Julkisuudessa (kuten vaikkapa A-studiossa 18.2.2009) on perusteltu plagiointia sillä, että opinnäytetyön/gradun/väitöskirjan ohjaaja on ohjaustilanteessa esittänyt jonkun idean, jonka pohjalta opiskelija on työstänyt tekstiä opinnäytetyöhön, graduun, väitöskirjaan. Ja koska tuo alkuperäinen idea oli ohjaajan mielestä hänen omaisuuttaan, niin hän voi sitten ihan hyvällä omallatunnolla myöhemmin ottaa opiskelijan tekemän tekstin omin nimiinsä.... No, "oikeassa elämässä" ohjaajan tekijänoikeus opiskelijan kirjoittamaan tekstiin on yhtä olematon kuin opiskelijan oikeus ohjaajan kirjoittamaan tekstiin.
Väitöskirjan ohjaussuhteesta liikkuu yliopistoissa legendoja ja myyttejä. Julkiset nolaukset seminaaritilanteissa ovat yliopistoelämän arkipäivää. Erityisesti väitöskirjan tekijöitä kiusaavat pitkät odotusajat, professorit kun ovat niin kiireisiä että kommentteja joutuu odottamaan useita kuukausia (vuoden pituisesta odottelustakin on kuultu). Ohjaussuhteen raadollisuudesta voi kirjoittaa myös humoristisesti, vaikka huumori ei taida yliopiston vahvuuslaji ollakaan. Kolumnisti Paha Akka kirjoitti opiskelija-ohjaaja -suhteen karikoista Acatiimi-lehden numerossa 7/08 otsikolla Ohjeita väitöskirjaohjaajalle Pahan akan teksti kannattaa lukea! Ja se kannattaa silloin tällöin lukea uudelleen, se poistaa pahan mielen ja palauttaa naurun. Ja leikissähän on puolet totta - vaimitensemeni?
21.3.2010
14.3.2010
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Miten plagioinnista tai tieteellisestä vilpistä voi kirjoittaa ja miten asiaa voi käsitellä? Plagiointi ja vilppi ovat edelleen hyvin herkkiä aiheita muuallakin kuin meillä Suomessa. Eri tavoin vilppitapauksiin liittyvät henkilöt voivat kokea tulleensa loukatuksi jo ihan siitä syystä että vilppiepäily on ylipäätään esitetty ja lisää loukkaannutaan, jos joku foorumi julkaisee aiheesta muun kuin ylimmän auktoriteetin tekstiä. Tässä kaksi esimerkkiä siitä miten auktoriteetti yrittää kumota "ruohonjuuritasolta" kirjoitettuja tekstejä.
1. Belgiassa etsitään nyt käytäntöä siitä, kuka voi kirjoittaa plagioinnista, miten plagiointiepäilystä voi kirjoittaa ja miten jo todetusta plagioinnista voi kirjoittaa. Viittasin täällä blogissa 18.2.2010 KU Leuvenin opiskelijalehdessä Voice julkaistuun artikkeliin. Tämä Ielse Broegsteegin kirjoittama artikkeli plagioinnista meni ihan väärin - ainakin jos asiaa kysytään dekaani Toon Vandeveldeltä. Dekaani koki Ilse Broeksteegin artikkelin menneen niin pieleen, että hän on julkaissut toimittajalle osoitetun kirjeen Internetissä - tosin ilman asiakirjaan tavallisesti kirjoitettua päivämäärää. (Tämä englanninkielinen tiedote on lyhyempi kuin alkuperäiskielellä kirjoitettu teksti, jossa on alussa myös moitteiden selitysosio.)
Reaction of the Dean of the Institute of Philosophy to the article on the Resignation of Martin Stone in The Voice.
Erityisesti dekaani Toon Vandeveldeä näyttää huolestuttavan ajatus siitä, että yliopiston opiskelijat voisivat olla erilaisessa asemassa kuin professori silloin, kun kyseessä on epäily plagioinnista, Ielse Broegsteeg kun oli jo aiemmin kirjoittanut plagioinnista ja tapausten eriarvoisesta käsittelystä KU Leuvenin edellisen plagiointiskandaalin yhteydessä (Plagiarism - A Major Crime for Everybody?). Tällaista opiskelijoiden ja professoreiden eriarvoisuutta on varovasti epäilty muuallakin, mutta epäilyt on professorien ja eettisten toimikuntien taholta ehdottomasti kiistetty. Nyt plagioinnista kirjoittanut Ielse Broeksteeg on tainnut joutua whistleblower -reaktion kohteeksi samoin kuin Suomessa tapahtui A-studiolle vuosi sitten.
