"Homma haiskahtaa yhtä pahasti kuin Jyväsjärvi 70-luvulla." (Kepu2 17.11.2010)
"Tapauksen salamyhkäisyys. Tietoa on asiasta hankala saada ja kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani on kieltänyt ylioppilaskunnan lehteä kirjoittamasta asiasta."
(Aanrii 17.11.2010)
"Väitöskirjassa tuodaan esille opiskelijain valintaprosessin "pimeät" puolet. Mitä siitä tulee mieleen? Onko toiminta avointa?" (mutta pitääkö totella 17.11.2010)
Nämä tekstilainaukset ovat Helsingin Sanomien julkaiseman uutisen herättämästä keskustelusta. HS julkaisi 17.11.2010 uutisen otsikolla Jyväskylässä pysäytetty väitös tarkastetaan Tampereella, joka tuotti keskustelupalstalle moniulotteisen ja sisältörikkaan, 31 kommentista koostuvan keskusteluketjun. Uutisessa kerrotaan tapauksesta, jossa kasvatustieteen alan väitöskirjan käsikirjoitus ei kelvannut Jyväskylän yliopistossa tiedekunnalle eikä väitöstä lähetetty esitarkastukseen. Tampereen yliopistossa asia hoitui ja Pekka Räihä väitteli 20.11.2010. Väitöskirja on nyt myös asianmukaisesti julkaistu.
Tekstilainaukset kertovat sosiaalisen median käytännöistä. Kun aiemmin yliopistohierarkiassa alhaalla olevien - sekä opiskelijoiden että "rivityöntekijöiden" - oli mahdotonta saada ääntään kuuluville, sosiaalisen median avulla on mahdollista ainakin kyseenalaistaa ja julkituoda korkeakoulutuksen harmaata aluetta. Siis ainakin julkituoda, vaikkei näillä kirjoituksilla nyt sen kummempaa vaikutusta toiminnan laatuun tai avoimuuteen olisikaan.
Jyväskylän ylioppilaslehti siis julkaisi 15.11.2010 - kasvatustieteellisen tiedekunnan toivomuksen vastaisesti - Juha Korhosen kirjoittaman artikkelin Jyväskylässä hyllytetty väitöskirja kelpasi Tampereelle. Artikkelista selviää, että muun muassa Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Salliselle on lähetetty selvityspyyntö Räihän tilanteesta; selvityspyynnön on allekirjoittanut 86 opiskelijaa. Myös "Jylkkärin" artikkeli loi keskustelua ja 10 kommenttia on julkaistu artikkelin yhteydessä. Kommentit ovat samansuuntaisia kuin Hesarin keskustelupalstallakin: kysellään korkeakoulutuksen laadun ja toimintamenettelyjen oikeellisuuden perään. Esimerkiksi nimimerkki Pääluottamusmies toteaa näin: "Käsittämätöntä ja kieroa vallankäyttöä!! [...] Mutta jos hallinto toimii noin, löytänee se ”toiminnalliset” perusteet – vaikkakin hallintolain vastaisesti." Todettakooon, että tämän opiskelijalehden keskustelupalstalla käyty sananvaihto on PALJON värikkämpää kuin yllä siteeratussa Hesarin keskustelussa.
Tämän jutun loppulauseen lausuu "Entinen opiskelija", joka kirjoittaa Hesarin keskustelupalstalla 1990-luvulla todistamastaan väitöshässäkästä otsikolla Tieteen teon moraali (17.11.2010):
"[...] todettiin, että eräs väittelijä oli palkannut itselleen tutkimusavustajan tekemään käytännössä tutkimuksen puolestaan. [...] Itse väittelijä oli kopioinut tutkimusavaustajansa gradun: vaihdellut väitökseensä kappaleiden paikkaa ja lisännyt muutaman lauseen sinne tänne. Yksikin nykyinen emeritusprofessori paasasi silmät kiinni: "Tulee niin paljon ongelmia, jos tämä jätetään hyväksymättä..." Niinhän siinä sitten kävi, että väitös hyväksyttiin äänestyksen jälkeen."
25.11.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Salamyhkäisyyttäkö, epäilen. Itse juuri Räihän väitöskirjaan tutustuneena voin jo nopealla vilkaisulla todeta, ettei se täytä Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan vaatimuksia. Artikkeliväitöskirjassa on oltava kolme kansainvälistä artikkelia, joita Räihällä ei todellakaan ole.
VastaaPoistaValitettavaa, että tästä asiasta on noussut tällainen häly. Mukavastihan tämä on tietenkin tuonut väitökselle julkisuutta, mutta varmasti myös tarpeetonta pahaa mieltä puolin ja toisin. Toivoisinkin, että myös tiedekunta viitsisi kommentoida asiaa, mutta en kyllä edelleenkään onnistu tästä mitään salaliittoteoriaa löytämään.
"Salaliittoa" en minäkään löydä mistään, liekö jossain sellaisesta puhuttu?
VastaaPoistaViittasin tässä tekstissä kahteen keskustelupalstaan, joilla molemmilla käytiin keskustelua myös väitöskirjan ja artikkeleiden julkaisukielestä. Siellä oli mm. hyviä argumentteja sisältörikkaan äidinkielemme puolesta etenkin siinä tilanteessa, jossa väitöskirjan aihe on tiukasti suomalaiseen kontekstiin kiinnittynyt ja/tai tuloksista ovat kiinnostuneita vain suomalaiset lukijat.
Monesti olen miettinyt, että mitä mieltä on siinä käytännössä, jossa huonoa suomen kieltä kirjoittavan tutkijan teksti ensin käy kielenhuollossa (=yliopisto maksaa kielenhuoltajalle) ja sen jälkeen teksti käännätetään (=yliopisto maksaa kääntäjälle). Näiden maksettujen toimintojen jälkeen julkaisua sitten tarjotaan johonkin kansainväliseen julkaisuun tutkijan oman tekstinä.