Loppusyksyn 2018 mittaan puhuttiin Saamelaisten mytologia-kirjaan kohdistuneista plagiointiepäilyistä. SKS päätti lopulta vetää tämän Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirjoittaman teoksen pois myynnistä plagiointiepäilyjen vuoksi. Alunperin plagiointiepäily ja siitä tehty ilmoitus tuli julkisuuteen Monikielisen Inarin paikannimet - Place names of multilingual Aanaar -Facebooksivujen päivityksessä.
Aluksi mediassa viitattiin viiteen Wikipediasta kopioituun sivuun. Taarna Valtonen ja Leena Valkeapää olivat ilmoituksessaan esittäneeet myös epäilyjä heidän artikkelinsa kopioinnista ja valokuvien käytöstä ilman asianmukaista lupaa. Risto Pulkkinen otti yksin vastuun ja ilmoitti marraskuussa Helsingin sanomien haastattelussa: ”Olen tosiaan tehnyt niin, että otin Wikipediasta tekstiä siihen pohjaksi, raakatekstiksi. Tarkoitus oli, että muokkaan siitä omannäköisen tekstini, mutta se prosessi näyttää jääneen puolitiehen.”
Tämä toisen puolesta itsensä uhraukselta vaikuttava suora lainaus puheesta on surkuhupaisa, kun siinä todetaan selkeästi, että "Kyllä plagioin". Lainaus tiivistää erot siitä, miten plagiointi voidaan ymmärtää eri tavoin. Joku (opiskelija, opettaja, journalisti, tutkija) katsoo oikeudekseen ottaa itselleen valmista tekstiä ja ajattelee sitten itse olevansa kirjoittaja, kunhan vain muokkaa tekstiä. Plagiointia se kuitenkin on, eihän tekstin muokkaaminen omannäköiseksi tee tekstistä itsekirjoitettua. ("Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi", sanoo TENKin HTK-ohjekin). Yhteisesti kirjoitetusta tekstistä ollaan myös yhteisesti vastuussa.
SKS:n kustannusjohtaja Tero Norkola selvittää tapahtumakulkua blogikirjoituksessaan: Saamelaisten mytologia jakaa mielipiteitä. Kirjoituksessaan Norkola kuvaa kirjan syntyprosessin ja tekstin sisällön tarkastukset. Myöhemmin oli huomattu nelisenkymmentä virhettä, joita on suunniteltu korjattavan kirjan seuraavaan painokseen. Ikävimpänä virheenä Norkola pitää kirjan vajavaisten lähdemerkintöjen joukossa kuvaajatiedon puuttumista noin kolmestakymmenestä kuvasta. Norkola uskoo, että plagiointiepäilyt selviävät TENKin läpinäkyvässä selvitysprosessissa. Norkolan valitsemaa otsikkoa kyllä mietin: Onko sana plagiointi jätetty tarkoituksella pois ja asiaa lievennetty tekemällä siitä mielipidekysymys?
Plagiointiepäilyt ovat laajentuneet alun perin esitetystä noin viiden sivun mittaisesta epäilystä. Kannattaa lukea Tieteen kääntöpiiri -blogista kirjoitus Saamelaisten mytologia -kirjan plagiointikohu – Vainko viisi sivua Wikipediasta? Valtonen ja Valkeapää ovat yhdessä Karina Lukinin ja Mikael A. Mannisen kanssa selvittäneet Saamelaisten mytologia -kirjan epäselvyyksiä tarkemmin. Alkuperäistä selvityspyyntöä on myös laajennettu 45 sivun osalta, joissa on 22 epäiltyä plagiointia. Ja vielä, on 21 epäiltyä itseplagiointia kattaen 55 sivua kirjasta. On myös epäilyjä tutkimustulosten anastamisesta ja esittämisestä omissa nimissä ja puutteellisia ja virheellisiä viittauksia. TENKille tiedot on ilmoitettu. Helsingin yliopiston kansleri on ilmoittanut selvitysprosessin lähteneen liikkeelle, HY tekee sen yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa.
Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri antoi 6.3. 2020 päätöksensä mahdollista hyvän tieteellisen käytännön loukkausta koskevassa epäilysasiassa, jonka alun perin loppuvuodesta 2018 panivat alulle FT Taarna Valtonen ja TaT Leena Valkeapää ja johon myöhemmin liittyvät FT Karina Lukin ja FT Mikael A. Manninen.