2. Eero Vuorio osallistuu keskusteluun Lääkärilehden numerossa 10/2010 otsikolla Eettinen nollatoleranssi ei saa kahlita keskustelua. Tekstissään Vuorio - yllä esitetyn esimerkin Vandevelden tavoin - keskustelee niin, että aiempi Lääkärilehden kirjoitus suomalaisesta tutkimusetiikasta on mennyt ihan pieleen. Vuorio keskustelee tutkimusetiikasta erittelemällä Lääkärilehdessä 5.2.2010 ilmestynyttä Liisa Räsäsen keskustelunavausta tekemällä ad hominem -argumentointia kirjoittajasta. Vuorio kiistää mahdollisuuden tutkimuseettisen normiston uudelleentarkasteluun. Vuonna 2002 laadittu ohjeistus on niin hyvä, että tutkimusetiikan alueella Suomi ja Suomen TENK on maailman edelläkävijämaa - siis Vuorion mukaan-:)
1. Belgiassa etsitään nyt käytäntöä siitä, kuka voi kirjoittaa plagioinnista, miten plagiointiepäilystä voi kirjoittaa ja miten jo todetusta plagioinnista voi kirjoittaa. Viittasin täällä blogissa 18.2.2010 KU Leuvenin opiskelijalehdessä Voice julkaistuun artikkeliin. Tämä Ielse Broegsteegin kirjoittama artikkeli plagioinnista meni ihan väärin - ainakin jos asiaa kysytään dekaani Toon Vandeveldeltä. Dekaani koki Ilse Broeksteegin artikkelin menneen niin pieleen, että hän on julkaissut toimittajalle osoitetun kirjeen Internetissä - tosin ilman asiakirjaan tavallisesti kirjoitettua päivämäärää. (Tämä englanninkielinen tiedote on lyhyempi kuin alkuperäiskielellä kirjoitettu teksti, jossa on alussa myös moitteiden selitysosio.)
Reaction of the Dean of the Institute of Philosophy to the article on the Resignation of Martin Stone in The Voice.
Erityisesti dekaani Toon Vandeveldeä näyttää huolestuttavan ajatus siitä, että yliopiston opiskelijat voisivat olla erilaisessa asemassa kuin professori silloin, kun kyseessä on epäily plagioinnista, Ielse Broegsteeg kun oli jo aiemmin kirjoittanut plagioinnista ja tapausten eriarvoisesta käsittelystä KU Leuvenin edellisen plagiointiskandaalin yhteydessä (Plagiarism - A Major Crime for Everybody?). Tällaista opiskelijoiden ja professoreiden eriarvoisuutta on varovasti epäilty muuallakin, mutta epäilyt on professorien ja eettisten toimikuntien taholta ehdottomasti kiistetty. Nyt plagioinnista kirjoittanut Ielse Broeksteeg on tainnut joutua whistleblower -reaktion kohteeksi samoin kuin Suomessa tapahtui A-studiolle vuosi sitten.
2. Eero Vuorio osallistuu keskusteluun Lääkärilehden numerossa 10/2010 otsikolla Eettinen nollatoleranssi ei saa kahlita keskustelua. Tekstissään Vuorio - yllä esitetyn esimerkin Vandevelden tavoin - keskustelee niin, että aiempi Lääkärilehden kirjoitus suomalaisesta tutkimusetiikasta on mennyt ihan pieleen. Vuorio keskustelee tutkimusetiikasta erittelemällä Lääkärilehdessä 5.2.2010 ilmestynyttä Liisa Räsäsen keskustelunavausta tekemällä ad hominem -argumentointia kirjoittajasta. Vuorio kiistää mahdollisuuden tutkimuseettisen normiston uudelleentarkasteluun. Vuonna 2002 laadittu ohjeistus on niin hyvä, että tutkimusetiikan alueella Suomi ja Suomen TENK on maailman edelläkävijämaa - siis Vuorion mukaan-:)
4.3.2010
Tapaus Martin Stone - osa III
Belgialaiset sanomalehdet De Standaard Online ja Nieuwsblad.be ovat julkaisseet 2.3.2010 artikkelit plagiointiskandaalista, jossa professori Martin Stonen todetaan syyllistyneen plagiointiin. Kyseessä on laaja, ehkä jopa yliopistomaailman laajin plagiointivyyhti ja plagiointia on todettu jo 30 Stonen omakseen signeeraamassa artikkelissa. Brittiläisen Stonen ura Leuvenin yliopistossa päättyi plagiointien paljastumiseen.
