Ruotsin korkeakouluissa plagiointi edelleen yleisin syy erottamiseen

Ruotsissa aiempia Högskoleverketin tehtäviä hoitaa vuoden 2013 alusta Universitetskanslersämbetet. Korkeakouluopiskelussa esiintyvää vilppiä tilastoidaan entiseen malliin, ja tiedot julkaistaan. Julkaisun nimi on Disciplinärenden 2012 vid universitet och högskolor. Vuonna 2012 yli 800 korkeakouluopiskelijaa joutui jonkinlaisen sanktion kohteeksi opiskelussa tekemänsä vilpin vuoksi. Tavallisin sanktio vilpistä oli erottaminen, pienempi osa sanktioista (180) oli varoituksia. 

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö tai Korkeakoulujen arviointineuvosto ei tilastoi vilppiä korkeakouluissa. Tutkimuseettiselle neuvottelukunnan toimintakertomuksen mukaan sille ilmoitettiin vuonna 2012 yhteensä viisi tapausta, joissa oli todettu vilppiä. Nämä olivat kuitenkin tutkijoiden julkasuihin liittyviä tapauksia, eikä yhtään opiskelijan kirjalliseen tuotokseen, esimerkiksi opinnäytetyöhön liittyvää tapausta tuotu esille vuonna 2012.

Ruotsissa suurin vilppimuoto on edellisten vuosien tapaan plagiointi, mutta ilmitulleiden plagiointitapausten määrä on vähentynyt edellisestä vuodesta. Vuonna 2012 yhteensä 460 opiskelijaa sai sanktion plagioinnista (11% vähemmän kuin edellisenä vuonna). Kuusi korkeakoulua, jotka kaikki olivat taidekorkeakouluja, ei havainnut yhtään vilppitapausta. Kaikki muut korkeakoulut (31) ilmoittivat vilppitapauksia ja raportissa tapaukset esitetään korkeakouluittain. Tapaukset on suhteutettu opiskelijamääriin. 

Viime vuotiseen tapaan raportin liitteenä on oikeuden päätöksiä opiskelijoiden tekemistä valituksista, tosin nyt on liitteenä vain kaksi oikeustapausta. Plagiointiin syyllistynyt opiskelija ei onnistunut valituksellaan muuttamaan korkeakoulun päätöstä määräaikaisesta (8 viikkoa) erottamisesta. Tenttivilpin takia kuudeksi viikoksi erotettu opiskelija sen sijaan onnistui kumoamaan erottamispäätöksensä, koska kyseessä oli "sana sanaa vastaan".

Yksi tietty plagiointitapaus - ja koko korkeakoulutuksen laatu pohdintaan

Voiko korkeakoulun hallituksen puheenjohtaja suorittaa tutkinnon johtamassaan korkeakoulussa?
Miten (puheenjohtajan) lopputyön ulkopuoliset tarkastajat valitaan?
Mikä on työn ohjaajan vastuu siitä, että teksti täyttää edes minimaalisesti ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytetyön kriteerit?
Voidaanko opiskelijalle myöntää ylempi korkeakoulututkinto, jos opinnäytetyö ei täytä tutkinnon osaamisvaatimuksia?
Onko kansallisesti olemassa yhtenäisiä kriteereitä sille, millaista osaamista ylemmän korkeakoulututkinnon tasoisessa työssä pitäisi vähintäänkin olla?

Tällaisia kysymyksiä pohditaan tänä syksynä Irlannissa, jossa yksi vuonna 2008 hyväksytty Master's Thesis on käynnistänyt laajan kansallisen, jopa ministeriötason keskustelun korkeakoulutuksen ja tutkintojen laadusta. Uutisointi plagiointitapauksesta alkoi viime syksynä, esimerkiksi Irish Independent kirjoitti asiasta vuosi sitten ja uudelleen toukokuussa 2013.

Flan Garvey toimi ITT:n (The Institute of Technology Tralee) hallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-2013. Hän suoritti tuossa samaisessa korkeakoulussa Master of Arts tutkinnon vuonna 2008. Neljä vuotta sen jälkeen, vuonna 2012 yhteensä 26 ITT:n opettajaa kyseenalaisti Garveyn opinnäytetyön laadun. Sen sanottiin sisältävän sivukaupalla plagiointia, lähdeviittaukset olivat sekavat, kirjoitustyyli ja työn sisältö ei täyttänyt ylemmän korkekoulututkinnon lopputyölle asetettuja kriteereitä. Wikipedia-artikkeli Flan Garveystä sisältää myös plagioidut sivumäärät ja plagioinnin lähteet.

