Kuulustelukertomuksiakin kopioidaan

Kuulustelun kopiointi ihmetytti asianajajaa. Helsingin Sanomat julkaisi 17.1.2013 tämän Jukka Harjun kirjoittaman uutisen, jossa ihmeteltiin ja verrattiin keskenään kahta eri kuulustelukertomusta. Kuulustelukertomukset liittyivät esitutkimukseen, jossa kahta eri konstaapelia oli kuultu samasta asiasta, kuulemisten välillä oli aikaa kuusi viikkoa. Kuulustelukertomukset ovat lähes identtiset. Hesarin jutussa on myös kuva, jossa osia kuulustelukertomuksista on allekkain, jotta lukijat voivat itsekin todeta tekstien yhdenmukaisuuden.


Kuulemiseen liittyneen tapauksen asianomistajan asianajaja Markku Fredman on nostanut asian esille ja pitää toimintaa kiellettynä. Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Joni Länsipuro sen sijaan pitää "ihmeellisenä sitä, että tällaiseen kiinnitetään huomiota". Hänestä "on tavanomaista, että partio on kertonut asiasta samoin sanoin", eikä hän pidä "ihmeellisenä sitä, että samaa pohjaa käytetään tilanteessa, jossa oletetaan, että kuulusteltavilla on samanlaiset havainnot". Kopiointia ei siis kielletä, "tutkija on selvästi säästänyt työmääräänsä".

Maallikkolukijaa ihmetyttää tietysti se, että voiko poliisityöskentelyssä todellakin olettaa, että samassa tilanteessa olleilla on tapahtumista samanlaiset kertomukset? Silloinhan ei tarvitsisi kuulla kuin yhtä jossain tilanteessa ollutta todistajaa, ja toisten todistajien lausunnot voisi kopioida, koska voidaan olettaa, että ne ovat yhtenäiset ensimmäisenä kuulluksi tulleen kanssa? (Tieteellisen) tutkimuksen näkökulmasta asia olisi juuri päinvastoin, silloin oletetaan, että jokainen tekee tilanteissa omanlaisensa havainnot ja tulkinnat.