkaistu USAssa kesäkuussa 1961, mutta sittemmin väitöskirjaväite on todettu perättömäksi.
Meidal osoittaa artikkelissaan, miten Öhman oli käyttänyt keksittyä materiaalia, jotta oli aikaansaatu "illuusio autenttisuudesta". Öhmanin kirjan luvuissa 1-5 lähdeviittaukset ovat puutteelliset ja niissä on myös keksittyä materiaalia, jonka käyttö lisääntyy luvusta 6 lähtien. Meidal esittää useita esimerkkejä keksityistä aineistoista. Esimerkiksi Öhmanin kirjan sivulla 164 mainitaan Emil Grandisonin lesken Malla Grandisonin antaneen ystävällisesti aviomiehensä tekemät muistiinpanot ja päiväkirjan Öhmanin käyttöön. Meidal kuitenkin toteaa, että Emil Grandison ei koskaan ollut naimisissa, Malla oli Emilin äiti, joka kuoli 1917 eikä mitenkään voinut antaa aineistoa Öhmanille, joka syntyi vuonna 1930.
Meidal esittää yhteensä 13 esimerkkiä Öhmanin aineistonaan käyttämistä kirjeistä ja artikkeleista, joita ei ole olemassa. Meidalin artikkeli ilmestyi vuonna 1995 lehdessä Scandinavica: An International Journal of Sandinavian studies vol. 34, 61-69. Myös Wikipedia esittelee Öhmanin tapauksen ja Wikipediassa kerrotaan myös Öhmanin vuonna 1959 hyväksytystä lisensiaattityöstä löytyneestä vilpistä.
Carl Öhmanin tapauksen julkisointi sai osakseen myös kritikkiä. Mediaa syytettiin epäeettisyydestä asian käsittelyssä. Eräs mediakritiikki ja Öhmanin puolustus on julkaistu Tampereen yliopiston Aviisi-lehdessä vuonna 1995. Jetta Huttusen kirjoittama artikkeli on nimeltään Mediakoneisto jyrää taas.
Oulun yliopisto on julkaissut selvityksen Jari Vilenin vuonna 1989 hyväksytyn pro gradun vilppiepäilyistä. Selvityksessä päädytään toteamaan että "noin puolet tutkielman tekstistä on lähes samasanaista lainausta ilman asianmukaisia
lähdeviitteitä". Selvityksessä esitetään myös Vilenin näkökulma asiaan: Vilenin mukaan ohjaajat tai tarkastajat eivät missään vaiheessa tuoneet esille mahdollisia tutkimuseettisiä ongelmia. Lisäksi Vilenin mukaan "opiskelijan on, jo yksin opiskelijan oikeusturvan kannalta, voitava luottaa ohjaajiinsa, tutkielman tarkastajiin, tiedekuntaan ja heidän työhönsä".
Vilenin gradu herätti keskustelua myös tieteentekijöiden piirissä ja Acatiimilehti julkaisi kaksi artikkelia Vilenin tapauksen tiimoilta vuonna 2002. Pekka Pihlanto kirjoitti kolumnin Kannattaa tehdä kunnon gradu ja Leena Kartio jatkoi aiheesta otsikolla Hyväksytyn gradun epäselvyyksiin puuttumisesta
***
Carl Öhmanin "väitöskirjaa" käsiteltiin myös jonkin verran julkisuudessa, mutta mistä oli kyse silloin kun Carl Öhmanin vilppiepäilyä käsiteltiin? Monet ottavat keskustelussa esille Öhmanin tapauksen esimerkkinä plagioinnista, mutta kyse oli paljon laajemmasta vilpistä. Väitöskirjaa vuodelta 1961 ei ollut olemassakaan ja vuonna 1959 hyväksytyn lisensiaattityön katsottiin perustuneen ainakin osittain keksitylle aineistolle.
Björn Meidal on artikkelissaan A Strindberg Forgery käynyt läpi Carl Öhmanin vuonna 1961 Helsingissä ilmestynyttä August Strindberg and the Origin of Scenic Expressionism. Kirjansa esipuheessa Öhman toteaa Helsingissä julkaistun teoksensa olevan lyhennetty versio väitöskirjasta, joka olisi julkaistu USAssa kesäkuussa 1961, mutta sittemmin väitöskirjaväite on todettu perättömäksi.
Meidal osoittaa artikkelissaan, miten Öhman oli käyttänyt keksittyä materiaalia, jotta oli aikaansaatu "illuusio autenttisuudesta". Öhmanin kirjan luvuissa 1-5 lähdeviittaukset ovat puutteelliset ja niissä on myös keksittyä materiaalia, jonka käyttö lisääntyy luvusta 6 lähtien. Meidal esittää useita esimerkkejä keksityistä aineistoista. Esimerkiksi Öhmanin kirjan sivulla 164 mainitaan Emil Grandisonin lesken Malla Grandisonin antaneen ystävällisesti aviomiehensä tekemät muistiinpanot ja päiväkirjan Öhmanin käyttöön. Meidal kuitenkin toteaa, että Emil Grandison ei koskaan ollut naimisissa, Malla oli Emilin äiti, joka kuoli 1917 eikä mitenkään voinut antaa aineistoa Öhmanille, joka syntyi vuonna 1930.
