Kiitos aktiivisille blogini lukijoille palautteesta ja juttuvinkeistä
vuonna 2011!
Tänä syksynä olen kirjoittanut hieman aiempaa vähemmän,
mutta se ei suinkaan johdu kiinnostukseni hiipumisesta tähän aiheeseen,
päinvastoin! Monta mielenkiintoista tapahtumaa ja vilppiä on tiedossa ja
"tutkinnassa" ja julkaisen niistä kirjoituksia, kunhan saan tilaa
päiviini näiltä muilta, elämässä hieman tätäkin aihetta tärkeämmiltä
tehtäviltä.
Vuoden 2011 merkittävin plagiointitapaus oli Saksan puolustusministeri zu Guttenbergin väitöskirjan paljastuminen plagiaatiksi. Tapaus johti myös monen muun saksalaisen väitöskirjan uudelleen tarkasteluun ja hylkäämiseen. Saksan plagiointitutkija Debora Weber-Wulffin blogia Copy, Shake and Paste seuraamalla pysytte ajan tasalla Saksan ja Keski-Euroopan tiedemaailman plagiointiuutisista.
Onko Suomessa ollut plagiointia vuonna 2011? Täytyy malttaa hetki ja odottaa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan katsausta vuoteen 2011, TENKin toimintakertomukseenhan on sitten kirjattu oliko Suomessa yhtään vilppitapausta vuonna 2011. Vuoden 2010 toimintakertomuksesta selviää, että vuonna 2010 Suomessa oli yhteensä seitsemän vilppiepäilyä, joista viisi todettiin aiheettomiksi. Tässäpä Suomen tulokset vuodelta 2010:
"...tutkimusorganisaatiot ilmoittivat TENKille yhteensä seitsemästä hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilystä. Epäilyt selvitettiin siinä organisaatiossa, johon epäilyn alainen tutkimus oli tekeillä tai tehty. Näistä viidessä tapauksessa ei HTK-loukkausta todettu. Yhdessä tapauksessa todettiin vilppi, nimittäin luvaton lainaaminen eli plagiointi. Yhden ilmoitetun plagiointitapauksen käsittely oli vielä kesken joulukuussa 2010."
Vuonna 2010 Suomen tiede- ja korkeakoulumaailmassa oli siis yksi vilppitapaus, ja tästä juolahtikin mieleen Liisa Räsäsen kirjoittama fiktiivinen kertomus Tieteen integriteetin puolustajat. Tieteen integriteetin puolustamisesta voi kirjoittaa myös huumorin avulla, käykäähän lukemassa!
31.12.2011
27.12.2011
"Poliisipomon" lisensiaattitutkinto korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi
Iltalehti kirjoitti 20.12.2011 otsikolla Poliisipomon vilppi vihdoin oikeuteen. Juttu käsittelee Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ilmennyttä plagiointitapausta, josta kirjoitin täällä blogissa alkuvuodesta 2011 (Plagiaatti oikeustieteen alalla). Nyt oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Mähönen on kertonut Iltalehdelle, että tiedekunta jättää korkeimmalle hallinto-oikeudelle "ylimääräisen muutoksenhaun vielä ennen joulua". Kyseessä on tapaus, joka tuli ilmi kesällä 2009, eli muutoksenhakuun lähdetään kaksi ja puoli vuotta plagioinnin toteamisen jälkeen. Turun yliopisto "pyytää KHO:ta purkamaan tiedekuntaneuvoston aiemman päätöksen, jolla
helsinkiläisen ylikomisarion plagioinniksi paljastunut lisensiaattityö
hyväksyttiin. Samalla se pyytää, että annettu oikeustieteen
lisensiaattitutkinto mitätöidään."
Näin siis toimii Turun yliopisto tutkinnon purkamisasiassa. Itä-Suomen yliopisto sen sijaan mitätöi Tatjana Degenhardtin väitöskirjan ja tohtorin tutkinnon tiedekuntaneuvoston kokouksen tekemällä päätöksellä, ks. Plagiointitutkija 23.7.2011. Mikähän tässä on "oikea" tapa toimia, uskoako oikeustieteen oppineita vai luonnontieteilijöitä/metsätieteilijöitä? Uskotaanko ja seurataanko jatkossa Turun yliopistoa vai Itä-Suomen yliopistoa?
