IPPHEAE -konferenssi plagioinnista 2013

Ensi kesänä järjestetään ensimmäinen opiskelijoiden tekemään plagiointiin (student plagiarism) keskittyvä Euroopan alueen konferenssi, jonka järjestää EUn rahoittama IPPHEAE -projekti (Impact of Policies for Plagiarism in Higher Education across Europe).

IPPHEAE on projekti, jonka tarkoituksena on selvittää Euroopan alueen korkeakouluissa käytössä olevat plagioinnin ehkäisemisen ja siihen puuttumisen käytännöt. Projekti on kerännyt laajoja aineistoja ja tarkoitus on vertailla tilannetta eri valtioiden sisällä ja välillä.

Konferenssin yhtenä pääpuhujana on Debora Weber-Wulff, joka pitää tähänkin blogiin linkitettyä Copy, Shake and Paste -blogia Saksassa. Puhumassa on myös Jude Carroll, joka on työskennellyt Britanniassa toistakymmentä vuotta erilaisissa plagiointitutkimuksissa ja kehittämishankkeissa. Hän oli myös Ruotsissa konsultoimassa korkeakoulusektoria plagiointikysymyksissä, ja niiltä tiimoin ilmestyi julkaisu Hjälp studenterna att undvika plagiering/Guiding students away from plagiarism, jonka Carroll kirjoitti yhdessä Carl-Mikael Zetterlingin kanssa.

IPPHEAEn konferenssin ohjelma on julkaistu täällä.

IPPHEAEn sivuilla on myös linkit kyselyihin, joiden kautta voit välittää oman käsityksesi plagiointitilanteesta Suomen korkeakouluissa. Kyselyt on laadittu erikseen opiskelijoille, opettajille ja laadusta vastaaville hallintohenkilöille. Tässä linkki kyselysivulle: Surveys.

Plagiarism Advice 10 vuotta

Plagiointia koskevaa tietoa, koulutusta, neuvontaa ja ohjausta koko koulutussektorille - PlagiarismAdvice -organisaatio on tarjonnut näitä palveluja vuodesta 2002 lähtien. PlagiarismAdvice.org nettisivut uudistuivat 10-vuotisjuhlan kunniaksi.

PlagiarismAdvice.org toimii Britanniassa, mutta nettisivujen kautta tarjoutuvaa materiaalipankkia voidaan hyödyntää ja on hyödynnettykin laajasti eri puolilla maailmaa. Organisaation taustalla on Plagiarism Advisory Service, jossa on edustajia monelta koulutustasolta ja koulutuksen hallinnosta. Keskeistä on ollut yhteistyö Britannian koulutuksen laatua valvovan kansallisen Ofqual-organisaation kanssa. Palvelu perustettiin, kun huomattiin opiskelijoiden tekemien kirjoitelmien olevan lisääntyvässä määrin joko kokonaan tai osittain Internetistä kopioituja. Nyt palvelu on hyvin tunnettu ja käytetty paitsi Britanniassa myös kansainvälisesti. Uudistetuille sivuille on koottu keskeiset dokumentit, joihin plagioinnista kiinnostunut voi tutustua. Ensimmäisessä linkissä kerrotaan AMBeR-projektista, jossa kartoitettiin eri korkeakoulujen käyttämiä sanktioita opiskelijan plagioinnin paljastuttua. Koska tutkimuksessa paljastuivat epäyhtenäiset ja eriarvoiset käytännöt, laadittiin Plagiarism Refence Tariff, jonka avulla plagioinnin seuraukset on yhdenmukaistettu.


Tunnettuja ovat myös kansainväliset plagiarismikonferenssit (vuosina 2004, 2006, 2008, 2010 ja 2012), jotka ovat koonneet runsaan joukon plagiointitutkijoita yhteiselle keskustelufoorumille. Konferenssiesitelmiä on luettavissa jo yli 200 kappaletta, ja esitelmät plagioinnista on teemoiteltu seuraavien otsikoiden alle: Kulttuurinen näkökulma plagiointiin, plagioinnin tunnistamisen teknologia, opiskelijoiden sitouttaminen, instituution lähestymistapa plagiointiin, sosiaaliset näkökulmat.

Vilppiä epäilevien kohtelusta

Marraskuussa 2012 on alettu selvittää tarkemmin Johan Bäckmanin vuonna 2006 julkaistun väitöskirjan aineistoa ja väitöskirjan laatua laajemminkin. Myös Bäckmanin dosentuurit ovat joutuneet selvittelyjen kohteeksi. Bäckmania koskevaa Wikipedia-artikkelia on päivitetty viime viikon aikana päivittäin.

Nämä epäilyt ovat tuoneet julkisuuteen käytäntöjä, joita liittyy erilaisiin tutkimusvilppiepäilyihin ja epäilyjen selvitysyrityksiin. Huomioni kiinnittyi erityisesti 7.11.2012 ohjelmassa 45minuuttia professori Markku Kivisen esiintymiseen. Hän ei vastannut toimittajan kysymyksiin vaan hermostui ja alkoi esittää toimittajaan kohdistuvia loukkauksia seuraavaan tapaan:

"Tulla kysymään yliopistolle tollasta osottaa että sulla ei todellakaan oo kaikki kohdallaan."
"Tiedätsä miltä se meistä yliopistolla tuntuu kun sä pelleilet täällä?" "Se tuntuu naurettavalta."
"Se ei oo ensisijaisesti mun tehtäväni vastaväittäjänä miettiä täällä että minne hän on sen aineiston tallentanut, se kysymyksen esittäminen täällä on uskomattoman typerää."
"Mun kannaltani on aivan absurdia tulla väittämään että tässä ei oo aineistoa. Journalistienkin kannattas joskus katsoa peiliin että minkälaisia asioita pyöritetään."

Olen muutaman kerran kirjoittanut täällä plagiointitutkijan blogissa niistä reaktioista, joita kohdistuu tieteellisen vilpin/plagioinnin epäilyn esittäjään. Plagiointikirjallisuudessa puhutaan ad hominem syytöksistä silloin, kun aletaan esittää lausumia epäilyn esittäjästä ja unohdetaan kokonaan, mistä asiasta pitikään puhua. Olen kirjoittanut helmikuussa 2009 otsikolla Ad hominem muun muassa näin:

Ad hominem argumentointi kohdistuu henkilöön, joka esittää epäilyn plagioinnista.
Ad hominem on virhepäätelmä, jossa jokin asia kumotaan esittämällä itse asiaan kuulumattomia kommentteja asian esittäjään liittyvällä perustelulla.
Wikipedian sanoin ad hominem ”tarkoittaa henkilökohtaisuuksiin menemistä itse keskustelun kohteena olleen asian kustannuksella”

Professori Kivinen tosiaan näytti meille julkisesti, miten epäilyjä esittävää henkilöä voidaan kohdella yliopistossa. Nuori toimittaja istui Kivisen edessä hiljaa ja kuvaaja sai koko tilanteen nauhalle. Vaikka tilanne oli surkuhupaisaa katsottavaa, on hienoa että kohtaus julkaistiin. Jatkossa vilppiepäilyjä esittävä voi varautua paremmin siihen, mitä edessä on. Tämä kuvattu ja julkaistu tilanne on todisteena siitä, millaista vilppiepäilyjen selvittäminen korkeakoulussa voi pahimmillaan olla.

Plagiaatteja sanomalehdissä

Helsingin Sanomien päätoimittaja pyysi anteeksi 23.10.2012. Anteeksi piti pyytää, koska lehdessä oli edellisenä sunnuntaina (21.10.) ilmestynyt Petri Mäenpään artikkeli Vainoharhaisuus johtaa hyljeksintään työpaikalla, jonka todettiin sisältäneen virheitä. Anteeksipyynnössä asia muotoillaan näin:

"Haastateltavien nimet ja taustatietoja oli muutettu, ja lukijalle syntyi vaikutelma, että he ovat suomalaisia. Suomalaisia ihmisiä ei kuitenkaan ollut haastateltu juttuun, vaan kokemuksia oli kaivettu englanninkielisiltä verkkosivuilta."

Mitä sitten tarkoittaa "kokemuksien kaivaminen englanninkielisiltä verkkosivuilta"? Asian voisi ilmaista myös sanalla plagiointi: artikkelin aineistolainaukset olivat suoria kopioita toisten kirjoittamista teksteistä. Asia paljastui, kun Katleena Kortesuo kertoi epäilystään blogissaan Ei oo totta otsikolla Mikä on Hesarin lähde?. Kortesuo toi esille, että juttuun sisällytetyt puhelainaukset vaikuttivat käännetyiltä. Kortesuon blogin lukijat löysivät muutamassa tunnissa Hesarin jutun aineistolainaukset englanninkielisiltä keskustelupalstoilta, minkä jälkeen Kortesuo kokosi asian yhteen tekstissään Näin rikot journalistin ohjeita Hesarin tapaan. Nimimerkki Timo oli löytänyt Hesarin artikkelissa esiintyneen Timon suuhun laitetut sanat MetaFilter -sivuston keskustelusta Paranoid Paradox.

