Palaneen käryä on toimittaja Jaakko Lyytisen kirjoitus eilisessä Hesarissa, kirjoitus perustuu pitkälti Tieteessä tapahtuu -lehdessä juuri julkaistuun Heikki Hiilamon artikkeliin Historioitsijat tupakkateollisuuden palveluksessa.
Teksteissä sohaistaan kusiaispesää, kun ajatellaan ääneen yliopistossa tehtyjen tutkimusten tuloksien yhteyttä rahoittajan motiiveihin. Onko yliopistojen rahassa sittenkin eettinen ulottuvuus? Suomessahan olemme tottuneet kuulemaan tiedeinstituution edustajien vakuutteluja siitä, miten puhdasta ja vilpitöntä tiede ja tutkimukset meillä ovat. Yllä mainituissa teksteissä esitellään kahden (alun perin neljän) naisen nostamaa oikeusjuttua kahta tupakkayhtiötä vastaan Suomessa. Naiset olivat sairastuneet vakavasti poltettuaan kevytsavukkeita - mutta tiesivätkö naiset tupakoinnin aloittaessaan tupakoinnin vaarallisuudesta ja sen aiheuttamasta riippuvuudesta vai eivät? Asiaa selvitettiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, molemmissa naiset hävisivät kanteensa ja lopulta he vetäytyivät asian käsittelemisestä korkeimmassa oikeudessa. Oikeudenkäyntiä varten tupakkayhtiöiden asianajajat tilasivat Tampereen yliopiston historian laitokselta tutkimuksen siitä, miten hyvin Suomessa tunnettiin tupakoinnin riskejä 1900-luvulla. Hankkeen johtajana toimi professori Pertti Haapala, joka nykyisin on Tampereen yliopiston I vararehtori.
Pertti Haapala toimi myös tupakkayhtiöiden todistajana oikeudenkäynneissä. Tupakkayhtiöiden tilaama hanke oli nimetty Yleinen tietoisuus tupakoinnin terveysvaikutuksista Suomessa 1950-luvulta lähtien - mutta tieteen julkisuusperiaatteen vastaisesti hankkeesta ei ole julkaistu mitään tuloksia. Tupakkafirmat maksoivat tilaamastaan tutkimuksesta Tampereen yliopistolle 165 000 euroa. Tutkimuksen pohjalta professori Haapala kirjoitti 31-sivuisen raportin, joka on oikeudenkäyntien todistusaineistoa. Yliopiston saaman rahoituksen lisäksi Haapala sai tästä raportista palkkioksi 61 000 euroa. Haapala totesi todistajanlausunnossaan, että 1950-luvulla Suomessa tiedettiin laajasti tupakoinnin terveyshaitoista. Kaikki suomalaiset olivat hänen mukaansa kuulleet tupakoinnin vaarallisuudesta ja siitä, että tupakoinnin lopettaminen voi olla vaikeaa.
Lääkärilehdessä julkaistiin vuonna 2008, käräjäoikeuden käsittelyn aikoihin, artikkeli Tupakkayhtiöiden juristit tilasivat tutkimuksen. Tässä Ulla Järven kirjoittamassa artikkelissa ihmetellään tutkimustulosten salaamista ja tuodaan esille se ristiriita, mikä on Haapalan aiempien tutkimustulosten ja hänen tupakkaoikeudenkäyntiin laatimansa raportin välillä. Kun oikeudessa tuli esille, että kaikki tiesivät tupakoinnin vaarallisuudesta, Haapalan aiemmin vetämän hankkeen Terveyden edistäminen Suomessa 1900–2000: Ideologia, politiikka ja käytäntö tuloksissa päädyttiin erilaisiin arvioihin siitä, miten ihmiset ymmärsivät ja omaksuivat saamaansa terveyskasvatusta.