De Standaardin artikkelissa Britse topfilosoof blijkt letterdief todetaan, että Leuvenin yliopisto on käsitellyt tapauksen ja Stone on irtisanoutunut. Plagioitujen artikkeleiden kustantajia on informoitu löydetyistä plagioinneista. De Standaard on myös julkaissut kasvokuvan Martin Stonesta.
Nieuwsbladin artikkeli on otsikoitu Superprof' blijkt superplagieerder - "Superproffasta tuli superplagioija". Myös Nieuwsbladin artikkelissa ihmetellään plagioinnin laajuutta.
Molemmat lehdet toteavat, että Ilkka Kantola olisi esittänyt epäilyt oman väitöskirjansa plagioinnista. Tämä tieto on kuitenkin väärä ja harhaanjohtava - jo aiemmin on todettu, että plagiointiepäilyt esitti USAlainen Michael Dougherty. Dougherty on analysoinut erästä Martin Stonen artikkelia vuodelta 2000: The origins of probabilism in late scholastic moral thought: a prolegomenon to further study. Artikkelin 44 sivusta yli puolet on Kantolan väitöskirjan suoraa kopiointia. Myös alaviitteet on kopioitu sana- ja merkkitarkasti.
De Standaardin artikkelissa Britse topfilosoof blijkt letterdief todetaan, että Leuvenin yliopisto on käsitellyt tapauksen ja Stone on irtisanoutunut. Plagioitujen artikkeleiden kustantajia on informoitu löydetyistä plagioinneista. De Standaard on myös julkaissut kasvokuvan Martin Stonesta.
Nieuwsbladin artikkeli on otsikoitu Superprof' blijkt superplagieerder - "Superproffasta tuli superplagioija". Myös Nieuwsbladin artikkelissa ihmetellään plagioinnin laajuutta.
Molemmat lehdet toteavat, että Ilkka Kantola olisi esittänyt epäilyt oman väitöskirjansa plagioinnista. Tämä tieto on kuitenkin väärä ja harhaanjohtava - jo aiemmin on todettu, että plagiointiepäilyt esitti USAlainen Michael Dougherty. Dougherty on analysoinut erästä Martin Stonen artikkelia vuodelta 2000: The origins of probabilism in late scholastic moral thought: a prolegomenon to further study. Artikkelin 44 sivusta yli puolet on Kantolan väitöskirjan suoraa kopiointia. Myös alaviitteet on kopioitu sana- ja merkkitarkasti.
1.3.2010
Ei meillä (?), muualla kyllä (?)
Taloussanomat julkaisi eilen artikkelin Lunttaaminen on Kiinassa maan tapa (Timo Poropudas). Artikkelin mukaan lunttaaminen, plagiointi ja korkeakoulusuoritteidenkin väärentäminen on yleistä. Myös artikkelin virittämä keskustelu tuo esimerkkejä erilaisista koulutuksen ja "oppimisen" kulttuureista, kun ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat havainnoineet erilaisia tapoja suorittaa opintoja (vilpillisesti). Havaintoja on kirjattu sekä itse artikkeliin että keskustelupalstalle paitsi lunttaamisesta ja plagioinnista myös vaikkapa urheilusuorituksissa huijaamisesta. Viitteitä on myös kahdessa paikassa yhtä aikaa olemista ja opettajien lahjomisesta.
(Keskustelupalstan eteneminen noudattaa samaa kaavaa kuin aiemminkin vilpistä puhuttaessa: aluksi esitetään kommentteja ja laajennetaan havaintojen määrää, jopa kiitellään kirjoittajaa ja lopuksi kirjoittajaa aletaan moittia liiasta yleistämisestä ja plagioinnista-:)
Teksti kuitenkin johdattaa korkeakouluissa toimivat pohtimaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä. Opetusministeriön julkaisemassa Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa vuosille 2009-2015 linjataan tulevaisuutta niin, että suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee jatkossa yhä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Tavoitteena on mm. että "Lahjakkaat ulkomaiset opiskelijat ja tutkijat valitsevat suomalaiset korkeakoulut laadukkaan koulutuksen ja tutkimuksen sekä suomalaisen työelämän tarjoamien mahdollisuuksien houkuttelemina." Tavoitteena on tietysti koulutuksen laadun parantaminen-:) Koulutuksen arkipäivässä tämä tarkoittaisi sitä, että yhä useammin sekä opettaja että opiskelija käyttävät arjessaan jotain muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään. Strategia patistaa korkeakouluja myös osallistumaan ahkerammin koulutuksen myyntimarkkinoille.