Kun Hesarin jutussa kirjoitettiin näin:

Pa­him­mil­laan epä­luot­ta­muk­sen il­ma­pii­ri voi joh­taa työ­pai­kan vaih­toon. Esi­mer­kik­si Ti­mo, 37, päät­ti vaih­taa työ­paik­kaa, kun ajat­te­li il­ma­pii­rin mu­ser­ta­van hä­net.
"Huo­maan ih­mis­ten ym­pä­ril­lä­ni kas­vat­ta­van pak­sun pans­sa­rin, ikään kuin muut yrit­täi­si­vät ni­tis­tää hei­dät. Siel­lä ei juu­ri ole luot­ta­mus­ta, mi­kä tun­tuu hul­lul­ta."
Ti­mo jat­kaa:
"Tie­sin, et­tä mi­nun täy­tyi läh­teä, kos­ka olin up­poa­mas­sa luot­ta­mus­pu­lan suo­hon. Kä­ve­lin käy­tä­vää pit­kin, kun ohi kä­ve­le­vä työ­to­ve­ri sa­noi: 'Hit­to, ves­sas­ta on pa­pe­ri lop­pu.' Huo­ma­sin vas­taa­va­ni: 'Mi­nul­la ei ole mi­tään te­ke­mis­tä sen kans­sa.'"

.... niin Paranoid Paradox -keskusteluun 11.8.2012 osallistunut Schroder kirjoitti näin:

I interviewed a bright 28 year-old for a job at our Tech office in the UK. He worked at a giant aerospace firm. Why do you want to leave, I eventually asked.

The politics of the place is crushing me, he said. I see people around me develop thick coats of armour plating as if everyone is out to get them. There's little trust, it's absurd. But I knew five weeks ago I really should leave because unknowingly I have sunk into it. I was walking down the corridor and, passing a co-worker chum, he said to me 'D*mn, Andy, there's no toilet paper in the loo!' and I found myself saying 'I know nothing whatsoever about that.'

Helsingin Sanomat on julkaissut jutusta korjatun version, josta vilpilliset sitaatit on poistettu. Päätoimittaja sanoi YLEn uutisten haastattelussa, että tällainen vilppi on Suomessa harvinaista.
No tuota, tuota,.... puhutaan sitten vaikka USAsta.

USAn journalismissa kesä 2012 sai nimen Summer of Sin. Tällä viitataan lukuisiin plagiointitapauksiin, joihin journalistit ovat syyllistyneet. Uutisointi plagiointitapauksista ja lehtien ottama vastuu on toisenlaista kuin meillä Suomessa. Tapausten käsittely leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa. Plagiointia kutsutaan plagioinniksi, sepittämistä sepittämiseksi. Tapaukset tutkitaan ja vilpistä esitetään tarkat tiedot. Tekijä nimetään.

Graig Silverman on koonnut yhteen syntien kesän saldoa kirjoituksessaan Journalism's Summer of Sin marked by plagiarism, fabrication, obfuscation. (Plagiointi, sepittäminen, ja mitenkäs tuon obfuscationin kääntäisin, kävisikö "asioiden hämärtäminen"). Silvermanin kirjoituksen lopussa on lista kesän tapahtumista, poimin tähän alle muutaman mielenkiintoisen tapauksen.


Lehti nimeltä New Canaan News  sai maineen siitä, että oli palkannut yhden maailman pahimmista sarjasepittäjäistä (serial fabricator), Paresh Jhan. Hänen on todettu sepittäneen ainakin 25 lehtiartikkelin lähteet ennenkuin hänet erotettiin.


New Yorker -lehden toimittaja ja kirjailija Jonah Lehrer käytti uudelleen blogikirjoituksia, sepitti aineistoa ainakin yhteen kirjaan ja plagioi monista lähteistä. Lehrer erosi New Yorkerin palveluksesta.

Liane Membis toimi Wall Street Journalissa kunnes hänet erotettiin sen jälkeen, kun huomattiin että hän oli sepittänyt lähteitä ja aineistolainauksia kolmeen lehdessä julkaistuun artikkeliin. Taustalta löytyi epäselviä kirjoittamistapoja myös Yale Daily Newsin palveluksessa. Myös kolmas lehti poisti Membisin kirjoituksen sepittämisen takia.


Ehkä eniten huomiota saanut vilppi oli se, kun Time-lehden toimittaja Fareed Zakaria tunnusti plagioineensa kaksi tekstikappaletta New Yorkerin toimittaja Jill Leporelta. Zakaria myönsi asian julkisesti ja pyysi anteeksi. Time erotti hänet määräajaksi asian tutkimisen ajaksi. Fareed työskenteli myös televisiokanava CNN:llä, joka sekin erotti hänet. Myöhemmin sekä Time että CNN ilmoittivat että he ovat tutkineet Zakarian aiempaa työskentelyä eivätkä olleet löytäneet ongelmia.


The East Valley Tribune -lehti ilmoitti, että Arizona State Universityn opiskelija, joka oli lehdessä harjoittelussa, oli plagioinut useita artikkeleita harjoittelunsa aikana. Lehti ei kerro mitkä artikkelit ovat kyseessä, ja kuinka monta niitä oli. Myös yliopiston omassa lehdessä ilmoitettiin, että omien joukosta oli löytynyt plagioija, joka nimettiin: Raquel Velasco.

Jade Bonacolta oli toimittaja Columbia Spectator -lehdessä, kunnes hän sai lähteä plagioinnin takia. Bonacolta oli plagioinut yhdessä artikkelissa kolmen tekstikappaleen verran New Youk Timesin artikkelia. Hän oli myös sepittänyt lainauksen.

Boston Globe -lehden pääkirjoitus oli osittain plagioitu muualla julkaistusta artikkelista (in NPR affiliate WBUR), ja pääkirjoitusta korjattiin huomautuksella virheestä. Päätoimittaja Peter S. Canellosin kommentit poikkeavat muiden lehtien toiminnasta: tapauksesta ei kerrota enempää, kopioinnista ei käytetä sanaa plagiointi, vaikka "tektissä oli sellaisia yhtäläisyyksiä rakenteessa ja ilmaisuissa, että ne olisivat vaatineet lähdeviittauksen". Ja lopuksi Suomessakin usein kuultu ja tuttu fraasi: "Me suhtaudumme tällaisiin asioihin hyvin vakavasti".

Valetutkinto plagioimalla?

Valelääkärikohun aikaan monen median keskustelupalstoilla käytiin kiivasta keskustelua lääkäreiden oikeista ja vääristä tutkinnoista ja oikeista ja vääristä tutkintotodistuksista.

Olin laittanut muistiin vihjeen perusteella yhden keskustelunavauksen, Petteri Järvisen kirjoittaman puheenvuoron Oleellinen unohtuu valelääkärikohussa ja sitä seuranneen pitkän keskustelun, jossa pohdittiin terveydenhuoltohenkilökunnan osaamisen tasoa ja sen toteamista. Keskusteluun osallistujat pääasiassa jakoivat Järvisen mielipiteen asiasta, oleellinen unohtuu. Keskustelussa pohdittiin paitsi lääkäreiden osaamistasoa myös niin sanottujen oikeiden todistusten arvoa, millaisia korkeakoulututkintoja Suomessa suoritetaan ja takaako "oikea" todistus asiantuntijan osaamisen.


Nimellä Ville-Kalle Guggenheimer kirjoittava henkilö toi esille plagioinnin korkeakouluopinnoissa ja esitti koko (korkea)koulutusta koskevia signaaleja. Siirrän tähän pitkähkösti suoraa sitaattia "Guggenheimerin" kommentista Kaikki on ollut sallittua - ainakin tähän saakka. Teksti on viimeisteltyä ja tarkkaa, mikä voisi heijastella kirjoittajan kokemuksia korkeakoulukentältä. Siteeraan, koska en osaisi itse kiteyttää asiaa näin hyvin. 

 "Asiantuntijaorganisaatiot, niin terveydenhuollossa kuin korkeakouluissa, perustavat uskottavuutensa ja toimintansa suurelta osin maineeseen, jonka pilaamisella voi olla pitkäkestoiset vaikutukset. Olemmeko korruptoimassa itsemme hyväksymällä mitä tahansa?"

"Plagioinnin yleisyys ja erityisesti plagioinnista rankaisemattomuus ovat haasteita koulutusjärjestelmän uskottavuudelle (räikein esimerkki lienee aiempi kokoomusministeri ja nykyinen suurlähettiläs Vilen). Eräs vastikään ammattikorkeakoulusta yliopistoon opiskelemaan siirtynyt kutsui ammattikorkeakoulua ”copy-and-paste”-kouluksi. Sallimalla plagioinnin ilman merkittäviä sanktioita, koulutusjärjestelmä antaa ”kaikkihan on meillä sallittua” –signaalin. Jos kiinni jäämisestä on vain seurauksena vain pienin näpäytys ja seuravasta kiinni jäämisestä uusi pieni näpäytys, kuka todellakaan välittää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa huijaamisesta kiinni jäänyt saa saman tien sulkea yliopiston oven takanaan."

 "Plagiointi ja väärien todistusten käyttö ovat opportunismia puhtaimmillaan. Se, että opportunismi hyväksytään, johtaa vapaamatkustajailmiöön. Vapaamatkustaja nauttii samoista eduista kuin muutkin ilman omaa panostusta. Ja jos annetaan signaali vapaamatkustamisen hyväksymisestä, kuka enää vaivautuisi itse panostamaan. On helpompaa ja halvempaa plagioida tai ostaa todistus ”saavutetusta tutkinnosta”. Yhteiskunta ei kuitenkaan kestä rajoittamatonta vapaamatkustamista. Tutkinnoissa kikkailu, koskee se sitten plagiointia tai todistusväärennöksiä, aiheuttaa hyväksyttynä sekä moraalikatoa että osaamistason laskua, johon Suomella tuskin on kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa varaa. Samalla Suomen maine koulutuksen ihmemaana murenee"

 "Kyseessä on paljon muutakin kuin pelkästään kehnolle hoidolle jääneet potilaat tai pelkät yksittäiset tapaukset. Kyseessä on ammattikuntien ja koulutuksen uskottavuus ja samalla koulutus- ja ammattijärjestelmien kelpoisuus maailmalla. Mikäli tätä reikää tukita, voi olla, että akateemisen henkilön työskentely Suomessa ei suinkaan ole hänen maineelleen eduksi vaan signaali mahdollisesta huijarista, joka on Suomessa kelvolliseksi uskottu."