Network for Educational Standards ylläpitää Irlannissa samannimistä blogia, johon tästä Traleen plagiointitapauksesta on koottu kaksi pitkähköä blogikirjoitusta. 14.10.2013 ilmestyi QQI: The Tralee Challenge ja seuraavana päivänä The Chairman's Thesis. Blogiin on linkitetty myös 25-sivuinen analyysi Garveyn tekstin tasosta, sen puutteista ja puutteellisista lähdeviittauksista. Raportissa todetaan lopuksi:
- ennen tarkastukseen jättämistä tekstiä ei oltu oikoluettu, kirjoitusvirheitä ja kielioppivirheitä on läpi työn, jopa otsikon sana education oli kirjoitettu väärin,
- teksti osoittaa piittaamattomuuta tai tietämättömyyttä kaikkein perustavammastakin tieteellisen kirjoittamisen tavasta (viittauskäytännöistä),
- työssä ei ole yhtenäistä teemaa tai tarkoitusta,
- työssä ei näy minkäänlaista yleisesti hyväksyttyä ymmärrystä tieteellisestä työstä.

Tarkastelussa oleva Master's Thesis on pitkä, lähes 300-sivuinen teksti, jossa on useita kymmeniä sivuja sanatarkkoja kopioita aiemmin julkaistuista lähteistä ilman lähdeviitteitä. Jos lähdeviitteitä on, ne eivät ole yhtenäisesti muotoiltuja vaan samaankin tekstiin on viitattu usealla eri tavalla. 

Plagioinnista puhuminen ei ole helppoa Irlannissakaan. Plagioinnin esille ottaneet saivat moitteita asian tuomisesta julkisuuteen. ITT:n rehtori Dr Oliver Murphy esitti uhkauksia, että asian julkisuuteen vuotaneet kohtaavat kurinpidollisia toimia ("disciplinary actions"). Ja sitten tämäkin uhkaus vuodettiin julkisuuteen - kirjoituksia aiheesta esimerkiksi täällä tai edellä mainitussa Wikipedia-artikkelissa. Eikä plagioinnista tai sen seuraamuksistakaan oikein osata päättää. Plagioinnin selvittämiseksi nimetty ensimmäinen kolmihenkinen asiantuntijaryhmä jätti asiasta lausuman, jonka mukaan Garveyn työ on plagiaatti, ja se ei oikeuta ylempää korkeakoulututkintoon. Garvey kuitenkin vetosi omaan korkeakouluunsa ja se päätti asiantuntijaryhmän päätöksen vastaisesti, että tutkinto oli oikeutettu, koska Garvey ei ymmärtänyt että plagiointi voi olla tahatonta (en tiedä osasinko kääntää The Chairman's Thesis -tekstiä, näin asia on ilmaistu: "On an appeal by Mr Garvey to a committee that was appointed by IT Tralee, the decision that the MA was unjustified was reversed on the basis that Garvey didn’t understand that plagiarism could be unintentional.")


Garvey erosi ITT:n hallituksen puheenjohtajan pallilta heinäkuussa 2013. Hän on kuitenkin ilmoittanut jatkavansa opintojaan ja tekee väitöskirjaa - samaan korkeakouluun.

QQI, Quality and Qualifications Ireland, siis käsittelee tapausta. Koko kyseisen korkeakoulun (ITT) laatu on arvioitavana, kun QQI pohtii, miten on mahdollista, että tällainen työ on ensinnäkin hyväksytty tarkastukseen ja toiseksi, miten on mahdollista, että se on hyväksytty. Korkeakoulun oikeus antaa jatkotutkintoja (siis ylempiä korkeakoulututkintoja) saattaa olla vaakalaudalla. Kansalliseen keskusteluun on tämän yhden tapauksen myötä palautettu keskustelu koko Technological Institute -järjestelmän tasosta, ja niiden oikeudesta antaa ylempiä korkeakoulututkintoja. 