Kolmas tapa toimia on olla toimimatta ja noudattaa uskomusta, että kun opintosuoritus on hyväksytty niin asiaa ei voi enää muuksi muuttaa. Helsingin yliopistossa kerran yksi väitöskirja hyväksyttiin, sitten hylättiin, ja sitten hyväksyttiin, ja sitten todettiin että jos haluaa hylätä niin pitää hylätä viimeistään väitöstilaisuudessa, muuten se ei ole mahdollista.Tämä tapahtui aikana ennen tämän blogin syntyä eikä minulla ole tietoa miksi tätä Prycen väitöskirjaa ei olisi haluttu hyväksyä. Tässä linkki asiaa koskevaan MTVn uutiseen: Helsingin yliopisto hyväksyi hylätyn väitöskirjan.
- Ota näistä selvää -
Näin siis toimii Turun yliopisto tutkinnon purkamisasiassa. Itä-Suomen yliopisto sen sijaan mitätöi Tatjana Degenhardtin väitöskirjan ja tohtorin tutkinnon tiedekuntaneuvoston kokouksen tekemällä päätöksellä, ks. Plagiointitutkija 23.7.2011. Mikähän tässä on "oikea" tapa toimia, uskoako oikeustieteen oppineita vai luonnontieteilijöitä/metsätieteilijöitä? Uskotaanko ja seurataanko jatkossa Turun yliopistoa vai Itä-Suomen yliopistoa?
Kolmas tapa toimia on olla toimimatta ja noudattaa uskomusta, että kun opintosuoritus on hyväksytty niin asiaa ei voi enää muuksi muuttaa. Helsingin yliopistossa kerran yksi väitöskirja hyväksyttiin, sitten hylättiin, ja sitten hyväksyttiin, ja sitten todettiin että jos haluaa hylätä niin pitää hylätä viimeistään väitöstilaisuudessa, muuten se ei ole mahdollista.Tämä tapahtui aikana ennen tämän blogin syntyä eikä minulla ole tietoa miksi tätä Prycen väitöskirjaa ei olisi haluttu hyväksyä. Tässä linkki asiaa koskevaan MTVn uutiseen: Helsingin yliopisto hyväksyi hylätyn väitöskirjan.
- Ota näistä selvää -
11.12.2011
45 minuuttia: valetutkinnoista ja plagioinnista
Tänä syksynä MTV:n 45 minuuuttia paneutui toisenkin kerran korkeakoulutuksen laatukysymyksiin, kun ohjelmassa käsiteltiin 16.11.2011 valetutkintoja valelääkärikohun innoittamana. Toimittaja Tuula Malinin laatimassa ohjelmassa Väärät tohtorit ja valemaisterit käsitellään valetutkintojen ongelmaa kahdesta eri näkökulmasta, eli kyseessä voi olla 1) valeyliopiston antama todistus tai 2) oikean yliopiston väärennetty todistus. Molempia saa rahalla, ja molempia saa tilata netin kautta. Ohjelman loppupuolella siirrytään käsittelemään plagiointia Suomen korkeakouluissa.
Aluksi ohjelmassa paneudutaan tohtorin ja maisterin tutkinnot "etäopiskellen" hankkineen Shaukat Anjamin näkemyksiin tutkinnoistaan, kun toimittaja "kävi tapaamassa kasvatustieteen valetohtoria". Anjam kertoo että hänellä ei ole väitöskirjastaan kopiota, "se on laitettu sinne". Anjam sanoo ettei ole tehnyt mitään väärää ja sen takia pystyy rauhallisesti keskustelemaan asiasta toimittajankin kanssa. Ohjelmassa vieraillaan netissä toimivan University of Berkleyn sivuilla ja sanotaan että tohtorin tutkinnon saa 2500 eurolla (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 3.9.2011, 21 vuotta rehtorina - tohtorin tutkinto olikin ostettu).