Kaikenkarvaiset tieteentekijät

Eilen Facebookissa tuli esille hauska uutinen puppugeneraattoritekstin hyväksymisestä julkaistavaksi artikkeliksi tieteelliseen lehteen. Taloussanomien Digitoday uutisoi asiasta otsikolla Hupsistakeikkaa – Puppugeneraattorin tuotos meni läpi tiedelehdessä. 

Jutun mukaan That's Mathematics -blogin mukaan professori Marcie Rathke eteläisen Pohjois-Dakotan Hoople -yliopistosta lähetti artikkelin “Independent, Negative, Canonically Turing Arrows of Equations and Problems in Applied Formal PDE” lehteen Advances in Pure Mathematics, ja artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi. Artikkelia ei kuitenkaan julkaistu, koska avoimesti luettavissa oleva lehti perii kirjoittajilta maksun, eikä tällä professorilla juuri nyt ollut käytössä määrärahoja, 500 dollaria olisi pitänyt maksaa. Blogissa kerrotaan professorin vastaukset artikkeliin esitettyihin pieniin täsmennyspyyntöihin:)

Niin tai näin, hauskaa tekstiä tuo puppugeneraattori suoltaa. Naureskelin eilen tässä hyväksytyssä artikkelissa mainituille lähdeviittauksille, kirjoittajana siellä oli muun muassa D. Pythagoras, joka oli julkaissut yhteisartikkelin O. Shastrin kanssa Sudanissa vuonna 2009. (Algebraically algebraic, Dirichlet, contra-holomorphic monoids for a compactly non-Polya, uncountable, solvable graph.)

Tänään kissani sitten kirjottivat pari artikkelia matematiikan alalta. Ensimmäinen artikkeli on K. Rilluman ja K.Amalan On Problems in Formal Calculus. Artikkelin johdanto alkaa näin: 

K. Rilluma's computation of Maclaurin, stable homeomorphisms was a milestone in stochastic PDE. Unfortunately, we cannot assume that
is distinct from ^m. It is essential to consider that 00 may be F-separable. Every student is aware that e0  0. So recent developments in quantum algebra [22] have raised the question of whether r is dieomorphic to B....

Lähdeviitteissä on mm. kissojeni aiemmin julkaisema: K. Amala and K. Rilluma. Some existence results for one-to-one domains. Proceedings of the Singapore Mathematical Society, 56:1400{1494, November 2006.

Toinen artikkeli on neljän kissan yhteisartikkeli: K. Rilla, K. Amala, K. Ellikki ja K. Pamela: Positivity in Microlocal Dynamics. Loppupäätelmissä kissani toteavat seuraavaa:

Recently, there has been much interest in the construction of hulls. Every student is aware that every anti-parabolic, convex, super-partially surjective class is almost everywhere super-reversible, locally natural, minimal and additive. In future work, we plan to address questions of separability as well as measurability.

Lähdeluettelossa on monta hauskaa lähdettä, esimerkiksi Amala on kirjoittanut yhdessä Bhabhan ja Saton kanssa artikkelin Associative invariance for right-almost Descartes, conditionally closed random variables.



Käykäähän tekaisemassa oma matemaattinen artikkeli osoitteessa Mathgen http://thatsmathematics.com/mathgen/  

Aamulehti kertoi huijauksesta hyväntekeväisyysprojektissa

Unohdin vallan kertoa täällä blogissa seuraavaa: Aamulehti julkaisi 30.9.2012 kirjoituksen
Hyväntekeväisyysjärjestö esittelee toisilta kopioituja olemattomia Afrikka-projekteja

Tässä kerrotaan Tampereella toimivasta järjestöstä Empowerment of African Women, jonka nettisivujen tekstit on kopioitu eri puolilla maailmaa toimivien projektien ja järjestöjen sivuilta ja erilaisista julkaisuista. Järjestön omikseen ilmoittamien projektien esittelyissä on "sanasta sanaan" -kopiointia esimerkiksi projektista People in Need, Women for Women ja V-Day-järjestöistä, jne.  

Juttua varten on haastateltu järjestön johtajaa, joka väittää projektin ideaa omakseen ja kiistää tekstin kopioimisen. Hän kuitenkin myöntää ettei projekteja ole toteutettu eikä Afrikkaan lähetettäväksi tarkoitettuja lahjoituksia ole sinne lähetetty. Järjestö on saanut julkista rahoitusta Tampereen kaupungilta ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Tässäpä esimerkki plagioinnista kohdassa EOAW Finland project, jossa suurin osa tekstistä, kolme ensimmäistä tekstikappaletta löytyy täältä: OECD Policy Brief November 2006

Esimerkki:

EOAW

"Flows of migrant are increasing. Thousand of immigrants entering EU countries legally and illegally every year, and the numbers may continue to rise as host countries grapple with falling birth rates and ageing populations. Immigration offers clear benefits to advanced countries, with some sectors already lacking the labour and skills they need to meet demand. For migrants, attractions include a higher standard of living and better prospects for their children."

OECD

"Flows of migrant workers are increasing. Almost three million long-term migrants enter OECD countries legally every year, and the numbers will continue to rise as host countries grapple with falling birth rates and ageing populations. Immigration offers clear benefits to advanced countries, with some sectors already lacking the labour and skills they need to meet demand. For migrants, attractions include a higher standard of living and better prospects for their children."

Kekseliäs flash mob plagiointia vastaan

Suomalaiset kirjabloggaajat järjestivät lokakuun aluksi hauskan tempauksen, jotta koululaisten ja opiskelijoiden harjoittamaan plagiointiin ja nettikäyttäytymiseen kiinnitettäisiin huomiota. Kello 10 lokakuun ensimmäisenä päivänä 20 blogissa julkaistiin keksitty kirja-arviointi. Vanhojen klassikoiden juonikuvio oli kirjoitettu uusiksi. "Kirja-arviointien" julkaisemisen jälkeen bloggaajat vielä kommentoivat toistensa kirjotuksia. Helsingin Sanomat kirjoitti tästä tapahtumasta otsikolla Kirjabloggaajat virittivät koululaisille plagiointiansan. Kuten odottaa voi, tapaus herätti tuntemuksia puolesta ja vastaan. Osa kommentoijista piti tempausta aiheellisena, kun se toi hauskalla tavalla esille sen, ettei netin sisältöön voi aina luottaa ja että plagioijan tiellä voi tulla mutkia matkaan. Ja osa kommentoijista ei sitten ymmärtänyt asiaa ollenkaan:)

Keksittyjen kirja-arvioiden lista julkaistiin monessa blogissa, muun muassa täällä Morren maailma -blogissa: Kirjabloggarit tempaisevat plagiointia vastaan tai Luen ja kirjoitan -blogissa. Näissä kahdessa blogissa myös kuvataan sitä, miksi tempaus järjestettiin. Kirja-arvioita kirjoittavat bloggaajat ovat huomanneet, että heidän blogejaan tullaan esimerkiksi juuri näin syksyisin lukemaan Googlen kautta laittamalla hakusanoiksi kirjan, esimerkiksi jonkun klassikkoteoksen nimi ja lisäksi haetaan kirjasta kuvausta hakusanoilla "essee" tai "kirja-arvio", tms. Näissä kirjabloggaajien kirjoituksissa välittyy huoli ja ehkä ärsytyskin siitä, miten helppoa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on kopioidun tekstin esittäminen opiskelijan omana suorituksena. Vahva käsitys välittyy myös siitä, että plagiointia tapahtuu paljon.  

Kävin itse lukemassa muun muassa kirjojen Seitsemän veljestä, Rautatie, Tuulen viemää, Ylpeys ja ennakkoluulo, Eläinten vallankumous ja Romeo ja Julia uudet juonikuviot. Hauskaa oli!

Kiitos paljon kaikki kirjabloggaajat, jotka osallistuitte tähän!

Plagiaattigradun tapaus julkiseksi

YLE ja moni muu media uutisoi tänään tapauksen, jossa yliopisto-opiskelija oli jättänyt kesäkuussa tarkastukseen plagioidun gradutekstin, mikä johti opiskelijan erottamiseen puoleksi vuodeksi yliopistosta. YLEN uutisoimassa tekstissä Yliopisto erotti opiskelijan graduväärennöksen takia viitataan yliopiston tiedotteeseen, joka lienee annettu lehdistölle, kun en löytänyt sitä Itä-Suomen yliopiston nettisivujen tiedotteista enkä uutisista. Uutisen mukaan opiskelijan erottaminen plagioinnin takia on ensimmäinen kerta Itä-Suomen yliopiston kohta kolmivuotisessa historiassa. Joensuun yliopistossa erotettiin yksi opiskelija vuonna 2007 sen jälkeen kun plagiointi jatkui annetusta varoituksesta huolimatta. 

Kirjoitin vuonna 2009, silloisen Joensuun yliopiston aikaan paikallisen sanomalehti Karjalaisen plagiointia koskevasta uutisoinnista. Arvioinnit yliopisto-opiskelijoiden harjoittaman plagioinnin määrästä vaihtelivat vuoden 2009 lehtijutuissa. Toisaalta plagiointi oli  Joensuun yliopistossa "erittäin harvinaista", toisaalta sitä oli "paljon" - arvio oli riippuvainen siitä, ketä oli haastateltu uutista varten.