Muuttuukohan jatkossa myös äidinkielen taitamisen ja itse tuotettujen kirjoitelmien merkitys? Nyt sekä yliopistoasetus että ammattikorkeakouluasetus edellyttävät korkeakoulututkinnon suorittajan kirjoittavan opintojensa päätteeksi kypsyysnäytteen, joka osoittaa perehtyneisyyttä opinnäytteen alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Jos opiskelijan äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, korkeakoulu päättää kypsyysnäytteen kielestä. Kypsyysnäytteessä opiskelija vastaa lopputyönsä ohjaajan laatimaan kysymykseen, ja opiskelijan itsensä kirjoittaman vastauksen sisällön hyväksyy työn ohjaaja ja kirjoitusasun hyväksyy äidinkielen opettaja. Tämä on ollut yksi käytäntö varmistaa opiskelijan osaaminen. Jos sekä opiskelija opiskelee että opettaja opettaa muulla kuin äidinkielellään, tiedossa on lisää mutkia laadun ja osaamisen varmistamisen maailmaan. Kun emme ymmärrä omalla äidinkielellämmekään mitä toinen sanoo tai kirjoittaa niin mitenkähän ymmärrämme toisiamme monien kielien ja kulttuuristen tapojen pöhelikössä.
(Keskustelupalstan eteneminen noudattaa samaa kaavaa kuin aiemminkin vilpistä puhuttaessa: aluksi esitetään kommentteja ja laajennetaan havaintojen määrää, jopa kiitellään kirjoittajaa ja lopuksi kirjoittajaa aletaan moittia liiasta yleistämisestä ja plagioinnista-:)
Teksti kuitenkin johdattaa korkeakouluissa toimivat pohtimaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä. Opetusministeriön julkaisemassa Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa vuosille 2009-2015 linjataan tulevaisuutta niin, että suomalaisissa korkeakouluissa opiskelee jatkossa yhä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Tavoitteena on mm. että "Lahjakkaat ulkomaiset opiskelijat ja tutkijat valitsevat suomalaiset korkeakoulut laadukkaan koulutuksen ja tutkimuksen sekä suomalaisen työelämän tarjoamien mahdollisuuksien houkuttelemina." Tavoitteena on tietysti koulutuksen laadun parantaminen-:) Koulutuksen arkipäivässä tämä tarkoittaisi sitä, että yhä useammin sekä opettaja että opiskelija käyttävät arjessaan jotain muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään. Strategia patistaa korkeakouluja myös osallistumaan ahkerammin koulutuksen myyntimarkkinoille.
Muuttuukohan jatkossa myös äidinkielen taitamisen ja itse tuotettujen kirjoitelmien merkitys? Nyt sekä yliopistoasetus että ammattikorkeakouluasetus edellyttävät korkeakoulututkinnon suorittajan kirjoittavan opintojensa päätteeksi kypsyysnäytteen, joka osoittaa perehtyneisyyttä opinnäytteen alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Jos opiskelijan äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, korkeakoulu päättää kypsyysnäytteen kielestä. Kypsyysnäytteessä opiskelija vastaa lopputyönsä ohjaajan laatimaan kysymykseen, ja opiskelijan itsensä kirjoittaman vastauksen sisällön hyväksyy työn ohjaaja ja kirjoitusasun hyväksyy äidinkielen opettaja. Tämä on ollut yksi käytäntö varmistaa opiskelijan osaaminen. Jos sekä opiskelija opiskelee että opettaja opettaa muulla kuin äidinkielellään, tiedossa on lisää mutkia laadun ja osaamisen varmistamisen maailmaan. Kun emme ymmärrä omalla äidinkielellämmekään mitä toinen sanoo tai kirjoittaa niin mitenkähän ymmärrämme toisiamme monien kielien ja kulttuuristen tapojen pöhelikössä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
