Opetus- ja kulttuuriministeriölle

Laura Huhtasaaren gradun käsittelyä koskevan juttuni blogikommentissa on ehdotettu seuraavaa: 

Ehdotankin plagiaattitutkijaa vetämään kansallista asiaa koskevaa tutkimusta sekä laatimaan täydennyskoulutusohjelman kaikille korkeakouluopettajille. Eikä haittaa, vaikka lukio- ja amisopetkin pääsisivät mukaan "plagiaattitalkoisiin".

Kertauksena blogini lukijoille, että olen pyytänyt opetusministereitä ja OKM:n virkamiehiä kiinnittämään plagioinnin lisääntymiseen huomiota vuodesta 2008 alkaen. Vastauksena erilaisiin ehdotuksiini asiaa koskeviin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin on ollut ei. 

Mutta, uudistin vuoden 2018 lopuksi ehdotukseni tutkimus- ja kehittämishankkeesta blogikommentin innoittamana ja kirjoitin kirjeen! Seuraava kirje lähti sähköpostina opetusministerille, hänen avustajalleen ja korkeakouluista vastaaville virkamiehille:  

31.12.2018

Hei opetusministeri ja opetus- ja kulttuuriministeriön väki! 

Uudistan tässä hakemukseni suomalaisissa korkeakouluissa tapahtuvaa plagiointia koskevasta tutkimus- ja kehittämishankkeesta.  

Kirjoittamiani tutkimussuunnitelmia, joissa olen perustellut hanketta evidenssillä lisääntyneestä plagioinnista, olen lähettänyt OKM:lle aiemmin vuosina 2008-2018. Niiden tiimoilta Heikki Kuutti-Uusitalo tänä vuonna, Erja Heikkinen vuonna 2016, Johanna Moisio vuonna 2014 ja Anita Lehikoinen vuosina 2008 ja 2010 ovatkin varmaan ottaneet korkeakouluissa tapahtuvaa plagiointia koskevat tutkimus- ja kehittämishankehakemukseni esille siellä opetus- ja kulttuuriministeriössä ja olette kaikki tietoisia Suomen korkeakoulujen tilanteesta. (Vuonna 2012 valitettavasti kukaan OKM:stä tai Opetushallituksesta ei vastannut viestiini ja hankehakemukseeni.)

Plagiointi nousi median otsikoihin vuonna 2018 Laura Huhtasaaren gradun plagiointiselvitysten yhteydessä. Tasavertaisen kohtelun nimissä kaikkien muidenkin, ainakin vuoden 2003 jälkeen valmistuneiden ylempien korkeakoulututkintojen opinnäytetöiden/gradujen ja jatko-opintojen tutkielmien plagiointiepäilyt pitää siis tutkia - muutoinhan Laura Huhtasaari on tullut eriarvoisesti kohdelluksi. Vai mitä mieltä olette?  

Olen aloittanut asian selvitystä Theseuksessa julkaistujen YAMK-opinnäytetöiden osalta. Vuonna 2012 Theseuksessa julkaistuja opinnäytetötä koskevan tutkimukseni olettekin lukeneet (tuolloin 12% Theseuksessa julkaistuista opinnäytetöistä sisälsi plagiointia). Tänä vuonna hakuammuntana plagiointiepäilyjä on löytynyt runsaasti ja helposti. Olen tähän mennessä laittanut 26 (esi)selvityspyyntöä eri ammattikorkeakouluille ja lähes kaikista näistä YAMK-töistä on alettu esiselvitykset (pari selvityspyyntöä on vielä postissa matkalla). Tämä tekemäni selvitystyö on yhden henkilön tekemänä vain pieni näkymä plagioinnin laajuuteen jo julkaistuissa opinnäytetöissä, mutta sen verran evidenssiä pitäisi olla kasassa, että plagioinnin laajuus vaatii ministeriötason toimenpiteitä.