Kunnia menee mutta maine kasvaa

Perjantaina 1.11.2013 alkoi plagioinnista kiinnostuneiden virtuaalimaailmassa kova kuhina. HS uutisoi, että Pasi Tuomisen kirjoittama ja Talentumin kustantama Virtuaalimaine -kirja vedetään pois myynnistä. Talentum laati asiasta myös lehdistötiedotteen. Nyt kirjan esittely ei avaudu Talentumin sivuilta eikä Elisa E-kirjassa, sen sijaan kirjan nimen kohdalle laittamani linkki vie CDON.com kirjakauppaan, josta se näyttäisi olevan tilattavissa.

HS otsikoi uutisen näin: Haaga-Helian lehtorin kirjaan kohdistuu toinenkin plagiointiepäily. Uutisen mukaan asia nousi julkisuuteen, kun tutkija Salla Laaksonen esitti asian Facebook-päivityksessään. Meille lukijoille kuitenkin paljastettiin, että kirjaan on kohdistunut muitakin plagiointiepäilyjä, joita oli käsitelty elokuusta lähtien. HS viittaa Talentumin lakiasiainjohtaja Lasse Rosengrenin haastatteluun:

 "Aiemmasta syytöksestä ei ollut hänen mukaansa syytä kertoa, koska asia on asianosaisten välinen."

Tässä vaiheessa lukijana aloin miettiä, että miksi ensimmäinen plagiointiepäily on asianosaisten välinen mutta toinen ei. Tähän ehkä saamme vastauksen myöhemmin, mielenkiintoinen kysymys kuitenkin.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tämän tapauksen uutisoinnissa on HS:n ja myöhemmin Taloussanomien juttuihinsa tekemät editoinnit. Aluksi molempien lehtien verkkoartikkeleissa oli seuraava siteeraus Tuomisen haastattelusta: "Ihan totta? Se on kyllä Urkund-järjestelmän läpikäynyt ja lähdeviittaukset on pyritty tarkistamaan"

Tämä lausuma sittemmin poistettiin artikkeleista eikä sitä näkynyt HS:n paperiversiossakaan 2.11.2013. Mutta, todisteena siitä etten houri omiani, otin tähän kuvan googlehausta, jossa siteeraus näkyy:

Viittaus plagiaatintunnistusjärjestelmän käyttöön on myöskin monin tavoin mielenkiintoinen:
1) Miksi itse kirjoitettua tekstiä ylipäänsä pitäisi laittaa tunnistimeen?
2) Miksi siteeraus ja viittaus plagiaatintunnistimen käyttöön poistettiin lehtiartikkeleista?
3) Plagiointitutkijan näkökulmasta Tuomisen lausuma kuvaa Suomen korkeakouluissa virinnyttä yliluottamusta sähköisiin plagiaatintunnistimiin. Tästä yliluottamuksesta varoittaa mm. IPPHEAE-projektin maaraportti. (Kirjoitan tästä raportista tarkemmin myöhemmin, kiinnostuneille tiedoksi että se on avoimesti luettavissa täällä.)

Pian uutisoinnin jälkeen Haaga-Helian pääsivulle ilmestyi tiedonanto (ei kirjoittajatietoa): 

"HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu on erittäin pahoillaan esille nousseesta lehtori Pasi Tuomisen Virtuaalimaine-kirjan plagiointikohusta. HAAGA-HELIAlla on luonnollisesti nollatoleranssi plagioinnin suhteen."

Elisa Aunola puolestaan kirjoittaa asiasta SILAB-blogissa otsikolla Virtuaalimaine - toiminnallinen osuus. Tähän kirjoitukseen on linkitetty myös Salla Laaksosen Fb-päivitys.

Tekstin poistaminen ja palauttaminen

Maanpuolustuskorkeakoulu nousi median otsikoihin viikko sitten, kun se poisti Doria-tietokannasta Alan Salehzadehin työpaperin Iran's domestic and foreign policies. (Uutisoinnista esim. HS, YLE, MTV.)

Aluksi ilmoitettiin, ettei julkaisun poisvetämisellä ollut mitään tekemistä Iranin suurlähettilään maanpuolustuskorkeakouluun tekemän vierailun kanssa, vaan kyse oli tavanomaisesta tekstin tieteellisen tason uudelleen tarkastamisesta. Sitten puolustusministeri Carl Haglund ilmoitti vaativansa selvitystä rehtorilta asiasta (esim. HS). Tänään teksti palautettiin Doriaan, kun Maanpuolustuskorkeakoulun tiedotteen mukaan rehtori Veijo Taipalus päätti hyvän tieteellisen käytännön epäilyn käsittelyprosessin aiheettomana. 