Tuloksia plagiaatintunnistimista

Turun yliopiston lehti UTUonline kirjoitti plagiaatintunnistimen käyttöönotosta maaliskuussa 2012 otsikolla Plagioinnista jää aina kiinni. Onko otsikon lause totta vai tarua - vai liekö otsikko tarkoitettukin vain pelokkeeksi opiskelijoille, jotta opiskelijat paneutuisivat kirjoittamiseen eivätkä tarjoaisi opettajille osittain tai kokonaan plagioituja tehtäviä, esseita tai jopa opinnäytetöitä?

Miten sähköiset plagiaatintunnistusjärjestelmät sitten selviävät tehtävästään? Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin, esim. 8.1.2011 julkaisemassani tekstissä Miten hyvin plagiaatintunnistimet toimivat?

Vuoden 2012 plagiarismikonferenssissa esiteltyjen tutkimusten joukosta löytyi Tukholman yliopistossa toteutettu tutkimus, jossa testattiin kolmen eri plagiaatintunnistimen kykyä tunnistaa plagiaatti. Kirjoittajat Frey Appelgren Heyman, Mattias Olofsson, Henrik Hansson, Jan Moberg ja Ulf Olsson esittivät konferenssissa paperin otsikoltaan Can we rely on text originality check systems? Kirjoittajat käyttävät tarkastelemistaan järjestelmistä nimeä "tekstin alkuperäisyyden tarkastusjärjestelmä" (text originality check systems, TOCS).

Tutkimuksessa tutkittiin kolmea eri järjestelmää: Turnitin, GenuineText ja Urkund. Järjestelmiin syötettiin tätä tutkimusta varten laaditut esimerkkitekstit, jotka laadittiin aiemmin julkaistujen tekstien katkelmista. Esimerkit tehtiin yhteistyössä yliopiston kirjaston kanssa, ja testiteksteissä oli katkelmia yliopiston omien ja käytössä olevien sähköisten julkaisutietokantojen sisältämista dokumenteista, satunnaisesti netistä valituista tutkimustyypisistä teksteistä, eri laitoksilta kootuista erikoisalan teksteistä ja nettisivuilla julkaistuja yleistajuisia, mutta yliopiston aloihin liittyviä tekstejä. Mukana olivat humanististen tieteiden, oikeustieteen, luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden tekstit. Eri laitoksilta tulleet testiin sisällytetyt tekstit olivat opettajien valitsemia sellaisista kohteista, joita he tietävät opiskelijoiden usein käyttävän: Wikipedia, National Encyklopedia (NE.se) ja ruotsalaisten organisaatioiden sivut. Kirjoittajat olettavat, että myös Ruotsalaisessa korkeakoulutuksessa - Yhdysvaltojen tapaan - yleisin plagioinnin lähde on Wikipedia.

Testiin valituista teksteistä laadittiin seitsemän dokumenttia (erilaisten tekstien yhdistelmiä), ja ne oli syötetty kuhunkin tarkasteltavana olleeseen järjestelmään. Yhteensä nämä seitsemän testiplagiaattitekstiä sisälsivät 167 tekstikappaletta. (Käytetyt esimerkkitekstit ovat liitteenä Heymanin ja Olofssonin kandidaatin tutkielmassa.) Tuloksissa esitetään muun muassa se, kuinka suuren osan plagioiduista teksteistä kukin järjestelmä tunnisti.  Päätulos tiivistettynä on seuraava: Turnitin tunnisti 50%, Urkund 38% ja GenuineText 12% plagioiduista tekstikappaleista. Järjestelmien välillä oli eroa siinä, miten hyvin ne tunnistivat eri lähteistä plagioitua tekstiä. Jokainen voi lukea tuosta konferenssiesityksestä tarkemman analyysin siitä, missä määrin kukin järjestelmä tunnistaa eri lähteistä kopioitua tekstiä. Huonoiten plagiaatintunnistimet tunnistivat sellaisia tekstejä, jotka oli plagioitu ns. tilkkutäkkimenetelmällä sekä tietokannoista että internetsivuilta. Turnitin tunnisti näistä teksteistä (mixed references) 35/50, Urkund 18/50 ja GenuineText 0/50.

Vanhat innovaatiot käyttöön

Tämä kesänä ja syksynä perinteinen media on raportoinut plagiaatintunnistimien käyttöönotoista Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Vielä eilen (5.10.2012) YLE uutisoi valtakunnallisissa radio- ja televisiouutisissa Helsingin yliopiston suunnitelmista ottaa käyttöön plagiaatintunnistin. Kirjallinen uutinen oli otsikoitu näin: Helsingin yliopisto haluaa käräyttää gradunsa plagioineet. (Tuon Moodle-kohdan toimittaja on ymmärtänyt väärin, mutta jutun YLElle tarjonneet varmaan pyytävät sen korjaamaan.) Yle raportoi helmikuussa Turun yliopiston samankaltaisista aikeista otsikolla Plagiaattikone paljastaa vilpit.


Jotkut YLEn toimittajat (YLE Österbotten, YLEX) ovat haastatelleet minuakin plagiointia käsitteleviin radio-ohjelmiin. Nämä toimittajat olivat pohtineet sitä, miten hyvin plagiaatintunnistimet oikein toimivat plagioinnin toteamisessa ja sen ehkäisemisessä. Auliisti olen ilmoittanut käsitykseni, että huonosti toimivat. Ensinnäkin tunnistimen kyky tunnistaa plagioitua tekstiä on mekaaninen ja rajallinen ja toiseksi, etenkin suomen kielellä kirjoittavan on helppo huijata tunnistinta muuttamalla lauseessa käytettyä sijamuotoa tai tekstin sanajärjestystä. Tunnistinhan etsii mekaanisesti samanlaisia sanayhdistelmiä - esimerkiksi identtisiä kolmen perättäisen sanan yhdistelmiä - jolloin pienillä tekstimuutoksilla tunnistin antaa aidosta plagiaatista väärän negatiivisen tuloksen.

Englanninkielisissä korkeakouluissa (USA, Australia, Britannia) plagiaatintunnistin on ollut arkea jo toistakymmentä vuotta ja Suomessakin joillakin yliopistoilla (esim. Oulu, Åbo Akademi) ja monilla ammattikorkeakouluilla tunnistimia on käytetty jo useita vuosia. Varhaisimman maininnan sähköisestä plagiaatintunnistimesta löysin vuodelta 1981, kyseessä on Sam Grierin julkaisema artikkeli A tool that detects plagiarism in Pascal programs - mistään uudesta ja innovatiivisesta asiasta tunnistimissa ei siis ole kyse.

Opiskelija vs korkeakoulu Ruotsissa

Ruotsissa Högskoleverket on nyt julkaissut oikeuspäätöksiä, joissa on käsitelty korkeakouluopiskelijoiden tekemiä valituksia heitä koskevista päätöksistä, joissa heitä on päädytty rankaisemaan opiskeluvilpistä. Näistä tapauskuvauksista luin ensinnäkin sen, mitä ruotsalaisessa korkekoulutuksessa pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei, ja toiseksi myös sitä, miten korkeakouluissa suoritettavien tutkintojen laatua varmistetaan.

Raportissa Disciplinärenden 2011 vid universitet och högskolor esitetään viiden tapauksen asiakirjat, joista voi lukea millaisia päätöksiä eri oikeusasteet ovat tehneet opiskelijan (asianajajansa välityksellä) tekemiin valituksiin. Opiskelijat ovat pitäneet saamaansa kurinpitomenettelyä epäoikeudenmukaisena; valituksissa opiskelijat käyttävät perusteluna sitä, että he eivät ole tienneet kyseessä olevan opiskeluvilppi. Oikeuspäätösten mukaan opiskelijan tulee kuitenkin olla tietoinen esimerkiksi jo vuoden opiskelun jälkeen niistä säädöksistä, jotka velvoittavat kaikkia opiskelijoita toimimaan eettisesti ja noudattamaan asetettuja sääntöjä korkeakouluopintojen aikana. Esitellyistä tapauksista kolme ensimmäistä käsittelee opiskelijan tekemää tenttivilppiä ja kaksi plagiointia. Esittelen tässä ensin kaksi päätöstä, joissa käsitellään opiskelijoiden tekemää plagiointia ja plagiointiin suhtautumista Ruotsin korkeakouluissa ja oikeuslaitoksessa, ja näiden jälkeen kuvaan muut raportissa esitellyt vilppitapaukset.