Lisätietoja plagiointitilanteesta saa minulta. Todennäköisesti amkit ovat ilmoittaneet TENKille aloittamansa esiselvitykset. TENKin HTK-ohjeistuksen ja hallintolain noudattamisessa näyttää amkeissa kuitenkin olevan horjuvuutta ja ainakin osasta esiselvityksiä pyydän TENKin lausuntoa. Myös julkisuuslain noudattamisesta näyttää olevan ammattikorkeakouluissa erilaisia näkemyksiä, eikä kaikkia jo julkaistujen opinnäytetöiden plagiointiepäilyjen selvitysten asiakirjoja tai päätöksiä saa pyydettäessä käyttöön, miltä osin haen eduskunnan oikeusasiamieheltä lausuntoa käsittelyasiakirjojen ja päätösten julkisuudesta. (Korostan, että yliopistoissa ei ole ollut ongelmaa tässä asiassa, kaikki asiakirjat olen yliopistoista saanut käyttööni viiveettä.)  

Toisaalta, saamani vihjeen perusteella on tullut esille myös uusi ilmiö, joka saattaa liittyä tai saattaa olla liittymättä plagiointiin: kaikkia YAMK-opinnäytetöitä ei ole saatavissa. Olen yrittänyt saada luettavakseni vuonna 2011 valmistunutta YAMK-opinnäytetyötä, jota ei ole kirjaston tiedoissa tai Theseuksessa. Sen valmistuminen myönnetään, eli se pitäisi olla olemassa, mutta erilaisten kirjelmien lopputulemana minulle on sanottu, että sitä ei vain ole.

***

Katsellaan ja kuulostellaan vuonna 2019, miten asia etenee. Kesäkuussa on viides kansainvälinen Plagiarism across Europe and Beyond -konferenssi. Tarkoitukseni on esittää siellä tutkimukseni vuonna 2018 esitettyjen plagiointiepäilyjen käsittelyprosesseista ja rehtorien tekemien päätösten sisällöistä. 

Laura Huhtasaaren gradusta uusi päätös 27.8.2018

Yle julkaisi 27.8.2018 tiedot Laura Huhtasaaren vuonna 2003 julkaistun gradun sisältämästä plagioinnista:

Jyväskylän yliopisto: Laura Huhtasaaren gradussa enemmän plagiointia kuin aiempi selvitys osoitti


Juttuun on linkitetty gradua koskeva toisen esiselvityksen perusteella tehty Jyväskylän yliopiston rehtorin päätös. Päätöksen liitteissä on myös ilmoitus, vastineet ja esiselvitys kokonaisuudessaan.

Esiselvitystyön tehnyt professori Patrik Scheinin toteaa Huhtasaaren työn sisältävän piittaamattomuutta, joka ilmenee muun muassa siten, että lähdeluettelossa on lähteitä, joihin ei viitata tekstissä ja tekstissä on viittauksia lähteisiin, joihin ei viitata tekstissä. Nämä kertovat tekijän työtavasta. Työ sisältää vilppiä, joka ilmenee plagiointina. Laura Huhtasaari on laatinut vastineen, jossa hän toteaa uuden esiselvityksen loukkaavan hänen hallintolain mukaisia oikeuksiaan ja pyytää rehtoria lopettamaan ("päättämään") esiselvityksen vedoten siihen, että esiselvityksessä on menettely- ja asiavirheitä eikä se ole puolueeton.

Rehtori on saamiensa kirjallisten selvitysten perusteella tehnyt päätöksen, jonka mukaan: "Työ sisältää sekä piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä että vilppiä, mikä ilmenee plagiointina. Menettelytavat ovat olleet omiaan johtamaan harhaan tiedeyhteisöä ja myöhempien opinnäytetöiden tekijöitä. Luonteeltaan ja mittaluokaltaan nämä hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset ovat tutkimuksessa ja opinnäytetyössä vakavia." 

sisältää

sekä

piittaamattomuutta

hyvästä

tieteellisestä

käytännöstä

että

vilppiä,

mikä

ilmenee

plagiointina.

Menettelytavat

ovat

olleet

omiaan

johtamaan

harhaan

tiedeyhteisöä

ja

myöhempien

opinnäytetöiden

tekijöitä.

