Anonyymi kommentoija toi blogikommentissa 21.11.2009 esille Demarin 5.11.2009 julkaiseman pikku-uutisen, jossa kerrottiin kansanedustaja Ilkka Kantolan joutuneen plagioinnin kohteeksi. Jutussa Kantolan väitöstä plagioitu esitetään, että professori Martin Stone (Katholieke Universiteit Leuven) on plagioinut Kantolan väitöskirjassaan esittämiä päätelmiä "useiden kymmenien sivujen verran". Kyseessä näyttää olevan paperista paperiin plagiointi, eikä asiasta löydy mitään lisätietoja Internetin kautta. Anonyymi jättikin kommenttinsa hyvin osuvasti blogitekstiini Tutkijayhteisön sisäiset plagioinnit piilotetaan? (28.7.2009).
Martin Stone on julkaissut jokin verran tekstejä filosofian alan lehdissä, joiden sähköisiä versioita en pääse lukemaan. Kantolan väitöskirjan Probability and Moral Uncertainty in late Medieval and Early Modern Times toki kävin lainaamassa! Haastavaa tekstiä ei-filosofille-:)
Mutta ollaan kuulolla tästäkin tapauksesta.
31.12.2009
Tapaukset Jari Vilen ja Carl Öhman
Suomessa plagiointia (ja tieteellistä vilppiä) on todettu vähän. Plagiointitapauksina julkisuudessa on puhuttu lähinnä vain kahdesta henkilöstä, jotka ovat Carl Öhman ja Jari Vilen. Jari Vilenin tapausta käsiteltiin jonkin verran julkisuudessa, mutta kovin vähän dokumentoitua tietoa on jäljellä. Aiemmin jo kirjoitinkin täällä blogissa, miten Jari Vilenin tapaus kirjautui myös suomalaisen Wikipedian sensurointiyritysten historiaan.
Oulun yliopisto on julkaissut selvityksen Jari Vilenin vuonna 1989 hyväksytyn pro gradun vilppiepäilyistä. Selvityksessä päädytään toteamaan että "noin puolet tutkielman tekstistä on lähes samasanaista lainausta ilman asianmukaisia
lähdeviitteitä". Selvityksessä esitetään myös Vilenin näkökulma asiaan: Vilenin mukaan ohjaajat tai tarkastajat eivät missään vaiheessa tuoneet esille mahdollisia tutkimuseettisiä ongelmia. Lisäksi Vilenin mukaan "opiskelijan on, jo yksin opiskelijan oikeusturvan kannalta, voitava luottaa ohjaajiinsa, tutkielman tarkastajiin, tiedekuntaan ja heidän työhönsä".
Vilenin gradu herätti keskustelua myös tieteentekijöiden piirissä ja Acatiimilehti julkaisi kaksi artikkelia Vilenin tapauksen tiimoilta vuonna 2002. Pekka Pihlanto kirjoitti kolumnin Kannattaa tehdä kunnon gradu ja Leena Kartio jatkoi aiheesta otsikolla Hyväksytyn gradun epäselvyyksiin puuttumisesta
***
Carl Öhmanin "väitöskirjaa" käsiteltiin myös jonkin verran julkisuudessa, mutta mistä oli kyse silloin kun Carl Öhmanin vilppiepäilyä käsiteltiin? Monet ottavat keskustelussa esille Öhmanin tapauksen esimerkkinä plagioinnista, mutta kyse oli paljon laajemmasta vilpistä. Väitöskirjaa vuodelta 1961 ei ollut olemassakaan ja vuonna 1959 hyväksytyn lisensiaattityön katsottiin perustuneen ainakin osittain keksitylle aineistolle.
Björn Meidal on artikkelissaan A Strindberg Forgery käynyt läpi Carl Öhmanin vuonna 1961 Helsingissä ilmestynyttä August Strindberg and the Origin of Scenic Expressionism. Kirjansa esipuheessa Öhman toteaa Helsingissä julkaistun teoksensa olevan lyhennetty versio väitöskirjasta, joka olisi julkaistu USAssa kesäkuussa 1961, mutta sittemmin väitöskirjaväite on todettu perättömäksi.
Meidal osoittaa artikkelissaan, miten Öhman oli käyttänyt keksittyä materiaalia, jotta oli aikaansaatu "illuusio autenttisuudesta". Öhmanin kirjan luvuissa 1-5 lähdeviittaukset ovat puutteelliset ja niissä on myös keksittyä materiaalia, jonka käyttö lisääntyy luvusta 6 lähtien. Meidal esittää useita esimerkkejä keksityistä aineistoista. Esimerkiksi Öhmanin kirjan sivulla 164 mainitaan Emil Grandisonin lesken Malla Grandisonin antaneen ystävällisesti aviomiehensä tekemät muistiinpanot ja päiväkirjan Öhmanin käyttöön. Meidal kuitenkin toteaa, että Emil Grandison ei koskaan ollut naimisissa, Malla oli Emilin äiti, joka kuoli 1917 eikä mitenkään voinut antaa aineistoa Öhmanille, joka syntyi vuonna 1930.
Meidal esittää yhteensä 13 esimerkkiä Öhmanin aineistonaan käyttämistä kirjeistä ja artikkeleista, joita ei ole olemassa. Meidalin artikkeli ilmestyi vuonna 1995 lehdessä Scandinavica: An International Journal of Sandinavian studies vol. 34, 61-69. Myös Wikipedia esittelee Öhmanin tapauksen ja Wikipediassa kerrotaan myös Öhmanin vuonna 1959 hyväksytystä lisensiaattityöstä löytyneestä vilpistä.
Carl Öhmanin tapauksen julkisointi sai osakseen myös kritikkiä. Mediaa syytettiin epäeettisyydestä asian käsittelyssä. Eräs mediakritiikki ja Öhmanin puolustus on julkaistu Tampereen yliopiston Aviisi-lehdessä vuonna 1995. Jetta Huttusen kirjoittama artikkeli on nimeltään Mediakoneisto jyrää taas.
Oulun yliopisto on julkaissut selvityksen Jari Vilenin vuonna 1989 hyväksytyn pro gradun vilppiepäilyistä. Selvityksessä päädytään toteamaan että "noin puolet tutkielman tekstistä on lähes samasanaista lainausta ilman asianmukaisia
lähdeviitteitä". Selvityksessä esitetään myös Vilenin näkökulma asiaan: Vilenin mukaan ohjaajat tai tarkastajat eivät missään vaiheessa tuoneet esille mahdollisia tutkimuseettisiä ongelmia. Lisäksi Vilenin mukaan "opiskelijan on, jo yksin opiskelijan oikeusturvan kannalta, voitava luottaa ohjaajiinsa, tutkielman tarkastajiin, tiedekuntaan ja heidän työhönsä".
Vilenin gradu herätti keskustelua myös tieteentekijöiden piirissä ja Acatiimilehti julkaisi kaksi artikkelia Vilenin tapauksen tiimoilta vuonna 2002. Pekka Pihlanto kirjoitti kolumnin Kannattaa tehdä kunnon gradu ja Leena Kartio jatkoi aiheesta otsikolla Hyväksytyn gradun epäselvyyksiin puuttumisesta
***
Carl Öhmanin "väitöskirjaa" käsiteltiin myös jonkin verran julkisuudessa, mutta mistä oli kyse silloin kun Carl Öhmanin vilppiepäilyä käsiteltiin? Monet ottavat keskustelussa esille Öhmanin tapauksen esimerkkinä plagioinnista, mutta kyse oli paljon laajemmasta vilpistä. Väitöskirjaa vuodelta 1961 ei ollut olemassakaan ja vuonna 1959 hyväksytyn lisensiaattityön katsottiin perustuneen ainakin osittain keksitylle aineistolle.
Björn Meidal on artikkelissaan A Strindberg Forgery käynyt läpi Carl Öhmanin vuonna 1961 Helsingissä ilmestynyttä August Strindberg and the Origin of Scenic Expressionism. Kirjansa esipuheessa Öhman toteaa Helsingissä julkaistun teoksensa olevan lyhennetty versio väitöskirjasta, joka olisi julkaistu USAssa kesäkuussa 1961, mutta sittemmin väitöskirjaväite on todettu perättömäksi.
Meidal osoittaa artikkelissaan, miten Öhman oli käyttänyt keksittyä materiaalia, jotta oli aikaansaatu "illuusio autenttisuudesta". Öhmanin kirjan luvuissa 1-5 lähdeviittaukset ovat puutteelliset ja niissä on myös keksittyä materiaalia, jonka käyttö lisääntyy luvusta 6 lähtien. Meidal esittää useita esimerkkejä keksityistä aineistoista. Esimerkiksi Öhmanin kirjan sivulla 164 mainitaan Emil Grandisonin lesken Malla Grandisonin antaneen ystävällisesti aviomiehensä tekemät muistiinpanot ja päiväkirjan Öhmanin käyttöön. Meidal kuitenkin toteaa, että Emil Grandison ei koskaan ollut naimisissa, Malla oli Emilin äiti, joka kuoli 1917 eikä mitenkään voinut antaa aineistoa Öhmanille, joka syntyi vuonna 1930.
Meidal esittää yhteensä 13 esimerkkiä Öhmanin aineistonaan käyttämistä kirjeistä ja artikkeleista, joita ei ole olemassa. Meidalin artikkeli ilmestyi vuonna 1995 lehdessä Scandinavica: An International Journal of Sandinavian studies vol. 34, 61-69. Myös Wikipedia esittelee Öhmanin tapauksen ja Wikipediassa kerrotaan myös Öhmanin vuonna 1959 hyväksytystä lisensiaattityöstä löytyneestä vilpistä.
Carl Öhmanin tapauksen julkisointi sai osakseen myös kritikkiä. Mediaa syytettiin epäeettisyydestä asian käsittelyssä. Eräs mediakritiikki ja Öhmanin puolustus on julkaistu Tampereen yliopiston Aviisi-lehdessä vuonna 1995. Jetta Huttusen kirjoittama artikkeli on nimeltään Mediakoneisto jyrää taas.
30.12.2009
Unia ja uskomattomia tarinoita
Näin äskettäin mielenkiintoisen unen, jota kotijoukot innolla analysoivat. Tässä uni, paikka oli outo ja henkilöt tuntemattomia:
"Olin valvomassa tenttiä jossain auditoriossa ja tentin lopussa eräs opiskelija toi vastauksensa ja alkoi samalla kovaäänisesti selvittää muille opiskelijoille jotain juhlien järjestämiseen liittyvää asiaa. Tentin loppu meni sekavaksi ja huomasin että eturivissä yksi opiskelija istui sivuittain ja kirjoitti kiivaasti tenttipaperiinsa, menin lähemmäksi ja huomasin että hän siirsi tekstiä punaisen luentokansion muistiinpanoista omaan koepaperiinsa. Otin häneltä koepaperin pois ja sanoin: "tää on nyt hylätty, meillä on sellainen tutkintosääntö että jos on vilppiä niin suoritus pitää hylätä". Kysyin vielä että myönnätkö luntanneesi ja vastaus oli ivallisen hymyn kera sanottu "joojoo". Käännyin vielä hyvin vakavailmeisen vierustoverin puoleen ja sanoin että sinä joudut nyt todistamaan tämän vilpin jos tätä pitää selvittää. Uni jatkui, luokseni saapui kaksi tummaan pukuun pukeutunutta poliisimiestä (detectives), he näyttivät virkamerkkiään ja sanoivat minulle että kyllä tässä lunttaustapauksessa on varmasti jotain epäselvää."
Kyllä, katson paljon poliisisarjoja-:) Mutta untani analysoineet löysivät myös yhtymäkohtia plagiointitutkijan huomioihin lähdemerkintöjen käytöstä tai niiden puuttumisesta. Epäselvät lähdemerkinnät on joidenkin maiden korkeakoulutuksen laatujärjestelmissä tulkittu plagioinniksi, Suomessa tässä asiassa ollaan "joustavampia", vaikka kriittisiäkin kannanottoja on nähty (ks. blogitekstini 20.5.2009).