Lääkärilehden artikkelista ei pidetty. Hiilamo toteaa (s 32):
"Suomen Lääkärilehden kerrottua Pertti Haapalan todistuksesta Helsingin käräjäoikeudessa tutkimuseettiselle neuvostolle tehtiin nimetön kantelu Haapalan hankkeesta (Järvi 2008). Käytäntönsä mukaisesti tutkimuseettinen neuvottelukunta siirsi kantelun Tampereen yliopiston eettiseen toimikuntaan, jossa se ei johtanut toimenpiteisiin."
Yllä mainitun Tieteessä tapahtuu -lehden artikkelin kirjoittanut Heikki Hiilamo toimii KELAn tutkimusprofessorina, ja hän oli tupakkaoikeudenkäynnissä kantajien todistajana. Artikkelissaan hän käy läpi tupakkaoikeudenkäyntien historiaa ja tupakkayhtiöiden ja heidän asianajajiensa strategioita. Tupakkayhtiöiden piti ensin todistaa se, että tupakka ei ole vaarallista ja sitten se, että kaikkihan tiesivät vaarallisuudesta = valmistajat olivat tietämättömiä, mutta kuluttajat tiesivät = tupakka on turvallista myytäessä, mutta vaarallista ostamisen jälkeen. Nyt kävikin niin, että Haapalan lausunto oli kopio amerikkalaisissa tupakkaoikeudenkäyneissä käytetyistä, historian tutkijoilta pyydetyistä, tupakkateollisuutta tukeneista lausunnoista. "Haapalan lausunnossa toistuivat väitteet siitä, että kaikki suomalaiset olisivat tienneet tupakan terveyshaitoista jo paljon ennen lääketieteen asiantuntijoita. On epäselvää, miten suuri yleisö on voinut vakuuttua ennen tutkijoita tupakan terveysvaaroista, jos sen käsitykset kuitenkin pohjautuivat tieteelliseen tutkimukseen. Vielä 1950-luvun alussa monet lääkärit pitivät yskää tupakan suurimpana terveyshaittana. Suomessa etsittiin saunomisesta syytä keuhkosyövän yleistymiselle niinkin myöhään kuin 1960-luvun puolivälissä." (s 32)
Hiilamon artikkeli kannattaa lukea kokonaisuudessaan, se on paitsi hyvin kirjoitettu myös hyvin informatiivinen. Tästä artikkelista luin esimerkiksi USAssa tuomari Gladys Kesslerin tekemästä, voimaan jäävästä päätöksestä: "tupakkayhtiöt olivat luoneet ja ylläpitäneet salaliittoa, jolla kuluttajia ja viranomaisia oli harhautettu savukkeiden terveysvaaroista" (s 29). Lisäksi opin uuden käsitteen agnotologia, josta saankin hyvän käsitteen kuvaamaan tiedeyhteisön suhtautumista vilppiin ja plagiointiin.
Kiitos Heikki Hiilamo ja Tieteessä tapahtuu -lehti hyvästä artikkelista!
7.3.2011
Saif Gaddafi ja PhD
Olemme Suomenkin television kautta saaneet kuulla Muammar Gaddafin pojan Saif Gaddafin lausuntoja Libyan tilanteesta. The Guardianissa ilmestyi perjantaina Meghnad Desain kirjoittama artikkeli LSE is paying a heavy price for Saif Gaddafi's PhD. Saif Gaddafi hankki tohtorin tutkinnon London School of Economicsissa vuonna 2008, ja Desai oli väitöskirjan toinen tarkastaja. Nyt väitöskirja on joutunut plagiointiepäilyjen kohteeksi - eikä siinä kaikki, tutkinnon myöntänyttä London School of Economicisia epäillään lahjusten vastaanottamisesta. Väitetään että plagioinnista tiedettiin, mutta tutkinto myönnettiin kun Gaddafi lahjoitti yliopistolle 1,5 miljoona puntaa. Myöhemmin yliopisto hyväksyi myös 2,2 miljoonaa puntaa vastineeksi libyalaisten virkamiesten kouluttamisesta. London School of Economicsin johtaja Sir Howard Davies erosi tehtävästään torstaina (tässä erokirje).