Plagiointicaset:

Sivuilla 50-66 esitetään päätös Dom Kammarrätten i Stockholm 2011-11-21 (Mål nr 6151-10). Tässä on kyseessä mielenkiintoinen tapaus, jossa kaikki kolme ryhmätyöhön osallistunutta erotettiin korkeakoulusta plagioinnin takia. Yksi erotetuista koki erottamisen vääryytenä itseään kohtaan, kun hän koki että muut plagioivat, mutta hän itse oli syytön. Opiskelija erotettiin neljäksi viikoksi. Opiskelija valitti hallinto-oikeuteen (förvaltningsrätten), joka hylkäsi valituksen. Oikeuden päätöksen mukaan  oli kiistatonta, että opiskelija oli yhdessä kahden muun opiskelijan kanssa laatinut kirjallisen raportin, jossa oli isoja osioita plagioitua tekstiä. Valituksen tehneen opiskelijan kirjoittamassa tekstiosiossa oli enneminkin kyse huonosta tekstistä kuin yrityksestä erehdyttää lukijaa. Vaikka työssä oli kolme tekijää, siinä oli yhteinen johdanto ja yhteinen lopetuskappale. Näin ollen kaikki kolme opiskelijaa vastaavat tekstistä yhdessä. Lääninoikeus piti hyvin selkeänä sitä, että opiskelija osallistumalla ryhmätyöhön oli toiminut tavalla, jota pidetään opiskeluvilppinä (harhautus koetilanteessa, vilseledande vid examination). Tuomiosta valitettiin Tukholman valitusoikeuteen (Kammarrätten i Stockholm), jonka mukaan sillä, miten opiskelija kirjoitti omaa erillistä osuuttaan työssä, ei ollut merkitystä. Pääkysymys oli se, että onko jokainen kirjoittaja vastuussa vilpistä tekstissä, joka on esitetty yhteisesti kirjoitetuksi. Valitusoikeus katsoi, että opiskeltava aihe oli uusi ja tuntematon kaikille kolmelle tekijälle, ryhmätyö tehtiin alle viikossa ja opiskelijoilla oli vankka koulutustausta. Tässä tilanteessa valituksen tehneen opiskelijan olisi pitänyt ymmärtää kysyä, miten muut olivat tehneet omat osionsa ja oliko tekstissä käytetty asinmukaisia lähdeviittauksia. Opiskelijan on täytynyt olla tietoinen, että raportti oli tehty kielletyllä tavalla. Valitus hylättiin.

Toinen plagiointia käsittelevän, oikeuskäsittelyyn menneen tapauksen kuvaus ja oikeuden asiakirjat ovat raportin sivuilla 67- 71: Dom Förvaltningsrätten i Härnösand 2012-08-22 (Mål nr 2121-12).
Korkeakoulu erotti opiskelijan 12 viikon ajaksi sen jälkeen, kun opiskelija palautti arvioitavaksi harjoitustyön, joka sisälsi runsaasti plagioitua tekstiä. Tekstissä ei esitetty, mikä tekstin alkuperä oli.

Hallinto-oikeus totesi, että suuria osioita (yhteensä 56 prosenttia) opiskelijan esittämästä harjoitustyöstä oli samankaltaista tekstiä kuin muissa lähteissä. Opiskelija ei ollut viitannut näihin lähteisiin. Hallinto-oikeus katsoi, että opiskelijan on täytynyt tietää, että teksti oli samaa kuin muualla julkaistuissa teksteissä. Opiskelija oli jo opiskellut pitkään ja hänen tuli olla tietoinen yliopiston ohjeista ja siitä, ettei tällaista tekstiä saa esittää omissa nimissään ilman viittauksia käytettyihin lähteisiin. Opiskelijan saama rangaistus oli asianmukainen ja erottamisen kesto sopiva suhteessa opiskelijan tekemään vilppiin. Valitus hylättiin.

Kolme tapausta, joissa opiskelija syyllistyi tenttivilppiin:

Ensimmäinen oikeuspäätös on esitelty raportin sivuilla 13-22. Kyseessä on Dom Kammarrätten i Sundsvall 2009-07-08 (Mål nr 3723-08). Opiskelija erotettiin kuudeksi viikoksi sen jälkeen kun hänellä oli mukana luvatonta materiaalia kirjallisessa kuulustelussa (tentissä). Opiskelija valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen (länsrätten), joka hylkäsi valituksen. Oikeuden (länsrätten, nykyisin förvaltningsrätten) päätöksestä valitettiin valitusoikeuteen (kammarrätten), joka myös hylkäsi valituksen. Valitusoikeuden mielestä opiskelijan tulee olla selvillä tenttitilaisuutta koskevista yleisistä säädöksista vuoden opiskelun jälkeen. Tässä tilanteessa opiskelijan katsottiin osoittaneen välinpitämättömyyttä niitä sääntöjä kohtaan, jotka määrittävät mitä tentissä saa olla mukana ja mitä ei. Niinpä opiskelijan katsottiin tietoisesti syyllistyneen vilppiin ja oppilaitoksella oli perusteet erottaa opiskelija kuudeksi viikoksi. Opiskelijan valitus hylättiin.


Toinen samankaltainen oikeustapaus esitellään raportin sivuilla 23-29:  Dom Förvaltningsrätten i Falun 2010-10-25 (Mål nr 4379-10). Oppilaitos erotti opiskelijan kuudeksi viikoksi sen jälkeen kun hänellä oli mukana luvatonta materiaalia kirjallisessa kuulustelussa (tentissä). Päätöksestä valitettiin hallinto-oikeuteen (förvaltningsrätten), joka totesi, että opiskelijoita oli useissa yhteyksissä informoitu siitä, mitkä apuvälineet ovat sallittuja tenttitilanteessa. Kyseinen opiskelija oli osallistunut samankaltaiseen tenttitilanteeseen aikaisemminkin ja hänen oli tullut huomioida annettu informaatio jo silloin. Niinpä oikeus katsoi opiskelijan osoittaneen välinpitämättömyyttä, kun hän ei huomioinut onko hänen mukanaan ollut apuväline sallittu vai ei.  Tästä syystä korkeakoulun oli syytä erottaa opiskelija. Erottamisen kesto oli asianmukainen. Opiskelijan valitus hylättiin.

Ja viimeisenä mielenkiintoinen, kolme oikeusastetta läpikäynyt tapaus: Sivuilla 30-49 esitellään asiakirjat tapauksesta Dom Regeringsrätten 2010-01-28 (Mål nr 5845-07, RÅ 2010 ref. 6). Opiskelijalla oli ollut mukanaan luvaton apuväline (taskulaskin) tentissä, ja opiskelija erotettiin neljäksi viikoksi. Oppilaitoksen sisäisten ohjeiden mukaan tentaattorin piti selvittää opiskelijoille sallitut apuvälineet ja opiskelijan velvollisuus oli ottaa selville sallitut apuvälineet ja pitää mukanaan tentissä vain tentaattorin sallimat välineet.

Opiskelija valitti erottamispäätöksestä silloiseen lääninoikeuteen (länsrättet), joka hylkäsi valituksen. Tästä päätöksestä opiskelija valitti valitusoikeuteen (kammarrätten), joka hylkäsi valituksen. Valitusoikeus katsoo päätöksessään, että sitä Ruotsin rikoslain säädöstä, että tietämättömyys tai väärä käsitys ei vapauta tekijää vastuusta, tule soveltaa myös tässä tapauksessa. Tästä päätöksestä opiskelija valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Regeringsrätten, nykyisin Högsta förvaltningsdomstolen). Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että opiskelija sanoo, että hän ei tiennyt, että ei ollut luvallista ottaa mukaan ja käyttää taskulaskinta tentissä ja että hän ei ollut tietoisesti yrittänyt toimia vilpillisesti tentissä. Kurssin ohjeissa oli kuitenkin mainittu, ettei taskulaskimen käyttö tentissä ole luvallista. Tämä oli sanottu myös tenttitilanteessa ja se oli ollut vielä kirjoitettuna taululle tenttitilanteessa.

Opiskelija siis teki valituksen erottamisestaan sillä perusteella, että ei tiennyt mitä tentissä saa olla mukana ja mitä ei. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin hylkäsi opiskelijan valituksen. Päätöksessa käydään tarkkaan läpi sitä, miten Kungliga tekniska högskolanissa opiskelijoita on ohjeistettu tenttitilaisuuksista. Oikeus pitää korkeakoulun antama ohjeistusta tarkkana ja riittävänä, kun se on jaettu opiskelijoille sekä kirjallisesti että suullisesti.  Opiskelijoille oli kerrottu, että sallittuja apuvälineitä ovat kynä, pyyhekumi ja  "fonnelsamling" (vad menar det?? vem vet?). Opiskelijan on täten täytynyt tietää, että taskulaskin on luvaton apuväline ja näin opiskelija syyllistyi vilppiin siinä merkityksessä kuin tarkoitetaan korkeakouluasetuksen (1993:100) 10. luvun ensimmäisessä pykälässä. Opiskelijan valitus hylättiin.

Tässä yllä on kuvattu tapaus, jota käsiteltiin ensin korkeakoulussa ja sen jälkeen kolmessa oikeusasteessa - ja kaikki tämä yhden taskulaskimen takia! Paljonkohan tälle caselle tuli kustannuksia jos lasketaan se työaika, jota tähän käyttivät korkeakoulun ja oikeuslaitoksen edustajat. (Ja joutuikohan opiskelija maksamaan oikeudenkäyntikulut?)

Plagiointi ja vilppi Ruotsin korkeakouluissa vuonna 2011

Ruotsissa Högskoleverket on jälleen julkaissut raportin Disciplinärenden 2011 vid universitet och högskolor, eli otsikon mukaisesti dokumentti käsittelee kurinpitomenettelyä Ruotsin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Tätä tilastoa on tehty vuodesta 2001 lähtien ja se perustuu korkeakouluasetukseen vuodelta 1993. Kurinpitomenettelyn kohteeksi joutuneiden opiskelijoiden määrä on kasvanut 522 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2011. Kirjoitin aiheesta kolme vuotta sitten otsikolla Fusk och plagiering.