Syksyn mittaan keskusteluun on noussut yliopistojen hankkima "yksityinen" rahoitus, jonka pelätään vaikuttavan tutkimukseen ja tutkimustuloksiin - onko pelkoa että "yksityinen raha" voisi vaikuttaa myös opetukseen? Jos voi niin lähestytäänkö "saippuasarjojen" maailmaa, jossa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevat voivat "ostaa" tutkintoja? Maailmallahan rahalla saa, vaikkapa valmiita esseitä tai kokonaisia opinnäytetöitä. Suomessa ei vielä toimi, ainakaan julkisesti, UKEssays.com tai EasyWriting-tyyppisiä "paperitehtaita", joista opiskelija voi ostaa opintosuorituksen ja esittää sen omissa nimissään (ks. blogiteksti 21.10.2009). Toki jonkinlainen vilppimahdollisuus opiskelussa meilläkin on ollut: 1990-luvulla huhuttiin että proseminaarityön hinta olisi ollut kossupullo - liekö tämä tarina ollut unta vai totta?
Blogissani on linkki Higher Education Corruption Monitoriin, kannattaa käydä vilkaisemassa miten korruptoituneelta korkeakoululaitos näyttää kansainvälisestä näkökulmasta. The Great University Cheating Scandal on yksi mielenkiintoinen teksti, jossa esitellään vilpin yleisyyttä Kanadan ja Yhdysvaltojen korkeakoulutuksessa. Tekstin kirjoittajat Cathy Gulli, Nicholas Kohler ja Martin Patriquin lähestyvät korkeakoulututkintoa tuotteena, jonka tulisi täyttää tietyt laatukriteerit. Jos 53 prosenttia kanadalaista opiskelijoista ja jopa 70 prosenttia usalaisista opiskelijoista syyllistyy opintojen aikana vilppiin, kirjoittajat päättelevät tuotteessa olevan jotain vikaa.
"Olin valvomassa tenttiä jossain auditoriossa ja tentin lopussa eräs opiskelija toi vastauksensa ja alkoi samalla kovaäänisesti selvittää muille opiskelijoille jotain juhlien järjestämiseen liittyvää asiaa. Tentin loppu meni sekavaksi ja huomasin että eturivissä yksi opiskelija istui sivuittain ja kirjoitti kiivaasti tenttipaperiinsa, menin lähemmäksi ja huomasin että hän siirsi tekstiä punaisen luentokansion muistiinpanoista omaan koepaperiinsa. Otin häneltä koepaperin pois ja sanoin: "tää on nyt hylätty, meillä on sellainen tutkintosääntö että jos on vilppiä niin suoritus pitää hylätä". Kysyin vielä että myönnätkö luntanneesi ja vastaus oli ivallisen hymyn kera sanottu "joojoo". Käännyin vielä hyvin vakavailmeisen vierustoverin puoleen ja sanoin että sinä joudut nyt todistamaan tämän vilpin jos tätä pitää selvittää. Uni jatkui, luokseni saapui kaksi tummaan pukuun pukeutunutta poliisimiestä (detectives), he näyttivät virkamerkkiään ja sanoivat minulle että kyllä tässä lunttaustapauksessa on varmasti jotain epäselvää."
Kyllä, katson paljon poliisisarjoja-:) Mutta untani analysoineet löysivät myös yhtymäkohtia plagiointitutkijan huomioihin lähdemerkintöjen käytöstä tai niiden puuttumisesta. Epäselvät lähdemerkinnät on joidenkin maiden korkeakoulutuksen laatujärjestelmissä tulkittu plagioinniksi, Suomessa tässä asiassa ollaan "joustavampia", vaikka kriittisiäkin kannanottoja on nähty (ks. blogitekstini 20.5.2009).
Syksyn mittaan keskusteluun on noussut yliopistojen hankkima "yksityinen" rahoitus, jonka pelätään vaikuttavan tutkimukseen ja tutkimustuloksiin - onko pelkoa että "yksityinen raha" voisi vaikuttaa myös opetukseen? Jos voi niin lähestytäänkö "saippuasarjojen" maailmaa, jossa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevat voivat "ostaa" tutkintoja? Maailmallahan rahalla saa, vaikkapa valmiita esseitä tai kokonaisia opinnäytetöitä. Suomessa ei vielä toimi, ainakaan julkisesti, UKEssays.com tai EasyWriting-tyyppisiä "paperitehtaita", joista opiskelija voi ostaa opintosuorituksen ja esittää sen omissa nimissään (ks. blogiteksti 21.10.2009). Toki jonkinlainen vilppimahdollisuus opiskelussa meilläkin on ollut: 1990-luvulla huhuttiin että proseminaarityön hinta olisi ollut kossupullo - liekö tämä tarina ollut unta vai totta?
Blogissani on linkki Higher Education Corruption Monitoriin, kannattaa käydä vilkaisemassa miten korruptoituneelta korkeakoululaitos näyttää kansainvälisestä näkökulmasta. The Great University Cheating Scandal on yksi mielenkiintoinen teksti, jossa esitellään vilpin yleisyyttä Kanadan ja Yhdysvaltojen korkeakoulutuksessa. Tekstin kirjoittajat Cathy Gulli, Nicholas Kohler ja Martin Patriquin lähestyvät korkeakoulututkintoa tuotteena, jonka tulisi täyttää tietyt laatukriteerit. Jos 53 prosenttia kanadalaista opiskelijoista ja jopa 70 prosenttia usalaisista opiskelijoista syyllistyy opintojen aikana vilppiin, kirjoittajat päättelevät tuotteessa olevan jotain vikaa.
27.12.2009
Säätiedotus
En ole muistanut kertoa blogini lukijoille tämän talven hiihtotilannetta, viime talvena sain monta ystävällistä kommenttia hiihtoasioista - kiitos niistä!
Hiihtotiedotus: Ladut Joensuun seudulla ovat hyvässä kunnossa, lunta tosin voisi olla hieman enemmän ja pakkasta hieman vähemmän. Mutta kyllä joulun ajan sää on ajoittain sallinut hiihtämisen.
Tässäpä vanhaa brittiläistä kansanviisautta kestosäätiedotuksen muodossa, käy myös uudenvuodenaaton juhlien tonguetwisteriksi:
"Whether the weather be fine or whether the weather be not, whether the weather be cold or whether the weather be hot, we'll weather the weather whatever the weather, whether we like it or not."
Hiihtotiedotus: Ladut Joensuun seudulla ovat hyvässä kunnossa, lunta tosin voisi olla hieman enemmän ja pakkasta hieman vähemmän. Mutta kyllä joulun ajan sää on ajoittain sallinut hiihtämisen.
Tässäpä vanhaa brittiläistä kansanviisautta kestosäätiedotuksen muodossa, käy myös uudenvuodenaaton juhlien tonguetwisteriksi:
"Whether the weather be fine or whether the weather be not, whether the weather be cold or whether the weather be hot, we'll weather the weather whatever the weather, whether we like it or not."
6.11.2009
Fusk och plagiering
Ruotsissa on ryhdytty tuumasta toimeen: vuonna 2008 maan korkeakouluista erotettiin lähes 400 opiskelijaa vilpin takia. Näin uutisoi lehdistö helmikuussa 2009 Ruotsin radion tekemän selvityksen perusteella. Muun muassa Wasabladet uutisoi asiasta 27.2.2009, lehden pääkirjoituksen nimi oli Det akademiska fusket.
Yleisin vilpin muoto Ruotsissakin oli plagiointi, mutta myös perinteisiä lunttilappuja käytetään vielä. Uusia "lunttilappuja" ovat tietysti kännykät, joihin voi kirjata asioita ja kokeen aikana voi laittaa tekstarin oppimateriaalin ääresä odottavalle ystävälle, joka tekstittää oikean vastauksen pikavauhtia.
Wasabladet oli haastatellut Vaasan Hankenin vararehtori Sören Kockia, joka toteaa olevansa vakuuttunut siitä, että plagiointi on lisääntynyt Suomessa aivan samalla tavoin kuin Ruotsissakin. Kockin mielestä ei ole mitään syytä uskoa, että Suomen ja Ruotsin välillä olisi eroa korkeakouluissa tapahtuvan plagioinnin määrässä.
Tällaista oli siis uutisointi helmikuussa 2009.
Kesäkuussa 2009 Ruotsissa Högskoloverket julkaisi virallisen raportin Disciplinärenden 2008 vid högskolor och universitet. Raportti vahvistaa median tekemän selvityksen tulokset, kun siinä todetaan, että 417 opiskelijaa suljettiin pois opinnoista eri pituisiksi ajoiksi vilpin takia, ja lisäksi 126 opiskelijaa sai varoituksen tekemästään vilpistä. Plagiointia ja sepittämistä ilmoitettiin vuoden 2008 aikana todetun 302 tapausta, joista 256 johti opiskelijan erottamiseen.
***
Wasabladetin helmikuinen pääkirjoitus sai aikaan muutaman kommentin. Nimimerkki Ostraffade brott (kommentar 2) kirjoitti seuraavan viestin, joka esitettäköön nyt ruotsalaisuuden päivän kunniaksi alkuperäisessä muodossaan:
"I detta sammanhang finns det också fusk av allvarligare slag. Det är inte ovanligt att forskare av låg rang eller studerande som i sina examensarbeten kommit på något nytt och värdefullt blivit bestulna på resultatet. Överordnade forskare, docenter och professorer kan i praktiken ostraffat knycka detta utan att den verkliga upphovsmannen har den minsta möjlighet att försvara sina rättigheter. Tom. en rekryt i armén har bättre rättsskydd än personerna lägst ner i den akademiska hierarkin."
Yleisin vilpin muoto Ruotsissakin oli plagiointi, mutta myös perinteisiä lunttilappuja käytetään vielä. Uusia "lunttilappuja" ovat tietysti kännykät, joihin voi kirjata asioita ja kokeen aikana voi laittaa tekstarin oppimateriaalin ääresä odottavalle ystävälle, joka tekstittää oikean vastauksen pikavauhtia.
Wasabladet oli haastatellut Vaasan Hankenin vararehtori Sören Kockia, joka toteaa olevansa vakuuttunut siitä, että plagiointi on lisääntynyt Suomessa aivan samalla tavoin kuin Ruotsissakin. Kockin mielestä ei ole mitään syytä uskoa, että Suomen ja Ruotsin välillä olisi eroa korkeakouluissa tapahtuvan plagioinnin määrässä.
Tällaista oli siis uutisointi helmikuussa 2009.
Kesäkuussa 2009 Ruotsissa Högskoloverket julkaisi virallisen raportin Disciplinärenden 2008 vid högskolor och universitet. Raportti vahvistaa median tekemän selvityksen tulokset, kun siinä todetaan, että 417 opiskelijaa suljettiin pois opinnoista eri pituisiksi ajoiksi vilpin takia, ja lisäksi 126 opiskelijaa sai varoituksen tekemästään vilpistä. Plagiointia ja sepittämistä ilmoitettiin vuoden 2008 aikana todetun 302 tapausta, joista 256 johti opiskelijan erottamiseen.
***
Wasabladetin helmikuinen pääkirjoitus sai aikaan muutaman kommentin. Nimimerkki Ostraffade brott (kommentar 2) kirjoitti seuraavan viestin, joka esitettäköön nyt ruotsalaisuuden päivän kunniaksi alkuperäisessä muodossaan:
"I detta sammanhang finns det också fusk av allvarligare slag. Det är inte ovanligt att forskare av låg rang eller studerande som i sina examensarbeten kommit på något nytt och värdefullt blivit bestulna på resultatet. Överordnade forskare, docenter och professorer kan i praktiken ostraffat knycka detta utan att den verkliga upphovsmannen har den minsta möjlighet att försvara sina rättigheter. Tom. en rekryt i armén har bättre rättsskydd än personerna lägst ner i den akademiska hierarkin."
21.10.2009
Osta essee, osta opinnäytetyö!
Tämä kirjoitus on mainos, se on vapaamuotoinen käännös UKEssays.com sivustolta tilattavien tuotteiden esittelystä!
"Onko sinulla vaikeuksia päästä alkuun kirjoittamisessa? Lähestyykö viimeinen palautuspäivä? Oletko väsynyt ja stressaantunut? Oletko epävarma siitä, mistä tämä tehtävä pitäisi kirjoittaa? Oletko saanut huonoja arvosanoja ja haluaisit menestyä paremmin? UKEssays.com auttaa sinua,jos tarvitset minkä tahansa tehtävän, esseen tai opinnäytetyön."
