Rahan ja tutkimustulosten välisestä ystävyydestä

Palaneen käryä on toimittaja Jaakko Lyytisen kirjoitus eilisessä Hesarissa, kirjoitus perustuu pitkälti Tieteessä tapahtuu -lehdessä juuri julkaistuun Heikki Hiilamon artikkeliin Historioitsijat tupakkateollisuuden palveluksessa.

Teksteissä sohaistaan kusiaispesää, kun ajatellaan ääneen yliopistossa tehtyjen tutkimusten tuloksien yhteyttä rahoittajan motiiveihin. Onko yliopistojen rahassa sittenkin eettinen ulottuvuus? Suomessahan olemme tottuneet kuulemaan tiedeinstituution edustajien vakuutteluja siitä, miten puhdasta ja vilpitöntä tiede ja tutkimukset meillä ovat. Yllä mainituissa teksteissä esitellään kahden (alun perin neljän) naisen nostamaa oikeusjuttua kahta tupakkayhtiötä vastaan Suomessa. Naiset olivat sairastuneet vakavasti poltettuaan kevytsavukkeita - mutta tiesivätkö naiset tupakoinnin aloittaessaan tupakoinnin vaarallisuudesta ja sen aiheuttamasta riippuvuudesta vai eivät? Asiaa selvitettiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, molemmissa naiset hävisivät kanteensa ja lopulta he vetäytyivät asian käsittelemisestä korkeimmassa oikeudessa. Oikeudenkäyntiä varten tupakkayhtiöiden asianajajat tilasivat Tampereen yliopiston historian laitokselta tutkimuksen siitä, miten hyvin Suomessa tunnettiin tupakoinnin riskejä 1900-luvulla. Hankkeen johtajana toimi professori Pertti Haapala, joka nykyisin on Tampereen yliopiston I vararehtori.

Pertti Haapala toimi myös tupakkayhtiöiden todistajana oikeudenkäynneissä. Tupakkayhtiöiden tilaama hanke oli nimetty Yleinen tietoisuus tupakoinnin terveysvaikutuksista Suomessa 1950-luvulta lähtien - mutta tieteen julkisuusperiaatteen vastaisesti hankkeesta ei ole julkaistu mitään tuloksia. Tupakkafirmat maksoivat tilaamastaan tutkimuksesta Tampereen yliopistolle 165 000 euroa. Tutkimuksen pohjalta professori Haapala kirjoitti 31-sivuisen raportin, joka on oikeudenkäyntien todistusaineistoa. Yliopiston saaman rahoituksen lisäksi Haapala sai tästä raportista palkkioksi 61 000 euroa. Haapala totesi todistajanlausunnossaan, että 1950-luvulla Suomessa tiedettiin laajasti tupakoinnin terveyshaitoista. Kaikki suomalaiset olivat hänen mukaansa kuulleet tupakoinnin vaarallisuudesta ja siitä, että tupakoinnin lopettaminen voi olla vaikeaa.

Lääkärilehdessä julkaistiin vuonna 2008, käräjäoikeuden käsittelyn aikoihin, artikkeli Tupakkayhtiöiden juristit tilasivat tutkimuksen. Tässä Ulla Järven kirjoittamassa artikkelissa ihmetellään tutkimustulosten salaamista ja tuodaan esille se ristiriita, mikä on Haapalan aiempien tutkimustulosten ja hänen tupakkaoikeudenkäyntiin laatimansa raportin välillä. Kun oikeudessa tuli esille, että kaikki tiesivät tupakoinnin vaarallisuudesta, Haapalan aiemmin vetämän hankkeen Terveyden edistäminen Suomessa 1900–2000: Ideologia, politiikka ja käytäntö tuloksissa päädyttiin erilaisiin arvioihin siitä, miten ihmiset ymmärsivät ja omaksuivat saamaansa terveyskasvatusta.

Lääkärilehden artikkelista ei pidetty. Hiilamo toteaa (s 32):
"Suomen Lääkärilehden kerrottua Pertti Haapalan todistuksesta Helsingin käräjäoikeudessa tutkimuseettiselle neuvostolle tehtiin nimetön kantelu Haapalan hankkeesta (Järvi 2008). Käytäntönsä mukaisesti tutkimuseettinen neuvottelukunta siirsi kantelun Tampereen yliopiston eettiseen toimikuntaan, jossa se ei johtanut toimenpiteisiin."

Yllä mainitun Tieteessä tapahtuu -lehden artikkelin kirjoittanut Heikki Hiilamo toimii KELAn tutkimusprofessorina, ja hän oli tupakkaoikeudenkäynnissä kantajien todistajana. Artikkelissaan hän käy läpi tupakkaoikeudenkäyntien historiaa ja tupakkayhtiöiden ja heidän asianajajiensa strategioita. Tupakkayhtiöiden piti ensin todistaa se, että tupakka ei ole vaarallista ja sitten se, että kaikkihan tiesivät vaarallisuudesta = valmistajat olivat tietämättömiä, mutta kuluttajat tiesivät = tupakka on turvallista myytäessä, mutta vaarallista ostamisen jälkeen. Nyt kävikin niin, että Haapalan lausunto oli kopio amerikkalaisissa tupakkaoikeudenkäyneissä käytetyistä, historian tutkijoilta pyydetyistä, tupakkateollisuutta tukeneista lausunnoista. "Haapalan lausunnossa toistuivat väitteet siitä, että kaikki suomalaiset olisivat tienneet tupakan terveyshaitoista jo paljon ennen lääketieteen asiantuntijoita. On epäselvää, miten suuri yleisö on voinut vakuuttua ennen tutkijoita tupakan terveysvaaroista, jos sen käsitykset kuitenkin pohjautuivat tieteelliseen tutkimukseen. Vielä 1950-luvun alussa monet lääkärit pitivät yskää tupakan suurimpana terveyshaittana. Suomessa etsittiin saunomisesta syytä keuhkosyövän yleistymiselle niinkin myöhään kuin 1960-luvun puolivälissä." (s 32)

Hiilamon artikkeli kannattaa lukea kokonaisuudessaan, se on paitsi hyvin kirjoitettu myös hyvin informatiivinen. Tästä artikkelista luin esimerkiksi USAssa tuomari Gladys Kesslerin tekemästä, voimaan jäävästä päätöksestä: "tupakkayhtiöt olivat luoneet ja ylläpitäneet salaliittoa, jolla kuluttajia ja viranomaisia oli harhautettu savukkeiden terveysvaaroista" (s 29). Lisäksi opin uuden käsitteen agnotologia, josta saankin hyvän käsitteen kuvaamaan tiedeyhteisön suhtautumista vilppiin ja plagiointiin.

Kiitos Heikki Hiilamo ja Tieteessä tapahtuu -lehti hyvästä artikkelista!