28.11.2010

Rikollista rahaa tieteenteon nimissä

Luin uudelleen useita vuosia sitten kirja-alesta hankkimani Jorma Palon kirjan Oravasyndrooma. Rikollista rahaa pöyhimässä.

Kun ostin kirjan en vielä ollut sen kummemmin kiinnostunut plagioinnista suomalaisen korkeakoulutuksen ilmiönä, mutta professorien tekemä tutkimusvilppi ja siihen liittyvät rikokset kiinnostivat. Kirjan asetelma on myös antoisa: professori kirjoittaa professorikollegoistaan ja pohtii, mikä saa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevan henkilön toimimaan rikollisesti ja monella tapaa oman aseman edellyttämän eettisen koodiston vastaisesti. Nyt toisella lukemalla huomasin että onhan kirjassa asiaa plagioinnistakin, mutta siitä vähän myöhemmin.

Palon kirjassa on kaksi päähenkilöä, entinen neurologian professori Urpo Rinne Turun yliopistosta ja entinen professori Paavo Riekkinen Kuopion yliopistosta. Molemmat saivat 2000-luvun vaihteessa tuomiot kavalluksesta, kun he olivat siirtäneet tutkimusmäärärahoja omille tileilleen. Palon kirjan sivurooleissa ovat näiden professoreiden (professori/dosentti)pojat. Varsinaisen kavallusteeman lisäksi kirja kertoo päähenkilöiden vallankäytöstä, siitä miten omien poikien uraa pönkitettiin ja miten yliopistojen ja sairaalan henkilöstöä kohdeltiin. (Tässä valtajärjestelmässä oli siis sopivaa, että Urpo Rinne toimi Paavo Riekkisen pojan vastaväittäjänä ja Paavo Riekkinen toimi Urpo Rinteen pojan vastaväittäjänä. Ja Urpon poika oli Paavon pojan väitöskirjan esitarkastaja ja Urpon poika oli Paavon miniän vastaväittäjä...)

Palo antaa kirjassaan äänen myös Urpo Rinteen potilaille ja näin saadaan esille se alistaminen, haitta ja kustannukset, joita professoriin luottaminen sai aikaan Parkinsonin tautiin sairastuneille potilaille. Näiden potilaiden sairauden tutkimukseen ja hoitoon myönnettyjä tutkimusvaroja Urpo Rinne kavalsi - tarkat summat jäänevät epäselviksi, mutta syyttäjä vaati 62,9 miljoonan markan vakuussummaa. Palon mukaan Rinne oli sijoittanut tutkimusvaroja sveitsiläisille pankkitileilleen noin 60 miljoonaa markkaa ja suomalaisille pankkitileilleen noin 10 miljoonaa markkaa. Paavo Riekkinen oli Rinteeseen verrattuna talousrikosten kevytsarjalainen, hänet tuomittiin vain 1,8 miljoonan markan kavalluksesta. (Ja Paavon poika Paavoa syytettiin vain 1,3 miljoonan markan kavalluksesta:)

Rinteen ja Riekkisen kavallusten paljastumisen taustalla on yllättäen plagiointi! Kuopion yliopiston patologian professori Kari Syrjänen sai yliopistolta vakavan varoituksen, koska Syrjänen oli lähettänyt tieteelliseen käsikirjaan luvun, joka oli todettu plagiaatiksi. Syrjänen oli joutunut myös maksamaan "ulkomaisten tekijänoikeuksien loukkaamisesta yli 7000 Yhdysvaltain dollarin vahingonkorvauksen" (Palo 2003, 154). Eikä siinä kaikki, oli Syrjänen jäänyt kiinni veronkierrostakin: hän oli unohtanut maksaa verot omalle tililleen tallettamastaan 2,4 miljoonan markan "tupakkatutkimusapurahasta". Kun Syrjänen erotettiin professorin ja ylilääkärin virasta, hän päätti oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaisesti ilmiantaa muitakin professoreita, ja "valitsi sen, jonka huijaama summa oli hänen tietojensa mukaan suurin" - eli kollega Paavo Riekkinen. (Palo 2003, 27.) Paavo Riekkinen Seniorin tutkinta johti Paavo Riekkinen Juniorin tutkintaan, mikä taas johti Urpo Rinteen tutkintaan.

Toinenkin plagiaattitarina Palon kirjaan sisältyy, mutta säästän sen tuonnemmaksi. Tässä vielä tämän tarinan päähenkilöiden esittely:

Rinteet:
Urpo Rinne
Linkki vie Wikipediaan, jossa Urpo Rinne esitellään luokissa Turun yliopiston professorit ja Talousrikolliset. Rinne tuomittiin vuonna 2001 neljän vuoden vankeusrangaistukseen tutkimusrahojen kavaltamisesta. Oikeuden mukaan Urpo Rinne syyllistyi "16 törkeään petokseen, erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa hyötymistarkoituksessa tehtyihin virkarikoksiin, törkeään virka-aseman väärinkäyttöön sekä törkeään veropetokseen". Seuraavana vuonna myös Rinteen pojat saivat tuomiot: "Neurologian professori Juha Rinne (TYKS) ja neurologian ylilääkäri Jaakko Rinne (KYS) tuomittiin tuhansien eurojen sakkoihin perintö- ja lahjaveropetoksista".