VastaaPoistaKäsittääkseni kanslerin päätöksen asiat voidaan tiivistää seuraavin huomioihin:
1) Tekijät eli Risto Pulkkinen ja Juha Pentikäinen eivät ole syyllistyneet plagiointiin eli vilppiin
2) mutta ovat syyllistyneet piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä eli moitittavaan huolimattomuuteen tietyissä aineistojen käyttöön liittyvissä seikoissa
Nämä seikat ovat:
o Kolme ilman lähdeviitettä jäänyttä kohtaa: tämä tarkoittaa noin 3 promillea yhteensä 1011 viitteestä
o Teoksessa on lähdeviittein varustettuja kohtia, jotka kuitenkin sisältävät suoran lainauksen lähdetekstistä ilman, että tällaista lainausta on varustettu lainausmerkein
o Teos ei kaikkien siihen sisällytettyjen valokuvien osalta sisällä asianmukaisia lähdeviitteitä
Moitteet näistä virheistä on vain otettava nöyrästi vastaan. Opiksi on otettava ja oltava jatkossa tarkempi.
3) Itseplagointisyytös kaatui: ”Lieneekin tavanomaista, että tietokirjoja laaditaan kirjoittajan aiemmin julkaistujen tekstien pohjalta ja niitä osin laajastikin hyödyntäen […] omien aiempiin tekstien hyödyntämistä tietokirja laadittaessa ei voi pitää erityisen moitittavana”
4) Virhesyytöksen kaatuivat. Teoksen väitetyt lukuiset virheet todetaan koulukunta-eroavaisuuksiin perustuviksi. Taustalla ovat siis ”näkemyserot siitä, minkälaisiin tutkimuksellisiin ja tieteen tekemiseen liittyviin sitoumuksiin pohjautuen tietokirjoja voidaan laatia ja tulisiko niissä noudattaa yhtäläisiä sitoumuksia kuin tiedejulkaisuissa”. Tämän pohjalta ”väitteet puutteellisista ja epäasiallisista viittauksista, huolimattomasta lähdepohjan käyttämisestä sekä mahdollisista virheellisistä tiedoista ovat itse asiassa esitetyn asiakirja-aineiston lähinnä tämänkaltaisiin näkemyseroihin pohjautuvia eivätkä anna aihetta enempiin toimenpiteisiin”.
5) Valtosen, Valkeapään, Lukinin ja Mannisen toiminta sosiaalisessa mediassa ja heidän aikaansaamansa Saamelaisten mytologiaa koskeva julkisuus katsotaan oikeutetuksi, sillä ”tiedeyhteisössä on sallittava voimakkainkin sanakääntein toteutettu tieteellinen kritiikki” ja ”nykyisin yhtenä tieteellisen keskustelun ja kritiikin kanavana on sosiaalinen media”
Mitä viimemainittuun kohtaan tulee, kansleri päätös poikkeaa asiassa esitarkastajana toimineen prof. Maria Lähteenmäen lausunnosta:
”[P]idän sitä tapaa, millä osin aiheellinenkin kritiikki vietiin ensimmäisenä sosiaaliseen mediaan ja lehdistöön HTK:n [hyvän tieteellisen käytännön] vastaisena ja epäkollegiaalisena tekona [korostus ML:n] sikäli, että asianomaiset ovat tiedeihmisinä tienneet hyvin tekonsa seuraamukset, jotka ovat tässäkin tapauksessa johtaneet po. teoksen kirjoittajien leimaamiseen ja mustamaalaamiseen ennen kun epäilyjä on asianmukaisesti tutkittu. Oikea järjestys näissä tapauksissa on ottaa ensin yhteyttä taustayhteisöihin ja kustantajiin. Näin erityisesti siksi, että käsillä oleva ilmiö on laaja, haastava ja moni-ilmeinen, meille kaikille tiedeyhteisössä toimiville yhteinen, ja tavoitteena tulisi olla tiedekirjojen ja tietokirjojen rinnakkaiselon kehittäminen kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla."
Jos joku haluaa perehtyä virallisiin asiakirjoihin, toimitan ne mielelläni pyynnöstä sähköpostitse. Pyydä risto.pulkkinen@helsinki.fi
"Surkuhupaisaa" siis on, kun joku on rehellinen. Onnittelen sinua, hyvin osaat sanoillasi haavoittaa.
VastaaPoista