Luonteeltaan

ja

mittaluokaltaan

nämä

hyvän

tieteellisen

käytännön

loukkaukset

ovat

tutkimuksessa

ja

opinnäytetyössä

Hatunnosto Jyväskylän yliopistolle, kun asia on käsitelty perusteellisesti ja päätökset julkaistu perusteluineen ja liitteineen. Tästä voivat muutkin yliopistot ja ammattikorkeakoulut ottaa mallia. Hyvää nyt tehdyssä selvitystyössä on "manuaalinen" selvitys, jossa tekstejä on vertailtu ilman plagiaatintunnistinta. Plagiaatintunnistin on vain mekaaninen apuväline, jota voidaan käyttää myös väärin, mitä osoittaa Karelia-ammattikorkeakoulun tapaus tänä keväänä (ks. edellinen postaus). Karjalaisen artikkelin mukaan tuolloin opiskelijaa pyydettiin muuttamaaan kokonaan kopioitua gradua vain sen verran, että plagiaatintunnistin ei enää ilmianna alkuperäistä lähdettä.

Savon Sanomat haastatteli esiselvityksen tehnyttä professori Scheininia ja siteeraa häntä lehden (27.8.2018) otsikossa seuraavalla tavalla:

Huhtasaaren gradua selvittänyt professori: Tutkinnon perumista harkittaisiin vakavasti, jos gradu olisi tuore

Suomessa tutkinnon peruminen on kuitenkin hyvin hankalaa, ja meillä on ainoastaan yksi tapaus, jossa tutkinto on peruttu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä.

Mutta, kansainvälisesti katsellen olemme surkuhupaisassa tilanteessa: meillä on nyt muodostunut käytäntö, jossa plagioitujen gradujen ja yamk-töiden, ja plagiointia sisältävien väitöskirjojenkin kanteen vain lisätään teksti, jossa ilmoitetaan työn sisältävän plagiointia. Tuo kannen alareunassa oleva teksti ei millään tavoin estä vaikkapa seuraavia opiskelijoita hyödyntämästä jatkossa näitä tekstejä ja viittaamalla niihin.

Ja pari sanaa eriarvoisuudesta: Mielestäni Laura Huhtasaari on julkisuusasemansa vuoksi tullut kohdelluksi eri tavoin kuin "tavallinen" kansalainen, joka on valmistunut korkeakoulusta ja tehnyt vilpillisen opinnäytetyön. Kun keväällä 2018 tuli esille, että yamk-työ oli lähes kokonaan plagioitu, esiselvitysraporttia ei annettu julkisuuteen eikä tutkinnon peruuttamista edes harkittu. Vaikka sanomalehti Karjalainen julkaisi asiasta artikkelin, asia painui muutamassa päivässä unholaan.

Ylemmän korkeakoulututkinnon voi nyt suorittaa plagioimalla

Sanomalehti Karjalainen julkaisi 26.5.2018 artikkelin korkeakouluissa tapahtuvasta plagioinnista otsikolla Plagioitu opinnäytetyö hyväksyttiin kolmannessa tarkastuksessa. 

Artikkeli kuvaa tapauksen, joka kääntää koko plagiointikeskustelun päälaelleen. Nyt ylempään korkeakoulututkintoon kuuluvan opinnäytetyön (30 op) voi suorittaa siten, että kopioi jonkun sopivalta tuntuvan aiemman gradun ja muuttaa tekstiä vain sen verran, että saa plagiaatintunnistimelta omaa korkeakoulua tyydyttävän raportin.

Karelia-ammattikorkeakoulussa oli valmistunut teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelmassa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö. Työ oli hyväksytty syksyllä 2017, ja keväällä 2018 Theseus-julkaisun kannen alareunaan oli lisätty teksti:

"Tekijä ei ole noudattanut hyvää tieteellistä käytäntöä. Opinnäytetyön tarkastuksen jälkeen työssä on todettu laajamittaista plagiointia. Tästä syystä opinnäytetyön arvosana on alennettu alimmalle mahdolliselle tasolle, joka on yksi." 