Riekkiset:
Paavo Riekkinen
Linkki vie Wikipediaan, jossa Paavo Riekkinen esitellään luokissa Suomalaiset neurotieteilijät ja Suomalaiset professorit. Paavo Riekkinen tuomittiin vuonna 1999 kahden vuoden vankeusrangaistukseen tutkimusrahojen kavaltamisesta (törkeä kavallus, veropetos, törkeä petos). Vuonna 2008 Paavo Riekkinen tuomittiin vaimonsa pahoinpitelyistä neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Vaimo ei ollut tehnyt ilmoitusta vaan joutui lääkäriin kaaduttuaan. Tällöin huomattiin pahoinpitelyt: "Riekkinen oli kuristanut, vahingoittanut teräaseella, lyönyt vasaralla sekä retuuttanut puolisoaan hiuksista".

Paavo Riekkinen Juniorista on vaikeampi löytää tietoa, eikä esimerkiksi isä Paavosta kertovan Wikipedian tekstin sisältämästä linkistä Paavo Riekkinen (nuorempi) näy enää jälkeäkään. Jorma Palo kuitenkin julkaisi vuonna 2003 ilmestyneen Oravasyndrooma -kirjansa jälkeen artikkelin myös British Medical Journalissa vuonna 2004 otsikolla Personal View: Why did my colleagues turn to crime? (BMJ 328 (7447), 1083). Siinä todetaan, että kun isä Paavo sai vankeutta 2 vuotta niin poika Paavon vankeusrangaistus oli 2,3 vuotta.

6 kommenttia:

  1. Ainahan vilppiä löytyy, jos vain viitsitään penkoa; paljon riippuu penkojien motiiveista. Viimeaikaiset eurooppalalaiset paljastukset, kärjessä tietysti Guttenberg, osoittavat tämän melko selkeästi, samoin tänään esilletulleet Muammar Gaddafin pojan sekä Freiburgin urheilulääketieteen professorin tapaukset. Väitöskirjoja lienee aiemmin jopa "myyty".Kolmisenkymmentä vuotta sitten muistan erään apulaisprofessorin maininneen "puolileikillään" hinnaksi n 80.000mk, silloin kirjaan sisältyy preppauskurssi, jolloin ei tarvitse nousta pönttöön täysin tietämättömänä väitöskirjan sisällöstä, kuten joskus on päässyt sattumaan. Mutta toisaalta: mitäs päivän häpeä on ikuisen kunnian rinnalla, tosin sanan ikuinenkin voinee tänään laittaa lainausmerkkeihin. Poliitikoksi ei tuoreiden tohtoreiden kannata hevin ryhtyä ellei ole tieteellisten töidensä puhtaudesta täysin vakuuttunut.

    VastaaPoista
  2. Nyt ne pesee huijattua tutkimusrahaa mehiläisen kans ja kautta

    VastaaPoista
  3. ks.

    http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/urpo-rinteen-laakaripojille-sakkoja-petoksista/479354/

    http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/urpo-rinteen-laakaripojalle-vaaditaan-ehdollista-vankeusrangaistusta/477921/

    VastaaPoista
  4. 23.11.2014 Turun Sanomissa laaja haastattelu. Urpo Rinne ei kadu.

    VastaaPoista
  5. Minulla olisi hyvin pienimuotoinen tapaus. Kesätutkimusapulainen monisti tutkimuksen väliraportin, vaihtoi yliopistoa ja esitti pumaskan gradunaan, joka hyväksyttiin. Henkilö on opettaja (siis valeopettaja?) - huomasin asian vasta vuosia myöhemmin, enkä ole puuttunut asiaan. Vaikka rikos on vanhentunut (tapahtui 90-luvulla) kuitenkin tulee mieleen, että jokin seuraamus tuostakin tulisi tärähtää. Mitähän tekisin?

    VastaaPoista
  6. Neurologian professori Juha Rinne, joka oli vuonna n.2000 lääketieteen lisensiaatti savon pienessä kunnassa. Antoi minusta lausunnon että olen paranoidinen. Ambulanssi miehet kaksi heitä ja Juha Rinne ilkkuivat etten ole mitään enkä ole ollut missään töissä, vaikka puhuin totta. Määräsi mielisairaalaan. Olin käsittelystä joka oli mitä alhaisinta suoranaisesti shokkiin. Minua ei uskottu kun sanoin ettei päässäni ole vikaa, vaan minuun koskee. Lääkärit piilottivat virheen enkä saanut oikeutta. Todellinen syy oli kasvain keuhkopussin ja pernan välillä. Eipä ole kunnioitusta näitä hoitohenkilökuntaan kuuluvia kohtaan.

    VastaaPoista