Saif Gaddafin väitöskirjaa on analysoitu kollektiivisesti wikissä Saif Al-islam Gaddafi Thesis Wiki. Asiasta raportoi myös Channel 4 otsikolla Saif Gaddafi: Genius of Fraud?. Wikin avulla plagioinnin kokonaismääräksi on laskettu 6 prosenttia koko väitöskirjasta, väitöksen sanamäärä on 93000 ja suoraan muualta kopioituja tai hieman muutettuja tekstejä 5446 sanaa.
Saif Gaddafin väitöskirjaa on analysoitu kollektiivisesti wikissä Saif Al-islam Gaddafi Thesis Wiki. Asiasta raportoi myös Channel 4 otsikolla Saif Gaddafi: Genius of Fraud?. Wikin avulla plagioinnin kokonaismääräksi on laskettu 6 prosenttia koko väitöskirjasta, väitöksen sanamäärä on 93000 ja suoraan muualta kopioituja tai hieman muutettuja tekstejä 5446 sanaa.
6.3.2011
Vilpillistä opiskelua Britanniassa
Helsingin sanomat julkaisi tänään verkkolehdessään plagiointia ja opiskeluvilppiä käsittelevän jutun. Suomessahan meillä ei ole tällaiseen juttuun aineksia, joten Hesari on hakenut aihetta käsittelevän artikkelin brittilehdestä The Telegraph ja otsikoinut juttunsa näin: Brittilehti: Huijaamisesta tullut suoranainen epidemia yliopistoissa. Hesarin tekstissä käsitellään eilen ilmestynyttä, David Barrettin kirjoittamaa artikkelia The cheating epidemic at Britain's universities. Sen mukaan lukuvuonna 2009-2010 Britanniassa kirjattiin 17000 opiskeluvilppitapausta niissä 80 yliopistossa, jotka vastasivat aiheesta tehtyyn kyselyyn.
Mitä vilppiä yliopisto-opiskelussa sitten voi tehdä, tässäpä listaa:
- erilaisten tehtävien, esseiden ja opinnäytetöiden plagiointi
- Wikipediasta kopiointi (mainittu ihan omana vilpin muotonaan)
- esiintyminen jonain toisena henkilönä (tekee tentin toisen puolesta)
- yritys vaikuttaa opettajaan epäsovinnaisella tavalla (hmm...)
- useampi opiskelija palauttaa samanlaisen tehtävän (samanlaisilla virheillä)
- käyttää tentissä apuna MP3-soittimelle tallennettuja muistiinpanoja (kätevää)
- kirjoittaa tenttivastaukset kotona ja salakuljettaa ne valvottuun tenttitilaisuuteen (varmaan kysymykset tiedossa ennakkoon)
- ottaa tenttitilaisuudessa vastaan tietoja puhelimella
- puhelin muistiinpanoineen on jemmassa vessassa, ja opiskelija hakee tiedot vessatauolla ja kirjoittaa ne vessapaperille (huh, monimutkaista ja aikaa vievää:)
- ohjaajan allekirjoituksen väärentäminen arviointipaperiin
- ostoksilla käynti eli valmiiden tehtävien ja opinnäytetöiden ostaminen "paperitehtaista" (paper-mills, internet-based essay-writing companies)
Brittitapaan kyselyn tulokset on julkistettu taulukossa, josta voitte katsoa suosikkiylipistonne ilmoittamat vilppilukemat. Enimmillään yliopistoissa on ollut 700-800 käsiteltyä vilppitapausta yhden lukuvuoden aikana. The Telegraphin mukaan nyt ilmoitetut 17000 yliopistotasolla käsiteltyä opiskelijoiden tekemää vilppitapausta ovat vain räikeimmät tapaukset, ja opettajat käsittelevät lievemmät huijaukset ja huolimattomuudet kahden kesken opiskelijan kanssa. Kun tavalliset "red brick" yliopistot ovat ilmoittaneet keskimäärin muutamia satoja vilppitapauksia lukuvuodelta 2009-2010, arvostetuissa vanhoissa (traditional) yliopistoissa julkisivu on (melko) puhdas. Cambridgen yliopistossa vilppitapauksia on ollut vain yksi. Vertailukohteena on lukuvuosi 2005-2006, jolloin Cambridgessa ei ollut yhtään plagiointi- tai lahjustapausta. Oxfordin yliopistossa luvut ovat jo hieman korkeammat, 12 ilmoitettua tapausta lukuvuonna 2009-2010. Yli 800 tapausta ilmoittavat käsitelleensä seuraavat yliopistot: Greenwich (838), Sheffield Hallam (801), ja menköön mukaan vielä Kingston (799). Opiskelijamääriä tuossa taulukossa ei ilmoiteta, joten sen perusteella ilmoitetun vilpin määrää ei voi suhteuttaa yliopiston kokoon. Selkeää kuitenkin on, että suuria vilppimääriä ilmoittaneet yliopistot ovat sitoutuneet julkisuuteen ja ovat lähteneet käsittelemään ja ehkäisemään vilppiä avoimesti.