Tällä tempulla työpaperi sai paljon lukijoita tällä viikolla. Itsekin tavailin Salehzadehin ko. tekstiä ja mielestäni ainakin lähdeviittaukset näyttivät hyviltä, asianmukaisilta ja tarkoilta. Aiheen asiantuntijat ovat tutkailleet tekstiä virallisesti ja epävirallisesti, enkä ainakaan vielä löytänyt julkaistuja "moitteita". Tekstihän julkaistiin ja sitä levitettiin sosiaalisessa mediassa heti tietokannasta poisvetämisen jälkeen.

Maanpuolustuskorkeakoulun ratkaisu poistaa teksti (viralliselta) julkaisukanavalta ja perustella se hyvän tieteellisen käytännön loukkauksen epäilyllä oli Suomessa ainutlaatuinen. Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että Suomessa ei ole julkisuudessa käsiteltyjä esimerkkejä tekstien poistamisesta, tai paremminkin "pois vetämisestä" (=retraction). Meillähän ei ole edes vakiintunutta käsitteistöä tällaiselle tilanteelle. Pohdin joskus aiemmin kirjoituksessani (14.1.2011), millaisia sanoja tällaisessa tilanteessa käytetään. Nyt mediassa käytettiin seuraavia ilmaisuja MPKKn toiminnasta: "poisti verkosta", "otti pois verkkosivuilta", "veti pois".

Mutta, voiko sähköisen julkaisun poistaa? Ainakaan Salehzadehin tekstin poisto ei onnistunut, päinvastoin. Teksti sai tällä viikolla julkisuutta ja lukijoita paljon, varmastikin enemmän kuin jos se olisi ollut yksi julkaisu yhden korkeakoulun muiden julkaisujen joukossa.

Hyvä case, voimme hyödyntää sitä käänteisesti. Jatketaan tekstien tutkimista ilman kenenkään painostusta ja selvitetään, miten hyvin hyvä tieteellinen käytäntö suomalaisten korkeakoulujen julkaisemissa teksteissä toteutuu!  

Nollatoleranssi plagioinnille

Plagiointi pääsi Suomessa otsikoihin tänä vuonna, kiitos Marimekon! Tieteen tai korkeakouluopiskelun plagiointitapaukset eivät Suomessa ylitä uutiskynnystä. Tai kyllä jostain plagiointitapauksesta tai jonkun plagioiduksi epäillyn tekstin sisältämän plagioinnin kieltämisestä voidaan julkaista perinteisessä mediassakin pieni uutinen, mutta kaikkia mediamuotoja kiinnostavaa tekstiplagiointia ei Suomessa ole uutisoitu Jari Vilenin gradun sisältämän plagiointiselvityksen jälkeen.

Marimekon kuosiplagioinnista sen sijaan on Suomessa uutisoitu kahdessa ryppäässä, ja on rohkeasti käytetty myös plagiointi -käsitettä vähän lievemmältä teolta kuulostavan kopiointi -käsitteen rinnalla. Ensin toukokuussa Finnairin koneissa käytetty Kristiina Isolan designiksi merkattu Metsänväki-kangas todettiin plagioiduksi. Elo-syyskuussa plagiointiepäilyjen kohteena ovat olleet Maija Louekarin Hetkiä-kuosi ja Aino-Maija Metsolan Kuuskajaskari-kangas. Muitakin plagiontiepäilyjä Marimekon kankaista on esitetty.

Marimekkouutisoinnissa mielenkiintoista on ollut, että useat lehdet ovat julkaisseet kuosien kuvat vierekkäisinä kuvina ja pyytäneet lukijaa itse miettimään ja toteamaan onko kyseessä plagiointi.

Esimerkiksi Helsingin sanomat julkaisi 29.5.2013 nämä päällekkäiset kuvat, joista kursoria liikuttamalla voi todeta kuvien samankaltaisuuden. Lukijoille ohjeena on: "Vertaile keskenään."

Myös YLE pyytää lukijoitaan tekemään johtopäätökset itse, kun 25.9.2013 vierekkäin laitettiin nämä kaksi kuvaa: "Katso kuvat ja päättele itse."

