Unia ja uskomattomia tarinoita

Näin äskettäin mielenkiintoisen unen, jota kotijoukot innolla analysoivat. Tässä uni, paikka oli outo ja henkilöt tuntemattomia:

"Olin valvomassa tenttiä jossain auditoriossa ja tentin lopussa eräs opiskelija toi vastauksensa ja alkoi samalla kovaäänisesti selvittää muille opiskelijoille jotain juhlien järjestämiseen liittyvää asiaa. Tentin loppu meni sekavaksi ja huomasin että eturivissä yksi opiskelija istui sivuittain ja kirjoitti kiivaasti tenttipaperiinsa, menin lähemmäksi ja huomasin että hän siirsi tekstiä punaisen luentokansion muistiinpanoista omaan koepaperiinsa. Otin häneltä koepaperin pois ja sanoin: "tää on nyt hylätty, meillä on sellainen tutkintosääntö että jos on vilppiä niin suoritus pitää hylätä". Kysyin vielä että myönnätkö luntanneesi ja vastaus oli ivallisen hymyn kera sanottu "joojoo". Käännyin vielä hyvin vakavailmeisen vierustoverin puoleen ja sanoin että sinä joudut nyt todistamaan tämän vilpin jos tätä pitää selvittää. Uni jatkui, luokseni saapui kaksi tummaan pukuun pukeutunutta poliisimiestä (detectives), he näyttivät virkamerkkiään ja sanoivat minulle että kyllä tässä lunttaustapauksessa on varmasti jotain epäselvää."

Kyllä, katson paljon poliisisarjoja-:) Mutta untani analysoineet löysivät myös yhtymäkohtia plagiointitutkijan huomioihin lähdemerkintöjen käytöstä tai niiden puuttumisesta. Epäselvät lähdemerkinnät on joidenkin maiden korkeakoulutuksen laatujärjestelmissä tulkittu plagioinniksi, Suomessa tässä asiassa ollaan "joustavampia", vaikka kriittisiäkin kannanottoja on nähty (ks. blogitekstini 20.5.2009).

Syksyn mittaan keskusteluun on noussut yliopistojen hankkima "yksityinen" rahoitus, jonka pelätään vaikuttavan tutkimukseen ja tutkimustuloksiin - onko pelkoa että "yksityinen raha" voisi vaikuttaa myös opetukseen? Jos voi niin lähestytäänkö "saippuasarjojen" maailmaa, jossa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevat voivat "ostaa" tutkintoja? Maailmallahan rahalla saa, vaikkapa valmiita esseitä tai kokonaisia opinnäytetöitä. Suomessa ei vielä toimi, ainakaan julkisesti, UKEssays.com tai EasyWriting-tyyppisiä "paperitehtaita", joista opiskelija voi ostaa opintosuorituksen ja esittää sen omissa nimissään (ks. blogiteksti 21.10.2009). Toki jonkinlainen vilppimahdollisuus opiskelussa meilläkin on ollut: 1990-luvulla huhuttiin että proseminaarityön hinta olisi ollut kossupullo - liekö tämä tarina ollut unta vai totta?

Blogissani on linkki Higher Education Corruption Monitoriin, kannattaa käydä vilkaisemassa miten korruptoituneelta korkeakoululaitos näyttää kansainvälisestä näkökulmasta. The Great University Cheating Scandal on yksi mielenkiintoinen teksti, jossa esitellään vilpin yleisyyttä Kanadan ja Yhdysvaltojen korkeakoulutuksessa. Tekstin kirjoittajat Cathy Gulli, Nicholas Kohler ja Martin Patriquin lähestyvät korkeakoulututkintoa tuotteena, jonka tulisi täyttää tietyt laatukriteerit. Jos 53 prosenttia kanadalaista opiskelijoista ja jopa 70 prosenttia usalaisista opiskelijoista syyllistyy opintojen aikana vilppiin, kirjoittajat päättelevät tuotteessa olevan jotain vikaa.