***
Ja ne kootut selitykset...
Helsingin Sanomien artikkeli brittiopiskelijoiden vilpillisyydestä on tätä kirjoittaessani tuottanut lukijoilta 29 kommenttia lehden keskustelupalstalle.
The Telegraph -lehden artikkelia puolestaan seuraa 217 lukijakommenttia.
Suomalaisissa kommenteissa mennään aluksi suoraan huipulle: professorit, poliitikot ja virkamiehet huijaavat eikä heille ole tästä seurauksia. Jari Vilenin tapaus kerrataan. Ei ole ihme että opiskelijat tekevät samaa. Kommentoijien mukaan työpaikkaa hakiessa ei tarvitse osoittaa osaamista, riittää että on hyvä tyyppi ja koska työpaikat hankitaan suhteilla niin ei haittaa vaikka todistus olisi hankittu plagioimalla. Vastakkaisia mielipiteitä esitetään. Ja esimerkiksi Kiinassa huijataan vielä enemmän. Yksi esittelee guttenplagwikin ja toinen kertoo miten plagionti alkaa jo alakoulusta. Plagiointiin puuttuvaa opettajaa odottavat vanhempien syytökset.
- Kommenttien joukossa on monta kiinnostavaa näkökulmaa ja detaljia. -
Siinä missä suomalaiset kommentoijat heijastelevat plagioinnin ja vilpin taustalle niitä käytäntöjä, joita Suomen Akatemia, opetusministeriö, yliopistot ja ammattikorkeakoulut toteuttavat, brittien keskustelu kääntyy hyvin nopeasti ulkomaalaisvastaisuudeksi. Nimimerkki Iondinium toteaa vilppiongelman johtuvan ulkomaalaissita opiskelijoista ja lataa keskusteluun arvionsa, jonka mukaan 99% vilpistä on ulkomaalaisten opiskelijoiden tekemää. Keskustelu vilkastuu, vastakkaisia näkemyksiä esitetään, mutta vaikka Iondinium saa monta kriittistä kommenttia hän ei peräydy väitteestään. Poliitikkojen toiminta otetaan esille myös brittikeskustelussa (cheating politicians). Ja sitten siirrytään keskustelemaan siitä, mitä tapahtui kun polytechnic-opistoista tuli muka-yliopistoja: taso laski. Ylipäätään keskustelijoiden mukaan opiskelijoiden taso Britanniassa on hyvin huono. Huonoa on myös keskustelupalstalle kirjoittajien kieli, kun he äityvät nälvimään toisiaan kirjoitus- ja kielioppivirheistä.
Mitä vilppiä yliopisto-opiskelussa sitten voi tehdä, tässäpä listaa:
- erilaisten tehtävien, esseiden ja opinnäytetöiden plagiointi
- Wikipediasta kopiointi (mainittu ihan omana vilpin muotonaan)
- esiintyminen jonain toisena henkilönä (tekee tentin toisen puolesta)
- yritys vaikuttaa opettajaan epäsovinnaisella tavalla (hmm...)