Plagiointiepäilyssä voi jokainen arvioida kuosien tai tekstien samankaltaisuuden. Toinen tärkeä seikka plagioinnin toteamisessa: se, kumpi oli ensin, voi median esittämien tietojen perusteella olla vaikeaa. Marimekko on kuitenkin joutunut muuttamaan toimintatapojaan plagiointiepäilyjen johdosta, ja toimitusjohtaja Ihamuotilan siteerataan vaatineen "täydellistä nollatoleransia" plagioinnin suhteen.

Nollatoleranssi plagioinnille on käytössä myös monien maiden korkeakoulutuksessa. Ironista kyllä, myös monet yritykset, joista opiskelijat voivat ostaa itselleen tekstejä, ilmoittavat noudattavansa ehdottomasti nollatoleranssia plagioinnin suhteen, "zero-tolerance to plagiarism". Mallia voi katsoa vaikkapa Academia Writers -sivustolta: "aihe kuin aihe", "lopullinen tuote ei sisällä plagiointia tai saat rahasi takaisin." (Tämä kirjoittajapalvelu on muuten jaettu kunnon yliopiston tapaan eri laitoksiin.)

Edellä olevien rinnakkaisten kuvien laittamiselle tähän blogiin oli syynsä. Kun mediassa lukijoiden annetaan itse tehdä tulkinta Marimekon kuosikuvioiden samankaltaisuudesta, tieteessä ja korkeakoulutuksessa tällaista "maalaisjärjen käyttöä" ei sallita. Esimerkiksi seuraavan kuvan esittämisestä julkisesti pidettiin Suomessa provosoivana:

Lukija voi helposti päätellä, että kyseessä on kopio, mikä määritelmien mukaan on myös plagiointia, koska alkuperäistä tekijää eikä kopioinnin lähdettä ilmoitettu. Korkeakoulujen ja tieteen yhteydessä meidän lukijoiden ei kuitenkaan ole suotavaa arvioida tekstien samankaltaisuutta. Tämän kuvan ratkaisusta voitte lukea Tutkimuseettisen neuvottelukunnan toimintakertomuksesta 2012, sivulta 8.

Kirjoittajapalveluista

Korkeakouluopintoihin kuuluu koulutusalasta ja -ohjelmasta riippuen enemmän tai vähemmän itsenäisesti kirjoitettavia tehtäviä. Kaikkiin korkeakoulututkintoihin kuuluu myös opinnäytetyö. Maailmalla opintojen laadusta kiinnostuneita on jo useita vuosia huolestuttanut se, että eritasoisia kirjoituksia esseestä väitöskirjaan saakka voi ostaa valmiina erilaisista kirjoittajapalveluista. Palveluista on vakiintunut nimitys Paper Mill, ja englanninkielisiä palveluja on runsaasti. Olen aiemmin täällä blogissa kirjoittanut muutamasta palvelusta, esimerkiksi kirjoituksessa Osta essee, osta opinnäytetyö! vuonna 2009. Tuolloin esittelemäni palvelun linkki toimii vieläkin, ja palvelusta voi edelleen tilata kirjoituksia. Vilpillistä opiskelua Britanniassa -kirjoituksessani esitelty yksi vilpin muoto on ilmaistu näin: "ostoksilla käynti eli valmiiden tehtävien ja opinnäytetöiden ostaminen "paperitehtaista" (paper-mills, internet-based essay-writing companies)." 

Valitut Palat julkaisi tammikuun 2013 numerossa (sivut 110-117) artikkelin, joka ilmestyi alunperin lehdessä The Chronicle of Higher Education marraskuussa 2010. Tulin itsekin hankkineeksi viime syksynä käännös- ja julkaisuluvan tälle Ed Danten kirjoittamalle artikkelille, joka Valittujen Palojen mukaan on Chronicle -lehden luetuin artikkeli ja "jokaisen korkeakoulutuksen laadusta kiinnostuneen tulisi lukea se". Alkuperäinen artikkeli on nimeltään The Shadow Scholar, suomeksi se ilmestyi otsikolla Sijaisopiskelija paljastaa. Ed Dante on on pseudonyymi. Kirjoittaja kertoo työstään haamukirjoittajana, hän siis kirjoittaa työnään eri alojen opiskelijoille tilauksesta tehtäviä, esseitä, tutkielmia. Artikkelin sisältöön johdatellaan näin:

"Maksusta esseitä ja tutkielmia tehtaileva haamukirjoittaja kertoo, kuinka tuhannet yhdysvaltalaisopiskelijat huijaavat - ja miksi."