Meidal esittää yhteensä 13 esimerkkiä Öhmanin aineistonaan käyttämistä kirjeistä ja artikkeleista, joita ei ole olemassa. Meidalin artikkeli ilmestyi vuonna 1995 lehdessä Scandinavica: An International Journal of Sandinavian studies vol. 34, 61-69. Myös Wikipedia esittelee Öhmanin tapauksen ja Wikipediassa kerrotaan myös Öhmanin vuonna 1959 hyväksytystä lisensiaattityöstä löytyneestä vilpistä.
Carl Öhmanin tapauksen julkisointi sai osakseen myös kritikkiä. Mediaa syytettiin epäeettisyydestä asian käsittelyssä. Eräs mediakritiikki ja Öhmanin puolustus on julkaistu Tampereen yliopiston Aviisi-lehdessä vuonna 1995. Jetta Huttusen kirjoittama artikkeli on nimeltään Mediakoneisto jyrää taas.
30.12.2009
Unia ja uskomattomia tarinoita
Näin äskettäin mielenkiintoisen unen, jota kotijoukot innolla analysoivat. Tässä uni, paikka oli outo ja henkilöt tuntemattomia:
"Olin valvomassa tenttiä jossain auditoriossa ja tentin lopussa eräs opiskelija toi vastauksensa ja alkoi samalla kovaäänisesti selvittää muille opiskelijoille jotain juhlien järjestämiseen liittyvää asiaa. Tentin loppu meni sekavaksi ja huomasin että eturivissä yksi opiskelija istui sivuittain ja kirjoitti kiivaasti tenttipaperiinsa, menin lähemmäksi ja huomasin että hän siirsi tekstiä punaisen luentokansion muistiinpanoista omaan koepaperiinsa. Otin häneltä koepaperin pois ja sanoin: "tää on nyt hylätty, meillä on sellainen tutkintosääntö että jos on vilppiä niin suoritus pitää hylätä". Kysyin vielä että myönnätkö luntanneesi ja vastaus oli ivallisen hymyn kera sanottu "joojoo". Käännyin vielä hyvin vakavailmeisen vierustoverin puoleen ja sanoin että sinä joudut nyt todistamaan tämän vilpin jos tätä pitää selvittää. Uni jatkui, luokseni saapui kaksi tummaan pukuun pukeutunutta poliisimiestä (detectives), he näyttivät virkamerkkiään ja sanoivat minulle että kyllä tässä lunttaustapauksessa on varmasti jotain epäselvää."
Kyllä, katson paljon poliisisarjoja-:) Mutta untani analysoineet löysivät myös yhtymäkohtia plagiointitutkijan huomioihin lähdemerkintöjen käytöstä tai niiden puuttumisesta. Epäselvät lähdemerkinnät on joidenkin maiden korkeakoulutuksen laatujärjestelmissä tulkittu plagioinniksi, Suomessa tässä asiassa ollaan "joustavampia", vaikka kriittisiäkin kannanottoja on nähty (ks. blogitekstini 20.5.2009).
Syksyn mittaan keskusteluun on noussut yliopistojen hankkima "yksityinen" rahoitus, jonka pelätään vaikuttavan tutkimukseen ja tutkimustuloksiin - onko pelkoa että "yksityinen raha" voisi vaikuttaa myös opetukseen? Jos voi niin lähestytäänkö "saippuasarjojen" maailmaa, jossa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevat voivat "ostaa" tutkintoja? Maailmallahan rahalla saa, vaikkapa valmiita esseitä tai kokonaisia opinnäytetöitä. Suomessa ei vielä toimi, ainakaan julkisesti, UKEssays.com tai EasyWriting-tyyppisiä "paperitehtaita", joista opiskelija voi ostaa opintosuorituksen ja esittää sen omissa nimissään (ks. blogiteksti 21.10.2009). Toki jonkinlainen vilppimahdollisuus opiskelussa meilläkin on ollut: 1990-luvulla huhuttiin että proseminaarityön hinta olisi ollut kossupullo - liekö tämä tarina ollut unta vai totta?
Blogissani on linkki Higher Education Corruption Monitoriin, kannattaa käydä vilkaisemassa miten korruptoituneelta korkeakoululaitos näyttää kansainvälisestä näkökulmasta. The Great University Cheating Scandal on yksi mielenkiintoinen teksti, jossa esitellään vilpin yleisyyttä Kanadan ja Yhdysvaltojen korkeakoulutuksessa. Tekstin kirjoittajat Cathy Gulli, Nicholas Kohler ja Martin Patriquin lähestyvät korkeakoulututkintoa tuotteena, jonka tulisi täyttää tietyt laatukriteerit. Jos 53 prosenttia kanadalaista opiskelijoista ja jopa 70 prosenttia usalaisista opiskelijoista syyllistyy opintojen aikana vilppiin, kirjoittajat päättelevät tuotteessa olevan jotain vikaa.
