Tekstien duplikaatio ja kloonaus tiedelehdissä

Nature -lehti linkittää nettiartikkeleidensa oikeaan sivupalkkiin aiempia lehdessä ilmestyneitä aihepiiriin kuuluvia artikkeleita. Silmiini osui vuonna 2008 ilmestynyt, Declan Butlerin kirjoittama artikkeli (Nature 455, 715) Entire-paper plagiarism caught by software. Lyhyesti: ranskalainen biogerontologi Eric Le Bourg luki korealaista tieteellistä lehteä, jossa huomasi oman aiemmin julkaistun artikkelinsa ilmestyneen uudelleen, tällä kertaa jonkun toisen "kirjoittamana". Kun Le Bourg yritti selvittää asiaa, hänen tai alkuperäisen artikkelin julkaisseen lehden (Experimental Gerontology) yhteydenottoihin ei vastattu. Le Bourgin tekstin plagiaatin julkaisseen lehden (Korean Journal of Biological Sciences) ilmestyminen on sittemmin päättynyt.

Butler haastatteli tähän artikkeliinsa Harold Garneria, joka on selvittänyt erityisesti lääketieteen alan artikkeleiden päällekkäisjulkaisemista yhdessä Mounir Erramin kanssa. Errami ja Garner lähtivät selvittämään tekstien duplikaatiota: miten paljon samatekstisiä artikkeleita ylipäätään hyväksytään julkaistavaksi ja julkaistaan alkuperäisinä tiedeartikkeleina. He tutkivat asiaa vertaamalla Medline -tietokannassa olevia tekstejä samankaltaisuuksien löytämiseksi. He käyttivät eTBLAST -hakukonetta ja vertailivat aluksi 62000 artikkelia. Tutkimuksen alustavat tulokset on julkaistu Mounir Erramin ja Harold Garnerin yhdessä kirjoittamassa artikkelissa A tale of two citations (Nature 451, 397-399). Tutkitun 62000 artikkelin joukosta löytyi 421 potentiaalista duplikaattia, joita tutkijat alkoivat tarkastella manuaalisesti. He päätyivät toteamaan, että 0,04% Medlinen julkaisuista on plagiaatteja, ja 1,35% on saman kirjoittajan/kirjoittajien eri lehdissä julkaisemia tekstejä. Kun Medlinessa oli vuonna 2008 yhteensä 8,7 miljoonaa tekstiä, tämä tulos tarkoittaa sitä että joukossa on arvioitu olevan 117 500 ainakin kaksi kertaa samojen kirjoittajien julkaisemaa tekstiä ja 3500 plagiaattia. Tästä 62000 tekstin aineistosta tutkijat löysivät 73 plagiaattia, joista he ovat olleet yhteydessä kirjoittajiin ja julkaisijoihin.

Kirjoittajat pohtivat tieteellisen julkaisemisen eettisyyttä ja sitä, miksi tutkijoiden moraali näyttää löystyneen sähköisen julkaisemisen aikakaudella. Useimmat tiedelehdet pyytävät julkaisun tarjoajalta sitoumuksen siitä, että artikkelia ei ole tarjottu mihinkään toiseen lehteen. Kaikki tieteilijät eivät tätä asiaa ota vakavasti: kun Errami ja Garner tutkivat kaksoisjulkaistujen artikkeleiden päivämääriä, he joutuivat toteamaan että useat (ainakin) kaksi kertaa julkaistuista artikkeleista oli lähetetty eri lehtiin samanaikaisesti. Duplikaatit saattoivat ilmestyä jopa saman kuukauden aikana, vaikka tieteellisten lehtien referee-käytäntö kestää tyypillisesti useita kuukausia. Kirjoittajat tuovat esille myös käsitteen 'serial offender', jonka voisi tässä yhteydessä kääntää vaikkapa sarjaplagioijaksi - tutkimuksen aikana paljastui useita tutkijoita, joilta löytyi useampi kuin yksi julkaistu plagiaatti. Sen sijaan refereet (artikkelin ulkopuoliset arvioijat) paljastuivat luultua harvemmin plagioijiksi. Näin sitkeät huhut siitä, että refereet viivyttävät arviointiaan tarkoituksellisesti, jotta ehtisivät itse julkaista tekstin ensin, tulivat kumotuiksi.

Tieteellisten artikkeleiden julkaisemisella kahteen (duplikaatio) tai useampaan kertaan (kloonaus) saattaa olla ikäviä seurauksia. Etenkin lääketieteen alalla tarvittaisiin useita alkuperäistutkimuksia vaikkapa jonkin hoidon tai lääkeaineen tehokkuuden toteamiseksi. Errami ja Garner toteavat, että tässä alkuperäisten tulosten julkaisemisessa useaan kertaan ei ole pelkästään kyse moraalittomista omaa etuaan tavoittelevista tutkijoista, vaan samojen tutkimustulosten julkaisu voi luoda lääkäreille ja potilaille väärän kuvan tutkimustuloksen yleistettävyydestä ja hyödyllisyydestä.