Ed Dante työskentelee verkossa toimivassa yrityksessä ja kirjoittaa 20-40 sivua tekstiä päivässä. Tilauksesta hän on tehtaillut tekstejä seuraaville aloille: kognitiivinen psykologia, sosiologia, kansainväliset suhteet, matkailuala, liiketoiminta, laskentatoimi, historia, elokuvantutkimus, farmakologia, teologia, urheilujohtaminen, merenkäynnin turvallisuus, kestävä kehitys, kunnallissektorin budjetointi, filosofia, etiikka, postmoderni arkkitehtuuri, antropolologia, julkishallinto. Artikkelissa voi tutustua kirjeenvaihtoon, jota haamukirjoittaja käy yhden kauppatieteen opiskelijan kanssa. Erityismaininnan artikkelissa saavat sairaanhoitajaopiskelijat:

"Sairaanhoitajienkaan puolesta ei kannata olla huolissaan. Elämämme on osaavissa käsissä, tosin sellaisissa, jotka eivät osaa kirjoittaa piirun vertaa. Sairaanhoitajaopiskelijat muodostavat yhden suurimmista asiakasryhmistä. Olen kirjoittanut potilaskohtaisia hoitosuunnitelmia, sairaanhoidon eettistä puolta käsitteleviä kirjoitelmia sekä esseitä siitä, miksi sairaanhoitajaharjoittelijat ovat tiennäyttäjiä kohti lääketieteen tulevaisuutta. Olen jopa kirjoittanut lääkehoitosuunnitelmia potilaille, joiden toivon olevan kuvitteellisia."

Toinen opiskelijaryhmä, jonka Ed Dante nostaa esille, ovat opettajaopiskelijat: "Sanoisin kuitenkin, että kasvatusala on pahin". Ed Danten huoli opiskelumoraalista ja pettymys huijaaviin opiskelijoihin tiivistyy, kun hän kertoo tehneensä esseitä kouluhallinnon opiskelijoille ja opinnäytetöitä rehtoreiksi aikoville.

Työssään Ed Dante hyödyntää internetin kautta avautuvia mahdollisuuksia lukea alkuperäistekstejä, ja pienikin osa tekstiä riittää. Google Scholar on hyödyllinen ja Wikipedia "ensimmäinen pysähdyspaikka".

"Tietenkin tämän kaltaisten aineistojen paikkansapitävyys täytyy varmistaa, mutta ne ovat tarjonneet minulle intensiivikurssin satoihin aihepiireihin."

"Jos löydän yhdenkin sivun jostain tietystä testistä, saan kyhättyä siitä jotakin sanottavaa tutkielmaan."

"Ei ole mahdotonta kirjoittaa 75-sivuista tutkielmaa kahdessa päivässä. Se on ainoastaan kurjaa. Kun pääsen vauhtiin voin suoltaa neljästä viiteen sivua tekstiä tunnissa."

"En ole käynyt kirjastossa kertaakaan tämän työn aloittamisen jälkeen. Amazon tarjoaa ilmaisnäytteitä melko anteliaasti."

"Kerättyäni lähteitä poimin niistä hyödyllisiä lainauksia ja ripottelen niitä tutkielman eri osoihin."

***


Tapahtuuko tällaista haamukirjoittamista Suomessa? Suomen kielellä asiasta ei oikein löydy julkista keskustelua, vaikka opettajien keskuudessa asiasta puhutaan. Korkeakouluissa opiskelijoiden tekstejä työkseen ohjaavat ja arvioivat opettajat saavat eteensä hyvin eritasoisia tekstejä. Heikkojen tekstien esittäjiä ohjataan parempaan kirjoittamiseen: ohjaaja ohjaa, yliopistoissa moneen koulutusohjelmaan kuuluu pakollinen tieteellisen kirjoittamisen kurssi, ammattikorkeakouluissa äidinkielen opettajat ohjaavat henkilökohtaisestikin kirjoittamista. Ja joskus opiskelijan tekstissä tapahtuu yllättävän nopeaa edistymistä.

Kirjoituspalveluja on saatavissa Suomessakin, niitä voi hakea netistä vaikkapa hakusanalla "kirjoittajapalvelu" tai "kirjoituspalvelu".