(Ruotsin korkeakoulutus on siis järjestetty toisin kuin Suomessa. Kun Suomessa on pysytelty duaalimallissa, jossa yliopisto ja ammattikorkeakoulut toimivat erillisinä "toisiaan täydentäen" ja oman lainsäädäntönsä mukaan niin Ruotsissa päädyttiin korkeakoulutuksen yhtenäismalliin jo vuonna 1977. Näin olen kirjoittanut väitöskirjassani sivulla 20 :) 

Vuonna 2011 Ruotsin korkeakouluissa tilastoitiin kurinpitomenettelyjä, jotka koskivat yhteensä 790 opiskelijaa. Heistä 639 erotettiin ja 151 sai varoituksen. Erottaminen on korkeakoululainsäädännön mukaan määräaikainen ja kestää maksimissaan kuusi kuukautta. Kurinpitomenettelyyn oli päädytty 31 korkeakoulussa, mutta sen sijaan kuudessa taidekorkeakoulussa kurinpitomenettelypäätöksiä ei ollut tehty. Miesopiskelijoiden osuus kurinpitomenettelyissä on suurempi kuin heidän osuutensa opiskelijoissa.

Aihetta kurinpitomenettelyyn antoivat seuraavat teot (yleisyysjärjestyksessä):
- plagiointi ja sepittely (plagiat och fabrikation), 517 tapausta
- lunttilaput ja muuta luvattomat apuvälineet (fusklappar och otillåtna hjälpmedel), noin 150 tapausta
- luvaton yhteistyö (otillåtet samarbete), noin 100 tapausta
- opetuksen tai toiminnan liiallinen häirintä (störande av undervisningen eller verksamheten i övrigt), noin 15 tapausta
- dokumentin väärennös (förfalskning av dokument), noin 10 tapausta
- seksuaalinen tai etninen ahdistelu (sexuella eller etniska trakasserier), muutama tapaus

(Käänsin nämä itse joten ilmoitelkaa virheistä niin korjaan! Vain plagiointien lukumäärä on ilmoitettu, muut määrät arvioin taulukosta sivulta 9.)

Keskimäärin 0,25% kokopäiväopiskelijoista joutui kurinpitomenettelyn kohteeksi vuonna 2011. Siis 318 397 opiskelijaa ja 790 käsiteltyä vilppitapausta. Ja tämä luku tietysti kertoo vain viralliseen käsittelyyn edenneet tapaukset. Suomen korkeakoulujen opiskelijamäärään suhteutettuna tuo 0,25% tekisi noin 770 tapausta vuodessa.
(Tilastokeskuksen taulukoiden mukaan ammattikorkeakouluissa oli vuonna 2011 140 000 opiskelijaa ja yliopistoissa 169 000 opiskelijaa)

Högskoleverketin raportti on hyvin mielenkiintoinen! Edellisessä raportissa päätettiin, että on aiheellista paneutua tarkemmin oikeustoimiin, joihin opiskelijat ovat ryhtyneet, kun he ovat saaneet päätöksen kurinpitomenettelystä. Högskoleverket ilmoittaa käyneensä läpi joukon päätöksiä (domar), ja se on päättänyt julkaista yhteensä viiden tapauksen oikeusasiakirjat. Nyt on julkaistu kaksi förvaltningsrättenin päätöstä (hallinto-oikeus), kaksi kammarrättenin päätöstä (valitusoikeus) ja yksi Regeringsrättenin (korkein hallinto-oikeus) päätös. (En ihan osannut kääntää noita oikeuden nimiä, mutta lienevät sinnepäin, apua hain Wikipedian artikkelista Judiciary of Sweden). 

Yhteensä esitetään siis viisi tapausta esimerkkeinä opiskelijoiden tekemistä valituksista niihin kurinpitomenettelyihin (=määräaikainen erottaminen), joita korkeakoulu heihin kohdisti kyseisen opiskelijan vilpillisen toiminnan johdosta. Erottamiset olivat 4-6 viikon mittaisia. Kolmessa julkaistussa oikeuspäätöksessä on kyse tenttivilpistä ja kahdessa plagioinnista. Kaikissa oikeuspäätöksissä opiskelijan valitus hylättiin ja korkeakoulun asettamaa kurinpitopäätöstä pidettiin oikeudenmukaisena. Mutta tästä lisää myöhemmin!

Ole oma vertaisarvioijasi!

Eikö kirjoittamasi tiedeartikkeli läpäise referee-arviointia? Ehdottavatko refereet artikkeliisi runsaasti korjauksia tai jopa hylkäystä? Ei hätää, tässä ratkaisu ja julkaisuluettelosi alkaa paisua. Tee kuten eteläkorealainen tutkija Hyung-In Moon, joka väärensi sähköpostiosoitteita ja kirjoitti itse refereelausunnot omiin artikkeleihinsa. Toimi näin: samalla kun laitat artikkeliviritelmäsi lehteen, ehdota muutamia mahdollisia henkilöitä refereeksi ja ilmoita heidän sähköpostiosoitteensa, jotta lehti voi kysyä heidän suostumustaan refereeksi. Säköpostit tulevat tietenkin kaikki sinulle. Osan mahdollisista arvioijista voit keksiä ja osa voisi olla oikeita henkilöitä, joille keksit uudet sähköpostiosoitteet. Ja kun kirjoitat refereelausunnot niin muutama maltillinen korjausehdotus kannattaa laittaa, ettei homma mene liian läpinäkyväksi.

Retraction Watch raportoi, että tämä innovatiivinen toiminta on nyt kuitenkin paljastunut ja loppunut. Muut eivät sittenkään oikein tykänneet tästä referee-menettelystä ja nyt jo 35 HI Moonin artikkelia on saanut kohtalokseen poistamisen julkaisuista. Mikä meni pieleen? Moon vastasi liian nopeasti! Eräässä lehdessä huomattiin että refereelausunto Moonin artikkeleihin tuli aina 24 tunnin sisällä refereepyynnön laittamisesta. Voihan Moon!

Plagioinnin jäljillä monien vuosien jälkeen

Hauska uutinen Retraction Watch -blogissa: artikkeli vedetään pois tieteellisestä lehdestä kahdeksantoista vuotta julkaisemisen jälkeen!

Wileyn julkaiseman The Journal of Dermatology -lehden toimitus vetää japanilaisen tutkijaryhmän kirjoittaman ja vuonna 1994 julkaistun artikkelin A sulfated proteoglycan as a novel ligand for CD44 pois itseplagioinnin takia. Artikkelin poistamiseen ryhdyttiin, kun huomattiin, että tutkijaryhmä oli julkaissut saman tai samantapaisen (miten kääntäisitte sanan 'overlapping'?) artikkelin otsikolla A novel ligand for CD44 is sulfated proteoglycan muutamaa kuukautta aiemmin myös lehdessä International Immunology. (Ainakin tänään tuon ensin mainitun ja poisvedetyn artikkelin tiivistelmä on kuitenkin luettavissa PubMed-palvelussa eikä mainintaa poistamisesta ole).

Retraction Watch hauskuuttelee myös lehden toimituksen ilmoituksella, kun siinä mainitaan että kyseessä ei ole kirjoittajien vika vaan virheen syynä on toimituksellinen prosessi. Mikähän mahtoi mennä vikaan? Ilmaantuiko artikkeli itsestään julkaistavaksi ja arvioitavaksi referee-menettelyllä?

Keskustelu itseplagioinnista ei Suomessa ole oikein päässyt alkuun. Osa porukasta kieltää koko ilmiön kun plagioinnin määritelmässä sanotaan että se on kopiointia toiselta - eihän itseltä kopiointi silloin voi olla plagiointia:) Mutta, monet korkeakoulut ovat kieltäneet opiskelijoilta itseplagioinnin, kun samaa tekstiä ei saa tarjota suoritukseksi kahdesta (tai useammasta) opintojaksosta tai -kokonaisuudesta. Ja ainakin yksi suomalainen tieteellinen lehti on kieltäytynyt julkaisemasta artikkelia, jonka kirjoittaja oli jo julkaissut samaa tekstiä toisaalla.

Yllämainitun blogikirjoituksen kommentoija Fernando Pessoa esittelee myös palvelun, josta voi tarkistaa Medlinessa saatavilla olevien julkaistujen artikkeleiden yhtäläisyyksiä. Kyseessä on DejaVu: a Database of Highly Similar Citations.

Laitoin hakuun huvikseni sanan Finland ja sain tulokseksi 435 entries! Vertailu antaa tekstien samankaltaisuuden arvioinnin, kuinka monta prosenttia tekstistä on samaa kuin aiemmin julkaistussa. Suurin osa näistä samankaltaisuuksista on tapauksina vahvistamatta (unverified), mutta osa on tutkittu (examined) ja jotkut on sanktioitu (sanctioned).

Suomen ensimmäinen perusteellinen plagiointia käsittelevä teksti ilmestynyt

Suomessa tieteen ja korkeakoulutuksen piirissä tapahtuva plagiointi on vaiettu aihe. Vaikka aluksi plagiointi käsitteenä vaikuttaa selkeältä, korkeakoulutuksen piirissä toimivilla ei ole yhteistä käsitystä siitä, miten plagiointi ilmenee ja miten sen voi havaita.

Nyt meillä on saatavilla ensimmäinen perusteellinen suomenkielinen plagiointia käsittelevä teksti, kun Kari Silpiön ammattikasvatuksen pro graduna valmistunut työ on julkaisu sähköisesti Tampereen yliopiston tutkielmatietokannassa. Työ on: Opiskeluvilppi ja plagiointi korkeakoulujen opintosuorituksissa. Kirjallisuuskatsaus ja käsiteanalyysi.

