Opiskelija vs korkeakoulu Ruotsissa

Ruotsissa Högskoleverket on nyt julkaissut oikeuspäätöksiä, joissa on käsitelty korkeakouluopiskelijoiden tekemiä valituksia heitä koskevista päätöksistä, joissa heitä on päädytty rankaisemaan opiskeluvilpistä. Näistä tapauskuvauksista luin ensinnäkin sen, mitä ruotsalaisessa korkekoulutuksessa pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei, ja toiseksi myös sitä, miten korkeakouluissa suoritettavien tutkintojen laatua varmistetaan.

Raportissa Disciplinärenden 2011 vid universitet och högskolor esitetään viiden tapauksen asiakirjat, joista voi lukea millaisia päätöksiä eri oikeusasteet ovat tehneet opiskelijan (asianajajansa välityksellä) tekemiin valituksiin. Opiskelijat ovat pitäneet saamaansa kurinpitomenettelyä epäoikeudenmukaisena; valituksissa opiskelijat käyttävät perusteluna sitä, että he eivät ole tienneet kyseessä olevan opiskeluvilppi. Oikeuspäätösten mukaan opiskelijan tulee kuitenkin olla tietoinen esimerkiksi jo vuoden opiskelun jälkeen niistä säädöksistä, jotka velvoittavat kaikkia opiskelijoita toimimaan eettisesti ja noudattamaan asetettuja sääntöjä korkeakouluopintojen aikana. Esitellyistä tapauksista kolme ensimmäistä käsittelee opiskelijan tekemää tenttivilppiä ja kaksi plagiointia. Esittelen tässä ensin kaksi päätöstä, joissa käsitellään opiskelijoiden tekemää plagiointia ja plagiointiin suhtautumista Ruotsin korkeakouluissa ja oikeuslaitoksessa, ja näiden jälkeen kuvaan muut raportissa esitellyt vilppitapaukset.

Plagiointicaset:

Sivuilla 50-66 esitetään päätös Dom Kammarrätten i Stockholm 2011-11-21 (Mål nr 6151-10). Tässä on kyseessä mielenkiintoinen tapaus, jossa kaikki kolme ryhmätyöhön osallistunutta erotettiin korkeakoulusta plagioinnin takia. Yksi erotetuista koki erottamisen vääryytenä itseään kohtaan, kun hän koki että muut plagioivat, mutta hän itse oli syytön. Opiskelija erotettiin neljäksi viikoksi. Opiskelija valitti hallinto-oikeuteen (förvaltningsrätten), joka hylkäsi valituksen. Oikeuden päätöksen mukaan  oli kiistatonta, että opiskelija oli yhdessä kahden muun opiskelijan kanssa laatinut kirjallisen raportin, jossa oli isoja osioita plagioitua tekstiä. Valituksen tehneen opiskelijan kirjoittamassa tekstiosiossa oli enneminkin kyse huonosta tekstistä kuin yrityksestä erehdyttää lukijaa. Vaikka työssä oli kolme tekijää, siinä oli yhteinen johdanto ja yhteinen lopetuskappale. Näin ollen kaikki kolme opiskelijaa vastaavat tekstistä yhdessä. Lääninoikeus piti hyvin selkeänä sitä, että opiskelija osallistumalla ryhmätyöhön oli toiminut tavalla, jota pidetään opiskeluvilppinä (harhautus koetilanteessa, vilseledande vid examination). Tuomiosta valitettiin Tukholman valitusoikeuteen (Kammarrätten i Stockholm), jonka mukaan sillä, miten opiskelija kirjoitti omaa erillistä osuuttaan työssä, ei ollut merkitystä. Pääkysymys oli se, että onko jokainen kirjoittaja vastuussa vilpistä tekstissä, joka on esitetty yhteisesti kirjoitetuksi. Valitusoikeus katsoi, että opiskeltava aihe oli uusi ja tuntematon kaikille kolmelle tekijälle, ryhmätyö tehtiin alle viikossa ja opiskelijoilla oli vankka koulutustausta. Tässä tilanteessa valituksen tehneen opiskelijan olisi pitänyt ymmärtää kysyä, miten muut olivat tehneet omat osionsa ja oliko tekstissä käytetty asinmukaisia lähdeviittauksia. Opiskelijan on täytynyt olla tietoinen, että raportti oli tehty kielletyllä tavalla. Valitus hylättiin.

Toinen plagiointia käsittelevän, oikeuskäsittelyyn menneen tapauksen kuvaus ja oikeuden asiakirjat ovat raportin sivuilla 67- 71: Dom Förvaltningsrätten i Härnösand 2012-08-22 (Mål nr 2121-12).
Korkeakoulu erotti opiskelijan 12 viikon ajaksi sen jälkeen, kun opiskelija palautti arvioitavaksi harjoitustyön, joka sisälsi runsaasti plagioitua tekstiä. Tekstissä ei esitetty, mikä tekstin alkuperä oli.

Hallinto-oikeus totesi, että suuria osioita (yhteensä 56 prosenttia) opiskelijan esittämästä harjoitustyöstä oli samankaltaista tekstiä kuin muissa lähteissä. Opiskelija ei ollut viitannut näihin lähteisiin. Hallinto-oikeus katsoi, että opiskelijan on täytynyt tietää, että teksti oli samaa kuin muualla julkaistuissa teksteissä. Opiskelija oli jo opiskellut pitkään ja hänen tuli olla tietoinen yliopiston ohjeista ja siitä, ettei tällaista tekstiä saa esittää omissa nimissään ilman viittauksia käytettyihin lähteisiin. Opiskelijan saama rangaistus oli asianmukainen ja erottamisen kesto sopiva suhteessa opiskelijan tekemään vilppiin. Valitus hylättiin.