"UKEssays ymmärtää sinua! Opiskelu aiheuttaa sinulle kovia paineita ja opiskelun aikanahan sinulla on myös muita velvoitteita. Kaikki opiskelijat kohtaavat näitä vaikeuksia, tästä ei ole poikkeuksia. Jotta voit olla varma, ettei korkeakoulutukseen uhraamasi sijoitus mene hukkaan, sinun täytyy varmistaa että saat kaiken avun ja tuen, jolla voit viedä läpi opintoihisi sisältyvän kirjoittamisen menestyksekkäästi."
"Palvelumme ovat sinun tukenasi, ja avullamme voit saavuttaa enemmän."
"Opiskelija, me olemme täällä auttamassa sinua. Esseekirjoittajamme löytävät sopivimman lähdeaineiston, ja voivat neuvoa kuinka kirjoitat loistavat vastaukset esseesi kysymyksiin. Meidän tapauskohtaisesti tehdyt esseemme innostavat sinua, ja poistavat stressin, jota lähestyvä dead-line sinulle aineuttaa."
"Annamme takuun - juuri sinulle tehty essee ei sisällä plagiointia."
"Voit olla varma että vastaanottamasi tuote on 100% alkuperäinen ja siinä on asianmukaiset lähdeviittaukset."
Lähde: UKEssays.com
"Onko sinulla vaikeuksia päästä alkuun kirjoittamisessa? Lähestyykö viimeinen palautuspäivä? Oletko väsynyt ja stressaantunut? Oletko epävarma siitä, mistä tämä tehtävä pitäisi kirjoittaa? Oletko saanut huonoja arvosanoja ja haluaisit menestyä paremmin? UKEssays.com auttaa sinua,jos tarvitset minkä tahansa tehtävän, esseen tai opinnäytetyön."
"UKEssays ymmärtää sinua! Opiskelu aiheuttaa sinulle kovia paineita ja opiskelun aikanahan sinulla on myös muita velvoitteita. Kaikki opiskelijat kohtaavat näitä vaikeuksia, tästä ei ole poikkeuksia. Jotta voit olla varma, ettei korkeakoulutukseen uhraamasi sijoitus mene hukkaan, sinun täytyy varmistaa että saat kaiken avun ja tuen, jolla voit viedä läpi opintoihisi sisältyvän kirjoittamisen menestyksekkäästi."
"Palvelumme ovat sinun tukenasi, ja avullamme voit saavuttaa enemmän."
"Opiskelija, me olemme täällä auttamassa sinua. Esseekirjoittajamme löytävät sopivimman lähdeaineiston, ja voivat neuvoa kuinka kirjoitat loistavat vastaukset esseesi kysymyksiin. Meidän tapauskohtaisesti tehdyt esseemme innostavat sinua, ja poistavat stressin, jota lähestyvä dead-line sinulle aineuttaa."
"Annamme takuun - juuri sinulle tehty essee ei sisällä plagiointia."
"Voit olla varma että vastaanottamasi tuote on 100% alkuperäinen ja siinä on asianmukaiset lähdeviittaukset."
Lähde: UKEssays.com
20.10.2009
yksiyhteenplagiointi
Olen blogissani ja plagiarismi.fi -sivustolla käsitellyt tieteen ja korkeakoulutuksen piirissä tapahtuvaa plagiointia. Nyt teen syrjähypyn. Sain vinkin Päivi Lipposen 15.9.2009 tekemästä toimenpidealoitteesta (TPA 52/2009 vp - Päivi Lipponen /sd) EU:n infrastruktuurihankkeiden saaminen Suomeen , joka on julkaistu Eduskunnan netti-sivuilla. Nimimerkki jvd on tuonut esille Päivi Lipposen blogiin jättämässään kommentissa, että toimenpidealoite muistuttaa kovasti Tieteen tietotekniikan keskus CSCn toimitusjohtajan Kimmo Kosken pääkirjoitusta Tieteen tietotekniikka -lehdessä 3/2009. Kosken pääkirjoituksen otsikko on EU:n infrastruktuurihankkeilla lisää huippututkimusta Suomeen
jvd kommentoi tekstien samankaltaisuutta 16.10.2009 näin:
(tohtorimme=Päivi Lipponen)
[…] ”Plagionti on yliopistomaailmassa levinnyt ”sairaus”, joka johtuu oman aivotoiminnan vajavaisuudesta. Luettuja asioita ei ymmärretä, ja ne muistetaan vain tenttiin, jotta päästään ”läpi”. […] Tohtorillamme ei olekaan omia ajatuksia - plagiointeja kyllä riittää pisteiden keräämiseen." jvd linkittää kommenttiinsa TT 3/2009 pääkirjoituksen ja Lipposen tekemän toimenpidealoitteen. Lopuksi jvd toteaa: "Päivin ihka oma lisäys edelliseen 1:1 plagioimaansa kirjoitukseen: ”Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja pyrkii isännöimään EU:n vaativia netti-infrastruktuureja.”"
Tämän jälkeen jvd heittää - oikeutetusti - kysymysmerkin viimeisen lauseen uuden käsitteen perään: mitä ovatkaan netti-infrastruktuurit kun tekstissä puhutaan e-infrastruktuurista.
Käykäähän lukemassa sekä Kosken pääkirjoitus että Lipposen toimenpidealoite. Tekstit ovat melko lyhyitä ja samankaltaisuus ja samasanaisuus on helppo havaita. Toimenpidealoitteessa mainitaan jopa CSC!
jvd:lle kiitos Lipposen blogin kommentista ja asian esille ottamisesta! Loit uuden käsitteen, jota minä en ainakaan ole ennen kuullut tai nähnyt: yksiyhteenplagiointi!
Ja nimettömälle avustajalle kiitos juttuvinkistä!
18.9.2009
Neljäs kansainvälinen plagiarismikonferenssi 2010
Ensi kesänä plagiointitutkimuksesta kiinnostuneet kokoontuvat neljänteen kansainväliseen konferenssiin. Plagiarism Conference 2010 pidetään "juhannusviikolla" Newcastle upon Tynessä.
Konferenssin teemat ovat hyvin mielenkiintoisia. Konferenssissa käsitellään mm. rehellisyyden kulttuuria. Yksi korkeakouluopetuksen kannalta kiinnostava aihe on se, millaisia osaamista osoittavia kurssisuorituksia voitaisiin käyttää ongelmalliseksi osoittautuneen kirjallisen tehtävän sijasta.
Konferenssin teemat ovat hyvin mielenkiintoisia. Konferenssissa käsitellään mm. rehellisyyden kulttuuria. Yksi korkeakouluopetuksen kannalta kiinnostava aihe on se, millaisia osaamista osoittavia kurssisuorituksia voitaisiin käyttää ongelmalliseksi osoittautuneen kirjallisen tehtävän sijasta.
18.8.2009
Sanomalehti Karjalainen kirjoittaa plagioinnista
Marraskuussa 2008 Sunnuntaisuomalaisessa - joka siis sisältyy sunnuntaisin Karjalaiseen - julkaistiin artikkeli nimeltä Pääaine plagiarismi. Terhi Nevalaisen kirjoittama teksti käsitteli pääasiassa opiskelijoiden tekemää plagiointia, jonka todettiin lisääntyneen useimmissa korkeakouluissa.
Helmikuussa 2009 Karjalaisessa ilmestyi toimittaja Matti Siippaisen kirjoittama artikkeli, jossa todettiin - Joensuun yliopiston edustajan sanoin - plagioinnin olevan Joensuun yliopistossa erittäin harvinaista. (Artikkeli oli otsikoitu: "Joensuun yliopisto Neuvottelukunta ratkoo vilpit ja herättelee hyville tavoille.")
Elokuussa 2009 (la 7.8.2009) Karjalainen palaa plagiointiteemaan lehden etusivulla esitellyllä artikkelilla. Etusivun suuren kuvan suurennuslasiin on sisällytty otsikko Varkaissa toisen verkolla. Lehden sivulla 5 julkaistu juttu on otsikoitu: Opinnäytetyö - vai varkaus? Nyt Karjalaisen näkökulma plagiointiin on helmikuun jälkeen vaihtunut. Plagiointia on nyt paljon myös Joensuun yliopistossa!
Artikkelin kirjoittaja Mikko Kiiski alkaa tekstinsä plagioinnin määrittelyllä, joka on plagiointia käsittelevään kirjallisuuteen verrattuna vähintäänkin "erikoinen". Toimittaja siteeraa Joensuun yliopiston filosofian professori Seppo Sajamaa näin: "Plagiointi on kirjoittajan tietoinen yritys synnyttää lukijassa uskomus, että tekstin kirjoittaja on tekstin ilmaisemien ideoiden keksijä". Tällaista plagioinnin määritelmää suomalaisesta tai kansainvälisestä kirjallisuudesta ei löydy. Plagiointi on luvatonta lainaamista ja se määritelty toisen kirjoittaman tekstin esittämiseksi omissa nimissään. (ks. tarkemmin blogikirjoitukseni 20.2.2009 tai määrittelyt sivuilta www.plagiarismi.fi)
Joensuun yliopistossa ei ole eettistä ohjeistusta, ja eettinen neuvottelukunta on todennut yhteensä vain yhden plagiointitapauksen (ulkomaalainen opiskelija plagioi tekstiä graduunsa). Mikäli Joensuun yliopistossa noudatetaan Sajaman esittämää määrittelyä, opiskelijat voivat huoletta palauttaa kopioituja tehtäviä ja tekstejä ja mikäli opettaja rohkenee asiaa tiedustella, opiskelija voi vastata vain: "No hups, ihanko totta, en oo kyllä ikinä kuullutkaan...".
Joensuun yliopisto ja Kuopion yliopisto yhdistyvät Itä-Suomen yliopistoksi. Kun Joensuussa eettisiä ohjeita ei ole niin Kuopion yliopistossa noudatetaan sekä henkilökuntaa että opiskelijoita sitovaa eettistä ohjeistusta: Opetuksen ja opiskelun eettiset ohjeet. Eettiset ohjeet velvoittavat kunkin yliopistoyhteisön jäsenen tunnistamaan plagioinnin. Opiskelijan odotetaan toimivan niin, että opiskeluun liittyvät tuotokset ovat kunkin opiskelijan itse laatimia, ja että opiskelija ilmoittaa käyttämänsä lähteet aina eikä ota omiin nimiinsä esimerkiksi Internetistä saatavaa tietoa.
Onpa mielenkiintoista seurata miten uusi Itä-Suomen yliopisto alkaa suhtautua plagiointitapauksiin.
Helmikuussa 2009 Karjalaisessa ilmestyi toimittaja Matti Siippaisen kirjoittama artikkeli, jossa todettiin - Joensuun yliopiston edustajan sanoin - plagioinnin olevan Joensuun yliopistossa erittäin harvinaista. (Artikkeli oli otsikoitu: "Joensuun yliopisto Neuvottelukunta ratkoo vilpit ja herättelee hyville tavoille.")
Elokuussa 2009 (la 7.8.2009) Karjalainen palaa plagiointiteemaan lehden etusivulla esitellyllä artikkelilla. Etusivun suuren kuvan suurennuslasiin on sisällytty otsikko Varkaissa toisen verkolla. Lehden sivulla 5 julkaistu juttu on otsikoitu: Opinnäytetyö - vai varkaus? Nyt Karjalaisen näkökulma plagiointiin on helmikuun jälkeen vaihtunut. Plagiointia on nyt paljon myös Joensuun yliopistossa!