Silpiön gradu on rajattu koskemaan korkeakouluopiskelijoiden tekemää vilppiä ja plagiointia (student plagiarism). Tekstissä plagiointikäsitettä avataan, ja lähdemateriaalin perusteella plagioinnista voidaan erottaa 13 erilaista tekotapaa, jotka Silpiö on luokitellut neljään pääluokkaan:

• suora kopiointi
• itsensä plagiointi
• yhteistoiminnallinen plagiointi
• yksittäiseen lainaukseen liittyvä plagiointi

Tarkemmin plagioinnin ilmenemismuodot on esitetty taulukossa 21 sivuilla 72-73.

Plagioinnin käsite sisältää erilaisia ja eritasoisia kopiointitekoja, ja Silpiö päätyykin toteamaan, että plagiointi opintosuorituksessa on luonteeltaan sateenvarjokäsite. Vilppi tapahtuu kun opiskelija pyrkii antamaan vaikutelman siitä, että on itse omalla työllään luonut ja ajatellut opintosuoritukseksi tarjoamansa kirjallisen tehtävän (osoittaa mitä on oppinut), vaikka tosiasiassa kyseessä on osittain tai kokonaan jonkun toisen tekemä työ (joku toinen on oppinut).

Silpiön gradu herättää ajatuksia ja jatkotutkimusaiheita, joihin soisi jonkun Suomessakin tarttuvan. Miksi vilpin ja plagioinnin käsittely suomalaisessa korkeakoulutuksessa on niin vaikeaa? Tätä aihetta sivutaan sivuilla 42-49. Entäpä tämä useissa englanninkielisissä tutkimuksissa todettu tulos, jota Silpiö käsittelee lyhyesti sivulla 26: opintosuorituksissaan vilppiin syyllistynyt hyväksyy todennäköisesti epärehellisiä toimintatapoja myös työpaikoilla!   

Plagioinnin ongelmaksi kokevat opettajat voivat nyt käydä perehtymässä tähän tekstiin ja hakea tukea käsityksilleen siitä, mitä plagiointi on ja miten se ilmenee opiskelijoiden teksteissä. Jatkoksi tarvitaan sitten lisää "painettua sanaa" siitä, mitä plagioinnin muotoja on perusopintovaiheen jälkeen jatko-opinnoissa ja työelämässä - vaikkapa korkeakouluissa.

Kyseessä olikin virheellinen päätös: Poliisipomon plagiaattitapaus ratkaistu

Anonyymi lukijani lähetti viestin, joka johdattaa lukemaan Turun yliopiston johtokunnan 28.2.2012 pidetyn kokouksen 2A/2012 pöytäkirjaa. Kannattaa lukea, ehdottomasti!

Pöytäkirja kertoo taas yhden - yllättävän - tavan ratkaista ongelma, joka seuraa siitä että opintosuorituksessa on plagioitu jonkun toisen henkilön  aiemmin kirjoittamaa ja julkaisemaa tekstiä. Kyse on tapauksesta, joka oli paljastunut Turun yliopistossa kesällä 2009 - jonka Iltalehti julkaisi alkuvuodesta 2011 - johon Iltalehti palasi joulukuussa 2011 - jolloin tapauksen todettiin menevän vihdoin oikeuteen 2,5 vuotta plagioinnin toteamisen jälkeen. (ks. tekstini 27.12.2011"Poliisipomon" lisensiaattitutkinto korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi).

Turun yliopiston johtokunta käsitteli asiaa kokouksessaan (28.2.2012) kohdassa 11 (tässä linkki pöytäkirjaan uudelleen).

Asianosainen on  23.2.2012 päivätyllä kirjeellään pyytänyt, että:
 1. johtokunta poistaa tiedekuntaneuvoston 23.6.2009 tekemän lisensiaatintutkimuksen hyväksymisen
 2. dekaani poistaa 23.6.2009 asianosaiselle myönnetyn oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon.
Perusteluna pyynnöille on se, että lisensiaatintyö ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä.

Johtokunnan pöytäkirjassa todetaan, että Turun yliopiston johtokunta oli käsitellyt kyseistä lisensiaatintutkimusta kaksi kertaa vuoden 2010 loppupuolella siinä todetun plagioinnin takia. Plagiointia koskeva materiaali oli jaettu johtokunnalle tämän kokouksen esityslistan oheismateriaalina.

Johtokunta oli kokouksessaan 8.12.2010 päättänyt pyytää korkeimmalta hallinto-oikeudelta kyseisen lisensiaatintutkimuksen ja sen perusteella annetun lisensiaatin tutkinnon myöntämistä koskevien päätösten purkamista  perusteluinaan "oikeusturvasyyt" ja "tapauksen
ennakkoratkaisumaisuus".

Toisin kävi.
Ensinnäkin päätösten purkamista lähdettiin hakemaan vasta yli vuotta myöhemmin (kun Iltalehti otti asian uudelleen esille). Toiseksi, asianosaisen sanotaan olleen yhteydessä tiedekuntaan keväällä 2011 (hmmm...) ja lähettäneen helmikuussa 2012 pyynnön poistaa lisensiaattityön hyväksymispäätös ja lisensiaatintutkinnon myöntämispäätös (hmmm...) No sittenpä tiedekunta ei hakenutkaan hallintopäätösten purkamista (aikaa päätöksestä hakea päätösten purkamista korkeimmalta hallinto-oikeudelta oli kulunut yksi vuosi ja yli kaksi kuukautta päälle) vaan Turun yliopiston johtokunta päätti, että kyseessähän olikin vain asiavirhe. Nyt asia on korjattu ja lisensiaatintutkinto on peruttu asiavirheenä.

Perustelut ovat tällaiset:

"(...) tapauksessa sovellettavana asiavirheen korjaamisperusteena on selvästi virheellinen selvitys.
Virheellisyyden on oikeuskirjallisuudessa katsottu voivan aiheutua päätöksen perusteena olleista tiedoista tai selvityksistä, jotka sittemmin todetaan selvästi riittämättömiksi tai selvästi paikkansa
pitämättömiksi. Asianomaisen omalla menettelyllä viitataan ”niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä” (HE 72/2002, vp s. 105).

Perusteluja pyöritellään vielä monelta kantilta - käykäähän lukemassa. Hauskin kohta perusteluissa on se, kun todetaan, että tällainen asian käsittely asivirheenä on perusteltua, koska hallintokäsittely on kestänyt jo 2,5 vuotta.

Päätös: Johtokunta päätti poistaa lisensiaatintutkimusta koskevan hyväksymispäätöksen.

                                         - mie kyllä lähen lukemaan lakia -

Plagioinnista Nelosen uutisissa

Helsingin yliopiston suunnitelma ottaa (vihdoin) käyttöön plagioinnintunnistusjärjestelmä ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen, kun Nelosen uutiset selvensi asiaa 27.2. uutislähetyksessään.

Edellisessä blogitekstissäni viittasin blogitekstiin, jossa plagioinnin lisääntyminen kiellettiin, mutta nyt saatiinkin toisenlainen näkökulma asiaan. Uutisiin haastatellut toteavat plagioinnin lisääntyneen niin, että sitä tulee vastaan jopa viikoittain. Kun nyt plagioinnin todettiin lisääntyneen, niin samalla plagioijat tunnistettiin: asialla ovat (tietysti) muualta Suomeen tulleet opiskelijat, ts. ulkomaalaiset. Onko lopputulema siis, että suomalaiset eivät edelleenkään plagioi?

Ei plagiointi ole lisääntynyt...

Näin voi päätellä keskustelusta, jota on käyty Helsingin yliopiston ja Turun Sanomien välillä. Plagiaatintunnistusjärjestelmää HY:ssä pilotoivat ovat päivittäneet blogiinsa tekstin Plagiaatintunnistusjärjestelmän hankinnan syistä Turun Sanomissa. Tekstin mukaan lehtien toimittajat ovat innostuneet kyselemään onko plagiointi lisääntynyt, kun nyt Helsingin yliopistoonkin hankitaan plagiaatintunnistin. Vastaus on rehellinen ei, kun blogitekstissä todetaan että "syyt järjestelmän hankkimiselle löytyvät ohjauksen ajankäyttöön liittyvästä säästöstä sekä opetuksen laadun kansainvälisistä mittareista.  Kaikilla varteenotettavilla korkeakouluilla pitää  olla plagiaatintunnistusjärjestelmä."


Miten on, liekö Turun Sanomien toimittaja täysin vakuuttunut HY:n vakuutteluista. Lehdessä 5.2. 2012 julkaisussa pääkirjoituksessa Luottamus hyvä, kontrolli parempi rohjetaan todeta, että "Suomalaisen koulutusyhteiskunnan Eedeniin on luikerrellut vastenmielinen käärme. Akateemisten oppiarvojen uskottavuutta ovat alkaneet horjuttaa paitsi valelääkärit ja ulkomailta ostetut tohtorintutkinnot myös opinnäytetöihin liittyvä plagiointi."

Kysymys jonkin asian lisääntymisestä tai vähenemisestä on jatkokysynys sille, miten paljon asiaa on ollut aiemmin. Kun nyt kysytään "Onko plagiointi lisääntynyt?" niin kysytäänkö kohta "Onko plagiointi vähentynyt?" Ja unohdetaanko kysyä se peruskysymys: "Kuinka paljon Suomessa plagioidaan?"