- useampi opiskelija palauttaa samanlaisen tehtävän (samanlaisilla virheillä)
- käyttää tentissä apuna MP3-soittimelle tallennettuja muistiinpanoja (kätevää)
- kirjoittaa tenttivastaukset kotona ja salakuljettaa ne valvottuun tenttitilaisuuteen (varmaan kysymykset tiedossa ennakkoon)
- ottaa tenttitilaisuudessa vastaan tietoja puhelimella
- puhelin muistiinpanoineen on jemmassa vessassa, ja opiskelija hakee tiedot vessatauolla ja kirjoittaa ne vessapaperille (huh, monimutkaista ja aikaa vievää:)
- ohjaajan allekirjoituksen väärentäminen arviointipaperiin
- ostoksilla käynti eli valmiiden tehtävien ja opinnäytetöiden ostaminen "paperitehtaista" (paper-mills, internet-based essay-writing companies)
Brittitapaan kyselyn tulokset on julkistettu taulukossa, josta voitte katsoa suosikkiylipistonne ilmoittamat vilppilukemat. Enimmillään yliopistoissa on ollut 700-800 käsiteltyä vilppitapausta yhden lukuvuoden aikana. The Telegraphin mukaan nyt ilmoitetut 17000 yliopistotasolla käsiteltyä opiskelijoiden tekemää vilppitapausta ovat vain räikeimmät tapaukset, ja opettajat käsittelevät lievemmät huijaukset ja huolimattomuudet kahden kesken opiskelijan kanssa. Kun tavalliset "red brick" yliopistot ovat ilmoittaneet keskimäärin muutamia satoja vilppitapauksia lukuvuodelta 2009-2010, arvostetuissa vanhoissa (traditional) yliopistoissa julkisivu on (melko) puhdas. Cambridgen yliopistossa vilppitapauksia on ollut vain yksi. Vertailukohteena on lukuvuosi 2005-2006, jolloin Cambridgessa ei ollut yhtään plagiointi- tai lahjustapausta. Oxfordin yliopistossa luvut ovat jo hieman korkeammat, 12 ilmoitettua tapausta lukuvuonna 2009-2010. Yli 800 tapausta ilmoittavat käsitelleensä seuraavat yliopistot: Greenwich (838), Sheffield Hallam (801), ja menköön mukaan vielä Kingston (799). Opiskelijamääriä tuossa taulukossa ei ilmoiteta, joten sen perusteella ilmoitetun vilpin määrää ei voi suhteuttaa yliopiston kokoon. Selkeää kuitenkin on, että suuria vilppimääriä ilmoittaneet yliopistot ovat sitoutuneet julkisuuteen ja ovat lähteneet käsittelemään ja ehkäisemään vilppiä avoimesti.
***
Ja ne kootut selitykset...
Helsingin Sanomien artikkeli brittiopiskelijoiden vilpillisyydestä on tätä kirjoittaessani tuottanut lukijoilta 29 kommenttia lehden keskustelupalstalle.
The Telegraph -lehden artikkelia puolestaan seuraa 217 lukijakommenttia.
Suomalaisissa kommenteissa mennään aluksi suoraan huipulle: professorit, poliitikot ja virkamiehet huijaavat eikä heille ole tästä seurauksia. Jari Vilenin tapaus kerrataan. Ei ole ihme että opiskelijat tekevät samaa. Kommentoijien mukaan työpaikkaa hakiessa ei tarvitse osoittaa osaamista, riittää että on hyvä tyyppi ja koska työpaikat hankitaan suhteilla niin ei haittaa vaikka todistus olisi hankittu plagioimalla. Vastakkaisia mielipiteitä esitetään. Ja esimerkiksi Kiinassa huijataan vielä enemmän. Yksi esittelee guttenplagwikin ja toinen kertoo miten plagionti alkaa jo alakoulusta. Plagiointiin puuttuvaa opettajaa odottavat vanhempien syytökset.