Artikkelin kirjoittaja Mikko Kiiski alkaa tekstinsä plagioinnin määrittelyllä, joka on plagiointia käsittelevään kirjallisuuteen verrattuna vähintäänkin "erikoinen". Toimittaja siteeraa Joensuun yliopiston filosofian professori Seppo Sajamaa näin: "Plagiointi on kirjoittajan tietoinen yritys synnyttää lukijassa uskomus, että tekstin kirjoittaja on tekstin ilmaisemien ideoiden keksijä". Tällaista plagioinnin määritelmää suomalaisesta tai kansainvälisestä kirjallisuudesta ei löydy. Plagiointi on luvatonta lainaamista ja se määritelty toisen kirjoittaman tekstin esittämiseksi omissa nimissään. (ks. tarkemmin blogikirjoitukseni 20.2.2009 tai määrittelyt sivuilta www.plagiarismi.fi)
Joensuun yliopistossa ei ole eettistä ohjeistusta, ja eettinen neuvottelukunta on todennut yhteensä vain yhden plagiointitapauksen (ulkomaalainen opiskelija plagioi tekstiä graduunsa). Mikäli Joensuun yliopistossa noudatetaan Sajaman esittämää määrittelyä, opiskelijat voivat huoletta palauttaa kopioituja tehtäviä ja tekstejä ja mikäli opettaja rohkenee asiaa tiedustella, opiskelija voi vastata vain: "No hups, ihanko totta, en oo kyllä ikinä kuullutkaan...".
Joensuun yliopisto ja Kuopion yliopisto yhdistyvät Itä-Suomen yliopistoksi. Kun Joensuussa eettisiä ohjeita ei ole niin Kuopion yliopistossa noudatetaan sekä henkilökuntaa että opiskelijoita sitovaa eettistä ohjeistusta: Opetuksen ja opiskelun eettiset ohjeet. Eettiset ohjeet velvoittavat kunkin yliopistoyhteisön jäsenen tunnistamaan plagioinnin. Opiskelijan odotetaan toimivan niin, että opiskeluun liittyvät tuotokset ovat kunkin opiskelijan itse laatimia, ja että opiskelija ilmoittaa käyttämänsä lähteet aina eikä ota omiin nimiinsä esimerkiksi Internetistä saatavaa tietoa.
Onpa mielenkiintoista seurata miten uusi Itä-Suomen yliopisto alkaa suhtautua plagiointitapauksiin.
28.7.2009
Tutkijayhteisön sisäiset plagioinnit piilotetaan?
Englanninkielisessä plagiarismikirjallisuudessa erotaan usein opiskelijoiden tekemä plagiointi (student plagiarism) tutkijoiden (erityisesti professoreiden) tekemästä plagioinnista (academic plagiarism). Vaikka plagiointi tekona on aina sama eli toisen henkilön kirjoittaman tekstin luvatonta lainaamista, ero näiden kahden plagiointityypin välille muodostuu teon motiivista. Opiskelija voi plagioida jouduttaakseen opintojaan tai hän voi ylipäänsä ajatella pääsevänsä helpommalla opinnoissa, kun kopioi valmiita tekstejä. Ja joissakin kulttuureissa (esim. joissakin Aasian maissa) opiskelukäytäntöjen kuvataan olevan erilaisia eikä plagiointia määritellä niinkuin länsimaissa. Kun tutkijayhteisön jäsen syyllistyy plagiointiin, kyseessä ei ole tietämättömyys. Teon motiivien on arvailtu juontuvan tekijän valta-asemasta, tekijällä voi esimerkiksi olla kuvitelma opiskelijoiden tai toisten tutkijoiden kirjoittamien tekstien omistajuudesta.
The Guardian julkaisi 18.7.2009 artikkelin otsikolla Is academic plagiarism being hidden? (Piilotetaanko akateeminen plagiarismi?). Artikkelin keskiössä on British Journal of Sociology, yksi maailman johtavista sosiologian alan tieteellisistä julkaisuista. Lehteen tulevat artikkelit käyvät läpi referee-menettelyn, jonka taso joutui kritiikin kohteeksi, kun lehti vuonna 2008 julkaisi Hasmita Ramjin artikkelin. Lehti veti Ramjin artikkelin pois julkaisusta heinäkuussa 2009, koska hänen artikkelinsa todettiin sisältävän huomattavan määrän samaa tekstiä kuin lehdessä Sociology vuonna 1995 julkaistu Miri Songin ja David Parkerin artikkeli. Ramji toimii City University London -yliopistossa yliopistolehtorina (lecturer).
British Journal of Sociology ilmoittaa nettisivuillaan, että Ramjin artikkeli on vedetty pois julkaisusta. Ilmoituksessa ei käytetä sanaa plagionti, sen sijaan Ramjin tekstissä ilmoitetaan olleen "päällekkäisyyksiä" (overlapping) Songin ja Parkerin tekstin kanssa. Ks. ilmoitus täältä.
The Guardian on aiemminkin käsitellyt aihetta, vuonna 2007 julkaistiin artikkeli When plagiarism is academic (Kun akateemiset plagioivat).
The Guardian julkaisi 18.7.2009 artikkelin otsikolla Is academic plagiarism being hidden? (Piilotetaanko akateeminen plagiarismi?). Artikkelin keskiössä on British Journal of Sociology, yksi maailman johtavista sosiologian alan tieteellisistä julkaisuista. Lehteen tulevat artikkelit käyvät läpi referee-menettelyn, jonka taso joutui kritiikin kohteeksi, kun lehti vuonna 2008 julkaisi Hasmita Ramjin artikkelin. Lehti veti Ramjin artikkelin pois julkaisusta heinäkuussa 2009, koska hänen artikkelinsa todettiin sisältävän huomattavan määrän samaa tekstiä kuin lehdessä Sociology vuonna 1995 julkaistu Miri Songin ja David Parkerin artikkeli. Ramji toimii City University London -yliopistossa yliopistolehtorina (lecturer).
British Journal of Sociology ilmoittaa nettisivuillaan, että Ramjin artikkeli on vedetty pois julkaisusta. Ilmoituksessa ei käytetä sanaa plagionti, sen sijaan Ramjin tekstissä ilmoitetaan olleen "päällekkäisyyksiä" (overlapping) Songin ja Parkerin tekstin kanssa. Ks. ilmoitus täältä.
The Guardian on aiemminkin käsitellyt aihetta, vuonna 2007 julkaistiin artikkeli When plagiarism is academic (Kun akateemiset plagioivat).
Miltä plagiointi näyttää?
What plagiarism looks like? on Michael Leddyn julkaiseman blogikirjoituksen otsikko. Hän on laatinut kuvan plagioinnista. Kuvassa näkyy konkreettisesti miten Bill Meehanin väitöskirja on kopioitu Carl Henry Boeningin pari vuotta aiemmin ilmestyneestä väitöskirjasta. Leddyn sivulle on linkitetty myös plagiaatiksi paljastunut väitöskirja ja plagioiduksi joutunut väitöskirja.
Alkuperäinen vuodelta 1996:
Carl Henry Boening: Faculty Renewal through Sabbatical: an analysis of sabbatical application patterns 1986-1996. University of Alabama, 1996.
Plagiaatti vuodelta 1999:
William A. Meehan: An Analysis of Sabbatical Application Patterns, 1988-1996, at Jacksonville State University. University of Alabama.
Plagioinnin nosti esille Tuscaloosa News lehdessä ilmestynyt artikkeli, jonka Leddy on linkittänyt aiempaan blogikirjoitukseensa Meehanin väitöskirjan sisältämästä plagioinnista.
Bill Meehan on President of the Jacsonville State University.
Alkuperäinen vuodelta 1996:
Carl Henry Boening: Faculty Renewal through Sabbatical: an analysis of sabbatical application patterns 1986-1996. University of Alabama, 1996.
Plagiaatti vuodelta 1999:
William A. Meehan: An Analysis of Sabbatical Application Patterns, 1988-1996, at Jacksonville State University. University of Alabama.
Plagioinnin nosti esille Tuscaloosa News lehdessä ilmestynyt artikkeli, jonka Leddy on linkittänyt aiempaan blogikirjoitukseensa Meehanin väitöskirjan sisältämästä plagioinnista.
Bill Meehan on President of the Jacsonville State University.
16.6.2009
Julkisen sanan neuvoston päätös 4100/YLE/09
Julkisen sanan neuvosto on julkaissut päätöksensä kantelusta, jossa epäiltiin A-studion toimineen hyvän journalistisen käytännön vastaisesti esittäessään plagiointia koskevan dokumentin Yliopistossa varastettuja lainoja? 18.2.2009. Julkisen sanan neuvoston päätös on vapauttava eli YLE/A-studio on noudattanut hyvää journalistista käytäntöä.
Koko vapauttava päätös ja otteita kantelijan ajattelusta on esitetty Julkisen sanan neuvoston www-sivuilla: 4100/YLE/09
En käy tässä referoimaan kantelu- ja päätöstekstiä, toivotan hauskoja lukuhetkiä!
Koko vapauttava päätös ja otteita kantelijan ajattelusta on esitetty Julkisen sanan neuvoston www-sivuilla: 4100/YLE/09
En käy tässä referoimaan kantelu- ja päätöstekstiä, toivotan hauskoja lukuhetkiä!
Taloussanomat kirjoittaa plagioinnista
Käykääpäs lukemassa Taloussanomien plagiointia käsittelevät jutut. 15.6.2009 ilmestyi Maria Mannerin kirjoittama Tutkijoiden tekemä kopiointi on yhä tabu ja 16.6.2009 Narauta copypaste-opiskelija!
20.5.2009
Lähteiden huolimaton käyttö
Sloppy scholarship
Englanninkielen sana sloppy tarkoittaa vetelää. Kun se määrittää oppineisuutta tai oppineisuuden osoittamista tai tutkimuksellista toimintaa, sloppy tarkoittaa holtitonta, huolimatonta, leväperäistä ja epäselvää toimintaa. NetMot -sanakirjan esimerkissä todetaan: "Sloppy thinking leads to undesirable results. Epäselvällä ajattelulla saa aikaan vain ei-toivottuja tuloksia." Slopppy scholarship -käsitettä käytetään plagiointikirjallisuudessa siinä yhteydessä, kun pohditaan tekstin kirjoittajan epäselviä lähdemerkintöjä tai huolimatonta lähteiden käyttöä.
Onko lähteiden huolimaton käyttö plagiointia vai ei?
Esimerkiksi Kansas State University noudattaa yhdysvaltalaisille yliopistoille tunnusomaista honor codea niin, että se lukee lähteiden huolimattoman käytön plagiarismiksi. (ks. esimerkki plagioinnista tai PP-esitys plagioinnista).
Lähteiden huolimattomaan käyttöön kuuluu esimerkiksi:
- kirjoittaja ei ole laittanut suoraan lainaukseen lainausmerkkejä
- kirjoittaja viittaa väärään dokumenttiin tai oikean dokumentin väärään sivuun
- käyttää parafraaseja, joissa ei ole asianmukaista lähdemerkintää
- kopioi toisen kirjoittajan tekstin lähdeviitteineen ja siirtää alkuperäisen kirjoittajan käyttämän lähteen omaan tekstiinsä
Lähes kaikki suomalaiset korkeakoulut ovat laatineet kirjallisille tehtäville ja opinnäytetöille kirjoittamisohjeet. Osa korkeakouluista käyttää yhtä yhteistä ohjetta, mutta joissakin korkeakouluissa käytetään myös oppiainekohtaisia ohjeistuksia. Yhteistä kaikille ohjeille on se, että lähteiden asianmukaista käyttöä korostetaan ja opiskelijaa ohjataan tekstin sisäisten lähdeviitteiden ja lähdeluettelon tekemiseen. Esimerkiksi Jaana Vuori toteaa laatimassaan kirjoittamisohjeessa Opas lähteiden käyttöön osuvasti näin: "Huolimaton lähteiden käyttö sotii tutkimuksen ja opiskelun eettisiä periaatteita vastaan."