Ohjelman toinen teema on plagiointi. Toimittajan mukaan "Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ollaan entistä huolestuneempia plagioinnin lisääntymisestä. Harjoitustöitä, esseitä ja oppinnäytetöitä otetaan surutta omiin nimiin alalla kuin allalla." Olen itse samaa mieltä toimittajan kanssa, mutta tällainen näkemys on aika tavalla ristiriidassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan esittämien "virallisten" näkemysten kanssa. Eihän TENKin useiden lausuntojen mukaan Suomessa juurikaan ole plagiointia - ei sen puoleen ole tutkimusvilppiäkään, siis TENKin mukaan. Ohjelmassa kuitenkin esitetään, miten jotkut yliopistot ovat alkaneet hankkia välineitä tekstivarkaiden paljastamiseksi. (Tätä samaa teemaa pohdin kirjoituksessani Plagiointia Suomen korkeakouluissa?) Nyt ohjelmassa todetaan että on paljastunut esimerkiksi tekstin kopiointia Wikipediasta, ja ohjelmaan haastatellun, Tampereen yliopiston Mikko Markkolan mukaan plagiaatintunnistimen antama näyttö plagioinnista on näin ollen kiistaton.
Ohjelmassa mainitaan Carl Öhmanin ja Jari Vilenin tapaukset (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 31.12.2009 Tapaukset Jari Vilen ja Carl Öhman) ja Pauliina Takalan tapaus (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 3.9.2010 Onko sitä sittenkin?). Takalan teksti oli käytetty Urkund-ohjelmassa ja silloin oli havaittu lähdeviitteiden puuttuminen. Ohjelmaan haastateltu Jyväskylän ammattiokorkeakoulun eettisen toimikunnan puheenjohtaja Eila Latvala vetoaa Urkundin ehdottomuuteen, "kun tää ajetaan Urkundilla tää teksti ja sieltä tulee vastaus niin sehän on kiistaton asia, se on silloin plagioinnista kysymys".
Ohjelmaan haastatellut korkeakoulujen edustajat siis luottavat Urkundiin plagiointinäytön hankkimisessa. Näkemys on kuitenkin yksipuolinen ja ongelmallinen: ensinnäkin Urkund -järjestelmä - samoin kuin mikä tahansa muu plagiaatintunnistin - tunnistaa vain osan sähköisesti julkaistuista teksteistä (ks myös Plagiointitutkijan teksti tämän vuoden tammikuussa: Miten hyvin sähköiset plagiaatintunnistimet toimivat?). Toiseksi, plagiaatintunnistimia on helppo hämätä tekstiä muuntelemalla. Kolmanneksi, mikään sähköinen plagiaatintunnistin ei voi tunnistaa kirjallisista lähteistä kopiointia. Korkeakoulujen kirjastot ovat pullollaan vain paperimuodossa julkaistuja tekstejä, joiden kopiointi jää huomaamatta jos luotetaan vain sähköiseen plagiaatintunnistimeen. Kannattaa pitää mielessä että kyllä plagioida osattiin ennen tekstien sähköistymistäkin:) Jos opiskelijan tekstissä on vaikkapa runsaasti vanhoja lähteitä niin lukija saattaa alkaa miettiä koko tekstin alkuperää.
Täällä Plagiointitutkijan blogissa olen kirjoittanut aiemmin myös kolmannesta tavasta hankkia valetutkinto, 3) teetetään opintosuoritukset ulkopuolisella henkilöllä (ks esimerkiksi 21.10.2009 Osta essee, osta opinnäytetyö tai Apua Nursing -opintoihin 4.9.2010). Eritasoisia opinnäytetöitä väitöskirjaan saakka kirjoitutetaan ja teksti ostetaan ulkopuolisilta henkilöiltä. Opinnäytetyön tai väitöskirjan voi tilata netistä tai sitten voi sopia muuten vaan kirjoittajan kanssa tekstin aiheesta ja tasosta ja valmiista tekstistä maksettavasta sopivasta summasta. Tekstin ostettuaan opin(näytetyön) ostanut voi mennä esittelemään "työtään" seminaariin tai väitöstilaisuuteen ja hupsista vaan, tutkinto on koht' sillään valmis ja todistus kädessä. Ostettuun teokseen kannattaa ostajan toki tutustua sen verran, että tietää mitä on "kirjoittanut" ja "käyttänyt lähteenä" jotta osaa vakuuttaa kuulijat ja tarkastajat omasta "osaamisestaan". Muutenhan joku ilkeämielinen tarkastaja voi epäillä tekstin aitoutta ja esittää hankalia kysymyksiä, joihin valmistautumaton opiskelija ei osaakaan vastata...