- Kommenttien joukossa on monta kiinnostavaa näkökulmaa ja detaljia. -
Siinä missä suomalaiset kommentoijat heijastelevat plagioinnin ja vilpin taustalle niitä käytäntöjä, joita Suomen Akatemia, opetusministeriö, yliopistot ja ammattikorkeakoulut toteuttavat, brittien keskustelu kääntyy hyvin nopeasti ulkomaalaisvastaisuudeksi. Nimimerkki Iondinium toteaa vilppiongelman johtuvan ulkomaalaissita opiskelijoista ja lataa keskusteluun arvionsa, jonka mukaan 99% vilpistä on ulkomaalaisten opiskelijoiden tekemää. Keskustelu vilkastuu, vastakkaisia näkemyksiä esitetään, mutta vaikka Iondinium saa monta kriittistä kommenttia hän ei peräydy väitteestään. Poliitikkojen toiminta otetaan esille myös brittikeskustelussa (cheating politicians). Ja sitten siirrytään keskustelemaan siitä, mitä tapahtui kun polytechnic-opistoista tuli muka-yliopistoja: taso laski. Ylipäätään keskustelijoiden mukaan opiskelijoiden taso Britanniassa on hyvin huono. Huonoa on myös keskustelupalstalle kirjoittajien kieli, kun he äityvät nälvimään toisiaan kirjoitus- ja kielioppivirheistä.
1.3.2011
Kieltäminen, anteeksipyyntö, eroaminen - zu Guttenberg otsikoissa
Tänään tuli maailmalle näkyväksi se, että ainakin Saksassa plagiointiin suhtaudutaan vakavasti. Plagioinnnista ei (aina) selviäkään pelkällä teon kieltämisellä ja plagiointiepäilyjen esittäjien mitätöimisellä. Plagiointi ja plagioinnin toteamisyritykset saivat tänään enemmän julkisuutta kuin koskaan aiemmin.
Karl-Theodor zu Guttenberg luopui viime viikolla tohtorin arvostaan ja erosi tänään puolustusministerin virastaan. Näin (tiede)maailma sai yhden esimerkin ja ennakkotapauksen siitä, että plagioija onkin itse vastuussa tekosistaan ja plagioinnilla on myös seuraamuksia.
Uutinen zu Guttenbergin erosta levisi Saksasta nopeasti läpi Euroopan ja USAn (ainakin). Plagiointiepäilyjen esiintullessa Wikipedia esitteli zu Guttenbergia ja hänen yksityisiä ja julkisia saavutuksiaan laajoissa artikkeleissa saksaksi ja englanniksi. Nyt myös suomenkieliseen Wikipediaan ilmestyi artikkeli, tänään entiseksi Saksan puolustusministeriksi muuttuneesta zu Guttenbergistä.
Tänään ilmestyneiden lehtiartikkeleiden mukaan zu Guttenbergin voimat loppuivat. Esimerkiksi New York Times siteeraa zu Guttenbergia näin: “Olen aina ollut valmis taistelemaan, mutta nyt on pakko myöntää että raja tuli vastaan". Vielä viime viikolla uskottiin, että zu Guttenberg selviää plagioinnistaan anteeksipyynnöllä ja Angela Merkelin tuella, mutta saksalaiset tieteentekijät eivät olleet tähän menettelyyn tyytyväisiä. He kokosivat viime viikonloppuna yli 20 000 nimeä avoimeen kirjeeseen, joka oli osoitettu liittokanslerille. Kirjeen allekirjoittaneet totesivat, että Merkelin tuki zu Guttenbergin plagioinnille ja plagioinnin julkinen vähättely oli kaikkien rehellisten tutkijoiden pilkkaamista. Koko kirjeen voit lukea täältä, Debora Weber-Wulffin blogista.
Tänään Debora Weber-Wulff kirjoittaa blogissaan otsikolla Dismissed!. Otsikko viittaa Saksan tv:n nyt illalla lähettämään erikoisuutislähetykseen zu Guttenbergin erosta. Lähetys oli otsikoitu sanalla "Weggetreten!", joka Weber-Wulffin mukaan on saksan kielessä armeijasanastoa ja tarkoittaa hylkäämistä, erottamista. Erottamistulkinta oli tehty, vaikka zu Guttenberg oli kutsunut lehdistön koolle tänään aamupäivällä ja ilmoittanut itse eroavansa. zu Guttenbergin mukaan hän ei niinkään eroa painostuksen vuoksi, vaan siksi, että puolustusministerinä hän ajattelee armeijaa ja ettei armeijan tarvitsisi kärsiä tästä ikävästä jutusta...