Kuulustelukertomuksiakin kopioidaan

Kuulustelun kopiointi ihmetytti asianajajaa. Helsingin Sanomat julkaisi 17.1.2013 tämän Jukka Harjun kirjoittaman uutisen, jossa ihmeteltiin ja verrattiin keskenään kahta eri kuulustelukertomusta. Kuulustelukertomukset liittyivät esitutkimukseen, jossa kahta eri konstaapelia oli kuultu samasta asiasta, kuulemisten välillä oli aikaa kuusi viikkoa. Kuulustelukertomukset ovat lähes identtiset. Hesarin jutussa on myös kuva, jossa osia kuulustelukertomuksista on allekkain, jotta lukijat voivat itsekin todeta tekstien yhdenmukaisuuden.


Kuulemiseen liittyneen tapauksen asianomistajan asianajaja Markku Fredman on nostanut asian esille ja pitää toimintaa kiellettynä. Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Joni Länsipuro sen sijaan pitää "ihmeellisenä sitä, että tällaiseen kiinnitetään huomiota". Hänestä "on tavanomaista, että partio on kertonut asiasta samoin sanoin", eikä hän pidä "ihmeellisenä sitä, että samaa pohjaa käytetään tilanteessa, jossa oletetaan, että kuulusteltavilla on samanlaiset havainnot". Kopiointia ei siis kielletä, "tutkija on selvästi säästänyt työmääräänsä".

Maallikkolukijaa ihmetyttää tietysti se, että voiko poliisityöskentelyssä todellakin olettaa, että samassa tilanteessa olleilla on tapahtumista samanlaiset kertomukset? Silloinhan ei tarvitsisi kuulla kuin yhtä jossain tilanteessa ollutta todistajaa, ja toisten todistajien lausunnot voisi kopioida, koska voidaan olettaa, että ne ovat yhtenäiset ensimmäisenä kuulluksi tulleen kanssa? (Tieteellisen) tutkimuksen näkökulmasta asia olisi juuri päinvastoin, silloin oletetaan, että jokainen tekee tilanteissa omanlaisensa havainnot ja tulkinnat.

Rangaistukset plagioinnista

Plagiarism Refence Tariff on Britanniassa vuonna 2010 käyttöönotettu kansallisen tason ohjeistus siitä, millaisia seuraamuksia plagioinnista on opiskelijoille. Ohjeistuksen kokosivat Peter Tennant ja Gill Rowell ja julkaisija on PlagiarismAdvice.org. Ohjeistus laadittiin, kun plagiointia koskevissa tutkimuksissa oli paljastunut, että korkeakouluissa oli epäyhtenäisiä ja eriarvoisia käytäntöjä plagiointitilanteissa. Tällä ohjeistuksella plagioinnin seuraukset on yhdenmukaistettu.

Plagioinnin määrä ja laatu arvioidaan pisteytyksillä ja sitten sanktio voidaan määrittää yhteispistemäärän perusteella. Mitä korkeampi pisteluku, sen vakavampi tapaus on kyseessä, ja sen vakavammat ovat myös seuraukset. Kirjoitin tuohon alle siitä, miten pistemäärä rakentuu; mitä otetaan huomioon plagioinnin vakavuutta määriteltäessä. Sanktioita seuraa, kun pistemäärä 280 ylittyy, ja plagioinnin seuraamukset voi katsoa tariffin kakkososan taulukosta. Britanniassa plagioinnista seuraa aina jonkinlainen sanktio, mikäli tekstissä todetaan vähintään kaksi plagioitua lausetta. Toisaalta alle kahden lauseenkin plagiointi on rangaistavaa, jos kyseessä on kyseisen tekstin kannalta keskeinen asia.

Näin plagiointiteko pisteytetään:

Plagiointihistoria:

Ensimmäinen kerta = 100 pistettä

Toinen kerta = 150 pistettä

Kolmas tai useampi kerta = 200 pistettä.

 
Plagioinnin määrä/laajuus:

Alle 5% tekstistä JA vähemmän kuin kaksi lausetta plagioitu = 80 pistettä.

Kuten edellä, mutta keskeisiä asioita plagioitu = 105 pistettä.

 
Tekstistä 5% - 20% on plagioitu, TAI enemmän kuin kaksi lausetta, mutta ei enemmän kuin kaksi (teksti)kappaletta = 105 pistettä.

Kuten edellä, mutta keskeisiä asioita plagioitu = 130 pistettä.