Yksi julkaistu esimerkki suomalaisesta arvioinnista, jossa todetaan lähteiden huolimatonta käyttöä, on Jyrki Iivosen vuonna 1992 laatima dissidentti Leena Hornin väitöskirjasta. Lausunnossa todetaan Hornin lähteiden käytöstä mm. seuraavaa:
"[...] käyttää lähteitä melko huolimattomasti [...] hänen tapansa merkitä viitteet on puutteellinen; hänen tekemänsä sivuviittaukset eivät useinkaan pidä paikkaansa [...] väittelijän itsensä kääntämät suorat lainaukset on usein tehty puutteellisesti (esimerkiksi Wittgenstein-sitaatissa sivulla 303 tämän käyttämä sana 'filosofia' on väittelijällä muodossa 'tutkimus' ja sivulla 115 oleva lainaus Marxin kirjeestä Vera Zasulitsille löytyy Marxin ja Engelsin teosten 19. osan sivulta 385 eikä 384). Väittelijä viittaa useamman kerran vain yhteen kirjoittajaan vaikka heitä on ollut kaksi (esimerkiksi Brzezinski kun kyseessä on Brzezinski ja Huntington sivuilla 27 ja 111 sekä Marx kun kyseessä on Marx ja Engels sivulla 26). Toisaalta sivulla 48 oleva Marx-sitaatti on Engelsin kirjoituksesta "Työn osuus apinan ihmistymisessä". Tekstistä löytyy myös lukuisia sellaisia väitteitä, jotka olisivat vaatineet alkuperän esittämisen [...] Lähteiden käytössä on myös selviä asiavirheitä, esimerkiksi Neuvostoliiton perustuslaista kirjoittaessaan väittelijä viittaa useampaan kertaan vääriin pykäliin (esimerkiksi sivuilla 41 ja 127)."
Englanninkielen sana sloppy tarkoittaa vetelää. Kun se määrittää oppineisuutta tai oppineisuuden osoittamista tai tutkimuksellista toimintaa, sloppy tarkoittaa holtitonta, huolimatonta, leväperäistä ja epäselvää toimintaa. NetMot -sanakirjan esimerkissä todetaan: "Sloppy thinking leads to undesirable results. Epäselvällä ajattelulla saa aikaan vain ei-toivottuja tuloksia." Slopppy scholarship -käsitettä käytetään plagiointikirjallisuudessa siinä yhteydessä, kun pohditaan tekstin kirjoittajan epäselviä lähdemerkintöjä tai huolimatonta lähteiden käyttöä.
Onko lähteiden huolimaton käyttö plagiointia vai ei?
Esimerkiksi Kansas State University noudattaa yhdysvaltalaisille yliopistoille tunnusomaista honor codea niin, että se lukee lähteiden huolimattoman käytön plagiarismiksi. (ks. esimerkki plagioinnista tai PP-esitys plagioinnista).
Lähteiden huolimattomaan käyttöön kuuluu esimerkiksi:
- kirjoittaja ei ole laittanut suoraan lainaukseen lainausmerkkejä
- kirjoittaja viittaa väärään dokumenttiin tai oikean dokumentin väärään sivuun
- käyttää parafraaseja, joissa ei ole asianmukaista lähdemerkintää
- kopioi toisen kirjoittajan tekstin lähdeviitteineen ja siirtää alkuperäisen kirjoittajan käyttämän lähteen omaan tekstiinsä
Lähes kaikki suomalaiset korkeakoulut ovat laatineet kirjallisille tehtäville ja opinnäytetöille kirjoittamisohjeet. Osa korkeakouluista käyttää yhtä yhteistä ohjetta, mutta joissakin korkeakouluissa käytetään myös oppiainekohtaisia ohjeistuksia. Yhteistä kaikille ohjeille on se, että lähteiden asianmukaista käyttöä korostetaan ja opiskelijaa ohjataan tekstin sisäisten lähdeviitteiden ja lähdeluettelon tekemiseen. Esimerkiksi Jaana Vuori toteaa laatimassaan kirjoittamisohjeessa Opas lähteiden käyttöön osuvasti näin: "Huolimaton lähteiden käyttö sotii tutkimuksen ja opiskelun eettisiä periaatteita vastaan."
Yksi julkaistu esimerkki suomalaisesta arvioinnista, jossa todetaan lähteiden huolimatonta käyttöä, on Jyrki Iivosen vuonna 1992 laatima dissidentti Leena Hornin väitöskirjasta. Lausunnossa todetaan Hornin lähteiden käytöstä mm. seuraavaa:
"[...] käyttää lähteitä melko huolimattomasti [...] hänen tapansa merkitä viitteet on puutteellinen; hänen tekemänsä sivuviittaukset eivät useinkaan pidä paikkaansa [...] väittelijän itsensä kääntämät suorat lainaukset on usein tehty puutteellisesti (esimerkiksi Wittgenstein-sitaatissa sivulla 303 tämän käyttämä sana 'filosofia' on väittelijällä muodossa 'tutkimus' ja sivulla 115 oleva lainaus Marxin kirjeestä Vera Zasulitsille löytyy Marxin ja Engelsin teosten 19. osan sivulta 385 eikä 384). Väittelijä viittaa useamman kerran vain yhteen kirjoittajaan vaikka heitä on ollut kaksi (esimerkiksi Brzezinski kun kyseessä on Brzezinski ja Huntington sivuilla 27 ja 111 sekä Marx kun kyseessä on Marx ja Engels sivulla 26). Toisaalta sivulla 48 oleva Marx-sitaatti on Engelsin kirjoituksesta "Työn osuus apinan ihmistymisessä". Tekstistä löytyy myös lukuisia sellaisia väitteitä, jotka olisivat vaatineet alkuperän esittämisen [...] Lähteiden käytössä on myös selviä asiavirheitä, esimerkiksi Neuvostoliiton perustuslaista kirjoittaessaan väittelijä viittaa useampaan kertaan vääriin pykäliin (esimerkiksi sivuilla 41 ja 127)."
27.4.2009
Uusia ja vanhoja selityksiä
Taloussanomien ja Kauppalehden verkkolehdet viihdyttivät tänä iltana lukijoitaan kertomalla uutisen plagiointikeskustelusta, jota oli käyty Helsingin Sanomien sivuilla: "Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin tutkimusjohtaja Roope Uusitalo väittää Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomistin Martti Nybergin kopioineen Helsingin Sanomissa viikko sitten julkaistun kolumninsa internetistä." (Kauppalehti: Suomalaisekonomistit sanasotaan plagioinnista)
Plagioinnissa sinänsä ei ole mitään hauskaa, mutta plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) "kootut selitykset" ovat kyllä hauskoja. Tässä tapauksessa "Nyberg vetosi siihen, ettei hän voinut viitata tekstinsä alkuperäislähteisiin, koska oli tullut omassa tekstissään täysin erilaiseen johtopäätökseen." (Kauppalehti)
Thomas Brown on kirjoittanut aivan loistavan artikkelin nimeltään Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism(Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification 2007 (2), 28-39).
Brown on koonnut Churchillin ja hänen puolustajiensa tarjoamat 12 erilaista plagiointiselitystä. Kaikki 12 tekosyytä on artikkelissa peilattu myös käänteisesti: miltä ne kuulostaisivat jos opiskelija esittäisi saman perustelun omalle tekstilleen.
Tässä lyhyesti 12 valmista tekosyytä plagioijille ja heidän puolustajilleen(Brown 2007):
1. Minä olen oikea kirjoittaja. ("I am the real author")
2. Minä vain "kirjoitin sen uudelleen". (“I was just the ‘rewrite guy’")
3. OK. ehkä "kirjoitin sen uudelleen", mutta en ottanut siitä kunniaa itselleni. (“Okay, so maybe I ‘rewrote’ it, but I didn’t take credit for it.”)
4. Mutta kyllähän minä siteerasin oikeita kirjoittajia (“But I cited the real authors.” - tässä kyseessä kaksi kokonaan plagioitua esseetä, kirjoittajat mainittu alaviitteessä)
5. Se on täysin toimittajan syytä. Jostain syystä he laittoivat minut kirjoittajaksi vaikka en ansainnut sitä. (“It’s all the editors’ fault. For some reason they gave me authorship credit I didn't deserve.”)
6. Mutta eihän professori ole plagioinut kaikkea kirjoittamaansa, vain osan siitä. (“But Churchill didn't plagiarize everything he's ever published. Only some of it!”)
7. Mutta muutkin plagioijat ovat päässeet pälkähästä! (“But other people have gotten away with plagiarism!”)
8. Ei siinä ole mitään väärää jos plagioi entisten työtovereidensa tekstejä (“It's okay to plagiarize from people you once worked with.”)
9. Kuulkaa, tein sen vain edustamani hyvän aatteen vuoksi (“I, like, did it on behalf of ‘The Movement,’ man.”)
10. Minun kohdistuneet epäilyt tieteellisestä vilpistä ovat yliopiston tekemiä kaksoissyytöksiä (“Holding me responsible for my research misconduct constitutes academic double jeopardy.” - taustalla aikaisemmin tuntematon väittämä: jos yliopisto on kerran arvioinut työsi ja sitten yhtäkkiä alkaa syyttää tieteellisestä vilpistä, kyseessä on tilanne, jossa joutuu syytteeseen asiasta johon on jo todettu syyttömäksi/"Once a university has reviewed your work and then [to] suddenly charge you with research misconduct ... is the academic version of double jeopardy."
11. En koskaan saanut voittoa niistä toisten tekijöiden teksteistä, jotka "kirjoitin uudelleen". (“I never made any profit from ‘rewriting’ other people’s work.”)
12. Se, että minua syytetään plagioinnista loukkaa sananvapauttani. (“Holding me responsible for my plagiarism violates my right to free speech!”)
Lähde: Thomas Brown, 2007. Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism. Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification (2), 28-39.
Käytin tätä Brownin artikkelia lähteenä viime kesänä 3rd International Plagiarism -konferenssissa pitämässäni esityksessä. Tunnistin silloin omassa suomalaisessa aineistossani samantapaisia "selitystekniikoita" kuin yllämainitut Brownin kuvaamat tekosyyt. Kirjoitin näin: "Explanations flourish and some of the excuses and “explaining techniques” offered by the suspected are similar to those described by Brown (2007) in his satirical article. The blame can be put on the computer: a wrong section or an early draft has accidentally been forwarded. It can be claimed that the original idea dating back 25 years belongs to the suspected plagiarist and that gave the right to use another researcher’s text. One of the suspected plagiarists keeps arguing that sloppy scholarship is so common that it justifies plagiarism: “Everyone is doing it!”
Selitykset lyhennettynä:
- "tietokone kaappasi väärän tekstin"
- "se oli vain työversio"
- "oikeasti tämä idea on ollut päässäni jo 25 vuotta"
- "kaikkihan sitä tekevät"
Lisäksi olen kirjannut paperiini suomalaisten plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) esittämiä tunteisiin vetoamisen taktiikoita selityksenä plagioinnille: "mutta kun perheessäni on sairautta", "mutta kun töissä oli silloin niin kiirettä", "mutta ette usko miten huono ilmapiiri meillä on töissä".
Koko paperini on julkaistu konferessin netti-sivuilla Plagiarism Conference:
Moore, E. The Four stages of addressing plagiarism.
Plagioinnissa sinänsä ei ole mitään hauskaa, mutta plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) "kootut selitykset" ovat kyllä hauskoja. Tässä tapauksessa "Nyberg vetosi siihen, ettei hän voinut viitata tekstinsä alkuperäislähteisiin, koska oli tullut omassa tekstissään täysin erilaiseen johtopäätökseen." (Kauppalehti)
Thomas Brown on kirjoittanut aivan loistavan artikkelin nimeltään Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism(Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification 2007 (2), 28-39).
Brown on koonnut Churchillin ja hänen puolustajiensa tarjoamat 12 erilaista plagiointiselitystä. Kaikki 12 tekosyytä on artikkelissa peilattu myös käänteisesti: miltä ne kuulostaisivat jos opiskelija esittäisi saman perustelun omalle tekstilleen.
Tässä lyhyesti 12 valmista tekosyytä plagioijille ja heidän puolustajilleen(Brown 2007):
1. Minä olen oikea kirjoittaja. ("I am the real author")
2. Minä vain "kirjoitin sen uudelleen". (“I was just the ‘rewrite guy’")
3. OK. ehkä "kirjoitin sen uudelleen", mutta en ottanut siitä kunniaa itselleni. (“Okay, so maybe I ‘rewrote’ it, but I didn’t take credit for it.”)
4. Mutta kyllähän minä siteerasin oikeita kirjoittajia (“But I cited the real authors.” - tässä kyseessä kaksi kokonaan plagioitua esseetä, kirjoittajat mainittu alaviitteessä)
5. Se on täysin toimittajan syytä. Jostain syystä he laittoivat minut kirjoittajaksi vaikka en ansainnut sitä. (“It’s all the editors’ fault. For some reason they gave me authorship credit I didn't deserve.”)