Aluksi ohjelmassa paneudutaan tohtorin ja maisterin tutkinnot "etäopiskellen" hankkineen Shaukat Anjamin näkemyksiin tutkinnoistaan, kun toimittaja "kävi tapaamassa kasvatustieteen valetohtoria". Anjam kertoo että hänellä ei ole väitöskirjastaan kopiota, "se on laitettu sinne". Anjam sanoo ettei ole tehnyt mitään väärää ja sen takia pystyy rauhallisesti keskustelemaan asiasta toimittajankin kanssa. Ohjelmassa vieraillaan netissä toimivan University of Berkleyn sivuilla ja sanotaan että tohtorin tutkinnon saa 2500 eurolla (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 3.9.2011, 21 vuotta rehtorina - tohtorin tutkinto olikin ostettu).
Ohjelman toinen teema on plagiointi. Toimittajan mukaan "Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ollaan entistä huolestuneempia plagioinnin lisääntymisestä. Harjoitustöitä, esseitä ja oppinnäytetöitä otetaan surutta omiin nimiin alalla kuin allalla." Olen itse samaa mieltä toimittajan kanssa, mutta tällainen näkemys on aika tavalla ristiriidassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan esittämien "virallisten" näkemysten kanssa. Eihän TENKin useiden lausuntojen mukaan Suomessa juurikaan ole plagiointia - ei sen puoleen ole tutkimusvilppiäkään, siis TENKin mukaan. Ohjelmassa kuitenkin esitetään, miten jotkut yliopistot ovat alkaneet hankkia välineitä tekstivarkaiden paljastamiseksi. (Tätä samaa teemaa pohdin kirjoituksessani Plagiointia Suomen korkeakouluissa?) Nyt ohjelmassa todetaan että on paljastunut esimerkiksi tekstin kopiointia Wikipediasta, ja ohjelmaan haastatellun, Tampereen yliopiston Mikko Markkolan mukaan plagiaatintunnistimen antama näyttö plagioinnista on näin ollen kiistaton.
Ohjelmassa mainitaan Carl Öhmanin ja Jari Vilenin tapaukset (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 31.12.2009 Tapaukset Jari Vilen ja Carl Öhman) ja Pauliina Takalan tapaus (ks myös Plagiointitutkijan teksti aiheesta 3.9.2010 Onko sitä sittenkin?). Takalan teksti oli käytetty Urkund-ohjelmassa ja silloin oli havaittu lähdeviitteiden puuttuminen. Ohjelmaan haastateltu Jyväskylän ammattiokorkeakoulun eettisen toimikunnan puheenjohtaja Eila Latvala vetoaa Urkundin ehdottomuuteen, "kun tää ajetaan Urkundilla tää teksti ja sieltä tulee vastaus niin sehän on kiistaton asia, se on silloin plagioinnista kysymys".
Ohjelmaan haastatellut korkeakoulujen edustajat siis luottavat Urkundiin plagiointinäytön hankkimisessa. Näkemys on kuitenkin yksipuolinen ja ongelmallinen: ensinnäkin Urkund -järjestelmä - samoin kuin mikä tahansa muu plagiaatintunnistin - tunnistaa vain osan sähköisesti julkaistuista teksteistä (ks myös Plagiointitutkijan teksti tämän vuoden tammikuussa: Miten hyvin sähköiset plagiaatintunnistimet toimivat?). Toiseksi, plagiaatintunnistimia on helppo hämätä tekstiä muuntelemalla. Kolmanneksi, mikään sähköinen plagiaatintunnistin ei voi tunnistaa kirjallisista lähteistä kopiointia. Korkeakoulujen kirjastot ovat pullollaan vain paperimuodossa julkaistuja tekstejä, joiden kopiointi jää huomaamatta jos luotetaan vain sähköiseen plagiaatintunnistimeen. Kannattaa pitää mielessä että kyllä plagioida osattiin ennen tekstien sähköistymistäkin:) Jos opiskelijan tekstissä on vaikkapa runsaasti vanhoja lähteitä niin lukija saattaa alkaa miettiä koko tekstin alkuperää.