Kolme tapausta, joissa opiskelija syyllistyi tenttivilppiin:

Ensimmäinen oikeuspäätös on esitelty raportin sivuilla 13-22. Kyseessä on Dom Kammarrätten i Sundsvall 2009-07-08 (Mål nr 3723-08). Opiskelija erotettiin kuudeksi viikoksi sen jälkeen kun hänellä oli mukana luvatonta materiaalia kirjallisessa kuulustelussa (tentissä). Opiskelija valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen (länsrätten), joka hylkäsi valituksen. Oikeuden (länsrätten, nykyisin förvaltningsrätten) päätöksestä valitettiin valitusoikeuteen (kammarrätten), joka myös hylkäsi valituksen. Valitusoikeuden mielestä opiskelijan tulee olla selvillä tenttitilaisuutta koskevista yleisistä säädöksista vuoden opiskelun jälkeen. Tässä tilanteessa opiskelijan katsottiin osoittaneen välinpitämättömyyttä niitä sääntöjä kohtaan, jotka määrittävät mitä tentissä saa olla mukana ja mitä ei. Niinpä opiskelijan katsottiin tietoisesti syyllistyneen vilppiin ja oppilaitoksella oli perusteet erottaa opiskelija kuudeksi viikoksi. Opiskelijan valitus hylättiin.


Toinen samankaltainen oikeustapaus esitellään raportin sivuilla 23-29:  Dom Förvaltningsrätten i Falun 2010-10-25 (Mål nr 4379-10). Oppilaitos erotti opiskelijan kuudeksi viikoksi sen jälkeen kun hänellä oli mukana luvatonta materiaalia kirjallisessa kuulustelussa (tentissä). Päätöksestä valitettiin hallinto-oikeuteen (förvaltningsrätten), joka totesi, että opiskelijoita oli useissa yhteyksissä informoitu siitä, mitkä apuvälineet ovat sallittuja tenttitilanteessa. Kyseinen opiskelija oli osallistunut samankaltaiseen tenttitilanteeseen aikaisemminkin ja hänen oli tullut huomioida annettu informaatio jo silloin. Niinpä oikeus katsoi opiskelijan osoittaneen välinpitämättömyyttä, kun hän ei huomioinut onko hänen mukanaan ollut apuväline sallittu vai ei.  Tästä syystä korkeakoulun oli syytä erottaa opiskelija. Erottamisen kesto oli asianmukainen. Opiskelijan valitus hylättiin.

Ja viimeisenä mielenkiintoinen, kolme oikeusastetta läpikäynyt tapaus: Sivuilla 30-49 esitellään asiakirjat tapauksesta Dom Regeringsrätten 2010-01-28 (Mål nr 5845-07, RÅ 2010 ref. 6). Opiskelijalla oli ollut mukanaan luvaton apuväline (taskulaskin) tentissä, ja opiskelija erotettiin neljäksi viikoksi. Oppilaitoksen sisäisten ohjeiden mukaan tentaattorin piti selvittää opiskelijoille sallitut apuvälineet ja opiskelijan velvollisuus oli ottaa selville sallitut apuvälineet ja pitää mukanaan tentissä vain tentaattorin sallimat välineet.

Opiskelija valitti erottamispäätöksestä silloiseen lääninoikeuteen (länsrättet), joka hylkäsi valituksen. Tästä päätöksestä opiskelija valitti valitusoikeuteen (kammarrätten), joka hylkäsi valituksen. Valitusoikeus katsoo päätöksessään, että sitä Ruotsin rikoslain säädöstä, että tietämättömyys tai väärä käsitys ei vapauta tekijää vastuusta, tule soveltaa myös tässä tapauksessa. Tästä päätöksestä opiskelija valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Regeringsrätten, nykyisin Högsta förvaltningsdomstolen). Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että opiskelija sanoo, että hän ei tiennyt, että ei ollut luvallista ottaa mukaan ja käyttää taskulaskinta tentissä ja että hän ei ollut tietoisesti yrittänyt toimia vilpillisesti tentissä. Kurssin ohjeissa oli kuitenkin mainittu, ettei taskulaskimen käyttö tentissä ole luvallista. Tämä oli sanottu myös tenttitilanteessa ja se oli ollut vielä kirjoitettuna taululle tenttitilanteessa.

Opiskelija siis teki valituksen erottamisestaan sillä perusteella, että ei tiennyt mitä tentissä saa olla mukana ja mitä ei. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin hylkäsi opiskelijan valituksen. Päätöksessa käydään tarkkaan läpi sitä, miten Kungliga tekniska högskolanissa opiskelijoita on ohjeistettu tenttitilaisuuksista. Oikeus pitää korkeakoulun antama ohjeistusta tarkkana ja riittävänä, kun se on jaettu opiskelijoille sekä kirjallisesti että suullisesti.  Opiskelijoille oli kerrottu, että sallittuja apuvälineitä ovat kynä, pyyhekumi ja  "fonnelsamling" (vad menar det?? vem vet?). Opiskelijan on täten täytynyt tietää, että taskulaskin on luvaton apuväline ja näin opiskelija syyllistyi vilppiin siinä merkityksessä kuin tarkoitetaan korkeakouluasetuksen (1993:100) 10. luvun ensimmäisessä pykälässä. Opiskelijan valitus hylättiin.

Tässä yllä on kuvattu tapaus, jota käsiteltiin ensin korkeakoulussa ja sen jälkeen kolmessa oikeusasteessa - ja kaikki tämä yhden taskulaskimen takia! Paljonkohan tälle caselle tuli kustannuksia jos lasketaan se työaika, jota tähän käyttivät korkeakoulun ja oikeuslaitoksen edustajat. (Ja joutuikohan opiskelija maksamaan oikeudenkäyntikulut?)