6. Mutta eihän professori ole plagioinut kaikkea kirjoittamaansa, vain osan siitä. (“But Churchill didn't plagiarize everything he's ever published. Only some of it!”)
7. Mutta muutkin plagioijat ovat päässeet pälkähästä! (“But other people have gotten away with plagiarism!”)
8. Ei siinä ole mitään väärää jos plagioi entisten työtovereidensa tekstejä (“It's okay to plagiarize from people you once worked with.”)
9. Kuulkaa, tein sen vain edustamani hyvän aatteen vuoksi (“I, like, did it on behalf of ‘The Movement,’ man.”)
10. Minun kohdistuneet epäilyt tieteellisestä vilpistä ovat yliopiston tekemiä kaksoissyytöksiä (“Holding me responsible for my research misconduct constitutes academic double jeopardy.” - taustalla aikaisemmin tuntematon väittämä: jos yliopisto on kerran arvioinut työsi ja sitten yhtäkkiä alkaa syyttää tieteellisestä vilpistä, kyseessä on tilanne, jossa joutuu syytteeseen asiasta johon on jo todettu syyttömäksi/"Once a university has reviewed your work and then [to] suddenly charge you with research misconduct ... is the academic version of double jeopardy."
11. En koskaan saanut voittoa niistä toisten tekijöiden teksteistä, jotka "kirjoitin uudelleen". (“I never made any profit from ‘rewriting’ other people’s work.”)
12. Se, että minua syytetään plagioinnista loukkaa sananvapauttani. (“Holding me responsible for my plagiarism violates my right to free speech!”)
Lähde: Thomas Brown, 2007. Ward Churchill’s Twelve Excuses for Plagiarism. Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and Falsification (2), 28-39.
Käytin tätä Brownin artikkelia lähteenä viime kesänä 3rd International Plagiarism -konferenssissa pitämässäni esityksessä. Tunnistin silloin omassa suomalaisessa aineistossani samantapaisia "selitystekniikoita" kuin yllämainitut Brownin kuvaamat tekosyyt. Kirjoitin näin: "Explanations flourish and some of the excuses and “explaining techniques” offered by the suspected are similar to those described by Brown (2007) in his satirical article. The blame can be put on the computer: a wrong section or an early draft has accidentally been forwarded. It can be claimed that the original idea dating back 25 years belongs to the suspected plagiarist and that gave the right to use another researcher’s text. One of the suspected plagiarists keeps arguing that sloppy scholarship is so common that it justifies plagiarism: “Everyone is doing it!”
Selitykset lyhennettynä:
- "tietokone kaappasi väärän tekstin"
- "se oli vain työversio"
- "oikeasti tämä idea on ollut päässäni jo 25 vuotta"
- "kaikkihan sitä tekevät"
Lisäksi olen kirjannut paperiini suomalaisten plagioijien (=plagioinnista epäiltyjen) esittämiä tunteisiin vetoamisen taktiikoita selityksenä plagioinnille: "mutta kun perheessäni on sairautta", "mutta kun töissä oli silloin niin kiirettä", "mutta ette usko miten huono ilmapiiri meillä on töissä".
Koko paperini on julkaistu konferessin netti-sivuilla Plagiarism Conference:
Moore, E. The Four stages of addressing plagiarism.
24.4.2009
Tieteen läpinäkyvyys
Aikuiskasvatus -lehdessä 4/2005 julkaistiin Anneli Kajannon kirjoittama artikkeli Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Kajanto haastatteli artikkelia varten mm. TENKin silloista pääsihteeriä Salla Lötjöstä. Lötjönen toteaa artikkelissa:
"Plagiointi on yleisin vilppi." Lötjönen kehottaa kertaamaan tutkimuseettisiä sääntöjä yliopistoissa, ja kuvaa perussäännön seuraavasti: "Jos henkilö tuo yhteiseen keskusteluun oman tutkimussuunnitelmansa tai –ideansa, se säilyy yksin tutkijan omana, eikä kukaan muu saa noukkia siitä ideaa itselleen." Tutkimuseettisten periaatteiden ja sääntöjen kertauskurssit yliopistoissa ovat aiheellisia, koskapa: "Pitkäaikaiset professorit ja senioritutkijat saattavat omaksua epäterveitä käytäntöjä ja totuttua niihin."
Toisaalla artikkelissa edellä mainittu perussääntö ja sen myötä myös tekstien plagiointi hämärretään, kun Lötjönen toteaa: "On melko mahdotonta sanoa kovin tarkkaan yleisluonteisesti, mikä yliopistollisessa tieteellisessä työskentelyssä on omaa ja mikä yhteistä."
Anneli Kajanto on kuitenkin hakenut artikkeliinsa myös muuta kuin TENKin edustamaa näkökulmaa. Artikkelissa esitelty sukupuolen ja plagioinnin yhteys on hyvin mielenkiintoinen ja se ansaitsee ihan oman otsikkonsa täällä blogissakin (tästä siis lisää myöhemmin-:).
Kajannon artikkelissa yliopiston näkökulmaa aiheeseen edustaa mm. Helsingin yliopiston tutkimuseettisen ohjelman esittely. Ohjelma on julkistettu vuonna 2005. Yliopistoa työyhteisönä Kajanto kuvaa näin: "Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. [...] Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö."
Artikkeliin haastateltu professori Anja Heikkinen kuvaa yliopistoa näin: "[...] yliopisto on autonominen, professorit ja senioritutkijat määrittävät pitkälle sen, mikä tutkimus ja keiden työpanos on arvokasta. Se sinänsä rakentaa sisäänsä vallankäytön mahdollisuuden. Se, keiden uraa viedään eteenpäin ja ketkä ohitetaan, ei ole nyt riittävän läpinäkyvää. [...] Luodaan kuppikuntia, missä tulet mitätöidyksi itsekin, jos ”asetut seisomaan väärälle puolelle, etkä ymmärrä kuulua vähättelijöihin”."
Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan mukaan plagiointiepäilyt ovat yleisiä ja vuosittain liittoon tulee useita yhteydenottoja. Rantala jaottelee yhteydenottoja ja esittää tyyppiesimerkkejä:
1) "Yleensä on kysymys tutkijan kokemasta tutkimusaineiston tai -suunnitelman tai suuritöisen kyselylomakkeen anastamisesta ja viejänä on yleensä esimiesasemassa olevan henkilö."
2) "Toinen esimerkki on se, että tarkastava professori käyttää omaksi hyväkseen opinnäytetyön tuloksia, ennen kuin opinnäytetyötä on edes hyväksytty."
Artikkelissa todetaan, että Tieteentekijöiden liitto ohjaa yhteydenottajia kääntymään plagiointitapauksissa TENKin puoleen, mutta "Neuvottelukunnan lausuntojen siloteltuihin ja ympäripyöreisiin sanamuotoihin Rantala kertoo kuitenkin tuntevansa pettymystä. Hankalimmassa asemassa ovat Rantasen mukaan yliopistojen määräaikaisissa tehtävissä työskentelevät.
– He eivät uskalla ottaa ongelmia esille, sillä he tietävät, että se takuuvarmasti merkitsee oman tien katkeamista sillä laitoksella, Rantala toteaa."
Tämä blogikirjoitus perustuu artikkeliin:
Kajanto, Anneli 2005. Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Aikuisvatus 25 (4), 327-329.
"Plagiointi on yleisin vilppi." Lötjönen kehottaa kertaamaan tutkimuseettisiä sääntöjä yliopistoissa, ja kuvaa perussäännön seuraavasti: "Jos henkilö tuo yhteiseen keskusteluun oman tutkimussuunnitelmansa tai –ideansa, se säilyy yksin tutkijan omana, eikä kukaan muu saa noukkia siitä ideaa itselleen." Tutkimuseettisten periaatteiden ja sääntöjen kertauskurssit yliopistoissa ovat aiheellisia, koskapa: "Pitkäaikaiset professorit ja senioritutkijat saattavat omaksua epäterveitä käytäntöjä ja totuttua niihin."
Toisaalla artikkelissa edellä mainittu perussääntö ja sen myötä myös tekstien plagiointi hämärretään, kun Lötjönen toteaa: "On melko mahdotonta sanoa kovin tarkkaan yleisluonteisesti, mikä yliopistollisessa tieteellisessä työskentelyssä on omaa ja mikä yhteistä."
Anneli Kajanto on kuitenkin hakenut artikkeliinsa myös muuta kuin TENKin edustamaa näkökulmaa. Artikkelissa esitelty sukupuolen ja plagioinnin yhteys on hyvin mielenkiintoinen ja se ansaitsee ihan oman otsikkonsa täällä blogissakin (tästä siis lisää myöhemmin-:).
Kajannon artikkelissa yliopiston näkökulmaa aiheeseen edustaa mm. Helsingin yliopiston tutkimuseettisen ohjelman esittely. Ohjelma on julkistettu vuonna 2005. Yliopistoa työyhteisönä Kajanto kuvaa näin: "Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. [...] Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö."
Artikkeliin haastateltu professori Anja Heikkinen kuvaa yliopistoa näin: "[...] yliopisto on autonominen, professorit ja senioritutkijat määrittävät pitkälle sen, mikä tutkimus ja keiden työpanos on arvokasta. Se sinänsä rakentaa sisäänsä vallankäytön mahdollisuuden. Se, keiden uraa viedään eteenpäin ja ketkä ohitetaan, ei ole nyt riittävän läpinäkyvää. [...] Luodaan kuppikuntia, missä tulet mitätöidyksi itsekin, jos ”asetut seisomaan väärälle puolelle, etkä ymmärrä kuulua vähättelijöihin”."
Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan mukaan plagiointiepäilyt ovat yleisiä ja vuosittain liittoon tulee useita yhteydenottoja. Rantala jaottelee yhteydenottoja ja esittää tyyppiesimerkkejä:
1) "Yleensä on kysymys tutkijan kokemasta tutkimusaineiston tai -suunnitelman tai suuritöisen kyselylomakkeen anastamisesta ja viejänä on yleensä esimiesasemassa olevan henkilö."
2) "Toinen esimerkki on se, että tarkastava professori käyttää omaksi hyväkseen opinnäytetyön tuloksia, ennen kuin opinnäytetyötä on edes hyväksytty."
Artikkelissa todetaan, että Tieteentekijöiden liitto ohjaa yhteydenottajia kääntymään plagiointitapauksissa TENKin puoleen, mutta "Neuvottelukunnan lausuntojen siloteltuihin ja ympäripyöreisiin sanamuotoihin Rantala kertoo kuitenkin tuntevansa pettymystä. Hankalimmassa asemassa ovat Rantasen mukaan yliopistojen määräaikaisissa tehtävissä työskentelevät.
– He eivät uskalla ottaa ongelmia esille, sillä he tietävät, että se takuuvarmasti merkitsee oman tien katkeamista sillä laitoksella, Rantala toteaa."
Tämä blogikirjoitus perustuu artikkeliin:
Kajanto, Anneli 2005. Tiedeyhteisöissä etiikan ja arvioinnin harmailla alueilla TARVITAAN LÄPINÄKYVYYTTÄ. Aikuisvatus 25 (4), 327-329.
8.4.2009
Tapaus Vladimir Putin
Eräs kuuluisa plagiointiin syyllistynyt henkilö on Vladimir Putin. Vaikka kyseessä on sangen merkittävässä asemassa oleva henkilö, tämä plagiointitapaus ei ole herättänyt lähellekään yhtä paljon keskustelua kuin ne tapaukset, joissa plagiointiin ovat syyllistyneet yliopistoprofessorit.
Vladimir Putinin epäiltiin plagioineen osan väitöskirjansa The Strategic Planning of Regional Resources Under the Formation of Market Relations teksteistä. Häntä epäiltiin ja epäillään myös siitä, että väitöskirja ei olisikaan ollut hänen itsensä kirjoittama vaan ostettu jostain ”paper mill” –yrityksestä.