(Seuraava kuva Theseuksesta 25.7.2018, työn sivuilta 1 ja 2)

 

TENKin ohjeiden mukaan korkeakouluissa käsittelyyn otetuista plagiointiepäilyistä tulisi tehdä kirjallinen esiselvitysraportti. Tällaisen raportin saa kuka tahansa käyttöönsä pyytämällä sen korkeakoulun kirjaamosta. Toimittaja ei kuitenkaan ollut saanut käyttöönsä tästä opinnäytetyöstä tehtyä esiselvitysraporttia, vaan tiedot opinnäytetyön hyväksymisestä oli saatu artikkelia varten haastatellulta toimialajohtaja Susanna Rosellilta.

Kuvaus työn hyväksymisestä kuulostaa uskomattomalta - ainakin meistä, joiden mielestä koulussa ja opiskelujen aikana olisi tarkoitus oppia jotakin ja suoritettu tutkinto tällöin olisi tae koulutusohjelman sisältöjen oppimisesta. Siteeraan Karjalaisen artikkelia:

"Alussa esimerkkinä ollut opinnäytetyökin oli käynyt kolmesti läpi plagiaatintunnistusohjelma Urkundin. Toukokuussa 2017 työn ohjaus oli keskeytetty siitä löytyneen plagioinnin vuoksi. Elokuussa uudelleen palautettu työ oli hylätty, kun siitä löytyi jälleen plagiointia vuoden 2014 gradusta. Lokakuussa 2017 Urkund ei enää löytänyt yhtäläisyyksiä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa hyväksyttyyn graduun, ja opinnäytetyö hyväksyttiin."

Plagiointi ei siis johtanut siihen, että opiskelijaa olisi vaadittu tekemään oma teksti osoittamaan koulutuksessa opittua. Vaadittiin ainoastaan, että opiskelija muuttaa tekstiä sen verran, että plagiaatintunnistin antaa jollain asetetulla kriteerillä hyväksytyn raportin. Rehtorin päätöksen mukaan työssä oli muutama kuukausi hyväksymisen ja julkaisun jälkeen todettu laajamittaista plagiointia:

"Opinnäytetyö oli tehty lähes samalla nimellä, sisällysluettelolla ja haastattelurungolla kuin vuoden 2014 gradu. Tulokset opinnäytetöissä olivat miltein täysin samat. Myös lähteet ja lähdeviitteet olivat samankaltaisia. Sanajärjestyksiä, sijamuotoja ja aikamuotoja oli muutettu, mutta suuri osa tekstistä oli käytännössä kopioitu aiemmasta gradusta."

***

Onko tämä sitten eräänlainen ennakkotapaus, johon tulevat ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijat voivat vedota? Ei siis tarvitse enää kirjoittaa gradua tai yamk-opinnäytetyötä - ainoastaan kopioida jotain ja sitten vain sietää se, että omassa opinnäytetyössä on "plagiaattileima" kannessa.

Muitakin kysymyksiä herää: Entä alkuperäisen tekstin kirjoittajan tekijänoikeus? Tulevatko opiskelijat kohdelluksi tasavertaisesti, jos yhdessä korkeakoulussa vaaditaan itse ajattelemaan ja kirjoittamaan ja toisessa ei? Ovatko yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen myöntämät ylemmät korkeakoulututkinnot tasalaatuisia?

Esimerkiksi Laura Huhtasaaren gradusta on meneillään jo toinen esiselvitys - tulevatko kaikki opinnäytetöitä koskevat plagiointiepäilyt käsitellyksi yhdenvertaisesti?

Plagiointikeskustelu alkoi uudelleen - aika kerrata vanhaa

Plagiointi korkeakouluopinnoissa nousi keskusteluun tänä keväänä Laura Huhtasaaren gradun saaman julkisuuden kautta. Tammikuussa julkaistiin epäilyjä gradun sisältämästä plagioinnista, Jyväskylän yliopisto aloitti esiselvityksen, ja huhtikuussa tehdyn päätöksen mukaan gradussa todettiin olleen plagiointia - "mutta vain vähän". Jyväskylän yliopiston rehtorin 16.4.2018 tekemän päätöksen mukaan:

"Asiassa suoritettu selvitys osoittaa, että FM Laura Huhtasaaren Pro Gradu -työssä ei ole kaikilta osin noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä. (...) Viitteittä tehdyt suorat lainaukset rajautuvat Pro Gradu työn kirjallisuusosioon, josta ne muodostavat noin 10 %."