 
Tekstistä 20% - 50% on plagioitu, TAI kolme – viisi (teksti)kappaletta, mutta ei enemmän kuin viisi (teksti)kappaletta = 130 pistettä.

Kuten edellä, mutta keskeisiä asioita plagioitu = 160 pistettä.

 
Tekstistä yli puolet tai enemmän kuin viisi (teksti)kappaletta on plagioitu = 160 pistettä

Arvioitavaksi jätetty teksti on ostettu esseepalvelusta tai varjokirjoittajapalvelusta = 225 pistettä.

Opintojen taso:

Lukio = 70 pistettä

Korkeakoulututkinto = 115 pistettä

Ylempi korkeakoulututkinto/jatko-opinnot = 140 pistettä.

 
Kyseessä olevan suorituksen taso:

Opintoihin kuuluva tehtävä = 30 pistettä

Iso projektityö tai opinnäytetyö = 60 pistettä.

 
Lisäksi:

Näyttö siitä, että opiskelija on yrittänyt peitellä plagiointia muuttamalla sanoja, lauseita tai viittauksia niin, ettei sähköinen plagiaatintunnistin tunnista plagiointia = 40 pistettä.

Sanktiot

Rangaistukset on määritelty erikseen summatiivisille ja formatiivisille teksteille. Jotta plagioinnista seuraa sanktio, niin pisteitä täytyy olla vähintään 280. Tämä pistemäärä kuitenkin täyttyy aina, kun plagiointi todetaan (esim. ensimmäinen kerta 100p, alkuvaiheen opinnot 70p, tavanomainen tehtävä 30p, alle 5% plagioitu, 80p). 

Summatiivisissa töissä (laaja projektityö, opinnäytetyöt) rangaistus kovenee sitä mukaa, kun pistemäärä nousee. Aina kuitenkin annetaan virallinen varoitus, joka kirjataan opiskelijarekisteriin.

Suurimpaan pistemäärään, 560 pistettä tai enemmän - ja sen myötä kovimpiin rangaistuksiin - pääsee esimerkiksi maisteriopinnoissa (140p) kolmannen kerran (200p) plagiointia sisältävää opinnäytetyötekstiä (60p) tarjoava opiskelija, jonka tekstissä on enemmän kuin viisi tekstikappaletta (160p) muualta kopioitua tekstiä. Jos voidaan todeta (esimerkiksi eri vaiheessa palautettujen tekstien perusteella), että opiskelija on tahallisesti yrittänyt peittää plagiointia muuttamalla sanoja, lauseita tai viitteitä, pisteitä tulee lisää (40p). 560 pistettä ylittävä teksti johtaa ankarimpiin rangaistuksiin, kuten erottamiseen ja jopa aiempien suoritusten mitätöimiseen. 

Plagioinnista seuraa aina virallinen varoitus, joka merkitään opintosuoritusrekisteriin. Lisäksi plagioinnin vakavuuden (pistemäärän) mukaan käytetään seuraavia sanktioita:
-  tehtävä arvioidaan hylätyksi – opiskelija voi tehdä tehtävän uudelleen ilman että aiempi plagiointi vaikuttaa arvosanaan
- tehtävä arvioidaan hylätyksi – tehtävä tulee uusia ja todettu plagiointi laskee uudenkin tehtävän arvosanaa
- tehtävä arvioidaan hylätyksi – ei mahdollisuutta uusia  
- koko moduuli hylätään – kurssit käytävä uudelleen
- uuden suorituksen jälkeen opintokokonaisuuden arvosanaa alennetaan
- erotetaan yliopistosta, mutta suorituksia ei mitätöidä
- erotetaan yliopistosta, ja suoritukset mitätöidään

Tilastoja

Taisin jo joskus aiemmin linkittää tänne blogiin Britannian yliopistojen huijaustilaston. The Telegraph kysyi vuonna 2011 yliopistoilta vilpin ja plagioinnin määrästä, ja tapaukset olivat lisääntyneet 2000-luvulla huomattavasti. Yliopistot ilmoittivat yli 17000 vilppitapausta lukuvuodelta 2009-2010, kyseessä ovat siis vain vakavimmat, viralliseen käsittelyyn edenneet tapaukset (plagiointi, opettajan lahjontayritykset, ostetut tekstit). University cheating league table ilmoittaa eri yliopistojen ilmoittamat vilppitapaukset lukuvuosina 2005-2006 ja 2009-2010.