Epäilyjen takia Brookings Institution asetti tutkijat Clifford G.Gaddyn ja Igor Danchenkon tutkailemaan Putinin väitöskirjatekstin alkuperää. Plagiointiepäilyjen vahvistuminen on julkaistu maailmalla useissa lehdissä. Esimerkiksi Washington Times uutisoi jutun 24.3.2006: http://www.washingtontimes.com/news/2006/mar/24/20060324-104106-9971r/
Myös The Sunday Times raportoi 26.3.2006 Putinia koskeneiden plagiointiepäilyjen saaneen vahvistuksen: http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/article695235.ece
Suuria osia Putinin väitöskirjan keskeisistä argumenteista on otettu lähes sanatarkasti vuonna 1978 ilmestyneestä teoksesta Strategic Planning and Policy,, jonka olivat kirjoittaneet Pittsburgin yliopiston professorit William R. King ja David I. Cleland. Putinin väitöskirjan keskeisen luvun 20 sivusta 16 on kopioitu sanatarkasti tai pienin muutoksin näiden amerikkalaisten professorien kirjoittamasta kirjasta. Kirja oli käännetty (”by a KGB-related institute”) venäjäksi 1990-luvun alussa. Putinin väitöskirjassa on myös kuusi kuviota ja taulukkoa, jotka muistuttavat muodoltaan ja sisällöltään amerikkalaisten tekemiä.
Vladimir Putinin epäiltiin plagioineen osan väitöskirjansa The Strategic Planning of Regional Resources Under the Formation of Market Relations teksteistä. Häntä epäiltiin ja epäillään myös siitä, että väitöskirja ei olisikaan ollut hänen itsensä kirjoittama vaan ostettu jostain ”paper mill” –yrityksestä.
Epäilyjen takia Brookings Institution asetti tutkijat Clifford G.Gaddyn ja Igor Danchenkon tutkailemaan Putinin väitöskirjatekstin alkuperää. Plagiointiepäilyjen vahvistuminen on julkaistu maailmalla useissa lehdissä. Esimerkiksi Washington Times uutisoi jutun 24.3.2006: http://www.washingtontimes.com/news/2006/mar/24/20060324-104106-9971r/
Myös The Sunday Times raportoi 26.3.2006 Putinia koskeneiden plagiointiepäilyjen saaneen vahvistuksen: http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/article695235.ece
Suuria osia Putinin väitöskirjan keskeisistä argumenteista on otettu lähes sanatarkasti vuonna 1978 ilmestyneestä teoksesta Strategic Planning and Policy,, jonka olivat kirjoittaneet Pittsburgin yliopiston professorit William R. King ja David I. Cleland. Putinin väitöskirjan keskeisen luvun 20 sivusta 16 on kopioitu sanatarkasti tai pienin muutoksin näiden amerikkalaisten professorien kirjoittamasta kirjasta. Kirja oli käännetty (”by a KGB-related institute”) venäjäksi 1990-luvun alussa. Putinin väitöskirjassa on myös kuusi kuviota ja taulukkoa, jotka muistuttavat muodoltaan ja sisällöltään amerikkalaisten tekemiä.
26.3.2009
Tapaus Ward Churchill
Puhuttaessa yliopistoissa tapahtuvasta plagioinnista ei voi olla törmäämättä tapaukseen professori Ward Churchill. Hakusana ”Ward Churchill” tuottaa Googlessa noin 1,4 miljoonaa osumaa! Professori Churchill on siis saavuttanut melkoisen kuuluisuuden ja maineen. Plagioinnin tutkimuksessa professori Churchillin tapaus saattaa olla se, josta on eniten kirjoitettu, vaikka plagiointi oli vain osa Churchillin tekemästä tieteellisestä vilpistä.
Churchill toimi professorina (professor of ethnic studies) University of Coloradossa vuoteen 2007 saakka (hän lienee aloittanut apulaisprofessorina vuonna 1990 ja nimitetty professoriksi vuonna 1997). Hänet irtisanottiin vuonna 2007 professorin virastaan sen jälkeen, kun hänen oli todettu syyllistyneen tieteelliseen vilppiin.
Ward Churchillin kirjoitukset päätyivät vilppiepäilyjen takia nimetyn tutkintalautakunnan käsittelyyn. Tutkintalautakunnan koko nimi on Investigative Committee of the Standing Committee on Research Misconduct at the University of Colorado at Boulder concerning Allegations of Academic Misconduct against Professor Ward Churchill. Lautakunta julkaisi käsittelynsä tulokset 125-sivuisena päätöksenä:
Report of the Investigative Committee findings
Raportti on siis sivumäärältään pitkä. Siinä käydään kohta kohdalta läpi Churchilliä koskevat epäilyt, ja perustellaan tehdyt ratkaisut. Raportissa on myös luku, jossa käsitellään median osuutta plagiointia koskevien käsitysten ja mielikuvien muokkaajana.
Tutkintalautakunta käsitteli seitsemän eri väitettä tieteellisestä vilpistä (kohdat A, B, C, D, E, F, G). Epäilyt koskivat sekä luvatonta lainaamista että tutkimustulosten vääristelyä/lukijoiden harhaanjohtamista (plagiarism, misrepresentation).
Tutkintalautakunta totesi yksimielisesti, että Churchill oli syyllistynyt monenlaiseen tieteelliseen vilppiin:
- vääristelyyn (falsification, kohdat A, B, C ja D)
- sepittämiseen (fabrication, kohdat C ja D)
- luvattomaan lainaamiseen (plagiarism, kohdat E ja G).
Lisäksi todetaan, että Churchill ei ole noudattanut julkaissuissaan vakiintuneita standardeja ilmoittaessaan lähteenä käyttämiensä tekstien kirjoittajien nimiä (erityisesti tapaus F, myös A, B, ja D) ja että Churchillin tutkimustulosten julkaisuissa oli vakavia poikkeamia hyväksytyistä käytännöistä (kohta D).
Ward Churchill itse ylläpitää sivustoa WARD CHURCHILL SOLIDARITY NETWORK http://www.wardchurchill.net/
jossa hänen iskulauseenaan on UNCUT CONSCIENCE.
Churchillin sivuilta selviää, että hän on haastanut yliopiston oikeuteen irtisanomisensa johdosta, ja asia on ollut oikeudessa ajalla 9-27.3.2009. Churchill on itse todennut odottavansa oikeudenkäyntiä innolla: "I'm really looking forward to these people being on the witness stand", "This is going to be fun. ..." Churchill mainitsee sivustonsa etusivulla, että oikeudenkäynti on kallista ja hän ottaa vastaan lahjoituksia (sivuilla on linkki, josta pääsee lahjoittamaan).
Churchill vs. CU -oikeudenkäynnistä kirjoittaminen on runsasta - jo aiemmin vuosina 2005-2007 Churchillin tapauksesta kirjoitettiin paljon, ja nyt oikeuskäsittely on "generoinut" uutta ja uudenlaista tekstiä. Esimerkiksi New York Times on julkaissut useita artikkeleita, esimerkiksi tässä 25.3.2009 artikkelissa kerrotaan oikeudenkäynnin etenemisestä ja Churchillin puheista todistajanaitiossa: Fired Colorado Professor Is Cross-Examined in Lawsuit.
Myös erilaisilla keskustelupalstoilla Churchillin tapauksen käsittely on edelleen vilkasta. Satuin lukemaan tällaisen värikkään ja seikkaperäisen tekstin, jonka kirjoittaja tukee Churchillin kantaa aiheettomasta irtisanomisesta. Lehti on Revolution #159, March 22, 2009 (Voice of the Revolutionary Communist Party, USA) ja yleisönosastokirjoitus on otsikoitu: Ward Churchill Lawsuit Against CU Forces Some Truth to the Surface (nimetön kirjoittaja, from a reader). Kirjoittaja esittää omat perustelunsa sille, miksi Churchillin asiaa tutkineen tutkintalautakunnan jäsenet olivat väärässä ja olivat vain harjoittaneet noitavainoa Churchilliä kohtaan. Tämän kirjoittajan, kuten Churchillin itsensäkin mielestä, irtisanomisen syynä ei ollut tieteellinen vilppi vaan Churchillin poliittiset mielipiteet.
Oikeuskäsitettely kesti neljä viikkoa, ja jury harkitsi päätöstä puolitoista vuorokautta. Juryn päätöksen mukaan Colorado University syyllistyi professori Churchillin irtisanomiseen väärin perustein. Juryn mukaan erottamisen taustalla ovat Churchillin esittämät mielipiteet, eikä yliopisto ole selkeästi todennut, että hänet olisi erotettu todetun vilpin takia. Jury määräsi professori Churchillille vahingonkorvausta yhden dollarin. Tässä Linkki New York Timesin artikkeliin (2.4.2009) Jury Says Professor Was Wrongly Fired.
Churchill toimi professorina (professor of ethnic studies) University of Coloradossa vuoteen 2007 saakka (hän lienee aloittanut apulaisprofessorina vuonna 1990 ja nimitetty professoriksi vuonna 1997). Hänet irtisanottiin vuonna 2007 professorin virastaan sen jälkeen, kun hänen oli todettu syyllistyneen tieteelliseen vilppiin.
Ward Churchillin kirjoitukset päätyivät vilppiepäilyjen takia nimetyn tutkintalautakunnan käsittelyyn. Tutkintalautakunnan koko nimi on Investigative Committee of the Standing Committee on Research Misconduct at the University of Colorado at Boulder concerning Allegations of Academic Misconduct against Professor Ward Churchill. Lautakunta julkaisi käsittelynsä tulokset 125-sivuisena päätöksenä:
Report of the Investigative Committee findings
Raportti on siis sivumäärältään pitkä. Siinä käydään kohta kohdalta läpi Churchilliä koskevat epäilyt, ja perustellaan tehdyt ratkaisut. Raportissa on myös luku, jossa käsitellään median osuutta plagiointia koskevien käsitysten ja mielikuvien muokkaajana.
Tutkintalautakunta käsitteli seitsemän eri väitettä tieteellisestä vilpistä (kohdat A, B, C, D, E, F, G). Epäilyt koskivat sekä luvatonta lainaamista että tutkimustulosten vääristelyä/lukijoiden harhaanjohtamista (plagiarism, misrepresentation).
Tutkintalautakunta totesi yksimielisesti, että Churchill oli syyllistynyt monenlaiseen tieteelliseen vilppiin:
- vääristelyyn (falsification, kohdat A, B, C ja D)
- sepittämiseen (fabrication, kohdat C ja D)
- luvattomaan lainaamiseen (plagiarism, kohdat E ja G).
Lisäksi todetaan, että Churchill ei ole noudattanut julkaissuissaan vakiintuneita standardeja ilmoittaessaan lähteenä käyttämiensä tekstien kirjoittajien nimiä (erityisesti tapaus F, myös A, B, ja D) ja että Churchillin tutkimustulosten julkaisuissa oli vakavia poikkeamia hyväksytyistä käytännöistä (kohta D).
Ward Churchill itse ylläpitää sivustoa WARD CHURCHILL SOLIDARITY NETWORK http://www.wardchurchill.net/
jossa hänen iskulauseenaan on UNCUT CONSCIENCE.
Churchillin sivuilta selviää, että hän on haastanut yliopiston oikeuteen irtisanomisensa johdosta, ja asia on ollut oikeudessa ajalla 9-27.3.2009. Churchill on itse todennut odottavansa oikeudenkäyntiä innolla: "I'm really looking forward to these people being on the witness stand", "This is going to be fun. ..." Churchill mainitsee sivustonsa etusivulla, että oikeudenkäynti on kallista ja hän ottaa vastaan lahjoituksia (sivuilla on linkki, josta pääsee lahjoittamaan).
Churchill vs. CU -oikeudenkäynnistä kirjoittaminen on runsasta - jo aiemmin vuosina 2005-2007 Churchillin tapauksesta kirjoitettiin paljon, ja nyt oikeuskäsittely on "generoinut" uutta ja uudenlaista tekstiä. Esimerkiksi New York Times on julkaissut useita artikkeleita, esimerkiksi tässä 25.3.2009 artikkelissa kerrotaan oikeudenkäynnin etenemisestä ja Churchillin puheista todistajanaitiossa: Fired Colorado Professor Is Cross-Examined in Lawsuit.