Varsinaisesti vilkas keskustelu plagioinnista alkoi vasta sen jälkeen, kun Svenska YLE toi esiin, että Huhtasaaren gradussa plagiointia olikin enemmän kuin esiselvityksessä oli tullut esille. Jyväskylän yliopisto päätyi aloittamaan uuden esiselvityksen "yksityishenkilöltä saamansa ilmoituksen perusteella".

Media kiinnostui plagioinnista nyt niin paljon, että minuakin on haastatellut kolme eri toimittajaa. Haastatteluissa olen tuonut esille, että plagiointia on paljon ainakin Theseus-tietokannassa julkaistuissa ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä. Lehdissä julkaistuihin artikkeleihin haastatteluissa käsitellyistä asioista päätyy tietenkin vain osa, toimittajan kulloinkin juttuunsa valitseman näkökulman kautta.

Ja sitten - mitäs minä sanoin? 😃

Palautan tässä mieleen aiempia sanomisiani ja kirjoituksiani plagioinnista. Vuonna 2010 julkaistiin artikkelini Plagiointia Suomen korkeakouluissa? Kever-Osaaja -lehdessä. Käsittelen tekstissä plagioinnin kansainvälisiä määritelmiä ja (korkeakoulu)kirjoittamisen muutosta tilanteessa, jossa aiemmat tekstit ovat opiskelijan ulottuvissa sähköisessä muodossa. Lukekaapas kappaleiden alussa käyttämäni aineistolainaukset - kyllä opiskelijat tiesivät jo silloin mistä puhuttiin!

Vuonna 2015 pidin esityksen Hyvä kirjoittamisen käytäntö ammattikorkeakouluopinnoissa Praba-seminaarissa. Toin taas esille kirjoittamisen muutosta ja esitin kehittämisehdotuksia ammattikorkeakouluväelle. Esitykseen tein rautalankamallin kirjoittamisen muutoksesta Håvard Skaarin artikkelissaan esittämän pseudokirjoittamisen käsitteen avulla.

Pseudokirjoittaminen on tapa tuottaa tekstiä, missä kirjoittaja kopioi tekstikappaleita tai isompiakin määriä tekstiä ja muokkaa ja siirtelee lauseita. Teksti antaa vaikutelman, että kirjoittaja olisi itse perehtynyt asiaan ja kirjoittanut tekstin lukemiensa lähteiden avulla, vaikkei niitä olisi koskaan nähnytkään - puhumattakaan että olisi lukenut. Alkuperäisen kirjoittajan lähteet pidetään lähdeviitteinä ja lähdeluetteloon haetaan valmiit lähdeluettelomerkinnät alkuperäisestä tekstistä. Pseudokirjoittamisen ja plagioinnin raja on olematon.

Vuonna 2014, tarkemmin 1.6.2014, ilmestyi artikkelini Accuracy of referencing and patterns of plagiarism in electronically published theses (kokotekstiin pääsette linkin kautta) lehdessä International Journal for Educational Integrity. Artikkelissa käsittelen vuonna 2012 Theseustietokannassa julkaistujen opinnäytetöiden lähdeviittauksia ja sitä kautta esiin tullutta plagiointia. Jos englanninkielinen teksti on vaikeaa, niin olen esitellyt tuloksia esimerkiksi Proflang-seminaarin esityksessä Lähdeviittaukset opinnäytetöissä - tarkkuutta, huolimattomuutta, plagiointia.


P.S. Jos joku Joensuun ulkopuolelta lukee blogiani, niin kerron vielä, että minut irtisanottiin yht'äkkiä toukokuussa 2014 Karelia-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja menetelmäopintojen yliopettajan tehtävästä.