The Economist on otsikoinut zu Guttenbergin eroa käsittelevän jutun otsikolla Teflon no more. Tänään tapahtunutta eroamista ei tässä artikkelissa pidetä uran loppuna. zu Guttenberg kiitti puheessaan kansaa laajasta tuesta, minkä ajatellaan johtavan kansan tuen säilymiseen ja zu Guttenbergin paluuseen ja uran uuteen nousuun muutaman vuoden sisällä.
- suattaa se olla niinnii vua suattaa se olla olematakkii -
Karl-Theodor zu Guttenberg luopui viime viikolla tohtorin arvostaan ja erosi tänään puolustusministerin virastaan. Näin (tiede)maailma sai yhden esimerkin ja ennakkotapauksen siitä, että plagioija onkin itse vastuussa tekosistaan ja plagioinnilla on myös seuraamuksia.
Uutinen zu Guttenbergin erosta levisi Saksasta nopeasti läpi Euroopan ja USAn (ainakin). Plagiointiepäilyjen esiintullessa Wikipedia esitteli zu Guttenbergia ja hänen yksityisiä ja julkisia saavutuksiaan laajoissa artikkeleissa saksaksi ja englanniksi. Nyt myös suomenkieliseen Wikipediaan ilmestyi artikkeli, tänään entiseksi Saksan puolustusministeriksi muuttuneesta zu Guttenbergistä.
Tänään ilmestyneiden lehtiartikkeleiden mukaan zu Guttenbergin voimat loppuivat. Esimerkiksi New York Times siteeraa zu Guttenbergia näin: “Olen aina ollut valmis taistelemaan, mutta nyt on pakko myöntää että raja tuli vastaan". Vielä viime viikolla uskottiin, että zu Guttenberg selviää plagioinnistaan anteeksipyynnöllä ja Angela Merkelin tuella, mutta saksalaiset tieteentekijät eivät olleet tähän menettelyyn tyytyväisiä. He kokosivat viime viikonloppuna yli 20 000 nimeä avoimeen kirjeeseen, joka oli osoitettu liittokanslerille. Kirjeen allekirjoittaneet totesivat, että Merkelin tuki zu Guttenbergin plagioinnille ja plagioinnin julkinen vähättely oli kaikkien rehellisten tutkijoiden pilkkaamista. Koko kirjeen voit lukea täältä, Debora Weber-Wulffin blogista.
Tänään Debora Weber-Wulff kirjoittaa blogissaan otsikolla Dismissed!. Otsikko viittaa Saksan tv:n nyt illalla lähettämään erikoisuutislähetykseen zu Guttenbergin erosta. Lähetys oli otsikoitu sanalla "Weggetreten!", joka Weber-Wulffin mukaan on saksan kielessä armeijasanastoa ja tarkoittaa hylkäämistä, erottamista. Erottamistulkinta oli tehty, vaikka zu Guttenberg oli kutsunut lehdistön koolle tänään aamupäivällä ja ilmoittanut itse eroavansa. zu Guttenbergin mukaan hän ei niinkään eroa painostuksen vuoksi, vaan siksi, että puolustusministerinä hän ajattelee armeijaa ja ettei armeijan tarvitsisi kärsiä tästä ikävästä jutusta...
The Economist on otsikoinut zu Guttenbergin eroa käsittelevän jutun otsikolla Teflon no more. Tänään tapahtunutta eroamista ei tässä artikkelissa pidetä uran loppuna. zu Guttenberg kiitti puheessaan kansaa laajasta tuesta, minkä ajatellaan johtavan kansan tuen säilymiseen ja zu Guttenbergin paluuseen ja uran uuteen nousuun muutaman vuoden sisällä.
- suattaa se olla niinnii vua suattaa se olla olematakkii -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