Myös erilaisilla keskustelupalstoilla Churchillin tapauksen käsittely on edelleen vilkasta. Satuin lukemaan tällaisen värikkään ja seikkaperäisen tekstin, jonka kirjoittaja tukee Churchillin kantaa aiheettomasta irtisanomisesta. Lehti on Revolution #159, March 22, 2009 (Voice of the Revolutionary Communist Party, USA) ja yleisönosastokirjoitus on otsikoitu: Ward Churchill Lawsuit Against CU Forces Some Truth to the Surface (nimetön kirjoittaja, from a reader). Kirjoittaja esittää omat perustelunsa sille, miksi Churchillin asiaa tutkineen tutkintalautakunnan jäsenet olivat väärässä ja olivat vain harjoittaneet noitavainoa Churchilliä kohtaan. Tämän kirjoittajan, kuten Churchillin itsensäkin mielestä, irtisanomisen syynä ei ollut tieteellinen vilppi vaan Churchillin poliittiset mielipiteet.
Oikeuskäsitettely kesti neljä viikkoa, ja jury harkitsi päätöstä puolitoista vuorokautta. Juryn päätöksen mukaan Colorado University syyllistyi professori Churchillin irtisanomiseen väärin perustein. Juryn mukaan erottamisen taustalla ovat Churchillin esittämät mielipiteet, eikä yliopisto ole selkeästi todennut, että hänet olisi erotettu todetun vilpin takia. Jury määräsi professori Churchillille vahingonkorvausta yhden dollarin. Tässä Linkki New York Timesin artikkeliin (2.4.2009) Jury Says Professor Was Wrongly Fired.
1.3.2009
Soihtuhiihdosta ja menneisyyden vangeista
Eilen Joensuun Latu järjesti mahdollisuuden hiihtää jäätä pitkin Pyhäsaareen soihtujen viitoittamaa latua pitkin. Tämän päivän Karjalainen uutisoi että Pyhäsaaressa kävi soihtujen valossa 250 hiihtäjää. Minäkin kävin siellä - hyvässä seurassa - palasimme Linnunlahdelle iltakymmeneltä. Menomatkalla taivas oli pilvessä, mutta tulomatkalla sää kirkastui ja saimme ihailla kirkasta tähtitaivasta.
Avoin kirje menneisyyden vangeille on Paula Sallisen lokikirjoitus tämän päivän Karjalaisessa (s.11). Kirjoituksessa pohditaan instituutioiden rapautumista mm. näin: "Ihmiset ovat koulutetumpia ja siten kriittisempiä kuin ennen. Pravdalle ei ole tilaajia. Yhden totuuden ajat ovat ohi."
Avoin kirje menneisyyden vangeille on Paula Sallisen lokikirjoitus tämän päivän Karjalaisessa (s.11). Kirjoituksessa pohditaan instituutioiden rapautumista mm. näin: "Ihmiset ovat koulutetumpia ja siten kriittisempiä kuin ennen. Pravdalle ei ole tilaajia. Yhden totuuden ajat ovat ohi."
18.2.2009
Plagioinnista A-studiossa
Tänään A-studio lähetti jutun "Yliopistoissa varastettuja lainoja?", johon plagiointitutkijaakin haastateltiin muutama viikko sitten. Aiheena oli siis yliopistoissa tapahtuva plagiointi ja professoritason teksteistä puuttuvat lähteet. Toimittaja Tero Koskinen oli käynyt tutustumassa peruskoulun 8. luokan äidinkielen opiskeluun, mistä paljastui, että kasiluokkalainen kyllä tunnistaa tekstin tekijän. Sen sijaan yliopistossa työskenteleviltä tekstin alkuperän tunnistaminen ja tunnustaminen ei aina onnistu.
11.2.2009
Tieteen doping?
Ilkka Niiniluoto kirjoitti vuonna 2001 Yliopisto-lehden nro 5 pääkirjoituksessa tiedeyhteisön eettisistä pelisäännöistä (Lahden MM-kisojen skandaalina esitettyjen doping-paljastusten jälkeen). Hän kuvaa urheilussa moraalin olevan ”[…] venynyt: kepulikonsteja saa käyttää, kunhan ei jää kiinni; jos käry käy, julkisuuteen levitetään valheiden sumuverho” ja jatkaa kysymällä: ”Onko sinisilmäistä uskoa, että tieteessä asiat ovat paremmin?” Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Niiniluoto nimeää suomalaisen tieteen antidopingtoimikunnaksi, onhan se Niiniluodon mukaan korostanut etiikkaa koskevan tutkimuksen ja julkisen keskustelun merkitystä.
Helsingin yliopistossa toteutettiinkin vuonna 2003 tutkimuseettisen ilmapiirin kartoitus. Vaikka kartoituksen tulokset voivat järkyttää herkkiä lukijoita, julkista keskustelua asiasta ei kuuden vuoden aikana ole saatu aikaiseksi. Suomesta puuttuu edelleen tutkimuseettisten ohjeiden noudattamista ja noudattamatta jättämistä koskeva, koko maan laajuinen tutkimus, johon tietoa olisi haettu tutkijoilta, yliopistojen opettajilta ja opiskelijoilta itseltään.
Tieteen antidopingtoimikunta on antanut ohjeet siitä, miten tieteen doping (=tieteellinen vilppi) vältetään ja miten toimitaan jos käry käy. Tieteessä julkinen ”dopingkäry” käy harvakseltaan, vaikka esimerkiksi Helsingin yliopistoa koskeneessa selvityksessä tutkijat kuvasivat useita kymmeniä vilppitapauksia. Myös plagiarismi.fi –sivustolla on useita eri tiedonantajien kuvaamia, eri korkeakouluissa tapahtuneita vilppitapauksia, joita yhdistää se, että tapahtumista ei organisaatiossa saatu aikaan julkista keskustelua. Vilppitapauksia yhdistää myös se, että vilpistä keskustelua viritelleet, whistle-blowerin roolin ottaneet henkilöt ovat kohdanneet erilaisia virallisia ja epävirallisia sanktioita. Vilpistä epäillyt sen sijaan etenevät vilenmäisesti urallaan. Ja joidenkin rankimpien tapausten julkaisemiseen edes nimettömänä tiedonantajat eivät ole antaneet (vielä) lupaa, vaikka ovatkin halunneet kirjoittaa tapahtumista asiasta kiinnostuneelle tutkijalle.
Helsingin yliopistossa toteutettiinkin vuonna 2003 tutkimuseettisen ilmapiirin kartoitus. Vaikka kartoituksen tulokset voivat järkyttää herkkiä lukijoita, julkista keskustelua asiasta ei kuuden vuoden aikana ole saatu aikaiseksi. Suomesta puuttuu edelleen tutkimuseettisten ohjeiden noudattamista ja noudattamatta jättämistä koskeva, koko maan laajuinen tutkimus, johon tietoa olisi haettu tutkijoilta, yliopistojen opettajilta ja opiskelijoilta itseltään.
Tieteen antidopingtoimikunta on antanut ohjeet siitä, miten tieteen doping (=tieteellinen vilppi) vältetään ja miten toimitaan jos käry käy. Tieteessä julkinen ”dopingkäry” käy harvakseltaan, vaikka esimerkiksi Helsingin yliopistoa koskeneessa selvityksessä tutkijat kuvasivat useita kymmeniä vilppitapauksia. Myös plagiarismi.fi –sivustolla on useita eri tiedonantajien kuvaamia, eri korkeakouluissa tapahtuneita vilppitapauksia, joita yhdistää se, että tapahtumista ei organisaatiossa saatu aikaan julkista keskustelua. Vilppitapauksia yhdistää myös se, että vilpistä keskustelua viritelleet, whistle-blowerin roolin ottaneet henkilöt ovat kohdanneet erilaisia virallisia ja epävirallisia sanktioita. Vilpistä epäillyt sen sijaan etenevät vilenmäisesti urallaan. Ja joidenkin rankimpien tapausten julkaisemiseen edes nimettömänä tiedonantajat eivät ole antaneet (vielä) lupaa, vaikka ovatkin halunneet kirjoittaa tapahtumista asiasta kiinnostuneelle tutkijalle.
7.2.2009
Ad hominem
Argumentum ad hominem, tai lyhyemmin ad hominem (argumentit, hyökkäykset) on käsite, joka tulee usein vastaan kun lukee englanninkielisiä, erilaisia plagiointitapauksia käsitteleviä nettisivuja. Ad hominem argumentointi kohdistuu henkilöön, joka esittää epäilyn plagioinnista.
Suomenkielinen Wikipedia esittää ad hominen argumentoinnin luokassa virhepäätelmät. Ad hominem on virhepäätelmä, jossa jokin asia kumotaan esittämällä itse asiaan kuulumattomia kommentteja asian esittäjään liittyvällä perustelulla. Ad hominem argumentoinnissa on kolme vaihetta: 1) henkilö A esittää jonkin lausuman tai väitteen, 2) henkilö B esittää henkilöön A kohdistuvan väitteen (väite voi koskea vaikkapa henkilön A persoonaa, toimintatapaa tai elämäntapaa, tai mitä tahansa henkilöön A liittyvää asiaa), 3) henkilön B lausumaa henkilöstä A aletaan pitää perusteena sille, että kohdassa 1 esitetty asia on virheellinen.
Wikipedian sanoin ad hominem ”tarkoittaa henkilökohtaisuuksiin menemistä itse keskustelun kohteena olleen asian kustannuksella”, ja argumentoinnin etenemiskaava esitetään seuraavasti:
”1. Henkilö X esittää argumentin A
2. Henkilön X ominaisuuksissa on jotain vastenmielistä
3. Siispä argumentti A on epätosi”
Sama kaava sovellettuna plagiointiepäilyihin:
1. Tutkija A esittää epäilyn plagioinnista
2. Tutkija A:n todetaan olevan tyhmä/laiska/yksinhuoltaja/epäonnistunut/”kävelevä patologinen mentaalicase”
3. Siispä epäily plagioinnista on epätosi
Wikipediassa ad hominem argumentit jaetaan viiteen luokkaan: loukkaus, argumentaation asianhaaroihin vetoaminen, argumentoijan sosiaaliseen habitukseen vetoaminen, kaivon myrkyttäminen ja motiiviin vetoaminen (oma lehmä ojassa). Näistä kaikista virheargumentointien muodoista on mukavia esimerkkejä – jotenkin ne ihan hymyilyttävät!
18.1.2009
Vaikea aihe-:)
Oletteko käyneet lukemassa millaisia kiistoja Wikipedia-kirjoittaminen on saanut aikaan? Näitä aiheita on koottu sivulle "Wikipedian hauskimmat kiistat".
Sivulle on koottu aiheita, joista Wikipediaan kirjoittajat ovat alkaneet väittelemään. Kiistoja on ratkaistu joskus äänestämällä, mutta osa aiheista on "muokkaussodiksi yltyneitä". Jos käytte kiistasivulla nyt, niin plagiointi on ykkösaihe! Tässäpä suora lainaus sivulta:
"Syyllistyikö Vilen plagiointiin, paljastuiko työ plagioiduksi, epäiltiinkö plagiointia, myönsikö hän plagioinnin vai jättikö kieltämättä? Artikkelin suojaamisen ja ajoittain tulenaraksi kuumenneen väittelyn lisäksi Eduskunnalle kuuluvan IP:n takaa tulleet muokkaukset johtivat Iltalehden artikkeliin Wikipedian sensurointiyrityksestä."
Mielenkiintoista, eikö totta?
Sivulle on koottu aiheita, joista Wikipediaan kirjoittajat ovat alkaneet väittelemään. Kiistoja on ratkaistu joskus äänestämällä, mutta osa aiheista on "muokkaussodiksi yltyneitä". Jos käytte kiistasivulla nyt, niin plagiointi on ykkösaihe! Tässäpä suora lainaus sivulta:
"Syyllistyikö Vilen plagiointiin, paljastuiko työ plagioiduksi, epäiltiinkö plagiointia, myönsikö hän plagioinnin vai jättikö kieltämättä? Artikkelin suojaamisen ja ajoittain tulenaraksi kuumenneen väittelyn lisäksi Eduskunnalle kuuluvan IP:n takaa tulleet muokkaukset johtivat Iltalehden artikkeliin Wikipedian sensurointiyrityksestä."
Mielenkiintoista, eikö totta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