Täällä Plagiointitutkijan blogissa olen kirjoittanut aiemmin myös kolmannesta tavasta hankkia valetutkinto, 3) teetetään opintosuoritukset ulkopuolisella henkilöllä (ks esimerkiksi 21.10.2009 Osta essee, osta opinnäytetyö tai Apua Nursing -opintoihin 4.9.2010). Eritasoisia opinnäytetöitä väitöskirjaan saakka kirjoitutetaan ja teksti ostetaan ulkopuolisilta henkilöiltä. Opinnäytetyön tai väitöskirjan voi tilata netistä tai sitten voi sopia muuten vaan kirjoittajan kanssa tekstin aiheesta ja tasosta ja valmiista tekstistä maksettavasta sopivasta summasta. Tekstin ostettuaan opin(näytetyön) ostanut voi mennä esittelemään "työtään" seminaariin tai väitöstilaisuuteen ja hupsista vaan, tutkinto on koht' sillään valmis ja todistus kädessä. Ostettuun teokseen kannattaa ostajan toki tutustua sen verran, että tietää mitä on "kirjoittanut" ja "käyttänyt lähteenä" jotta osaa vakuuttaa kuulijat ja tarkastajat omasta "osaamisestaan". Muutenhan joku ilkeämielinen tarkastaja voi epäillä tekstin aitoutta ja esittää hankalia kysymyksiä, joihin valmistautumaton opiskelija ei osaakaan vastata...
6.12.2011
45 minuuttia: pätkä plagioinnista
MTVn ajankohtaisohjelma 45 minuuttia käsitteli 9.11.2011 tieteellistä vilppiä ja plagiointia, kun se otti esille Saksan poliitikkojen väitöskirjojen epäselvyydet. Valetohtoriksi kopioimalla (tämä linkki on Youtubessa julkaistuun 5 min kestävään klippiin) kertoo eniten Karl Theodor zu Guttenbergin väitöskirjasta ja se paljastumisesta plagiaatiksi, mutta ohjelmassa viitataan myös muihin paljastuneisiin tapauksiin. Saksan "plagiointilanteesta" pääsette ajan tasalle seuraamalla Copy, Paste and Shake -blogia, johon olen täällä blogissani jo useamman kerran viitannut.
45 minuuttia on haastatellut ohjelmaan mediaprofessori Debora Weber-Wulffia, hän on siis tuon edellä mainitun blogin ylläpitäjä, ja Martin Heidingsfelderiä, joka on kehittänyt VroniPlag-järjestelmää. VroniPlag on wikipalvelu, jossa on tarkasteltu saksalaisten poliitikkojen väitöskirjojen sisältämää plagiointia. Asiasta kiinnostuneet netin käyttäjät voivat jättää wikiin tietonsa ja näyttönsä kunkin tarkasteltavana olevan asiakirjan sisältämästä plagioinnista. Saksankielisellä VroniPlagia käsittelevällä Wikipedia-sivustolla on kooste 16 tarkastellusta väitöskirjasta, ja niiden sisältämä plagiointi on kuvattu prosenttiosuutena. Monen poliitikon väitöskirja on näin osoitettu plagiaatiksi, mikä on johtanut väitöskirjan ja tohtorin tutkinnon mitätöimiseen.
Haastattelussa Martin Heidingsfelder toteaa sen, mitä maalaisjärkikin sanoo: "He ovat itse päättäneet väitellä ja plagioida. Omista virheistä on myös vastattava. Meitä väärinkäytösten paljastajia he eivät voi tässä kohdin syyttää. Vastuu on tekijöillä itsellään."
45 minuuttia on haastatellut ohjelmaan mediaprofessori Debora Weber-Wulffia, hän on siis tuon edellä mainitun blogin ylläpitäjä, ja Martin Heidingsfelderiä, joka on kehittänyt VroniPlag-järjestelmää. VroniPlag on wikipalvelu, jossa on tarkasteltu saksalaisten poliitikkojen väitöskirjojen sisältämää plagiointia. Asiasta kiinnostuneet netin käyttäjät voivat jättää wikiin tietonsa ja näyttönsä kunkin tarkasteltavana olevan asiakirjan sisältämästä plagioinnista. Saksankielisellä VroniPlagia käsittelevällä Wikipedia-sivustolla on kooste 16 tarkastellusta väitöskirjasta, ja niiden sisältämä plagiointi on kuvattu prosenttiosuutena. Monen poliitikon väitöskirja on näin osoitettu plagiaatiksi, mikä on johtanut väitöskirjan ja tohtorin tutkinnon mitätöimiseen.
Haastattelussa Martin Heidingsfelder toteaa sen, mitä maalaisjärkikin sanoo: "He ovat itse päättäneet väitellä ja plagioida. Omista virheistä on myös vastattava. Meitä väärinkäytösten paljastajia he eivät voi tässä kohdin syyttää. Vastuu on tekijöillä itsellään."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