Korkeakouluopettajan turhautuminen

Opettajalehden numerossa 20/2011 ilmestyi Keskustelua -palstalla nimimerkin Epätoivoinen pyristely kirjoittama teksti: "Kaikki valmistuvat amk:ssa". Kirjoittaja tuo esille turhautumisensa siihen, miten ammattikorkeakouluissa pyritään tuottamaan tutkintoja halvalla ja samalla laatu unohtuu. "Halvalla syntyy, kun opetusta on vähän, ei vaadita osaamista, opiskelijan ei tarvitse oppia, kun opettajalla ei ole resursseja kontrolloida osaamista, kaikki vähäiset suoritukset hyväksytään."  Kirjoittaja mainitsee myös plagioinnin, mutta hyväähän tässä maininnassa on se että ainakaan tässä kuvatussa tapauksessa plagiaattitekstiä ei hyväksytty: "Rahan anto valmistuneista on johtanut siihen, että viis veisataan siitä, osaako amk:sta valmistunut lujuuslaskelmia, yhdyssanoja tai prosenttilaskuja. Taustalla johto painostaa, että kaikkien on valmistuttava. Jos opettaja tiedottaa törkeästä plagioinnista, esimies toteaa opiskelijalle, että ei onnistunut tällä kertaa, yritä uudestaan." Odotin, että joku olisi Opettajalehden palstalla jatkanut keskustelua korkeakouluopiskelijoilta vaadittavasta osaamisesta ja samalla ehkä kertonut mahdollisesta plagioinnistakin tuon ylämainitun nimimerkin kirjoituksen jälkeen, mutta kun ei niin ei.

Ruotsissa on, Suomessa ei

Ruotsissa Högskoleverket raportoi vuosittain korkeakoulutuksen piirissä havaitut vilppitapaukset. Vuoden 2010 tilannetta selvittävässä raportissa Disciplinära åtgärder mot studenter. Innehåller även disciplinärenden vid högskolor och universitet 2010 kerrotaan, että yhteensä 750 opiskelijan todettiin syyllistyneen sellaiseen vilppiin, josta opiskelijalle oli seuraamuksia. Vuoteen 2009 verrattuna kasvua oli 48 prosenttia. Suurin yksittäinen vilpin muoto oli plagiointi - mitä se on ollut koko sen ajan, minkä Högskoleverket on asiasta raportoinut. Kun vuonna 2001 plagiointitapauksia raportoitiin 68, vuonna 2010 luku oli 406.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten Ruotsissa korkeakoulutuksen vilppitapaukset raportoidaan ja niitä seurataan (Fusk och plagiering, vuonna 2009). Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö ei asiaa seuraa, eikä asiaa mainita myöskään Korkeakoulujen arviointineuvoston teksteissä. Vertailun vuoksi voisikin miettiä tätä: vuonna 2010 Ruotsin korkeakouluissa oli 406 plagiointitapausta - Suomessa yksi.
(Lukumäärä 1 on siis todettu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan toimintakertomuksessa vuodelta 2010, sivulla 2).

- huokaus -

Mikä on plagioinninesto-ohjelma?

Sanavalinnat vaikuttavat siihen, miten jokin asia ymmärretään. Jotkut jopa uskovat, että sanoilla rakennetaan yhteistä ymmärrystä ympäröivästä maailmasta.

Nonnii, juolahti vaan mieleen että mitä tarkoittaa sana 'plagioinninesto-ohjelma'? Sana on otettu käyttöön (yhteen tai erikseen kirjoitettuna) useissa suomalaisissa korkeakouluissa silloin, kun puhutaan sähköisistä plagiaatintunnistimista. Sanavalinta on kyllä aika veikeä - uskooko joku ihan tosissaan, että on olemassa jokin ohjelma, joka ESTÄÄ plagioinnin :)

Jonkin verran sähköiset plagiaatintunnistimet voivat tunnistaa internetissä julkaistuista teksteistä kopioituja tekstejä, mutta eihän niillä voi plagiointia estää. Päinvastoin, plagiaatintunnistimia on helppo huijata tekstiä hieman muuttamalla. Lisäksi monilla aloilla on käytettävissä paljon aiempia tekstejä, joita ei ole saatavissa sähköisenä. Ja voihan kauppaa käydä vaikkapa sellaisilla esseillä tai opinnäytetöillä, joita ei ole julkaistu sähköisesti. Monella tieteenalalla on vielä tilanne, että alan suomalainen tieteellinen lehti on lämmennyt (liian) hitaasti sähköiselle julkaisemiselle, joten vain paperisena julkaistun tieteellisenkin tekstin käyttäminen vaikkapa opinnäytetyössä voi onnistua, elleivät työn ohjaaja ja tarkastaja ole valppaina.  Plagiointia on huhuttu tapahtuneen myös siten, että sopiva teksti löytyy englanninkielisenä, se laitetaan Google-kääntäjään, ja kun tuotoksen kieliasua vähän siistii niin tehtävä valmistuu nopeasti. Tällöin puhutaan käännösplagiaatista. Tähän tekniikkaan jotkut plagiaatintunnistimet ovat tosin jo onnistuneet kehittämään tunnistusmenetelmää.

- Olkaahan varovaisia siellä! -

Plagiaatintunnistimien käyttöönotto

Vaikka plagiointia ei Suomessa edelleenkään tunnusteta olevan, monet korkeakoulut ovat kuitenkin ottaneet käyttöön sähköisiä plagiaatintunnistimia opiskelijoiden kirjallisten suoritusten ja opinnäytetöiden tarkistusta varten. Tätä asiaa ihmettelin jo puolitoista vuotta sitten Kever-Osaaja -lehdessä julkaistussa artikkelissani Plagiointia Suomen korkeakouluissa? Kysymysmerkki otsikkoon piti jättää sen takia, että vaikka "käytäväpuheissa" plagioinnista puhutaan paljon ja opintosuorituksissa sitä nähdään olevan, niin tilastoihin tai vaikkapa korkeakoulutuksen laatuarviointeihin opiskelijoiden (tai muidenkaan) tekemä plagiointi ei päädy.

Sähköisiä plagiaatintunnistimia on käytetty systemaattisesti jo pitkään englanninkielisellä korkeakoulutuksen alueella sen jälkeen, kun plagioinnin huomattiin lisääntyneen. Alunperin plagiaatintunnistusohjelmia kehitettiin nimenomaan ohjelmoinnin opiskelijoiden plagiaattien tunnistamiseen, mitä koskevia artikeleita julkaistiin jo 1980-luvulla. Internetin käytön yleistyessä 1990-luvulla plagiaatintunnistimia kehitettiin ja alettiin käyttää tekstien yhdenmukaisuuksien havaitsemiseksi, ja 2000-luvulle tultaessa plagiaatintunnistien käyttö arkipäiväistyi korkeakouluissa. Myös monet englanninkieliset tieteelliset lehdet ovat ottaneet käyttöön plagiaatintunnistimet ja lehdelle julkaistavaksi lähetetyt artikkelit käyvät tunnistimessa.

Suomessa plagiaatintunnistimia on otettu käyttöön pikkuhiljaa. Oulun yliopisto ja Åbo Akademi ovat jo useamman vuoden käyttäneet plagiaatintunnistimia, ja ammattikorkeakoulut päätyivät muutama vuosi sitten hankkimaan yhteishankintana Urkund-järjestelmän, jota monet amkit käyttävätkin jo systemaattisesti. Nyt myös Helsingin yliopistossa on paneuduttu asiaan, kun siellä lähdettiin viime vuonna pilotoimaan plagiaatintunnistimen käyttöönottoa. (ks. Plagiaatintunnistamisjärjestelmän pilotointi).

Plagiaatintunnistimien käyttöönotto näyttää olevan Suomessa paitsi hidasta myös vaikeaa. Muualla jo vuosikausia käytettyjä järjestelmiä pilotoidaan (uudelleen) ja käyttökokemuksista tai plagiaattien määrästä ei ole tietoa. Hankalaa on sekin, jos plagiaatintunnistimen antamaan mekaaniseen raporttiin luotetaan sokeasti, kun tiedetään että tunnistin voi antaa vääriä tuloksia, olivatpa ne positiivisia tai negatiivisia vääriä tuloksia. Siteeraan itseäni, eli tässä pätkä yllämainitusta artikkelistani: "Ohjelma merkitsee jostain sähköisestä dokumentista lainatun ja asianmukaisesti lähdemerkinnällä ja lainausmerkeillä varustetun osion kopioiduksi tekstiksi, ja opettajan tulee tarkastaa tällöin lähdemerkintätavan oikeellisuus. Väärät negatiiviset tulokset johtuvat ohjelmiston puutteista; ohjelma ei välttämättä hae vertailua kaikista sähköisesti julkaistuista aineistoista. Paperista paperiin plagioiminen jää myös opettajan tunnistettavaksi."

Vuoden 2012 aloitus

Vuonna 2012 plagiointitutkija on valintojen edessä.

Valinta 1. Mitä teen kun edessä on yksi suomalainen suomeksi kirjoitettu plagiaattiväitöskirja? Asia on yleisesti tiedossa kyseisessä yliopistossa, mutta asiaa ei siellä käsitellä. Väitöskirja on julkaistu sähköisesti, samoin siihen plagioiduista teksteistä suuri osa on sähköisesti julkaistu ja helposti löydettävissä. 

Valinta 2. Mitä teen kun edessäni on kaksi lähes identtistä ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä? Ne on sähköisesti julkaistu, eri vuosina, tekijän nimi on erilainen ja otsikossa on yksi sana muutettu toiseksi.

Valinta 3. Mitä teen kun eräässä Suomessa suomeksi julkaistussa tieteellisessä (oppi)kirjassa on sivutolkulla hyvin asiantuntevaa tekstiä, joka kuitenkin on suoraa käännöstä muutamasta englanninkielisestä lähteestä. Asianmukaiset lähdemerkinnät puuttuvat ja lukijalle jää vaikutelma, että kirjoittaja on itse nuo (hienot) ajatukset pukenut sanoiksi.