"Olin valvomassa tenttiä jossain auditoriossa ja tentin lopussa eräs opiskelija toi vastauksensa ja alkoi samalla kovaäänisesti selvittää muille opiskelijoille jotain juhlien järjestämiseen liittyvää asiaa. Tentin loppu meni sekavaksi ja huomasin että eturivissä yksi opiskelija istui sivuittain ja kirjoitti kiivaasti tenttipaperiinsa, menin lähemmäksi ja huomasin että hän siirsi tekstiä punaisen luentokansion muistiinpanoista omaan koepaperiinsa. Otin häneltä koepaperin pois ja sanoin: "tää on nyt hylätty, meillä on sellainen tutkintosääntö että jos on vilppiä niin suoritus pitää hylätä". Kysyin vielä että myönnätkö luntanneesi ja vastaus oli ivallisen hymyn kera sanottu "joojoo". Käännyin vielä hyvin vakavailmeisen vierustoverin puoleen ja sanoin että sinä joudut nyt todistamaan tämän vilpin jos tätä pitää selvittää. Uni jatkui, luokseni saapui kaksi tummaan pukuun pukeutunutta poliisimiestä (detectives), he näyttivät virkamerkkiään ja sanoivat minulle että kyllä tässä lunttaustapauksessa on varmasti jotain epäselvää."
Kyllä, katson paljon poliisisarjoja-:) Mutta untani analysoineet löysivät myös yhtymäkohtia plagiointitutkijan huomioihin lähdemerkintöjen käytöstä tai niiden puuttumisesta. Epäselvät lähdemerkinnät on joidenkin maiden korkeakoulutuksen laatujärjestelmissä tulkittu plagioinniksi, Suomessa tässä asiassa ollaan "joustavampia", vaikka kriittisiäkin kannanottoja on nähty (ks. blogitekstini 20.5.2009).
Syksyn mittaan keskusteluun on noussut yliopistojen hankkima "yksityinen" rahoitus, jonka pelätään vaikuttavan tutkimukseen ja tutkimustuloksiin - onko pelkoa että "yksityinen raha" voisi vaikuttaa myös opetukseen? Jos voi niin lähestytäänkö "saippuasarjojen" maailmaa, jossa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevat voivat "ostaa" tutkintoja? Maailmallahan rahalla saa, vaikkapa valmiita esseitä tai kokonaisia opinnäytetöitä. Suomessa ei vielä toimi, ainakaan julkisesti, UKEssays.com tai EasyWriting-tyyppisiä "paperitehtaita", joista opiskelija voi ostaa opintosuorituksen ja esittää sen omissa nimissään (ks. blogiteksti 21.10.2009). Toki jonkinlainen vilppimahdollisuus opiskelussa meilläkin on ollut: 1990-luvulla huhuttiin että proseminaarityön hinta olisi ollut kossupullo - liekö tämä tarina ollut unta vai totta?
Blogissani on linkki Higher Education Corruption Monitoriin, kannattaa käydä vilkaisemassa miten korruptoituneelta korkeakoululaitos näyttää kansainvälisestä näkökulmasta. The Great University Cheating Scandal on yksi mielenkiintoinen teksti, jossa esitellään vilpin yleisyyttä Kanadan ja Yhdysvaltojen korkeakoulutuksessa. Tekstin kirjoittajat Cathy Gulli, Nicholas Kohler ja Martin Patriquin lähestyvät korkeakoulututkintoa tuotteena, jonka tulisi täyttää tietyt laatukriteerit. Jos 53 prosenttia kanadalaista opiskelijoista ja jopa 70 prosenttia usalaisista opiskelijoista syyllistyy opintojen aikana vilppiin, kirjoittajat päättelevät tuotteessa olevan jotain vikaa.
27.12.2009
Säätiedotus
En ole muistanut kertoa blogini lukijoille tämän talven hiihtotilannetta, viime talvena sain monta ystävällistä kommenttia hiihtoasioista - kiitos niistä!
Hiihtotiedotus: Ladut Joensuun seudulla ovat hyvässä kunnossa, lunta tosin voisi olla hieman enemmän ja pakkasta hieman vähemmän. Mutta kyllä joulun ajan sää on ajoittain sallinut hiihtämisen.
Tässäpä vanhaa brittiläistä kansanviisautta kestosäätiedotuksen muodossa, käy myös uudenvuodenaaton juhlien tonguetwisteriksi:
"Whether the weather be fine or whether the weather be not, whether the weather be cold or whether the weather be hot, we'll weather the weather whatever the weather, whether we like it or not."
Hiihtotiedotus: Ladut Joensuun seudulla ovat hyvässä kunnossa, lunta tosin voisi olla hieman enemmän ja pakkasta hieman vähemmän. Mutta kyllä joulun ajan sää on ajoittain sallinut hiihtämisen.
Tässäpä vanhaa brittiläistä kansanviisautta kestosäätiedotuksen muodossa, käy myös uudenvuodenaaton juhlien tonguetwisteriksi:
"Whether the weather be fine or whether the weather be not, whether the weather be cold or whether the weather be hot, we'll weather the weather whatever the weather, whether we like it or not."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
